Kf132 Johdatus yhteiskuntafilosofiaan, 3 op Syksy 2008 Opettaja: yliopistonlehtori, dosentti Kristian Klockars kristian.klockars@helsinki.fi

Alustava ohjelma: Paikka: S20C sali 2, paitsi 26.11 ja 10.12, S20A aud 107 29.10 Johdanto ym. 30.10 Sopimusteoreettisen yhteiskuntafilosofian perinteet: Hobbes, Locke, Rousseau, Kant ym. 5-6.11 jatkuu 12-13.11 utilitarismi, Hegel, anarkismi, Marx 19-20.11 Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, yhteisö 26-27.11 Valta, kriittisen yhteiskuntafilosofian perinteet 3-4.12 Demokratia, moniarvoisuus, globalisaatio 10.12 Vapaus, luento/keskustelutilaisuus 11.12 loppukuulustelu

Loppukuulustelu to 11.12 klo 14-16 S20C sali 2 uusintakokeesta ilmoitetaan myöhemmin luentomuistinpanot + 3 artikkelia: Sami Syrjämäki: ”Berlin vapaudesta” (6 sivua) Jaakko Kuosmanen: ”Berlinin liberalismista” (6 s.) Sami Syrjämäki, Petri Räsänen: ”Poliittinen vapaus” (15 s.) löytyvät filosofia.fi portaalin LOGOS-ensyklopedian osoitteista: Berlin: http://filosofia.fi/node/2397, Berlin: http://filosofia.fi/node/2355, Poliittinen vapaus: http://filosofia.fi/node/2814

Oheiskirjallisuutta: • Matti Häyry: Ihannevaltio • John Christman: Social and Political Philosophy, a Contemporary Introduction

valta, vallankäyttö moraalinen perusta esim. teorian oikeudenmukaisuudesta tai tasa-arvosta

valta, vallankäyttö moraalinen perusta • oikeutettu valta, vallan legitimiteettiä suhde ≈ vastaavaisuus moraalinen perusta • riittävän hyvin perusteltu käsitys jostain perustuvanlaatuisesta (moraalisesta) arvosta

poliittisen auktoriteetin ongelma (political authority): valta, vallankäyttö • oikeutettu valta, vallan legitimiteettiä moraalinen perusta • riittävän hyvin perusteltu käsitys jostain perustuvanlaatuisesta (moraalisesta) arvosta

vallitseva poliittinen järjestys • hallinnan ja hallituksen koostumus perustan oikeutuksen kyseenalaistaminen vallitseva perusta: • perinne • muut arvot

vallitseva poliittinen järjestys • hallinnan ja hallituksen koostumus vallan oikeutuksen kyseenalaistaminen ≈ vallan kyseenalaistaminen vallitseva perusta: • perinne • muut arvot

yhteiskuntafilosofia voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: 1. yhteiskunnan moraalisen perustan tutkiminen 2. Yhteiskuntajärjestyksen tai poliittisen järjestyksen ja sen perustan tutkiminen kutsutaan joskus poliittiseksi filosofiaksi (political philosophy)

epistemologiset kysymykset: • tietoa perustasta minkälaista tietoa? • varmuus? • täydellinen varmuus • riittävä varmuus/riittävästi perusteltu • paremmat perustelut kuin vaihtoehtoisella kannalla

• monta yhteiskuntajärjestystä, erilaisia Filosofian tehtävä vaihtoehto 1: • (järjellä) selvittää hyvän yhteiskuntajärjestyksen periaatteet esim. määritellä mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa • esim. Platon yleispätevän teorian (yhteiskunnallisesta) oikeudenmukaisuudesta ongelma: mistä tiedämme että olemme oikeassa?

Filosofian tehtävä vaihtoehto 2: • normatiivisen selvityksen lisäksi: vertailla eri järjestysten etuja ja haittoja • pohtia mikä olisi tälle yhteiskunnalle/kansakunnalle paras vaihtoehto? • esim. Aristoteles, Machiavelli käsitteellinen analyysi vaihtoehtojen vertailua ongelma: vertailun kriteerit?

Filosofian tehtävä vaihtoehto 3: • yhteiskunnan kriittistä arviointia • yhteiskuntafilosofia kritiikkinä • esim. Marx ja marxilaiset, Frankfurtin koulukunta arvioida yhteiskunnan tilaa, erityisesti sen huonoja puolia diagnostinen tehtävä ongelma: yhteiskuntakritiikin perusteet

sopimusteoreettinen perinne • Hobbes, Locke, Rousseau, Kant, Rawls • argumentaatiotapa käytetty sekä vallitsevan järjestyksen puolustamiseen että sen haastamiseen ja kritiikkiin

luonnontila (state of nature) • konstruktio, kuviteltu tila • mitä tapahtuisi jos yhteiskunta/valtiovalta ei olisi olemassa? • olettamuksia siitä, miten ihminen käyttäytyisi ilman yhteiskunnallisen vallan olemassaoloa => ihmisen luonto

yhteiskuntasopimus (social contract, contrat social) • päämääränä perustella 1. miksi yhteiskunnan olemassaolo on hyvä asia 2. mitä arvoja/päämääriä varten yhteiskunta on olemassa ja pitää hoitaa • minkälainen sopimus? - kansalaisten ja hallitsijan välinen sopimus - kansalaisten välinen sopimus • perustana järki, ei perinteet

Thomas Hobbes (1588-1679) • The Elements of Law, Natural and Political (1640) • De Cive (1642) • Leviathan, or the Matter, Forme, and Power of a Commonwealth, Ecclesiasticall and Civil (1651) Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta.

Hobbes: • luonnontila, yhteiskuntasopimus keskeisiä arvoja: vapaus ja turvallisuus • luonnonoikeusajattelu • absoluuttisen yksinvaltiuden puolustaminen

Hobbes luonnontilasta: • kuvitellaan miten ihmiset toimisivat ilman yhteiskuntajärjestystä • ihmiset vapaita ja tasa-arvoisia ”For as to the strength of body, the weakest has strength enough to kill the strongest, either by secret machination, or by confederacy with others, that are in the same danger with himself” (Leviathan, s. 98) • jokainen käyttäisi vapautensa saadakseen mitä haluaa • itsesäilytystahto: i. fyysinen itsesuojelu ii. vapaus iii. maine ja kunnia (Huom!)

Hobbes: luonnontila sisältää riskejä: • ihmisten väliset kohtaamiset voi johtaa konflikteihin i. kilpailu ii. epäluottamus iii. turhamaisuus (eng. glory) • epäturvallisuus johtaa pelkoon • tila on potentiaalinen sotatila: ”Hereby it is manifest, that during this time men live without a common power to keep them all in awe, they are in that condition which is called war; and such a war, as is of every man, against every man … the nature of war, consisteth not in actual fighting; but in the known disposition thereto, during all the time there is no assurance on the contrary. All other time is peace ” (L s. 100)

Hobbes: yhteiskuntasopimuksesta: • tahto 1: vapaus ja itsesäilytys • tahto 2: pelosta ja sotatilasta -> rauhatilaan ja turvallisuuteen! => järjen päättelyt: • liittykää yhteiskuntaan, luokaa yhteiskuntajärjestyksen! (valtiovalta, body politic, Leviathan) • yhteiskuntasopimus: sopimuksen tehtävänä on taata turvallisuuden ja rauhan

Hobbesin argumentointia: • etsii yleispätevän normatiivisen perustan jonka päälle yhteiskuntajärjestyksen pitää rakentua • nojaa luonnonoikeudelliseen ajattelutapaan luonnollinen? - jollain tavalla annettu - useimmat viittaavat jumalalliseen perustaan - ”kirjattu” ihmisen luontoon, eli (ainakin Hobbesin mielestä) riittää että tutkimme ihmisen luontoa

Hobbes luonnonoikeudesta: • luonnonoikeus ei toimi itsestään laws of nature vs. natural right ja natural law - riippuvainen ihmisen tahdosta, järjen päättelyistä ja toiminnasta => eli: ainoastaan järjen päättelyillä voimme saada tietoa luonnonoikeuden yleispätevistä moraalisista imperatiiveista

natural right, ius naturale luonnonoikeus natural right, ius naturale • vapaus käyttää omia voimiaan säilyttääkseen omaa luontonsa ja tavoitteiden saavuttamiseksi ”the right to every thing” • ei järjenvastaisella tavalla ”not against reason”, ”blameless liberty of using our natural power and ability” luonnon laki natural law, lex naturalis • järjen päättelyillä saavutettuja yleispäteviä normeja: tavoite: rauha jos ei onnistu voimme käyttää kaikkia välineitä sodan voittamiseen 2. johtopäätös: • luopua oikeudesta kaikkeen • solmia sopimuksen kaikkien muiden kanssa

Hobbes sopimuksen luonteesta: • sopimus = vastavuoroinen oikeuksien siirtäminen yksilöistä valtiovaltaan • sopimus sisältää kaikkien yksilöiden sitoumuksen (covenant) noudattaa sopimusta • Hobbesilla sopimuksella on 3 osaa: - kaikkien yksilöiden välinen sopimus - siirtää oikeuksia ja valtaa valtiolle tai hallitsijalle - yksilöt samalla luopuvat tietyistä oikeuksista suhteessa toisiaan ja suhteessa valtiovaltaa

Hobbes: luonnon laki, jatkuu 3. oikeudenmukaisuus • edellyttää sopimuksen • oikeudenmukaisuus = sopimuksen noudattaminen ja toteuttaminen • epäoikeudenmukaisuus = rikkomuksia sopimusta vastaan 4. - 19. mm. kiitollisuus, sopeutuminen, anteeksianto, puolueettomuus

Hobbes yhteiskuntajärjestyksestä: • sopimuksen ensisijaisena tehtävänä on taata turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan • minkälainen yhteiskuntajärjestys sopii parhaiten tähän tarkoitukseen? (Huom! Yhteiskuntajärjestyksellä vain välineellistä arvoa) - demokratia: mahdoton -> ”aristocracy of orators” - aristokratia eli eliittiryhmän hallinta: hyvä, mutta riskinä eripuraa - yksinvalta: paras vaihtoehto

Hobbes yhteiskuntajärjestyksestä, jatkuu: • suvereniteetin on oltava yhtenäinen ja jakamaton suvereniteetti = yhteiskunnan ylin ja päättävä valta • Hobbes ei hyväksy kapinaa - sopimus ikään kuin sitoo ikiajoiksi - kansalaisilla on velvollisuus alistua mahdollisen valloittajan valtaan

Yhteiskunta on armoton kone, se murskaa teidät Yhteiskunta on armoton kone, se murskaa teidät! (Mika Kaurismäki, Klaani) Hobbes: Leviathan, body politic ”Ihmisen taito jäljittelee luontoa … monissa asioissa, ja niin myös siinä, että sillä voi luoda keinotekoisen eläimen … Taito menee vielä pitemmälle ja jäljittelee luonnon rationaalista teosta, teoksista oivallisinta, ihmistä. Sillä taidon kautta luodaan se suuri LEVIATHAN, jota sanotaan YHTEISKUNNAKSI tai VALTIOKSI … joka on pelkkä keinotekoinen ihminen, vaikka sen koko ja voima on suurempi kuin luonnollisen ihmisen, jota suojelemaan ja puolustamaan se on tarkoitettu. Thomas Hobbes, Leviathan (1651)

”Siinä suvereniteetti on keinotekoinen sielu … virkamiehet ja muut oikeuttajakavat ja toimeenpanevat toimihenkilöt ovat keinotekoisia niveliä; palkinto ja rangaistus ovat kuin hermot … neuvonantajat … ovat muisti; tasapuolisuus ja lait ovat keinotekoinen järki ja tahto; sopu on terveys; kapinointi sairaus; ja sisällissota kuolema” Thomas Hobbes, Leviathan (1651)