Suomen tasavallan presidentit vallankäyttäjinä II Ikäihmisten yliopisto, Tapiola 6.3.2013 Suomen tasavallan presidentit vallankäyttäjinä II Paasikivestä Haloseen Professori Seppo Hentilä Helsingin yliopisto http://blogs.helsinki.fi/shentila/

J. K. Paasikivi – vuodet 1946–1956 (1870-1956) Erittäin vaatimattomista oloista lähtöisin; kulkukauppiaan poika Isä vaurastui kuitenkin Lahdessa kauppiaana sen verran, että saattoi lähettää pojan Hämeenlinnan lyseoon Historiaa, venäjän kieltä – lopulta kuitenkin lakimieheksi ja politiikkaan Vanhasuomalainen myöntyvyyssuunnan mies; senaattori jo 1908 J. K. Paasikivi – vuodet 1946–1956   sai poikkeusoloissa – valvontakomission aikana – poikkeuksellisen laajat valtuudet tahtoihmisenä oli oikea mies paikallaan oikeaan aikaan auktoriteetti ei ollut täysin jakamaton koleerinen kiukkupussi, joka hallitsi välillä uhkaamalla erota, ellei hänen tahtoonsa taivuta ”Tämä on paska virka, ei siinä ole muita etuja kuin kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi.”

Paasikiven muistomerkki syntymäpaikalla Kosken Huljalan kylässä Sisällissodan päätyttyä senaatin johtoon; monarkisti aktiivisimmasta päästä 1920-luvulta vuoteen 1932 Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana Eläkkeelle jäätyään 1934 Paasikivi palasi politiikkaan; Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja vuonna 1936 Suomen lähettilääksi Tukholmaan 1939 talvisodan alla Suomen pääneuvottelijana Moskovassa; olisi halunnut antaa myönnytyksiä Välirauhan aikana lähettiläänä Moskovassa

Pääministerinä 1944-46 ns. kolmen suuren hallituksessa (ei edustanut parlamentaarisessa mielessä enää kokoomusta) Sai poikkeusoloissa – valvontakomission aikana – poikkeuksellisen laajat valtuudet Tahtoihmisenä oli oikea mies paikallaan oikeaan aikaan Auktoriteetti ei kuitenkaan ollut täysin jakamaton Koleerinen kiukkupussi, joka hallitsi välillä uhkaamalla erota, ellei hänen tahtoonsa taivuttaisi ”Tämä on paska virka, ei siinä ole muita etuja kuin kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi.” Muistomerkki: Harri Kivijärvi 1980 Salomoninkadun-Mannerheimintien kulma

Urho Kekkonen – vuodet 1956–1981 (1900-1986) Suvereeni politiikan pelimies, lakimies, tiedustelumies, urheilumies, kalamies, kansanmies, naistenmies … Ammattipoliitikoksi jo 1934 Oikeusministeri, sisäministeri 1936, yritti lakkauttaa 1938 IKL:n Vastusti maaliskuussa 1940 viimeiseen asti talvisodan rauhantekoa eduskunnassa Kirjoitteli 1941-43 Suur-Saksaa myötäileviä juttuja ”Pekka Peitsenä ” Suomen Kuvalehteen Hakeutui heti välirauhan tultua kontaktiin valvontakomission johdon kanssa

Viidesti pääministeri 1950-56 Kiistelty presidentti 1956-62 Onnistui ns. noottikriisin jälkeen toisella kaudellaan raivaamaan keskeiset haastajansa tieltään Rakensi maahan presidenttivaltaisen, ”gaullistisen” järjestelmän, jonka valta ulottui yli puoluerajojen Venytti tasavallan presidentin valtaoikeudet äärimmilleen Puuttui jatkuvasti asioihin, jotka eivät mitenkään kuuluneet tasavallan presidentille (esim. vuoden 1971 UKK-sopimus) Käytti luottamusta Kremlissä sisäpoliittisen vallankäytön aseena: ”Jos maassa jommankumman, sisä- tai ulkopolitiikan, pitää olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka.” (Paasikivi)

Viipyi vallassa 25 vuotta, aivan liian kauan Lepikon torppa Pielavedellä, savupirtti, jonka katolla on savupiippu (!) ja seinustalla tikkaat Käytti pelotteena vastustajiensa julkista nöyryyttämistä (”myllykirjeet”) Saavutti korvaamattomuuden, joka huipentui eduskunnan 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi julistettuun poikkeuslakiin talvella 1973 Viipyi vallassa 25 vuotta, aivan liian kauan Vuodesta 1978 alkanut viimeinen kausi jätti jälkimaineeseen ikävän sivumaun Muistomerkki: Pekka Jylhä 2000, Finlandia-talon puisto

Mauno Koivisto – vuodet 1982–1994 Työläistaustainen nuori mies ei päässyt heti opintielle Palveli sodassa etulinjan miehenä Sotien jälkeen iltaoppikouluun ja töihin Turun satamaan – ja sieltä politiikkaan; ei kuitenkaan ollut koskaan kansanedustaja Sosiologian väitöskirja 1956 työoloista Turun satamassa Helsinkiin Työväen Säästöpankin johtajaksi

Kaukopartiomies Koivisto jatkosodassa Valtiovarainministeriksi Paasion kansanrintamahallitukseen 1966 Pääministeri 1968-70 Suomen Pankin johtaja Paluu pääministeriksi 1979 Haastoi Kekkosen, kun tämä yritti kaataa hallituksen

Valtava kansansuosio – Manu-ilmiö – nosti Koiviston 1982 valtaan reaktiona Kekkosen liian pitkälle kaudelle Parlamentarismin suosija Jahkailija, self-made-man, joka kuunteli avustajiaan liian vähän Käytti kuitenkin tarpeen tullen valtaoikeuksiaan melkein kuin Kekkonen (esim. Holkerin sinipunahallituksen nimittäminen 1987 Väyrysen–Suomisen ns. kassakaappisopimuksen kumoamiseksi) Arvosteltiin siitä, ettei hän uskaltanut ottaa riittävän rohkeasti kantaa Baltian maiden itsenäistymiseen Heti Neuvostoliiton hajottua ryhtyi 1992 viemään Suomea Euroopan yhteisöön

Martti Ahtisaari – vuodet 1994–2000 Joutui kansainvälisiin tehtäviin miltei sattumalta; ensin opettajana Pakistanissa Loi 1960- ja 1970-luvulla uranuurtajana Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaa ulkoasiainministeriön eri tehtävissä Yksi kaikkien aikojan kansainvälisimpiä suomalaisia Lähes ”ei-poliittinen” diplomaatti ja virkamies Suora kansanvaali nosti valtaan ei-poliitikon, kansainvälisten suhteiden ammattilaisen ja asiantuntijan Löi SDP:n jäsenäänestyksessä presidenttiehdokkaasta Kalevi Sorsan

Sisäpoliittinen kokemus vähäinen, viihtyi virassa lopulta aika huonosti Altistui median ilkeilylle pahemmin kuin yksikään edeltäjistään Puolusti presidentin aseman säilyttämistä suoran kansanvaalin tuomaan auktoriteettiin nojaten Vallankäyttäjänä Ahtisaarta on pidetty heikohkona – hän ei venyttänyt valtaoikeuksiaan, toisin kuin useat edeltäjänsä Presidenttikausi sai miltei nolon lopun, valtamedia ja oma puolue SDP halusivat luopua Ahtisaaresta

Ehkä Ahtisaari olisi halunnut toiselle kaudelle, mutta piti SDP:n vaatimusta jäsenäänestykseen asettumisesta nöyryyttävänä Jälkeenpäin hän on selittänyt, että toisesta kaudesta luopuminen oli yksi hänen elämänsä viisaimpia päätöksiä Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari on luonut komean uran kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä Maailmalla vähän ihmeteltiin, kuinka suomalaisilla oli varaa luopua Ahtisaaren kaltaisesta tähdestä Crisis Management Initiative (CMI) Nobelin rauhanpalkinto 2011

Tarja Halonen – vuodet 2000–2012 (s. 1943) Vaatimattomista oloista Helsingin Kalliosta Juristi, SAK:n lakimies 1970-luvulla Kansanedustajasta vakioministeriksi 1980-luvun lopulla (sosiaali- ja terveys-, oikeus- ja ulkoministeri Ahtisaaren kauden lopulla Halosen suosio demareiden presidenttipörssissä alkoi huimasti nousta Halosen tausta: vasemmistolainen, kirkkoon kuulumaton, seksuaalisen tasa-arvon puolesta taistelija, saanut tyttären avioliiton ulkopuolella ja eli laillistamattomassa parisuhteessa ”Penan” kanssa – harva uskoi, että häntä voitaisiin valita

Löi kuitenkin toisella kierroksella yllättäen maan kuuluisimman ’kännykkäisän’, Esko Ahon Tutkijoiden mukaan eteläisen Suomen porvarisrouvat ratkaisivat pelin lopulta Halosen hyväksi Nainen on saatava presidentiksi! Valinta kuvasti sukupuolten tasa-arvon vahvistumista Suomessa Erilaisten vähemmistöryhmien tukija; arvostelijoiden mukaan ”maailmanparantaja” Tasavallan presidentin valtaoikeuksien säilyttämisen sinnikäs puolustaja

Tuittupää, Pena ja ”His master’s voice” Ensimmäisen kauden lopulla valtamedia alkoi kaivaa maata Halosen toisen kauden alta; ehkä kovinta kritiikkiä teemalla ”maailmanparantaja”, joka ei hoida Suomen oikeita asioita, esitti EVA:n silloinen toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä Halonen matkusti presidenttikausiensa aikana vuosina 71:een eri maahan. Valtiovierailuja ja muita ulkomaanmatkoja kertyi tänä aikana yhteensä noin 300

Tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventaminen ennen vuoden 2000 perustuslakiuudistusta Vuosien 1987 ja 1991 lainmuutoksilla vahvistettiin eduskunnan asemaa hallituksen nimittämisessä ja presidentin veto-oikeuden vaikutuksia lievennettiin Toisaalta presidentinvaalissa otettiin käyttöön suora kansanvaali, jollainen käytiin ensi kerran vuonna 1994 Kekkosen pitkä kausi vaikutti osaltaan siihen, että presidentin peräkkäisten toimikausien määrä rajoitettiin kahteen

Tasavallan presidentin tehtävät vuoden 2000 perustuslain mukaan johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa nimittää eduskunnan valitseman pääministerin ja valtioneuvoston jäsenet nimittää ulkoasiainhallinnon ylimmät virkamiehet ja suurlähettiläät, ministeriöiden kansliapäälliköt, korkeimpia tuomareita sekä Suomen Pankin pääjohtajan vahvistaa lait, vaikka vahvistusmenettely onkin vain symbolinen puolustusvoimien ylipäällikkö, ylentää upseerit antaa armahduksia ja myöntää arvonimiä ja kunniamerkkejä

Kiistely tasavallan presidentin valtaoikeuksien uudistamisesta Tarja Halosen kaudella Jäikö perustuslakiin 2000 ns. valuvika? Ns. kahden lautasen ongelma EU:n huippukokouksissa –tilanne muuttui EU:n uuden ns. Lissabonin perussopimuksen voimaantulon jälkeen 2009 Euroopan unionin asiat kuuluvat Suomessa kokonaan valtioneuvoston päätösvaltaan Mikä sitten on ulkopolitiikkaa? Mitä merkitsee se, että tasavallan presidentti on yhä puolustusvoimien ylipäällikkö?