Koliformibakteerien aiheuttamat utaretulehdukset

Koliformitulehdus eli kolitulehdus Koliutaretulehdusta aiheuttavat koliformiset bakteerit, jotka ovat yleensä suolistobakteereja. Lypsykaudella hoitoon tulevista utaretulehduksista Suomessa koliformien aiheuttamia on noin kymmenesosa. Euroopan ja Amerikan pihatoissa yleisempi. Yleisin koliformibakteeri utaretulehduksen aiheuttajana on Eshericia coli (eli E. coli), toinen merkittävä on Klebsiella pneumoniae. Muutkin koliformit aiheuttavat satunnaisesti utaretulehduksia (muut klebsiellat, Serratia, Enterobacter)

Koliutaretulehdus: Taudin luonne Vakava ja voimakasoireinen utaretulehdus. Jopa tappava. Herumiskaudella vaarallisin, koska lehmän vastustuskyky on silloin alhainen. Tällöin osalla lehmistä bakteereita menee vereen, jolloin antibioottihoito on paikallaan. Elimistö hävittää E. coli -bakteerin utareesta yleensä päivässä tai parissa ilman antibioottihoitoakin; hoidossa on tärkeintä hoitaa lehmää eikä hävittää bakteeria. Usein maitonäytteestä ei laboratoriossa löydy E. coli –bakteeria, koska elimistön puolustus on sen jo tuhonnut. Kuollut bakteeri on myrkyllinen (endotoksiini). Klebsiella jää helposti utareeseen pysyvästi antibioottihoidosta huolimatta. Koliformitulehdus iskee vain ennestään soluttomaan utareneljännekseen ja esiintyy yleisemmin karjoissa, joilla ei ole maidon soluongelmaa.

Taudinaiheuttajat: E.coli E. coli on suolistobakteeri, jota on runsaasti lannassa. Tätä bakteeria on montaa tyyppiä. Ani harva näistä pystyy elämään utareessa viikkoja, mutta enimmät aiheuttavat utareeseen joutuessaan tulehduksen. E. colia on navetassa siellä, missä on ulostetta. E. coli on yleisin utaretulehdusta aiheuttava koliforminen bakteeri.

Taudinaiheuttajat: Klebsiella Klebsiella on maaperässäkin viihtyvä, ulosteesta usein tavattava bakteeri, joka pitää lämpimästä, kosteasta ja jonka tiedetään viihtyvän kosteassa sahanpurussa, mutta myös kosteissa oljissa. Tuore uloste on yleensä vähemmän tartuntavaarallista kuin hautuneet kosteat kuivikkeet. Ulosteen Klebsiella-määrät vaihtelevat ja voivat olla suuriakin esimerkiksi, jos kostea, ulosteroiskeista saastunut rehu hautuu lämpimässä ruokintapöydällä tai juomavesi (juomakupit, altaat tai luonnonlätäköt) sisältää Klebsiellaa. Suomessakin Klebsiella on aiheuttanut lypsyrobotin (esim. vetimien puhdistusharjat) levittämiä epidemioita. Klebsiella jää usein utareeseen pysyvästi ja voi tarttua maidon välityksellä toiseen lehmään.

Milloin koliformiutaretulehdus tulee Ummessaolevan utareen eritteessä on niukasti rautaa. Siksi ummessa oleva lehmä ei sairastu. Se voi kuitenkin saada bakteeritartunnan utareeseen ja sairastua sitten vakavasti noin viikon päästä poikimisesta. Vastapoikineiden utaretulehdusongelmissa on siten syytä tarkistaa poikivien ja ummessaolevien olosuhteet. Poikimahalvaus ja sen lievempi muoto piilevä kalsiumin puute aiheuttavat vetimen sulkijalihaksen löysyyttä. Tämä altistaa utaretulehdustartunnoille. Koliformitulehdusalttius riippuu lehmän vastustuskyvystä. Vastustuskyky on alhaisin poikimista seuraavana kuukautena. Siksi koliformiutaretulehdukset ovat yleisimpiä ja vakavaoireisimpia herumiskaudella. Koliformibakteerin aiheuttama utaretulehdus on mahdollinen koko lypsykauden ajan. Suurimmassa vaarassa ovat lehmät, joiden vastustuskyky on heikentynyt laihtumisen tai stressin takia, likaantumisalttiit lehmät sekä lehmät, joilla on vedinvaurioita.

Vastustuskyky Koliformisissa utaretulehduksissa lehmän vastustuskyky on erityisen tärkeä. Lehmä pystyy tuhoamaan bakteerin. Jos elimistö huomaa bakteerin ajoissa ja reagoi nopeasti, tulehdus voi olla nopeasti ohi. Jopa hoitajan huomaamatta. Jos bakteeri ehtii lisääntyä pitkään ennen kuin elimistö huomaa sen, elimistö tuhoaa paljon bakteereita ja niistä vapautuu paljon myrkyllistä endotoksiinia. Tällöin eläin voi tulla hyvin sairaaksi.

Vastustuskyky Vedinkanavan sulkeutuminen (lypsykone, vedinvammat, kalsiumin puute, lehmän oma rakenne) Valkosolujen liikkuvuus (alkulypsykaudesta hidastunut) Ravitsemus (laihtuminen huonontaa vastustuskykyä) Stressi (esim. kipu, kiusaaminen, pelko, ahtaus)

Vähennä stressiä, huolehdi heikoimmista Väistämistila Riittävästi syömä-, juoma- ja makuupaikkoja myös aroille ja pienille lehmille Mukava makuualusta Terveet sorkat (sorkkahoito) Hyvä suhde hoitajaan Erillinen hiehoryhmä Jne.

Ympäristöperäinen utaretulehdus Utareen koliformitulehdukset (’kolitulehdukset’) ovat ympäristöperäisiä. Tämä tarkoittaa, että tartuntaa ei ole yleensä saatu toisesta lehmästä tai sen maidosta. Erityisen ympäristöperäinen on E.coli

Ympäristöperäinen utaretulehdus - Mitä se on ? E.coli-tulehdusmaito ei ole tartuntavaarallista (Klebsiella-maito on, joten varovaisuus on silti paikallaan) Seuraavan kolitulehduksen karjassa aiheuttaa yleensä erilainen bakteeri kuin edellisen (joten esim. antibioottiherkkyys on erilainen)

E. Coli vai Klebsiella E. coli on selvästi yleisempi kuin Klebsiella Klebsiella-tulehdus paranee huonommin ja hengissä selvinneellä lehmällä Klebsiella jää usein pysyvästi utareeseen E. coli on yleinen tuoreessa lannassa. Klebsiella muodostaa ongelman, jos navetta suosii sen lisääntymistä: Kuuma navetta ja märkänä hautuvat olki- ja purukuivikkeet luovat hyvät olot Klebsiellan yleistymiselle navettaympäristössä. Jopa ruokintapöydällä seisovassa rehussa (ape) ja seisovassa juomavedessä Klebsiellalla voi olla hyvät lisääntymisolosuhteet. Klebsiellaa voi olla kuivikkeissa jo ennen niiden navettaan tuontia, koska Klebsiella on yleinen maaperässä.

Ympäristöperäinen tulehdus tarttuu myös lypsyllä Klebsiella voi tarttua maidon välityksellä toisesta lehmästä. E. coli yleensä ei. Jos vetimiä ei kunnolla puhdisteta ennen lypsykoneen kiinnitystä, lantaiseen vetimeen jäänyt kolibakteeri voi lypsyn aikana päästä utareen sisään. - Varsinkin, jos lypsyn aikana tapahtuu lypsyalipaineen vaihteluun johtavia vuotoja. Erityisesti on syytä varoa utareen (ulostesaastuneen) pesuveden valumista nännikuppiin lypsyn loppuvaiheessa ilmavuodon yhteydessä. Utaretta ei pitäisi pestä ennen lypsyä – ja jos on pakko pestä, utare on myös saatava kuivatuksi. Nännikuppeihin ei saa päästä ulostetta muullakaan tavoin (esim. tulppaustulppien välityksellä) Lypsyrobotin puhtaudesta on huolehdittava, Suomessakin on todettu tapauksia, joissa vedinten puhdistusharjat, lypsyrobotin käsivarsi ja lypsimet levittivät karjassa Klebsiella-utaretulehdusta.

Tartuntavaara lypsyn jälkeen Lypsyn jälkeen vedinkanava jää auki ja sulkeutuu hitaasti. Siksi vetimen pää olisi saatava pidettyä puhtaana ½-1 tuntia lypsyn jälkeen Osalla lehmistä sulkeutuminen vie vieläkin kauemmin

Tartuntavaara lypsyn jälkeen - Miten torjutaan? Pidä lehmä tunti seisomassa (syömässä) lypsyn jälkeen Puhdista lypsyn aikana käytävät ja parret Pidä lehmien jalat puhtaina (jalat likaavat vetimien päitä erityisesti lehmän maatessa) Jos käytät vedinkastoa, valitse tuote, joka pysyy vedinkanavassa pitkään Huolehdi sulkijalihaksen kunnosta (esim. ehkäise kalsiumin puutosta ja vedinvammoja)

Ummessaolo ja poikiminen Pidä ummessaolijoiden makuualusta, jalat ja vetimet puhtaina ja elinpiiri kuivana ja raikkaana. Koliutaretulehdustartunnassa ummessaolon loppuviikot ovat vaarallisimmat. Vedinkammion täyttävät umpeenpanovalmisteet (esim. vismuttisubnitraatti) voivat olla suojaksi, erityisesti vuototaipumuksen omaaville lehmille. Älä lihota ummessaolevaa ja huomioi kivennäissaannissa poikimahalvauksen ehkäisy Käytä kalsiumlisää kaikille poikiville jo toisesta poikimakerrasta alkaen Turvaa E-vitamiinin saanti Vältä stressiä (ahtaus, kuumuus, tappelut…) Varo vedinvaurioita

Herumiskausi Vältä stressiä Vältä laihtumista Huomaa ja hoida ruokahalua haittaavat sairaudet Huolehdi erityisesti parren ja jalkojen puhtaudesta Lypsä erityisen hygieenisesti ja painevuotoja varoen

Luo hyvä ympäristö lehmille – ja huono bakteereille Suolistobakteeri viihtyy lämpimässä ja kosteassa. Lehmä viihtyy kuivassa ja viileässä. Kosteissa lantaisissa kuivikkeissa lämpimällä säällä bakteerit lisääntyvät (erityisesti Klebsiella).

Vähennä utareeseen tarjolla olevaa bakteerimäärää Puhdas, kuiva, viileä navetta Puhtaat ja kuivat kuivikkeet Puhtaat jalat, puhtaat vetimet Puhtaat ummessaolo- ja poikimatilat

Yhteenveto 1 Koliutaretulehdus on vaarallisin herumiskaudella. Siksi torjunnan painopiste kannattaa asettaa ummessaoleviin, poikiviin ja ensimmäisiä viikkojaan lypsäviin.

Yhteenveto 2 Nämä lisäävät kolitulehdusta: Navetan kosteus ja kuumuus Likaisuus (erityisesti parsi, jalat ja utare) Märät, seisoneet kuivikkeet Lypsyn ja lypsykoneen viat Vedinvauriot Lehmien kastelu ennen lypsyä

Yhteenveto 3 Nämä vähentävät kolitulehdusta: Navetan puhtaus ja raikkaus Hyvä lypsyn suoritus ja lypsykone Päivittäinen kuivikkeiden vaihto (myös ummessaoleville) Utareen kuivaaminen ennen lypsyä (jos pesty) Pystyssäolo 1-2 tuntia lypsyn jälkeen