Suomen esihistoriasta autonomian aikaan Kirja: Forum 5, Otava Poissaolot selvitettävä, luvattomat johtavat kurssin katkeamiseen Arvostelu: 1. Koe 2. Tuntityö 3. Esitelmä Työtapoina muistiinpanot, videot, ryhmätyöt, vierailu maakuntamuseossa..
Suomen esihistoria
Kivikauden rantaviivat 8500 eKr. ja 5300 eKr.
Suomusjärven kulttuuri 8500-5300 eKr. Asutus merenrannalla Elinkeinoina kalastus, metsästys, keräily Säilynyt kivikirveitä, keihäänkärkiä, punamultahautoja Vanhinta asutusta saamelaisten eli lappalaisten ja suomalaisheimojen asuinpaikat
Suomusjärven kulttuuri 8500-5300 eKr.
Kampakeraaminen kulttuuri 5300-3200 eKr. Kausi saanut nimensä suippopohjaisista saviastioista Elinkeinoja hylkeenpyynti, kalastus, metsästys
Vasarakirveskulttuuri 3200- 2350 eKr. Suomalaisasutus vahvistui etelässä Saviastioihin nuorakeraaminen koristelu Työkaluina reiälliset vasarakirveet Käsitteet ”lappi, lappalainen” (syrjäinen seutu) ja ”suomi, suomalainen” (saamen kielen sanasta suopman eli murre, äänne) tältä ajalta Kaskiviljely yleistyi
Kivikauden asumus
Kalliomaalaus Ristiinassa ja Huittisten hirvenpää
Kiukaisten kulttuuri 2300-1700 eKr. Maanviljely ja karjanhoito alkaa vakiintua Löytöjä mm. piisirpit, saviruukut
Pronssikausi 1700-500 eKr. Pronssiesineitä n. 150 kpl Hautaröykkiöt eli hiidenkiukaat tyypillisiä (hiisi = pyhä) Kulttuuri alkaa jakaantui itäiseen (mm. kaskiviljely, lapinröykkiöt) ja läntiseen kulttuuriin (peltoviljely, hylkeenpyynti, hiidenkiukaat)
Pronssikausi 1700-500 eKr.
Pronssikausi 1700-500 eKr.
Pronssikausi 1700-500 eKr.
Rautakausi 500 eKr.-1150 jKr. Rautaesineitä järvi- ja suomalmista Kauppaa Keski-Eurooppaan, mm. turkikset Kalmistoissa runsas hautaesineistö Ensimmäinen kirjallinen merkintä lappalaisista (Tacitus 98 jKr.) Sisämaalle nimi häme (sisämaan väestö), idälle nimet karjala (sotajoukko), savo (tyhjä, avara tila) Viikingit liikkuivat alueella rautakauden lopulla: puolustukseen mäkilinnat
Rautakausi 500 eKr.-1150 jKr.
Rautakausi 500 eKr.-1150 jKr.: Sulkavan Pisamalahden linnavuori
Tacitus: Germania. (v. 98) : »Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.»