Kaukolämpö Suomessa Kaukolämmitys on luonnollinen suomalaisten taajamien lämmitysmuoto. Se pitää ympäristön puhtaana ja lisää asumisviihtyvyyttä. Kaukolämmitys on myös mittavaa energian- ja ympäristönsäästöä. Parhaiten säästö toteutuu lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, jossa polttoaineen energia hyödynnetään 80..90 prosenttisesti. Erillisessä sähkön tuotannossa polttoaineesta saadaan hyödyksi vain 40..50 prosenttia. Yhteistuotannon tehokkuuden ansiosta ympäristöpäästöt jäävät noin 30 prosenttia pienemmiksi kuin tuotettaessa energia erillisissä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksissa.

Kaukolämpö Suomessa Kaukolämmitys on Suomen yleisin lämmitysmuoto, ja sen osuus lämmitysmarkkinoista on noin 50 prosenttia. 2,4 miljoonaa suomalaista asuu kaukolämpötaloissa. Kaukolämpöä tuotetaan paikkakuntakohtaisesti edullisimmilla polttoaineilla. Maakaasuverkon alueella kaukolämmön pääpolttoaine on maakaasu, suurimmissa rannikkokaupungeissa käytetään hiiltä ja suurilla turvealueilla pääasiassa turvetta.

Kaukolämpö ja ympäristö Kaukolämmitys ja sähkö ovat osa yhdyskuntatekniikkaa. Ne vähentävät merkittävästi paikallisia päästöjä ja siten lisäävät asuinympäristömme viihtyvyyttä. Kaukolämmitykselle on olemassa oma ympäristönhallintajärjestelmänsä. Monet energiayritykset ovat jo tehneet tämän hallintajärjestelmän. Osa yrityksistä on sertifioinut yrityksen ympäristöä kuormittavia toimintoja. Näillä toimenpiteillä taataan jatkuva ympäristöasioiden kehittäminen ja ympäristön huomioonottaminen kaikessa toiminnassa. Ympäristönsuojelun kehittämistä kuvataan ympäristöraporteissa, joita julkaistaan vuosikertomusten yhteydessä tai erillisinä raportteina.

Toimintaperiaate Lämpökeskuksesta asiakkaalle Asiakkaat saavat lämmön kaukolämpöverkossa kiertävästä vedestä. Kaukolämpöveden lämpötila vaihtelee sään mukaan 65 ... 115 ºC välillä. Asiakkailta tuotantolaitoksiin palaavan veden lämpötila vaihtelee 40 ... 60 ºC välillä. Talot käyttävät lämpöä huoneiden ja käyttöveden lämmittämiseen sekä ilmanvaihtoon. Kaukolämpöä tuotetaan lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa tai lämpökeskuksissa. Asiakkaat saavat lämmön kaukolämpöverkossa kiertävästä kuumasta vedestä

Kaukolämmön tuotanto Suomessa Kaukolämpöä tuotetaan sekä lämmitysvoimalaitoksissa (CHP) yhdessä sähkön kanssa että lämpökeskuksissa pelkästään lämpönä. Kaukolämmitys on Suomessa saanut alkunsa lämmön ja sähkön yhteistuotannosta puunjalostusteollisuuden mallin mukaan.

Polttoaineet Kaukolämmitys on varmaa ja joustavaa Kaukolämpö tuotetaan paikkakuntakohtaisesti vaihtoehtoisilla polttoaineilla, kuten maakaasulla, hiilellä, turpeella, puulla ja puutähteellä tai öljyllä, kokonaistaloudellisuus ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Kaukolämmityksessä käytetään hyväksi myös teollisuustuotannon ylijäämälämpöä.

Kulutus Vuonna 2004 kaukolämpöä kului 29,5 TWh. Kaukolämmön myynti oli 1,14 miljardia euroa. Asuintalojen osuus kulutuksesta oli 53 prosenttia, teollisuuden 10 ja muun kulutuksen 37 prosenttia.

Lämpöindeksin kehitys

Kaukolämmön hinta Vuonna 2004 kaukolämmön keskihinta oli 3,89 senttiä kilowattitunnilta. Noin 25 % kaukolämmön hinnasta on veroja. Hinta vaihtelee paikkakunnittain. Suurilla paikkakunnilla kaukolämpö tuotetaan edullisesti yhteistuotannossa sähkön kanssa. Käytettyjen polttoaineiden lisäksi hintatasoon vaikuttavat kaukolämpölaitoksen ikä, taajaman rakenne, investointien tehokkuus sekä laitoksen hoito ja omistajan tuottovaatimukset.

Jakelu Kaukolämpö siirretään kuumana vetenä Kaukolämpövesi ei kierrä talojen lämmitysverkossa Kaukolämpöjohdot asennetaan maahan yleensä 0,5 - 1 m syvyyteen. Johdot on lämpöeristetty tehokkaasti Lämpöhäviöihin menee keskimäärin alle 10 prosenttia siirrettävää energiaa. Talvella menojohdon paine voi olla noin 1,5 MPa (15 bar) ja normaaleissa käyttöolosuhteissa paine-ero on vähintään 60 kPa (0,6 bar) Kaukolämmön toimitusvarmuus on lähes sataprosenttinen. Johtokoko vaihtelee talojen liittymisjohtojen 20 mm:stä Helsingin Vuosaaren voimalaitokselta lähteviin 1000 mm putkiin Kaukolämpöverkon kokonaispituus Suomessa on noin 9 700 km Vuosittain verkon pituus kasvaa 200 ... 300 km

Lämmön mittaus Lämpöenergiamittarin osat ovat virtausanturi, lämpötila-anturit ja lämpömääränlaskin. Virtausanturi mittaa kaukolämpöveden määrän. Lämpötila-anturit mittaavat tulevan ja palaavan veden lämpötiloja. Lämpömääränlaskin laskee kulutetun lämpöenergian virtausanturilta ja lämpötila-antureilta tulevien mittaustulosten perusteella. Lämpömääränlaskin ottaa huomioon lämpötilaa vastaavat veden tiheyden ja ominaislämmön. Käytetty lämpö näkyy megawattitunteina (MWh). 1 MWh = 1 000 kWh (kilowattituntia) veden ominaiskerroin on 1,163. Kiinteistökohtainen lämpöenergian mittaus on tarkkaa ja luotettavaa.