EU:n energiapolitiikka Esitelmä Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran (TUTKAS) seminaarissa ‘Tulevaisuuden energiaratkaisut muuttuvassa ilmastossa’, , Helsinki Pami Aalto Jean Monnet –professori/ Jean Monnet –keskuksen johtaja Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto

Onko EU:lla energiapolitiikkaa? •Kompetenssit jakautuvat Komission ja jäsenmaiden kesken –Komissio: keskeinen rooli mm. sisämarkkina, kuljetus- ja ympäristöpolitiikassa –Jäsenmaat: kontrolli energian alkuperästä (koti/ulkomaa, EU/ei- EU); energian lähteestä (fossiiliset vs. muut); ja ‘energian kokonaispaketista’ (energy mix) –Kun 50-70% energiasta tuontitavaraa, korostuu kontrolli alkuperästä –Solidaarisuuslauseke: Neuvosto voi Komission pyynnöstä päättää soveltuvista toimenpiteistä mikäli energiatoimituksissa vakavia vaikeuksia •Lisäksi toimijoina mm. energiayhtiöt ja kansainväliset rahoituslaitokset, jotka rakentavat ja rahoittavat energiainfrastruktuuria •Yhdelläkään toimijalla ei ole yksiselitteistä päätösvaltaa energiapolitiikan (policy) aikaansaamiseksi ja sitä tukevien toimenpiteiden edistämiseksi •Komissiolla on sisämarkkinoiden vahdin, politiikkatavoitteiden asettajan ja koordinaattorin rooli (määrätyissä raameissa – jos yhteistä politiikkaa on, sen tulee olla Komissio-vetoista •Konkretisoituu Komission vuosittaisessa dokumenttituotannossa energiapolitiikan alalla: •Tuottavatko dokumentit ‘tulevaisuuden energiaratkaisuja’? –Markkinat ja kilpailu –Toimitusvarmuus –Kestävä lehitys (ilmastopolitiikka, jne.)

Tuottaako EU:n energiapolitiikka tulevaisuuden ratkaisuja I: markkinat ja kilpailu •Kaikkiaan edistystä ja tuloksia, mutta yhä monopolistisia ja oligopolistisia, EU-lainsäädäntöä rikkovia markkinoita, joille vaikeahkoa päästä –Suuret kansalliset yhtiöt nähdään vastauksina globaaliin kilpailuun •Sähkö: pohjoisen tuulivoima ja etelän ‘aurinkoenergiaoptio’ kärsivät sisämarkkinan infrastruktuuriongelmista –Pulllonkauloja jäsenmaiden välisessä energian siirtokapasiteetissa –Riittämättömiä yhteyksiä uuden uusiutuvan energian paikallistuotannon ja pääverkkojen välillä •Maakaasu: tehostuneilla Luoteis-Euroopan markkinoilla lisääntynyt tarjonta on painanut hintoja huomattavasti alas –LNG-markkina ja väliaikainen ylitarjonta (Qatar) –Tosin kaikki syyt eivät EU-lähtöisiä (USAn epäkonventionaalinen kaasu) •Tarvittaneen kanta ydinvoimaan! •Uusiutuvat energianlähteet: tarvitaan rahallista tukea samassa mittakaavassa kuin fossiilisille polttoaineille! –OECD:ssa 57mrd vs. 9mrd, ydinvoima 16mrd) –EU ei aivan omien % lisäystavoitteiden tahdissa

Tuottaako EU:n energiapolitiikka tulevaisuuden ratkaisuja II: toimitusvarmuus •Heikoimmat tulokset EU-kompetenssin puuttuessa ja bilateralismin, rajoitetun koalitiopohjaisuuden sekä riittämättömän luottamuksen vallitessa laajemman Euroopan alueella tuottajien, transitmaiden ja kuluttajamaiden välisissä suhteissa –EU-maat häviävät kollektiivisesti vaikka ‘Saksa voittaa aina’ •Silti ei ehkä paljoa tehtävissä koska historiallisesti rakennetut energiaratkaisut ja infrastruktuurit niin erilaisia ettei yhteisiä intressejä yksinkertaisesti löydy tarpeeksi –Kaikkia ei Venäjä tai Pohjois-Afrikka kiinnosta •Energian lähteiden ja alkuperämaiden monipuolistaminen ajaa suuret toimittajat etsimään uusia markkinoita muualta –EU-Venäjä ‘energiadilemma’ (Monaghan) •Tarvitaan idea pan-Eurooppalaisesta energiapolitiikasta, joka ei perustu vain EU:n omaan ‘markkinat ja kilpailu’ -periaatteeseen

Tuottaako EU:n energiapolitiikka tulevaisuuden ratkaisuja II: kestävä kehitys •EU yhä kenties suunnannäyttäjä, mutta kuinka pitkään ja onko suunta oikea/riittävä? •Nykyinen Kioto-pohjainen päästökauppa hyödyllinen, mutta kovin raskas mekanismi 5% GHG-päästövähennyksen aikaansaamiseksi –GHG-vero? •Energiatehokkuuden 20% lisäys 2020 ei nykyvauhdilla toteutumassa –Erityisesti kuljetussektori ongelma, rakentamisessa ja yhdyskuntarakenteessa paljon kehitettävää •EU jäämässä Kiinan ja jopa USA:n jalkoihin uusissa investoinneissa ja teknologian kehittämisessä •Päästävä eroon halvan energian illuusiosta kilpailuvalttina! •Otettava energiapolitiikka kiinteäksi osaksi yhteiskunnallista suunnittelua koko Unionin tasolla ja lisättävä EU:n kompetensseja