Viranomaisten rooli pankkikriisien estämisessä ja ratkaisemisessa Heikki Koskenkylä Valtiot. tri Linse Consulting Oy Seminaari ”1990-luvun pankkikriisin taloudelliset vaikutukset”, Aalto-yliopisto, Kauppakorkeakoulu perjantaina klo 13-16

Sisältö 1. Pankkikriisien syyt 2. Nykykriisi ja Suomen kriisi 1990-luvulla 3. Viranomaisten rooli pankkikriisien estämisessä 4. Viranomaisten rooli pankkikriisien ratkaisemisessa 5. Johtopäätöksiä

1. Pankkikriisien syyt (1) •Markkinatalouden ylilyönnit toistuvia, kuplat yleisiä (asset prices ja luottokuplat), Keynes: Kapitalismin volatiilisuus •Tehokas, mutta epävakaus iso uhka, uhka kasvanut •Talouspolitiikan epäonnistuminen (rapo ja fipo) •Sääntelyn ja valvonnan puutteet •Väärät kannustimet, liiallista riskinottoa usein •Koko järjestelmän (vakaus) riskejä ei hallittu •Globalisaatio: Kriisit leviävät yli rajojen •Likviditeettiriskien hallinta puutteellista

1.Pankkikriisien syyt (2)  Pankkikriisejä ollut ennätysmäärä 1990 jälkeen (IMF)  Markkinatalouden valuviat  Markkinakuri ei toimi  Taloustieteen ongelmat, tehokkaat markkinat hypoteesi, reaali- ja rahoitusmarkkinoiden yhteys, rahoitusjärjestelmän vakautta ei ole makromalleissa

2. Nykykriisi ja Suomen kriisi luvulla (1) :Suomi •Talouden ylikuumeneminen •Rahoitusmarkkinoiden liberalisointi, luotonanto ja pääomantuonti vapautuivat •Luotonannon liiallinen kasvu, ylivelkaantuminen •Valuuttaluotot kasvoivat, luottotappiot pääosin niistä •Verotus suosi velkaantumista •Valvonnan ja sääntelyn puutteet •Viennin kilpailukyvyn heikkeneminen •Kansainvälisen talouden taantuma •Vienti Neuvostoliittoon romahti  Bad luck, bad banking, bad policies

2. Nykykriisi ja Suomen kriisi luvulla (2) : Muut maat ja osin Suomi •Laajempi kapitalismin kriisi •Omaisuushintojen kuplat ja ylivelkaantuminen •Rahapolitiikan ja finanssipolitiikan virheet •Halpa raha ja liikaa likviditeettiä •Kansainvälisen talouden epätasapainot •Sääntelyn ja valvonnan puutteet •Systeemiriskejä ei ymmärretty •Markkinakuri ei toiminut •Palkintasysteemit kannustivat liialliseen riskinottoon

3. Viranomaisten rooli pankkikriisien estämisessä (1) •Raha- ja finanssipolitiikalla turvattava makrovakaus, ylivelkaantumisen estäminen •Rahapolitiikan epäsymmetrisyys poistettava (korko ei tarpeeksi ylös, toisaalta liian alas) •Systeemiriskien seuranta, macroprudential indicators •Sääntely (lainsäädäntö) kuntoon: Vakavaraisuusvaatimus ylös, velkasuhdevaatimus (leverage ratio), likviditeettivaatimus, sääntelyn kattavuus, PCA (prompt corrective action) •Valvonta: Valtuudet, PCA, riskien seuranta, riskien hallintajärjestelmät •Talletussuoja, ei täyttä suojaa, EU-tason harmonisointi •Palkinta (bonukset) pitkäjänteiseksi, ylisuuret pois

3. Viranomaisten rooli pankkikriisien estämisessä (2) •Pankkisektorin rakennekysymykset – Liian suuri kaatumaan (too big to fail) – Liian suuret ja monimutkaiset pankit – Investointipankki / talletuspankki jako? – Narrow banking  Julkisen vallan vaikeata ohjata rakennetta  Tehokkuus ja vakaus ristiriita, vakaus tärkeämpi! Vrt. EU:n integraatio / vakaus  Pankkisektorin erityisluonne poistettava, kriiseissä tuetaan liikaa, ei kuulu kapitalismiin, konkurssit / hallittu alasajo  Markkinakurin tehostaminen välttämätöntä, sääntely ja valvonta tukevat

4. Viranomaisten rooli pankkikriisien ratkaisemisessa (1) •Yksityisen sektorin ratkaisu aina ensin •Keskuspankkien likviditeettituki (LLR): Vakavaraiselle pankille ja vakuuksia vastaan •Määrällinen keventäminen (quantitative easing, setelirahoitus), kyseenalainen •Pääomatuki, avoin ja tiukat ehdot •Omistajien ja velkojien kannettava vastuu, riskit tiedostettava •Valtion takaukset •Fuusioiden edistäminen •Bonus-rajoitukset •Talouden elvyttäminen: Raha- ja finanssipolitiikka, rajat tulevat vastaan

4. Viranomaisten rooli pankkikriisien ratkaisemisessa (2)  Suuri moraalikato-ongelma (moral hazard), koska tuetaan liikaa  Luo pohjaa uusille kriiseille  Löydettävä uusia ratkaisumalleja •Hallittu alasajo, pilkkominen (living wills) •Tytärpankit / sivukonttorit •Rajan yli valvonta tehokkaaksi •Pankkituki rajan yli (taakan jako eli burden sharing) •EU:n valvonnan uudistaminen jäi vaillinaiseksi •Valvonta jää kansalliselle tasolle ja uusi järjestelmäriskineuvosto hampaaton, intressiristiriita rahapolitiikan kanssa

5. Johtopäätöksiä •Uusia laajoja finanssikriisejä ei kestetä! Kapitalismin kriisi syvenisi •Taloustieteen kriisi, haettava uusia malleja ja teorioita •Systeemiset riskit hallintaan •Vakavaraisuuden vaatimusten huomattava kiristäminen välttämätöntä •Kansainvälinen yhteistyö sääntelyssä ja valvonnassa tarpeen •Kriisien hallintaa ja ratkaisuja yli rajojen tehostettava •Hallitun alasajon järjestelmä kriisipankeille (”konkurssi”), omistajat / velkojat vastuuseen •Markkinakurin tehostaminen, olennainen osa kapitalismia  Pankkisektorin rakenne, mitä voisi tehdä vakauden tukemiseksi, selviä malleja ei vielä tiedossa