EU ja Suomen lähialueiden turvallisuus Kristi Raik, Ulkopoliittinen instituutti 11.11.2016

Johdanto Huoli Euroopan turvallisuudesta on kasvanut koko EU:ssa – mutta EU:n kykyä vastata tähän huoleen epäillään Yhteistyön tarve vs. kansallistason korostuminen Suurimmat huolet Venäjä ja maahanmuutto Itä/etelä jakolinja jäsenmaiden kesken Myös demokratian rapautuminen ja populismin nousu luovat turvallisuusriskejä Päätöksentekokyky; sisäinen turvallisuus

EU:n globaalistrategian tärkeitä elementtejä Normipohjaisen kansainvälisen järjestyksen puolustaminen Venäjältä odotetaan kv.oikeuden kunnioittamista, ollaan valmiit yhteistyöhön Painopiste siirtynyt oman alueen ja kansalaisten turvallisuuteen Puolustusyhteistyön syventäminen

Ukrainan kriisin kolme tasoa Osa laajempaa lännen ja Venäjän välisten suhteiden syvää kriisiä, joka kärjistyi Ukrainassa 2014 3 tasoa: Konflikti Ukrainan asemasta Kansainvälisen järjestyksen ja Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin kriisi: Normipohjainen yhteistyö vs moninapainen järjestys, jossa suurvallat kontrolloivat etupiirejään Poliittisten järjestelmien välinen vastakkainasettelu: Demokratia vs autokratia

EU:n toimet Ukrainan kriisissä Pakotteet ja diplomatia EU:n ja Venäjän erilaiset keinovalikoimat Normien puolustaminen tärkeämpää kuin Ukrainan puolustaminen – mutta mahdotonta erottaa näitä asioita toisistaan Euroopan turvallisuuden uudelleenarviointi sekä EU:n että jäsenmaiden tasolla Ukrainan sisäisten uudistusten tukeminen EU:n hauras yhtenäisyys on säilynyt

Miten EU pyrkii vahvistamaan turvallisuutta? Puolustusyhteistyön syventäminen EU-Nato yhteistyön kehittäminen Ulkorajojen valvonta Maahanmuuton hallinta Terrorisminvastainen yhteistyö Huom: pääpaino hallitustenvälisen yhteistyön lisäämisessä

EU:n Lissabonin sopimus art. 42.7: keskinäisen avunannon velvoite ”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”

EU:n Lissabonin sopimus art. 222: yhteisvastuulauseke ”Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat”

EU:n puolustusyhteistyön syventäminen Brexitin vaikutus? EU täydentää, muttei korvaa kansallista ja/tai Nato-puolustusta Painopiste siirtynyt ulkoisten kriisien hallinnasta EU:n oman alueen ja kansalaisten suojelemiseen ’strategisen autonomian’ tavoite Eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittäminen suunnitteilla EU-operaatioiden päämaja

Suomen kannoista EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan Kasvanut huoli kansallisesta ja Itämeren alueen turvallisuudesta heijastuu myös EU-tasolla: painopiste on siirtynyt pois globaaleista kysymyksistä EU:n puolustusulottuvuudesta aiempaa vahvempi konsensus (?) Suomen viiteryhmästä aiempaa enemmän epäselvyyttä

Lopuksi pohdittavaa/keskusteltavaa: Onko turvallisuus EU:ta hajottava vai yhdistävä tekijä? Kiitos!