Ateismin ajasta uskonnollisuuden nousuun Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen SUOL syysseminaari
1 000 vuotta tiiviisti Ortodoksisuus valtauskonto vuodesta 988 Kirkon ja valtion läheiset suhteet: sinfonia Pyrkimys uskonnolliseen ja ideologiseen yhtenäisyyteen Venäläisten tuli olla ortodokseja, muihin kansallisuuksiin kuuluvilla oli oikeus oman uskontonsa säilyttämiseen Pyrkimys uskonnon hävittämiseen ja yhtenäisen kommunistisen ideologian ja arvomaailman luomiseen 1917–1988
Uskonnonvastainen taistelu alkoi heti bolshevikkivallankumouksen jälkeen vuonna 1917 uskovia vainottiin, kirkkoja ja muita kulttirakennuksia suljettiin, tuhottiin ja muutettiin ”hyödyllisempään” käyttöön ennen toista maailmansotaa julkinen uskonnonharjoitus pääosin tukahdutettu Stalinin taktinen käänne uskontopolitiikassa erilaisia vaiheita uskonnonvainoissa – perustavoitteena uskonnon hävittäminen Uskontopolitiikan suunnanmuutos 1980-luvun lopulla
Kristus Vapahtajan katedraali luvulla
Vuosi 1931
Uudet symbolit
Kansojen ystävyyden palatsi
Unelmista uimahalliksi
Uusi katedraali
Ateismin ajan arkea Valtaosa kirkoista ei ollut käytössä Valtaosa papistosta vankileireillä tai tapettu Hautajaiset Inkerin kirkossa Miliisi valvoi uskonnollista toimintaa Kasteiden toteuttaminen ETYK-kokouksen jälkeen kosmeettisia muutoksia Bratsk ja Murmansk esimerkkeinä Raamattuja ei ollut saatavilla Salakuljetus Islam kärsi vielä enemmän!
Kommunistinen kansalaisuskonto Pyhät kirjoitukset: Marx – Engels – Lenin – NKP Leninin kaksiluonto-oppi Punaiset nurkkaukset Kommunistinen lauantai Neuvostoajan juhlakalenteri korvaamaan kirkkovuotta Leninin pyhäinjäännökset ja juhlat
Kommunistivallan perintö uskonnollisen perustiedon heikko taso uskonnollisen infrastruktuurin hävittäminen hengellisen sivistyneistön tuhoaminen yhden valtioideologian ihanne – juuret jo tsaarinvallan Venäjällä
Uskonnollisuus Venäjällä Ortodoksisuudesta toivottiin ratkaisua ideologiseen ja moraaliseen kriisiin 1990-luvun alussa kannanotot uskontoon varovaisia Ateistien määrä romahti – uskovien määrä kasvoi nopeasti Usko erilaisiin uskonnollisiin ja pseudo-uskonnollisiin ilmiöihin kasvanut Vähäinen uskonnollinen osallistuminen Suhtautuminen uusiin uskontoihin kielteistä Valtaosa venäläisistä on kastettuja ortodokseja Luottamus kirkkoa kohtaan on vahva
Eri elämänalueiden tärkeys venäläisille vuosina 1991 ja 2005 (%) Perhe Työ Ystävät Vapaa-aika Uskonto Politiikka
Uskonnollisuuden asteet Venäjällä vuosina 1991–2005 (%)
Moskovan patriarkaatin kasvu 1988–2008 Vuonna 1988Vuonna 2008 Luostarit21804 Hiippakunnat67157 Seurakunnat Papisto Piispat74203 Moskovan kirkot40872
Uskontolainsäädäntö Neuvostoliiton uskonnonvapauslaki lokakuussa 1990, saman kuun lopulla Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan uskonnonvapauslaki Venäjän laki jäi voimaan NL:n hajottua Uusi laki vuonna 1997 – eri kategorioita uskonnollisille yhdyskunnille Tiukennuksia lakiin Putinin aikana: viranomaisten valvonta lisääntyi Agenttilaki rajoittaa ulkomaista rahoitusta
Uskonto ja nationalismi Ortodoksisuus keskeinen tekijä uuden kansallisen identiteetin rakentamisessa Ortodoksisuus torjuu virallisesti jyrkän nationalismin, kansan keskuudessa se elää voimakkaasti Uskonto ja kansallisuus liitetään toisiinsa Olympiajoukkueen siunaaminen - Patriarkka Kirill siunasi olympiajoukkueen Kristus Vapahtajan katedraalissa tammikuussa ”Ihmiset tarvitsevat voittoa tärkeänä psykologisena tekijänä, joka auttaa heitä tiedostamaan suuren maansa ja kansansa pyhyyden.”
Seksuaalivähemmistöt ja VOK Homoseksuaalisuus on seksuaalinen perversio – ei yksi seksuaalisen orientaation tapa, jolla tulisi olla yhtäläiset oikeudet julkiseen ilmenemiseen ja kunnioitukseen kuin ”normaaleilla” suhteilla. Homoseksuaalisuus ei johdu ihmisen synnynnäisistä taipumuksista. Homoseksuaalisuus on ”synnillinen poikkeama ihmisen olemuksesta”, josta voi vapautua ”hengellisillä ponnisteluilla”, jotka parantavat ihmisen luonnon. Homoseksuaaliset halut voivat piinata ihmistä samaan tapaan kuin muutkin synnilliset himot, mutta niistä voi parantua sakramenttien, rukouksen, paaston, katumuksen, pyhien kirjoitusten lukemisen ja uskovien yhteyden kautta.
Teologiset perustelut Venäjän ortodoksinen kirkko perustelee kantaansa homoseksuaalisuuteen niillä raamatunkohdilla, jotka yleensä nostetaan esiin homoseksuaalisuuden vastaisessa argumentaatiossa: Gen. 19: 1–19 (sodomalaisten miesten yritys raiskata Lootin miesvieraat) Lev. 20: 13 (mies ei saa maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan) Room. 1: 12–27 (ihmiset ovat vaihtaneet luonnonmukaisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen niin, että heissä on syttynyt himo samaan sukupuoleen) 1 Kor. 6: 9–10 (syntiluettelo, jonka mukaan Jumalan valtakuntaa eivät peri ”miesten kanssa makaavat miehet”) Raamatun ohella viitataan patristisen tradition pyhien isien opetuksiin, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden ja määrittelevät sen synniksi. Näiden opetusten mukaan homoseksuaali ei voi kuulua papistoon. Social Statement 2000 käsittelee homoseksuaalisuutta bioetiikan kysymysten yhteydessä (ei avioliiton ja perhe-etiikan kysymyksenä)
Konteksti Venäjällä Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus oli rikos ja luokiteltu sairaudeksi 1991 poistettiin rikoslaista 1999 poistettiin sairausluokituksesta Venäläiset kokevat ongelmana 1990-luvun länsimaisen liberalismin kauden synkän tilanteen Putinin aikana liberaalin lännen vastustaminen ja kritisoiminen Homopropagandan levittäminen lapsille ja nuorille kielletty lailla (tulkinnat) Yleinen mielipide tukee kirkon kantaa
Venäjän uskontojen kenttä ortodoksisuus valtauskonto (80 %) kaikkea mahdollista tarjolla uususkontojen jäsenmäärät pysyneet pieninä haluttomuus sitoutua jyrkkiin liikkeisiin vaikutteita ajatteluun kansallisilla uskonnoilla merkittävä asema tiettyjen etnisten ryhmien keskuudessa Islamin painoarvo kasvaa
Kiitos mielenkiinnosta!