Pohjois-Karjalan jätealan kehittämishanke KIERRÄTYKSESTÄ KASVUA Materiaalitehokkuuden ja hyvän jätehuollon tietopaketti yrityksille.

Esitys aiheesta: "Pohjois-Karjalan jätealan kehittämishanke KIERRÄTYKSESTÄ KASVUA Materiaalitehokkuuden ja hyvän jätehuollon tietopaketti yrityksille."— Esityksen transkriptio:

1 Pohjois-Karjalan jätealan kehittämishanke KIERRÄTYKSESTÄ KASVUA Materiaalitehokkuuden ja hyvän jätehuollon tietopaketti yrityksille

2 Jätehuollon toimintaympäristö ja erityispiirteet Pohjois-Karjalassa Jätehuollon toimintaympäristö on muutoksessa ja jätteenkäsittelyn teknologioita kehitetään jatkuvasti. Yleisiä jätehuollon trendejä ovat kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden edistäminen, kaatopaikkojen vähentäminen ja kierrätyksen lisääminen. Pohjois-Karjalan alueen erityispiirteitä jätehuollon näkökulmasta ovat esimerkiksi suhteellisen pienet jätevirrat, haja-asutusalueet ja raja Venäjän kanssa. Itä-Suomen alueellinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 Jätesuunnitelma kattaa Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Painopisteitä: Jätteiden energiahyötykäytön lisääminen Biohajoavien jätteiden käsittelyn kehittäminen Haja-asutusalueiden jätehuollon kehittäminen Rakentamisen jätteiden hyötykäytön lisääminen

3 Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma vuoteen 2017: Öljyvapaa maakunta – Voimistuva biotalous ja ilmastonmuutoksen huomioiminen antaa hyvät mahdollisuudet Pohjois-Karjalassa resurssiviisaaseen toimintaan. Fossiilisista öljyistä vapaa maakunta on kova, mutta realistinen tavoite. Kehittämiskohteet: Energiatehokkuuden kehittäminen Materiaalitehokkuuden kehittäminen Kierrätyksen parantaminen Vähähiilisyyden huomioiminen Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen

4 Teollisten symbioosien mahdollisuudet alueella Teollinen symbioosi tarkoittaa: usean yrityksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa yritykset hyödyntävät tehokkaasti raaka-aineita, teknologiaa, palveluja ja energiaa toisen jäte tai tuotannon sivuvirta voi olla toisen yrityksen raaka-ainetta, jolloin aikaisemmin arvottomina tai kustannuksina nähdyt materiaalivirrat tuottavat uutta arvoa parhaimmassa tapauksessa symbiooseissa syntyy kaupallisesti menestyviä korkean jalostusasteen tuotteita loppukäyttäjien tarpeisiin sekä kotimaassa, että kansainvälisillä markkinoilla. Teolliset symbioosit kartalla : http://www.teollisetsymbioosit.fi/#http://www.teollisetsymbioosit.fi/# Pohjois-Karjalasta mukana on neljä kohdetta: Outotec Turula oy Outokumpu FA Forest oy Liperi Fortum Power and Heat oy Joensuu Tecwill Granulators oy Joensuu Teolliset symbioosit –hanke Pohjois-Karjalassa 2014 - 2017 (EAKR) Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES, Keski-Karjalan kehitysyhtiö Oy KETI ja Joensuun Tiedepuisto Oy

5 Kohti kiertotaloutta Euroopan unionin ja Suomen tavoitteena on kiertotalous, jossa resurssit käytetään uudestaan tuottavalla tavalla senkin jälkeen kun tuote on saavuttanut käyttöikänsä lopun. Kiertotaloutta tarvitaan, koska taloudessa hukataan materiaaleja resurssien kysyntä ja kilpailu lisääntyvät. Kiertotalous edellyttää: uusia tuotesuunnittelutapoja uusia liiketoiminta- ja markkinointimalleja uusia tapoja muuntaa jäte resurssiksi uusia kuluttajakäyttäytymisen malleja Kiertotalouden edistämisessä pk-yritysten rooli on tärkeä resurssitehokkuuden parantaminen lisää tuottavuutta uudet markkina-alueet

6 Kiertotaloudella pyritään: Vuoteen 2025 mennessä estämään kaiken kierrätettävän jätteen sijoittaminen kaatopaikalle. Lopettamaan kokonaan kaatopaikalle sijoittaminen vuoteen 2030 mennessä. Nostamaan yhdyskuntajätteen kierrätys ja uudelleenkäyttö vähintään 70 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Nostamaan pakkausjätteen kierrätys 80 %:iin vuoteen 2030 mennessä, välitavoitteet 60 % vuoteen 2020 mennessä ja 70 % vuoteen 2025 mennessä. Lopettamaan kierrätettävän muovin, metallin, lasin, paperin ja kartongin sekä biohajoavan jätteen sijoittaminen kaatopaikalle vuoteen 2015 mennessä. Rakennus- ja purkujätteen kierrätysasteen parantamiseen. Vähentämään elintarvikejätteen määrää 30 % vuoteen 2025 mennessä. Kieltämään muovijätteen sijoittaminen kaatopaikalle vuoteen 2025 mennessä. Lisäämään kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten metallien ja fosforin, kierrätystä.

7 Jätelainsäädäntö hyvän jätehuollon taustalla Jätelain tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta. edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä. varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista. Jätteen määritelmä Jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Ongelmajätteistä käytetään nykyään nimeä vaaralliset jätteet.

8 Sivutuotteet Aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen ja aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus; ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti; aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana; sekä aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

9 Jätteeksi luokittelun päättyminen End of waste –kriteerit Kriteerejä määritelty rauta-, teräs- ja alumiiniromulle, lasimurskalle sekä kupariromulle, muillekin tuoteryhmille tulossa. Jätteeksi luokittelun päättymisen tarkoitus on helpottaa kierrätystä. EoW -menettelyyn ryhtyminen on vapaaehtoista ja yritys voi halutessaan jatkaa toimimista aiempaan tapaan jätestatuksen mukaisesti.

10 Jätehuollon etusijajärjestys eli jätehierarkia kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava etusijajärjestystä ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä (kaatopaikka)

11 Jätehuollon järjestäminen Jätteen haltijalla (esimerkiksi kiinteistön omistajalla tai yksityishenkilöllä) on päävastuu. Elinkeinoelämän jätteet ovat pääosin jätteen haltijan vastuulla. Kunta vastaa kotitalousjätteistä sekä julkisista ja vastaavista palveluista tulevista yhdyskuntajätteistä. Tuottaja vastaa tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden jätehuollosta (keräyspaperi, pakkaukset, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, ajoneuvon renkaat, ajoneuvot sekä paristot ja akut.) Kunnalla on kuitenkin velvollisuus järjestää elinkeinoelämän jätteiden jätehuolto, jos alueella ei ole riittävästi palvelutarjontaa.

12 Jätelain vaatimuksia (1) Selvilläolo- ja tiedonantovelvollisuus Tuotannon harjoittajan ja tuotteen valmistajan tai maahantuojan on oltava selvillä tuotannossaan tai tuotteestaan syntyvästä jätteestä, sen ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja jätehuollosta sekä mahdollisuuksista kehittää tuotantoaan tai tuotettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenevät. Jätemäärien seuraaminen Toiminnanharjoittajan, jonka toiminnassa syntyy vaarallisia jätteitä, tai vähintään 100 tonnia jätteitä vuodessa tai jos toimintaan tarvitaan ympäristölupa, tulee seurata jätemääriä. Kirjanpitoon on toiminnan luonteen mukaan sisällytettävä tiedot syntyneen, kerätyn, kuljetetun, välitetyn tai käsitellyn jätteen lajista, laadusta, määrästä, alkuperästä ja toimituspaikasta sekä jätteen kuljetuksesta ja käsittelystä.

13 Jätelain vaatimuksia (2) Siirtoasiakirja Jätteen haltijan on laadittava siirtoasiakirja vaarallisesta jätteestä, sako- ja umpikaivolietteestä, hiekan- ja rasvanerotuskaivojen lietteestä, rakennus- ja purkujätteestä sekä pilaantuneista maa-aineksista. Siirtoasiakirjaan merkitään tiedot jätteestä, sen alkuperästä ja kuljettajasta. Jätteen luovuttaminen Luovuta jäte vain: kuljettajalle, välittäjälle tai kerääjälle, joka on hyväksytty tai merkitty jätehuoltorekisteriin. jätteen käsittelijälle, jolla on oikeus vastaanottaa kyseistä jätettä.

14 Kierrätystä lisättävä 50 prosenttia yhdyskuntajätteestä on kierrätettävä vuoteen 2016 mennessä. Rakennus- ja purkujätteestä on hyödynnettävä materiaalina vuoteen 2020 mennessä vähintään 70 prosenttia.

15 Orgaanisen jätteen viemisestä kaatopaikalle luovutaan Biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen sijoittamisesta tavanomaisen jätteen kaatopaikalle pääosin luovutaan vuoteen 2016 mennessä ja jätettä hyödynnetään enenevästi materiaalina ja energiantuotannossa. Vahva signaali kehittää kierrätystä ja muuta hyödyntämistä kaatopaikkojen sijaan. Rajoituksia biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen sijoittamisesta kaatopaikalle ja maantäytössä sovelletaan 1. tammikuuta 2016 alkaen. Rakennus- ja purkujätteiden osalta rajoitukset ovat kuitenkin täysimääräisesti voimassa vasta 1. tammikuuta 2020. Rajoitukset koskevat yli 10 prosenttia orgaanista ainesta sisältävää jätettä.

16 Jätevero ohjaa jätettä kaatopaikan sijaan materiaaliseen, biologiseen- ja energiahyödyntämiseen Jäteveron veropohjaa on laajennettu aiemmasta: Veron piirissä ovat kaikki, sekä yleiset että yksityiset kaatopaikat, joille sijoitetaan verolliseen jäteryhmään kuuluvaa jätettä. Vero määräytyy jätteen tuorepainon perusteella. Jäteveroa maksettiin vuoden 2013 alusta 50 €/ tonni ja valtioneuvoston esitys vuoden 2015 alusta on 55 €/ tonni.

17 Pakkausjätehuollon parantaminen Pakkausten tuottajavastuuta on laajennettu ja keräyspaikkojen määristä on säädetty vähimmäisvaatimukset. Esimerkiksi jokaisessa yli 500 asukkaan taajamassa pitää olla vähintään yksi vastaanottopaikka asumisessa syntyvälle lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteelle. Tavoitteena on helpottaa kuluttajien mahdollisuuksia toimittaa pakkausjäte maksuttomaan keräykseen sekä lisätä pakkausjätteen kierrätystä. Palvelutasoon ja pakkausjätteen kertymiin vaikuttaa merkittävästi myös se, missä määrin kunta ja muut toimijat täydentävät tuottajan järjestämää keräystä alueellisella tai kiinteistökohtaisella keräyksellä.

18 Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä laajennettu Pienet käytöstä poistetut laitteet voi viedä kaupan keräykseen ilman uuden laitteen ostovelvoitetta. Kauppojen on lisäksi otettava vastaan myös näitä suuremmat laitteet, joiden tilalle ostetaan uusi vastaava laite. Tuottajien on muun muassa järjestettävä koko maahan vähintään 400 kiinteää vastaanottopaikkaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle.

19 Ympäristölupa tarvitaan pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Näitä toimintoja ovat esimerkiksi metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, energiantuotanto, eläinsuojat ja kalankasvatus. Ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä mm. toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

20 Paras käyttökelpoinen tekniikka BAT Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Ympäristöluvassa annettavien päästöraja-arvojen sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

21 Ympäristönsuojelulainsäädännön uudistukset (1) Uusi ympäristönsuojelulaki (YSL) voimaan 1.9.2014 Ympäristölupamenettelyt ja lupien valvonta tehostuvat ja valvonnasta tulee maksullista. Asfalttiasemat, pienet polttolaitokset, jakeluasemat, kemialliset pesulat ja orgaanisia liuottimia käyttävät pienet toiminnat eivät yleensä tarvitse ympäristölupaa, sen sijaan toiminnan aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava viranomaiselle. Materiaalitehokkuus on otettava tarpeen mukaan huomioon lupamääräyksissä. Vaarallisen jätteen varastointi katsotaan IED-laitokseksi, joita koskevat BAT-velvoitteet, kun varastoinnin kapasiteetti on yli 50 tonnia (ks YSL liite 1).

22 Ympäristönsuojelulainsäädännön uudistukset (2) Kaikki turvetuotanto luvanvaraista, alaraja poistui. Lupaviranomaisten, eli kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten ja aluehallintovirastojen, lupatoimivaltaan tulee metsäteollisuutta, kemianteollisuutta, orgaanisia liuottimia käyttävää toimintaa sekä jätteiden käsittelyä koskevia muutoksia. Jatkossa kunnat käsittelevät yhä isompia jätemääriä käsittelevien toimintojen ympäristölupia aluehallintovirastojen sijasta: ammattimaista tai laitosmaista jätteen käsittelyä harjoittavien toimintojen toimivaltaraja nostetaan nykyisestä 10 000 tonnista 50 000 tonniin pilaantumattoman maa-aines-, betoni-, tiili- ja asfalttijätteen ja pysyvän jätteen osalta sekä muun jätteen osalta 20 000 tonniin vuodessa.

23 Materiaalitehokkuudella säästöä ja menestyvää liiketoimintaa Materiaalitehokkuus on kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen aikaansaamista pienenevin materiaalipanoksin siten että haitalliset vaikutukset vähenevät elinkaaren aikana. Yritysten ja elinkeinoelämän kannattaa edistää materiaalitehokkuutta, koska sillä on suora yhteys kustannuksiin, kilpailukykyyn ja yhteiskuntavastuun toteuttamiseen. Materiaalitehokkuuden hyödyt yritykselle: Kustannussäästöt hankinnoissa, tuotannossa ja jätemaksuissa; Päästöjen ja päästöriskien väheneminen; Kiristyvien lupaehtojen täyttyminen; Yritysten markkina-arvon kohoaminen; ja Ympäristöimagon parantuminen

24 Miten aloittaa materiaalitehokkuuden parantaminen? Materiaalitehokkuuden edistämiseksi seurattavat tekijät: keskeisten materiaalien ominaiskulutus ja kokonaiskulutus keskeisten materiaalien hävikkiprosentti tärkeimpien haitallisten kemikaalien ominaiskulutus ja kokonaiskulutus tuotannossa käytetyn uusioraaka-aineen määrä ja prosenttiosuus tuotantojätteiden ominaisjätemäärät ja kokonaismäärät syntyvien jätteiden kierrätystehokkuus ja hyödyntämisprosentti vaarallisten jätteiden ominaisjätemäärät ja kokonaismäärät loppukäsiteltyjen jätteiden ominaisjätemäärät ja kokonaismäärät

25 Keinoja materiaalitehokkuuden kehittämiseksi (1) Inventoi yrityksesi raaka-aineiden (ml. apuaineet, vesi, kemikaalit) käyttö, alkuperä ja ominaisuudet. Etsi tietoa materiaalitehokkuuskatselmuksista tai muista ajankohtaisista tuotteiden ja tuotannon materiaalitehokkuuteen liittyvistä asioista. Selvitä raaka-aineiden käytön ”hyötysuhde”: Paljonko jää itse tuotteeseen, paljonko jää sivutuotteisiin ja paljonko jätteeksi, joka hyödynnetään? Mikä osuus viedään kaatopaikalle? Tutki, voidaanko hyötysuhdetta nostaa. Selvitä, onko tuote hyödynnettävissä käytöstä poiston jälkeen. Haittaako jokin ominaisuus tai komponentti? Selvitä, onko yrityksesi käyttämä haitallinen aine tai kemikaali vaihdettavissa haitattomampaan. Tutki mahdollisuuksia vähentää kaatopaikkajätteen määrää esimerkiksi selvittämällä jätteiden hyötykäyttömahdollisuudet Selvitä mahdollisuudet nostaa sivutuotteen arvoa kehittämällä olemassa olevia tuotteita tai uusia tuotteita

26 Keinoja materiaalitehokkuuden kehittämiseksi (2) Ota selvää raaka-aineen tuotantotavasta. Onko se kestävällä pohjalla? Selvitä saatavilla olevat mahdolliset sivutuotteet, joilla voit korvata osittain tai kokonaan neitseellisten luonnonvarojen käyttöä. Perusta yritykseen ”materiaalipaneeli”, jossa organisaation eri alueiden (tuotanto, tuotannon ja tuotteiden suunnittelu ja kehitys, myynti, ympäristö, turvallisuus, logistiikka, taloushallinto jne.) edustajat yhteisesti pohtivat raaka-aineiden, apuaineiden ja kemikaalien käyttöön sekä jätteisiin liittyviä asioita. Neuvottele pääasiakkaiden kanssa raaka-aine- ja luonnonvarakysymyksistä. Kiinnitä huomiota pakkaamiseen tuotteiden ylipakkaamisen välttämiseksi. Tutki, onko tarpeen vaikuttaa tuotteiden pakkauksiin, niiden laatuun ja määrään. Selvitä mahdollisuudet hyödyntää olemassa olevia julkisia rahoituslähteitä materiaalitehokkuuden parantamiseen tähtäävässä tuote- ja tuotannonkehityksessä.

27 Materiaalitehokkuuteen vaikuttavat toiminnot

28 Rakentaminen ja materiaalitehokkuus Rakentamisessa kulutetaan lyhyessä ajassa paljon luonnonvaroja. Materiaalitehokkuus tarkoittaa pitkäikäisiä ja tarpeen mukaan muunneltavia ratkaisuja, joissa rakenteet ja materiaalit ovat helposti purettavia, lajiteltavia ja kierrätettäviä. Rakennusmateriaalien ja –tuotteiden valmistusprosessissa luonnonvarojen käyttö optimoidaan ja suositaan kierrätysmateriaaleja. Kiinteistöjen hyvä suunnittelu tärkeää. Rakentamisen jätteiden kierrätystä kehitettävä: Suomen tavoitteena on saavuttaa 70 % rakennusjätteiden kierrätysaste materiaalikierrätyksenä vuoteen 2020 mennessä.

29 Kauppa ja materiaalitehokkuus Tarvitaan koko toimitusketjun laajuista yhteistyötä materiaalitehokkuuden parantamiseksi. Huomiota ruokahävikin vähentämiseen: kaupan hävikkimäärä on noin 65-75 miljoonaa kiloa vuodessa. Huomiota tuotteiden pakkaamiseen. Kauppa ja entiset elintarvikkeet Kaupan entisillä eläimistä saaduilla elintarvikkeilla tarkoitetaan eläimistä saatuja raakoja tai kypsiä elintarvikkeita, jotka eivät enää sovellu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien vuoksi, aiheuttamatta kuitenkaan riskiä ihmisten tai eläinten terveydelle. Kaupan entisiä elintarvikkeita voi syntyä myös näiden elintarvikkeiden käsittelystä kaupassa, esim. kalan perkauksen tai lihan leikkauksen yhteydessä. Kaupan entisten elintarvikkeiden hävittämisestä säädetään sivutuoteasetuksessa ja lisätietoa löytyy Eviran ohjeesta.

30 Käytetään materiaalit tarkkaan ja laitetaan jätteet kiertoon!