Helsingin yliopisto Avoin yliopisto

Esitys aiheesta: "Helsingin yliopisto Avoin yliopisto"— Esityksen transkriptio:

1 Helsingin yliopisto Avoin yliopisto
Aikuiskasvatustieteen osuus / lähiopetus: KL Pirkko Raudaskoski Vastaanotto: ke 10-12 Puh: © Raudaskoski

2 Lähitapaamisen ohjelma (9. 00 – 13
Lähitapaamisen ohjelma (9.00 – 13.45) Helsingin yliopiston Päärakennus, uusi puoli, Fabianinkatu 33 (Sali 6) 09.00 – Tutustumista, esittelyjä ja orientointia opintojaksolla opiskeluun Ennakkokäsitysten purkua ja heijastelua kasvatustieteen peruskäsitteisiin. 10.15 – Johdattelua 1.videoesitykseen Jaloittelutauko Puhetta ja liikkuvaa kuvaa kasvatuksen mikroilmiöistä: ”Kasvu tytöksi ja pojaksi” (1. videoesitys) 11.10 – Koontaa ja keskustelua 11.30 – Lounas 12.15 – Johdattelua 2.videoesitykseen 12.45 – Puhetta ja liikkuvaa kuvaa kasvatuksen makroilmiöistä : ”Koulutususkosta oppimisuskoon” (2.videoesitys) 13.15 – Koontaa ja keskustelua

3 Päivän työ: Päivän tavoite:
Lähdetään jäsentämään yleisen kasvatustieteen tutkimuskohdetta kasvatusta aiemmin opitun ja kasvatustieteilijöiden käyttämien käsitteiden varassa. Päivän tavoite: Haluat tarkistaa ennakkokäsityksiäsi Laajennat sanavarastoasi Kasvatustieteen tutkimuskohde alkaa hahmottua selkeämmin, herää kiinnostus kasvatusta kohtaan Mielessäsi on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia Innostut ottamaan asioista henkilökohtaisesti selvää © P.Raudaskoski

4 Kasvatustiede? Esitelkää itselle vieressä istuvalle parille ja kertokaa Mitä tiedätte näin opintojen alussa kasvatustieteistä? Miksi haluatte opiskella kasvatustieteitä?

5 Johdatus kasvatustieteisiin: tavoitteena
tutustua yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen Pyrkimyksiin yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen piirteet, tiedeluonne, tieteenalojen intressit Tehtäväalueisiin tutkimus, opetus, yhteiskunnallinen vuorovaikutus, Kysymyksiin tutkimuskohteet, tutkimusongelmat © P.Raudaskoski

6 Kasvatustieteiden (yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ) pyrkimyksiin
Mikä on kasvatustieteiden työnjako? Mihin kasvatustieteet suuntautuvat (mille kentille)? Mihin kasvatustieteillä pyritään? Mikä on niiden missio? kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen määritelmät, (kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen määritelmät, kasvatustieteiden suuntaukset, tiedonitressit) © P.Raudaskoski

7 Kasvatustieteiden (yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ) tehtäviin
Mitä kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede on nykyään tieteenalana ja oppiaineena, millaisia tavoitteita asetetaan kyseisille tieteenaloille? Mikä on kasvatustieteiden suhde käytäntöön, erilaisiin muutoshaasteisiin? Hgin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksen ja opetuksen painopistealueet ja linjaukset © P.Raudaskoski

8 Kasvatustieteiden (yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ) kysymyksiin
Millaisista kasvatuksen kentistä, ilmiöistä ja ongelmista ollaan kiinnostuneita? Millaisin kysymyksiin etsitään vastauksia? Millaisin käsittein ja teoreettisin välinein tutkimuskohdetta jäsennetään, Miten tutkimuskohdetta lähestytään? (ks. verkkomateriaali ja tieteelliset artikkelit) © P.Raudaskoski

9 TIEDE? - entä kasvatustieteet
23 Tieteentutkimuksen asiantuntijat Kiikeri ja Ylikoski (2004) löytävät tieteelle useita eri merkityksiä. Tarkasteltaessa niitä suhteessa kasvatustieteisiin voitaisiin sanoa, että yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede voivat olla yhtä kuin tähän mennessä saavutetut tutkimustulokset, tulevaisuudessa saavutetut tutkimustulokset, käytetyt tutkimusmenetelmät ja ne, joita tulisi käyttää, tutkijoiden muodostama tutkimusyhteisö kaikki kasvatus- ja aikuiskasvatustutkimusta harjoittavat instituutiot Sen tuottama tieto täyttää tieteellisen tiedon perusvaatimukset (pätevyys, objektiivisuus, luotettavuus, yleistettävyys, raportoitavuus) © P.Raudaskoski

10 Prosessoitavat teemat ja sisällöt P1 jaksolla
II teema TIETEENALANA OPPIAINEENA I teema TOIMINTANA, KÄSITTEENÄ (kasvatuksen kenttää, ilmiöitä näkyväksi ) III teema TUTKIMUS-KOHTEENA (kiinnostuksen kohteet, kysymykset, Ongelmat) (pyrkimykset, tehtävät) KASVATUS (tiede) AIKUISKASVATUS (tiede) Omakoh- taisesti ymmärret- tynä opintojen alussa Ymmärryksen laajentaminen ja täydentäminen artikkeleiden ja niiden työstämisen pohjalta Ymmärrys lähi- tapaamisen jälkeen Verkkotyöskentely (tehtävät 1- 6 molemmissa osuuksissa) (keskustelua, lukemista, tiedonrakentelua, kirjoittamista, pohdintaa ja arviointia) Kerääntyneen oman ymmärryksen ja tehtävien arviointia loppuyhteenvedossa Teemapäiväkirja (opiskelun tuotos) © P.Raudaskoski

11 Yleinen kasvatustiede: tavoitteet ja oppimateriaalit
I TEEMA ”KASVATUS TOIMINTANA JA KÄSITTEENÄ” (1. oppimistehtävä) (tutustutaan kasvatuksen kenttiin, ilmiöihin ja klassisiin kysymyksiin) Luku 1 verkossa: Kasvatus toimintana ja käsitteenä – historiallinen katsaus, 13.8. jaettu: Kasvatustieteen peruskäsitteet ja artikkeli “Klassiset kysymykset ja niiden esittäjät + Videot ” Kasvu tytöstä pojaksi”, ”Koulutususkosta oppimisuskoon” - tutustumista kasvatuksen makro- ja mikroilmiöihin © P.Raudaskoski

12 II TEEMA ”KASVATUS TIETEENALANA JA OPPIAINEENA” (oppimistehtävä 2-4)
(tutustutaan yleisen kasvatustieteen traditioihin, pyrkimyksiin ja tehtäviin) Luku 2 verkossa Kasvatustiede oppiaineena Luku 3 verkossa Kasvatustiede tieteenalana Luku 4 verkossa Kasvatustieteen eri suuntaukset III TEEMA ”KASVATUS TUTKIMUSKOHTEENA” (5.tehtävä) Luku 5 verkossa Kasvatustieteellinen tutkimus Helsingin yliopistossa jaetut tieteelliset artikkelit © P.Raudaskoski

13 AIKATAULU, SUORITUS JA ARVIOINTI
Opintojen kulku ja aikataulu on lähetetty sähköpostitse, jaetaan myös 1. lähitapaamisessa (seuraa myös verkkoympäristön kalenteria) Suoritus arvioidaan yleisen ja aikuiskasvatustieteen osuuksien teemapäiväkirjojen perusteella merkinnällä hyväksytty/ hylätty (arviointikriteerit löytyvät verkko - oppimisympäristöstä kohdasta ”opiskeluopas”) Teemapäiväkirjat (yleisen ja aikuiskasvatustiede) oltava valmiina joko ma tai ma verkko-oppimisympäristössä tehtävät - tilassa Molemmat osuudet sisältävät omat tehtävät ja tehtävätilat ks. lisää uusi merkintä kohta verkko-oppimisympäristöstä Lisää uusi merkintä (tekstiä voi muokata klikkaa osoittavaa sormea tekstin jälkeen) © P.Raudaskoski

14 Teemapäiväkirja suoritusmuotona?
Asteittain täydentyvä dokumentti ja todiste opiskelusta. Siinä työstetään prosessimaisesti jakson kahden osuuden pääteemoja ja niihin liittyviä materiaaleja opettajan antamien kysymyspattereiden varassa Osa yleisen kasvatustieteen artikkeleista (teema III) jaetaan 1. lähitapaamisessa. Ylijäävät toimitetaan Avoimen toimistoon. Kysymyksiin vastaaminen edellyttää materiaalien lukemista, äänitiedoston kuuntelua ja pohdiskelevaa arviointia eli reflektiivistä otetta ja omien valintojen tekemistä © P.Raudaskoski

15 Yleinen kasvatustiede
EMPIIRISET TIETEET IHMISTIETEET HUMANISTI- SET TIETEET (esim. historia) YHTEISKUNTA- TIETEET ( esim. sosiologia) SOVELTAVAT IHMISTIETEET (esim. psykologia) Filosofia KASVATUSTIETEET Aikuiskasvatustiede Yleinen kasvatustiede Erityispedagogiikka © P.Raudaskoski © Raudaskoski

16 Kasvatustieteet KOLME KASVATUSTIEDETTÄ Aikuiskasva- Yleinen tustiede
Lähde: Rinne, R, Kivirauma,J, Lehtinen, E 2000 KOLME KASVATUSTIEDETTÄ Kasvatustieteet Aikuiskasva- tustiede Yleinen kasvatustiede Lapsiin ja oppivelvollisuus- ikäisiin kohdistuva institutionaalinen kasvatus sekä laajemmat kasvatuksen ilmiöt Erityis- pedagogiikka Aikuisten kasvu ja oppiminen, aikuisväestön elinikäinen opiskelu, aikuisopetus, ohjaus, aikuiskasvatus ja -koulutus Erityistä tukea tarvitsevien käyttäytyminen, oppiminen,kasvatus, koulutus, ohjaus, opetus ja kuntoutus © P.Raudaskoski © Raudaskoski

17 Opetetaan erikseen (oma valinta)
Yleinen kasvatustiede (KT) Aikuiskasvatustiede (AKT) Helsingin yliopistossa (kuuluu käyttäytymistieteisiin) Oppiaineena Tieteenalana Tutkintovaatimuksissa Rinnan Tutkimuksen painopistealueet 1. Kasvatus, kulttuuri ja yhteiskunta 2. Opetus ja oppiminen 3. Oppiminen työelämässä (AKT – painottuu) Rinnan väylä Sisältyy tutkintoihin alempi (KK), ylempi (KM) maisteri- ja tohtori- koulutusohjelmissa joko yleinen KT tai AKT) Avoimessa ja ainelaitoksella Perusopinnot Aineopinnot Opetetaan erikseen (oma valinta) © P.Raudaskoski © Raudaskoski

18 P2. Kasvatus yhteiskunta ja
Perusopinnot P5 Kohti tutkivaa työtapaa Kasvatuksen ja Aikuiskasvatuksen tutkiminen – miten? ‘ P3. Opetus ja oppiminen (yksilön elämänkaaressa) -kasvun -kehitys -opetus -oppiminen ‘ ‘ Kasvatus? Aikuiskasvatus ? ‘ ‘ ‘ P6. Kasvatus elämänkulussa -Sosialisaatio tai yhteiskunnallistuminen -Identiteetti -Elämänkulku -Merkittävät oppimiskokemukset -Kasvatusyhteisöt ‘ P1. Johdatus kasvatustieteisiin P2. Kasvatus yhteiskunta ja kulttuuri (koulutus, elinikäinen oppiminen) -Koulutuksen yhteiskunnalliset ehdot -Koulutuksen funktiot -Koulutuspolitiikka -Koulutusjärjestelmä P4 Oppiminen työelämässä -työ historialliset perusmuodot -työn hallinta -työn oppiminen -oppiva organisaatio © P.Raud askoski © Raudaskoski

19 Kasvatustieellinen tutkimus Helsingin yliopistossa
Tutkitaan ihmisen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä näiden prosessien edistämistä kasvatuksen ja opetuksen avulla. Tarkastelun kohteena on yksilön koko elämänkulku sekä yhteisöjen muutos- ja kehitysprosessit. Tutkimuksen painopistealueet: Kasvatuksen yhteiskunnallinen tutkimus: erityisesti koulutuspolitiikkaa (diskurssitutkimus) sekä kulttuurinen ja feministinen kasvatuksen tutkimus (etnografinen tutkimus) Kasvatukseen ja opetukseen liittyvä oppimisen tutkimus: erityisesti yliopistopedagogiikka (määrällistä, kuvailevaa, selittävää) Työelämän tutkimus: erityisesti kehittävän työntutkimuksen alue (interventiotutkimus) © P.Raudaskoski

20 Yleinen kasvatustiede (Rinne, Kivirauma, Lehtinen 2004)
Ihmis- ja yhteiskuntatiedettä, joka tutkii kasvatuksen yleisiä ilmiöitä ja järjestää niistä saavuttamiaan tietoja teoreettisesti perustelluiksi kokonaisuuksiksi. Jakamaton tiede, johon sisältyy kaikki kasvatustieteiden osa-alueet Kasvatuspsykologia Didaktiikka Kasvatussosiologia Kasvatushistoria Kasvatusfilosofia Vertaileva kasvatustiede © P.Raudaskoski

21 Aikuiskasvatustiede (Rinne, Kivirauma, Lehtinen 2004)
Tiedettä aikuiskasvatuksesta (science of adult education) Tutkii aikuisväestön elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista, kasvatusta ja koulutusta Tarkkaa biologista ikärajaa aikuiskasvatustieteen tutkimukseen ei voida eikä ole syytä rakentaa Tutkimus rajautuu karkeasti peruskoulun ja keskiasteen koulutuksen jälkeiseen aikaan, –vuoden jälkeiseen aikaan. Aikuiskasvatustieteestä käytetään myös käsitettä aikuiskasvatus, andragogiikka. © P.Raudaskoski

22 Epäitsenäisyystulkinta
Yleisen kasvatustieteen suhde aikuiskasvatustieteeseen (keskustelua jo 60-luvulla Yhdysvalloissa) (Alanen 1985) Erillisyystulkinta Sen mukaan on tehtävä jyrkkä ero lasten ja nuorten ja aikuisten kasvatuksen välillä, koska aikuiset ovat itseohjautuvampia ja autonomisempi eli kykeneviä suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan itsenäisesti omaa oppimistaan. Epäitsenäisyystulkinta Aikuiskasvatus on kasvatustieteen yksi tutkimusalue Tieteenhaaratulkinta Molemmilla tieteillä on sama kasvatustieteellinen perusta, josta kumpikin eriytyy tutkimuskohteensa erityispiirteiden mukaan (aikuiskasvatukseen liitetään vapaaehtoisuus, työelämälähtöisyys ja yhteiskunnallisuus) © P.Raudaskoski

23 Keskustelua aikuiskasvatustieteen itsenäisyydestä tieteenalana 2006
Ei itsenäinen tieteen pääala, osa kasvatustieteitä, soveltava tutkimusalue. Suhteellista itsenäisyyttä: omat journaalit, professorit, tutkimusseurat jne (Nurmi) Itsenäinen tieteenala: oma kohdealue, tutkimusote, omaa teoriarunkoaan kehittävä (Rinne, Eteläpelto, Tuomisto, Ahteenmäki- Pelkonen) Itsenäinen tiede? on myytti ja jäänne. Lähinnä arvokas näkökulma kehittyen omista lähtökohdistaan ja avautuen maailmalle (Engeström) Yhteiskunnan ja kasvatuksen tutkijoiden yhteinen lähde (Suoranta) Lähde: Aikuiskasvatus 4/2006, ) © P.Raudaskoski

24 Päivän työ: Päivän tavoite: Haluat tarkistaa ennakkokäsityksiäsi
Lähdetään jäsentämään yleisen kasvatustieteen tutkimuskohdetta kasvatusta aiemmin opitun ja kasvatustieteilijöiden käyttämien käsitteiden varassa. Päivän tavoite: Haluat tarkistaa ennakkokäsityksiäsi Laajennat sanavarastoasi Kasvatustieteen tutkimuskohde alkaa hahmottua selkeämmin, herää kiinnostus kasvatusta kohtaan Mielessäsi on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia Innostut ottamaan asioista henkilökohtaisesti selvää © P.Raudaskoski

25 Kasvatuksen maailma? (paritehtävä)
Millaisia ilmiöitä ja ongelmia se pitää sisällään? Vertailkaa näkemyksiänne pareittain? (erot ja yhtäläisyydet) (lopuksi käsitteiden tarkastelua kasvatustieteilijöiden silmin) © P.Raudaskoski

26 Kasvatustieteen peruskäsitteet
Kasvatustieteen peruskäsitteet? – tutkimuskohteen jäsentelyä (Siljanderin jakoa) Tutkikaa käsitetaulukkoa yhdessä ja vertailkaa siinä esiintyviä käsitteitä ja niiden sisältöjä omiin ennakkokäsityksiinne? Keskustelkaa siitä, mitkä taulukossa olevat käsitteet teitä itseänne kiehtovat ja miten käsitteet kytkeytyvät toisiinsa © P.Raudaskoski

27 Kasvatustieteilijöitä kiinnostavat kysymykset ja jännitteet
Personalisaatio, yksilöllistyminen: kasvattajan tai kasvatettavan henkilökohtainen oppiminen ja persoonallisuuden kasvu ja näiden prosessien edellytykset / voimavarat ja esteet/ yksilössä ja hänen ulkopuolella) Sosialisaatio, yhteiskunnallistuminen: pedagogiset instituutiot (perhe, koulu, koulutusjärjestelmä, opetussuunnitelmat ja epäviralliset yhteisöt) sosiaalistajina? - tuottattavatko riittävästi yhteiskuntakelpoisuutta, mutta myös tarvittaessa muutosvoimaa ja yhteistoimijuutta (yksilöllistyvän kulttuurin merkitys sosialisaatiolle) Miten huomioida koulutusjärjestelmässä ja kasvatustoiminnassa riittävästi molemmat tehtävät? Vaati tasapainottelua (koulussa ja kotona) © P.Raudaskoski

28 Kasvatustieteilijöitä kiinnostavat kysymykset ja jännitteet
Kasvatustoiminta ja pedagoginen suhde: kasvattajan ja oppijan välinen vuorovaikutus ja sen määrä ja laatu Millainen vaikutus ja merkitys suhteella on sivistyspyrkimyksille? Sivistysprossi: ihmiseksi, autonomiseksi, täysi-ikäiseksi kasvaminen (kuinka paljon oppijalla itsellään on valtaa määritellä suhdettaan ympäröivään maailmaan ja valinnanvapautta, kuinka avoin sivistysprosessi voi olla) Tasapainoilu pakottamisen, vierasmääräytymisen ja vapauden, itsemääräytymisen välillä (miten luoda ja antaa tilaa sivistyksellisyydelle, tunnustetaanko kasvatettava sivistyvänä oliona?

29 Kasvatustieteilijöitä kiinnostavat kysymykset ja jännitteet
Tavoitteellinen oppiminen opiskelijassa tapahtuvana muutosprosessina (mitä se edellyttää oppijalta itseltä ja hänen opiskelultaan) Opetus opettajan toimintana (Mitkä tuloksellisen ja tehokkaan opetuksen ehdot ja tekijät: johtavatko ne tietoiseen opiskeluun) Tarkoituksellista, tavoitteellista, tietoista toimintaa Suunnitelmallista (opetussuunnitelma, tavoitteet, sisällöt, menetelmät),organisoitua ja institutionalisoitua, ammatillista Mikä on opetuksen osuus opiskelijan opiskelussa? Miten paljon opettaja voi tulla vastaan? Millaiset opetusjärjestelyt estävät tai latistavat tai edistävät toisaalta tehostavat ja jäntevöittävät opiskelua oppimista? Kuinka strukturoitua opetus on? – onko tilaa löytää uutta ja oppia ennakoimatontakin?

30 Kasvatustieteilijöitä kiinnostavat kysymykset liittyvät seuraaviin tekijöihin:
Koulutukseen jatkuvan muutoksen hallinnan keinona Koko väestön elinikäisen oppimisen, osaamisen rakentumisen ja kehittymisen rakenteelliset edellytykset ja esteet lapsuudesta vanhuuteen? koulutuspolitiikka ja -järjestelmä, koulutuksen hallinnointi – haitat ja hyödyt, sivuvaikutukset kouluille ja oppilaitoksille (Simola) Kuinka ylhäältä tai alhaaltapäin ohjattua koulujen toiminta voi olla? (Onko valta ylikansallisilla järjestöillä vai lasten opettajilla ja vanhemmilla ja kansalaisilla itsellään?)

31 KASVATUS (tiede) – mitä sitten tutkitaan?
10 KASVATUS (tiede) – mitä sitten tutkitaan? Kasvatusta tietoisena, tavoitteellisena toimintana, joka muovaa ihmisen persoonallisuutta ja kehittää hänen tottumuksiaan (moraalia, arvoja, asenteita, sosiaalista käyttäytymistä sekä esteettisiä näkemyksiä) (vrt. Engeström 1991, Siljander 2004.) © P.Raudaskoski

32 Kasvatusta toimintana eri yhteyksissä (vrt
Kasvatusta toimintana eri yhteyksissä (vrt. Leino ja Leino 1995, Siljander 2000, Pikkarainen 2004) TOIMINTANA YKSILÖSSÄ (= poliittinen ilmiö, tarkentuu AKT – osuudessa) Kasvattajan ja kasvatettavan itsekasvatusta, joka edistää heidän sivistymistä, ihmiseksi tulemista, jalostumista, viisastumista, vapautumista vääristä tottumuksista ja alistavista käytännöistä TOIMINTANA RYHMÄSSÄ JA YHTEISÖSSÄ (= sosiaalinen ilmiö) Kasvattajan (myös perhe-, kasvatus- ja kouluyhteisö) ja kasvatettavan (vien) välistä vuorovaikutusta, kommunikaatiota pedagogisessa suhteessa (dialogia, ohjausta, opetusta), joka edistää kasvatettavien kasvua, kehitystä ja oppimista) TOIMINTANA YHTEISKUNNASSA (kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ilmiö) Kasvatusta yhteiskunnan eheyttäjänä (esim. rituaalien siirto) ja koulutusta investointina, muutoksen hallinnan ja yhteiskunnan kehittämisenä välineenä (tavoitteena: väestön elinikäinen oppiminen, osaamisen rakentuminen ja kehittämistä.

33 KOHTI 1. VIDEOESITYSTÄ KLO – 11.10

34 Mistä kasvatustieteilijät puhuvat, kun he puhuvat
kasvatuksesta ryhmässä, yhteisössä (päiväkodissa, koulussa) tapahtuvana eri osapuolten välisenä vuorovaikutuksena -kasvatuksen päämääristä: kasvusta ja oppimisesta -pedagogisesta suhteesta ja sen rakentamisesta -ohjauksesta, kokemusten uudelleenorganisoinnista -opetuksesta ja didaktisista järjestelyistä -kasvu – ja oppimisympäristöstä ja niiden organisoinnista © P.Raudaskoski

35 PÄÄMÄÄRÄNÄ INHIMILLINEN KASVU (Pikkarainen 2004)
Itsen etsiminen ja luominen Suuntautumista aina uusiin, ennen näkemättömiin tilanteisiin. Kasvu syntyy toiminnassa kohdatuista ongelmista ja se "testataan" toiminnassa, eli sen on johdettava tehokkaampaan ympäristön hallintaan © P.Raudaskoski

36 KASVU (Pikkarainen 2004) Edellyttää kasvavalta muovautuneisuutta tai plastisuutta /sivistyksellisyyttä, aktiivista toimintaa, toimintatavan muutosta sekä kasvatuksellisesti suotuisia ja arvokkaita kokemuksia. (kasvu edellyttää epäkypsyyttä = arvokkaampaa kuin kypsyys) Ihmisellä on kyky plastisuuteen, mutta ei mitään sisäänrakennettua kasvuautomaattia tai –suunnitelmaa, plastisuus on synnynnäinen ja tyypillinen ominaisuus ihmisellä, joka voi rutinoitumisen myötä se voi vaarantua liialliset rutiinit estävät kasvun Miksi kasvua tavoitellaan: kasvun on tarkoitus johtaa seuraavaan kasvuun siihen, että yksilö pystyy omaksumaan ja oppimaan jatkossa sellaisia uusia toimintatapoja, joiden avulla hankkia yhä laajempi kokoelma mahdollisia ja toteutuvia kokemuksia. © P.Raudaskoski

37 Lähteitä oppimisen ilmiöön liittyen
Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (2004). Miettinen, R Konstruktivistinen oppimisnäkemys ja esineellinen toiminta. Aikuiskasvatus 4/2000, Miten opimme: Aivot, mieli kokemus ja koulu (2004). Teoksen englanninkielinen alkuperäispainos ilmestyi vuonna Sen ovat toimittaneet oppimistieteiden kehityksen komitean ja oppimistutkimuksen ja kasvatuskäytännön komitean tutkijajäsenet. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (2006). Toimittajina: Järvelä, S, Häkkinen, P, Lehtinen, E ja kirjoittajina tieteellisesti ansioituneita tutkijoita, joilla on useilla myös monipuolinen käytännön kokemus teknologiaperusteisten oppimisympäristöjen kehittämisestä ja niiden käyttöönotosta. Persoona. Psykologian perusteet (2001). Teoksen kirjoittajat edustava psykologian eri osa-alueiden tutkimusta ja soveltamista Vainionpää, J, (2006). Erilaiset oppijat ja oppimateriaalit verkko-opiskelussa. Tampereen yliopisto (väit)

38 YKSILÖN OPPIMISEN (syvintä olemusta ei ole vieläkään saatu aukottomasti kuvattua. Tällä hetkellä voidaan kuitenkin väittää se on usein seurausta perittyjen toimintavalmiuksien ja sopivien ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Voidaan sanoa, että yksilö on oppinut, mikäli hänen ulkoisessa käyttäytymisessä ja sisäisessä toiminnassa, sisäisissä malleissa ja muissa mielensisäisissä tietorakenteissa on tapahtunut, pysyviä muutoksia kokemusten myötä, hän käyttää inhimillistä toimintaa kehittäessäni omaksumiaan uusia tietoja ja taitoja. Ihminen oppiminen voi olla: tahatonta, kognitiivista, sosiokulttuurista © P.Raudaskoski

39 Yksilön oppimisen eri lajeja
Oppiminen on tahatonta, kun ihminen syntymästään lähtien ihminen huomaamatta omaksuu erilaisia ajattelu- ja käyttäytymistapoja, ilmeitä, eleitä, stereotypioita. Oppiminen on kognitiivista, kun ihminen aktiivisesti ja tietoisesti muokkaa mielensisäisiä tietorakenteita ja sisäisiä malleja. Oppiminen on sosiokulttuurista ja välittynyttä kun hän omaksuu, hyödyntää ja käyttää toimiessaan muistinsa ja ajattelunsa rajoitukset ylittävää ympäröivää kulttuuria ja sen käytäntöjä esim. tiedonkäsittelyn apuvälineitä, kirjoitustaitoa, tietokoneita, eri alojen asiantuntijoita ja ihmiskunnan yhteistä tietopohjaa. © P.Raudaskoski

40 Mistä opetustyö koostuu?
Vastauksia löytyy Artikkelista Nevgi ja Lindblom- Ylänne (2005). Mihin yliopistopedagogiikkaa tarvitaan? P3 Opetus ja oppiminen- jaksolta (opetuksen ulkoiset ja sisäiset tekijät) Mitä täydelliseen, syväsuuntautuneeseen oppimiseen johtava opetus? Vastauksia löytyy P3 Opetus ja oppiminen -jaksolla © P.Raudaskoski

41 Kasvu tytöksi ja pojiksi
Kasvu tytöksi ja pojiksi? – voiko ja pitääkö kasvattajien ohjailla kasvua? (videon jälkeen) Eroavatko tytöt ja pojat toisistaan kasvatettavina ja oppijoina? Käyttäytyvätkö he eri tavoin? Mihin tyttöjen ja poikien erilaisuus perustuu? Eroavatko tyttöjen ja poikien oppimistulokset/perustiedot, entä eroavatko he oppimisen perusvalmiuksissa (lukutaito)? Miten sukupuoli näkyy luokassa, koulun arjessa: miten se ohjaa persoonallisuuden, minän kasvua ja kehitystä ja valintoja Voivatko kasvatuskäytännöt, kasvattajan stereotyyppiset asenteet ja tietynlaiset kiintymyssuhteet rajoittaa joidenkin piirteiden (saako tyttö olla raisu) esiintuloa ja vaikuttaa itsetunnon kehitykseen ja sitä kautta elinikäisen oppimisen edellytyksiin ja voimavaroihin? Elä niin opit, osa YLE © P.Raudaskoski

42 Kasvu tytöksi ja pojiksi
Kasvu tytöksi ja pojiksi? – pitäisikö sukupuoli huomioida kouluissa, miten ja miksi? (johdattelua 1 .videoesitykseen) Pitääkö tyttöjen ja poikien erilaisuus huomioida? Tarvitaanko sukupuolisensitiivistä didaktiikkaa? Kasvatussosiologien huoli: Miten opettajat saadaan tiedostamaan alistavat ja vääristyneet käytännöt? Voiko koulun sukupuolittuneet käytänteet, eronteot olla kehittymisen, oppimisen ja tietynlaisten koulutus-, jatkokoulutus ja uravalintojen este tai voimavara? Tutkimustulosten (Lahelma 2002, Nurmi 2001, Vanttaja 2002) mukaan koulutus on miehille ja naisille erilainen resurssi: pojilla ja miehillä paremmat jatkokoulutus- ja uramahdollisuudet kuin koulumenestyksen perusteella voi ennustaa. © P.Raudaskoski

43 Artikkeli: Miten sukupuoli ja rakentuu koulun arjessa
Artikkeli: Miten sukupuoli ja rakentuu koulun arjessa? –kulttuurinen, etnografinen tarkastelu - lue Gordon ja Lahelma 2004 Koulun sukupuolittuneista rakenteista on runsaasti tutkimustietoa (KUFE) Kouluissa ja opettajankoulutuksessa sukupuoli on piilossa, mutta kuitenkin jatkuvasti läsnä. Sen merkitystä ei ole riittävästi mietitty. Siksi kulttuuriin vahvasti sidoksissa olevia sukupuolten ominaisuuksia koskevia näkemyksiä toistetaan helposti (Elina Lahelma, Hgin yliopisto, kasvatustieteen laitos) Tutkitaan mm. miten mukaansa ottavia tai poissulkevia ovat kasvatuksen, kulttuurin ja koulutuksen prosessit ja pedagogiset käytännöt: ketkä jäävät syrjään ja keitä suositaan? Tarvitaan kriittistä monikulttuurisuustutkimusta: vuorovaikutus, opettajien arvot, uskomukset, piilo-opetussuunnitelmat? © P.Raudaskoski

44 Mitä kasvatustieteilijät puhuvat, kun he puhuvat - kohti toista videoesitystä kasvatuksesta toimintana yhteiskunnassa? -koulutuksesta -koulutuspolitiikasta -koulutuksen yhteiskunnallisista tehtävistä (funktioista) -koulutusjärjestelmästä -koulutuksen hallinnasta -sosialisaatiosta © P.Raudaskoski

45 Koulutus Tietoyhteiskunnan tärkein instituutio, jolla on merkitystä kansalaiselle, työorganisaatioille, kansakunnille ja globaalille yhteisölle. (Lampinen 1998) © P.Raudaskoski

46 Mitä koulutussosiologit kysyvät?
Miten yhteiskunnan muuttuminen modernista palkkatyönyhteiskunnasta jälkimoderniksi vapaa-ajan ja kulutusyhteiskunnaksi on vaikuttanut koulutuspoliittisiin päätöksiin? (siirtymä tasa-arvon edistämisestä kilpailykyvyn edistämiseen) Mitä vaikutuksia koulutuspoliittisella päätöksenteolla esim. oppivelvollisuuden pitenemisellä on kansantaloudelle? Mitä vaikutuksia koulutuksen tuotoksilla (tutkinnot, hankittu osaaminen) työn tuottavuuteen, elintason nousuun?

47 Mitä kasvatusosiologit kysyvät?
Mitä sosialisaatio (esim. sukupuolirooleihin) on kotona ja koulussa kasvatuskäytäntöjen tasolla/ kulttuurissa yhteyksissä ? Miten oppijoiden symbolinen ja sosiaalinen pääoma (omaksuttu elämäntapa, habitus/”pelisilmä”) ja sosio-ekonominen tausta heijastuvat koulun vuorovaikutussuhteisiin, koulutusvalintoihin, koulumenestykseen? Ovatko koulutusjärjestelmät reilun pelin areenoita, vai vallitsevien Hierarkioiden uusnitamisjärjestelmiä?

48 Koulutuspolitiikka Kaikki ne toimenpiteet ja pyrkimykset, joilla julkinen valta ja yhteiskunnan eri ryhmät pyrkivät vaikuttamaan koulutuksen kehittymiseen. (Lampinen 1998) Koulutuspolitiikkaa = kenttä, jossa suuri määrä tavoitteita, osallistujia ja erilaisia vaikuttamisen keinoja. (Lampinen 1998) © P.Raudaskoski

49 Mitä kasvatuksellinen toiminta on ollut ennen Suomen itsenäistymistä?
Koulutus vallanpitäjien palvelijana Kansanopetusta rahvaalle (lukutaitoa) lapsille ja aikuisille Autonomian aika 1. kansakoulun puitelaki (Antikainen 1989) Koulutusta talouselämän tarpeisiin Usko valistukseen kansakunnan ja yhteiskunnan edistäjänä Valistuksen aika 1730 – 1808 Hyödyn tavoittelu Ruotsi-Suomen mahtavuuden aika 1600 – 1730 (I kouluverkosto syntyy: lastenkoulut, triviaalikoulut, lukiot, yliopistot) korkeampaa koulutusta säätyläisille Uskonpuhdistuksen aika koulutusta kuninkaan hallinnon ja luterilaisen kirkon tarpeisiin Keski-aika (Muodollisen koulutuksen historia alkaa) koulutusta katolisen kirkon tarpeisiin Esihistoria 8000 ekr jkr traditioiden ja taitojen siirtoa, selviytymistaitojen opettamista seuraavalle sukupolvelle © P.Raudaskoski

50 Koulutuksen kehitys (itsenäistymisestä nykypäivään)
Miten koulutus suomalainen koulutus on kehittynyt modernissa yhteiskunnassa (sotien jälkeen)? Koulutusjärjestelmä = systeemi, jolla yhteiskunnan sisällä ratkaistaan koulutusongelmat. Koulutuksen kehitys (itsenäistymisestä nykypäivään) valistus- ja kansallisuusaate vauhditti kansakoulujen perustamista 1921 oppivelvollisuus: edisti yhtenäisen kansakunnan syntymistä Koulutus on laajentunut (koulun penkillä istutaan yhä pidempään + lisäksi 1,7 milj aikuista opiskelee nykyään), yleinen koulutustaso on kohonnut (esim. korkeakouluopiskelijoiden määrä lisääntynyt puoleen ikäluokasta, AMK) integraatio (eri oppilaitosten, oppikoulun ja kansakoulun yhdistäminen peruskouluksi (1972 peruskoululaki) eriytyminen (ammatilliset ja yleissivistävät oppilaitokset edelleen erillisiä), (Lampinen)

51 Koulutuksen funktiot (Kivinen ja Rinne)
Mitä ovat koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät? – miten ne painottuvat ja muuttuvat maailman muuttuessa? Koulutuksen funktiot (Kivinen ja Rinne) Kvalifikointi (tietojen ja taitojen, tutkintojen tuottaminen) Valikointi (yhteiskunnallisten asemien hierarkiaan sijoittaminen) Integrointi (kulttuurinen sopeuttaminen, yhteiskunan kiinteyden ylläpitäminen) ja säilyttäminen ja varastointi (esim. työttömät) Sosiaalisaatio: yhteiskunnallistamista, liittämistä kulttuuriin, yhteiskuntaan ja lähiyhteisöihin Sekä sopeuttavaa että muutosvoimaa tuottavaa, kehittävää Millaisia sosiaalistajia ja yhteiskunnallistajia oppilaitokset, koko koulutusjärjestelmät ovat ? (väheneekö niiden merkitys) Mikä rooli muilla instituutioilla perheellä ja vertaisryhmillä ja alakulttuureilla on? (haitat ja hyödyt yhteiskunnalle ) (Takala) © P.Raudaskoski

52 Koulutuksen tuloksellisuuden edistämisestä tuli keskeinen päämäärä
Mitä koulutuspolitiikan ja koulutuksen ohjailun suunnan-muutokset olivat 1990-luvulla? (ks. Rinne, Kivirauma, Lehtinen 2004) - siirtymä uusliberalismiin Valtiojohtoisesta koulutuspolitiikasta siirryttiin markkinaperusteiseen koulutuspolitiikkaan (eteenkin aikuiskoulutuksessa) Koulutuksen rakenteet muuttuivat 1990-luvulla nopeasti, melkein huomaamattomasti. Koulutuksen tuloksellisuuden edistämisestä tuli keskeinen päämäärä Vuonna 1999 voimaan tulleeseen lainsäädäntöön tuli määräys koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. © P.Raudaskoski

53 Mitä koulutuspolitiikan ja koulutuksen ohjailun suunnanmuutokset olivat 1990-luvulla? poista
Valtiojohtoisesta, suunnittelukeskeisestä markkinaperusteiseen (markkinat, asiakkaiden tarpeet ohjailevat koulutustarjontaa, oppilaitokset kilpailevat ns. asiakkaistaan, koulun palvelut ulkoistettiin, kilpailutettiin Koulutuksen rakenteet muuttuivat 1990-luvulla nopeasti, melkein huomaamattomasti. rahoitusjärjestelmät tulivat laskennallisiksi, tarkastustoiminta loppui, normiohjauksesta siirryttiin informaatio – ja arviointiohjaukseen: opetussuunnitelmien perusteiden ohjaavuus keveni Hallinnollisilla uudistuksilla päätäntävaltaa siirrettiin keskushallinnolta kuntiin ; valta ja vastuu koulutuksen toimeenpanosta siirtyivät järjestäjille. Kunnan vastuu perusopetuksen kehittämisestä kasvoi Koulutuksen tuloksellisuuden edistämisestä tuli keskeinen päämäärä alettiin selvittää, mitä tuloksellisuus opetustoimessa voisi tarkoittaa. kansalliseen arviointiin kehitettiin yhteistyössä sidosryhmien kanssa koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. ryhdyttiin arvioimaan myös järjestelmien toimivuutta ja vaikutuksia esim. lukion tilaa koskeva arviointi vuodelta 1994. Vuonna 1999 voimaan tulleeseen lainsäädäntöön tuli määräys koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.

54 Koulutususkosta oppimisuskoon johdattelua 2. videoesitykseen
Koulutusta (aikuiskoulutus) tarkastellaan kansallisena, eurooppalaisena, globaalina ilmiönä, ideologioiden (tasa-arvo, jatkuva kasvu, kilpailukyky, elinikäinen oppiminen näkökulmista) Kysytään millaiseksi koulutus on kehittymässä, hajoavatko perinteiset koulutusinstituutiot, miksi oppijat halutaan nähdä asiakkaina? Esiintyy käsitteitä: koulutus investointina, työmarkkinakansalainen, osaaminen, osaamisen arviointi, hiljainen tietotaito, merkittävä oppiminen, näyttökoe, formaalioppiminen, informaalioppiminen, koulutusseteli, oikeus opettaa. Kasvava aikuinen, osa YLE © P.Raudaskoski

55 Koulutususkosta oppimisuskoon johdattelua 2. videoesitykseen (OMA)
Koulutusta (aikuiskoulutus) tarkastellaan kansallisena, eurooppalaisen, globaalina ilmiönä. Ohjelmissa tarkastellaan koulutuksen taustalla vaikuttavia aatteita ja uskomuksia (valistusaate, tasa-arvo, jatkuvan taloudellisen kasvun idea, koulutususko, elinikäisen oppimisen idea ja oppimisusko)-millaisiin kansallisiin ja maailmalaajuisiin haasteisiin koulutus joutuu vastaamaan  Kysytään kysymyksiä: mitkä ovat koulutuksen tehtävät jälkimodernissa yhteiskunnassa: miksi oppijat halutaan nähdä asiakkaina, hajoavatko perinteiset koulutusinstituutiot, mitä sen jälkeen, mistä osaaminen sitten hankitaan, kenellä on valta ja kompetenssi arvioida osaamista? Miksi aikuisetkin haluavat osallistua   tutkintotavoitteiseen koulutukseen?  Koulutus investointina, tavoitteena työmarkkinakansalainen?, osaaminen, osaamisen arviointi, hiljainen tietotaito, merkittävä oppiminen, näyttökoe, formaalioppiminen, informaalioppiminen, koulutusseteli, oikeus opettaa.

56 NYT 2. VIDEOESITYKSEEN

57 Globalisaation vaikutus koulutukseen – markkinaideologian leviäminen kansalliseen koulutusjärjestelmään Talous ja markkinavoimat ovat syitä globalisaatioon ja niiden kautta myös markkinaideologia on tullut mukaan koulutuskeskusteluun. Koulutusta jäsennetään markkinoiden käsittein ja taloustieteellistä kieltä käyttäen. markkinaideologian kannattajien väittävät , että julkinen byrokratia ja julkinen koulutusjärjestelmä estää paremman koulutuksen tuottamista mahdollisimman taloudellisesti, koska päättäjät ovat kaukana koulutusprossessin välittömistä osallistujista päättäjät eivät pysty nopeasti vastaamaan paikallisiin tarpeisiin ja eivätkä kykene kontrolloimaan koulutuksen laatua. (Daun 2002) Daun, H Educational restructuring in the context of globalisation and national policy.,

58 Jyrääkö ylikansallinen koulutuspolitiikka kansallisen koulutuspolitiikan?
OECD (teollistuneiden maiden talous- ja yhteiskuntapolitiikan yhteistyöfoorumi) vaikuttanut eninten läntisten teollisuusmaiden koulutuspolitiikkaa OECD perustettiin 1961 tehtävinä aikaansaada jäsenmaissa kestävä talouskasvu, työllisyys ja elintason nousu säilyttää taloudellinen tasapaino edistää maailmantalouden kehitystä) yhteistyöjärjestö ja asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa jäsenmailleen analyyseja ja ennusteita. Suomesta jäsen 1969 : Kansallisella tasolla OECD: n selvitykset ovat toimineet valmistelujen pohjana ja suunnanneet suomalaista koulutuspoliittista päätöksentekoa Lähde: Rinne, R, Kallo, J ja Hokka, S Liian innokas mukautumaan? OECD:n koulutuspolitiikka ja Suomen vastauksia.

59 Koulutuksen laadunarviointi uutena koulutuksen hallinnantapana– lue Rinne ja Simola 2006
On tutkittu Arvioinnin politiikkaa: valtapeliä siitä, kuka mitäkin arvioinnista hyötyy, kuka asettaa arvioinnin kriteerit ja rajat Arvioinnin toimintapolitiikkaa: keskustelua siitä, mihin arvioinnilla pyritään ja miten se toteutetaan Vähemmän tutkittu Simolan kiinnostuksen kohteena eli Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja sivuvaikutuksia koulutuksen laadunarvioinnista seuraa? © P.Raudaskoski

60 Onko liikehdinnällä ruohonjuuritasolla merkitystä
Onko liikehdinnällä ruohonjuuritasolla merkitystä? – on vastakulttuurilla mahdollisuuksia Koulutusjärjestelmien muuttumiseen vaikuttaa yhtäältä parempaan kansainväliseen kilpailukykyyn tähtäävät ylikansalliset organisaatiot ja järjestöt mutta myös yhteisöllinen ja post-modernistinen halu lisätä paikallista päätöksentekoa ja autonomiaa (Daun 2002)

61 Koulutususkosta oppimisuskoon (videoesityksen jälkeen)
Taustaa koulutususkolle Koulutuksella keskeinen rooli modernissa yhteiskunnassa Moderni = aatehistoriallinen aikakausi, joka uuden ajan alussa kritisoi keskiajan staattista maailmankäsitystä ja kirkon oppeja maailmanjärjestyksen selittäjinä. Modernissa yhteiskunnassa tulevaisuus on avoin; Uskotaan, että koulutus tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliseen liikkuvuuteen, sosiaaliseen muutokseen valistus, kasvatus, sivistys määrittelevät ihmisen identiteettiä eikä sääty ja kirkko kasvatus ja koulutus nähtiin yhteiskunnallisen edistyksen ehdoksi (Siljander 2002) © P.Raudaskoski

62 Taustaa oppimisuskolle
Siirtymä jälkimoderniin tai postmoderniin yhteiskuntaan? Tiede, tieto ja valtiojohtoinen koulutus yhteiskunnan edistäjinä ja yksilön elintason kasvattajana kyseenalaistetaan. Tiedon määrä kasvaa ja ratkaistavat ongelmat muuttuvat monimutkaisiksi ja globaaleiksi - koulutus ei pysy aina vastaamaan muutoksiin Uskotaan uusliberalismiin ja vannotaan elinikäisen oppimisen ja arjen oppimiskokemusten ja niiden tutkimustarpeiden nimiin ja osaamisen rakentamiseen ja kehittämisen formaalien oppimisympäristöjen ulkopuolella (Rinne 1999, 2003) © P.Raudaskoski

63 ELINIKÄINEN OPPIMINEN=
MUUTOS Yhteiskunta Elämisen mallit Oppimis- mallit KOHTI TIETOPOHJAISTA TALOUTTA JA YHTEISKUNTAA Työnteon mallit TAVOITE: Aktiivinen kansalaisuus ja työllistettävyys Koulutusjärjestelmän sopeuduttava! Vakiintuneita toimintatapoja muutettava! ”Kaikilla Euroopassa asuvilla yhtäläiset mahd. mukautua muutokseen ja osallistua Euroopan tulevaisuuden muokkaamiseen” Oppiminen kaikissa oppimisympäristöissä keskeistä ELINIKÄINEN OPPIMINEN= kaikki jatkuva tarkoituksenmukainen oppimistoiminta, jonka tarkoituksena on parantaa ammattitaitoa sekä lisätä tietoja ja pätevyyttä TYÖLLISYYSSTRATEGIA Lähde: Euroopan yhteisön komission valmisteluasiakirja 2000 ”Elinikäinen oppiminen”

64 Informaatioyhteiskunnasta kohti oppimisyhteiskuntaa (pitäisikö koulutuksen tuottaa muutakin kuin joustavia työmarkkinakansalaisia?) Informaation ja tietoverkkojen määrään lisäännyttyä, teknologian kehittyy: lisääkö yksilöllistä ja yhteisöllistä viisautta? Siirryttävä tiedon jakamisesta elämänmahdollisuuksien parantamiseen Miten kääntää informaatio merkitykselliseksi tiedoksi ja osaamiseksi? Lähde: Heiskanen Tuula Informaatioyhteiskunnasta oppimisyhteiskunnaksi? Teoksessa Oppiminen ja asiantuntijuus.

65 Oppimisyhteiskunnassa
(kasvatuksella ja koulutuksella uusia tehtäviä? - sivistys uudelleen tavoitteeksi) huomio oppimisen laatuun, ja viisauden karttumiseen ja sen käyttöön ongelmien ratkaisussa (ympäristöongelmat, hyvinvointi, globalisaatio, syrjäytyminen, selviytyminen ja reagointikyky muuttuneissa olosuhteissa ja murrostilanteissa) autetaan ihmisiä tulkitsemaan ja arvioimaan informaatiota yhdessä, arvostetaan oppimista ja taataan tasa-arvoiset mahdollisuudet tiedon saantiin, turvataan henkisen kasvun ja itsensä laaja-alainen kehittäminen sekä kehittyminen aktiiviseksi kansalaiseksi.

66 Kasvatus- ja aikuiskasvatututkimus voi olla luonteeltaan (lopuksi)
Kuvailevaa ja selittävää (esim. tilastollista tutkimusta) Ymmärtävää, laadullista tutkimusta (esim. etnografinen tutkimus, elämänkertatutkimusta) Kriittistä ja osallistavaa: Ongelmia ja epäkohtia paljastavaa, käytäntöjä kritisoivaa ja kehittävää (esim. toimintatutkimus, diskurssitutkimus, interventiotutkimus) Toimintajärjestelmien käytäntöjä kehittävää (interventiotutkimusta) © P.Raudaskoski

67 Jürgen Habermasin tiedon intressiteorian näkökulmasta voidaa kasvatustieteitä
ja niiden pyrkimyksiä tarkastella seuraavasti: (Siljander 2002, Habermas 1976,1981) Kasvatus- tieteilijän rooli Tieteellisen tiedon arvo määräytyy siitä, että Tiedon muodostuksen päämäärä Tuotetaan käyttökelpoista tietoa: objektiivisia kuvauksia, ennusteita ja selitysmalleja esim. hallinnon ja koulutussuunnittelun tueksi Orientaatio Kasvatustodelli- suuden,- instituutioiden hallinta  ja kontrollointi Ulkopuolinen asiantuntija (teknokraattinen tiedekäsitys) TEKNINEN Rohkaisee kenttäväkeä osallistumaan ja reflektoimaan omaa toimintaansa Tuotetaan keskinäistä ymmärrystä ja itseymmärrystä edistävää tietoa: tulkintoja, ilmiöiden merkitystä ja mieltä PRAKTINEN Kasvatus- kulttuurin ja -arjen ymmärtäminen (hermeneuttinen,   lat. hermeneuin =     tulkinta) Muutosagentti, yhteistoiminnan koordinoija ja kehittäjä Tuotetaan epäkohdista yhteisöä ja olosuhteita kehittävää tietoa : kriittisiä tulkintoja ja tietoa, autetaan muuttumaan, voimaantumaan ja vapautumaan epäkohdista EMANSIPATORI- NEN (kriitinen, vapauttava)  Alistavien kasvatuskäytäntöjen, olosuhteiden kritiikki ja muuttaminen © P.Raudaskoski