Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos Seikkailukasvatuksen päivät 24.01.2013 Osallistumisesta osallisuuteen ja tiedosta.

Esitys aiheesta: "Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos Seikkailukasvatuksen päivät 24.01.2013 Osallistumisesta osallisuuteen ja tiedosta."— Esityksen transkriptio:

1 Professori Lasse Lipponen Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos Seikkailukasvatuksen päivät 24.01.2013 Osallistumisesta osallisuuteen ja tiedosta toimijuuteen

2 “Seikkailukasvatuksella tarkoitetaan seikkailullisia aktiviteetteja hyödyntävää turvallista, tavoitteellista ja ohjattua toimintaa, joka tähtää kokonaisvaltaiseen ihmisenä kehittymiseen” (http://www.seikkailukasvatus.fi)

3 Mihin lapsen/nuoren elämän haasteisiin seikkailukasvatus voisi kontribuoida? Miten ymmärtää/käsittellistää niitä asioita, joihin seikkailukasvatuksella voi kontribuoida?

4 Kun heräsit aamulla, mikä kertoi että elämä on elämisen arvoista? Mieti tästä hetkestä 7 tuntia eteenpäin? Miksi kannatti tulla tänne tänään?

5 Lasten ja nuorten muuttuvat toimintaympäristöt

6 Lapsi/nuori elää samanaikaisesti erilaisissa toiminta/elin/kehitysympäristöissä, jotka kilpailevat lapsen/nuoren elämässä. Näiden ympäristöjen määrä on kasvanut Muuttuvat toiminta/elin/kehitysympäristöt haastavat lasten/nuorten psykologisen hyvinvoinnin? (Kouluterveyskysely, 2011; Lapsen Ääni, 2011; Mediabarometri, 2010)

7 ”Vapaa-aika on nuorille merkityksellistä – perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden solmimiseksi, identiteettien kokeilemiseksi sekä itsenäisessä elämässä tarvittavien taitojen hankkimisessa.” Annettu, otettu, itse tehty (Nuorten vapaa-aika tänään, 2011) ”Mitä organisoidummasta ja institutionaalisemmasta ajankäytöstä on kyse, sitä vähemmän se tuntuu nuorista omalta (Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus, 2009) ”Virtuaalinen elämä ei eroa suuresti nuorten muusta elämästä, vaikka virtuaalisuus tuo väljyyttä siihen, kuka voi olla sosiaalisesti tekemisissä kenen kanssa.” (Annettu, otettu, itse tehty. Nuorten vapaa-aika tänään, 2011)

8 Kouluterveyskysely 2011 (8- 9-luokkalaiset) : 46 % ei tiedä kuinka vaikuttaa ja osallistua koulussa 29 % kokee, että ei ole tullut kuulluksi koulussa 61% mielestä opettajat eivät ole kiinnostuneita oppilaan kuulumisista

9 Enemmistö lapsista voi hyvin. Vähemmistöllä on erityisesti psykososiaalisia, mielenterveyden oireita (15-20 %). Pieni, mutta kasvava osa lapsia voi erittäin huonosti (5 - >10?%) (Aula, 2007)

10 Rimpelä, 2012

11 Sodan ja terrorismin uhka ei huolestuta nuoria yhtä paljon kuin 1980-luvulla. Nuoret pelkäävät nyt enemmän yksinäisyyttä ja epäonnistumista (Solantaus, 2012)

12 Häiriöiden korjaamiseen käytettyjen palvelujen tarpeen ja kustannusten kasvu nostaa esille kysymyksen ennaltaehkäisevän työn merkityksestä ja resursoinnista (Kautto, 2006)

13 Lapsi- ja nuorisopolitiikassa panostetaan lähivuosina lasten ja nuorten osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja arjenhallinnan vahvistamiseen (Valtioneuvosto hyväksyi 8.12. 2011 lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2012 - 2015)

14 Aikaisempi tutkimus lasten/nuorten (psykologisesta) hyvinvoinnista on kohdistunut pääsääntöisesti riskitekijöiden kartoittamiseen

15 Enemmän huomioita ennaltaehkäisyyn lasten (psykologisessa) hyvinvoinnissa: ihmissuhteet, pedagogiikka. Lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia niissä yhteisöissä joissa toimii (Kumpulainen Järvelä & Lipponen, 2010; Rimpelä, 2012) Riskitekijät ja vaarat mukana, mutta eivät keskiössä

16 Myönteiset kokemukset vahvistavat hyvinvointia “Hyvä ei lisäänny (vain) pahaa vastustamalla - hyvä lisääntyy myös hyvää lisäämällä” Positiivisuuden ja vahvuuksien voima (Aspinwall & Staudinger, 2006; Seligman et al., 2009)

17 “Psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen vaatii uutta otetta. Yhteisöllisyys, osallisuus, oikeudenmukaisuus, turvallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet ovat mielenterveyden rakennuspalikoita ” (HS. 07.08.2011, Kristian Wahlbeck tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

18 Kohti positiivisuuden ja vahvuuksien seikkailukasvatusta

19 Ilo, kiinnostus, innostus, tyytyväisyys, rakkaus jne. Positiiviset tunteet ja kokemukset

20 Edistävät kekseliäisyyttä, luovuutta ja ongelmanratkaisua (esim. Estrada ym. 1994; Isen ym. 1987; Isen, Johnson, Mertz & Robinson 1985) Parantavat ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja lisäävät esimerkiksi avuliaisuutta muita ihmisiä kohtaan (esim. Isen 1987)

21 Positiivisten tunteiden vaikutuksen alaisina ihmiset esimerkiksi harkitsevat enemmän vaihtoehtoisia tapoja ratkaista ongelmia, kykenevät näkemään erilaisia näkökulmia sekä ajattelemaan joustavammin (esim. Isen & Daubman 1984; Fredrickson 1998; Fredrickson 2005; Isen, Niedenthal & Cantor 1992)

22 Kun olemme iloisia olemme vähemmän keskittyneitä itseemme, pidämme enemmän muista ja haluamme jakaa hyvää onneamme muiden kanssa (Seligmanin, 2004, 39) Toistuvat kokemukset myönteisistä tunteista voivat kasautua ja luoda “lumipalloefektin” (Fredrickson 1998; Fredrickson 2005; Fredrickson & Kurtz 2011)

23 Positiivinen tunne ei ole millään tavalla harvinaislaatuinen tai vaikeasti saavutettavissa oleva tila (Fredricksonin ja Kurtzin; 2011)

24 Kokemusten jakaminen, yhdessä iloitseminen Jaetut myönteisten tunteiden kokemukset – esimerkiksi yhteisten hymyjen tai sosiaalisen leikin kautta muodostuneet luovat keskinäistä hyvää oloa ja sosiaalisia resursseja, kuten ystävyyttä tai perhesiteitä (Fredrickson 1998)

25 Osallisuus, Toimijuus, Sitkeys ja pystyvyys

26 Osallistuminen = osallisuus Osallisuus on tunne/kokemus kuulumisesta Millainen käsitys ihmiselle muodostuu itsestään ja toisista toimijoina ja osallisina Osallisuus

27 Osallisuus on suhteessa identiteettiin: käsitys itsestään toimijana, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia ja jonka ajatuksia, tunteita, mielipiteitä, tietoja ja taitoja muut arvostavat tai eivät arvosta

28 Yhteisöissä opitaan myös toimimaan sitoumusten ja eri tilanteiden vaatimusten mukaan, tekemään aloitteita, olemaan vastuullinen, vastustamaan, ottamaan ja antamaan apua, tietämään, saamaan ja antamaan arvostusta ja tuntemaan kuka on

29 Toimijuus (ks. esim. Kumpulainen & Lipponen, 2011; Lipponen & Kumpulainen, 2011) Pyrkimys tarkoituksellisesti muuttaa sosiaalisia suhteita, käytäntöjä ja fyysistä ympäristöä Aktiivisuus, aloitteisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus, vapaaehtoisuus sekä taito ja voima valita itse toimintatavat Vastustaminen, itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen (uuden luominen)

30 Yksilön tai ryhmän tunne siitä, että minä tai me teemme asioita, vaikutamme niihin, ne eivät vain tapahdu minulle tai meille Avun antaminen ja avun pyytäminen Vastuullisuus (kuka on vastuussa ja kenelle) Toimijuus synnyttää pystyvyyden tunnetta Normatiivinen toimijuus vs. aito toimijuus

31 Sitkeys, sinnikkyys “Process of active coping and maintaining positive expectations” “Buffers against circumstances that normally overwhelm a person’s coping capacity” Sitkeys, Sinnikkyys (=resilienssi) (Ks. esim. Bandura, 2000)

32 Pystyvyys (ks. Bandura, 2000; Kumpulainen, Lipponen & Hilppö, 2011) Yksilön kokemus omista kyvyistään suunnitella ja toteuttaa erilaisia tehtäviä/asioita

33 Käytännön “suosituksia”

34 Lapsi/nuori ole ongelma, vaan ongelma on ongelma Huomio siihen, että mitä tulisi tehdä tai oppia ongelman ratkaisemiseksi

35 Monimutkaiset ongelmat eivät aina vaadi monimutkaisia ratkaisuja Etsi aina poikkeuksia ongelmiin (milloin ne katovat, mitä silloin tapahtui/tehtiin/missä oltiin)

36 Jos homma toimii, älä korjaa sitä Jos homma toimii, tee vielä enemmän niitä asioita, jotka saavat sen toimimaan Jos homma ei toimi, lakkaa tekemästä sitä - tee jotakin eri tavalla Auta lasta/nuorta (ryhmää) asettamaan itselleen (positiivisia) tavoitteita

37 LOpuksi

38 Positiiviset ja osallistavat oppimis/opetus/kasvatusmenetelmät tuottavat paitsi oppimista ja kiinnostusta, myös hyvinvointia

39 Lapsen/nuoren äänen kuuleminen: Lapsi/nuorinäkökulmasta lasten/nuorten näkökulmaan Mahdollisuus omien kokemusten dokumentointiin Mahdollisuus dokumentoitujen kokemusten jakamiseen

40 Jokainen haluaa, että hänestä ollaan ylpeä Jokainen haluaa tuntea kuuluvansa ja olla osallisena johonkin yhteisöön Jokainen haluaa tulla kuulluksi