Ohjelmistotekniikka - Määrittely (Analysis) Kevät 2003 Hanna-Kaisa Lammi LTY/Tite

2 Sisältö määrittelyvaiheen tarkoitus määrittelyn kulku määrittelyongelmien jako osiin määrittelyn dokumentointi

3 Perusteet määrittelylle Määrittelymenetelmiä on esitetty kymmeniä tai satoja. Yhteistä kaikille ovat seuraavat periaatteet – käsiteltävät tiedot pitää jäsentää ja ymmärtää – ohjelmiston toiminnot pitää määritellä – ohjelmiston käyttäytyminen ulkoisiin tapahtumiin nähden pitää määritellä – kolmea edellistä tarvetta palvelevat mallit pitää osittaa hierarkisesti (kerroksellisesti, yksityiskohtia piilottaen) Järjestelmää kuvaavan käsitteellisen mallin (conceptual model) muodostaminen on määrittelyn keskeinen tehtävä

4 Asiakasvaatimuksista määrittelyyn määrittely ja asiakasvaatimukset ovat usein yhtenäistä vaihetta perusrunko määrittelyvaiheelle (mallinnukselle): ymmärrä ongelma ja sovellusalue kokoa ja analysoi yhdessä asiakkaan kanssa tuotekohtaiset vaatimukset rakenna mallit, data-objektit, toiminnot, käyttäytyminen tee prototyyppejä epävarmojen vaatimusten täsmentämiseksi tee toiminnallinen määrittely suunnitteluvaiheen syötteeksi suorita verifionti määrittelyvaiheelle

5 Vaatimus/määrittely vaiheen runko

6 Määrittelyn kulku mallina tiedot (tietoalkiot) – määrittele tietoalkiot – kuvaile tietoalkioiden ominaisuudet (eli attribuutit) – määrittele tietoalkioiden suhteet mallinna toiminnot – tunnista toiminnot, jotka muuttavat tietoalkioita – kuvaa miten tieto virtaa järjestelmässä – kuvaa tiedon tuottajat ja käyttäjät mallinna käyttäytyminen – tunnista järjestelmän eri tilat – kuvaa mitkä tapahtumat aikaansaavat tilasiirtymät osita mallit – hierarkisuus, abstraktio, projisointi – täsmennä tietoalkioita – luo toimintojen hierarkia – esitä käyttäytyminen osajärjestelmissä tarkemmalla tasolla

7 Ongelmien osiin jako hierarkinen ositus – kullakin tasolla sama tarkastelunäkökulma ja kuvaustapa, kohde suppenee alemmas mentäessä abstrahointi – tarkastelu karkealla tasolla koko järjestelmästä – yksityiskohdat lisääntyvät siirryttäessä pienempään abstraktiotasoon, mutta koko järjestelmä pysyy tarkastelukohteena – näkökulma vaihtelee eri tasoilla, samoin kuvaustapa käsitetaso, rakennetaso, fyysinen taso projisointi – järjestelmä mallinnetaan jostain spesifistä näkökulmasta, esim. tietoturva, käytettävyys, reaaliaikavaatimusten saavutettavuus, oikeaksi todistettavuus... kaikkia edellä olevia voidaan yhdistää menetelmissä

8 Ositus kokonaisuus jaetaan osiin toiminnallisuuden perusteella osa voidaan jakaa edelleen pienempiin osiin

9 Ositus Muodostuu jakohierarkia – kullakin tasolla sama tarkastelukulma ja kuvaustapa, mutta suppeampi kohde

10 Abstrahointi Abstrahointi – tarkastellaan aluksi karkeammalla tasolla – lisätään yksityiskohtaisuutta siirryttäessä seuraavalle tasolle – tarkastelun kohteena kullakin tasolla koko järjestelmä esim. – käsitetaso – rakennetaso – fyysinen taso kuvaustapa tasoilla voi vaihdella

11 Abstrahointi Karkea taso Lisää yksityiskohtia Erittäin yksityiskohtaista …

12 Projisointi järjestelmää tarkastellaan jostain tietystä näkökulmasta (esim. suojaus, käytettävyys) kohde

13 Menetelmät menetelmät ovat välinekokoelmia edellä kuvattujen tarpeiden toteuttamiseen höystettynä käyttöohjeistuksella tarvitaan siis välineet – tiedon analysointiin – toimintojen esittämiseen – ulkoisen käyttäytymisen kuvaamiseen – ongelman osittamiseen – abstrahointiin – ei-toiminnallisten ominaisuuksien esittämiseen – rajoitusten esittämiseen

14 Määrittelyn dokumentointi 1.Johdanto 1.1 Tarkoitus 1.2 Tuote 1.3 Määritelmät, termit ja lyhenteet 1.4 Viitteet, muut tähän liittyvät dokumentit 1.5 Yleiskatsaus dokumenttiin 2.Yleiskuvaus 2.1 Ympäristö 2.2 Toiminta 2.3 Käyttäjät 2.4 Yleiset rajoitteet 2.5 Oletukset ja riippuvuudet 3.Tiedot ja tietokanta 4.Toiminnot 4.n Toiminnon kuvaus … 5.Ulkoiset liittymät 5.1 Käyttöliittymä 5.2 Laitteistoliittymät 5.3 Ohjelmistoliittymät 5.4 Tietoliikenneliittymät 6.Muut ominaisuudet 6.1 Suorituskyky 6.2 Käytettävyys, toipuminen, turvallisuus ja suojaukset 6.3 Ylläpidettävyys 6.4 Siirrettävyys, yhteensopivuus 6.5 Operointi 7. Suunnittelurajoitteet 7.1 Standardit 7.2 Laitteistorajoitteet 7.3 Ohjelmistorajoitteet 7.4 Muut rajoitteet Mukailtu standardista IEEE 830 (Haikala, Märijärvi: Ohjelmistotuotanto, 2000.)

15 UML (Unified Modeling Language) kuvauskieli, jolla voidaan mallintaa järjestelmän rakenne ja toiminnallisuudet yritys- tai projektitasolla täytyy sopia kuinka UML:ää käytetään kaaviotyyppejä, esim: – käyttötapauskaaviot – luokkakaaviot – tilasiirtymäkaaviot – viestikaaviot

16 Avainkohtia perinteiset menetelmät vs. oliomenetelmät – perustavoitteet ovat aivan samat – käytetään paljolti samoja kuvaustekniikoita – pohjautuvat pitkälti UML-standardiin – oliomenetelmissä todellisuuden ja mallin vastaavuus pyritään pitämään yksinkertaisena – samarakenteisuus ! mallintaminen on todellisuuden yksinkertaistamista ja haluttujen näkökulmien korostamista hyvä malli rakentuu samoista toimijoista ja toiminnoista kuin todellisuuskin yksinkertaistamisen pitäisi olla luonteeltaan tiivistävää, ei hukkaavaa.