MITEN KÄSITELLÄ LAPSEN KANSSA ISÄTTÖMYYTTÄ?

Isättömyys =isä puuttuu lapsen elämästä 1. Isä puuttuu kokonaan ( tietoinen valinta/kuollut/ hylännyt lapsen esim. eron seurauksena) > häipynyt lapsen elämästä 2. Isä läsnä lapsen elämässä silloin tällöin, säännöllisesti tai epäsäännöllisesti ( eroperheiden lapset, ulkomailla tai matkatöissä työskentelevät isät) > sovitut tapaamisajat/ lapsella ja isällä on kontakti toisiinsa 3. Isä mukana lapsen arjessa, muttei läsnä lapsen elämässä (ura/ työorientoituneet isät, ”narsistit”) = isä ei noteeraa lasta, ei ole aidosti kiinnostunut hänen kuulumisistaan, vähättelee lapsen tarpeita, mitätöi hänen tunteitaan, kävelee hänen ylitseen, ei välitä…

Isän puute terapiatyössä?

On hyvä muistaa, että lapsella on uskomaton kyky 1. Isä puuttuu kokonaan ( tietoinen valinta/kuollut/ hylännyt lapsen esim. eron seurauksena) /häipynyt kokonaan lapsen elämästä esim. itsemurhan seurauksena *Jos isää ei ole koskaan ollut elämässä – ei häntä osaa kaivatakaan/ Markku Ojanen *Toisille lapsille isän puuttuminen on traumaattinen kokemus: surua, ikävää, pelkoa, vihaa, ahdistusta, masennusta… Miten lapsi selviytyy? Suremalla, käsittelemällä tunteitaan, että lähellä on äiti, terapeutti tai joku muu aikuinen, joka kertoo miksi isä puuttuu, suostuu ottamaan lapsen tunteet vakavasti ja antaa mahdollisuuden niiden suremiseen On hyvä muistaa, että lapsella on uskomaton kyky selviytyä hyvinkin traumaattisista kokemuksista, mutta tässä hän tarvitsee turvallisen aikuisen tukea/ terapiaa

> lapsi on sopeutuvainen ja hyväksyy tilanteen 2. Isä läsnä lapsen elämässä silloin tällöin, säännöllisesti tai epäsäännöllisesti ( eroperheiden lapset, ulkomailla tai matkatöissä työskentelevät isät) > sovitut tapaamisajat/ lapsella ja isällä on välittävä kontakti toisiinsa Sovituista asioista pidetään kiinni( lapsen turvallisuudelle olennaista että hän tietää, milloin isä tulee, milloin tavataan jne. > lapsi on sopeutuvainen ja hyväksyy tilanteen >Kahden kodin malli: lapsi oppii, milloin ollaan isän luona, milloin äidin Tapaamiset alkavat onnistua siinä vaiheessa, kun eron tuottamasta kivusta: vihasta ja surusta on päästy yli

3. Isä mukana lapsen arjessa, muttei läsnä lapsen elämässä (ura/ työorientoituneet isät, ”narsistit”) = isä ei noteeraa lasta, ei ole aidosti kiinnostunut hänen kuulumisistaan, vähättelee lapsen tarpeita, mitätöi hänen tunteitaan, kävelee hänen ylitseen, ei välitä… *my way…

Aikuisten terapiassa puhutaan usein ”Isän ikävästä” *abstrakti kaipuu jostakin sellaisesta, jota ei ole koskaan ollutkaan, jota vaille kokee jääneensä *konkreettinen toive: jos isä olisi ollut elämässäni, olisin tehnyt hänen kanssaan sitä ja sitä, olisin saanut miehen mallin, isä olisi pitänyt minua sylissä, hän olisi täyttänyt sen aukon, joka elämästäni on aina puuttunut, isä olisi ollut turvasatama…

Miten isän puute häiritsee elämää ja arkea= *”ahdistuskohtaukset”, yllättävät hallitsemattomat tunnereaktiot, joille ei löydy mitään selitystä outo käytös, kummallisuus läheisten kanssa Voimakas tarve miellyttää muita ihmisiä/ pelko hylätyksi tulemisesta Miesten pelko/miespuolisten auktoriteettien hakeminen = turva

”isän ikävä” liittyy usein keski-iän kriisiin ja kysymykseen: miksi minusta on tullut tällainen ihminen? Palataan sylttytehtaalle, lapsuuteen ja lapsuuden haavoihin/ napanuoran katkaisemiseen Oman minuuden prosessointi Halu korjata menneisyyttä Halu luoda itselle ehjempää minuutta Halu rakentaa turvallisempaa tulevaisuutta

Miten ”isän ikävää” työstetään? Kaipuussa on paljon surematta jäänyttä surua > Surutyö auttaa *isätön saa puhua pettymystään ulos - uudestaan ja uudestaan *saa itkeä ne itkut, jotka ehkä koko elämän ajalta ovat jääneet itkemättä Tärkeää: ota aikuisen ihmisen vastuu elämästäsi ja tunteistasi! Konkretia: kirje isälle Todellisuuden korjaaminen uusilla tulkinnoilla Wayne Dyer

SUKUJUURTEN PARANTAMINEN MENNEET SUKUPOLVET , myös kadonneet/kadotetut isät ja äidit, ODOTTAVAT MEILTÄ: YMMÄRRYSTÄ (konteksti) HYVÄKSYNTÄÄ (persoonan hyväksymistä) ANTEEKSIANTOA (vapautan itseni)

Miten käsitellä isättömyyttä lapsen kanssa? *lapsen ehdoilla ja aikataululla *mahdollisimman avoimesti ja suoraan puhumalla *salailu ei kannata, lapsi ”tietää” enemmän kuin aikuiset aavistavatkaan *taideterapia avuksi