Pronssikausi ja varhainen metallikausi luento 4 yleiset kronologiat ja niiden historia Suomessa ja naapurimaissa

Etelä-Skandinavian pronssikauden kronologian lähtökohdat perustuu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alussa luotuun typologiseen menetelmään typologia oli alun perin kronologian aputiede O. Montelius 1903: Die Typologische Methode. Die älteren Kulturperioden im Orient und in Europa ajoitukset perustuivat koko Euroopan yli ulottuviin typologisiin linkkeihin lähtökohtana Lähi-idän absoluuttiset kronologiat yhä edelleen pääpiirteittäin voimassa periodit ajoitettu luonnontieteellisillä menetelmillä (14C)

yleinen pronssikauden kronologia Etelä-Ruotsissa, Euroopassa ja Lähi-idässä

pronssikauden kronologia Keski- ja Pohjois-Ruotsissa

yleinen pronssi- ja varhaismetallikauden kronologia Venäjällä Djakovo 700 eaa. – 400 jaa. Gorodische 700 eaa. – 400 jaa. Ananino 700 – 300 eaa. Tekstiilikeramiikka 1700 – 500 eaa. Shrubnaja 1800 – 300 eaa. Poznjakovo 1500 – 1100 eaa Andronovo 1500 – 500 eaa. Balanovo 2000 – 800 eaa. Seima-Turbino 1700-1500 eaa. Garino-Bor 2500 – 1500 eaa. Fatjanovo 2500 – 1800 eaa. Volosovo 3500 - 2500 eaa.

Venäjän pronssi- ja varhaismetallikauden kronologioiden lähtökohdat typologiset ajoitukset ja kulttuurien erottaminen keskeisellä sijalla kulttuureissa usein erotettu 2-4 eri periodia typologiset linkit radiohiiliajoitukset pääosin vielä kontekstiajoituksia tuloksia useinkaan ei kalibroitu > lyhyt kronologia > saattaa poiketa suomalaisista ajoituksista 200-300 vuotta esim. keramiikasta suoraan tehtäviä AMS-ajoituksia toistaiseksi vielä varsin vähän

myöhäisen kivikauden ja pronssikauden kronologia Suomessa

myöhäisen kivikauden ja pronssikauden kronologia Virossa

Suomen ja Viron kronologioista perustuivat aluksi skandinaavisen pronssiesineistön typologiaan jako nuorempaan ja vanhempaan pronssikauteen nykyisin kronologiat perustuvat molemmissa maissa pääosin radiohiiliajoituksiin korrelaatio kuitenkin typologiaan ja kiinteisiin muinaisjäännöksiin 1980-luvulla kontekstiajoitukset (esim. liesistä) 1990-luvulla keramiikan AMS-ajoitukset keskeisessä asemassa

yleinen pronssi- ja varhaismetallikauden kronologia Suomessa

keskeisiä piirteitä rannikon myöhäisneoliittisesta kulttuurista Uskelan tyyli (III 1) Sipilänhaan tyyli (III 2) pudonnut vähitellen pois kielenkäytöstä Pyheensillan vaihe (Äyräpään tyyli ”IV”) yhteydet todennäköisesti Itä-Ruotsiin Volosovon kulttuurin vaikutus ennen kaikkea Itä-Suomessa Pyheensillan keramiikan levinneisyysalue keskittynee Lounais-Suomeen (ei esim. Kainuussa) haurasta, kampaleimoja muistuttavia koristeita, pienikokoisia talttoja Pyheensillan nuolenkärjet pyynti keskeinen elinkeino merenranta- ja jokisuu-asuinpaikkoja hylkeet, kalat, majava, linnut

sotakirveskulttuuri Fatjanovo ja Balanovo-kyulttuurit Venäjällä ainakin Fatjano-kulttuurin saattaa heijastua Suomeen Suomessa tulkittu ”maahanmuuttajien kulttuurina” lounais- ja länsirannikolle yksittäisiä vasarakirveitä myös sisämaassa maahanmuutto vs. diffuusio Suomessa ajateltu, että sotakirveskulttuuri olisi elänyt omana erillisenä ryhmänään rannikolla olematta kanssakäymisissä sisämaan väestön kanssa vähittäinen sulautuminen kampakeraamiseen väestöön kiistelty maanviljelyn osuudesta Suomen nuorakeraamikkojen piirissä kiistaton ”todistusaineisto” puuttuu nuorakeramiikan arveltu saapuneen Viron suunnasta

Kiukaisten kulttuuri tulkittu kampakeraamisen ja nuorakeraamisen kulttuurin sulautumaksi kiviesineistössä kumpaankin kulttuuriin viittaavia piirteitä yksinkertaiset reikäkirveet, Kiukaisten tyypin kirveet (diabaasia), kapeateräiset kirveet piitikarit, sirpit myös kampakeraamisia esinetyyppejä: poikkiteräiset kirveet, kourutaltat, kynsi- ja pikkutaltat, siimanpainot keramiikan koristelu palautuu Skandinaviaan tekstiilipainannetta voi pitää etelästä päin saapuneena piirteenä merellinen kulttuuri pyynnin osuus tärkeällä sijalla esim. hylje, kalat, pikkunisäkkäät, linnut maanviljelyskokeiluja; viilenevä ilmasto ei suosinut maanviljelyn omaksumista Edgrenin mukaan myöhäisimmät Kiukaiskulttuurin asuinpaikat ajoittuvat III Skandinaavisen pronssikauden periodille (n. 1200 eaa.)

ns. välivyöhyke C. Carpelan erottanut ns. välivyöhykkeen keramiikan, jossa on tekstiilipainannetta koristelussa ei varsinaisesti Kiukaisten keramiikkaan viittaavia piirteitä tekstiilipainanne viittaa Viron myöhäisneoliittisiin kulttuureihin tai Kiukaisten keramiikkaan sijainti Satakunnassa ja Hämeessä jonkin verran skandinaavisperäistä kiviesineistöä ei todennäköisesti edusta mitään varsinaista etnistä ryhmää rannikon ja varsinaisen sisämaan välillä vyöhyke, josta ei ole juurikaan tutkittu elää mainintana kirjallisuudessa maanviljelyskokeiluja, mutta pyynti säilyy keskeisenä elinkeinona

Kierikin ja Pöljän ryhmät Itä- ja Pohjois-Suomessa Kierikin keramiikka v-porauksellisetn meripihkanappien leviäminen Baltian suunnasta Itä- ja Pohjois-Suomeen reenjalaslöytöjä (sembramäntyä) kuparin leviäminen sekä Volosovo-kulttuurin että nuorakeramiikan kautta Pöjän keramiikka osittain synkroninen mutta pääpiirteittäin nuorempi kuin Kierikin keramiikka kuuluu asbestikeramiikan traditioon neoliittisen kivikauden myöhäisin jakso sisämaassa Volosovo-keramiikan on ajateltu vaikuttaneen Pöljän keramiikan muotoutumiseen Itä-Suomessa (esim. Kainuussa) myöhäisneoliittista orgaanissekoitteista keramiikkaa venäläiset arkeologit ehdottaneet, että Turbinon keramiikalla ja Pöljänkeramiikalla olisi vaikutusyhteys ei kunnolla perusteltavissa pyyntikulttuuria laajat kylämäiset asuinpaikat mahdollisia maanviljelykokeiluja hyvinkin pohjoisessa