Effektiv repetition av finsk grammatik 1 sv Tuula Marila 6.10.2004

Suomen kieliopin tehokertaus Kurssilla käydään läpi peruskielioppia. Keskitytään asioihin, jotka ovat vaikeita nimenomaan ruotsinkielisille opiskelijoille. Sisältö: 1) Luennoidaan teoriaa 2) Tehdään harjoituksia 3) Kurssin lopuksi on kirjallinen koe 16.9 – 2.12 to 12 -14 luentosali K 6 fls 404 Tuula Marila 6.10.2004

SUOMEN KIELIOPIN TEHOKERTAUS. suomen kieliopin erityispiirteitä SUOMEN KIELIOPIN TEHOKERTAUS suomen kieliopin erityispiirteitä nominien ja verbien taivutus lausetyypit lauseenjäsennys objekti rektio lauseenvastikkeet Lähteet: Heimonen, Johanna 1998. Suomen kielioppia edistyneille. Karlsson, Fred 2000. Finsk grammatik. White, Leila 1993. Suomen kielioppia ulkomaalaisille. Tuula Marila 6.10.2004

Suomen kielen erityispiirteitä Suomessa ei ole artikkeleita substantiiveilla ei ole sukua suffikseilla ilmaistaan eri muotoja suomessa on kongruenssi suomessa on vokaalisointu äänteillä on kaksi kvantiteettia loppukahdennus voi tuottaa vaikeuksia Tuula Marila 6.10.2004

SANALUOKAT 1. SUBSTANTIIVIT NOMINIT yleisnimet: talo, pöytä, suvaitsevaisuus erisnimet: Pekka, Musti, Helsinki, Etyk 2. ADJEKTIIVIT hyvä, kaunis, abstrakti, parempi, tiivein 3. PRONOMINIT 4. NUMERAALIT perusluvut: kolme, kuusi, sataviisikymmentäneljä järjestysluvut: kolmas, kuudes, VERBIT menen, käytiin, olin tehnyt, lukemassa, juosten PARTIKKELIT hyvin, eilen, kaukana, eteenpäin, alla Tuula Marila 6.10.2004

SANALUOKAT 1.nominit: pronominit persoonapronominit: minä, sinä, hän, me, te, he demonstratiivipronominit: tämä, tuo, se, nämä jne. relatiivipronominit: joka, mikä interrogatiivipronominit: kuka, mikä, kumpi indefiniittipronominit: jokainen, joku, jokin jne. refleksiivipronomini: itse Tuula Marila 6.10.2004

Astevaihtelu Kun sanaan pannaan pääte, vartalo voi muuttua Astevaihtelu koskee konsonantteja K P T vahva aste (nominatiivissa usein) heikko aste kukka koko (huom!: kate : katteen) kukan koon (huom! muki : mukin) kuppi apu (huom!: lape : lappeen) kupin avun rätti koti (huom!: liite : liitteen) rätin kodin (huom! auto : auton) Tuula Marila 6.10.2004

Nominien vartalot Nomineilla voi olla useita eri vartaloita. Perusmuoto on aina sama kuin yks. nominatiivi. HUOM! Perusmuoto ei ole sanan vartalo. Taivutusvartalo =se vartalo, joka yleisimmin esiintyy yksikön sijamuotojen vartalona. Sen avulla muodostetaan myös mon. vartalo. Taivutusvartalon saa esim. yks. genetiivistä: kodi-n Sama vartalo esiintyy myös inessiivissä, elatiivissa, adessiivissa, ablatiivissa, allatiivissa, translatiivissa ja abessiivissa: kodissa, kodista, kodilla, kodilta, kodiksi, koditta. Tuula Marila 6.10.2004

Konsonantti- ja vokaalivartalo muuttumaton: valo : valo-n vahva: takka : takka-an heikko: takka : taka-ssa 2. Konsonanttivartalo: muuttumaton: keihäs : keihäs-tä * Sanalla voi olla jopa 3 vartaloa vahva vokaalivartalo: vesi : vete-en heikko vokaalivartalo: vesi : vede-n konsonanttivartalo: vesi : vet-tä Tuula Marila 6.10.2004

Taivutusvartalon astevaihtelu Taivutusvartalossa on astevaihtelu, jos sanassa on astevaihtelun alaisia konsonantteja: k, p, t Astevaihtelu voi kulkea molempiin suuntiin: yleensä perusmuoto on vahva ja taivutusmuoto heikko: kukka – kukan, kauppa – kaupan, planeetta – planeetan Joillakin nominityypeillä se kulkee toisinpäin: e-sanat: osoite – osoitteen tOn-sanat: onneton – onnettoman, yötön – yöttömän tAr-sanat: kuningatar – kuningattaren Vs-sanat: hidas – hitaan, kuningas – kuninkaan l- ja r-sanat: kannel – kantelen, piennar - pientaren Tuula Marila 6.10.2004

Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä: yksikkö TYYPPI A sanan lopussa: o, ö, u, y, a, ä, i TYYPPI B sanan lopussa e tai konsonantti vahva heikko katto katto-a katto-on katto-na kato-n kato-ssa kato-sta kato-lla kato-lta kato-lle kato-ksi kato-tta vaate vaate-tta vaattee-n vaattee-ssa vaattee-sta vaattee-seen vaattee-lla vaattee-lta vaattee-lle vaattee-na vaattee-ksi vaattee-tta Tuula Marila 6.10.2004

Konsonanttivaihtelun kaksi tyyppiä: monikko TYYPPI A sanan lopussa: o, ö, u, y, a, ä, i TYYPPI B sanan lopussa e tai konsonantti vahva heikko katto-ja katto-jen kattoi-hin kattoi-na kato-t katoi-ssa katoi-sta katoi-lla katoi-lta katoi-lle katoi-ksi katoi-tta vaattee-t vaattei-den vaattei-ta vaattei-ssa vaattei-sta vaattei-siin vaattei-lla vaattei-lta vaattei-lle vaattei-na vaattei-ksi vaattei-tta Tuula Marila 6.10.2004

Linkkejä Astevaihtelu: http://cc.oulu.fi/~mkarjala/soh2/harjot/gap10.htm http://www.cc.jyu.fi/~pamakine/kieli/suomi/vaihtelu/astevaihtelu.html http://www31.ocn.ne.jp/~kmatsum/fin83/bumpo/fin83_i04.html http://donnerwetter.kielikeskus.helsinki.fi/FinnishForForeigners/ch2-en/ch2-22-kpt-astevaihtelu-frm.htm Kielioppia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli Tuula Marila 6.10.2004

SANALUOKAT NOMINIT VERBIT PARTIKKELIT Subst. Adj. Pron. Numer PP Konj. Interj. appell. propri pers. dem. indef. interr. relat. refleks. resipr. kardin. ordin. rinnastus alistus sijataivutus persoona- tempus- modus- taivutus eivät taivu systemaattisesti Tuula Marila 6.10.2004

Nominien sijataivutus Yksikkö Monikko NOMINATIIVI jalka kirves jala+t kirvee+t AKKUSATIIVI jalka/jala+n kirves/kirvee+n PARTITIIVI jalka+a kirves+tä jalkoj+a kirvei+tä GENETIIVI jala+n kirvee+n jalkoj+en jalka+in kirvei+den kirvei+tten kirves+ten INESSIIVI ELATIIVI ILLATIIVI jala+ssa jala+sta jalka+an kirvee+ssä kirvee+stä kirvee+seen jaloi+ssa jaloi+sta jalkoi+hin kirvei+ssä kirvei+stä kirvei+siin ADESSIIVI ABLATIIVI ALLATIIVI jala+lla jala+lta jala+lle kirvee+llä kirvee+ltä kirvee+lle jaloi+lla jaloi+lta jaloi+lle kirvei+llä kirvei+ltä kirvei+lle ESSIIVI jalka+na kirvee+nä jalkoi+na kirvei+nä TRANSLATIIVI jala+ksi kirvee+ksi jaloi+ksi kirvei+ksi ABESSIIVI INSTRUKTIIVI KOMITATIIVI jala+tta jalkoi+ne+en kirvee+ttä (kirvee+n) kirvei+ne+en jaloi+tta jaloi+n kirvei+ttä kirvei+n Tuula Marila 6.10.2004

Suomessa on useita nominityyppejä: NOMINITYYPIT Suomessa on useita nominityyppejä: -i-sana (uusi) hotelli, posti, pankki (panki-) -i-sana (vanha)  mäki, joki, niemi (nieme-) -e-sana   kone, kirje, perhe (perhee-) -nen-sana suomalainen, nainen (naise-) -si-sana   vesi, vuosi, uusi (uude-) -in-sanat puhelin, laskin (laskime-) -is/-as/-äs-sana kaunis, kallis, eräs (erää-) -us/-ys/-os-/-ös ostos, kokous (kokoukse-) 9. -us/-ys-sana (omin.) kauneus, hyvyys (hyvyyde-) -tar/-tär, -ut/-yt, -el/-er/-en Tuula Marila 6.10.2004

Linkkejä http://donnerwetter.kielikeskus.helsinki.fi/FinnishForForeigners/ch2-en/ch2-31-nominityyppeja.htm http://cc.oulu.fi/~langcent/fff/Suomi00-5.htm http://www.helsinki.fi/hum/skl/ihmiset/silfverbergl/verkkokurssi/nominityypit.htm#Vastaukset%20harjoitukseen%204 Tuula Marila 6.10.2004

VERBIT: modukset ja tempukset: indikatiivi AKT. PREESENS IMPERFEKTI katson katsot katsoo katsomme katsotte katsovat katsoin katsoit katsoi katsoimme katsoitte katsoivat PASS. katsotaan katsottiin PERFEKTI PLUSKVANPERFEKTI olen katsonut olet katsonut on katsonut olemme katsoneet olette katsoneet ovat katsoneet olin katsonut olit katsonut oli katsonut olimme katsoneet olitte katsoneet olivat katsoneet on katsottu oli katsottu Tuula Marila 6.10.2004

VERBIT: modukset ja tempukset: konditionaali AKT. PREESENS PERFEKTI katsoisin katsoisit katsoisi katsoisimme katsoisitte katsoisivat olisin katsonut olisit katsonut olisi katsonut olisimme katsoneet olisitte katsoneet olisivat katsoneet . PASS katsottaisiin olisi katsottu Tuula Marila 6.10.2004

VERBIT: modukset ja tempukset: imperatiivi AKT. MYÖNT. KIELT. Preesens yks. 1. p. yks. 2. p. yks. 3. p. mon. 1. p. mon. 2. p. mon. 3. p. Perfektiä ei käytetä - - katso katsokoon katsokaamme katsokaa katsokoot - - älä katso älköön katsoko älkäämme katsoko älkää katsoko älkööt katsoko PASS. Prees. Perf (harv.) katsottakoon olkoon katsottu (älköön katsottako)? (älköön olko katsottu)? Tuula Marila 6.10.2004

6 VERBITYYPIÄ -a/ä puhu/a, kysy/ä -da/dä juo/da, syö/dä -la/lä + e  opiskel/la, tul/la -ra/rä + e pur/ra -na/nä + e men/nä -sta/stä + e nous/ta -(V)ta/tä + -a/äV halu/ta, herä/tä -(i)ta/tä + tse  tarvi/ta, häiri/tä -(et)a/(e)tä lämm/etä, aue/ta Tuula Marila 6.10.2004

VERBITYYPPI 1 -A / Ä puhua Yksikkö Monikko Myönt. Kielt. minä puhun minä en puhu me puhumme me emme puhu sinä puhut sinä et puhu te puhutte te ette puhu hän puhuu hän ei puhu he puhuvat he eivät puhu Tuula Marila 6.10.2004

VERBITYYPPI 2 -DA / DÄ juoda Yksikkö Monikko Myönt. Kielt. minä juon minä en juo me juomme me emme juo sinä juot sinä et juo te juotte te ette juo hän juo hän ei juo he juovat he eivät juo Tuula Marila 6.10.2004

VERBITYYPPI 3 -LA / LÄ + e , -RA / RÄ + e, -NA / NÄ +e, -STA / STÄ + e opiskella Yksikkö Monikko Myönt. Kielt. minä opiskelen minä en opiskele me opiskelemme me emme opiskele sinä opiskelet sinä et opiskele te opiskelette te ette opiskele hän opiskelee hän ei opiskele he opiskelevat he eivät opiskele Tuula Marila 6.10.2004

VERBITYYPPI 4 -(V)TA / TÄ + a/äV haluta Yksikkö Monikko Myönt. Kielt. minä haluan minä en halua me haluamme me emme halua sinä haluat sinä et halua te haluatte te ette halua hän haluaa hän ei halua he haluavat he eivät halua Tuula Marila 6.10.2004

VERBITYYPPI 5 tarvita Yksikkö Monikko Myönt. Kielt. minä tarvitsen minä en tarvitse me tarvitsemme me emme tarvitse sinä tarvitset sinä et tarvitse te tarvitsette te ette tarvitse hän tarvitsee hän ei tarvitse he tarvitsevat he eivät tarvitse Tuula Marila 6.10.2004

VERBITYYPPI 6 palella Yksikkö Monikko Myönt. Kielt. minä lämpenen minä en lämpene me lämpenemme me emme lämpene sinä ämpenet sinä et lämpene te lämpenette te ette lämpene hän lämpenee hän ei lämpene he lämpenevät he eivät lämpene Tuula Marila 6.10.2004

VERBIEN NOMINAALIMUODOT 1. INFINITIIVI lyhyt muoto: sanoa pitkä muoto -kse- + possessiivisuffiksi: sanoakseni 2. INFINITIIVI inessiivi: sanoessa instruktiivi: sanoen 3. INFINITIIVI inessiivi: sanomassa elatiivi: sanomasta illatiivi: sanomaan adessiivi: sanomalla abessiivi: sanomatta instruktiivi: sanoman (sinun ei pidä sanoman) huom.! myös passiivi: sitä ei pidä sanottaman 4. INFINITIIVI -minen: sanominen (siihen ei ole sanomista) 5. INFINITIIVI -maisilla-/-mäisillä- + PX: sanomaisillani Tuula Marila 6.10.2004

PARTISIIPIT ENSIMMÄINEN PARTISIIPPI, aktiivi -va/-vä, ja se liittyy vahvaan vartaloon: lukeva, sanova ENSIMMÄINEN PARTISIIPPI, passiivi -tta/-ttä, -ta/-tä: luettava, sanottava TOINEN PARTISIIPPI, aktiivi infinitiivin vartalo + -nut/-nyt: lukenut, sanonut (m.sanoneet) TOINEN PARTISIIPPI, passiivi (vain transitiiviverbien yht.) -ttu/-tty, -tu/-ty: sanottu, tuotu AGENTTIPARTISIIPPI (muodoltaan 3. infinitiivi) -ma/-mä + vahva vokaalivartalo: sanomani, peittämä Tuula Marila 6.10.2004

Lausemaisuuden asteista päälauseet sivulauseet partisiippi-ilmaukset infinitiivirakenteet nominaalistukset Tuula Marila 6.10.2004

SUOMEN PERUSLAUSETYYPIT INTRANSITIIVILAUSE Veljeni nukkuu. Lapset ovat puistossa. TRANSITIIVILAUSE Äitini piirtää karttoja. PREDIKATIIVILAUSE Ekvatiivi Mielikirjailijani on Hilja Haahti. Luonnehtiva Sisareni on nero(kas). TILALAUSE (Nyt ~ täällä) sataa. EKSISTENTIAALILAUSE Kuussa on pieniä lapsia. OMISTUSLAUSE Koiralla on luu. INKLUUSIOLAUSE Tämä kylä on Hämettä. TULOSLAUSE Pojasta tulee mies. puhki-RAKENNE Astia on rikki. Pallo meni puhki. KOKIJALAUSE Lapsen ~ lapsella on jano. KVANTTORILAUSE Alkoholitapauksia oli kolme. Lähde: Nykysuomen lauseoppi Tuula Marila 6.10.2004

ADJEKTIIVIT Adjektiiveilla on kolme vertailuastetta positiivi iso, viisas, tiivis komparatiivi tunnus -mpi isompi, viisaampi, tiiviimpi superlatiivi tunnus -in isoin, viisain, tiivein Tuula Marila 6.10.2004

KOMPARAATIO Tunnuksen liittäminen voi aiheuttaa muutoksia vartalossa A-päätteiset 2-tavuiset: rankka : rankempi : rankin hauska : hauskempi : hauskin 3-tavuiset: ahkera : ahkerampi : ahkerin hanakka : hanakampi : hanakin -is-päätteiset  superlatiivissa -ei- altis : alttiimpi : alttein kiltti : kiltimpi : kiltein Tuula Marila 6.10.2004

Komparatiivi nuorempi lehtori, vanhempi lehtori Komparatiivi ilmaisee suomessa aina vertailua ei siis ominaisuuden melko suurta määrää. Vertailtava entiteetti ei välttämättä ole samassa lauseessa. Usein vertailun kohde selviää asiayhteydestä: Tulee olla kohtelias vanhemmille ihmisille. (= itseä vanhemmille) Olen hukannut paremmat silmälasini. (= minulla on kahdet) Ikä on suonut hänen äänelleen laajempaa kantavuutta. (= entistä laajempaa) Sosiaalisesti turvattomammista oloista lähtenyt lapsi - -. (= nykyistä turvattomammista / turvattomammista kuin toverinsa) - - ja lopuksi joitakin väkilukuun liittyviä yleisempiä kysymyksiä. (Ensin on tarkasteltu yksityiskohtia) On vaikea ratkaista, kumpi kaksosista on lahjakkaampi. Hyväksyttäviä ovat myös seuraavat ilmaukset: nuorempi lehtori, vanhempi lehtori nuorempi konstaapeli, vanhempi konstaapeli (kyseessä on kahden virka-asteen vertailu) Tuula Marila 6.10.2004

VÄHEMMÄN + ADJEKTIIVI ”Vähennysaste” (voittoasteen vastakohta): Minä olen sentään vähemmän laiska kuin sinä. Sanonta: enemmän tai vähemmän (kun se sisältää piilovertailun) Kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän ahneita (= kaikki puolueet ovat ahneita, toiset ahneempia kuin toiset) Melko suurta määrää ilmaistaan johdoksilla tai yhdyssanoilla (= absoluuttinen komparatiivi) pienehkö, hyvänlainen, pulskanpuoleinen, vähänläntä, melko suuri Tuula Marila 6.10.2004

Superlatiivi Superlatiivia käytetään silloin, kun verrataan kolmea tai useampaa entiteettiä keskenään. Kuka meistä on vanhin. Oletko tutustunut Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Huom! seuraavanlaiset predikatiivilauseet superlatiivi ja pääsana ovat mon. elatiivissa: Tokio on yksi maailman suurimmista kaupungeista. (vrt. Tokio on maailman suurimpia kaupunkeja.) mitä + superlatiivi (ns. absoluuttinen superlatiivi): Ilma on mitä ihanin. = ilma on oikein ihana Esitys oli mitä mielenkiintoisin. Tuula Marila 6.10.2004

Partikkelien ja substantiivien vertailuasteet Myös adverbeja ja joitakin substantiiveja voidaan komparoida enemmän vähemmän + kuin paremmin (ei parhaiten) Substantiivit esiintyvät varsinkin paikallissijoissa: rannempana reunemmaksi keväämmällä mitä – sitä: Mitä pikemmin, sitä parempi. (Huom! Kirjoita mitä pikimmin.) Tuula Marila 6.10.2004