Eurooppa ja kansainväliset suhteet 2000 – luvun alussa: 2000 – luvun alkua on leimannut särö perinteisessä euro-atlanttisessa yhteistyössä Länsi-Euroopan ja USA:n välillä Kun kommunismin ja Varsovan liiton uhka on poistunut, Euroopassa ei enää yhtä varauksetta hyväksytä USA:n ulkopolitiikkaa USA:n puolella ulkopolitiikka on tietysti jyrkentynyt terrorismin takia

USA ja Eurooppa: USA:lla on ollut paljon erimielisyyksiä EU:n keskeisimpien maiden, kuten Ranskan ja Saksan kanssa. Iso-Britannia on ollut USA:lle enemmän tukena. USA:n ja EU:n välejä ovat hiertäneet myös kauppapoliittiset kiistat, kuten terästullit USA on ulkopolitiikassaan pyrkinyt jakamaan Eurooppaa ”uuteen” (suosiolliseen Itä-Eurooppaan) ja ”vanhaan” (kriittiseen Länsi-Eurooppaan) Itä-Euroopasta on kilpailtu, Puola, Unkari Tsekki NATO:on 1999, EU:n itälaajeneminen 2004 On mahdollista, että tulevaisuudessa NATO hajanaistuu kiistojen takia, voi jopa olla että EU:n oma turvallisuuspoliittinen yhteistyö korvaa NATO:n Länsi-Euroopan osalta. Tällöin on mahdollista, että Itä-Eurooppa ei osallistu EU:n yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan vaan NATO:n toimintaa, On siis mahdollista, että USA lyö kiilaa Länsi- ja Itä-Euroopan välille (tarkkana, Suomi!!!). NATOn itälaajeneminen ei ole ongelmatonta Euroopan turvallisuuden kannalta, mikäli se lisää jännitettä Venäjän ja Itä-Euroopan maiden välille (katkeruus kansandemokratia-ajalta Venäjää kohtaan)

USA:n ulkopolitiikkaa… USA:n ulkopolitiikkaa leimaa nykyisin unilateralismi, eli toiminta yksin, ilman kansainvälisen yhteisön tai muiden valtioiden hyväksyntää USA katsoo oikeutuksen unilateralismille tulevan kansallisesta turvallisuudesta Jos YK ei hyväksy USA:n ehdotuksia, USA katsoo voivansa kuitenkin toimia, mikäli sen oma turvallisuus on uhattuna. USA on ottanut strategiakseen suoran, ennaltaehkäisevän sotilaallisen voimankäytön Tähän liittyy ainakin virallisen retoriikan mukaan demokratian istuttaminen sotilaallisesti ”kesytettyyn” maahan Tällä hetkellä pääuhkakuvat liittyvät Jemeniin, Syyriaan ja Iraniin USA:n kansallinen turvallisuusstrategia nojaa myös raaka-aineiden saannin varmistamiseen – tarvittaessa voimakeinoin. USA:n toiminta ja asema alkaa muistuttaa yhä enemmän Iso-Britanniaa sata vuotta sitten?

NATO: Puola, Tsekki ja Unkari jäseniksi siis 1999 Baltian maat ovat saaneet jäsenyyden 2004. Näin ne ovat saaneet turvaa Venäjän varalta. Baltian maiden ja Venäjän suhteet ovat olleet melko heikot. Baltia on katkera Neuvostoliiton ajoista. Venäjä on huolissaan Baltian maiden venäläisvähemmistöjen asemasta. Lisäksi Itä-Euroopassa Slovakia, Slovenia, Romania ja Bulgaria ovat liittyneet NATO:on v. 2004. Ilmeisesti USA haluaa säilyttää NATO:n avulla omaa vaikutusvaltaansa Itä-Euroopassa ennen kuin EU:n puolustusyhteistyö kehittyy voimakkaaksi. NATO:lla on myös ns. rauhankumppanuus-ohjelma (”Partnership for Peace, PfP), jossa Venäjä ja Suomikin ovat mukana. Tämä keskittyy NATO-johtoisten rauhanturvaoperaatioiden toteuttamiseen.

Mihin NATO:a vielä tarvitaan? Ensiksi, kollektiivinen turvallisuus NATO-maiden välillä. Tämä ei tosin ole sitovaa, eihän esim. NATO ole kokonaisuudessaan osallistunut terrorisminvastaiseen sotaan Toiseksi edelleen euro-atlanttisen yhteistyön välineenä se kaikista ongelmista huolimatta toimii edelleen. Gustav Hägglund jopa ideoi systeemiä, jossa NATOlla olisi kaksi ”jalkaa”, toinen Amerikassa (USA & Kanada), toinen Euroopassa (WEU) Kolmanneksi, YK ja myös EU tarvitsevat edelleen NATO:n sotilaallista kapasiteettia operaatioihin. (EU- maiden ei ole kannattavaa rakentaa NATO-rakenteidensa rinnalle uutta, EU:hun pohjautuvaa sotilasorganisaatiota)

EU:n vaiheita: Toisen maailmansodan loputtua Ranskan ulkoministeri Schuman esitteli suunnitelman keskeisten länsimaitten talouksien yhteen sitomisesta => sotimisesta tulisi kannattamatonta Myös Iso-Britanniassa Winston Churchill unelmoi ”Euroopan Yhdysvalloista”, joka tekisi Länsi-Euroopasta vahvemman taloudellisesti ja poliittisesti => Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) 1951 => voimaan 1952 Jäseninä ”Euroopan kuutoset”, eli Saksa, Italia, ranska, Benelux – maat 1957 Rooman Sopimuksella luotiin Euroopan talousyhteisö (EEC) edesauttamaan vapaamman kaupan toteutumista Länsi-Euroopassa Turvallisuuspolitiikkaa ei tarvinnut toteuttaa käytännössä, sillä NATO tarjosi suojaa. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) on kuitenkin ollut Euroopan yhdentymisessä aika ajoin pinnalla jo 1950 – luvulta lähtien

EU… 1950 – luvulla sai oman parlamentin 1967 Euroopan yhteisöksi (EY) 1968 voimaan vapaakauppa-alue ja tulliliitto 1973 Iso-Britannia, Tanska ja Irlanti EEC:n tulivat jäseniksi 1981 Kreikka, 1986 Espanja ja Portugali mukaan 1985 luotiin ”Valkoinen kirja” , jossa hahmoteltiin Euroopan yhdentymisen entistä tiiviimmät suuntaviivat voimaan 1993, => Eu:n sisämarkkinat luotiin (” neljä vapautta”) 1993 Maastrichtin sopimus => Euroopan yhteisöstä tuli Euroopan unioni, EU 1995 Suomi, Ruotsi, Itävalta mukaan

EU:n itälaajeneminen: Miksi? Kannattaako? Vapaakaupasta hyötyä sekä idässä, että lännessä. Itä saa investointeja, lännessä tarvitaan työvoimaa Euroopan ”mummoutuessa” Kiina-ilmiö veisi joka tapauksessa työpaikkoja Itä-Eurooppaan Demokratian ja markkinatalouden juurruttaminen Itä-Eurooppaan Ehkä myös varmistetaan, että Itä-Eurooppa on EU:n, eikä USA:n tukialuetta (NATO:n laajeneminen)

Laajeneminen 2004: 10 uutta jäsenmaata: Baltian maat Viro, Latvia, Liettua Puola Tsekki Slovakia Unkari Slovenia Malta Kypros LISÄKSI: 2006 Bulgaria ja Romania. Ongelmina erittäin heikko talous ja demokratian heikko taso Turkin kanssa jäsenyysneuvotteluja, ehtoina ihmisoikeustilanteen ja demokratian kehittäminen Kroatian kanssa neuvoteltu, tällä hetkellä (kevät 2005) neuvottelut jäissä Sotarikollisten luovutuskiistan takia

Yhteinen Ulko- ja Turvallisuuspolitiikka: Tavoitteena on ollut EU:n oma sotilasliitto WEU (West European Union), Itälaajenemisen jälkeen tämä on käsitteenä vanhentunut Sen tärkeimmät tehtävät olisivat kriisinhallinta- ja rauhanturvatoiminta, eli: humanitaariset tehtävät ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen sekä taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, sekä rauhanpalauttaminen (rauhaan pakottaminen) Kehittämistä vauhditti Jugoslavian sodat, ja EU:n epäonnistuminen välimiehenä, jotka osoittivat EU:n olevan turvallisuuspoliittisesti heikko EU:hun perustettu myös sotilaskomitea kehittämään yhteisen puolustuspolitiikan sotilaallista valmiutta On myös nimetty korkea edustaja, Nykyisin Javier Solana, NATO:n entinen puheenjohtaja

Yhteinen puolustus? Nykyisin YUTP ei sisällä velvoitetta puolustaa muita EU-maita, mutta poliittisesti jäsenmaiden on oltava solidaarisia (ne eivät saa toimia YUTP:n vastaisesti) Varsinaisen yhteisen puolustuksen toteuttaminen edellyttäisi perustuslakien muutosta yms. Poliittisia päätöksiä jäsenmaissa On myös pohdittu, että EU:ssa olisi turvallisuuspoliittinen ”kova ydin”, jossa olisivat halukkaat (innokkaimmat) jäsenmaat. Ytimellä olisi tiiviimpää yhteistyötä. Ajatus on saanut ristiriitaisen vastaanoton, sillä se voisi johtaa EU:ssa ikään kuin A- ja B- sarjaan.