Luku Kirkko menettää otteensa s.106–110 Aineisto on vapaasti muokattavissa. Sen jakaminen eteenpäin on kielletty. USKONPUHDISTUS Luku Kirkko menettää otteensa s.106–110 Martti Lutherin muotokuva.
Katolisen kirkon kritiikki Myöhäiskeskiajalla katolinen kirkko joutui yltyvän arvostelun kohteeksi. Katolinen kirkko pyrki uudistumaan sisäisesti, ja se yritti estää uudistusmielisten teologien ajatusten julkistamisen. Monet Euroopan hallitsijat suojelivat protestanttisia teologeja. Kirjapainotekniikka mahdollisti esimerkiksi Martti Lutherin ja Erasmus Rotterdamilaisen kirjoitusten tehokkaan leviämisen. Lutheria ja Erasmus Rotterdamilaista voidaan pitää renessanssihumanisteina, koska heidän teesinsä perustuivat alkuperäisen kreikankielisen Raamatun tutkimukseen ja omakohtaisiin havaintoihin katolisen kirkon epäkohdista. Erasmus Rotterdamilaisen muotokuva.
Läntisen kristikunnan jakautuminen Protestanttisten oppien leviäminen johti ennen pitkää väkivaltaisuuksiin ja Euroopan valtioiden välisiin uskonsotiin. Paavi ja keisari ryhtyivät sotimaan Pohjois-Saksan protestanttisia ruhtinaita vastaan. Katolinen Ranska, Hollanti, Tanska ja Ruotsi liittyivät Saksan sotiin ja tukivat protestantteja. Westfalenin rauhan myötä Eurooppa jakautui katoliseen etelään ja protestanttiseen pohjoiseen. Uskonnollinen jakautuminen merkitsi pitkällä tähtäimellä myös laajempaa kulttuurista eriytymistä, joka on yhä näkyvissä Euroopassa. Gerard Terborchin Westfalenin rauha (1648).