Kappale 4 Selkärangattomilla ei ole sisäistä tukielimistöä, vaan lihakset kiinnittyvät usein ulkoiseen tukirakenteeseen kuten kalkki- tai kitiinikuoreen.
Järven yleisimpiä selkärangattomia ovat: Katso kirjan lopussa oleva taulukko. Niveljalkaiset Äyriäiset, hyänteiset, hämähäkkieläimet Nilviäiset Nivelmadot Sienieläimet Alkueläimet
Selkärangattomat saavat happea aineenvaihduntaan eri tavoin: Ilmasta (hopeasepät) Vedestä ihon läpi (juotikkaat) tai kiduksilla (simpukat) Ilmavarastosta (vesihämähäkki) Tähänkin ilma haetaan pinnalta… Hengitysputkella pinnalta(vesiskorpioni)
Selkärangattomien kehitys tapahtuu vaiheittain: A) täydellinen muodonvaihdos (hyttynen) 1. muna 2. toukka 3. kotelo 4. aikuinen B) vaillinainen muodonvaihdos (sudenkorento) 1. muna 2. toukka 3. aikuinen
Kasviplanktoniin kuuluvat erilaiset levät. Levät yhteyttävät.
Vesikirppu ja hankajalkainen sekä rataseläin ovat vesien tavallisimpia eläinplanktonin edustajia. Eläinplankton syö kasviplanktonia.
Plankton on aivan veden pinnan tuntumassa Plankton on aivan veden pinnan tuntumassa. Kasviplankton (levät) tarvitsee valoa. Levien (kasviplankton) muoto, kaasu- tai öljypisarat helpottavat kellumista. Eläinplankton tekee uintiliikkeitä pysyäkseen pinnan lähellä.
Kylmän ja pimeän talven yli plankton talvehtii erilaisina lepomuotoina.
Sinilevät ovat oikeasti bakteereita Sinilevät ovat oikeasti bakteereita. Osa niistä on hyvin myrkyllisiä, joten sinileväisessä vedessä ei saa uida. Vesi näyttää vihreältä. Katso sivun 40 kuva.