Kirjoitustaidon kehitys

Nuolenpääkirjoitus (3100 eKr.) Nuolenpääkirjoitus oli luotu sumerin kieltä varten, mutta vuoden 2400 eKr. tienoilla babylonialaiset ja assyrialaiset sovelsivat nuolenpääkirjoituksen omaan kieleensä akkadiin. He antoivat nuolenpäämerkeille akkadiin perustuvia lukutapoja, mutta samalla he säilyttivät myös merkkien sumerilaiset sana- ja tavuarvot. Tämän vuoksi kirjoitus pysyi vaikeana taitona, jonka vain pitkään opiskelleet kirjurit hallitsivat. Nuolenpäämerkkien lukumäärä vaihteli eri aikoina, mutta välttämättömiä oli vähintäänkin 200 ja muita 400.

Hieroglyfit (3000 eKr.) Hieroglyfit ovat syntyneet muinaisen Egyptin kirjureiden hallitsemasta kirjoitustaidosta. Hieroglyfit perustuvat noin 700 kuvamerkkiin, joita pidettiin niin vaikeaselkoisina, ettei kukaan oppisi niitä helposti. Hieroglyfejä voitiin kirjoittaa miten päin tahansa esim. vasemmalta oikealle, päinvastoin tai ylhäältä alaspäin

Kreikkalainen kirjoitus ( 750 eKr.) Muinaiset kreikkalaiset tunnustivat itsekin, että he olivat saaneet kirjaimensa idästä foinikialaisilta. Vanhimmat tuntemamme kreikankieliset tekstit ovat 700-luvulta eKr. Verrattuina Lähi-idän foinikialaisiin kirjainmuotoihin kreikkalaisten kirjaimet näyttävät kuitenkin tavattoman vanhanaikaisilta, sellaisilta joita Lähi-idässä käytettiin 400 vuotta aikaisemmin. Onkin mahdollista, että kreikkalaiset lainasivat kirjoitustaidon foinikialaisilta jo n. 1100 eKr., mutta varhaiset kreikkalaiset tekstit ovat kaikki kadonneet – tai ovat vielä löytämättä. Tuo aika 1100-700 eKr. tunnetaan muutenkin Kreikan historian pimeänä kautena. Suuri kehitys alkoi vasta 600-luvulla eKr.

Roomalainen kirjoitus (500 eKr.) Kreikkalaiset aakkoset olivat latinalaisen kirjaimiston pohjana. Roomalainen kirjoitus kehittyi kauniiksi, sopusuhtaiseksi ja suorakulmaiseksi "Capitalis quadrata" -kirjaimistoksi. Roomalaiset käyttivät vain suuraakkosia eli versaaleja, joita oli helppo kaivertaa kiveen. Tämä oli aluksi mallina myös papyrukselle ruokokynällä kirjoitetulle tekstille. Pienaakkoset eli gemenat kehittyivät vasta myöhemmin. 

Riimukirjoitus (n. 200 jKr.) olivat germaanisten kansojen keskuudessa esiintynyt kirjoitusjärjestelmä, jota käyttivät muinaiset gootit, muinaissaksilaiset, friisit, alamannit ja muinaisenglantilaiset sekä skandinaavit.

Rosettan kivi Hieroglyfien lukemisen taito oli kadonnut pian niiden jäätyä pois käytöstä 300-luvun jaa. jälkeen. Vasta 1800-luvun alussa tutkijat pystyivät selvittämään hieroglyfien järjestelmän käyttämällä Rosettan kiven kreikankielistä kirjoitusta avaimena. Englantilainen fyysikko Thomas Young havaitsi ensimmäisenä, että eräät Rosettan kiven hieroglyfit muodostivat äänteet kuninkaallisesta nimestä ”Ptolemaios”. Ranskalainen tutkija Jean-François Champollion ymmärsi myöhemmin, että hieroglyfeihin oli tallennettu egyptin kielen äänteitä. Se loi pohjan muinaisen Egyptin kulttuurin ja kielen tuntemiselle.

Lähteet Google Tekijät: Onni, Ville ja Rasmus