Suomen ulkopolitiikka maailmansotien välillä Ulkopolitiikan perustana halu saada turvaa Neuvosto-Venäjän/Neuvostoliiton uhkaa vastaan Suhteita Neuvosto-Venäjään hiersi 1920-luvun taitteessa saksalaissympatioiden ohella Itä-Karjalan kysymys -> Heimosodat 1918-1922 (Suur-Suomi –aate) -> Tarton rauha 1920 -> Yhteys Jäämerelle (Petsamo) -> AKS Suhteet Ruotsiin jäissä 1920-luvun alussa -> Ahvenanmaan kiista, jonka Kansainliitto ratkaisi Suomen hyväksi 1921 Suomea, Baltian maita ja Puolaa yhdisti Venäjän pelko -> Reunavaltiopolitiikka 1920-luvun alkupuoliskolla -> Kariutui lopullisesti Suomen eduskunnan vastustukseen
Seuraavaksi turvauduttiin Kansainliittoon 1920-luvun lopulla -> KL osoittautui heikoksi 1930-luvun alkupuoliskolla -> Ei riittäviä turvatakuita -> Hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa 1932 Lähentyminen Pohjoismaihin 1935 eteenpäin -> Ei sotilaallista liittoa -> Ulkopolitiikan perustaksi puolueettomuus Toisen maailmansodan kynnyksellä Suomi oli jäänyt yksin ilman turvatakuita Olisiko Suomi voinut välttää talvisodan?