Kristinusko ja tiede Antiikin Kreikka ja Rooma (n.700 eKr. – 500 jKr.) - apologia: kristinuskon puolustus antiikin filosofeja vastaan filosofian keinoin - Augustinuksen (354-430) mukaan usko ja järki eivät ristiriidassa, Jumala antanut järjen, jolla ihminen tutkii maailmaa - Raamattu ei opeta tiedettä vaan osoittaa tietä pelastukseen Keskiaika (n. 500-1500) - tiede ja uskonto eivät ristiriidassa - maailmakuva perustui aristotelismiin, jossa kristinuskolla keskeinen rooli - tieteellinen tutkimus lähellä kirkko; luostarit pitkään länsimaisen sivistyksen kehtoina - kuuluisia tieteentekijöitä keskiajalla: Robert Grosseteste, Wihelm Occamilainen, Roger Bacon, Hildegaard Bingeniläinen ja Nikolai Kopernikus Uusi aika (n. 1500-) - tieteellinen tutkimus irtaantui kirkon vaikutuspiiristä - Isaac Newton: Jumalalta tehtävä tutkia luomistyötä, kehitti painovoimateorian - Galileo Galilei: tiede tutkii taivasta ja Raamattu kertoo miten sinne päästään; teokset julkaisukieltoon, Bededictus XIV purki sen 1741
Kristinusko ja tiede - tiede eriytyi kirkosta 1700-luvulla, valistuksen ajalla - Charles Darwinin evoluutioteoriaa vastustettiin kirkossa 1800-luvulla, nykyään sitä ei pääsääntöisesti kirkoissa pidetä ristiriidassa uskon kanssa - älykkään suunnittelun teorian (Intelligent Design eli ID ,1900-luvun lopulla) mukaan elämän kehittymisen taustalla eivät vain mutaatiot ja luonnonvalinta vaan Jumalan suunnittelutyö, jota ihminen voi tieteellisesti tutkia - perinteisissä kirkkokunnissa Raamattua ei pidetä luonnontieteen oppikirjana, luomiskertomus ei tieteen kilpailija, vaan sen sanoma uskonnollinen - uskonto ja tiede rinnakkain ja toimivat itsenäisesti omien periaatteidensa mukaisesti - Albert Einstein: ”Jumala ei heitä noppaa”