Giorgio Agamben (1942-)

Agamben poliittisen ajattelun tausta Carl Schmitt: suvereeni, poikkeustila, laki, konstituoiva ja konstituoitu valta, ”kaikki poliittiset käsitteet sekularisoituneita teologisia käsitteitä” Hannah Arendt: oikos ja polis, sosiaalisen synty modernissa, politiikka pelkästä elämästä huolehtimista Michel Foucault: biopolitiikka, ”poliisi”, hallinnollisuus (gouvernementalité)

Homo sacer: Il potere soverano e la vita nuda (1995). Lähtökohtana Foucault’n ajatus modernista: ”Se, mitä voitaisiin kutsua yhteiskunnan ’biologisen moderniuden kynnykseksi’, saavutetaan, kun lajin elämän on panoksena sen omissa poliittisissa strategioissa” Foucault: Juridis-institutionaalinen valta (suvereeni valta) (tappaa tai antaa elää) vastaan biovalta (huolehtia elämästä tai jättää kuolemaan) Agamben: Juridis-institutionaalista valtaa ja biovaltaa ei voida erottaa toisistaan: paljaan elämän sisällyttäminen poliittiselle alueelle konstituioi alkuperäisen – joskin kätketyn – suvereenin vallan ytimen Kun valtio asettaa biologisen elämän politiikkansa keskiöön, se ei tee muuta kuin tuo esille salaisen siteen, joka on ”alusta asti” yhdistänyt valtaa ja paljasta elämää

Homo sacer: lain ontologia Lakia voidaan soveltaa todellisuuteen (elämään) ainoastaan, jos laki panee itsensä viralta (poikkeus) Suvereeni on se, joka päättää poikkeuksesta (Schmitt) ”Sopivin poikkeuksen luonnehdinta on se, että se, mitä on poissuljettu siinä ei ole, sen perustalta että on poissuljettu, täysin ilman suhdetta sääntöön. Päinvastoin, se, mikä on poissuljettu poikkeuksessa ylläpitää itseään suhteessa sääntöön säännön lepäämään panemisen muodossa. Sääntö soveltuu poikkeukseen ei enää soveltumalla siihen, vetäytymällä poikkeuksesta.” Poikkeustilasta on modernissa yhteiskunnassa tullut sääntö Laki ja sen soveltaminen (sääntö ja elämä) sotkeutuvat jäännöksettä toisiinsa

Homo Sacer: politiikka ja elämä Kreikkalaisilla kaksi käsitettä elämälle: zoe (luonnollinen elämä) ja bios (elämänmuoto) Pelkkä elämä kaikille elollisille yhteinen Suvereeni teko, joka perustaa poliittisen yhteisön, on se, joka sulkee ulos zoen, jotta bios voi ilmaantua: bios on se, joka jää jäljelle, kun pelkkä elämä on suljettu ulos Vastaa länsimaista käsitystä kielestä: logos (kieli) ilmaantuu, kun suljetaan ulos pelkkä ääni (phone) Aristoteles: Politiikka

Homo sacer: politiikka ja elämä Suvereeni on se, joka päättää ulos sulkemisesta ja sisään ottamisesta Ulossuljettu elämä ei kuitenkaan ole enää luonnollista elämää vaan määrittyy ainoastaan oman ulos sulkemisensa kautta (”paljas elämä”) Yhteisöstä ulos suljetulla on kaikkein intiimein suhde yhteisöön ja sen suvereeniin sääntöön Ulos suljetun (lainsuojattoman ”paljaan elämän”) elämää luonnehtii panna

Homo Sacer: politiikka ja elämä Paljas elämä on elämää, joka voidaan tappaa mutta ei uhrata Paljaan elämän arkaainen figuuri: Homo sacer Arkaaisessa roomalaisessa laissa sanotaan (Pompeius Festus, Sanojen merkityksestä): ”Pyhä ihminen on se, jonka kansa on tuominnut rikoksesta. Tätä ihmistä ei voida uhrata, mutta se, joka tappaa tämän ihmisen, häntä ei tuomita rikoksesta.” Homo sacer (paljas elämä) määrittyy ainoastaan sen tapettavuuden kautta (ei voida uhrata eli ei kuulu jumalallisen piiriin, mutta ei kuulu inhimillisenkään lain piiriin, koska hänet saa tappaa)

Homo sacer: politiikka ja elämä Suvereenin perustava aktiviteetti on paljaan elämän tuotanto Paljas elämä on länsimaisen (bio)poliittisen järjestyksen perusta Antiikissa se on tuo perusta implisiittisesti, mutta modernissa eksplisiittisesti: paljas elämä, joka alun perin oli suljettu poliittisen elämän marginaaliin, käy nykyään yksiin poliittisen alueen kanssa. Ulos- ja sisäänsulkeminen, ulkopuoli ja sisäpuoli, zoe ja bios, oikeus ja tosiasia, siirtyvät erottamattomuuden vyöhykkeelle

Homo sacer: politiikka ja elämä Nykyään leiri, pikemminkin kuin kaupunki, on länsimaisen politiikan paradigma, pakolainen pikemminkin kuin kansalainen sen asukas Keskitysleirien historia 1800-luvulta nykypäivään Guantanamo Bay: vangit eivät kuulu ihmisoikeuksien piiriin (jumalallinen laki) eivätkä kansalaisoikeuksien piiriin (inhimillinen laki) vaan suvereenissa pannassa (voidaan tappaa uhraamatta tai tekemättä murhaa)

Homo sacer: politiikka ja elämä Poikkeustilasta on tullut sääntö: koska poliittisen järjestyksen rajat ovat hämärtyneet, paljas elämä, joka noilla rajoilla asusti, vapautuu kaupunkiin ja siitä tulee sekä poliittisen hallinnan objekti että poliittinen subjekti: valtiovallan sekä emansipaation perusta. Moderni demokratia: ilmaantuu alusta lähtien zoen vapauttamisen diskurssina ja se yrittää lakkaamatta muuttaa paljaan elämän elämänmuodoksi, zoen biokseksi.

Giorgio Agamben: Il regno e la gloria. Per una genealogia teologica dell'economia e del governo. Homo sacer 2,2 (2007) Lähtökohtana Foucault’n ”hallinnallisuusanalyysi” (gouvernementalité) ja sen genealogia (Turvallisuus, alue, väestö) ”Hallinnallisuus” tarkoittaa niitä organisoituja käytäntöjä, rationaliteetteja ja tekniikoita, joiden avulla alamaisia hallitaan Modernin hallinnallisuuden (1600-luvulta eteenpäin) taustalla juutalais-kristillinen ajatus paimenesta ja sielunpelastuksesta Paimenvallan kohteen ei maa vaan lauma Paimen huolehtii kaikista yhdessä ja jokaisesta erikseen (omnes & singularim)

Foucault ja ”hallinnallisuus” Paimenvalta jatkuvaa ja keskeytymätöntä tarkkailu ja huolehtimista Paimenen tehtävän onnistumisen kriteerinä lauman jäsenten sielun pelastus Modernissa maailmassa valtio ottaa huolehtiakseen papin entisestä toimesta: ihmisten ja asioiden hallinnointi, jonka tarkoituksena on valtion voiman ja varallisuuden lisääminen ihmisten tehostamisen avulla ”Poliisi” (Polizeiwissenschaft) Liberaali ”hallinnallisuus”: on hallittava ”sopivasti” – tavalla, joka ei tukahduta ihmisten yritteliäisyyttä ja spontaania luovuutta, sillä nämä lisäävät valtion voimaa ja varallisuutta

Il Regno ”Hallinnallisuuden” vaihtoehtoinen genealogia Millä tavoin vallasta on länsimaisissa yhteiskunnissa tullut taloudellista valtaa tai miten valta on saanut talouden muodon Taloudellisen hallinnan teologinen alkuperä (vertaa Schmitt ja poliittinen teologia – kiista sekularisaatiosta, Erik Peterson) Aristoteles: oikos ja polis – kaksi erilaista hallitsemisen tapaa (oikonomia ja poliittinen hallinta) Aristoteles: politiikkaa ei voida palauttaa taloudenhoitoon (oikonomia)

Il Regno: ontologia ja oikonomia Kristillisessä teologiassa oikonomia korvaa poliittisen hallinnan Yritys ratkaista kolminaisuuden ongelma Kristillinen kaitselmus (providentia) eli jumalallinen maailman hallinta jakautuu transsendenttiin teologiaan ja immanenttin oikonomiaan Ontologian diskurssi (koskee Jumalan olemusta) ja taloudellinen (oikonomia) diskurssi (viittaa Jumalan toimintaan eli siihen, miten hän hoitaa maailman hallinnoimisen)

Il Regno Jumalan maailman hallinnan tapa, kaitselmus jakautuu kahteen periaatteeseen: Jumalaan, joka on, mutta ei hallinnoi (tai toimi) ja hallinnointiin (toimintaan), jolla ei ole ontologista perustaa Ratkaiseva ero klassiseen kreikkalaiseen ontologiaan, jossa oleminen ja käytäntö liittyy toisiinsa: jumalan oleminen ja toiminta on sama asia Kristillinen maailma radikaalisti anarkistinen: sekä Isä (oleminen) että Poika (sana, toiminta) yhtä alkuperäisiä ja vapaita (anarkistisia): ”Poika hallitsee yhdessä Isän kanssa absoluuttisesti, anarkistisesti (anarkhos = ilman alkua, perustaa) ja ikuisesti”

Il Regno Kaitselmuksen (providentia) kaksoisrakenne Kristillisessä teologiassa Jumala hallitsee yleisen kaitselmuksen avulla, yleisten lakien ja periaatteiden kautta Enkelit hallitsevat erityisen kaitselmuksen avulla toimeenpanemalla yleisiä lakeja administration alueella Kaikkivaltias hallitsee (regnum) mutta ei hallinnoi (administratio) Enkelit (Jumalan ministerit) hallinnoivat, mutta eivät hallitse Yleisten lakien ja toimeenpanon välillä ei kuitenkaan suhdetta, koska toimeenpanon (oikonomia) perusta on yhtä anarkistinen kuin Jumalan perusta “American Progress” (John Gast) Jumalallinen kaitselmus valvoo uudisraivaajien matkaa lähteen

Fransesco Botticini (1400-luku): Marian taivaaseenastuminen

Il Regno Causa prima ja causa secunda (Tuomas Akvinolainen) Yritys ratkaista determinismin ja kontingenssin ongelma Jumala on kaiken alku ja loppu, mutta jos Jumala määrä (determinoi) kaiken, ei ole inhimillistä vapautta eikä myöskään pelastushistorialla ole merkitystä Jos taas Jumala ei määrää (determinoi) mitään, maailma on pelkkä kaaos Ratkaisu: causa prima (ensimmäinen syy) ja causa secunda (toissijainen syy) Causa secunda on vain kontingentisti välttämätön (ja välttämättä kontingentti)

Il Regno Kontingenssi tekee hallinnon tai managementin (oikonomia) mahdolliseksi ja välttämättömäksi: jos Jumalan oleminen (causa prima) ja jumalallinen toiminta (causa secunda) olisivat sama, toimintaa ei voisi hallinnoida, mutta yhtä vähän sitä voisi hallinnoida, jos niillä ei olisi mitään suhdetta (anarkismin ja hallinnan keskinäisriippuvuus) Länsimainen vallankäyttö perustuu tähän vallan kaksijakoisuuteen: regnum ja administratio (suvereenisuus ja hallinto), välttämättömyys ja kontingenssi, lainsäädäntö ja toimeenpano, joista edelliset eivät määrää jälkimmäistä, mutta jotka eivät ole täysin erilläänkään toisista

Il Regno Ilman ihmisten valtaan kohdistama palvontaa ja rakentamaa vallan loistoa (gloria) suhde vallan ja hallinnan (regnum ja administratio) katkeaa Palvonta ja loisto samalla yhdistää vallan ja hallinnan ja peittää niiden ontologisen eron Kristillinen doksologia

Il Regnum Moderni taloustiede (oikonomia) Adam Smith: näkymätön käsi (jumalallinen kaitselmus) Näkymätön käsi ohjaa yleisten lakien mukaan (causa prima), kun taas hallinto (management) panee ne toimeen (causa secunda) Hallinnolla ei ontologista perustaa näkymättömässä kädessä vaan on anarkistinen. Moderni valta kääntää tämän puutteen hallinnallisuuden kysymykseksi, maallisen epäjärjestyksen hoidoksi (management) Suhdetta näkymättömän käden ja hallinnan välillä pidetään yllä palvonnan ja loiston avulla

Il Regno Markkinoiden glorifiointi, mainonnan gloria – kaikki tämä vain peittää sitä, että oikonomian vallalla ei ole perustaa, mutta samalla se tekee tuon oikonomian mahdolliseksi Nykyaikaisella medialla ei ole muuta tehtävää kuin ylläpitää tätä gloriaa, palvontaa ja ylistystä