Ranskalainen valistus VI Analyysin idea Kieli ja ajattelu Dos. Timo Kaitaro 31.10.-13.12.2011 ma klo 10-12 U40 sali 8, & ti klo 10- 12, U40 sali.

Esitys aiheesta: "Ranskalainen valistus VI Analyysin idea Kieli ja ajattelu Dos. Timo Kaitaro 31.10.-13.12.2011 ma klo 10-12 U40 sali 8, & ti klo 10- 12, U40 sali."— Esityksen transkriptio:

1 Ranskalainen valistus VI Analyysin idea Kieli ja ajattelu Dos. Timo Kaitaro 31.10.-13.12.2011 ma klo 10-12 U40 sali 8, & ti klo 10- 12, U40 sali

2 Analyysin menetelmä Galileo Galilei (1564- 1642) selvitti kaltevalla pinnalla tekemillään kokeilla ammuksen radan muodon analysoi matemaattisesti tämän parabloidisen radan kahteen komponenttiin: tasaisen ja kiihtyvän liikkeen yhdistelmäksi

3 Epistemologinen atomismi Locke, Essay on human understanding (1690): kaikki mielen sisällöt palautuvat viime kädessä analysoimattomissa oleviin yksinkertaisiin ideoihin (simple ideas), joita ihmismieli yhdistelee monimutkaisiksi ideoiksi monimutkaiset ideat voidaan analysoida yksinkertaisiin yksikertaiset ideat ovat peräisin aistimuksista ja reflektiosta

4 …Epistemologinen atomismi: Hume, Inquiry concerning human under- standing (1748): kaikki ideat palautuvat yksinkertaisiin ideoihin, jotka ovat kopiota aikaisemmista aistivaikutelmista (impressions)

5 Etienne Bonnot de Condillac (1714-1780) Essai sur l’origine de connoissainces humaines, 1746 Traité des sensations, 1754

6 Condillac, Essai sur l’origine de connoissainces humaines, 1746 aistit tiedon ainoa lähde: kaikki ideamme ovat syntyneet aistien vastaanottamia ideoita yhdistelemällä yksinkertaisista ideoista ei voi erehtyä voimme välttää huonosti yhdistellyistä ideoista johtuvia erehdyksiä analysoimalla monimutkaiset ideat yksinkertaisiin kaikki tieteet voivat siis saavuttaa totuuden yhdistelemällä ja erottelemalla ideoita, aivan kuten aritmetiikassa

7 Jean Rond d’Alembert (1917- 1780): Discours prélimaire, Encyclopédie (1751): Analyysin ja synteesin menetelmä analyysi hajottaa ilmiöt peräkkäisillä abstraktioilla niin, että aine riisutaan lähes kaikista aistittavista ominaisuuksistaan tämän jälkeen palataan aistittaviin ilmiöihin kokoamalla ne uudelleen elementeistä

8 Charles Bonnet (1720-1793) Essai analytique sur les facultés de l’âme (1760): yhdistää dualismin, sensualismin ja mekanistisen fysiologian

9 Bonnet, Essai analytique sur le facultés de l’âme analysoi ihmismielen toiminnot yksinkertaisimpiin elementteihinsä, yksinkertaisiin aistimuksiin yksinkertaisia aistimuksia ja ideoita vastaavat aivoissa tiettyjen hermosäikeiden liikkeet näin mentaalisille operaatioille (assosiaatiot päättely jne.) saadaan yksiselitteiset fysiologiset vastineet ja mekanistiset fysiologiset selitykset

10 Kieli ja ajattelu

11 Condillac: aistimukset, muisti ja kieli Locken mukaan muisti muodostuu mielen kyvystä “herättää uudelleen havaintoja”, joita sillä on aikaisemmin ollut, liitettynä havaintoon, että sillä on ollut ne aiemmin (Essay, Bk. 2, Ch. X, §§ 1 & 2). Condillac kiistää tämän erottamalla kuvittelukyvyn ja muistin

12 Condillac, Essai sur l’origine des connaissaince humaines: aina ei ole mahdollista palauttaa mieleen kohteiden havaintoja niiden poissa ollessa ”niin kuin ne olisivat silmiemme edessä”, joskus mieleemme palautuu vain ”nimi, jotain niistä olosuhteista, joita niihin liittyi, ja abstrakti idea havainnosta” ja juuri tämä on muistamista (erotuksena mielikuvituksesta tai kuvittelukyvystä)

13 Condillac, Essai: Kieli ja representaatio: jotta aistimuksista muodostuisi ideoita, tarvitaan merkkejä aistimuksista ja havainnoista tulee ideoita vasta reflektiossa, kun niitä tarkastella kuvina

14 Condillac, Essai: Merkkien luokittelu: satunnaiset luonnolliset keinotekoiset

15 Condillac, Essai: Muisti ja kieli: keinotekoiset merkkien avulla voimme manipuloida ideoita tahdonalaisesti ja hallita mielikuvitustamme eli kuvittelukykyä jotta voisimme palauttaa mieleemme jotain riippumatta sen hetkisistä aistimuksistamme tarvitsemme keinotekoisia merkkejä ilman keinotekoisia merkkejä voisi olla vain kuvittelukykyä, ei muistia

16 Condillac, Essai: Kieli ja ajattelu: kielen merkkien mukanaan tuoma kyky manipuloida ideoita tahdonalaisesti tekee mahdolliseksi ajattelun: ideoiden erottamisen toisistaan, abstrahoinnin, vertailun, yhdistelemisen, erottelemisen ja analyysin; kieltämisen, päättelemisen ja käsittämisen kielen puuttumisesta seuraisi merkittäviä kognitiivisia rajoitteita

17 Condillac, Essai: elämillä ei ole muistia: ne voivat representoida poissa olevia asioita vain silloin, kun näiden mielikuva on liittynyt johonkin läsnä olevaan kohteeseen eläimet eivät pysty myöskään suuntaamaan tarkkaavuuttaan tahdonalaisesti tai kontemploimaan havaintojaan; niiden mieli harhailee välittömien aistihavaintojen mukana

18 Condillac, Essai: Condillacin teoriasta voidaan johtaa myös, että syntymäkuuroilla kuuromykillä sekä ”villilapsilla” olisi kielen puuttumisesta johtuvia kognitiivisia rajoitteita Condillacin esitteleekin aikanaan kuvattuja tapauksia, jotka tukivat hänen teoriaansa: Chartres’n kuuromykkä ja liettualainen villilapsi

19 Diderot, Lettre sur les aveugles (1749) kielen merkitys havainnossa: kieli mahdollistaa abstraktit havainnot Molyneux’n ongelma Diderot’n sekä rationalistien ja empiristien ratkaisuista poikkeava ratkaisu perustui ajatukseen, että näkeminen ei ole sellaista välitöntä passiivista vastaanottamista tai intuitiota, miltä se näyttää: näkevän on ensin opittava käyttämään silmiään, aivan kuten sokean keppiään abstraktio on mahdollista jo tuntoaistin avulla ilman silmien apua

20 Diderot, Lettre sur les aveugles abstraktit käsitteet ovat ”ylimodaalisia” ja mahdollistavat näin aistimodaliteettien rajojen ylittämisen: voimme havaita abstrakteja ominaisuuksia, jotka ovat samoja eri aistimodaliteeteille; siksi näön saanut syntymäsokea voi (opittuaan ensin näkemään) tunnistaa muodot ilman tuntoaistin apua Diderot kyseenalaisti (Éléments de physiologiessaan) yksinkertaisten ideoiden olemassaolon: kaikki aistimuksia ovat kompleksisia; ne tulevat yksinkertaisiksi vasta abstraktion myötä

21 Kiista luonnollisesta sanajärjestyksestä

22 Port-Royalin kielioppi, Arnauld’n ja Lancelot’n, Grammaire générale et raisonnée (1660): toisin kuin latina ja kreikka ranska noudattaa luonnollista sanajärjestystä metafyysinen peruste: subjekti tulee luonnostaan ennen adjektiivia, koska se viittaa substanssiin, joka voi olla itsenäisesti olemassa, toisin kuin adjektiivin kuvaama aksidenssi, joka on aina riippuvainen jostain substanssista.

23 César Chesneau du Marsais, Exposition d’une méthode raisonnée pour apprendre la langue latine (1722 ): samaa mieltä Port-Royalin kieliopin kanssa: ranska edustaa luonnollista järjestystä ja latina ja kreikka tekevät inversioita

24 Condillac (1746) ja kielen geneettinen järjestys:  ensimmäisenä on nimetty substanssit (esim.puu, hedelmä) ja vasta kun näitä osattiin analysoida nimettiin niiden osat tai niiden aistittavat kvaliteetit, t.s. yksinkertaisten ideoiden nimet tulivat vasta substanssien nimien jälkeen  substantiivien jälkeen tulivat verbit, joilla kuvattiin sielun aktioita ja passioita  kuitenkaan latina ei ole sen luonnollisempi kuin ranska: ”luonnollisuus” on vain kielellinen tapa

25 Condillac, Essai (1746): Geneettisen ja epistemologisen järjestyksen paradoksaalinen järjestys: epistemologisesti ensisijaisia ovat subjektiiviset aistimukset, nimenomaan yksinkertaiset sellaiset, mutta geneettisesti niitä vastaavat sanat tulevat kieleen viimeisenä

26 Charles Batteux, Lettres sur la phrase française comparée á la phrase latine (1748): asia on juuri päinvastoin kuin mitä Port-Royalin kielioppi väitti Batteux erottaa puhujan intressiin perustuvan ”moraalisen” järjestyksen ja metafyysisen järjestyksen: jos haluaa esim. kiinnittää kuulijan huomion auringon pyöreyteen tulee adjektiivi ensin koska ”moraalinen” järjestys on luonnollinen, toisin kuin metafyysinen, niin ranska kääntää ei latina ja kreikka

27 Diderot, Lettre sur les sourds et muets (1751): hylkää koko ajatuksen luonnollisesta kielestä riippumattomasta järjestyksestä geneettisesti havaittavat yksittäiset esineet ja niiden ominaisuudet havaitaan ja nimetään ensin, sitten muodostetaan ja nimetään abstraktioita (”ulottuvuus”, ”väri”, ”muoto”) lopulta, adjektiivien ollessa kieliopillisesti substantiiveille alisteisia, substantiivien nimeämiä asioita on alettu pitää todellisina olioina ja havaittavia ominaisuuksia aksidensseina

28 …Lettre sur les sourds et muets: siirryttäessä geneettisestä järjestyksestä kieliopin metafyysiseen järjestykseen havaittavia ominaisuuksia kuvaavien adjektiivien ja abstraktien substantiivien järjestys kääntyy päinvastaiseksi kieli on kuitenkin inhimillinen instituutio: mikään järjestys ei ole luonnollinen ei ole kielestä riippumatonta loogista järjestystä: se mikä meistä vaikuttaa sellaiselta on vain kielen synnyttämä tapa

29 …Lettre sur les sourds et muets: kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään yhden lineaarisen järjestyksen korvaamisesta toisella alkuperäiset kokonaisvaltaiset kokemuksemme eivät välttämättä muodosta lainkaan perättäisistä elementeistä vaan ovat luonteeltaan simultaaneja kieli transponoi tämän kokemuksen simultaanisuuden diskursiiviseen perättäisyyteen

30 Yhteenvetoa 1700-luvun käsityksistä kielestä ja ajattelusta: 1700-luvulla alettiin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: ihmismielen toiminta perustuu olennaisesti kieleen ja merkkeihin merkit ja niiden yhdistelemistä ohjaavat säännönmukaisuudet ovat mielivaltaisia ja sopimuksenvaraisia kieli ei siis heijasta asioiden luonnollista järjestystä vaan pikemminkin luo sen

31 Kieli ja ajattelu 1700-luvulla: ihmismieltä hallitsevat periaatteet (kielioppi, järki) irtosivat luonnosta ja niitä alettiin tarkastella ei- luonnollisina ja sopimuksenvaraisina ainoa mitä merkeissä enää saatettiin pitää luonnollisena oli geneettinen ensisijaisuus: eleet, metaforat ja poeettinen ilmaisu edelsivät rationaalista diskursiivista järjestystä (Condillacin ja Diderot’n kiinnostus eleisiin, intonaatioon ja kielen ei-diskursiivisiin ominaisuuksiin). tällainen luonnollisuus on kuitenkin aivan muuta kuin antiikin tai keskiajan luonnon järjestys, jossa ihmismielen järjen ja käsitteiden järjestys perustui maailman järjelliseen rakenteeseen

32 Condorcet (Marie Jean Antoine Nicolas de Caritat, Marquise de) (1743-1794) Esquisse d’un tableau historique des progrès de l’esprit humain (1795)

33 Esquisse d’un tableau historique des progrès de l’esprit humain: moraalinen paha on väärin laskelmoitujen intressien tulosta virhelaskelmien syyt liittyvät kielemme epätarkkuuteen ja epätäsmällisyyteen näin analyysiin perustuva yksinkertaisiin ideoihin perustuvan selkeän kielen kehittäminen johtaisi myös ihmisen moraaliseen täydellistymiseen totuus olisi tällöin niin helppo tunnistaa, että erehtyminen olisi miltei mahdotonta