Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia

Esitys aiheesta: "Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia"— Esityksen transkriptio:

1 Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia
Tieteenfilosofia 3/4 Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia

2 Keskeisiä peruskäsitteitä
Päättely on sellaista ajattelutoimintaa, joka etenee premisseistä eli oletuksista johtopäätökseen eli konkluusioon (vrt. käsitteet, väitteet ja päätelmät edellä). Tieteellisessä päättelyssä tutkijan premisseinä ovat yleensä jotkin hypoteesit. Tieteellisen päättelyn tutkimus on sekä hypoteesien keksimisen että niiden oikeuttamisen logiikkaa. Päättely on deduktiivinen, jos se säilyttää totuuden eli jos johtopäätös on premissien looginen seuraus (lat. deducere = johtaa). Induktiivinen päättely sen sijaan ei ole välttämättä totuutta säilyttävää, mutta se on mahdollisesti tietoamme laajentavaa (lat. inducere = johdatella).  Deduktion ja induktion välinen ero näkyy premissien ja johtopäätöksen välisessä suhteessa.

3 Tieteellisen päättelyn rakenne
(1) INDUKTIVISMI (a) Aristoteleen aksiomaattinen tieteenihanne: deduktio (syllogismit) induktio (intuitiivinen) Ensimmäiset premissit (aksioomat) Teoreemat Aistihavainto

4 (b) Francis Baconin induktivismi ensimmäiset premissit
AISTIHAVAINTO Tieteellinen päättely etenee yksityistapauksista induktiivisesti yleistyksiin ja edelleen yleisempiin lakeihin. Eliminatiivinen induktio on mekaaninen menetelmä, jonka soveltaminen ei vaadi tutkijalta kekseliäisyyttä. Induktion johtopäätökset edustavat varmaa tietoa. Induktio on sekä keksimisen että oikeuttamisen menetelmä.

5 (2) HYPOTEETTIS-DEDUKTIIVINEN MENETELMÄ
deduktio HYPOTEESI SEURAUKSET - hylkääminen ratkaisu tai testi keksiminen + konfirmaatio ONGELMA HAVAINTO Ottaa huomioon havaintoon palautumattomien hypoteesien aseman tieteellisessä päättelyssä.

6 H-D -menetelmän piirteitä
Hypoteesia ei ajatella havainnosta johdetuksi, mutta sitä testataan tutkimalla sen havaittavia loogisia seurauksia [yhdessä lisäoletusten kanssa: (T  H)  O ]. Jos hypoteesista seuraa epätosiksi osoittautuvia havaintoväittämiä, niin hypoteesin [(T  H):n] itsensäkin pitää olla epätosi, sillä tosista väitteistä ei voi johtaa epätosia väitteitä (modus tollens: A  B, B  A). Jos hypoteesin havaittavat seuraukset osoittautuvat tosiksi, niin hypoteesi on saanut tukea, eli havainto konfirmoi hypoteesia. Koska epätosista lauseista on mahdollista johtaa tosia lauseita, emme voi sanoa, että olisimme osoittaneet hypoteesin todeksi. Käänteinen deduktio (A  B, B  A) on induktion muoto. H-D -käsitys erottaa toisistaan hypoteesien keksimisen ja niiden perustelemisen.  Järkevien hypoteesien erottaminen kaipaa lisäselvitystä.

7 Hypoteeseille asetettavia vaatimuksia
Hypoteeseille voidaan esittää perusvaatimuksia, jotka sanovat, mitä ominaisuuksia hypoteeseilla pitäisi olla, jotta niitä ylipäänsä kannattaisi testata: Hypoteesin tulee selittää tutkimuksen lähtökohtana olevat tosiasiat ja säännönmukaisuudet. Hypoteesin pitää olla loogisesti ristiriidaton, täsmällisesti muotoiltu ja yhteensopiva aiemmin hyväksyttyjen teorioiden kanssa. Hypoteesin pitää olla periaatteessa testattavissa. Hypoteesin on oltava informatiivinen. Hypoteesin pitää olla mahdollisimman yksinkertainen. Lisäksi hypoteeseille voidaan asettaa suoriutumisvaatimuksia, jotka koskevat sitä, että hypoteesin on läpäistävä sitä koskevat testit, muutoin se on hylättävä.

8 Hypoteettis-deduktiivinen menetelmä tiivistettynä:
Tiede etenee siten, että tunnettujen tosiseikkojen kuvailemiseksi ja selittämiseksi keksitään hypoteeseja. Keksiminen tapahtuu ”vapaasti” luovan mielikuvituksen avulla; tälle psykologiselle prosessille ei ole olemassa loogista rekonstruktiota. Hypoteesit testataan dedusoimalla niistä havaintoväittämiä. Negatiiviset testitulokset falsifioivat hypoteesin, kun taas positiiviset konfirmoivat sitä. Induktio ei liity hypoteesien keksimiseen vaan yksinomaan niiden perustelemiseen. Tieteellinen metodi on induktiivinen siinä mielessä, että hypoteeseja voidaan konfirmoida tai hyväksyä ainoastaan induktiivisen testievidenssin avulla.

9 (3) HERMENEUTTINEN MENETELMÄ
Kr. hermeneuein = tulkita Humanistista tutkimusta ajatellaan yleensä suoritettavan nk. hermeneuttisen menetelmän eli tulkintamenetelmän avulla. Kun luonnontieteet yrittävät vastata kuvaus-, ennustus- tai selitysongelmiin, ovat tutkimusongelmat humanistisissa tieteissä tyypillisesti muotoa: Mitä x tarkoittaa tai Mikä on x:n merkitys? Tällöin tutkimuksella on kohde (esim. historiallinen aikakausi, kulttuuri, taideobjekti, kirjallisesti kiinnostava teksti,…), jolla on jokin merkitys ja tutkimuksen tehtävänä on paljastaa tämä merkitys.  Tätä toimenpidettä kutsutaan tulkitsemiseksi ja sen tulosta tulkinnaksi.

10 ”Hermeneuttinen kehä”: osat kokonaisuus
Tutkijan lähtökohtana jokin rajattu tekstiä koskeva ongelma. Työ etenee tekstin kanssa käytävän vuoropuhelun kautta. Luonnontieteiden tutkimuskohteiden oletetaan olevan olemassa ihmisestä riippumatta, eikä niillä ole mitään tekijän antamaa merkitystä (vrt. kuitenkin luonnollinen teologia). Tulkintatieteiden tutkimuskohteena taas on se, mitä ihminen on ja mitä hän on tietoisesti tehnyt  kulttuuriobjektit Luonnontieteissä esiintyy merkityksiä yhdellä tasolla (tutkijan luomassa käsitejärjestelmässä), kun taas tulkintatieteissä merkityksiä esiintyy kahdella tasolla (tutkijan käsitejärjestelmässä ja itse kohteessa).

11 Tulkintatieteisiin liittyvät tieteelliset kysymyksenasettelut ovat erilaisia eri tulkintatieteiden piirissä: Tekijän merkitys, historiallisesti alkuperäinen merkitys – joko x:n kirjoittajan tai tekijän A sille aikoma ja antama merkityssisältö tai A:n sosiaalisen yhteisön x:lle antama merkitys Piilevä merkitys, joka voi olla tekijälle tiedostamaton – esim. Freud, sosiologit: sosiaalisen toiminnan ilmi- / piilofunktiot Tulkitsijan merkitys, tulkitsijalle itselleen, sille ajalle ja yhteisölle, jossa hän toimii Sisäinen merkitys, joka tutkimuskohteella on oman muotonsa ja laatunsa perusteella ”itsessään”, kun synty- ja vaikutustapa on abstrahoitu pois

12 Merkityksiä koskevat tulkintaongelmat on erotettava kohteen totuudellisuutta koskevista kysymyksistä. Mitä dokumentissa sanotaan? (tulkintaongelma) Onko dokumentti aito? (ulkoinen lähdekritiikki) Onko se, mitä dokumentissa sanotaan totta? (sisäinen lähdekritiikki) Tekstiaineiston rajaus on tulkintatieteissä aina ongelmallista, esim. kirjallisuudentutkija voi ottaa huomioon: Yhden ja vain yhden yhtenäisen teoksen muodostaman kokonaisuuden Yhden kirjailijan koko tuotannon Kaiken sen, mitä ko. kirjailijan elämästä tiedetään Yhteiskunnan, jossa kirjailija elää tai on elänyt Koko kirjallisen tradition

13 Mahdollisia keskustelunaiheita
Pohdi hypoteettis-deduktiivisen päättelyn roolia ja soveltuvuutta omaan tieteenalaasi / tutkimusaiheeseesi. Pohdi hermeneuttisen menetelmän luonnetta ja soveltuvuutta omaan tutkimukseesi.