Deliberatiivinen demokratia

Esitys aiheesta: "Deliberatiivinen demokratia"— Esityksen transkriptio:

1 Deliberatiivinen demokratia
• filosofinen teoria demokratiasta - käsitys (deliberatiivisen?) demokratian normatiivisesta ytimestä • deliberaatio ≈ harkinta + julkinen keskusteluprosessi • miten ylläpitää demokraattista legitiimiyttä ja vahvistaa demokratiaa nykyaikaisessa avoimessa, kompleksisessa ja pluralistisessa yhteiskunnassa? • ratkaisu: proseduraalinen oikeudenmukaisuuskäsitys - vastakohta: substantiaaliset (sisällölliset) periaatteet (esim. Rawls) - prosessi on demokraattisesti legitiimi mikäli se (prosessina) täyttää tiettyjä moraalisia oikeudenmukaisuuskriteerejä ≈ päätös on oikeutettu mikäli prosessi, joka tuottaa päätöstä täyttää tiettyjä kriteerejä => teorian oikeudenmukaisesta deliberatiivisesta prosessista - perustuu tiettyihin normatiivisiin moraaliperiaatteisiin - etiikka – moraali erottelu (vrt. Rawls): moraaliperiaatteilla viitataan kaikkia sitoviin periaatteisiin (≈ normi)

2 Deliberatiivinen demokratia jatkuu
Normatiiviset kriteerit (mm. Benhabib) • ratkaisu: proseduraalinen oikeudenmukaisuuskäsitys, jatkuu - taustaideana myös: demokratia edellyttää vahvoja mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon - liiallisen substantiaaliset periaatteet rajoittavat poliittisen vapautemme ja itsemääräämisoikeutemme • demokratia (tänään): - kaikkia sisällyttävä (inclusive), ei pakosta rajoittunut (unconstrained) julkinen keskustelu (ja päätöksen teko) yhteisistä asioista • oikeudet ja sisällyttävyys (inclusion): - neg: ei ’luonnollisia’ perusteita jättää ketään ulkopuolelle - ja: politiikka ≈ vallankäyttöä ≈ vaikuttaa ihmisten elämän ehtoisiin ja mahdollisuuksiin => ”all affected” periaate: - kaikki päätöksiä koskevilla (täysikäisillä, ’täysjärkisillä’) pitää olla tasa-arvoinen oikeus ja mahdollisuus osallistua tahdonmuodostukseen - vrt. Habermasin diskurssietiikan periaatteet

3 Faktizität und Geltung, 1992 (Between Facts and Norms)
• Jürgen Habermas (s. 1929) Theorie des kommunikativen Handelns, 1981 (The Theory of Communicative Action) Faktizität und Geltung, 1992 (Between Facts and Norms) Die Einbeziehung des anderen, 1996 (The Inclusion of the Other) kriittinen yhteiskuntateoria (Frankfurtin koulukunta) deliberatiivinen politiikka diskurssi etiikka

4 Critique, Norm and Utopia, 1986 Situating the Self, 1992
• Seyla Benhabib (s. 1950) Critique, Norm and Utopia, 1986 Situating the Self, 1992 (ed) Democracy and Difference, 1996 The Rights of Others, 2004 Another Cosmopolitanism, 2006 Dignity in Adversity: Human Rights in Troubled Times, 2011 sovelluksia: kulttuuri, muukalaiset, kosmopolitanismi, ihmisoikeudet kriittinen yhteiskuntateoria deliberatiivinen demokratia feministinen teoria

5 Habermas deliberatiivisesta demokratiasta
• soveltaa diskurssietiikan periaatetta poliittisen prosessiin • Diskurssietiikan yleinen periaate (vrt. Kantin kategorinen imperatiivi): - pätevyys argumentoivassa keskusteluprosessissa ”(D) Only those norms can claim to be valid that meet (or could meet) with the approval of all affected in their capacity as participants in a practical discourse.” • => julkisen keskustelun/deliberatiivisen prosessin universalisaatio-periaate: - sosiaalisen (yhteiskunnallisen) normin pätevyyden ehdot: ”Every valid norm has to fulfill the following condition: (U) All affected can accept the consequences and the side effects its general observance can be anticipated to have for the satisfaction of everyone’s interests (and these consequences are preferred to those of known alternative possibilities of regulation) ”Discourse Ethics: Notes on a Program of Philosophical Justification” teoksessa Moral Consciousness and Communicative Action (1990, s , saksaksi 1983)

6 Deliberatiivinen demokratia jatkuu
Normatiiviset kriteerit (mm. Benhabib) •”all affected” periaate, jatkuu: - kaikki päätöksiä koskevilla (täysikäisillä, ’täysjärkisillä’) pitää olla tasa-arvoinen oikeus ja mahdollisuus osallistua tahdonmuodostukseen => tasa-arvoisuus: kaikki ilman rajoituksia tai ennakkoon määriteltyä eriarvoisuutta => vapaus: oikeudet, mahdollisuudet, ei pakottavia rajoitteita • => kansan radikaali uudelleenmäärittely - kansan määritelmä muuttuu epämääräiseksi - asiakysymyksen ulottuvuus määrää poliittisen yhteisön (kansa) rajat vrt. poliittisen yhteisön rajat määrää mistä asioista voi päättää - paradoksi (Benhabib): demokratia viittaa kansan suvereniteettiin ja samalla kansan määritelmän satunnaisuuteen ”potentially extending to all of humanity” (Rights of Others, 2004)

7 Deliberatiivinen demokratia jatkuu
Normatiiviset kriteerit (mm. Benhabib) • deliberatiivisen/kommunikaatio prosessin kriteerit - Habermas: kommunikatiivisen toiminnan ja rationaalisuuden teoria - instrumentaalinen vs. kommunikatiivinen rationaalisuus - ideaali malli rationaalisuudesta => mahdollisuuksia kehittämiseen • näkökantojen perusteltavuus - jokaiselta voi vaatia että perustelee kantansa (=> järki, käytännöllinen järki ≈ kantojen perusteleminen vs. ennalta annetut rationaalisuuskriteerit, esim. tieteellinen teoria (totuus)) • asiapainotteinen keskustelu (ei ’tunteilua’, ei aggressiivisuutta ym) • yhteiset asiakysymykset - viittaus yhteisiin asioihin, ei yksilö- tai ryhmäintresseihin - tai pitää pystyä perustelemaan miksi yhden ryhmän intressit kuuluvat yhteisiin asioihin

8 Deliberatiivinen demokratia jatkuu
Normatiiviset kriteerit (mm. Benhabib) • deliberatiivisen/kommunikaatio prosessin kriteerit • näkökantojen perusteltavuus • => järki, käytännöllinen järki ≈ kantojen perusteleminen • perusteleminen, ei ’tunteilua’, ei aggressiivisuutta • yhteiset asiakysymykset • toisten kantojen kuunteleminen, - kaikkien oikeus tuoda omaa kantansa julki (ei rajoituksia ) - velvollisuus ottaa toisten kannat tosissaan • valmius muuttaa oma kantansa - järki- eikä itsekeskeisyys - ’paras argumentti voittaa’ • tähtäimessä yhteisymmärrys (poliittisuus) - valmius alistua yhteiseen päätökseen - usein ainoastaan yksi kanta voi ’voittaa’

9 Deliberatiivinen demokratia jatkuu
Normatiiviset kriteerit (mm. Benhabib) • julkisen keskustelun arvo: • yleistahto (Rousseau) => demokraattinen tahdonmuodostus julkisena prosessina (”generalizable will formation)” • yksilöllinen harkintakyky vs. poliittinen harkintaprosessi - yksilöinä meillä on tiettyjä mielipiteitä ja kantoja - käsityksiämme tarkentuu julkisen keskustelun kautta (opimme toisten käsityksistä) ja sen avulla (vaatii meiltä perusteluja) - tausta: ihmisten käsitykset muodostuvat joka tapauksessa sosiaalisessa kulttuurikontekstissa ≈? mitään puhtaasti yksilöllistä ajattelua ei ole

10 Deliberatiivinen demokratia jatkuu: kritiikkiä
Normatiiviset kriteerit (mm. Benhabib) • deliberatiivisen/kommunikaatio prosessin kriteerit • näkökantojen perusteltavuus • => järki, käytännöllinen järki ≈ kantojen perusteleminen • perusteleminen, ei ’tunteilua’, ei aggressiivisuutta • yhteiset asiakysymykset • toisten kantojen kuunteleminen, • valmius muuttaa oma kantansa • tähtäimessä yhteisymmärrys - malli: tieteellinen argumentaatio, ei sovi poliittiseen keskusteluun - esteenä kantojen esiintuomiselle - kuka toimii rationaalisuus-tuomarina? - kielifilosofinen teoria on väärässä - epämääräisyys: mitä tarkoittaa ja mitä siitä seuraa? - epämääräisyys: ketkä kuuluu kansaan? - ohjaa liian voimakkaasti - onko rationaalista tähtää yhteisymmärrykseen?