Professori Raimo Lahti

Esitys aiheesta: "Professori Raimo Lahti"— Esityksen transkriptio:

1 Professori Raimo Lahti
Rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) kl 2011 Professori Raimo Lahti Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos

2 Luentosarjan tavoitteet ja liitännäisaineisto
Luentosarjalla keskitytään rikosoikeuden yleisiin oppeihin (vastuuoppiin): sekä teoriaan että oikeuskäytäntöön Tärkein liitännäisaineisto on Dan Fränden oppikirja Yleinen rikosoikeus (2005), johon olisi syytä perehtyä samanaikaisesti luentosarjan kanssa Rikosoikeuden soveltaminen ja sen opettelu on keskeisesti esillä Rikosoikeuden säädökset ja ennakkopäätökset (lakikirjoja hyödyntäen) Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevia KKO:n ennakko-päätöksiä ( päivätty; verkkosivulla) Raimo Lahti: Rikosoikeuden soveltamistapauksia. Tenttitapaustehtäviä (III/2010; verkkosivulla)

3 Täydentäviä verkkosivuaineistoja
Raimo Lahti: Talousrikosoikeuden yleisistä opeista Raimo Lahti: Syyntakeisuuden arviointi ja mielentilatutkimuksen merkitys

4 Rikosoikeuden aineopintojen tavoitteet
Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää rikosoikeuden yleisten oppien, rikosten lajien, rikosoikeudellisen kontrollijärjestelmän sekä eurooppalaisen ja kansainvälisen rikosoikeuden perussisällön, kykenee soveltamaan tätä tietämystään oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä pystyy kriittisesti arvioimaan rikosoikeuden kehittämishaasteita. Tavoitteena on myös, että opiskelijalle muodostuu peruskäsitys rikosoikeuden, kriminologian ja kriminaalipolitiikan muodostamasta kriminaalitieteiden kokonaisuudesta ja rikosoikeudellisen järjestelmän toiminnasta. Lisäksi on tavoitteena, että opiskelija kykenee itsenäisesti hankkimaan uutta ja syventävää tietoa alueelta.

5 Oikeustapauskysymykseen vastaaminen
Oikeustapauskysymykseen vastaavan opiskelijan tulee tunnistaa tapauksen keskeiset soveltamisongelmat ja käsitellä niitä oikeuslähdeaineistoa perustellusti hyödyntäen. Olennaista ei ole se, mihin lopputulokseen tulkinnanvaraisessa oikeuskysymyksessä on tultu, vaan se, miten omaksuttua kantaa tai ratkaisua on perusteltu. Vastauksen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja selkeyteen sekä vastauksesta syntyvään kokonaiskuvaan kiinnitetään arvostelussa huomiota. Vastauksen selkeys edellyttää kappalejaon käyttöä. Vastauksessa tulisi myös mielellään käyttää alaotsikoita ja päättää vastaus lyhyeen tiivistelmään.

6 Oikeustapauskysymykseen vastaaminen (jatk.)
Kun tärkein oikeuslähde – säädösaineisto – on tentissä käytettävien lakikirjojen ja irtosäädösten avulla usein helposti löydettävissä. ei ole riittävää pelkästään säädösteksteihin tukeutuminen, vaan vastauksesta on ilmettävä myös kurssikirjallisuuden osaaminen niihin hyvin sisältökysymyksissä kuin soveltamisen metodikysymyksissä. Kurssikirjallisuuden kannanottoihin ja lakikirjoissa selostettuihin ennakkopäätöksiin on relevanteilta osin syytä viitata. Kun kuitenkin vastaustilaa on nyttemmin rajoitettu, korostettakoon, että lainsäännösten ja muun oikeuslähdeaineiston sisältöä selostetaan vain tarpeellisilta osin ja että lakitekstiin viitataan asianomaiset säännökset mainiten.

7 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit
Rikosoikeus oikeusjärjestyksen osana ja tieteenalana Rikosoikeus tieteenalana: rikosoikeustieteen/ kriminaalitieteen osa-alueet Rikosoikeustiede: rikosoikeusdogmatiikka, -filosofia, -oikeushistoria, -oikeusvertailu, -prosessioikeus Kriminaalipolitiikka (teoreettinen ja käytännöllinen) Kriminologia Kriminalistiikka Rikosoikeuden suhde moraaliin ja politiikkaan Rikosoikeus vahvasti moraali- ja politiikkasidonnainen (vrt. jäljempänä)

8 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (jatkoa)
Rikosoikeudellinen järjestelmä: systeeminäkökulma Rikosoikeuden ja sitä koskevan oikeustutkimuksen vuorovaikutus Rikosoikeusjärjestelmän sosiologinen käsitesisältö (rikos- ja rikosprosessioikeus ja sitä toteuttava kontrollikoneisto) Rikosoikeuden (rikosoikeusdogmatiikan) tärkeimmät osa-alueet Rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) Rikosten lajit (rikosoikeuden erityinen osa) Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä Kansainvälinen ja eurooppalainen rikos(prosessi)oikeus

9 1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (jatkoa)
Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet / rangaistusteoriat / kriminalisointiperiaatteet Oikeusperiaatteet (erit. laillisuus- ja syyllisyysperiaate) Teoriat (kuten syyllisyys- ja tahallisuusteoriat) Käsitteet ja systematiikka (erit. rikoksen rakenneoppi) Oikeuslähdeoppi ja juridiset metodit (erit. tulkintametodit)

10 2. Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet, rangaistusteoriat, kriminalisointiperiaatteet
Kriminaalipolitiikan tavoitteet: rikollisuudesta ja sen kontrolloinnista johtuvien kustannusten (haittojen) minimointi ja oikeudenmukainen jakaminen yhteiskunnan, rikoksen uhrien ja rikoksentekijöiden kesken Rikosoikeudellisen (kontrolli)järjestelmän tulee olla hyödyllinen (tehokas, vaikuttava), oikeudenmukainen ja humaani; järjestelmää tarkasteltava monitasoisesti Rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa arvioitiin, mistä on rangaistava ja miten ankarin rangaistusuhin Rikosoikeuden dynaaminen kehittäminen – rikosoikeuden rajat; hyvinvointivaltiollinen – oikeusvaltiollinen rikosoikeus

11 2. Kriminalisointiperiaatteet (jatkoa)
Rikosoikeuskomitea (KM 1976:72) arvioi kriminalisointien tarpeellisuutta erittelemällä tekotyyppien haitallisuutta ja paheksuttavuutta, kriminalisoinnilla saavutettavia etuja ja haittoja sekä kriminalisoimisen asettamia erityisehtoja Nykykäsitys liittää kriminalisointiperiaatteet perus-oikeuksien rajoitusedellytyksiin (esim. Melander 2002) Lailla säätämisen, tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimukset (laillisuusperiaate) Ihmisarvon loukkaamattomuuden, oikeusturvan ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus Oikeushyvien suojelu – hyväksyttävyysvaatimus ’Ultima ratio’ eli viimesijaisuus – suhteellisuusvaatimus Hyöty-haitta -punninta – suhteellisuusvaatimus

12 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sekä oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi
Laillisuusperiaate: nullum crimen sine lege, nulla poena sine lege poenali (EIS 7 art., PL 8 §, RL 3:1) RL 3:1: ”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.” (1 mom.) ”Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.” (2 mom.) Laillisuusperiaatteen osaperiaatteet: sine lege scripta (praeter legem -kielto): lakisidonnaisuuden vaatimus (ks. KKO 1998:159, järjestysmiestapaus) sine lege stricta (lainanalogiakielto syytetyn vahingoksi) sine lege praevia (taannehtivan rikoslain kielto) sine lege certa (epätäsmällisen rikoslain kielto)

13 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (jatkoa)
Laillisuusperiaatteen kohdistuminen lainsäätäjään ja/tai lain soveltajaan; jälkimmäisessä tapauksessa huom. PL 106 § (ks. KKO 2005:55) ja perustuslain tulkintavaikutus KKO 2005:55: ei edes lievemmän lain arvostelua vanhan lain pohjalta tehtäessä saanut kvalifioida rikosta ”muissa tapauksissa” avoimen tunnusmerkin perusteella Blankorangaistussäännöksiä koskevat erityisvaatimukset lakisidonnaisuudesta ja täsmällisyydestä (PeVM 25/1994 vp): Valtuutusketjut täsmällisiä (ks. KKO 1994:114, säännöstelyrikoksen edellyttämä tuontirajoitus ei perustunut valtuuttavaan lakiin; KKO 2006:52, käsisammutuksen laiminlyönnin kriminalisointi ei perustunut valtuuttavaan

14 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
lakiin; vrt. KKO 2010:14, optikon toiminnan määrittely täsmälliseen valtuutusketjuun) Aineelliset säännökset (käyttäytymisnormit) kirjoitettu riittävän tarkkarajaisesti (esim. KKO 1999:46, virkarikos, virkavelvollisuus ei riittävän selvästi perustunut säännöksiin ja määräyksiin) Noista säännöksistä käytävä ilmi niiden rikkomisen rangaistavuus (ks. KKO 2000:52; vrt. kuitenkin KKO 2008:105, ks. tarkemmin jälj.) Itse blankorangaistussäännöksessä jonkinlainen asiallinen luonnehdinta rangaistavasta teosta (vrt. erit. EY-asetukset); ks. esim. säännöstelyrikos, RL 46:1

15 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. KKO 2008:105 (tenttitap
Ks. erit. KKO 2008:105: Siipikarjankasvattajalle vaadittiin eläintautilain 23 §:n nojalla rangaistusta siitä, että tämä oli lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi annettujen määräysten vastaisesti pitänyt hanhia ulkona laitumella. Kysymys rangaistussääntelyn asianmukaisuudesta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta sekä pakkotilasta. “15. Korkein oikeus on useissa ennakkoratkaisuissaan ottanut kantaa blankorangaistussääntelyn hyväksyttävyyteen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Ratkaisussa KKO 2000:52 Korkein oikeus katsoi, ettei kaupungin järjestyssäännön rikkomisesta voitu rangaista, kun kyseisessä järjestysäännössä ei ollut säännöstä sen rikkomisen rangaistavuudesta ja kuntalaissakin oli annettu vain valtuutus rangaistusuhan sisältävän järjestyssäännön antamiseen. Ratkaisussa KKO 1998:159 oli kysymys tilanteesta, jossa syytteenalaista tekoa ei ollut laintasoisesti säädetty rangaistavaksi. Ratkaisussa KKO 2006:52 rangaistussäännöksen ja rangaistavan menettelyn osoittaneen viranomaisen määräyksen välinen

16 3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. KKO 2008:105 (jatk.)
valtuutusketju ei puolestaan ollut asianmukainen.” “17. Hovioikeus on pitänyt ongelmana sitä, että itse rangaistavaa menettelyä ei ole luonnehdittu eläintautilain rangaistussäännöksessä vaan teonkuvaus ilmenee ainoastaan asetuksen 7 §:stä ja ettei mainitussa 7 §:ssä taas ole viitattu eläintautilain 23 §:n rangaistussäännökseen.” (Em. Lainaukset KKO 2008:105:n perusteluista.)

17 3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi
Analogian (eli lain sanamuodon ulkopuolelle menevän lain soveltamisen) ja tulkinnan ero; laajentava – supistava tulkinta Tulkinnan (ja punninnan) metodeja Kieliopillinen tulkinta (lakitekstin yleiskielinen tai juridis-tekninen merkitys) Systemaattinen tulkinta (säännöksen systeemiyhteys) Teleologinen tulkinta (säännöksen objektiivinen tarkoitus ja vaikutukset) Historiallinen tulkinta (lainsäätäjän tarkoitus) (Uutena) ihmis- ja perusoikeusmyönteinen tulkinta / punninta (Uutena) EU-oikeuden vaikutus lain soveltamiseen In dubio mitius -tulkintasäännön täydentävä asema

18 3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (jatkoa)
Oma käsitykseni: Kieliopillisen tulkinnan lisäksi on erityisesti huomattava teleologisen ja systemaattisen tulkinnan merkitys. Ihmis- ja perusoikeusajattelu voimistanut laillisuusperiaatteen tausta-arvoja verrattuna teleologis-kriminaalipoliittisiin seikkoihin. Pro et contra -tyyppinen, avoin argumentointi suotava Erisuuntaisten perustelujen vakuuttavuutta arvosteltava mm. säännös- ja toimintaympäristökohtaisesti KKO:n ratkaisuissa erilaista asennoitumista: restriktiivisen tulkinnan ja monipuolisesti argumentoivan mukaista Edellisestä ks. erit. KKO 2004:81 (rakentamisrikkomus) ja 109 (petos); huom. myös KKO 1999:51 (luvaton käyttö), 2004:64 (omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkominen

19 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (jatkoa)
Jälkimmäisestä ks. erit. KKO 2002:11 (velallisen epärehellisyys), 2004:46 (verorikkomus), 2005:27 (arpajaislaki), 2007:67 (rahanpesu) Punnintametodin käytöstä ks. erit. KKO 2005:82 ja 136 (yksityiselämän suoja, sananvapaus) Ks. myös esim. KKO 2005:93 (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö), KKO 2005:101 (kotirauhan rikkominen), KKO 2006:99 (murtautuminen), KKO 2008:86 (tekstiviestien lähettäminen) KKO 2005:93: isän alaikäisille lapsille toistuvasti antamat pitkät kielisuudelmat eivät olleet ”seksuaalisia tekoja” KKO 2005:101: loma-asunnon ollessa asumaton se ei nauttinut kotirauhan suojaa

20 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (jatkoa)
KKO 2008:86: Tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen (RL 24:1) tunnusmerkistöä (ään.). Ratkaisusta seurasi lainmuutos 685/2009 KKO 2006:99: A oli anastamaansa yleisavainta hyväksi käyttäen anastamistarkoituksessa tunkeutunut hotellihuoneisiin. Tunkeutumista pidettiin RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuna murtautumisena.

21 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi – vielä punnintamallista
Ks. EIT ; vrt. KKO 2001:96: EIT totesi, että välttämättömyys tarkoitti pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta. Sananvapauteen puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. Kansallisilla viranomaisilla oli tiettyä harkintamarginaalia arvioidessaan tuollaisen tarpeen olemassaoloa ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Lehdistön vapaudella oli olennaisen tärkeä merkitys demokratiassa. Lehdistöllä oli oikeus ja velvollisuus jakaa tietoja ja ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa ja huolta herättävistä kysymyksistä. Toisaalta EIS 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet ja vastuut koskivat myös lehdistöä. Niillä oli erityinen merkitys käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kysymys oli toisten oikeuksien mahdollisesta loukkaamisesta. Kilpailevia intressejä punnittaessa oli nyt otettava huomioon myös, että X:llä oli ollut oikeus EIS 6 artiklan 2 kohdan mukaiseen syyttömyysolettamaan.

22 3. Vielä punnintamallista
Journalistit saivat nojautua EIS 10 artiklan takaamaan suojaan vain, jos he toimivat vilpittömässä mielessä tarjotakseen oikeaa ja luotettavaa tietoa journalismin eettisten vaatimusten mukaisesti. Punnitessaan yksityiselämän suojaa sananvapautta vastaan EIT oli korostanut lehtivalokuvien ja -artikkelien merkitystä yleisesti kiinnostavista kysymyksistä käydyssä keskustelussa. Lisäksi oikeudenkäyntiselostukset edistivät oikeudenkäyntien julkisuutta ja vastasivat siten EIS 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia tuossa suhteessa. Oikeudenkäynnin julkisuus ei kuitenkaan antanut medialle täysin vapaita käsiä oikeudenkäyntiselostusten laatimisen suhteen. Tapahtuma-aikaan voimassa olleiden Suomen journalistien ohjeiden mukaan vain merkittävä julkinen etu oikeutti nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisun. Tässä tapauksessa EIT katsoi KKO:ssa rikotun EIS 10 artiklaa, kun syytetyt oli tuomittu yksityiselämän loukkaamisesta.

23 3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (jatkoa)
Kommentti: eri tulkinta- (ja punninta)menetelmiä monipuolisesti käyttävä argumentointi suotava; laillisuusperiaate ei rajoita kyseeseen tulevia tulkinta- tai punnintamenetelmiä eikä in dubio mitius -periaatteella ole sen vuoksi vahvaa asemaa Huom. laillisuusperiaate ei rajoita yhtä vahvasti yleisten oppien vastuuperusteita kuin rikoslain erityistä osaa

24 4. Rikosoikeudellisen vastuuopin peruskäsitteistä ja systematiikasta
Rikoksen rakenteella tarkoitetaan yleensä vastuuopin peruskäsitettä, yleistä (rikos)tunnusmerkistöä: millä edellytyksillä teko on luettava rikoksena tekijälle syyksi? Vastuuopin käsitteistölle ja systematiikalle asettavat vaatimukset: Mahdollistettava rationaalinen, asiallinen sekä yhden-vertaisuutta ja ennustettavuutta toteuttava oikeudenkäyttö (tällainen käsitteellinen järjestys ja selkeys on perinteinen systeemiajattelun mukainen perustelu) Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet huomioon ottava (ns. funktionaalisen rikosoikeusajattelun painotus) Käytännönläheisyys: otetaan huomioon rikosprosessuaaliset (kuten todistusoikeudelliset näkökohdat)

25 4. Rikoksen rakenne … (jatkoa)
Rikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen teko, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä Tunnusmerkistönmukaisuus Yleisen tunnusmerkistön mukaiset vaatimukset teosta, kielletystä laiminlyönnistä sekä seurausrikoksissa teon ja seurauksen syy-yhteydestä Lisäksi kiistanalaiset lisävaatimukset, joilla eri nimiä (kuten objektiivinen syyksilukeminen, tunnusmerkistön ulottuvuus, kielletty riski, teon huolimattomuus, ruots. gärningsculpa) Erityisen vääryystunnusmerkistön mukaisuus eli rikossäännöksissä kuvatun tunnusmerkistön mukaisuus

26 4. Rikoksen rakenne… (jatkoa)
Oikeudenvastaisuus: käsillä ei ole rangaistavuuden poistavaa oikeuttamisperustetta; oikeusjärjestyksen kokonaisuuden huomioon ottaminen Syyllisyys: vastuuikärajan ylittänyt; syyntakeisuus (käsillä ei ole syyntakeisuuden poistavaa perustetta) ja tekijän (muu) moitittavuus (subjektiivinen syyksilukeminen ja anteeksiantoperusteiden puuttuminen); peittämisperiaate Vastuuopissa tehdään usein perustava kahtiajako: teon vääryys (tunnusmerkistönmukaisuus ja oikeudenvastaisuus) ja tekijän teosta ilmenevä syyllisyys. RL 3-4 luvussa korostetaan erottelua rikosvastuun edellytyksiin (3 luku) ja vastuusta vapauttaviin perusteisiin (4 luku).

27 4. Rikoksen rakenne … (jatkoa)
Rikoksen rakenneopin kehitys Klassinen rakenne (naturalismi): objektiivinen ja subjektiivinen puoli Uusklassinen rakenne (uuskantilaisuus): normatiivisuus Finaalinen rakenne (pohjana finaalinen teon käsite) Funktionaalinen rakenne (alkuaan saksal. Roxin): Tunnusmerkistönmukaisuus / legaliteettiperiaate Oikeudenmukaisuus / intressikonfliktien ratkaisu Vastuullisuus (syyllisyys) / konformiteettiperiaate ja preventio (käyttäytymisen kontrolloitavuus) Eräitä rikosopin kehitykseen liittyviä erotteluja Erottelu objektiivisiin arvottamisnormeihin ja subjektiivisiin kuuliaisuusnormeihin (paheksumisarvostelu teosta/tekijästä)

28 4. Rikoksen rakenne … (jatkoa)
Pufendorfiin palautuva imputaatio-oppi Teko – mikä ihmiselle mahdollista (ja syyksiluettavissa) Vääryys – mikä ”jokamiehelle” (Jedermann) mahdollista Syyllisyys – mikä kyseiselle henkilölle mahdollista Kelsenin erottelu imputaatioon ja kausaalisuuteen Kehitys imputaatiota kausaalisuuteen eli normatiivisesta kausaaliseen luonnonselitykseen (vrt. moderni erottelu objektiiviseen ja subjektiiviseen syyksilukemiseen) Rikosten jaotteluja Teon käsite; aktiivinen teko (toiminta) – laiminlyönti Tekemis- ja laiminlyöntirikokset; konkreettisen teon ja tunnusmerkistön taso (vrt. jäljempänä Laiminlyönnin rangaistavuus)

29 4. Rikoksen rakenne (jatkoa)
Teko ja seuraus (vahinko- tai vaaraseuraus) ja niiden välinen kausaaliyhteys; teko- ja seurausrikos; loukkaamis- ja vaarantamisrikokset Konkreettiset ja abstraktiset vaarantamisrikokset ja presumoidulle vaaralle rakentuvat rikokset Objektiivisen syyksilukemisen, teon huolimattomuuden (gärningsculpa) ja vastaavien käsitteiden käytettävyys rikosopissa Frände: teon huolimattomuuden käsite perustuu ns. sallittuun riskinottoon; tyypillisiä esimerkkejä urheiluloukkaus ja lääkärin hoitotoimenpide Tällaiselle käsitteelle käyttöä erityisesti tuottamuksellisissa rikoksissa vastuun rajoittamiseksi

30 4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikosten jaottelu
Erottelu konkreettisiin, abstaktisiin ja presumoidulle vaaralle rakentuviin rikostyyppeihin Konkreettisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks. esim. RL 21:13: “aiheuttaa … vaaran”) Vahinkoseuraus olisi ex post -arvioiden voinut tapahtua (ontologinen mahdollisuus): tekohetkellä oli mahdollista konstruoida teon ja mielletyn seurauksen (vahingon) välinen hypoteettinen luonnontieteellinen kausaalisuhde Vahinkoseuraus oli ex ante (tekijän kannalta) arvioiden todennäköinen Abstraktisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks. esim. RL 23:1:”on omiaan aiheuttamaan vaaraa”; tyyppiesimerkkinä ohitus ilman riittävää näkyvyyttä)

31 4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikokset … (jatkoa)
Vaaran arvioinnissa sovelletaan abstrahointia: tapauksen tietyt konkreettiset ominaispiirteet jätetään huomiotta ja tehdään tyyppiluokittelu: ontologinen mahdollisuus ja tietyt muut konkreettiset olosuhteet jätetään arvioinnin ulkopuolelle Konkreettisen vaaran tai vahingon aiheutumisen todennäköisyysarviointi ex ante (tekijän kannalta); todennäköisyysvaatimuksen aste alempi kuin konkreettisen vaaran arvioinnissa Pikemminkin teko- kuin seurausrikos Presumoidulle vaaralle (vaaran torjumiselle) rakentuva rikostunnusmerkistö (ks. esim. RL 23:3:n rattijuopumus) Vaaran vaatimus ei tunnusmerkistöntekijä

32 4. Vaarantamisrikokset (jatkoa)
KKO 1991:29: Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa 190 kilometrin tuntinopeudella moottoritiellä, jolla suurin sallittu nopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Autossa oli ollut kaksi matkustajaa. Auton hallinnan mahdollisesta menettämisestä olisi nopeuden vuoksi aiheutunut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien hengelle tai terveydelle. Syytetty tuomittiin rangaistukseen törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja määrättiin ajokieltoon. Ään. KKO 1991:80: Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa tiellä, jolla oli nopeusrajoitus 80 km tunnissa, 154 km:n tuntinopeudella. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Syytetyn käyttämä huomattava ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, minkä vuoksi hänen katsottiin syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ään.

33 5. Rikoslain ajallinen soveltuvuus (RL 3:2)
Pääsääntö: rikokseen sovelletaan tekoajan lakia (RL 3:2.1) Tähän poikkeuksena lievemmän lain periaate (RL 3:2.2) Periaate on vahvistettu YK:n KPO-sopimuksen 15 (1) art. Lain lievemmyyttä arvioidaan sen mukaan, kummanko lain soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen; vrt. KKO 1974 I 2 Ks. myös KKO 2004:33, 2005:53-55, 2006:1, 2007:38 (paritusrikoksen osatekoihin sovellettiin eri lakeja) Pääsäännön mukaisesti, lievemmän lain periaatteesta poiketen, arvioidaan yleensä määräaikaisia lakeja ja blankorangaistussäännösten soveltamista (RL 3:2.3-4) Ks. liikennerikosta koskeva KKO 1970 I 3

34 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (RL 3:3)
Varsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.1) Rangaistavaa laiminlyönti sinänsä (tekorikos) Tekijäpiiriä ei lähtökohtaisesti rajattu Epävarsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.2) Rangaistavaa tunnusmerkistönmukaisen seurauksen aiheuttaminen (seurausrikos) Tekijäpiiri rajattu niihin, joilla erityinen oikeudellinen velvollisuus (vastuuasema) seurauksen estämiseen viran, toimen tai aseman perusteella tekijän ja uhrin välisen suhteen perusteella tehtäväksi ottamisen tai sopimuksen perusteella tekijän vaaraa aiheuttaneen toiminnan perusteella tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi

35 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (jatkoa)
Tyyppiesimerkkejä (ks. yleisesti tenttitap. 9/ ) Varsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:15 (pelastustoimen laiminlyönti) Epävarsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:14 (heitteillepano) Erottelu teoriassa suojelu- ja valvontavastuuasemaan (Frände) Oikeuskäytäntöä: Virka (esim. KKO 1977 II 11, opettaja uimavalvojana; KKO 2002:43, kaupungin virkamiesten vastuu katsomorakennelmasta) Asema (ks. jäljempänä Rikosvastuun kohdentaminen)

36 6. Laiminlyönnin rangaistavuus (jatkoa)
Tekijän ja uhrin välinen suhde (KKO 2003:42 = tenttitap. 8/ ; ks. myös KKO 1994:101 = tenttitap. 11; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b/ ) Tehtäväksi ottaminen (esim. KKO 1994:101 = tenttitap. 11/ ; vrt. KKO 1997:73, sukellusvanhimman vastuu) Tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta (ks. esim. KKO 1975 II 1 hukkumisvaaran aiheuttajan vastuu; KKO 1981 II 97, ryyppytoverin vastuu; KKO 2007:62 = tenttitap. 18/ ; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b)

37 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate (henkilökohtaisen vastuun periaate)
Jokainen henkilökohtaisessa vastuussa vain omista tekemisistään Jokainen on henkilökohtaisessa, syyllisyytensä mukaisessa vastuussa tekemisistään (aktiivisesta tekemisestä ja laiminlyönnistä) ja vain omista tekemisistään – myös rikokseen osallisuuden ja rikosvastuun kohdentumisen (organisaatiorikosten) tapauksissa. Vrt. vahingonkorvaus- vastuu ja oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9:2-3). - Yksittäistekosyyllisyys; ajatuksista ei rangaista - Teon minimivaatimus: kontrolloitu teko, tekijälle ei vain tapahdu jotakin; laiminlyöntivastuussa aktiivisen tekemisen oltava tekijälle mahdollinen (tilaisuus, kyky) - “Luonnollisen teon” laajeneminen rikosten yhtymisessä

38 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (jatkoa)
Peittämisperiaate Tekijän tahallisuuden tai tuottamuksellisissa rikoksissä tekijän huolimattomuuden tulee ulottua rikoksen kaikkiin objektiivisiin tunnusmerkistöntekijöihin: a) tunnusmerkistön mukaiseen seuraukseen ja b) muihin seikkoihin, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää. Vastaavasti rikokseen osallisen (RL 5:3, 5-6) tahallisuuden tulee ulottua päätekoon ja organisaatiorikoksissa (RL 5:8) vastuuasemassa olevasn henkilön tahallisuuden/ huolimattomuuden organisaation toiminnassa tehtyyn tekoon Ks. myös RL 4:3, jonka mukaan tekijää ei rangaista tahallisesta rikoksesta, jos tekoon olisi tekijän perustellusti käsittämänä liittynyt oikeuttamisperuste

39 7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (jatkoa)
Syyllisyysperiaatteen asettamat minimiedellytykset henkilön ymmärtämis- ja kontrollikyvylle (= ikäraja- ja syyntakeisuusvaatimus, RL 3:4) ja itsehallintakyvylle (= anteeksiantoperusteiden puuttuminen, ks. RL 4:2, 4:4.2, 4:5.2, 4:6.3 ja 45:26b) Tekijän toisintoimimismahdollisuus ja moitittavuus syyllisyysperiaatteen ydinsisältönä Syyllisyysperiaate edellyttää, että tekijään voidaan tämän tunnusmerkistönmukaisen teon johdosta kohdistaa moitearvostelu; tekijä olisi voinut toimia toisin. Syyllisyyden poistavat perusteet on lähtökohtaisesti määritelty laissa, mutta syytetyn eduksi vaikuttava vastuuvapausperuste voi kehittyä tavanomaisoikeudellisesti

40 8. Syyntakeisuus (RL 3:4) Syyntakeisuus on osa rikosoikeudellisen vastuun (syyllisyyden) arviointia Syyntakeisuus määrittyy negatiivisesti: onko käsillä syyntakeettomuuden poistavia perusteita? Syyntakeettomuuden (mielentilan) arviointi: Onko tekijällä tekohetkellä mielisairaudesta, syvästä vajaamielisyydestä taikka vakavasta mielenterveyden tai tajunnan häiriöstä johtuva psyykkinen poikkeavuustila (psyykkinen kriteeri) ja onko hän sen johdosta kykenemätön ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka onko hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt (psykologis-normatiivinen kriteeri)

41 8. Syyntakeisuus (jatkoa)
Arvioinnin pohjana yleensä syytetyn mielentilan tutkimus Mielentilansa vuoksi rankaisematta jätetyn (tahdosta riippumatta annettavan) hoidon tarve arvioidaan mielenterveyslainsäädännön mukaisesti Alentuneesta syyntakeisuudesta on kysymys, jos tekijän kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka kyky säädellä käyttäytymistään on psyykkisen poikkeavuustilan vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut; tämä vaikuttaa sovellettavaa rangaistusasteikkoa lieventävästi muttei sulje pois enimmäisrangaistuksen käyttöä (RL 6:8.3-4) Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1987:130, 1988:98, 2000:3 ja 2004:119, 2005:48 (surmaamistapauksia)

42 8. Syyntakeisuus (jatkoa)
KKO 2000:3:ssa vaimonsa ja kolme pientä lastaan surmanneella A:lla oli persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus, mutta hän oli toiminut johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. (Syyntakeinen) KKO 1987:130:ssa vaimonsa surmanneella A:lla oli paranoia piirteitä saanut mustasukkaisuus ; A oli kuitenkin kyennyt harkitsemaan tekoaan ja ymmärtänyt sen merkityksen. (Alentuneesti syyntakeinen) KKO 2004:119:ssä ammattirikollisten kerhon johtajan A:n, joka oli surmannut kerhon jäsenen, ”käyttäytyminen ennen tekoa ja sen jälkeen, itse teosta ilmenevät seikat sekä hänen suhtautumisensa teon jälkeen puhuvat sitä vastaan, että hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi hänen sairautensa tai persoonallisuushäiriönsä vuoksi ollut tekohetkellä merkittävästi alentunut ja että hän siten olisi ollut täyttä ymmärrystä vailla” (Syyntakeinen) Ks. myös erillistä diasarjaani Raimo Lahti: Syyntakeisuus (oppiaineen kotisivulla)

43 9. Syyksiluettavuus (RL 3:5)
Syyksiluettavuuden lajit tahallisuus ja tuottamus (RL 3:5.1) Erilaisia käsityksiä siitä, missä laajuudessa tahallisuus ja tuottamus arvioidaan tunnusmerkistönmukaisuuden ja missä määrin syyllisyyden yhteydessä Vaatimusnormi: rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetty (RL 3:5.2) Sama sääntö koskee myös rikoslain ulkopuolista tekoa, joskin mennessä annettuihin politiarikosten rangaistussäännöksiin pätee tuolloisen oikeustilan tavanomaisoikeudellinen sääntö, joka salli tuottamusrikos-vastuun perustamisen lain tarkoitukseen (ks. RL 3:5.3) Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1990:97, 2004:81

44 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (RL 3:6; 4:1)
Tahallisuuden keskeissisältö: ”tieten tahtoen”; ts. tahallisuus käsittää kognitiivisen ja volitiivisen elementin RL 3:6:n määrittely kattaa vain ns. seuraustahallisuuden (ns. olosuhdetahallisuudesta vrt. RL 4:1) RL 3:6:n määrittelemät tahallisuuden lajit: Dolus determinatus (tarkoitustahallisuus) Dolus directus (varmuustahallisuus) Todennäköisyystahallisuus Tekijä pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä (= yli 50 %:n todennäköisyys) Vrt. dolus eventualis (välinpitämättömyystahallisuus) Tekijä pitänyt seurausta varteenotettavana mahdollisuu-tena ja hyväksynyt sen (Ehdotus 2000)

45 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (jatkoa)
Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) on ns. olosuhde-tahallisuuden kääntöpuoli: tekijä ei ole teon hetkellä selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai hän erehtyy sellaisesta seikasta Olosuhdetahallisuuden positiivisen määrittelyn poisjättämisen taustalla huoli siitä, että RL 3:6:n mukainen tahallisuuden määrittely tiukentaisi tulkintaa etenkin talousrikoksissa; lainsäädäntöratkaisu kompromissi Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1978 II 24 ja 111, joilla omaksuttiin todennäköisyystahallisuus; olosuhdetahalli-suudesta/tunnusmerkistöerehdyksestä ks. mm. KKO 1984 II , 1995:64, 2001:117, 2005:17, 2006:26 ja 64

46 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (jatkoa)
Olosuhdetahallisuuden lähempää tarkastelua: Tahallisuus suhteessa muihin seikkoihin, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, kuin seuraukseen on olosuhdetahallisuutta: positiivinen määrittely puuttuu RL:sta, mutta RL 4:1:n tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen perusteella vaatimus määrittyy negatiivisesti Fränden (Yleinen rikosoikeus s. 133) mukaan on neljä vaihtoehtoa tulkita RL 4:1:tä; hän puoltaa ns. tasapaino-tahallisuutta (vähintään 50 %) alarajaksi Omasta mielestäni on riittävää, että tekijä on pitänyt ko. seikan olemassaoloa varteenotettavana ja suhtautunut siihen välinpitämättömästi (näin esittelijä KKO 2006:64) KKO 2006:37, 64: alaraja kuten seuraustahallisuudessa

47 10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (jatkoa)
KKO 2006:26: Verovelvollinen oli veroilmoituksessa jättänyt ilmoittamatta myymiensä arvopapereiden luovutusvoitot. Kysymys hänen syyllistymisestään veropetokseen. (Ään.) Ks. tästä tenttitap. 16/ a. KKO 2006:64: Törkeästä huumausainerikoksesta syytetyt vastaajat olivat toimeksiantajaltaan saamiensa ohjeiden mukaisesti kuljettaneet reppua, jossa oli suuri määrä amfetamiinia. He kiistivät tienneensä repussa olleen huumausaineen laatua ja siten vaarallisuutta. Kysymys tahallisuuden arvioinnista. (Sovellettiin todennäköisyystahallisuuden käsitettä.)

48 11. Tuottamus (RL 3:7) Tuottamussäännöksessä määritellään tuottamus ja törkeä tuottamus (RL 3:7.1-2) Tuottamuksen määrittelystä ilmenee toisaalta objektiivisesti arvioitava huolellisuusvelvollisuuden rikkominen (ns. teon huolimattomuus) ja toisaalta tekijän subjektiivinen huolimattomuus (ks. RL 3:7.1) Teon huolimattomuuden tärkeimmät elementit Kielletty riski Lainsäädännössä määritelty sallitun ja kielletyn riskin raja (liikennesäännöt, työturvallisuusmääräykset) Epäviralliset normit ja alalla hyväksyttävä tapa Viimekätinen mittapuu: normaalilla tavalla huolellinen henkilö (vrt. bonus pater familias)

49 11. Tuottamus (jatkoa) Hyötyjen ja haittojen punninta
Vrt. sallittu riski: vaaran vähentäminen, ”sosiaaliadek- vaatti” toiminta (urheilu, terveydenhuolto) Kielletyn riskinoton relevanssi seurauksen syntymiselle Vrt. kausaaliyhteyden ja riskin korottaminen arviointiin; ks. erit. KKO 1984 II 224, 1987:3 Myöhemmät tai samanaikaiset osasyyt; KKO 2004:16 Seurauksen ennalta arvattavuus; KKO 2007:62 (ttap. 18) Erityistilanteita, joita varten muotoutunut vastuun rajoituksia Luottamusperiaate mm. tieliikenteessä Toisen rikoksen tuottamuksellinen edistäminen Tahallisen itsensä vaarantamisen edistäminen Yhteinen riskinotto

50 11. Tuottamus (jatkoa) Tekijän (subjektiivinen) huolimattomuus: yksilöivä syyllisyysmoite Itsetietoinen tuottamus (culpa luxuria) ja itsetiedoton tuottamus (negligentia) Huom. etenkin itsetiedoton tuottamus ja ryhtymistuottamus; vrt. syyllisyysperiaatteen edellyttämä kyky ja tilaisuus toimia toisin ja kontrolloidun teon vaatimus Törkeä tuottamus (RL 3:7.2): kokonaisarvostelu, jossa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet

51 11. Tuottamus (jatkoa) Oikeuskäytäntöä - KKO 1984 II 224: Uittotyössä ollut henkilö, jollei ei ollut varattu henkilökohtaiseksi suojavälineeksi pelastusliivejä, oli veneestä pudottuaan hukkunut. Kun voitiin pitää sangen epätodennäköisenä, että asianmukaisten pelastusliivien antaminen uittotyöntekijöiden käyttöön olisi estänyt syntyneen seurauksena, puutavarayhtiön toimitusjohtaa ja uittotyömaan vastuunalaista työnjohtajaa, jotka kumpikin tuomittiin työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta, vastaan kuolemantuottamussyyte hylättiin. (Ään.) - KKO 1987:3: A:n kuljettama auto törmäsi pysäkille pysähtyneen linja-auton edestä maantielle juosseeseen lapseen seurauksin, että lapsi kuoli. Koska A oli linja-autoa lähestyessään laiminlyönyt vähentää nopeutta ja siirtyä mahdollisuuksien mukaan keskitielle päin ja siten erityisesti varoa, hänen tuomittiin liikenteen vaarantamisesta. Syyte kuolemantuottamuksesta sitä vastoin hylättiin, koska lapsen tulo tielle linja-auton edestä oli ollut niin yllättävä, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut varotoimenpiteistä huolimatta.

52 12. Vastuuvapausperusteet; erehdys (RL 4:1-3)
Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) Ns. olosuhdetahallisuuden kääntöpuoli (vrt. edellä 9.) Tuottamuksellinen rikosvastuu tulee kyseeseen Normatiiviset tunnusmerkistöntekijät: maallikon ”paralleeliarvotus” riittävä; vrt. soveltamiserehdys Kieltoerehdys (RL 4:2) Tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna Syyllisyyden poistava eli anteeksiantoperuste: ”ilmeisen anteeksiannettava seuraavien seikkojen vuoksi” lain puutteellinen tai virheellinen julkaiseminen lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus viranomaisen virheellinen neuvo tai muu näihin rinnastettava seikka

53 12. Erehdys (jatkoa) Ks. erit. KKO 1971 II 77, 1985 I 2, 1986 II 37, 2000:113, 2005:27 ja 126, 2006:70, 2007:17 ja 87 Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys (RL 4:3) Tekijä (perustellusti) erehtyy vastuuvapausperusteen (RL 4:4-6) käsilläolosta: Putatiivihätävarjelu Putatiivipakkotila Putatiivinen voimakeinojen käyttö Ei rangaista tahallisesta rikoksesta; tuottamuksellinen rikosvastuu tulee kyseeseen Vastuuvapausperusteen rajoja koskeva erehdys arvioidaan kieltoerehdyksenä Ks. erit. KKO 1982 II 159

54 12. Erehdys (jatkoa) Kielto- ja tunnusmerkistöerehdyksen rajankäynti
Erehtyminen teon tunnusmerkistöön kuuluvasta tosiseikasta eli teko-olosuhteesta (mitä on tapahtumassa, mikä on tilanne?) vs. oikeudenvastaisuudesta (saako näin ylipäänsä tehdä?). Rajanvedolla on huomattava käytännön merkitys, koska kieltoerehdys rajoittaa rangaistavuutta selvästi tiukemmin kriteerein eli harvemmin kuin tunnusmerkistöerehdys. Ongelmallisia rajatapauksia oikeudellista arvottamista vaativat eli normatiiviset tunnusmerkistöntekijät ja ns. soveltamiserehdystilanteet (miten tämän teon laillisuutta tulisi tämän pykälän nojalla tulkita?).

55 12. Erehdys, oikeuskäytäntöä (jatkoa)
Tunnusmerkistöerehdys: – Erehtyminen tiettyjen tuloerien (korkojen) veronalaisuudesta. Ks. KKO 1984 II 129 ja 130: syytetyillä katsottiin olleen tahallisuuden edellyttämä tietoisuus korkojen merkityksestä niiden veronalaisuuden kannalta. – Erehtyminen maahantuotujen filmien epäsiveellisyydestä. Ks. KKO 1987:132: tahallisuuden katsottiin puuttuvan, koska syytetyt olivat riittävän huolellisesti pyrkineet välttämään epäsiveellisiä filmejä ja antaneet filmit tullitarkastukseen. – Määrätynlaisten suurentavien silmälasien vähittäismyyntiä pidettiin luvattomansa optikon toimen harjoittamisena. Kun syytetyillä oli ollut perusteltua aihetta uskoa, etteivät lasit olleet ao. lainkohdassa tarkoitettuja, myyntiä ei luettu heidän syykseen tahallisena rikoksena. KKO 1989:125. – Reserviläisen erehtyminen kertausharjoitukseen saapumisajankohdasta. Kyse ei ollut tahallisesta luvattomasta poissaolosta. Ks. KKO 2005:126.

56 12. Erehdys (jatkoa) Kieltoerehdys:
– Tutkintapyynnön ja lastensuojeluilmoituksen tekeminen vihjauksin toisen syyllistymisestä seksuaali- ja muihin rikoksiin ilman että on pyrkinyt varmistumaan ilmoittamiensa seikkojen todenperäisyydestä. Ks. KKO 2006:10: ilmoittajan katsottiin syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Kieltoerehdys: – Virheellistä käsitystä lain sisällöstä pidettiin anteeksiannettavana ja syyte luvattomasta ammattimaisen moottoriajoneuvon harjoittamisesta hylättiin. KKO 1985 I 2 ja 1986 II 37. – Vaikka syytetyllä oli työnantajaliitosta hankitun selvityksen perusteella voinut olla sellainen käsitys, ettei työsuojeluvaltuutetulla ollut erityistä irtisanomissuojaa, ei hänen erehdystään, huomioon ottaen hänen asemansa työnantajan talousjohtajana ja työsuojelupäällikkönä ja irtisanomissäännösten selvä sisältö, voitu pitää anteeksiannettavana. KKO 2000:113. – Luvaton pyynti. Kun syytetyltä oli elinkeinonharjoittajana oli voitu edellyttää toimintansa luvanvaraisuuden selvittämistä ja kun kalastuslain ko. säännös ei ollut erityisen vaikeaselkoinen ja asiassa ollut esitetty selvitystä syytetyn mahdollisesti saamasta viranomaisen virheellisestä neuvosta, käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:70.

57 12. Erehdys (jatkoa) – Kaava-alueella suoritetuilla metsänhakkuilla toteutettu ympäristön turmeleminen. Laki ei ole em. kysymysten osalta erityisen vaikeaselkoinen eikä viranomainen ollut antanut toimenpiteisiin suostumusta tai virheellistä neuvoa. Käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:88. – Kuljettaja oli käyttäessään ajoneuvoa liikenteessä ennen vian korjaamista syyllistynyt ajoneuvorikkomukseen eikä hänen mahdollista erehtymistään teon sallittavuudesta pidetty kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä (ilmeisen anteeksiannettavana). KKO 2007:17. – Jokamiehen kiinni-oikeuden yhteydessä sallittavan voimakeinon puolustettavuuden rajoista erehtymistä ei pidetty kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä. KKO 2007:87. - K järjesti yhtiönsä nimissä pilkkikilpailun. Saatujen kalojen kokonaispainoon perustuvien palkintojen lisäksi jokainen saatu kilpailukala oikeutti kalan painon mukaan määräytyvään raha- tai tavarapalkintoon. Jälkimmäistä palkintoperustetta pidettiin arpajaislaissa tarkoitetulla tavalla sattumaan perustuvana. Koska arpajaisten toimeenpanoon ei ollut ollut lupaa, K:n katsottiin syyllistyneen arpajaisrikokseen. Kysymys myös kieltoerehdyksestä. (Ään.) KKO 2008:119.

58 13. Hätävarjelu Hätävarjelu (RL 4:4) Oikeuttamisperusteena
Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko Teko ei ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö ja muut olosuhteet Anteeksiantoperusteena (hätävarjelun liioittelu) Puolustuksessa ylitetty hätävarjelun rajat Olosuhteet sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista … Ks. erit. KKO 1988:49, 1997:84 ja 182, 2000:90, 2004:75

59 13. Pakkotila Pakkotila (RL 4:5) Pakkotila oikeuttamisperusteena
Oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko Jos teko kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet Intressipunninta: pelastettava etu olennaisesti uhrattua suurempi, Lievempi arviointi, jos vaara uhkaa vahingonkärsijän itsenä taholta (defensiivinen pakkotila)

60 13. Pakkotila (jatkoa), voimakeinojen käyttö
Pakkotila anteeksiantoperusteena Oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehty teko ei oikeutettu Tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista … Ks. KKO 1983 II 159, 2002:97, 2008:105 (tenttitap. 24) Pakkotilaa lähellä olevia, laissa sääntelemättömiä vastuuvapausperusteita Velvollisuuksien kollisio Pakottavat olosuhteet (Ehdotus 2000) Voimakeinojen käyttö (RL 4:6) Oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään erikseen Voimakeinojen käyttö oikeuttamisperusteena

61 13. Voimakeinojen käyttö (jatkoa), kiinniotto-oikeus, itseapu
Voimakeinojen käytön tarpeellisuus ja puolustettavuus Voimakeinojen käyttö anteeksiantoperusteena Voimakeinojen käytön rajat ylitetty Painavin perustein katsottavissa, ettei tekijältä olisi kohtuudella voinut vaatia muunlaista suhtautumista … Ks. erit. KKO 1984 II 127, 1990:136, 1993:50, 2004:75 Esim.: Jokamiehen kiinniotto-oikeus; KKO 2007:87 Itseapu (PakkokeinoL 1:2a); vrt. RL 17:9 Rikoksen kautta kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimisessa turvauduttava viranomaisen apuun Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi sallittu jos omaisuus rikoksen kautta menetetty ja sen takaisin ottamiseen ryhdytty välittömästi tai

62 13. Itseapu, esimiehen käsky
jos omaisuus otetaan oikeudettomasti hallussa pitävältä eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua lisäksi voimakeinojen käytön tarpeellisuus- ja puolustettavuusvaatimusten täytyttävä Esimiehen käsky (RL 45:26b) Esimiehen käsky ei lähtökohtaisesti vapauta vastuusta (ks. erit. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön 33 art.), joskin tulee kyseeseen anteeksiantoperusteena Käskynalainen tuomitaan jos käsittänyt toimivansa lain- ym. vastaisesti tai jos olisi pitänyt ymmärtää käskyn ja teon oikeudenvastaisuus …

63 13. Loukatun suostumus; ”oikeudettomasti” yms.
Laissa sääntelemätön vastuuvapausperuste; vrt. Frände: tunnusmerkistönmukaisuuden kysymys Suostumuksen hyväksyttävyys vaihtelee rikostyyppikohtaisesti Suostumuksen kelvollisuudelle asetettavat vaatimukset Ks. KKO 2001:7 ”Oikeudettomasti”, ”luvattomasti” -ilmaisut rikostunnusmerkistöissä Tunnusmerkistönmukaisuuden ja oikeudenvastaisuuden poistavien perusteiden raja-alueella Vastuuvapausperusteet eivät ilmene tyhjentävästi lainsäädännöstä

64 13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä
KKO 2004:75. Poliisimiehet A, B ja C olivat poliisikoiran kanssa ajaneet takaa miestä, joka oli määrä toimittaa psykiatriseen hoitoon. Poliisimiesten tavoitettua miehen tämä oli kääntynyt ja tullut vesuri lyöntiasentoon kohotettuna kohti poliisikoiraa ja A:ta. B oli ampunut miestä kahdesti jalkaan. Koiran kaadettua miehen tämä oli koiran tainnutettuaan ollut kohottautumassa vesurin kanssa, jolloin A oli ampunut häntä kerran. Mies oli myöhemmin kuollut A:n ampumasta luodista saamiinsa vammoihin. Poliisimiehille luettiin syyksi, B:lle hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely ja A:lle hätävarjelun liioitteluna tehdyt pahoinpitely ja kuolemantuottamus. (Ään.) Menettelyä ei luettu A:n ja B:n syyksi erikseen virkavelvollisuuden rikkomisena. KKO 2008:105 (= tenttitapaus 24/ /1): ei pakkotilaa seuraavanlaisin perusteluin: “22. Hanhien ulkonapitokiellon vaatimiin järjestelyihin ei ole ollut paljonkaan aikaa sen jälkeen, kun A on saanut tiedon puheena olevan asetuksen antamisesta. Toisaalta ei ole uskottavaa, että ulkonapitokielto olisi tullut siipikarjankasvatusta elinkeinonaan harjoittavalle A:lle täydellisenä yllätyksenä. Alan elinkeinonharjoittajan ennakoitavissa on täytynyt olla paitsi se mahdollisuus, että lintuinfluenssan tarttumisvaaraa pyritään myös viranomaismääräyksin torjumaan estämällä siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen väliset kosketukset, myös se, että hänenkin siipikarjansa saattaa tällöin olla juuri viranomaisten määrittelemällä riskialueella. Näin ollen on todennäköistä, että A olisi ainakin jossakin määrin jo etukäteen voinut omalla kohdallaan varautua mahdollisen ulkonapitokiellon voimaantuloon. 23. Hanhien sisälläpito olisi käytännössä ollut mahdollista ainakin silloin, jos A olisi vähentänyt lintujen lukumäärää teurastamalla niistä osan. Näin hän ei ole tehnyt, koska teurastus olisi merkinnyt hänelle taloudellista tappiota ja sitä vastaavan korvauksen saamista hän on taas pitänyt epävarmana. Korvauksen saamisen epävarmuus on kuitenkin kuulunut hänen harjoittamansa elinkeinon taloudellisiin riskeihin. Päästämällä hanhet ulos hän on rikkonut yleisvaarallisena pidetyn eläintaudin torjumiseksi annettua määräystä ja siten tietoisesti lisännyt taudin leviämisriskiä. Tekoa ei voida puolustaa eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Vertaillessaan hanhien ulkonapitokiellon A:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamaa sinänsä merkittävää haittaa siihen vaaraan, jota hänen eläintaudin leviämisriskiä lisäävä tekonsa on merkinnyt koko yhteiskunnalle, Korkein oikeus ei pidä A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana eikä siten pakkotilatekona sallittuna. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi sellaisia A:n henkilöön tai olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella häneltä ei olisi kohtuudella voitu vaatia muunlaista suhtautumista.

65 13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (jatkoa)
että lintuinfluenssan tarttumisvaaraa pyritään myös viranomaismääräyksin torjumaan estämällä siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen väliset kosketukset, myös se, että hänenkin siipikarjansa saattaa tällöin olla juuri viranomaisten määrittelemällä riskialueella. Näin ollen on todennäköistä, että A olisi ainakin jossakin määrin jo etukäteen voinut omalla kohdallaan varautua mahdollisen ulkonapitokiellon voimaantuloon. 23. Hanhien sisälläpito olisi käytännössä ollut mahdollista ainakin silloin, jos A olisi vähentänyt lintujen lukumäärää teurastamalla niistä osan. Näin hän ei ole tehnyt, koska teurastus olisi merkinnyt hänelle taloudellista tappiota ja sitä vastaavan korvauksen saamista hän on taas pitänyt epävarmana. Korvauksen saamisen epävarmuus on kuitenkin kuulunut hänen harjoittamansa elinkeinon taloudellisiin riskeihin. Päästämällä hanhet ulos hän on rikkonut yleisvaarallisena pidetyn eläintaudin torjumiseksi annettua määräystä ja siten tietoisesti lisännyt taudin leviämisriskiä. Tekoa ei voida puolustaa eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Vertaillessaan hanhien ulkonapitokiellon A:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamaa sinänsä merkittävää haittaa siihen

66 13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (jatkoa)
vaaraan, jota hänen eläintaudin leviämisriskiä lisäävä tekonsa on merkinnyt koko yhteiskunnalle, Korkein oikeus ei pidä A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana eikä siten pakkotilatekona sallittuna. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi sellaisia A:n henkilöön tai olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella häneltä ei olisi kohtuudella voitu vaatia muunlaista suhtautumista.” KKO 2007:87 (ks. tenttitapaus 26/ /2). Kiinniotettava rikoksentekijä oli kiinniottajalle entuudestaan tuttu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että pahoinpitelyn kohteeksi joutuneella henkilöllä oli ollut jokamiehen kiinniotto-oikeus, mutta pippurikaasun suihkuttaminen ei ollut voimakeinona tarpeellinen ja puolustettava. Kiinniottajan katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

67 14. Yritys ja valmistelu Yleistä yrityksestä
Yrityksestä rangaistaan vain, jos se on erikseen säädetty rangaistavaksi (RL 5:1.1) Yritys on rangaistuksen vähentämisperuste, paitsi jos yritys on rikostunnusmerkistössä rinnastettu täytettyyn tekoon (RL 5:1.3; 6:8) Yrityksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta Yrityksen objektiivisen tunnusmerkistön edellytykset: Tekijä on ”aloittanut rikoksen tekemisen” (RL 5:1.2), ts. ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi; vrt. täytäntöönpanotoimen aloittaminen Tekijä on saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä tai sellainen vaara on jäänyt syntymättä satunnaisista syistä

68 14. Yritys ja valmistelu (jatkoa)
Konkreettinen vaara rikoksen täyttymisestä Lisäksi rangaistavaa kelvoton yritys abstraktisen vaaran tyyppisissä tilanteissa: johtaako normaali arvio tekijän kannalta ennakolta pitämään yrityksen vaarattomuuden perustaneita seikkoja satunnaisina Rajanvetoa täytetyn rikoksen ja valmistelun suuntaan Valmistelusta säädetään aina erikseen omina rikostunnusmerkistön kuvauksina Ks. erit. KKO 1985 II 8, 1988:54, 1988:109, 1993:103, 1999:102, 2004:71, 2008:81 (tenttitap. 25a/ /2) Yrityksestä luopuminen ja tehokas katuminen (RL 5:2) Henkilökohtainen vastuuvapausperuste Ks. erit. KKO 2002:12, 2005:63 ja 144, 2008:81 (ttap. 25a)

69 14. Yritys ja valmistelu (jatkoa)
Oikeuskäytäntöä: KKO 1988:109. A oli anastamistarkoituksessa tunkeutunut autoihin. Hän ei ollut joko löytänyt anastamisen arvoista omaisuutta tai saanut haluamiaan laitteita irroitetuksi autoista. Katsottiin, ettei A ollut omasta tahdostaan luopunut täyttämästä rikosta, ja hänet tuomittiin rangaistukseen varkauden yrityksistä. Ään. KKO 2004:71. Vuonna 1949 syntynyt mies oli 11-vuotiaalle tytölle lähettämissään sähköpostiviesteissä käyttänyt ilmaisuja, jotka osoittivat, että hän oli pyrkinyt seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kysymys siitä, täyttyikö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tunnusmerkistö. (Ään.)

70 15. Osallisuus ja ”organisaatiorikokset”
Tekijäntoimi ja osallisuus (RL 5:3-6) Rikoskumppanuus, välillinen tekeminen, yllytys ja avunanto (= varsinainen osallisuus) Varsinainen osallisuus aksessorista päätekoon, tahallista myötävaikutusta tahalliseen tekoon Rikoskumppanuus (RL 5:3) Kaksi tai useammat ”yhdessä tekevät” rikoksen Yhteisymmärryksessä; työnjaon mukainen osuus rikoksen toteuttamisessa olennainen ja osuuden täyttämistä pidettävä kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä (vrt. Frände: teonherruus) Välillinen tekeminen (RL 5:4; uusi säännös) Tahallinen rikos tehdään toista välikappaleena käyttäen

71 15. Osallisuus (jatkoa) Yllytys ja avunanto (RL 5:5-6)
Välikappale syyntakeeton tai häneltä puuttuu tahallisuus tai muu rikosvastuun edellytys Yllytys ja avunanto (RL 5:5-6) Yllytys on tahallista taivuttamista toisen tahalliseen rikokseen, rikoksentekopäätöksen aikaansaaminen Avunanto on tahallista auttamista ennen toisen tahallista rikosta tai sen aikana; avunanto rangaistuksen vähentämisperuste (RL 6:8) Erityiset henkilöön liittyvät olosuhteet (RL 5:7) Ko. olosuhteen vaikutus henkilökohtainen (esim. RL 21:4) Osallisuus ns. erikoisrikokseen rangaistavaa (RL 5:7.2) Ks. erit. KKO 1974 II 82, 1975 II 40, 1988:42, 1995:119, 2000:112, 2004:72, 2005:144, 2008:18

72 15. Osallisuus (jatkoa) Oikeuskäytäntöä:
KKO 1995:119. A:n sovittua X:n pojan kanssa X:n surmaamisesta palkkiota vastaan ja luvattua osan palkkiosta B:lle tämä oli lupautunut osallistumaan X:n surmaamiseen. Sen jälkeen A ja B olivat yhdessä ainakin kaksi kertaa käyneet tutustumassa X:n asuinolosuhteisiin ja valmistaneet surma-aseessa käytetyt patruunat. Tekoyönä he olivat yhdessä katkaisseet X:n taloon johtavan puhelinjohdon. Tämän jälkeen B oli odottanut A:ta, joka oli yksin käynyt ampumassa X:n, talon lähistölle pysäköidyssä autossa, toiminut paikalta poistuttaessa auton kuljettajana ja osallistunut rikoksen tekemisessä käytettyjen välineiden hävittämiseen. Kun X:n surmaaminen oli toteutettu yhteisen suunnitelman mukaisesti tarkoituksin saada teosta luvattu palkkio ja B:n osuus rikoksen toteuttamisessa oli kokonaisuutta tarkastellen ollut huomattava, B tuomittiin murhasta tekijänä. KKO 2000:112. Poliisimiehet olivat C:n välityksellä tilanneet D:ltä huumausainetta. Poliisimiehiä vastaan ajettu syyte yllytyksestä huumausainerikokseen hylättiin, koska

73 15. Osallisuus (jatkoa) poliisimiehet olivat estäneet rikoksen toteutumisen pidättämällä D:n tämän tullessa luovuttamaan huumausainetta C:lle. Poliisimiesten katsottiin käyttäneen kiellettyä menettelytapaa ja siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. (Ään.) KKO 2008:18. Suomeen oli tuotu useana eri kertana suuret määrät savukkeita, joita ei ollut ilmoitettu tullille ja joista siten ei ollut määrätty tulleja eikä veroja. M ja V olivat Suomessa kuljettaneet pakettiautoja, joihin oli lastattu mainittuja laittomasti maahantuotuja savukkeita. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei M:n ja V:n menettelyä ollut aihetta arvioida laittomasta maahantuonnista erillisenä toimintana, vaan että he olivat toimineet salakuljetusketjussa rikoskumppaneina ennen heitä toimineiden tekijöiden kanssa. M ja V tuomittiin törkeistä veropetoksista.

74 15. Osallisuuden laajennukset ja ”organisaatiorikokset”
Osallisuusvastuun uusia laajennuksia Ks. erit. RL 17:1a, 34a luku Oikeushenkilön puolesta toimiminen (RL 5:8, uutuus) Säännöksellä selvennettiin, että oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta vastuu voidaan kohdentaa oikeushenkilön puolesta toimivaan, vaikkei tämä täytä tekijälle asetettu erityisiä (erikoisrikoksen) ehtoja Samalla selvennettiin, että muodollisessa orgaaniasemassa olevaan rinnastetaan oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä; oikeuskäytännössä samoin erit. KKO 2001:86-87 (huom. myös jo KKO 1988:95) Rikosvastuun kohdentamisen erityissäännöksiä erit. RL 30:9-10, 47:7 ja 48:7

75 15. ”Organisaatiorikokset” (jatkoa)
Rikosvastuun kohdentamisessa kyse – paitsi RL 5:8:n – epävarsinaista laiminlyöntiä (RL 3:3) ja osallisuutta koskevien säännösten soveltamisesta organisaatioissa tehtyihin rikoksiin; ks. erit. KKO 2005:27 (tenttitap. 15) Vastuuaseman määritykseen haetaan lisäksi johtoa ao. organisaatiomuotoja ja niiden toimielimiä koskevista huolellisuus- ja toimintavelvollisuuksien sekä tehtävien- ja vastuunjaon normeista (ks. erit. uOYL 6:2.1, 6:17.1) Erityiskysymyksenä toimivallan ja vastuun delegoiminen: miten vaikuttaa johtoelimeen kuuluvan vastuuseen? Ks. KKO 1986 II 69, 1987 II 122, 2005:27; 1981 II 25, 1982 II 66, 1986 II 116, 1992:159, 1993:162, 1995:107, 2007:62 Ks. tarkemmin R. Lahden talousrikosdiat (oppiaineen sivulla)

76 15. ”Organisaatiorikokset” (jatkoa)
Oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9 luku) Tämän vastuun sovellettavuudesta säädetään erikseen Syyksilukemisen rakenne: ensisijaisesti rikosoikeudellisen isännänvastuun sovellus, joskin myös ”yhteisösyyllisyyden” piirteitä (ks. RL 9:2-3) Oikeushenkilö tuomitaan, jos ”rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi” (tämän perustaa sekin, että rikoksen on tehnyt työntekijä ja vaikkei tekijää saada selville) Oikeushenkilön orgaani on myötävaikuttanut rikokseen tai ainakin oikeushenkilön velvollisuuksia rikottu Ks. KKO 2002:39, 2008:33 (= ttap. 22), 2009:1 (ttap. 27)

77 16. Eurooppalainen rikosoikeus
Eurooppaoikeuden rikosoikeusulottuvuus Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus ja kansainvälistä rikosoikeudenhoitoa koskevat sopimukset Euroopan unionin oikeusjärjestys ja siinä tapahtuva kehitys (huom. Lissabonin sopimus, 2008/C 115/01) Amsterdamin sopimukseen perustuva jako I pilariin (yhteisöoikeus) ja III pilariin (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö Euroopan yhteisöllä ei lähtökohtaisesti rikosoikeudellista toimivaltaa (vrt. kuitenkin asia C-176/03, komissio v. neuvosto, t ja C-440/05, ) Lissabonin sopimuksen 83 artikla

78 16. Eurooppalainen rikosoikeus (jatkoa)
EU:n III pilarin instrumentit: erit. yleissopimukset ja puitepäätökset, jotka on saatettava kansallisesti voimaan Suuntana yhtäältä EU:n jäsenvaltioiden rikosoikeuden lähentäminen ja toisaalta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen vahvistaminen (huom. erit. eurooppalainen pidätysmääräys sekä KKO 2005:139 ja 2008:118) EU-oikeuden vaikutus Suomen rikosoikeuteen Kriminaalipolitiikka Lainsäädännön taso Rikostunnusmerkistöt ja rangaistusuhat Lain sovellukset Poissulkeva tai supistava vaikutus (KKO 2006:1, vrt. KKO 2005:27, 2007:11); tulkintavaikutus (KKO 2007:1)

79 16. Eurooppalainen rikosoikeus (jatkoa)
Oikeuskäytäntöä: KKO 2006:1. Yhtiö oli tuonut toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta koneen, joka oli varustettu CE-merkinnällä ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella. Kone oli luovutettu edelleen työnantajalle. Kysymys maahantuojan työturvallisuutta koskevista velvollisuuksista ja maahantuojayhtiön toimitusjohtajan rikosoikeudellisesta vastuusta, kun konetta käytettäessä oli aiheutunut työntekijälle tapaturma.(Ään.) KKO 2005:27 (= tenttitapaus 15/ /1) Ahvenanmaan Raha-automaattiyhdistys oli Ahvenanmaan maakunnasta käsin toimeenpannut internetissä vedonlyöntejä ja raha-arpajaisia siten, että myös valtakunnassa asuvat pelaajat voivat ottaa osaa näihin rahapeleihin. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla katsottiin, että arpajaiset oli toimeenpantu myös valtakunnassa. Yhdistyksen toimitusjohtajan, markkinointipäällikön ja hallituksen puheenjohtajan katsottiin syyllistyneen arpajaisrikokseen.

80 16. Eurooppalainen rikosoikeus (jatkoa)
KKO 2007:11. Alkoholilaissa säädetty järjestelmä, jonka mukaan toisesta Euroopan yhteisön valtiosta peräisin olevan väkiviinan maahantuonti edellyttää erityistä lupaa, ei ollut ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa. Väkiviinaa luvatta maahan tuoneiden vastaajien tuomitsemiselle rangaistukseen alkoholilain (459/1968) 82 ja 87 §:n nojalla ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen salakuljetuksesta ei siten ollut Euroopan yhteisön oikeudesta johtuvaa estettä. KKO 2007:1. A oli vajaan puolentoista vuoden aikana myynyt lukuisissa erissä huumausainetta ja tuomittu rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Menetettäväksi tuomittavaa rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä määrättäessä huumausaineiden myyntihintojen yhteismäärästä ei vähennetty niiden ostohintoja. Kysymys myös muista seikoista, jotka oli otettava huomioon hyötyä määrättäessä, sekä menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta. (Ään.)

81 17. Kansainvälinen rikosoikeus
Kansainvälinen rikosoikeus kansainvälisoikeudelliselta kannalta Ylikansallinen rikosoikeudenhoito: kansainväliset rikostuomioistuimet ja niissä sovellettava oikeus (tapa- tai sopimuspohjainen); vrt. toisiinsa ICTY ja ICC Suomen kansainvälinen rikos- ja rikosprosessioikeus Suomen rikosoikeuden soveltamisala (RL 1 luku) Kansainvälinen rikosoikeudenhoito (rikoksentekijän luovuttaminen ja muu valtioiden välinen oikeusapu, rikosoikeudenkäynnin ja rangaistustuomioiden täytäntöönpanon siirtäminen) Kansainvälisen sopimus- ja tapaoikeuden vaikutus Suomen rikosoikeuteen; dualistinen järjestelmä; RL 11 luku (212/08)

82 17. Kansainvälinen rikosoikeus (jatk.)
5. Miten Nürnbergin oikeudenkäynneissä muotoutuneet kansainvälisen rikosoikeuden periaatteet kuvastuvat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön määräyksissä? (Jescheckin artikkeli). (Tenttikysymys /5) Vastauksissa on tullut verrata Nürnbergin oikeudenkäynneissä (International Military Tribunal, IMT) sen perussäännön nojalla annetussa tuomiossa muotoiltua säännöstöä Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussääntöön Jescheckin artikkelin pohjalta. Huomattakoon, että ns. Nürnbergin säännöstö[1] (Nuremberg Principles) on YK:n International Law Commission’in (ILC) IMT-tuomion jälkeen vahvistama koodeksi, ja Jescheck vertailee tarkkaan ottaen näitä kolmenlaisia normistoja keskenään. – Pisteitä ei ole herunut pelkästä Rooman perussäännön (lakikirjassa Ri 411) periaatteiden kuvauksesta tai yleispiirteisestä kansainvälisen rikosoikeuden periaatteiden selvittelystä. Jescheckin artikkelissa verrataan mainittuja normistoja alla esitettävän jaottelun pohjalta. Vertailun tuloksissa on merkittävää, että Rooman perussäännön keskeiset periaatteet ovat olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa. Alla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin yhtäläisyyksiin ja eroavuuksiin. – Parhaassakaan vastauksessa ei olisi edellytetty kaikkien alla lueteltujen kohtien käsittelyä. Yleiset periaatteet Laillisuusperiaate – Specificity-periaate (täsmällisyysvaatimus). IMT:ssä sovelletuista rikoksista (rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan) vain sotarikosten rangaistavuus oli perustettavissa kansainväliseen tapaoikeuteen. ICC-säännössä laillisuusperiaate toteutuu paljon tiukemmin: sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan määritellään säännön 7–8 artiklassa ja artikla edellyttää ”rikostunnusmerkistöä tulkittavan täsmällisesti”. – Analogiakielto. IMT sovelsi rikoksista rauhaa vastaan tuomitessaan analogisesti kahteen kansainväliseen sopimukseen, mikä ei Jescheckin mielestä ollut vakuuttavaa. ICC-säännön 22.2 artiklassa kielletään lainanalogia. – Retroaktiivisen soveltamisen kielto. IMT torjui tähän periaatteeseen nojautuneen puolustuksen rikoksissa rauhaa vastaan viittaamalla perussääntöönsä ja siihen, että retroaktiivisen soveltamisen kielto oli yleinen oikeudenmukaisuusperiaate eikä rankaiseminen ollut epäoikeudenmukaista. Rikoksista ihmisyyttä vastaan viitattiin kansallisiin lakeihin, joissa sellaisista teoista rangaistiin. ICC-säännön 11.1 artikla rajoittaa säännön soveltamisen sen voimaantulon jälkeisiin rikoksiin. Yksilöllisen rikosvastuun periaate IMT-tuomiossa vahvistettiin arvovaltaisesti se, että jokainen henkilö voi olla rikosoikeudellisessa vastuussa suoraan kansainvälisen oikeuden nojalla. Klassisen doktriinin mukaan vain valtiot ovat kansainvälisen oikeuden vastuusubjekteja. Nürnbergin säännöstössä tämä ilmaistaan I periaatteena: ”Jokainen, joka tekee teon, joka on kansainvälisen oikeuden mukaan rikos, on siitä vastuussa ja häntä voidaan rangaista.” ICC-säännössä periaate on omaksuttu itsestäänselvyytenä (ks. erit. 25 artikla). Immuniteetti ja valtionaktidoktriini Kysymys valtionpäämiehen tai vastuullisena hallituksen toimihenkilönä toimivan henkilön immuniteetista ei noussut esiin IMT-tuomiossa. IMT-säännössä sellainen immuniteetti oli torjuttu ja tällaisten henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu tunnustetaan myös ICC-säännön 27.2 artiklassa. Valtionaktiteorian mukaan ylempien valtion viranomaisten virallistoimet eivät ole ulkomaisen tuomiovallan (foreign jurisdiction) alaisia. Tämä teoria torjuttiin IMT-säännössä ja Nürnbergin säännöstön III periaatteessa; samoin se torjutaan ICC-säännön 27.1 artiklassa. Syyllisyysperiaate – IMT-tuomiossa tunnustettiin rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate, vaikka se IMT-säännössä oli nimenomaisesti mainittu vain rikollisryhmän rangaistavuutta koskevassa kohdassa. Esim. Hessiä koskevassa tuomiolauselmassa nojauduttiin tahallisuusvaatimukseen, joskin tietoisuus pääteltiin formulaatiolla ”Hess must have been informed”. Nürnbergin säännöstön IV periaatteessa yksilön vastuun edellytyksenä todetaan olevan, että ”hänellä oli moraalisen valinnan tosiasiallinen mahdollisuus”. ICC-säännön 30.1 artikla sisältää yleisen tahallisuutta koskevan vaatimuksen. – Esimiehen käsky ei IMT-säännön mukaan saanut vaikuttaa vastuuta vapauttavasti tai lieventävästi eikä IMT-tuomiossa otettu toisenlaista kantaa, vaikka puolustus pyrki eräissä tapauksissa vetoamaan toisintoimimismahdollisuuden puuttumiseen. Sitä vastoin ICC-säännön 33 artikla tunnustaa määräedellytyksin vastuuvapauden. – Erehdystapauksia ei säännelty IMT-säännössä eikä niihin otettu kantaa IMT-tuomiossa. Sitä vastoin ICC-säännön 32 artiklassa säännellään tosiasia- ja oikeuserehdys, joskin oikeuserehdyksen muotoilu on Jescheckin mukaan virheellinen. (Vrt. Suomen uusin erehdyssäännöksiin RL 4:1–2:ssa.) – Pakkotila ja pakottaminen (necessity and duress). Näistä tilanteista IMT-säännössä ei ollut määräyksiä eikä niihin otettu kantaa IMT-tuomiossa. ICC-säännön 31.1.d artikla sääntelee vastuuvapaudesta pakkotilaperusteella. – Jescheckin johtopäätös on, että ICC-sääntö vahvistaa syyllisyysperiaatteen merkitystä. 2) Erityiset periaatteet a) Rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan – Rikoksista rauhaa vastaan oli IMT-säännössä määräys, ja sen nojalla myös tuomittiin, vaikka Jescheck kritisoi tämän tapahtuneen laillisuusperiaatteen vastaisesti. Nürnbergin säännöstön VI periaatteessa rikoksiksi rauhaa vastaan määriteltiin hyökkäyssodan tai kansainvälisiä sopimusvelvoitteita tai muita velvoitteita loukkaavan sodan suunnittelu, valmistelu, aloittaminen tai käyminen sekä osallistuminen yhteiseen suunnitelmaan tai salahankkeeseen minkä hyvänsä edellä kuvatun teon toteuttamiseksi. ICC-säännön 5 artiklassa mainitaan hyökkäysrikos tuomiovaltaan kuuluvana rikoksena, mutta vasta sen jälkeen kun 121 ja 123 artiklan mukaisesti on hyväksytty tarkemmat määräykset siitä. – Sotarikoksista IMT-säännössä olin niiden klassinen määritelmä ”sodankäynnin lakien ja tapojen loukkauksina”. ICC-säännön 8 artiklassa on sotarikosten seikkaperäinen määritelmä. – Rikokset ihmisyyttä vastaan. IMT-sääntö sisälsi näistä rikoksista määritelmän, joka Jescheckin mukaan oli uutta oikeutta, vaikkakin tekomuodot pääosin olivat kansallisten lakien mukaan rangaistavia. Joukkotuhonta oli IMT-säännössä yksi näiden rikosten tekomuodoista. ICC-sääntö sisältää eri artikloissaan 6 ja 7 yksityiskohtaiset määritelmät joukkotuhonnasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. – Jescheck korostaa, että sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten määritelmät merkitsevät laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimuksen mukaista kehitystä. – Osallisuutta ja yritystä koskeva ICC-säännön määritelmät artiklassa 25.3 merkitsevät eurooppalaisen rikosoikeusteorian omaksumista niissä. Vastuun sotarikoksissa poistavat perusteet – Sotilaallinen pakkotila (military necessity). Tällainen oikeutusperuste tunnustettiin IMT-säännössä, ja sellaisen vastinmääräys on epäsuorasti myös ICC-säännön artiklassa 8.2.a.iv: laajamittainen omaisuuden tuhoaminen ja anastaminen, joka ei ole perusteltavissa sotilaallisella tarpeella. – Reprisals (repressaalit, kostotoimet). IMT-tuomiossa ei kategorisesti tuomittu repressaalien oikeutusta. ICC-säännössä niiden oikeutusta ei tunnusteta. Oikeutusperusteena on artiklassa 31.1.c säännelty hätävarjelu. – Tu quoque. Tämä käsite tarkoittaa puolustautumista väitteellä, että vastapuolta ei olisi rangaistu vastaavanlaisissa olosuhteissa tehdystä sotarikoksesta. Jescheck pitää käsitettä epäselvänä, ja lähinnä saattaisi olla kyse prosessinesteestä; se mainittiin parissa kohtaa IMT-tuomiota. ICC-sääntö ei mainitse käsitettä. 3) Rangaistukset ja seuraamuksen määrääminen – Rangaistuksista IMT-säännössä mainittiin, että tuomioistuin saattoi tuomita kuolemaan tai muuhun sellaiseen rangaistukseen, jota oli pidettävä oikeudenmukaisena. ICC-säännön 77 artiklassa on yksityiskohtaiset määräykset rangaistuksista. – IMT-sääntö ei sisältänyt määräyksiä rangaistuksen määräämisestä, toisin kuin ICC-sääntö (ks. erit. 76 ja 78 artikla). – Jescheckin mielestä ICC-säännön ko. määräykset ovat ”an excellent example of reasonable, measured and sufficiently differentiated solution on penalties”. 4) Johtopäätökset – Jescheck luonnehtii ICC-sääntöä verrattuna IMT-sääntöön, että sillä luotiin rikosoikeusjärjestys, joka soveltuu kaikkiin ihmisiin ja jolla turvataan puolueeton kansainvälinen rikosoikeudenkäyttö. ICC:n perustaminen on modernin rikosoikeuden ja kansainvälisen oikeuden historian suursaavutuksia. [1] Tämä Nürnbergin säännöstö on käännetty suomeksi ”Nürnbergin tuomioistuimen perussäännössä ja tuomiossa tunnustetut kansainvälisen oikeuden periaatteet”. Ks. Ihmisoikeudet 2000-luvulla, Ihmisoikeusliitto, Edita 2002, s. 264.

83 olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa
olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa. Alla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin yhtäläisyyksiin ja eroavuuksiin. – Parhaassakaan vastauksessa ei olisi edellytetty kaikkien alla lueteltujen kohtien käsittelyä. Yleiset periaatteet Laillisuusperiaate – Specificity-periaate (täsmällisyysvaatimus). IMT:ssä sovelletuista rikoksista (rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan) vain sotarikosten rangaistavuus oli perustettavissa kansainväliseen tapaoikeuteen. ICC-säännössä laillisuusperiaate toteutuu paljon tiukemmin: sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan määritellään säännön 7–8 artiklassa ja artikla edellyttää ”rikostunnusmerkistöä tulkittavan täsmällisesti”. – Analogiakielto. IMT sovelsi rikoksista rauhaa vastaan tuomitessaan analogisesti kahteen kansainväliseen sopimukseen, mikä ei Jescheckin mielestä ollut vakuuttavaa. ICC-säännön 22.2 artiklassa kielletään lainanalogia. – Retroaktiivisen soveltamisen kielto. IMT torjui tähän periaatteeseen nojautuneen puolustuksen rikoksissa rauhaa vastaan viittaamalla perussääntöönsä ja siihen, että retroaktiivisen soveltamisen kielto oli yleinen oikeudenmukaisuusperiaate eikä rankaiseminen ollut epäoikeudenmukaista. Rikoksista ihmisyyttä vastaan viitattiin kansallisiin lakeihin, joissa sellaisista teoista rangaistiin. ICC-säännön 11.1 artikla rajoittaa säännön soveltamisen sen voimaantulon jälkeisiin rikoksiin.

84 17. Kansainvälinen rikosoikeus (jatk.)
olennaisesti muotoutuneet jo IMT:n tuomioissa. Alla kiinnitetään huomiota tärkeimpiin yhtäläisyyksiin ja eroavuuksiin. – Parhaassakaan vastauksessa ei olisi edellytetty kaikkien alla lueteltujen kohtien käsittelyä. Yleiset periaatteet Laillisuusperiaate – Specificity-periaate (täsmällisyysvaatimus). IMT:ssä sovelletuista rikoksista (rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan) vain sotarikosten rangaistavuus oli perustettavissa kansainväliseen tapaoikeuteen. ICC-säännössä laillisuusperiaate toteutuu paljon tiukemmin: sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan määritellään säännön 7–8 artiklassa ja artikla edellyttää ”rikostunnusmerkistöä tulkittavan täsmällisesti”. – Analogiakielto. IMT sovelsi rikoksista rauhaa vastaan tuomitessaan analogisesti kahteen kansainväliseen sopimukseen, mikä ei Jescheckin mielestä ollut vakuuttavaa. ICC-säännön 22.2 artiklassa kielletään lainanalogia. – Retroaktiivisen soveltamisen kielto. IMT torjui tähän periaatteeseen nojautuneen puolustuksen rikoksissa rauhaa vastaan viittaamalla perussääntöönsä ja siihen, että retroaktiivisen soveltamisen kielto oli yleinen oikeudenmukaisuusperiaate eikä rankaiseminen ollut epäoikeudenmukaista. Rikoksista ihmisyyttä vastaan viitattiin kansallisiin lakeihin, joissa sellaisista teoista rangaistiin. ICC-säännön 11.1 artikla rajoittaa säännön soveltamisen sen voimaantulon jälkeisiin rikoksiin.