1900-luvun jälkipuolen tutkimus

Esitys aiheesta: "1900-luvun jälkipuolen tutkimus"— Esityksen transkriptio:

1 1900-luvun jälkipuolen tutkimus
Uudet historiat

2 Peter Burke: New History (1991)
Perinteinen käsitys: historia poliittista historiaa; valtio ja instituutiot. Uusi historia käsittelee kaikkea inhimillistä toimintaa. Metodologisena lähtökohtana on ajatus todellisuuden sosiaalisesta/kulttuurisesta rakentumisesta. Perinteinen käsitys: tapahtumien kuvaamista. Uusi historia keskittyy rakenteisiin ja niiden analyysiin. Nyttemmin uusi kiinnostus tapahtumiin ja toimijoihin, kulttuurihistoriallinen käänne.

3 Uusi historia Perinteinen käsitys: ”from above”. Uuden historian katse tavoittaa myös yhteiskunnan alemmat tasot/ryhmät. Myös aatehistoriassa havaittavissa siirtymiä. Perinteinen käsitys: tutkimus perustuu virallisiin dokumentteihin. Uusi historia hyödyntää kaikkea mahdollista aineistoa. Uudessa historiassa selittäminen perustuu moniin eri näkökulmiin (ympäristö, talous, mentaliteetit jne.)

4 Uusi historia Perinteinen käsitys: historia on objektiivista kertoessaan, miten asiat tapahtuivat. Uusi historia on relatiivista, tapahtumien/ilmiöiden tarkasteleminen eri näkökulmista. ”We have moved from the ideal of the Voice of History to that of… ’varied and and opposing voices’. ” Perinteinen käsitys: historia kuuluu historian ammattilaisille. Uusi historia on poikkitieteellistä ja tunnustaa ei-ammattilaisten roolin.

5 Uusi historia Uudet historiat –käsite ilmaantui keskusteluun –luvuilla: mikrohistoria, arkipäivän historia, naishistoria… Burke yhdistää uuden historian annalisteihin Vastaavaa kehitystä Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa (Lamprecht) James Harvey Robinson 1912: The New History. ”History includes every trace and vestige of everything that man has done or thought since first he appeared on the earth.”

6 Uusi historia Mikäli uusi historia ymmärretään poliittisen tapahtumahistorian kritiikiksi, sen juuret ulottuvat vähintään kauemmaksi: Burckhardt 1860, valistuksen ajan kiinnostus globaalihistoriaan jne. Haasteita: määrittelyjen vaikeus (arkipäivä, tavalliset ihmiset, jne.?); lähteiden loputtomuus ja metodologioiden kehittäminen; historiallisen selittämisen pirstaloituminen (esim. psykohistorian anakronismit?); synteesien vaikeus

7 Uuden historian näkökulmia: mikro, arki, mentaliteetti
II m-sodan jälkeen rakenteisiin keskittyneen yhteiskuntahistorian voimistuminen: annalistit; marxilaiset suuntaukset; Saksan Liittotasavallan Gesellschaftsgeschichte (Social Science History) Vähitellen rakenteiden tarkastelusta yksilöiden kokemuksiin ja arkeen; mentaliteetteihin ja mikrohistoriaan Mentaliteettihistoria: Peter Dinzelbacherin (1993) mukaan ”Historiallinen mentaliteetti on tietylle yhteisölle tiettynä aikana ominainen ajattelun ja tuntemisen sisältöjen ja tapojen kokonaisuus. Mentaliteetti käy ilmi toiminnassa.” Arjen historian tutkimus kehittyi Ranskassa 1980-luvulla erityisesti kolmannen polven annalistien parissa (Philippe Ariés, Georges Duby), Saksassa Alltagsgeschichte, Englannissa ”history from below” Osana arjen historiaa / mentaliteettihistoriaa ihmisten tarkastelu pienyhteisöissään: perhehistoria, jossa painopiste perherakenteista esim. perheenjäsenten asemaan; Emmanuel Le Roy Ladurie: Montaillou 1975; Karnevaalit 1980

8 Mikrohistoriallinen tutkimus
Matti Peltosen mukaan ”mentaliteettien tai arkipäivän historiassa tuodaan esiin uudella tavalla määritelty tutkimuskohde, kun taas mikrohistoria on tutkimuksen yleistä strategiaa valaiseva termi.” Ensimmäinen kuuluisa ”uusi mikrohistoria” oli Ladurien Montaillou. Muita tunnettuja tutkijoita: Carlo Ginzburg, Giovanni Levi, Natalie Zemon Davis; Suomessa Antero Heikkinen, Irma Sulkunen, Matti Peltonen. 1991 Oxfordin yliopiston professori John H. Elliott varoitti Ferdinand Braudelin ja Carlo Ginzburgin tutkimuksista. Braudel ei tunnustanut ”politiikan ensisijaisuutta” ja tapahtumien historia ”sivuutettiin ylenkatsoen” aina viimeiseen osaan.

9 Mikrohistoriallinen tutkimus
Ginzburgin Juusto ja madot (1976) nosti Elliottin mukaan epätyypillisen henkilön: ”Miten tuolla tavalla paljastettu yksityinen maailma voi kertoa yhteiskunnan tai sosiaaliluokan laajemmasta mentaalisesta maailmasta?” Kritiikkiä myös Liittotasavallan sosiaalihistorioitsijoilta, kriittistä keskustelua myös Suomessa: mikä on ”tärkeää” ja ”varsinaista” historiaa? Jörn Rüsenin mukaan mikrohistoriassa kyse ”esteettisestä lohdutuksesta” niille, ”jotka pelkäävät edistyksen tuottamia kriisejä ja katastrofeja”.

10 Mikrohistoriallinen tutkimus
Miksi kritiikkiä? Peltonen: (1) historiallisen ajan käsitteen monimuotoisuus (2) alimpien luokkien rationaalinen käyttäytyminen (3) historiallisen kertomuksen rakentamisen kokeellisuus Kritiikkiä myös edustavuuden ja laajojen kokonaisuuksien puutteesta Natalie Zemon Davis Daniel Rodgersiin viitaten: ”mikrohistoria voi olla avain tiettyyn aikakauteen olematta kuitenkaan edustava.” Mikrohistoriaa on totuttu tarkastelemaan spatiaalisesta näkökulmasta: pieni mittakaava. Giovanni Levi: mikrohistoria merkitsee ”tarkastelumittakaavan pienimuotoisuutta kokeellisia tarkoituksia silmälläpitäen.” Matti Peltonen: ”Mikrohistorioitsijat yrittävät siis itse asiassa selvittää todella suuria asioita mikroskooppeineen ja suurennuslaseineen”.

11 Sukupuolihistoria Naishistorian pitkät juuret, mutta tietoisuus tästä katkennut/ohentunut 1800-luvun feminismi kirjoitti itselleen käyttökelpoista historiaa, toisen maailmansodan jälkeinen naisliike alkoi niinikään etsiä juuriaan ja selityksiä naisten alistetulle asemalle: kysyntä patriarkaattiteorioille Toisaalta muutokset historiatieteen sisällä: poliittisen historian kyseenalaistuminen, uuden sosiaalihistorian nousu Uusi, marxilaissävytteinen sosiaalihistoria Iso-Britanniassa: luokka keskeinen kategoria, E. Thompson: The Making of the English Working Class (1963); naishistoria kiinnostunut luokan ja sukupuolen kytköksestä Yhdysvalloissa kytkös kulttuuriantropologiaan: separate spheres/public- private/women’s culture; kritiikkiä universaalisuus-ajatusta vastaan, Rotu ja sukupuoli Carroll Smith-Rosenberg (1975): The Female World of Love and Ritual

12 Sukupuolihistoria Naishistoriasta sukupuolihistoriaan
Catherine Hall: ”We wanted not just to put the women back into a history from which they had been left out, but to rewrite that history so that proper recognition would be given to the ways in which gender, as a key axis of power in society, provides a crucial understanding of how any society is structured and organized… How was class gendered?...” Intersektionaalisuus (”intersectionality” / ”intersectional analysis”): rodun, luokan ja sukupuolen yhteenliittyminen vallankäytön mekanismina Mieshistoria: maskuliinisuus, mieheys Sukupuolen tarkastelun tasot: diskursiivinen, institutionaalinen, identiteettien taso

13 Oral history Paul Thompson (1978): The Voice of the Past
Oral historyn avulla ”tavallisten ihmisten ääni” (”the under-classes, the unprivileged, and the defeated”) kuuluviin; sosiaalihistorian painotus ollut tilastollinen Historiasta demokraattisempi Verrattuna autobiografiaan tutkija voi valita, keneltä kysyy ja mitä kysyy Oral historyn metodi: historians as field-workers Tausta: ensimmäinen organisoitu projekti Columbia Universityssä 1948: valkoisten miesten eliitit 1950- ja 1960-lukujen Britanniassa: ”History from below” Yhdysvalloissa afroamerikkalaisten historiallinen kokemus Jan Vasina: La Tradition Orale (1962), Oral Tradition as History (1985)

14 Oral history Kritiikkiä: muistin epäluotettavuus (valikoivuus, ajallinen kerrostuneisuus, subjektiivisuus) Puolustus, esim. Alessandro Portelli: heikkoudet vahvuuksia, muistitieto kertoo esim. merkityksenannosta ja kokemuksista; myös dokumenttiaineistot epäluotettavia Muisti ei niinkään tosiasioiden varasto vaan ”an active process of creation of meanings”. Muisti/muistaminen on tulkintaa. (Myös unohtaminen on aktiivista toimintaa.) Suomessa käytetään käsitettä muistitietotutkimus

15 Muistin tutkimus 1990-luvun myötä historian ja muistin, muistin ja identiteetin välisen suhteen tarkastelu; muistin/muistamisen tutkimus poikkitieteellistä Maria G. Cattell & Jacob J. Climo: ”…we realize that people everywhere seek meanings in the past, that memories mold, create, and sustain meanings, and that those meanings inform the present and guide the future.” Maurice Halbwachs ( )1925 & 1950: kollektiivisen muistin käsite, ei metafora vaan sosiaalista todellisuutta, jota ryhmät tietoisten pyrkimysten ja instituutioiden avulla välittävät ja ylläpitävät. Tulkinnat menneisyydestä rakentuvat kommunikaation kautta, eivät yksityisen muistamisen. Yksilöllinen muisti sosiaalisesti rakentunutta.

16 Kollektiivinen muisti
1990-luvun myötä historian ja muistin, muistin ja identiteetin välisen suhteen tarkastelu; muistin/muistamisen tutkimus poikkitieteellistä Maria G. Cattell & Jacob J. Climo: ”…we realize that people everywhere seek meanings in the past, that memories mold, create, and sustain meanings, and that those meanings inform the present and guide the future.” Maurice Halbwachs ( )1925 & 1950: kollektiivisen muistin käsite, ei metafora vaan sosiaalista todellisuutta, jota ryhmät tietoisten pyrkimysten ja instituutioiden avulla välittävät ja ylläpitävät. Tulkinnat menneisyydestä rakentuvat kommunikaation kautta, eivät yksityisen muistamisen. Yksilöllinen muisti sosiaalisesti rakentunutta.

17 Kollektiivinen muisti
Kollektiivinen/ sosiaalinen muisti on sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten olosuhteiden, uskomusten ja arvojen sekä vastustuksen ja vastarinnan muokkaamaa. Sukupuolen ja sukupolven (Karl Mannheim) merkitys. Hegemoninen vs. marginalisoitu muisti Memory cultures / memory communities / memory conflicts Cattell & Climo: ”…collective memory is a process, just as individual memory is a process, that is constructed and reconstructed by the dialectics of remembering and forgetting, shaped by semantic and interpretive frames, and subject to a panoply of distortions that make accuracy and truth major issues.”

18 Kollektiivinen muisti
Aleida Assman: Kollektiivisen muistin kritiikkiä; kyse on samasta ilmiöstä, josta ja 1970-luvuilla keskusteltiin käsitteillä ’myytit’ ja ’ideologiat’ yksilöllinen muisti; sosiaalinen muisti (soziales Gedächtnis); kulttuurinen muisti (kulturelles Gedächtnis) – traditio, kulttuuriperintö kansallinen muisti (nationales Gedächtnis) on yksi virallisen tai poliittisen muistin muoto (offizielles/politisches Gedächtnis) Sosiaalinen muisti rakentuu sukupolvien varaan ja perustuu kommunikaatioon (kommunikatives G.), ”conversational remembering” Kulttuurinen muisti: monumentit, vuosipäivät, riitit, tekstit, kuvat