Näkövammat Kuulovammat

Esitys aiheesta: "Näkövammat Kuulovammat"— Esityksen transkriptio:

1 Näkövammat Kuulovammat
Aistivammat Näkövammat Kuulovammat Tämän luennon tavoitteet ovat: Selittää näkö- ja kuulovammojen eri tyyppejä ja tasoja sekä niiden syitä Tuoda esiin liikunnanopetuksessa huomioitavia asioita Esitellä sokeiden ja kuurojen urheilulajeja sekä urheilulajien soveltamista Luennon näkövammoja koskeva osuus on saatavilla myös videoformaatissa. Ylläolevien tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan käyttää kumpaa tahansa muotoa tai niiden yhdistelmää.

2 Näkövammat Voivat olla synnynnäisiä tai myöhemmin syntyneitä
Näkökentän menetys Äärialueilla Keskellä Hajanainen Tarkkanäköisyys Sokeus Näkökykyyn voivat vaikuttaa myös: Adaptaatio (valaistus) Kontrastiherkkyys Tuttu/uusi ympäristö Väsymys Terveys Näkövammaisena voidaan pitää henkilöä, jolle näkökyvyn alentumisesta on huomattavaa haittaa päivittäisissä toiminnoissa. Suomessa näkövammaisuuden luokittelussa noudatetaan WHO:n näöntarkkuuden jaottelua viiteen luokkaan: heikkonäköinen, vaikeasti heikkonäköinen, syvästi heikkonäköinen, lähes sokea ja täysin sokea. Arviolta Suomessa on tällä hetkellä vähintään näkövammaista henkilöä. Näkökenttä on koko se alue, joka voidaan nähdä liikuttamatta päätä. Näkökentän menetys vaikuttaa yksityiskohtiin, joita nähdään tietyillä näkökentän alueilla. Äärialueiden näkökentän menetys (tunnetaan myös nimellä putkinäkö) vaikuttaa näkökentän reunaosiin, jolloin on hankala huomata, kun objektit liikkuvat henkilöä kohti. Tätä saattaa ilmetä glaukooman aikaisissa vaiheissa tai verkkokalvorappeumassa (Retinitis Pigmentosa). Keskeisen näkökentän menetys vaikuttaa silmän keskiosaan usein silmänpohjan rappeuman (makuladegeneraatio) seurauksena. Hajanainen näkökentän menetys (sokeat pisteet) – joka puolella näkökenttää olevia alueita, joissa ei ole näkökykyä. Sokeat pisteet johtuvat usein infektiotaudeista. Tarkkanäköisyys tarkoittaa sitä, kuinka yksityiskohtaisesti nähdään – tarkkanäköisyyden menetys tapahtuu, kun kuva näkyy sumuisena eikä sitä voida korjata silmälaseilla. Syihin kuuluvat esimerkiksi albinismi ja kaihi. Sokeus tarkoittaa harvoin sitä, että näköä ei olisi ollenkaan. Monet havaitsevat jonkin verran valoa. Täysin sokea ei kuitenkaan erota valoa, vaan henkilö toimii tällöin täysin muiden aistien varassa.

3 Näkövammat Näkövammojen laajuudet ja vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Tässä muutamia yleisiä piirteitä näkövammaisilla: Oheisoppiminen rajoittunutta Opittua avuttomuutta saattaa ilmetä Stereotyyppinen käytös Haasteita sosiaalisissa suhteissa Mahdollisuudet ja kokemukset usein rajoittuneet Jokainen näkövammainen lapsi on yksilö, jolla on yksilölliset kyvyt, oppimistavat ja toiveet. Näkövammaisilla lapsilla on havaittu myös joitakin piirteitä, jotka tulee ottaa huomioon heidän liikunnanopetustaan suunniteltaessa ja toteuttaessa. Oheisoppimiseen kuuluu kaikki se informaatio, mitä keräämme katselemalla ja kuuntelemalla mitä ympärillämme tapahtuu. Kaikentasoinen näkövammaisuus häiritsee tämän tiedon omaksumista, joten tarvitaan muita tapoja kerätä tietoa. Opittu avuttomuus on luonteenpiirre, jonka näkövammaiset lapset saattavat omaksua silloin, kun muut tekevät lapsen puolesta sen mitä hänen pitäisi tehdä itse. On tärkeää kannustaa lasta suorittamaan tehtäviä mahdollisimman pienellä avustuksella, jotta edistettäisiin itsenäistä toimintaa. Joskus näkövammaisilla lapsilla esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä. Esimerkkejä tästä ovat silmien hierominen, sormien napsuttelu, käsien heiluttelu, valojen pälyily ja keinuttelu. Näkövammaisilla lapsilla voi esiintyä vaikeuksia sosiaalisten suhteiden solmimisessa ja ystävyyssuhteissa. Liikuntaan ja urheiluun osallistumisen mahdollisuudet koulussa ja sen ulkopuolella saattavat olla rajoittuneet, mutta osallistuminen on silti tärkeää lapsen fyysisen ja emotionaalisen kasvun kannalta.

4 Näkövammat ja liikunnanopetus
Kysy, näkeekö hän, älä oleta Älä jätä näkövammaista lasta yksin tilaan Älä koskaan tarjoa opaskoiralle ruokaa tai taputa sitä kun se työskentelee (valjaissa) Pidä lattia tyhjänä esteistä Käytä suurella tekstillä tai pistekirjoituksella kirjoitettua kirjallista materiaalia Käytä oppilaan nimeä huomion saamiseksi Kerro hänelle kun olet tulossa/lähdössä Puhu suoraan, älä huuda Usein avustajan tarve Kysy tarvitaanko apua Selkeät sanalliset ohjeet Kuvaile liikkeet tarkasti Tarkista ymmärtäminen Anna palautetta! Käytä aikaa oppimiseen Esittele aina itsesi sanomalla kuka olet, jotta lapsi tietää kuka heille puhuu. Käytä oppilaan nimeä, jotta hän tietää milloin puhut hänelle. Jos olet lähdössä pois/tulossa lasta kohti, kerro se hänelle varovaisesti – muuten saatat säikäyttää hänet. Puhu suoraan lapselle, älä avustajalle. Älä vedä näkövammaista lasta mukaasi. Kysy, tarvitseeko hän avustusta tai onko okei, että liikutat hänen kättään/jalkaansa näyttääksesi liikkeen. Anna täsmällisiä sanallisia ohjeita toiminnoille ja liikkeille, ja anna tarpeeksi aikaa informaation prosessoinnille ja reagoinnille. Näkövammaisella lapsella oppiminen on usein hitaampaa. Lapsi on usein ikätovereitaan jäljessä fyysisiltä ja motorisilta taidoiltaan. Jos olet jättämässä näkövammaisen lapsen yksin tilaan, sijoita hänet lähelle seinää tai jotain esinettä, mikä auttaa häntä tutustumaan huoneeseen. Opaskoirat ovat työntekijöitä, eikä niitä pitäisi häiritä työssään. Ota huomioon myös se, että ne saattavat hermostua tuntemattomassa ympäristössä. Jaa kirjallinen materiaali sellaisessa muodossa, että oppilas voi sitä käyttää. Tämä voi tarkoittaa suurta fonttia (tarkista fontin koko- ja värimieltymykset). Monelle pistekirjoitus voi olla yksi vaihtoehto. Voidaan myös käyttää audioformaatteja tai elektronisia formaatteja, jotka voidaan muuttaa ääneksi tietokoneella.

5 Näkövammat ja liikunnanopetus
Urheilulajin tarkka selitys tarvitaan Fyysinen opastus Mallin näyttäminen kosketuksen avulla Hyödynnä muita aisteja Varmista turvallinen ympäristö Huomio ryhtiin, tasapainoon ja kehonhahmotukseen Riittävästi toistoja Huomioi mahdolliset liitännäisvammat Urheilulajin ymmärtäminen saattaa olla hankalaa näkövammaiselle lapselle. Lapselle täytyy selittää koko urheilulajin sisältö, esitellä rajat ja välineet kosketuksen avulla sekä selittää pelissä käytetyt termit ja säännöt niin, että hän ymmärtää pelin idean. Fyysinen opastus tarkoittaa sitä, että opastat lapsen fyysisesti liikkeen läpi. Liikkeen oppiminen voidaan pilkkoa osiin. Mallin näyttäminen kosketuksen avulla tarkoittaa sitä, että lapsi tunnustelee, kun joku muu näyttää liikkeen tai sen osan. Liikkeen, suunnan muutoksen ja kohteen ilmaisemiseen voidaan käyttää vihjeitä. Esim. toinen ihminen, kello. Myös visuaalisia vihjeitä voidaan käyttää näkövammaisen lapsen kohdalla – kirkkaan väriset välineet, törpöt, nauhat voivat joskus olla nähtävissä ja selventää rajoja tai vaarallisia alueita. Tarkista, voiko välineitä muokata (väri, koko jne.) – lapsi varmistaa, auttaako se häntä objektin näkemisessä. Pidä lattia-ala tyhjänä kaatumisvaaroista ja kerro aina näkövammaiselle lapselle, jos huoneen järjestys muuttuu. Tilaan ja välineisiin tutustumiseen tulee jättää riittävästi aikaa. Huomioi myös, että tilan ja välimatkan hahmottaminen on vaikeampaa näkövammaiselle lapselle.

6 Urheilumahdollisuudet
Näkövammaisten urheilujärjestö Neljä luokittelua näkövammoille Paralympialaiset Suurin osa liikuntalajeista sopivia (soveltaminen/avustaja) Golf – valmentaja antaa ohjeita Tandem-pyöräily – näkevä pilotti Näkövammaisille suunnatut urheilulajit Maalipallo, sokkopingis, näkövammaisten jalkapallo Useimmissa maissa on kansallinen näkövammaisten urheilujärjestö, joka on yhteydessä Kansainväliseen Näkövammaisten urheiluliittoon (International Blind Sports Federation). Suomessa näkövammaisten urheilu kuuluu Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n alle. Luokitteluja voidaan selittää tarkemmin, jos on aikaa. B1 = Sokea B2 = Vaikeasti heikkonäköinen B3 = Heikkonäköinen B4 = Lievästi heikkonäköinen Paralympialaiset ovat kansainvälinen huippu-urheilutapahtuma, joka järjestetään kahden vuoden välein vuorotellen kesällä ja talvella. Kilpailut järjestetään samassa paikassa kuin olympialaiset. Näkövammaiset on yksi paralympialaisiin osallistuvista vammaryhmistä. Kansainvälinen Paralympiakomitea IPC (International Paralympic Committee) ja Kansainvälinen Näkövammaisten urheiluliitto tekevät yhteistyötä useiden urheilulajien sääntöjen luomisessa sekä urheiluaikataulujen koordinoinnissa. Suomen Paralympiakomitean nettisivuilta löytyy lisätietoa paralympiatoiminnasta Suomessa: Dialla annetaan pari esimerkkiä näkövammaisten kilpaurheilulajeista. Monia muitakin löytyy. Kansainvälisen tason kilpaurheilusta voi hankkia videomateriaalia helposti Youtubesta ja esitellä näihin urheilulajeihin liittyviä taitotasoja. Maalipallo on erityisesti näkövammaisille suunniteltu peli. Se sai alkunsa Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Pelin säännöistä voi lukea Suomen Paralympiakomitean sivuilta:

7 Kuulovammat Terminologian herkkyydet
Jäljellä olevan kuulon käyttö vaihtelee Kommunikaatiomuodot vaihtelevat Vanhempien vaikutus Koulutustausta Puheterapia Teknologiset parannukset Viittomakieli Huulilta lukeminen Suomessa on arviolta kuulovammaista henkilöä. Kielen kehitykseen ja kommunikointiin vaikuttaa se, onko henkilö huonokuuloinen, kuuro vai kuuroutunut ihminen. On tärkeää ymmärtää “kuurojen kulttuuria” voidakseen tehokkaasti opettaa kuulovammaisille oppilaille liikuntaa. Monet kuurot henkilöt eivät pidä itseään vammaisina vaan enemminkin kulttuurisen ja kielellisen vähemmistön jäsenenä. Kuulovammaiset henkilöt eivät usein halua, että heihin viitataan “henkilö ensin” -kielellä (esim. “henkilö, jolla on kuulovamma”) vaan käyttävät usein ilmaisua “kuuro henkilö”, sillä kuulovammaisuuden katsotaan viittaavan siihen, että henkilöstä pitäisi korjata jotain. Kuulon menetyksen tasoa ja jäljellä olevaa kuuloa kuvaillaan suhteessa desibelitasoihin (dB). Kykyä havaita ääniä välillä 0-25 dB pidetään lapsilla normaalina. Normaalin keskustelun voimakkuus on dB, kun taas dB:n välillä melu on kovaa. 55 desibelin kuulon menetyksen taso on standarditaso, jossa kommunikaatiovaikeudet alkavat olla näkyviä. Kaikki kuulovammaiset eivät ole kokonaan kuuroja. Kaksi oppilasta, joilla on samantasoinen kuulon menetys, saattaa käyttää jäljellä olevaa kuuloaan hyvinkin eri tavoin riippuen iästä, jolloin kuulon menetys on tapahtunut. Motivaatio, älykkyys, muut vammat, ympäristön vaikutus ja reagointi harjoitteluohjelmaan vaikuttavat myös jäljellä olevan kuulon käyttötasoon. Kommunikaatiomuodot vaihtelevat puhumisesta ja kuulemisesta erilaisten viittomakielten ja huuliltalukemisen muotojen käyttöön. On tärkeää huomata, että jotkut lapset käyttävät näiden metodien yhdistelmää riippuen ympärillä olevista ihmisistä, kokemuksesta ja mukavuuden tasosta. Teknologisiin parannuksiin kuuluvat esimerkiksi kuulolaitteet ja sisäkorvaistutteet (käsitellään tarkemmin seuraavalla dialla). Huomioi, että vain 20-30% puheesta näkyy huulilta. Kuulon menetyksen tason luokitellaan tyypillisesti seuraavasti: Normaalikuuloisuus (ei kuulovammaa) – Kuulokynnys jopa 20 dB asti Lievä kuulovamma – Kuulokynnys 25 dB - 39 dB Keskivaikea kuulovamma – Kuulokynnys 40 dB - 69 dB Vaikea kuulovamma – Kuulokynnys 70 dB - 94 dB Syvä kuulovamma/kuurous – Kuulokynnys 95dB tai enemmän

8 Syitä Konduktiivinen (johtumis- tai välikorvavika)
Äänet eivät välity kunnolla Ei vääristymiä, sanat heikentyvät Sensorineuraalinen (sisäkorvavika) Hermovaurio Vakavampi ja yleensä pysyvä Sanat vääristyvät ja sekoittuvat Joskus käytetään sisäkorvaistutetta Saattaa olla tasapaino-ongelmia Sekatyyppinen Kaksi kolmasosaa synnynnäisiä, yksi kolmasosa myöhemmin syntyneitä Konduktiivisessa kuulon menetyksessä ääni ei kulje hyvin sisäkorvaan. Sanat eivät vääristy, mutta heikentyvät. Lapset, joilla on tämäntyyppinen kuulohäiriö, saattavat puhua ymmärrettävästi. Koska kyseessä on mekaaninen ongelma ja hermot säilyvät vaurioitta, se voidaan joskus korjata kirurgisesti tai lääketieteellisesti. Kuulolaitteita voidaan myös käyttää lisäämään äänenvoimakkuutta. Eräs yleinen tila on vakava korvatulehdus, jota usein hoidetaan laittamalla muovinen putki tärykalvon läpi useiksi kuukausiksi, jotta nesteet kuivuvat ääniä tuottavista sisäkorvan luista. Sensorineuraalinen kuulon menetys aiheutuu hermovauriosta ja on vakavampi ja pysyvämpi kuin konduktiivinen kuulon menetys. Lapsilla, joilla on tämäntyyppinen kuulovaurio, on enemmän vaikeuksia puhumisessa. Sensorineuraaliset vauriot vaikuttavat tarkkuuteen ja kuuluvuuteen, joten äänet vääristyvät. Sanat saattavat olla kuuluvia, mutta ne ovat vääristyneitä ja sekoittuneita. Äänen korottaminen saattaa auttaa äänen kuuluvuudessa, mutta sanat saattavat silti jäädä ymmärtämättä. Joissakin tapauksissa lapselle saatetaan laittaa sisäkorvaistute auttamaan sanojen selventämisessä. Oppilaat, joilla on sensorineuraalinen vaurio, käyttävät todennäköisesti viittomakieltä, puhuvat epätodennäköisemmin ja heillä saattaa olla ongelmia tasapainon kanssa kaarikäytävän vaurion vuoksi. Sekatyyppinen kuulon menetys on yhdistelmä konduktiivisesta ja sensorineuraalisesta vauriosta. Suurin osa kuulovammoista on läsnä syntymästä asti – lääketieteellinen edistyminen on mahdollistanut reilusti ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen selviytymisen. Näillä selviytyjillä saattaa olla moninaisia vammoja, mukaan lukien kuulovammoja. Loukkaantumiset, allergiat, toistuva melulle altistuminen ja infektiot ovat yleisimpiä kuulovaurioita aiheuttavia vaaratekijöitä.

9 Sisäkorvaistute Vältä aktiviteetteja, joissa päähän saattaa kohdistua iskuja tai on korkea riski pudota Poista laitteen ulkoiset osat veteen mentäessä Pidä laite kuivana hiestä jne. Ole varovainen talviurheilulajeissa Vältä staattista sähköä, sillä se saattaa tehdä laitteesta käyttökelvottoman Sisäkorvaistute on apuväline, joka on tarkoitettu vaikeasti kuulovammaiselle henkilölle. Sisäkorvaistutteen laitto on kirurginen toimenpide, jossa laite istutetaan henkilön sisäkorvaan. Se korvaa osan tai kaikki sisäkorvan rakenteiden toiminnoista. Istutteen tavoitteena on parantaa puheen tunnistamista ja akustista informaatiota. Oppilailla, joilla on sisäkorvaistute, on yksilöllisiä tarpeita liikunnanopetuksen suhteen. Kontaktilajeja, joissa on korkea riski saada päähän kohdistuvia iskuja (jääkiekko, jalkapallo, paini jne.) ja joissa on korkea riski pudota (skeittilautailu, kiipeily), pitäisi välttää tai niihin tulisi tehdä sovelluksia riskien vähentämiseksi (eliminoida kontaktit, poistaa laite, pitää kypärää jne.). Vesiaktiviteettien aikana poista laitteen ulkoiset osat ja sijoita ne vesitiiviisiin astioihin. Tällöin kuuloaisti häviää. Kova hikoilu luo kosteutta laitteen sisään. Tämä saattaa aiheuttaa epätoivottua melua. Tällöin tulee poistaa laite tai pitää hikipantaa tai hattua, jotta laite pysyisi kuivana. Istutteen laiton yhteydessä audiologi kalibroi jokaisen laitteen yksilöllisesti. Staattisen sähkön häiritsevä vaikutus saattaa poistaa kartoituksen tehden siitä käyttökelvottoman. Staattisen sähkön (ilmapallot, kumi, kuivat matot jne.) välttäminen vähentää laitteen kartoituksen poistumisen riskiä.

10 Piirteitä Kommunikointitapoja:
Kommunikointi puheen avulla, viittominen, kuulolaite, huulilta lukeminen, kirjoitettu teksti Ongelmakäyttäytyminen, levottomuus, hitaampi oppiminen Oheisoppiminen voi olla rajoittunutta Haasteet liikunnassa usein kielellisiä ja sosiaalisia, ei liikunnallisia Vaikeuksia tasapainossa, reaktio- ja liikenopeudessa, rytmissä ja tilaan orientoitumisessa Monella voi olla alhainen liikunnallinen minäkäsitys Kommunikointiin vaikuttaa oleellisesti kuulovamman syntymisen ajankohta. Jos kuurous on synnynnäistä tai kuulo on menetetty hyvin nuorena, on kommunikaatio-ongelmat suurimpia. Jos kuulovamma on syntynyt puheen tai kielenoppimisen jälkeen, ovat useammat kommunikointitavat mahdollisia. Viittomakieli on käytetyin kommunikaatiokeino kuuroilla. Se on kommunikointiin käytettävä kieli, jolla on oma kielioppinsa ja rakenteensa. Viittomakieli myös vaihtelee maasta toiseen. Huolimatta puheen harjoittelusta kuurot lapset eivät kehitä ymmärrettävää puhetta, joten kommunikointi kuulevien ja kuurojen välillä pysyy ongelmana, kunnes useammat kuulevat ihmiset opettelevat viittomakieltä. Kommunikointiongelmat aiheuttavat lapsilla helposti ongelmakäyttäytymistä ja levottomuutta, sillä ymmärryksen ja kommunikaation puute voi aiheuttaa turhautumista. Kuulevassa yhteisössä kuuroilla lapsilla on vähemmän mahdollisuuksia oheisoppimiseen kuin kuulevilla oppilailla, koska he eivät kuule sattumalta keskusteluja. Kuulevat vanhemmat, opettajat ja kaverit viittovat harvoin silloin, kun he eivät kohdista puhettaan kuuroille lapsille. Muiden keskustelujen poimimiseen ei näin jää juurikaan mahdollisuuksia ja jatkuvuus elämän tapahtuminen välillä usein puuttuu. Tasapaino-ongelmat, jotka johtuvat kaarikäytävän vaurioista sisäkorvassa, ovat todennäköisiä. Nämä tasapaino-ongelmat saattavat vuorostaan aiheuttaa kehityksen ja motoristen taitojen viivästymiä. Jos heille annetaan tasavertaiset mahdollisuudet liikkeiden oppimiseen ja liikuntaan osallistumiseen, kuurojen lasten pitäisi olla samalla tasolla motorisissa taidoissa samanikäisten tovereidensa kanssa.

11 Vaikutukset liikunnanopetukseen
Kommunikointitapa vaikuttaa opetusmenetelmien valintaan Muista, että kuulovammaisella lapsella on edellytykset yhtä hyviin suorituksiin kuin luokan muilla lapsilla Liikunnan tavoitteet: Sosiaalisten taitojen tukeminen Fyysis-motoristen taitojen kehittäminen Tiedolliset tavoitteet Kuurojen ohjauksessa kommunikointitapana käytetään viittomista, mikä opettajan tulisi osata. Tulkin käyttäminen on myös mahdollista, mutta se voi liikuntatilanteissa tuottaa ongelmia, kun viittomisen lisäksi oppilaan tulisi seurata myös liikkeiden näyttöä. Sosiaalisten taitojen tukeminen on liikuntatuntien tärkein tavoite kuulovammaisen kohdalla, sillä vamma rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Tunneilla olisi hyvä suosia lajeja, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja. Fyysiset tavoitteet liittyvät erityisesti fyysis-motorisiin taitoihin, joista tulisi harjoittaa erityisesti tasapainoa, rytmiä ja reaktio- ja liikenopeutta. Erilaisia tasapainoharjoituksia sekä pelitilanteiden nopeita tilannereagointia tulisi harjoitella. Tiedolliset tavoitteet liittyvät oman kehon rakenteen ja toimintojen sekä liikunnan merkityksen tutuiksi tekemiseen.

12 Liikunnan ohjaaminen Hyödynnä jäljellä olevaa kuuloa
Valitse oppilaalle mieluisin kommunikointitapa Ohjeistus lyhyesti ja selkeästi Varmista ohjeiden ymmärtäminen Visuaaliset apuvälineet Ota katsekontakti, huomion herättäminen Sijoita itsesi oppilaan eteen, lähelle häntä ja samalle korkeudelle hänen kanssaan Puhu suoraan oppilaalle, älä huuda Pidä taustahäly minimissä Tällä dialla hahmotellaan joitakin yleisiä huomioon otettavia asioita oppilaiden huuliltalukemiskyvyn tai kuulolaitteen tai sisäkorvaimplantin avulla kuulemisen maksimoimiseksi. Ristiriitaisten auditiivisten ja visuaalisten materiaalien välttäminen ja opettajan selkeä puhe auttavat kuuroa oppilasta kuulemaan ja näkemään niin paljon kuin mahdollista. Luonnollinen puhe on parasta; liioittelevat sanat tai äänet saattavat vääristyä merkitykseltään. On myös tärkeää, että opettajalla on huomion saamiseen sopiva metodi (esim. heidän näkökenttäänsä siirtyminen ja heiluttaminen, valojen väläyttäminen ryhmän huomion saamiseksi).

13 Liikunnan ohjaaminen (kuurot)
Käytä eleitä ja kasvonilmeitä tärkeiden kohtien korostamiseksi Lauseita on helpompi ymmärtää kuin sanoja Jätä aikaa lauseiden väliin Jos puhetta ei ymmärretä, kokeile eri sanoilla Tiedota aiheen vaihtamisesta jne. Huulilta lukeminen voi olla väsyttävää Tulkkia saatetaan tarvita Opettele hieman viittomakieltä Kirjoita asioita ylös, jos se on tarpeen Käytä kuvia tai diagrammeja tärkeiden kohtien korostamiseen Ole kärsivällinen Sopiva käsien ja kasvonilmeiden käyttö voi auttaa selventämään keskustelunaiheita, ohjeita jne. Vain 20–30 % sanoista tulkitaan, joten eleiden ja ilmeiden tarjoama avustus saattaa olla keskeistä ymmärtämisen takaamisessa. Koska kaikkia sanoja ei tunnisteta huulilta luettaessa, viestin tulkitseminen tapahtuu parhaiten lause kerrallaan. Tauko joka lauseen jälkeen antaa aikaa tulkinnalle. Jotkut sanat ovat helpompia ymmärtää kuin toiset, joten lauseen toistaminen eri sanoja käyttäen voi auttaa. Koska huulilta lukiessa oppilaat eivät voi ymmärtää kaikkea sanottua, saattaa olla tarpeellista käyttää viittomakieltä – voit opetella sitä itse tai käyttää tulkkia. Jos tämä ei ole mahdollista, voit valmistella kirjallisia muistiinpanoja tai kirjoittaa sanoja taululle tunnin aikana. Muut visuaaliset apuvälineet kuten kuvat ja videot saattavat myös olla avuksi.

14 Tulkin käyttö Rohkaise seisomaan opettajan vieressä
Anna tuntisuunnitelmat tulkille etukäteen Puhu oppilaalle, älä tulkille Tulkin rooliin ei kuulu oppilaan nuhteleminen tai avustaminen Käytä tulkkia oppilaan kanssa kommunikoimiseen – älä pyydä oppilasta puhumaan jos se tuntuu hänestä epämukavalta Kuurot oppilaat saattavat hyötyä tulkin käytöstä. Tulkin rooli on helpottaa kommunikaatiota kuulovammaisen oppilaan ja muiden välillä. Tällä dialla esitettyjen ehdotusten on huomattu parantavan menestystä, kommunikaatiota ja sosialisaatiota inklusiivisessa liikunnanopetuksessa. Paras paikka tulkille on opettajan vieressä. Tuntisuunnitelmien antaminen tulkille etukäteen sallii sekä tulkin että kuuron oppilaan tarkastella ja ymmärtää tunnin aiheita ennen kuin tunti alkaa. Sinun täytyy ehkä tavata tulkki ennen tunnin alkua selventääksesi urheiluterminologiaa, ohjauksellisia vihjeitä jne. On tärkeää olla kasvot oppilaaseen eikä tulkkiin päin, sillä puheen sisältö kohdistuu kuitenkin oppilaalle. Tulkin rooli tulisi olla selvästi määritelty, eikä hänelle pitäisi asettaa ylimääräisiä tehtäviä, kuten läsnäolijoiden laskeminen, välineiden kerääminen tai kuuron oppilaan nuhteleminen. Oppilaita ei pitäisi pyytää puhumaan vertaisryhmänsä edessä jos se tuntuu heistä epämukavalta – sen sijaan tulkkia voidaan käyttää kahdensuuntaiseen kommunikaatioon.

15 Liikuntamahdollisuuksia
Kuurojen olympialaiset (Deaflympics) Euroopan Kuurojen Urheilujärjestö (European Deaf Sports Association) Pääasialliset muokkaukset merkeissä – käsien, valojen tai lippujen käyttäminen yliastumisen, kilpailun alkamisen jne. merkiksi Liikunnanopettajien tulisi rohkaista oppilaita osallistumaan urheiluun sekä kuulevien vertaistoverien kanssa että kuurojen omissa urheilulajeissa. Kuulovammainen lapsi voidaan usein helposti ottaa mukaan koulun jälkeen pidettäviin urheilukerhoihin tai paikallisiin kerhoihin tekemällä pieniä muokkauksia ohjaukseen. Kuurojen olympialaiset (The Deaflympics) on suurin kansainvälinen kuurojen urheilutapahtuma. Kuurot urheilijat, joilla on jokin toinen kelvollinen vamma, voivat osallistua myös paralympialaisiin. Kuurojen olympialaiset kattaa tällä hetkellä 26 urheilulajia kesä- ja talviohjelmissaan. Yli kuuroa urheilijaa ja toimitsijaa 63 eri maasta, laskematta tuhansia faneja ympäri maailman, osallistui vuoden 2005 kuurojen kesäolympialaisiin Australiassa. Yli 600 urheilijaa ja toimitsijaa osallistui kuurojen talviolympialaisiin Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa Monet tuhannet muut maailmanlaajuisesta miljoonien ihmisten yhteisöstä haluaisivat olla osana kilpailua (ajan tasalla olevat tilastot löytyvät Kuurojen olympialaisten nettisivuilta). Kilpailu, joka alkoi pienenä 148 kuuron urheilijan, jotka tulivat yhdeksästä eri maasta, kokoontumisena ja kilpailemisena “kansainvälisissä hiljaisissa kilpailuissa” (International Silent Games) Pariisissa, Ranskassa vuonna 1924, on kasvanut maailmanlaajuiseksi liikkeeksi. Kilpailun hyväksyy kansainvälinen olympiakomitea (the International Olympic Committee, IOC). Mutta toisin kuin muita urheilijoita olympiakomitean sanktioimissa kilpailuissa, joihin kuuluvat olympialaiset, paralympialaiset ja Special Olympics, kuurojen olympialaisten osallistujia ei voida ohjata aloituspistoolin, megafonikuulutusten tai tuomarin pillin puhallusten avulla. He eivät voi myöskään tuntea inkluusion olennaista tunnetta muissa yleisissä kilpailuissa, sillä he eivät voi vain aloittaa keskustelua muiden kuulevien urheilijoiden kanssa. Tämä on yksi syy, miksi Kuurojen olympialaiset halutaan säilyttää omana tapahtumanaan. Tapahtumaa rakennetaan rikkaan perinteen varaan ja odotettavissa on, että kilpailutapahtuma jatkaa nopeaa kasvuaan. Toisin kuin muissa vammaisille urheilijoille tarkoitetuissa kilpailuissa, jotka kaikki ovat vammattomien toimitsijoiden ohjaamia, kuurojen olympialaiset järjestetään kuurojen ihmisten voimin kuuroille urheilijoille.

16 Lähteet Campabilities website: http://www.campabilitiesbrockport.org/
Deaflympics website: International Paralympic Committee website: Lieberman L.J. (2005): Deafness and Deafblindness teoksessa Winnick J.P. (toim.) Adapted Physical Education and Sport. (s. 221–234). 4. painos. Human Kinetics. Rintala, P., Huovinen, T. & Niemelä, S. (2012): Soveltava liikunta. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168. Suomen Kuurojen Urheiluliitto ry: