Lasten näkövammaisuus Lähteet: Nurmi P

Esitys aiheesta: "Lasten näkövammaisuus Lähteet: Nurmi P"— Esityksen transkriptio:

1 Lasten näkövammaisuus Lähteet: Nurmi P
Lasten näkövammaisuus Lähteet: Nurmi P.2004: Lapsi jolla on näkövamma (teoksessa Pihlaja ja Viitala: Erityiskasvatus varhaislapsuudessa); Tarvonen, S. 2010: Näkövammaisen lapsen kehitys ja kasvun tukeminen/Näkövammaisten Keskusliitto ry. Kuntoutumisen tukeminen s.84-89 Näkemisen merkitys lapselle: - Näkeminen tekee ympäristöstä houkuttelevan, innostaa tutkimaan ja toimimaan ympäristön suuntautuvasti Näön avulla lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään, tavoittelemaan esineitä, tarttumaan ja liikkumaan kohti niitä Näön kautta lapsi oppii hahmottamaan omaa kehoaan Seuratessaan ihmisten liikkeitä ympäristössä lapsi oppii henkilöiden ja esineiden pysyvyyttä, ennakoimaan ja yhdistelemään syy-seuraussuhteita Näön avulla lapsi harjoittelee silmä-käden yhteistyötä Seuratessaan toisten toimintaa lapsi oppii päivittäisiä toimintoja ja ilmaisemaan havaintojaan sekä itseään Näön avulla lapsi saa kuvan ympäristöstä ja tekee tarkkoja, yksityiskohtaisia havaintoja kohteista

2 Lukumäärät (lähde: Annika Tyynysniemi / lasten aluesihteeri Näkövammaisten keskusliitto)
Vuodessa syntyy noin 70 lasta Näkövammarekisterissä 0 – 17- vuotiaita on 793 lasta 1/3 on sokeita Loput eriasteisesti heikkonäköisiä Yli 60%:lla on muita liitännäisvammoja tai sairauksia

3 Näön osa-alueet Näöntarkkuus Kontrastien ja värien erotus Näkökentät Silmien yhteis- ja syvyysnäkö Silmien liikkeet ja yhteisliikkeet Akkomodaatio; silmien mukautumiskyky Valontarve, hämäränäkö Näköinformaation tulkinta ja vastaanotto

4 Näkeminen Toimivien näköaistisolujen lisäksi tarvitaan myös toimivat näköradat sekä vastaavan aivokuoren alueen kyky synnyttää näköaistimuksia ja tulkita niitä oikein

5 Silmäperäisen näkemisen vaikeudet
Näöntarkkuus Näkökenttäpuutokset Kontrastien erottamiskyky Värien erottamiskyky Silmänliikkeiden hallinta ja mukautuminen Mukautuminen valaistustason muutoksiin

6 Aivoperäiset näkemisen vaikeudet
Silmämotoriikka Tarkkaavaisuuden vaikeudet Usein yhteydessä lapsen kokonaiskehitykseen Näkötiedon käsittelyn vaikeudet: - nähdyn ymmärtäminen - yhdistäminen aiempiin kokemuksiin - näköhavainnon aikaansaama toiminta

7 Näöntarkkuus/visus Näöntarkkuus ilmaisee henkilön kyvyn tunnistaa tietty kuvio tietyltä etäisyydeltä Lähi- ja kaukonäkö: - perustestinä ns. rivitesti - ryhmiteltyjen kuvioiden testi - kynnysarvo

8 WHO:n luokitus 1. Heikkonäköinen > lähes normaali toiminta näön turvin mahdollista optisin apuvälinen 2. Vaikeasti heikkonäköinen > näönkäyttö sujuu vain erityisapuvälinein, lukunopeus on hidastunut 3. Syvästi heikkonäköinen /näkökentän halkaisija alle tai 20 astetta -> yleensä ei näe lukea kuin luku-TV:tä, suuntsusnäkö puuttuu, liikkuminen tuottaa vaikeuksia, muitten aistien apu on tarpeen 4. Lähes sokea 0.02-/ näkökenttä alle tai 10 astetta -> toiminta lähinnä muiden aistien kuin näköaistin varassa 5. Täysin sokea v (visus) = 0 / ei valon tajua -> näöstä ei ole apua, toiminta muiden aistien ( erityisesti kuulo- ja tuntoaistin) varassa

9 Näkövamman diagnoosit / alle 18 -vuotiaat
Näköratojen ei-synnynnäiset viat 38% Synnynnäiset kehityshäiriöt 25% Verkkokalvon perinnölliset rappeumat 10% Näön häiriöt 6% Keskosten verkkokalvosairaus (ROP) 5% Silmävärve (nystagmus) 4% Albinismi ”% Kasvaimet 2% Patologinen likitaittoisuus 1% Kaikki muut diagnoosit 7%

10 Kontrastiherkkyys (lähde: A. Tyynysniemi)
Näköjärjestelmän kyky erottaa vierekkäisten pintojen vähäisiä sävyeroja Muuttuu useissa silmäsairauksissa aikaisemmin kuin näöntarkkuus Kuvaa näöntarkkuutta paremmin näkökykyä jokapäiväisessä toiminnassa -> tarvitaan jokapäiväisessä elämässä -> valaistus -> lelut/kirjat -> askartelumateriaalit, värit/kynät -> toisistaan erottuvat värisävyt; hämärässä erottaminen vaikeaa -> ruokailutilanteet -> ulkona pinta- ja tasoerot voivat olla vaikeita -> kolmiulotteisuus häviää -> ihmisten tunnistaminen, ilmeet

11 Värinäkö Ilmaisee silmien kykyä erottaa värisävyjä, eri vaaleusasteitakin Tappisolut ovat erikoistuneet värien näkemiseen (punainen, vihreä, sininen); tapit vaativat kohtalaisen paljon valoa toimiakseen Täydellinen värisokeus: vain harmaan tummuusasteet erottuvat; värisokeus ja heikko värien erottamiskyky ovat eri asia; tavallisimmin värinäön ongelmat ovat synnynnäisiä Lapsi näkee kaikkia värejä puolen vuoden iässä; löytää parin väreille ja nimeää vähintään yhden värin n. 2-v.; nimeää päävärit n. 3-vuotiaana -> kirkkaat värit ja häikäisemätön valaistus helpottavat tilannetta -> väreihin perustuvat tehtävät, värisävyjen merkityksen erottaminen -> ympäristön hahmottaminen -> valaistuksen vaihtelu vaikeuttaa tilannetta -> pelitilanteet sisällä ja ulkona

12 Näkökentät Näkökenttä on alue, joka voidaan nähdä katsottaessa suoraan eteenpäin silmiä liikuttamatta Lukemisessa käytetään keskeistä tarkan näön aluetta (tappisolut) Liikkumisessa, käytännön askareissa ja hämärässä käytetään näkökentän äärialueita (sauvasolut) Näkökentän puutos -> vaikeudet tarkassa näkemisessä, lukemisessa; liikkuminen onnistuu paremmin; näkee paremmin kun katsoo ”ohi” kuin suoraan Putkikenttä -> verkkokalvon perinnöllinen rappauma, lukeminen onnistuu hyvin; liikkuminen tuottaa vaikeuksia hämärässä Näkökentän puolipuutos -> voivat olla aivoperäisiä esim.kallovammat, aivoverenkiertohäiriöt, aivokasvaimet; lukeminen hankalaa, koska rivin alku vaikea löytää; voi ilmetä läiskäisenä alueena kentän eri osissa esim. diabetes, glaucoma

13 Silmien yhteis- ja syvyysnäkö
Silmien yhteis- eli syvyysnäkö Vaikka meillä on kaksi silmää, näemme aivoissa tapahtuvan prosessin seurauksena yhden kuvan (syvyys eli stereonäkö), joka muodostuu silmien kuvien erilaisuudesta; stereonäöllä arvioidaan etäisyyksiä ja kohteiden suhteita Silmien liikkeet ja yhteisliikkeet Fiksaatio = silmät kohdistuvat samaan kohdistuspisteeseen Sakkaadit = katse siirtyy nopeasti fiksaatiopisteestä toiseen (lukeminen) Nystagmus = silmän nopeat tahattomat liikkeet (silmänvärve) Karsastus = silmien katselusuunnat eivät ole yhteneväisiä, yhteisnäkö puuttuu Akkomodaatio Silmien mukautuminen eri etäisyyksille Silmän sisäinen linssi muuttaa muotoaan ja taittovoimaansa eri etäisyydelle katsottaessa Heikkenee ikääntyessä Erilaisissa näkövammoissa saattaa olla heikko lapsesta lähtien, afakiassa puuttuu kokonaan

14 Valontarve, valo- ja hämäräadaptaatio
Hämärään sopeutumisessa tarvitaan hyvin toimivia silmänpohjan sauvasoluja Silmien mukautuminen valaistustason vaihteluun (laskuun) kestää tavallista kauemmin tai sitä ei tapahdu lainkaan -> näkeminen ja toimiminen alhaisessa valaistuksessa on vaivalloista Häikäisy ja alentunut valoadaptaatio Häikäisyä voidaan vähentää säätelemällä valaistusolosuhteita Suodatinlasit Häikäisyn poistaminen parantaa näöntarkkuutta, kontrasteja, yksityiskohtien erotuskykyä, katselu vaivatonta ja miellyttävää; siirtymiset sisältä ulos ja päinvastoin Hämäränäkeminen arjessa Lapsen toiminnan taso voi muuttua valaistuksen laskiessa/muuttuessa Lelujen/tavaroiden löytämisessä ongelmia Ympäristön hahmottaminen vaikeutuu Vuodenaikojen vaihtelut, säätilat Sosiaaliset tilanteet, leikit iltahämärissä

15 Tavallisimmat vaikeudet näkemisen eri osa-alueilla
Alentunut näöntarkkuus (esineet lähellä silmiä, vaikeus nähdä ja kiinnostua kohteen yksityiskohdista) Näkökenttäpuutokset (sopivan katselukentän etsiminen pään asennoilla) Mukautuminen valaistuksen muutoksiin vaikeaa, häikäistymisherkkyys yleistä monilla heikkonäköisillä lapsilla (vaikea nähdä ja hahmottaa, siristely ja silmien kiinni pitäminen voimakkaassa valossa) Silmälihasten toimintavaikeudet hankaloittavat katseen kohdistamista ja liikkuvan kohteen seuraamista Synnynnäiset näköviat aiheuttavat usein ns. silmän värveliikettä (hallitsematonta vaaka- tai pystysuoraa liikettä, joka vaikeuttaa katseen kohdistamista) Jotkut näönkäytön viat vaikeuttavat silmän mukautumista eri etäisyyksille Ongelmia voi esiintyä yhdellä tai useammalla alueella

16 Näönkäytön arviointi ja kuntoutus
Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsen näkemisen laatuun kiinnitetään huomiota, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on oppia käyttämään rajoittunutta näköään tehokkaammin. Kun lapsen näönkäytön kehityksessä havaitaan viiveitä tai poikkeavuutta (vino päänasento, katsoo läheltä, välttelee joitakin asioita tai on passiivinen, häikäistyy voimakkaasti tai hänen silmänsä ”seilaavat” voimakkaasti) on syytä keskustella asiasta lapsen vanhempien kanssa ja ohjata heitä ottamaan asia esiin neuvolassa -> tarvittaessa lapsi ohjataan jatkotutkimuksiin keskussairaalan silmätautien poliklinikalle. Vanhempien ja päivähoidon henkilöstön havainnot lapsen toiminnallisesta näönkäytöstä arjen tilanteissa ovat arvokasta tietoa silmälääkärille: - miten lapsi käyttää näköään ruokailu-, leikki-, opetus-, ulkoilutilanteissa? - miten lapsi liikkuu näönvaraisesti sisällä ja ulkona, törmäileekö hän? - miten lapsi käyttää näköään kommunikaatiotilanteissa: katsooko silmiin, vastaako ilmeisiin ja eleisiin, ottaako mallia toisista lapsista? - minkälaiset kuvat häntä kiinnostavat, miten hän ilmaisee näkemäänsä ? Näönkäytön havainnointi on erittäin tärkeää monivammaisten lasten kohdalla heidän kokonaiskehityksensä kannalta -> voi olla lapsen ainoa kommunikointikanava, jolloin näön aktivoiminen on tärkeää.

17 Näkökyvyn kuntoutus Näkövamma voidaan määritellä toiminnallisin kriteerein, jolloin tarkastellaan lapsen kommunikaatiota, orientaatiota, liikkumistaitoa, tarkkaa lähityöskentelyä ja itsenäisen elämän taitoja. Näkövammaisten ryhmään kuuluvat sekä heikkonäköiset että täysin sokeat. Kuntoutus: Jokaisessa keskussairaalassa on kuntoutusohjaaja, joka vastaa näkövammaisten lasten kuntoutusohjauksesta Kuntoutusryhmään kuuluu lisäksi silmälääkäri sekä mahdollisesti näönkäytön- tai liikkumistaidonohjaaja ja kokonaiskuntoutusta suunniteltaessa lastenneurologinen työryhmä -> jokaiselle lapselle laaditaan kuntoutussuunnitelma Kuntoutusohjaaja tekee koti- ja päiväkotikäyntejä ohjaten lapsen kokonaiskehityksen ja oppimisen tukemista; sopeutumisvalmennuskurssit täydentävät kuntoutusohjausta

18 Näkökyvyn kuntoutus Kokonaiskehityksen tukeminen:
Näkövammaisten lasten kokonaiskuntoutusohjelma LAKU 0-6-vuotiaille vaikeasti näkövammaisille lapsille suunniteltu kehityksen arviointi- ja opetusohjelma. Esimerkki taidon opettelemisesta: 1. Pidä lasta aluksi kädestä ja rohkaise häntä juoksemaan kanssasi. Vähennä kädestä pitämistä käyttämällä lyhyttä köyttä tai huivia, josta lapsi voi pitää kiinni. Harjoittelupaikka on tasainen ja avoin, ettei lapsen tarvitse pelätä törmäämistä. 2. harjoituskeppi, työntökärry tms. 3. Pyydä lasta juoksemaan äänilähteen luokse. 4. Harjoitelkaa lapsen kanssa varpailla ja kantapäillä kävelyä. Auttaa lasta lasta oppimaan joustavampaan juoksuun. LAKU:ssa on myös näkökyvyn kehitykseen liittyvä osio, jota voi käyttää, kun huoli lapsen näönkäytössä olevista lievistä puutteista. Terapioita: fysio-, toiminta-, puhe-, musiikkiterapia, neuropsykologinen kuntoutus

19 Alle 3-vuotiaat Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys erittäin tärkeää -> vastavuoroisen vuorovaikutuksen syntyminen vaatii kaikkien aistien herkistymistä -> vauvahieronta, sylihoito, koskettelu, laulaminen, loruilu, puhaltelu, ota-anna - leikit Tärkeää reagoida ja pyrkiä ymmärtämään lapsen pienetkin kontaktiyritykset Jos lapsella hiukankin näkökykyä -> houkutellaan kirkkailla väreillä, kontrasteilla ja valoilla käyttämään näköään; käsistä ohjaamalla autetaan lasta tutkimaan ja ottamaan kontaktia Sokeus/puutteellinen näönkäyttö vaikuttavat liikkeelle lähtemiseen ja lisäävät arkuutta -> motivoidaan lasta ryömimään, konttaamaan, tarttumaan käyttäen kirkkaita ja voimakaskontrastisia leluja, valoja, erilaisia koskettelupintoja, tuoksuja, ääniä ja puhetta. Ohjataan lasta fyysisesti löytämään ja oppimaan erilaiset liikeradat, kiertoliikkeet, suoja-asennot; oman kehon hahmottaminen auttaa ympärillä olevan tilan hahmottamisessa, samoin tavaroiden samoilla paikoilla pitäminen Fysioterapia tukee ja rohkaisee liikunnallisten taitojen kehittymistä -> jatkuu pitkään vielä kävelemään oppimisenkin jälkeen (kiipeäminen, portaissa käveleminen, hyppiminen, juokseminen) Olemassa olevan näön aktivoiminen -> leikeissä, arjen päivittäisissä tilanteissa Lasta houkutellaan käyttämään eri aistejaan -> tunto- ja kuuloaisti herkistyvät ja vahvistuvat lapsen oppiessa käyttämään niitä -> käsien ohjaaminen keskiviivaan ja esineiden tutkimiseen, ”käsi käden päällä” –menetelmä, kuuntelemisen harjoitteleminen ja äänien merkityksen ymmärtämisen opetteleminen (häly- ja taustaäänen minimoiminen), aikuinen toimii tulkkina kertomassa mitä ollaan tekemässä, mitä tutkitaan, miltä se tuntuu, minkälaisia ääniä kuuluu ja mitä ne merkitsevät jne. (selkeä puhe, nimeäminen, kuvailu, toistaminen) Blindismi (maneerit) -> silmien painaminen, heijaaminen, viputus, käsien huiskuttelu, pyöriminen, paikallaan hyppiminen, valoihin tuijottaminen, toimintaan juuttuminen, sanojen toistaminen -> varhainen puuttuminen -> mielenkiinnon houkuttelu muualle, mielekkään tekemisen tarjoaminen, pysäyttäminen (niin ettei lapselle tule maneereista huomionhakukeinoa)

20 Leikki-ikäiset Ruokailu: tärkeää lapsen saada käsin ja suullaan kosketella ruoka-aineita ja niiden koostumusta, haistella tuoksuja ja tutustua makuihin; tärkeää saada valita minkä jäätelön tai mehun valitsee ja miten saa itse avattua esim. paperikääreen; tarvitaan paljon harjoitusta (sormin syömistä, lusikan käytön harjoittelua); liukueste ruokailuvälineiden alla, tukeva istuma-asento, pöydän sopiva korkeus, ohjataan takaapäin käsistä ruokailuvälineiden käyttöä, aikaa ruokailuun, kontrastit, onnistumisen iloa Pukeminen, peseytyminen, wc-toiminnot: opeteltavat taidot pilkotaan osatavoitteisiin -> vaatteiden asettaminen oikeinpäin esille, selkeät ja pysyvät säilytyspaikat, hienomotoristen taitojen harjoittelemiseen aikaa, omatoimisuustaitojen tukeminen, valinnat, iloa oppimisesta; veteen totutteleminen/siedättäminen, uiminen (hallin kaikuun totutteleminen) Kyky liikkua itsenäisesti: rohkaisu ja motivointi lähteä liikkeelle; äänivihjeet, maamerkit ja pysyvä ympäristö helpottavat suunnistamista (aluksi seinänviertä ja huonekaluja pitkin), ovien merkitseminen kirkkailla väreillä/kohomerkeillä; pihalla maaston muodot, laatoitukset, aidat ym. antavat suuntaa, turvallisuus. Aluksi liikkumisen apuna työnnettävää pyörää tai leikkikalua, myöhemmin valkoinen keppi käyttöön. Tärkeää harjoitella leikin kautta kehon hahmotusta, perusliikuntavalmiuksia, tilakäsitteitä ja aistien käyttöä. Liikkumistaidon ohjaus aloitetaan viimeistään esiopetusiässä. Leikki: näkövammainen lapsi innostuu leikkimään äänen perusteella; myös esineen kirkkaat valot, värit sekä liike voivat kiinnostaa. Mielikuvitus-, kuuntelu- ja liikuntaleikit -> mielikuvitusleikit etenevät puheen, toiminnan, ääniefektien kautta. Leikki saattaa olla vähäeleistä, jolloin toisten lasten on hankala osallistua leikkiin -> aikuinen sanoittaa lapsen leikkiä ja tukee vuorovaikutusta toisten lasten kanssa; näkövammaisen lapsen tärkeä tietää, miten muut leikkivät, millaisilla leluilla jne. Mieluisia liikuntaleikkejä ovat: paikoillaan tapahtuvat leikit (trampoliinilla hyppely, keinuminen); heikkonäköistä lasta helpottavat joukkuepaidat, välineiden kirkas väri, kulkuset pallon sisällä, selkeät merkit ja rajat; keholeikit: peuhuleikit, sylileikit, hieromiset, pikkumökit, tunnelit, kaikulauta

21 Näkövammainen lapsi päivähoidossa
Päivähoitopaikka valitaan yksilöllisesti lapsen ja perheen tarpeet huomioiden; aloituksen huolellinen suunnittelu, henkilökunnan perehdytys hyvissä ajoin sekä terapeuttien ja kuntoutusohjaajan mukana olo jo suunnitteluvaiheessa (ohjeistusta esim. Jyväskylän näkövammaisten koulusta, Näkövammaisten Keskusliitosta) -> pieni ryhmä usein turvallisempi ja rauhallisempi aloitusvaiheessa (äänten määrä voi aluksi rasittaa lasta, koska havainnoi ja hahmottaa ympäristöään kuuntelemalla); lapsi selviytyy isommassakin ryhmässä henkilökohtaisen avustajan tukemana Avustaja -> tukee ja ohjaa yhteisiin toimintoihin ja leikkeihin sekä muokkaa materiaaleja ja välineitä näkövammaiselle lapselle tarkoituksenmukaisiksi Tiloihin tutustuminen on erittäin tärkeää jo ennen hoidon aloittamista; oman paikan valitseminen rivin reunasta ja sen merkitseminen eri tiloissa (naulakko, wc, ruokapöytä, aamupiiripaikka); valaistuksen ja sen suuntaamisen huomioiminen; mistä löytää kiinnostavat lelut ja kirjat (Celia lainaa koskettelukirjoja myös päiväkodeille) Apuvälineiden sijoittaminen siten, että niiden käyttäminen on helppoa (kohotaso, kohdevalo, luku-tv), esine- ja kuvakommunikaatio (päivästruktuuri, oikea kuvakoko, mustavalko- vai värikuva) Näkövammaisen lapsen tärkeää kuulla paikalla olevien lasten nimet heidän itsensä kertomana (oppii tunnistamaan kaverinsa); ryhmäleikeissä esineitä ja kuulo- sekä tuntoaistiin perustuvia toimintoja; selkeät kuvat (mitä näet kuvassa -> saadaan selville mitä lapsi hahmottaa) Päivähoidon kuntoutussuunnitelman pohjana vaikeasti näkövammaisen lapsen kohdalla käyttää LAKU-kuntoutusohjelmaa; moniammatillinen yhteistyö

22 Esiopetus Näkövammaiset lapset kuuluvat usein pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin -> oikeus vapaaehtoiseen esiopetukseen jo 5-vuotiaana; asiantuntijalausunnon pidennetystä oppivelvollisuudesta antaa silmälääkäri tai lastenneurologi Esiopetus voidaan toteuttaa päivähoitopaikassa tai koulun yhteydessä toimivassa esiopetusryhmässä Esiopetussuunnitelman perusteet ovat samat kuin muillakin lapsilla, mutta opetusmateriaalit ja –menetelmät ovat yksilöllisiä -> erityinen tuki ja HOJKS Ensimmäisen oppivelvollisuusvuoden aikana arvioidaan käyttääkö lapsi lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessaan mustatekstiä vai pistetekniikkaa vai molempia; heikkonäköiselle lapselle etsitään sopivat kuva- ja kirjainkoot ja lisäksi kokeillaan optisia apuvälineitä (esim. suurennuslasi, lukukivi, kiikarit, luku-tv, tietokoneavusteiset oppimisohjelmat ja harjoitellaan niiden käyttöä) Em. koulun aloittamiseen liittyviä valmiuksia harjoitellaan Näkövammaisten Keskusliiton eskarikursseilla tai Jyväskylän näkövammaisten koulun esiasteen tilapäisen opetuksen jaksolla yhdessä vanhempien kanssa sekä eskariopettajille ja avustajille perehdytyskoulutusta Vertaisryhmissä ikäisiään kaverisuhteita ja mahdollisuus pohtia yhdessä vammaisuuteen liittyviä asioita, oma identiteetti vahvistuu

23 Kuinka toimit näkövammaisen lapsen kanssa
Mainitse lapsen nimi, kun puhut hänelle ja kerro kuka olet Puhuttele lasta ennen kuin kosketat häntä Kerro lapselle poistumisestasi Nimeä paikka mihin lapsen asetat Käytä sanoja katsoa ja nähdä Ohjaa lapsen käsiä ja anna tarvittaessa tuntokokemus esineestä suulle Kerro lapselle ennen kuin hän kosketta jotakin lämmintä, kylmää tai tahmeaa (Satu Tarvonen/Näkövammaisten Keskusliitto/lasten kuntoutus)