EU:n säädösvalmistelu ja delegoidut säädökset Trafi

Esitys aiheesta: "EU:n säädösvalmistelu ja delegoidut säädökset Trafi"— Esityksen transkriptio:

1 EU:n säädösvalmistelu ja delegoidut säädökset Trafi 25.11.2016
EU:n säädösvalmistelu ja delegoidut säädökset Trafi Heidi Kaila/VNEUS Valtioneuvoston kanslia

2 Esityksen rakenne EU:n säädösvalmistelu
Toimivallan delegoimisen taustaa Delegoidut säädökset Rajanveto delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä Eduskunnan informoiminen

3 EU:n säädösvalmistelu, EU:n keskeisimmät toimielimet
EU:n säädösvalmistelu, EU:n keskeisimmät toimielimet EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO päätöksentekijä, lainsäätäjä (yleensä Euroopan parlamentin kanssa) 28 jäsenvaltion edustajat, puheenjohtajaval-tiolla keskeinen asema päätökset äänten yksinkertaisella enemmistöllä, määräenemmistöllä tai yksimielisesti EUROOPAN PARLAMENTTI (EP) lainsäätäjä neuvoston kanssa järjestäytynyt poliittisiin ryhmiin 751 jäsentä, jotka valitaan suorilla vaaleilla joka viides vuosi (kolmetoista Suomesta) EUROOPAN KOMISSIO aloitteentekijä toimeenpanovallan käyttäjä EU-oikeuden noudattamisen valvoja edustaa EU:n yleistä etua 28 jäsentä eli komissaaria (puheenjohtaja, 7 varapuheenjohtajaa ja 20 ”rivikomissaaria”) EP ryhmät: PPE-DE, PSE, ALDE, UEN, Verts/ALE, GUE/NGL, IND/DEM ja ITS + sitoutumattomat VNEUS Valtioneuvoston kanslia

4 EU:n säädösvalmistelu, lähtökohdat
EU:n toiminta perustuu EU:n perussopimuksiin, joissa määrätään EU:n tavoitteista ja periaatteista, toimivallasta, toimielimistä sekä päätöksenteosta. EU toimii perussopimusten mukaisesti niillä aloilla, joilla jäsenvaltiot ovat luovuttaneet sille toimivaltaa. Toimivalta voi olla yksinomaista tai jaettua. Myös muita kategorioita on olemassa. EU:n perussopimusten mukainen oikeusperusta määrittää EU:n toimivallan laajuuden, toimenpiteen muodon ja päätöksentekomenettelyn.

5 EU:n säädösvalmistelu, vaiheet
Tavoitteen määrittely, ”sääntelyidean synty” Säädösvalmistelu (komissio) Lainsäätämismenettely (neuvosto ja EP) Täytäntöönpano (jäsenvaltiot ja komissio) Valvonta (komissio ja EU:n tuomioistuin) Jälkiarviointi

6 EU:n säädösvalmistelu, kohde
Tavoitteena on yhä strategisempi lähestymistapa – keskitytään olennaiseen. Komissiolla on aloiteoikeus. Sääntelyhankkeet kirjataan komission vuotuiseen työohjelmaan. EP ja neuvosto voivat pyytää komissiota tekemään aloitteita. Valtion ja hallitusten päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto antaa lainsäädäntötyölle virikkeitä. Se on vahvistanut viisivuotisstrategian ( ).

7 EU:n säädösvalmistelu, sääntelyvälineet
Riittävätkö oikeudellisesti sitomattomat toimet vai tarvitaanko sitovaa sääntelyä (asetus, direktiivi tai päätös)? Jos päädytään sitovaan toimeen, paljonko yhdenmukaistamista tarvitaan, jotta asetetut tavoitteet toteutuvat tehokkaasti ilman, että jäsenvaltioiden liikkumavaraa tarpeettomasti kavennetaan? Komission tulee perustella, miksi se on päätynyt ehdottamaan tiettyä sääntelyvälinettä.

8 EU:n säädösvalmistelu, lainsäätämisjärjestykset
Lainsäätämisjärjestykset (SEUT 289 artikla): a) tavallinen lainsäätämisjärjestys (SEUT 294 artikla, entinen ns. yhteispäätösmenettely) b) erityinen lainsäätämisjärjestys (neuvosto hyväksyy säädöksen EP:n osallistuessa – käytännössä kuuleminen tai hyväksyntä – tai EP hyväksyy säädöksen neuvoston osallistuessa)

9 EU-säädösvalmistelu, tavallinen lainsäätämisjärjestys
EU-säädösvalmistelu, tavallinen lainsäätämisjärjestys Soveltamisala Yleisimmin käytössä oleva lainsäätämismenettely Mm. työntekijöiden vapaa liikkuvuus (SEUT 48 artikla), rajavalvonta- ja maahanmuuttopolitiikka (SEUT 77, 78 ja 79 artikla), yksityisoikeuden alan oikeudellinen yhteistyö (SEUT 81 artikla), rikosoikeuden alan oikeudellinen yhteistyö (SEUT 82, 83, 84 ja 85 artikla), poliisiyhteistyö (SEUT 87 ja 88 artikla), liikenne (SEUT 91 artikla), lainsäädännön lähentäminen (SEUT 114 artikla), rahapolitiikka (SEUT 129 ja 133 artikla), koulutus, ammatillinen koulutus ja urheilu (SEUT 165 artikla), kulttuuri (SEUT 167 artikla), tutkimus (SEUT 182 ja 189 artikla), energia (SEUT 194 artikla), matkailu (SEUT 195 artikla), pelastuspalvelu (SEUT 196 artikla), hallinnollinen yhteistyö (SEUT 197 artikla), yhteinen kauppapolitiikka SEUT 207 artikla), kolmansien maiden kanssa tehtävä rahoitusalan yhteistyö (SEUT 213 artikla) sekä humanitaarinen apu (SEUT 214 artikla). Valtioneuvoston kanslia

10 EU-säädösvalmistelu, tavallinen lainsäätämisjärjestys
Neuvosto ja EP käsittelevät komission ehdotusta tasavertaisina lainsäätäjinä. Neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä. Neuvosto ja EP tarkastelevat ehdotusta samanaikaisesti. Käsittelyjä eli lukemisia voidaan järjestää enintään kolme. Jos kahden neuvottelukierroksen jälkeen ei ole saavutettu yhteisymmärrystä, muodostetaan sovittelukomitea. Menettely päättyy, kun neuvosto ja parlamentti joko hyväksyvät tai hylkäävät ehdotuksen. Toimielimet pitävät menettelyn alusta alkaen tiiviisti epävirallisesti yhteyttä (ns. trilogit).

11 EU-säädösvalmistelu, käsittely neuvostossa
Suurin osa valmistelutyöstä tapahtuu virkamiestason työryhmissä. Jäsenvaltioiden väliset erimielisyydet pyritään ratkaisemaan Coreper-komiteassa siten, että vain vaikeimmat poliittisluontoiset kysymykset jäisivät ministeritasolle. Coreper kokoontuu kahdessa kokoonpanossa: jäsenvaltioiden EU-edustustojen päälliköt (Coreper II) ja pysyvien edustajien sijaiset (Coreper I). Neuvosto kokoontuu kymmenessä kokoonpanossa. Kukin jäsenvaltio lähettää kokoukseen kyseisestä neuvostosta vastaavan ministerinsä.

12 EU:n säädösvalmistelu, parempi sääntely
Komission julkaisi paremman sääntelyn toimenpidepaketin (COM(2015) 215 final). Siihen sisältyvä ”toolbox” sisältää erilaisia paremman sääntelyn välineitä. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä. Sopimuksen tavoitteena on lainsäädäntötyön parempi suunnittelu ja koordinoiminen sekä sääntelyn parantaminen. Se sisältää mm. säädösvallan delegoimista koskevia kohtia ja liitteen.

13 Toimivallan delegoiminen, taustaa
Komitologiamenettely otettiin käyttöön 1960-luvulla yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanemiseksi (vuoden 1962 päätös hallintokomiteamenettelyn perustamisesta) Menettely laajeni vähitellen muillekin aloille (esim. tulliasiat) Menettely kirjattiin vuonna 1986 EY:n perussopimukseen (Euroopan yhtenäisasiakirja) Neuvosto antoi vuonna 1987 komitologiaa koskevan päätöksen (87/373/ETY) Päätös korvattiin uudella päätöksellä vuonna 1999 (1999/468/EY) Päätöstä muutettiin vuonna 2006 neuvoston päätöksellä (2006/512/EY) – ns. PRAC-menettely (lainsäädännön luonteiset toimet). Tavoitteena EP:n vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen Lissabonin sopimuksella (voimaan ) luotiin jako delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin Neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat komitologia-asetuksen (EU n:o 182/2011)

14 Toimivallan delegoiminen, taustaa
EU-säädöksissä voidaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ( )siirtää komissiolle toimivaltaa antaa säädöksiä tai toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä: a) säädösvallan siirtäminen eli ns. delegoidut säädökset (SEUT 290 artikla), ”lainsäädännön luonteiset toimet”; tavoitteena tehokkuuden ja joutuisuuden lisääminen. b) täytäntöönpanovallan siirtäminen eli ns. komitologiamenettely (SEUT 291 artikla ja komitologia-asetus (EU) N:o 182/2011); tavoitteena täytäntöönpanon yhtenäisyys. Valvonta: delegoidut säädökset -> lainsäätäjä, komitologia -> jäsenvaltiot.

15 Toimivallan delegoiminen, taustaa
Säädösvallan delegoiminen koskee lainsäädännön luonteisia asioita (esimerkiksi säädöksen tai sen liitteen saattaminen teknisen kehityksen tasalle). Toimivalta kuuluu lainsäätäjälle (EP ja neuvosto), mutta se voidaan siirtää komissiolle menettelyn tehokkuuden ja joutuisuuden lisäämiseksi. Komitologiamenettely koskee ns. ”täytäntöönpanoa” (yksittäisen päätöksen hyväksyminen, toimintasuunnitelman laatiminen, tietyn kertomuksen muodon tai sisällön määritteleminen jne). Toimivalta kuuluu jäsenvaltioille, mutta se siirretään komissiolle, jos halutaan varmistaa yhdenmukaisuus.

16 Toimivallan delegoiminen, taustaa
Delegoiduilla säädöksillä muutetaan tai täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia. Säädösvallan delegoiminen mahdollistaa yksityiskohtaisen ja teknisluontoisen sääntelyn siirtämisen lainsäädäntömenettelyä kevyempään ja nopeampaan menettelyyn. Komitologiamenettely mahdollistaa täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisen EU:n tasolla. Jäsenvaltiot panevat pääsääntöisesti täytäntöön EU:n säädökset, mutta silloin kun yhdenmukainen täytäntöönpano EU:n tasolla on tarpeen, siirretään täytäntöönpanotoimivaltaa komissiolle tai perustelluissa tapauksissa poikkeuksellisesti neuvostolle.

17 Delegoidut säädökset, perusteet
SEUT 290 artikla käsittää ne seikat, joita lainsäätäjä tarvitsee voidakseen määritellä a) säädösvallan siirron soveltamisalan, b) säädösvallan siirron sisällön, c) säädösvallan siirtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Delegoitujen säädösten osalta ei ole ollut tarpeen hyväksyä asetusta tai päätöstä (vrt. komitologia), mutta tietyt perusperiaatteet ja toimintatavat on ollut syytä vahvistaa.

18 Delegoidut säädökset, perusteet
Komission antama tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklasta (KOM(2009) 673 lopullinen) Neuvoston joulukuussa 2009 antama lausuma komission tiedonannosta - Painottaa komission sitoumusta kuulla valmisteluvaiheessa järjestelmällisesti jäsenvaltioiden asiantuntijoita, jotka ovat vastuussa säädösvallan siirron nojalla annettujen säädösten täytäntöönpanosta sen jälkeen, kun ne on hyväksytty. Euroopan parlamentin antama päätöslauselma säädösvallan siirtovaltuudesta - Korostaa, että säädösvallan siirto vaatii varovaisuutta, koska komissiota pyydetään käyttämään säädösvaltaa, joka kuuluu luontaisesti lainsäätäjän tehtäviin; lainsäätäjän vapaus on tärkeä. Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston antama yhteisymmärrysasiakirja (korvattu)

19 Delegoidut säädökset, perusteet
Parempaa lainsäädäntöä koskeva toimielinten välinen sopimus sisältää delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevan osion (26-31 kohta) sisältää delegoituja säädöksiä koskevan yhteisymmärrysasiakirjan, jossa esitetään mm. säädösvallan delegoimista koskevat vakiolausekkeet (vrt. EP:n, komission ja neuvoston antama yhteisymmärrysasiakirja).

20 Delegoidut säädökset, yhteisymmärrysasiakirja
- soveltamisala ja yleiset periaatteet - kuuleminen delegoituja säädöksiä valmisteltaessa ja laadittaessa - asiakirjojen toimittamista ja määräaikojen laskemista koskevat järjestelyt - säädösvallan siirron kesto - määräajat vastustamiselle Euroopan parlamentissa ja neuvostossa - kiireellinen menettely julkaiseminen virallisessa lehdessä keskinäinen tietojenvaihto erityisesti peruuttamistapauksissa vakiolausekkeet

21 Toimivallan delegoiminen, taustaa (E-169/2013 vp)
Lainsäätäjällä ei ole velvollisuutta siirtää komissiolle toimivaltaa antaa täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä. Säädösvaltaa delegoimalla voidaan reagoida tavanomaista nopeammin toimintaympäristön muutoksiin. Siirrettäessä toimivaltaa tulee varmistaa, että sääntelykokonaisuus on ymmärrettävä ja selkeä. Toimivallan siirrot eivät voi koskea säännöksen keskeisiä osia. Olennaisten sääntöjen antaminen kuuluu EU:n lainsäätäjän toimivaltaan.

22 Delegoidut säädökset, kohde
SEUT 290 artikla 1. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. […].

23 Delegoidut säädökset, kohde
Delegointi ei voi koskea säädöksen keskeisiä osia. Lainsäätäjällä on valtuudet määritellä ko. osat. Se voi myös toissijaisuusperiaatetta noudattaen määritellä tiettyä alaa koskevat oikeussäännöt kokonaisuudessaan. Perussäädöksen aineellisen, maatieteellisen tai ajallisen soveltamisalan muuttaminen on sen keskeinen osa. Tästä voidaan poiketa vain, jos komissiolle siirretty toimivalta on tarkoin rajattu. Säädöksessä määrätyt velvoitteet ja niiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraukset ovat keskeisiä osia (ainakin niiden yleispiirteiden osalta) Perussäädöksen saattaminen ajan tasalle tieteellisten tietojen perusteella ei yleensä vaikuta ko. säädöksen keskeisiin osiin (ks. neuvoston asiakirja 8970/11).

24 Delegoidut säädökset, kohde
Asia C-355/10, EP v. neuvosto, tuomio (Schengenin rajasäännöstö, PRAC) Olennaisten sääntöjen antaminen kuuluu EU:n lainsäätäjän toimivaltaan -> ei delegointia, kun tehdään lainsäätäjän tehtäviin kuuluva poliittinen valinta, esim. muutetaan perussäännöstön keskeisiä osia täydennetään perussäännöstöä uusilla keskeisillä osilla. Miten keskeinen osa määritellään? objektiiviset seikat alan ominaisuudet ja erityispiirteet

25 Delegoidut säädökset, kohde
Delegoidut säädökset: täydentäminen/muuttaminen, esimerkkejä Kiellon, jonka mukaan pintakontaminaation poistamiseksi eläinperäisistä tuotteista ei saa käyttää muita aineita kuin juomakelpoista vettä, muuttaminen siten, että toisenkin aineen käyttäminen hyväksytään Toimintakieltoon asettamista koskevien yhteisten perusteiden muuttaminen tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi Määritelmien mukauttaminen kansainvälisten määritelmien muutoksiin Liitteen, jossa määritellään päätönvähentämismenetelmien käytön kriteerit, muuttaminen Liitteen, jossa säädetään lemmikkien tunnistusmerkinnöistä, muuttaminen teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi

26 Delegoidut säädökset, kohde
Esimerkki perussäädöksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 438/2010, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta 19 a artikla 1. Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissio voi muuttaa 19 b artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti liitteessä I a säädettyjä tunnistusmerkintöjä koskevia teknisiä vaatimuksia. 2. Raivotautirokotuksia koskevan tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissio voi muuttaa 19 b artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti liitteessä I b säädettyjä raivotautirokotusta koskevia teknisiä vaatimuksia. 3. Tällaisia delegoituja säädöksiä antaessaan komission on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä.

27 Delegoidut säädökset, kesto
SEUT 290 artikla 1. […] Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. Tietyn alan keskeisistä osista voidaan säätää vain lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, eikä säädösvallan siirto voi näin ollen koskea näitä osia.

28 Delegoidut säädökset, kesto
lemmikkieläimet, jatko… 19 b artikla 1. Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 18 päivästä kesäkuuta 2010 alkaen valta antaa 5 artiklan 1 kohdassa ja 19 a artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 19 c artiklan mukaisesti. 2. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 3. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjä ehtoja.

29 Delegoidut säädökset, peruuttaminen ja vastustaminen
SEUT 290 artikla 2. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä vahvistetaan nimenomaisesti säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot, jotka voivat olla seuraavat: a) Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron; b) säädösvallan siirron nojalla annettu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa. Euroopan parlamentti tekee a ja b alakohtaa sovellettaessa ratkaisunsa jäsentensä enemmistöllä ja neuvosto määräenemmistöllä.

30 Delegoidut säädökset, peruuttaminen ja vastustaminen
lemmikkieläimet, jatko… 19 c artikla 1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 1 kohdassa ja 19 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. 2. Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt. 3. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

31 Delegoidut säädökset, peruuttaminen ja vastustaminen
lemmikkieläimet, jatko… 19 d artikla 1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella. 2. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle aikeestaan olla vastustamatta säädöstä. 3. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

32 Delegoidut säädökset, kuulemiset
Komissio sitoutuu kokoamaan ennen delegoidun säädöksen hyväksymistä kaiken tarvittavan asiantuntemuksen, myös kuulemalla jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja järjestämällä julkisia kuulemisia. Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille. Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joihin kutsutaan jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja jotka koskevat delegoitujen säädösten valmistelua. Komissio voidaan kutsua Euroopan parlamentin ja neuvoston kokouksiin.

33 Delegoidut säädökset, otsikointi
SEUT 290 artikla 3. Säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten nimikkeessä käytetään ilmaisua ”delegoitu”.

34 Delegoidut säädökset, otsikointi
Esimerkki delegoidusta säädöksestä KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 1153/2011, annettu 30 päivänä elokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 998/2003 liitteen I b muuttamisesta raivotautirokotusta koskevien teknisten vaatimusten osalta

35 Delegoidut säädökset, Suomen keskeiset kannat (E 169/2013 vp)
Delegoinnin tarkoituksenmukaisuutta tulee arvioida tapauskohtaisesti, ml. lainsäädäntömenettelyn joustavuuden ja tehokkuuden asettamat vaatimukset. Delegoidun säädöksen tulee olla oikeudellisesti sitova ja yleisesti sovellettava. Perussäädöksessä on määriteltävä riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. On tärkeää, että komissio kuulee delegoidun säädöksen valmisteluvaiheessa jäsenvaltioiden asiantuntijoita asianmukaisesti ja hyvissä ajoin.

36 Rajanveto delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä
Täydentäminen/muuttaminen vai täytäntöönpaneminen? Säädösvallan delegoiminen koskee soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä. Täytäntöönpanotoimet voivat sen sijaan koskea soveltamisalaltaan yleisiä ja erityisiä säädöksiä (esim. ohjelmien hallinnointi ja yksittäisten hallintopäätösten tekeminen). Täytäntöönpanotoimet ovat usein teknisempää sääntelyä. Täytäntöönpanotoimi ei voi muuttaa lainsäädäntötointa eikä sen liitteitä (esim. lisäykset tai poistot). Jotta voidaan arvioida, täydentääkö tietty toimenpide perussäädöstä, on arvioitava, lisääkö ko. toimi sellaisia uusia “ei keskeisiä” säännöksiä kyseiseen säädökseen, jotka muuttavat sen sisältöä. Usein samassa säädöksessä on useita erilaisia valtuutuksia. Käytännössä rajanvetokriteerit ovat väljiä ja tulkinnanvaraisia. Myös säädöksen esitystapa voi vaikuttaa arviointiin. Valintaa tehtäessä on pyrittävä johdonmukaisuuteen.

37 Rajanveto delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä
Asia C-427/12, komissio v. EP ja neuvosto EU:n lainsäätäjällä on harkintavaltaa silloin, kun se päättää siirtää komissiolle säädösvaltaa tai täytäntöönpanovaltaa. Tuomioistuinvalvonta rajoittuu vain ilmeisiin arviointivirheisiin sen osalta, onko lainsäätäjä voinut kohtuudella katsoa yhtäältä, että sen asetuksen N:o 528/ artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maksuja koskevan järjestelmän osalta vahvistamaa oikeussäännöstöä on, jotta se voidaan panna täytäntöön, vain täsmennettävä ilman, että sen tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia olisi muutettava tai täydennettävä, ja toisaalta, että asetuksen N:o 528/2012 kyseistä järjestelmää koskevat säännökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa.

38 Delegoidut säädökset, muita kysymyksiä
Toimielinten välisen sopimuksen mukaan tarkoituksena on sopia yhteisistä ei-sitovista perusteista, jotka koskevat rajanvetoa säädösvallan delegoimisen ja täytäntöönpanovallan delegoimisen välillä. Tarkoituksena on myös perustaa vuoden 2017 loppuun mennessä delegoituja säädöksiä koskeva käyttäjäystävällinen erityisrekisteri. Sopimuksessa otetaan kantaa myös valtuutuksien yhdistämiseen eli ”niputtamiseen”.

39 Rajanveto delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä (E-169/2013 vp)
EU:n lainsäätäjän tulee tehdessään valintaa delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä noudattaa SEUT 290 ja 291 artiklassa vahvistettuja periaatteita. Valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin. Rajanvedon tulee olla looginen, johdonmukainen ja ennustettava. Samanlaisissa tilanteissa tulisi päätyä samanlaisiin ratkaisuihin. Samalla on tärkeää, ettei täytäntöönpanovallan alaa kavenneta tarpeettomasti.

40 Eduskunnan informoiminen
SuVL 4/2010, (E 14/2010 vp): Valiokunta katsoo, että eduskunnan valvonta- ja ohjausvallan kannalta keskeisin on vaihe, jolloin toimivaltaa siirretään perussäädöksessä komissiolle. Valiokunta pitää tärkeänä, että eduskunnalle annetaan perustuslain edellyttämällä tavalla riittävät mahdollisuudet valvoa tätä toimivallansiirtoa koskevaa päätöksentekoa.

41 Eduskunnan informoiminen
• Perussäädöstä annettaessa siihen sisältyvästä valtuutussäännöstä tulee informoida eduskuntaa. • Jos delegoitua säädöstä koskeva ehdotus poikkeuksellisesti kuuluu eduskunnan toimivallan alaan tai on muuten tarpeen saattaa asia eduskunnan tietoon, eduskuntaa tulisi informoida samojen sääntöjen mukaisesti kuin muissakin EU-asioissa. • Delegoidun säädöksen osalta eduskunnan informointi joudutaan tekemään hyvin lyhyessä määräajassa johtuen asian nopeasta käsittelyaikataulusta EU:ssa. • Käytännössä eduskunta on hyväksynyt E-kirjeen käytön silloinkin, kun asia kuuluu eduskunnan toimivallan alaan, jos asian käsittely EU:ssa tapahtuu niin nopeasti, ettei U-kirjelmää voida toimittaa eduskunnan vaikutusvallan kannalta oikeaan aikaan. Tällöin tulee olla yhteydessä eduskunnan valiokuntaneuvoksiin. Ks. oikeusministeriön päivätty muistio "säädösvallan siirto (delegoidut säädökset) ja komitologiamenettely”.

42 Lisäaineistoa Neuvoston oikeuspalvelun lausunnot, kuten /14, 8912/14, 8574/14 ja 7695/14. EU:n tuomioistuimen ratkaisut muun muassa asioissa C-355/10, parlamentti v. neuvosto, C-427/12, komissio v. parlamentti ja neuvosto, C-286/14, parlamentti v. neuvosto ja C-88/14, komissio v. parlamentti ja neuvosto. Ks. myös unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut yhdistetyissä asioissa T-659/13 ja T-660/13 Tsekin tasavalta v. komissio (valitus C-696/15 P) sekä T-521/14, Ruotsi v. komissio.

43 Kysymyksiä?