LASTEN EPILEPSIA ja lääkehoidon periaatteet SH 2005 1SH / syksy 2010.

Esitys aiheesta: "LASTEN EPILEPSIA ja lääkehoidon periaatteet SH 2005 1SH / syksy 2010."— Esityksen transkriptio:

1 LASTEN EPILEPSIA ja lääkehoidon periaatteet SH 2005 1SH / syksy 2010

2 LASTEN EPILEPSIA – yleistä: Epilepsia on taipumus saada toistuvasti epileptisiä kohtauksia ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Kohtausten kesto vaihtelee yleensä muutamista sekunneista muutamiin minuutteihin, mutta voi kestää tunteja tai vuorokausiakin. Epileptinen kohtaus on aivojen sähköisen toiminnan ohimenevä häiriö. Häiriö voi johtua synnynnäisestä hermosolujen kehityshäiriöstä, perinnöllisestä toimintahäiriöstä tai sikiöaikana, synnytyksessä tai myöhemmin lapsuusiässä tapahtuneesta aivovauriosta. Osa epilepsioista puolestaan liittyy aivojen kypsymiseen, eikä niille ole osoitettavissa olevaa syytä. Lapsuus- ja nuoruusiän epilepsiaa on hyvin monenlaista ja kohtausten oireet, syyt ja ennuste vaihtelevat suuresti. Epilepsian alkamisiän, kohtaustyypin, liitännäisoireiden, aivosähkötoiminnan poikkeavuuksien ja epilepsian ennusteen perusteella voidaan osalla epilepsiaan sairastuvista tunnistaa epilepsiaoireyhtymä. Hyvänlaatuiset epilepsiaoireyhtymä ei vaikuta merkittävästi lapsen kokonaiskehitykseen, mutta harvinaisempiin ja vaikeimpiin oireyhtymiin kuuluu myös muita neurologisia oireita, jotka saattavat hidastaa tai jopa pysäyttää lapsen kehityksen. SH / syksy 20102

3 LASTEN EPILEPSIA – yleistä; jatkuu … Kuumeen laukaisema epileptinen kohtaus eli kuumekouristus ei vaadi säännöllistä lääkehoitoa eikä silloin ole vielä kyse epilepsiasta. Kuumekouristus liittyy ikään, jossa lapsen hermosto kehittyy ja myös aivojen sähköisen toiminnan säätely muuttuu, mikä altistaa lapsen epileptisille kohtauksille esimerkiksi kuumeen laukaisemana. Epileptisen kohtauksen oireita ovat tajunnan osittainen tai täydellinen hämärtyminen, tahdosta riippumattomat liikeoireet (rytminen nykiminen, jäykistyminen, yksittäiset lihasnykäykset, lihasvelttous), automatismit (esim. nieleskely, hypistely), itsestään syntyvät aistielämykset (näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaistimukset), affektiiviset ilmiöt (esim. pelko) ja toimintaa estävät oireet (kyvyttömyys puhua tai ylläpitää raajan asentoa) kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen voivat olla lapsen epilepsian ensioireita. SH / syksy 20103

4 4 Kuumekouristukset ovat kuumeen yhteydessä esiintyviä kohtauksia, joiden oireina ovat tajuttomuus ja lihasten jäykistyminen, nykinä tai velttous. Kohtauksia kutsutaan yksinkertaisiksi, jos ne ovat symmetrisiä ja kestävät alle 15 minuuttia. Monimuotoisissa kuumekouristuksissa kohtaus kestää yli 15 minuuttia tai on epäsymmetrinen tai saman kuumepäivän aikana toistuva. Seitsemän vuoden ikään mennessä 2–5 prosenttia lapsista saa kuumekouristuksia. Jos lapsi saa kuumekouristuksen, suljetaan ensin pois vakavan infektion mahdollisuus, ja tarvittaessa lapsi lähetetään sairaalatutkimuksiin. Vanhempien on hyvä opetella tarvittaessa kohtausten ensiapulääkkeen käyttö, mutta ennaltaehkäisevästä kuumekouristusten estolääkityksestä ei ole hyötyä Jatkotutkimuksia ei tarvita, jos 6 kuukauden – 6 vuoden ikäisellä lapsella esiintyy ainoastaan kuumeiden aikaisia tajuttomuus- kouristuskohtauksia, joista hän toipuu normaalisti. Kuumekouristus ensihoidetaan samoilla periaatteilla kuin epileptinen kohtaus. Ks. Käypä hoito -suositus Pitkittynyt epileptinen kohtaus «Pitkittynyt epileptinen kohtaus»1. «Pitkittynyt epileptinen kohtaus»1 Kuumekouristusten ennuste on hyvä eivätkä lapset eroa kymmenvuotiaina ikätovereistaan psykologisissa testeissä mitatun älyllisen kehityksensä, käyttäytymisensä tai koulumenestyksensä suhteen. Noin kolme tuhannesta alle 16-vuotiaasta suomalaislapsesta ja nuoresta sairastaa epilepsiaa. Kuumekouristuksia saa puolestaan useampi eli 2–5 prosenttia lapsista seitsemän vuoden ikään mennessä. Monimuotoisen kuumekouristuksen saaneella lapsuusiän epilepsiariski on 4–6 prosenttia

5 Epilepsian toteaminen – kirjaa oireet tarkasti Epilepsiadiagnoosi tehdään perehtyen tarkkaan lapsen oireisiin ja kohtauksen luonnehdintaan sekä lapsen itsensä että hänen huoltajiensa tai muiden kohtauksen silminnäkijöiden kertomana. Sen jälkeen lapsi tutkitaan ja tarvittaessa tutkimusta täydennnetään aivosähkökäyrä (EEG) -tutkimuksilla, aivojen kuvantamistutkimuksilla ja laboratoriotutkimuksilla. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen helpottaa epilepsian hoidon suunnittelua, mutta tarkka epilepsiaoireyhtymä on mahdollista tunnistaa vain joka kolmannella. Epilepsian ensioireena saattaa joskus olla kehityksen hidastuminen tai puheen taantuminen. Epilepsiaa sairastavista lapsista noin kolmasosalla on myös muitakin hermostollisia eli neurologisia oireita kuten kehitys- tai liikuntavammaisuutta. Jos lapsella epäillään epilepsiaa, lähetään hänet erikoissairaanhoitoon tilanteen mukaan kiireellisenä tai päivystyspotilaana, ja epäselvissä tilanteissa suositellaan erikoissairaanhoidon puhelinkonsultaatiota. SH / syksy 20105

6 Kohtausten ja epilepsioiden luokittelu: 1. paikallisalkuiset ja 2. yleistyneet ja 3. luokittelemattomat kohtaukset SH / syksy 20106

7 7 C) Toissijaisesti yleistyneet kohtaukset yksinkertainen tai monimuotoinen paikallisalkuinen kohtaus, joka etenee yleistyneeksi tajuttomuus-kouristuskohtaukseksi eli toonis-klooniseksi kohtaukseksi 1. PAIKALLISALKUISET KOHTAUKSET A) Yksinkertaiset kohtaukset (ei tajunnanhäiriötä) motorisia oireita: yhden kehon osan nykinä, poikkeavasento, ääntely aistioireita: tuntemus, näkö- tai kuuloaistimus, haju, maku, tasapainohäiriö autonomisia eli tahdosta riippumattoman hermoston oireita: hikoilu, punehtuminen, kalpeneminen,sydämentykytys, vatsatuntemukset, syljen eritys psyykkisiä oireita: pelko, hetkellinen muistihäiriö, ennalta koetun tunne B) Monimuotoiset eli kompleksit kohtaukset (tajunta häiriytyy) voi alkaa ylläkuvatuilla yksinkertaisilla oireilla, joiden kestettyä jonkin aikaa tajunta hämärtyy osittain tai kokonaan, tai suoraan tajunnan hämärtymisellä mukana usein ns. automatismeja, esim. epätarkoituksenmukaista vaatteiden hypistelyä, nieleskelyä, touhuamista, liikkeelle lähtöä

8 SH / syksy 20108 F) Atooninet kohtaukset lihasjänteyden äkillinen menetys tai aleneminen äkillinen lysähtäminen tai maahan vaipuminen 2. YLEISTYNEET KOHTAUKSET A) Poissaolokohtaukset (absence-kohtaukset) lyhyt tajunnan häiriö, kesto muutamia sekunteja, välitön toipuminen usein luomien värinää, räpyttelyä, katseen kääntymistä ylöspäin tai pään nykinää taaksepäin B) Myokloniset kohtaukset raajojen, kasvojen ja/tai vartalon yksittäinen tai satunnaisesti toistuva äkillinen lihasnykäys, tajunta ei häiriydy C) Klooniset kohtaukset raajojen, kasvojen ja/tai vartalon rytminen nykinä D)Tooniset kohtaukset vartalon ja/tai raajojen jäykistyminen, kesto jopa minuutteja E) Toonis-klooniset l. tajuttomuuskouristuskohtaukset vartalon ja/tai raajojen jäykistyminen, joskus karjaisu tai huuto, kaatuminen kasvojen väri voi sinertyä, suusta tulla vaahtoa, hengitys salpautua hengityslihasten jäykistyessä 10-20 sekunnin kuluttua alkaa nykinä tai voimakas tärinä, hengitys käynnistyy, voi olla korisevaa ääntä, tämän vaiheen kesto 1-2 minuuttia virtsa tai uloste voivat mennä alle, suusta voi tullaverta nykinän päätyttyä jälkiuni, josta lasta ei saa herätettyä ensimmäisten minuuttien aikana, jälkiväsymys voi kestää jopa seuraavaan päivään

9 SH / syksy 20109 ristiriitaiset, vaikeasti tulkittavat tai kuvattavat oireet luokittelu usein vaikeaa etenkin pienillä lapsilla(eivät osaa kuvata tuntemuksiaan) ja yöllisissä kohtauksissa 3. LUOKITTELEMATTOMAT KOHTAUKSET

10 SH / syksy 201010 Kohtaustietojen neljan T:n muistisäänto on: Tuntemukset (kohtauksen ennakkotuntemukset), Tajunnanhäirion aste (osittainen vai täydellinen), Toispuoleisuus (motoristen oireiden tois- tai molemminpuolisuus) ja Toipuminen (jälkioireet, esim. toisen puolen raajojen toimimattomuus, puhehäiriöt). Nämä ovat tärkeitä kohtauksen laadun (paikallinen vai yleistynyt), alkamisalueen ja leviämislaajuuden määrittämiselle.

11 SH / syksy 201011 Lääkehoidon periaatteita: Epilepsian ensisijainen hoito on lääkehoito. Epilepsialääkkeet ovat kokonaan erityiskorvattavia lukuun ottamatta uusimpia käyttöön tulleita valmisteita. Hoito on oireenmukaista eikä varsinaisesti paranna epilepsiaa, mutta säännöllinen lääkehoito ennaltaehkäisee kohtausten esiintymistä. Hoidossa ei saisi unohtaa monia lapsen, nuoren ja perheen kannalta keskeisiä asioita kuten epilepsian ja hoidon vaikutuksia kehitykseen, oppimiseen ja elämänlaatuun. Tulisikin pyrkiä hoitamaan epilepsiaa sairastavaa lasta ja nuorta – ei pelkkiä kohtauksia. Epilepsian hoito on aina lääkärin, vanhempien ja lapsen välinen yhteinen paatos.

12 SH / syksy 201012 Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen säännöllistä lääkitystä saatetaan harkita, jos ensimmäinen kohtaus on pitkittynyt tai jos todetaan muita uusiutumisriskiä lisääviä tekijöitä. Epilepsian hoidon perusta on riittävän pitkä lääkehoito ja hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus. Kohtaukset saadaankin usein hyvin hallintaan lääkkeillä. Epilepsian lääkehoito aloitetaan kohtaustyypin ja epilepsiaoireyhtymän mukaan valitulla ensisijaislääkkeellä. Jos kohtaukset eivät lopu ensimmäisellä lääkkeellä, kokeillaan vielä toista lääkettä ainoana lääkkeen. Jos kohtaukset jatkuvat, siirrytään yleensä yhdistelmälääkitykseen. Lääkehoitoa jatketaan yleensä vähintään niin kauan, että lapsi tai nuori on ollut kaksi vuotta kohtaukseton. Tietyissä lapsuusiän hyvänlaatuisissa epilepsioissa hoidon kestoksi saattaa riittää yksi kohtaukseton vuosi, kun taas toisissa epilepsioissa lääkehoitoa voidaan joutua jatkamaan koko elämän ajan. Epilepsiadiagnoosin jälkeen on tärkeää, että perhe saa hoidonohjauksen. Siinä käydään läpi lääkehoito, hoidon mahdolliset haittavaikutukset, hoidon vaikutuksen seuraaminen, epilepsian vaikutukset jokapäiväiseen elämään ja koulunkäyntiin sekä mahdolliset rajoitukset ammatinvalintaan ja esimerkiksi ajokykyyn.

13 SH / syksy 201013 Yleisperiaatteet lääkkeen valinnassa: Lapsuusiässä alkavan paikallisalkuisen epilepsian hoidossa ovat vertailututkimuksissa tehokkaiksi osoittautuneet perinteisistä lääkkeistä karbamatsepiini, okskarbatsepiini, valproaatti ja klobatsaami; uudemmista laakkeista gabapentiini, lamotrigiini, levetirasetaami ja topiramaatti. Erityistilanteissa (esim.varhaislapsuus, yliherkkyydet tai muiden laakkeiden tehon puute) voidaan kayttaa fenytoiinia, fenobarbitaalia tai vigabatriinia, jota käytettaessä on kuitenkin otettava huomioon näkökenttäpuutoksen riski. Lääkevalinnassa otetaankin huomioon kohtauksia estävän tehon lisäksi sivu- ja haittavaikutukset, turvallisuus ja kustannukset. Käytannossä paikallisalkuisen epilepsian hoidossa ensisijaiset lääkkeet ovat karbamatsepiini ja okskarbatsepiini. ETSI PHARMACASTA rekisteröidyt lääkevalmisteet edellä mainituille vaikuttaville aineille Ja etsi ja kokoa lääkevalmisteiden tavalliset ja vakavat haittavaikutukset!

14 SH / syksy 201014 Lääkehoidon käytännön toteutus kotona: Epilepsialääkityksen tarkoitus on kohtausten ennaltaehkäisy. Kun lapselle aloitetaan epilepsialääkitys, lapsen pitää ottaa lääkkeitä säännöllisesti joka päivä usean vuoden ajan, vaikka hänellä ei olisikaan kohtauksia. Epilepsialääkitystä aloitettaessa lapselle on hyvä puhua hänen ikä- ja kehitystasoaan vastaavalla kielellä sairaudesta ja lääkityksen tarpeellisuudesta. Leikki-ikäiseltäkään lapselta ei ole syytä salata sairautta eikä hänelle kannata antaa salaa lääkkeitä. Toisaalta lääkkeen ottamisesta ei pidä tehdä isoa numeroa vaan lääkitys on yksi jokapäivaiseen arkeen kuuluva asia.

15 SH / syksy 201015 Lapsen iästä ja kehitystasosta riippuu, kuinka paljon vastuuta hänelle voi antaa lääkkeiden ottamisessa. Jo melko pienet koululaiset pystyvät valvottuina ja vanhempiensa tukemina huolehtimaan lääkkeidensä ottamisesta. Etenkin nuoria on hyvä kannustaa mahdollisimman omatoimisesti huolehtimaan lääkityksestään ja sairautensa hoitamisesta. Epilepsialääkkeet eivät estä muiden lääkkeiden rinnakkaiskäyttöä. Esim. kuume- ja särkylääkettä voi antaa lapselle niin kuin ennenkin. Lääkärissä käydessä on kuitenkin aina syytä kertoa lapsen tai nuoren epilepsialääkityksestä, koska joskus lääkitys voi vaikuttaa muiden lääkkeiden valintaan tai annostukseen. Epilepsiaa sairastavat lapset voi rokottaa normaalisti. Erityistilanteissa on hoitavalta lääkariltä kuitenkin aina hyvä tarkistaa rokotusasiat, esim. jos lapsella on ollut aiemmin poikkeavia rokotusreaktioita.

16 SH / syksy 201016 Miten lääkkeet otetaan: Yleensä epilepsialääkkeet otetaan kahdesti vuorokaudessa. Lääkkeiden ottaminen olisi hyvä liittää johonkin päivän rutiiniin, esim. aamu- ja iltapalaan. Muutamien tuntien poikkeama aamu- tai ilta- annoksen ottamisessa ei yleensä vaikuta hoitotulokseen, ja esim. viikonloppuna voi lapsen antaa nukkua hieman pidempään. Jos lapsen on vaikea niellä tabletti veden kanssa, niin tabletin nieleminen onnistuu yleensä paremmin esim. kiisselin, hedelmasoseen, puuron tai jogurtin kanssa. Tablettia ei saa kuitenkaan sekoittaa koko ruoka-annoksen joukkoon, vaan tabletti laitetaan lusikalliseen esim. jogurttia ja niellään sen mukana. Pieneltäkään lapselta ei saa salata, että lääke on lusikassa, vaan hänelle pitää kertoa, että ”nyt otetaan lääke”. Lääkeannostusta ei saa itse muuttaa eikä lääkitystä saa koskaan lopettaa yhtäkkisesti.

17 SH / syksy 201017 Mitä tehdä, jos lääke unohtuu? Pääperiaatteena on, että lääkkeen voi joskus unohtaa ottaa yhden kerran, mutta ei kahta kertaa peräkkäin! Kohtausriski suurenee, jos lääke unohdetaan ottaa kaksi kertaa peräkkäin tai jos yksittäisiä unohtamisia on useita kertoja viikossa. Miten toimia, jos lapsella on oksennustauti? Jos lapsi oksentaa sulamattoman lääkkeen, niin uuden lääkeannoksen voi antaa yhden kerran. Oksentamisen jälkeen on hyvä odottaa esim. puoli tuntia, ennen kuin antaa uuden lääkkeen ja silloin se kannattaa antaa pienen nestemäärän kanssa. Jos oksennustauti pitkittyy, eikä lääkkeitä saada annettua, kannattaa ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin tai suoraan sairaalan päivystykseen.

18 SH / syksy 201018 Kohtauksen hoito Valtaosa (>90%) epileptisista kouristuskohtauksista menee ohi itsestään 1 – 4 minuutissa eivätkä ne vaadi erityistoimia eivätkä lääkehoitoa. Tärkeintä kohtauksen hoidossa on rauhallinen suhtautuminen. Lapsi käännetään kylkiasentoon, ettei hän vahingoita itseään kohtauksen aikana, avataan kiristavat vaatteet ja pyritään arvioimaan kohtauksen kesto. Kouristuksia ei pidä yrittää estää, eikä suuhun saa laittaa mitään. Kouristelun jälkeen seuraavaa kohtauksen jälkiunta ei kannata häiritä. Epilepsiakohtaus on pitkittynyt silloin, kun kohtaus jatkuu yhtäjaksoisesti yli 5 minuuttia, tai kun kohtaukset toistuvat ilman, että lapsi ehtii välillä toipua ennalleen.

19 SH / syksy 201019 Ensiapulääkkeenä käytetään nestemäistä diatsepaami peräruisketta (Stesolid R, DiazepamR) tai erityisluvalla saatavaa poskenlimakalvolle annosteltavaa midatsolaami liuostaä(EpistatusR), jotka voi antaa kouristuskohtaukseen, joka ei näyta loppuvan itsestään. Mikäli kohtaus jatkuu lääkityksestä huolimatta, on hälytettava ambulanssi (112) ja toimitettava lapsi sairaalahoitoon. Niiden lasten osalta, joilla esiintyy runsaasti kohtauksia hoidosta huolimatta voidaan yksittäiset kohtaukset usein hoitaa kotona yksilöllisten, hoitavan lääkarin kanssa sovittujen hoito-ohjeiden mukaan.

20 SH / syksy 201020 Lyhyissa absence-poissaolokohtauksissa, myoklonisissa lihasnykays- ja lysahtamiskohtauksissa ei ensiapulaaketta yleensa tarvitse antaa. Naissa tilanteissa yritetaan vain suojata mahdollisuuksien mukaan lasta tapaturmilta ja loukkaantumisilta. Mikali pienella lapsella on paljon kaatumiseen johtavia kohtauksia, voidaan kyparaa kayttaa paan suojaamiseksi hankalimpina aikoina. On hyva aluksi tarkkailla kohtauksen alkua, kulkua ja kestoa seka myohemmin kohtaustyypin mahdollista muuttumista. Lasta ei tule kuitenkaan vahtia ja tietoisesti koko ajan seurata tai kieltaa, koska lapsi ei silloin osaa olla oma itsensa. Muutama huomaamatta jaanyt kohtaus on parempi kuin lapsen kokema jatkuva valvonta, ylisuojelu ja mahdollinen itsetunnon heikkeneminen. |

21 SH / syksy 201021 Lapsuusiässä alkavan epilepsian ennustetta pidetään yleisesti ottaen hyvänä ja valtaosa lapsuusiässä epilepsiaan sairastuvista saadaan nykyisillä hoitomenetelmillä kohtauksettomiksi. Niillä lapsilla, joilla kohtauksia esiintyy hoidosta huolimatta, voi epilepsia vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. Hoitamaton epilepsia voi olla etenevä sairaus, joka hidastaa lapsen liikunnallista, älyllistä ja sosiaalista kehitystä. Siksi epilepsian varhainen toteaminen, hyvä lääketieteellinen hoito, epilepsian hyväksyminen yhtenä lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja normaalin kehityksen tukeminen ovat tärkeitä epilepsian hyvän hoidon osia. Epilepsiakohtausten uusiutumisriski lapsilla vaihtelee suuresti (12–39 prosenttia) ensimmäisten kahden vuoden aikana lääkehoidon lopetuksen jälkeen. Pienellä osalla uusiutunut epilepsia osoittautuu vaikeahoitoiseksi. Osalla lapsista kohtaukset kuitenkin uusivat aikuisiässä ja lääkitys joudutaan aloittamaan uudelleen.

22 SH / syksy 201022 TAJUTTOMUUSKOURISTUSKOHTAUS Kohtauksen saanut menettää tajuntansa, kaatuu ja vartalo jäykistyy. Kieli tai poski voi jäädä hampaiden väliin, jolloin suusta vuotaa verta. Jäykistymistä seuraavat nykivät kouristukset. Hengitys salpautuu muutamaksi sekunniksi ja suusta voi tulla vaahtoa. Kouristuksia seuraa jälkiuni, josta henkilö on jo herätettävissä. 1.Pysy rauhallisena. Jokainen voi auttaa epilepsiakohtauksen saanutta. Ensiavun antaminen ei vaadi erityistaitoja. 2. Älä yritä estää kouristusliikkeitä, mutta huolehdi siitä, ettei henkilö niiden aikana kolhi päätään tai muuten vahingoita itseään. Kouristelu kestää yleensä vain 1–2 minuuttia. 3. Älä laita suuhun mitään, sillä se vaikeuttaa hengittämistä. 4. Yritä kääntää henkilö kylkiasentoon heti, kun kouristukset vähenevät. Näin hengitystiet pysyvät avoimina ja mahdolliset eritteet pääsevät valumaan ulos. 5. Avaa kiristävät vaatteet ja varmista, että henkilö pystyy hengittämään. 6.Hälytä ambulanssi (112), jos kouristelu kestää yli 5 minuuttia tai kohtaus uusii ennen kuin henkilö on ehtinyt toipua edellisestä kohtauksesta. 7.Varmista, että henkilö on kunnolla toipunut, vastaa kysymyksiin ja tietää, minne on menossa, ennen kuin jätät hänet. Kutsu ambulanssi, jos henkilö on loukkaantunut kohtauksen aikana.

23 SH / syksy 201023 TAJUNNANHÄMÄRTYMISKOHTAUS Kohtauksen aikana henkilö vaikuttaa sekavalta eikä ole täysin tietoinen ympäristöstään. Hän saattaa toistaa tiettyä mekaanista liikettä, esim. kävelee päämäärättömästi, hieroo käsiään, nyppii vaatteitaan tai maiskuttelee. Tajunta on hämärtynyt, hän ei tajua mitä tapahtuu eikä pysty vastaamaan kysymyksiin. 1. Pysyttele kohtauksen saaneen henkilön lähettyvillä ja yritä tarvittaessa varovasti ohjailla häntä siten, ettei hän vahingoita itseään. Kohtaus kestää yleensä vain muutaman minuutin. 2. Älä yritä estää henkilön liikkumista, sillä hän todennäköisesti vastustaa sinua. 3. Anna kohtauksen mennä ohi itsestään. Ellei niin käy 5 minuutin kuluessa, hälytä ambulanssi (112). 4. Älä poistu henkilön läheltä ennen kuin kohtaus on mennyt kokonaan ohi, ja anna hänen levätä tai nukkua, kunnes hän on täysin toipunut.

24 SH / syksy 201024 Vaikuttava ainetavallisia, lieviä haittavaikutuksia sietämättömiä, vakavia haittavaikutuksia Asetatsoliamidi väsymys päänsärky lisääntynyt virtsaneritys munuaiskivet tuntohäiriöt yliherkkyysihottuma luuydinvaurio Etosuksimidi väsymys päänsärky hikka käyttäytymismuutokset vatsavaivat luuydinvaurio Fenytoiini väsymys tasapainohäiriöt näköhäiriöt ikenien liikakasvu myokloniset lihasnykäykset luuydinvaurio yliherkkyysihottuma maksavaurio

25 SH / syksy 201025 Vaikuttava ainetavallisia, lieviä haittavaikutuksia sietämättömiä, vakavia haittavaikutuksia Gabapentiini väsymys tasapainohäiriöt vapina masentuneisuus painonnousu myokloniset lihasnykäykset psyykkiset häiriöt Karbamatsepiini väsymys tasapainohäiriöt näköhäiriöt ripuli natriumin niukkuus veressä myokloniset lihasnykäykset yliherkkyysihottuma luuydinvaurio maksavaurio Klobatsaami väsymys levottomuus psyykkiset häiriöt

26 SH / syksy 201026 Vaikuttava ainetavallisia, lieviä haittavaikutuksia sietämättömiä, vakavia haittavaikutuksia Klonatsepaami alentunut lihasjänteys tiedonkäsittelyn ja oppimisen ongelmat syljen ja limanerityksen lisääntyminen huimaus painonnousu Lamotrigiini väsymys tasapainohäiriöt näköhäiriöt päänsärky yliherkkyysihottuma Levetirasetaami väsymys huimaus tasapainohäiriöt hermostuneisuus psyykkiset häiriöt

27 SH / syksy 201027 Vaikuttava ainetavallisia, lieviä haittavaikutuksia sietämättömiä, vakavia haittavaikutuksia Nitrasepaami väsymys uneliaisuus levottomuus yliherkkyysihottuma sekavuus Okskarbatsepiini väsymys huimaus natriumin niukkuus veressä myokloniset lihasnykäykset yliherkkyysihottuma Rufinamidi väsymys, uneliaisuus päänsärky huimaus pahoinvointi, oksentelu yliherkkyysihottuma

28 SH / syksy 201028 Vaikuttava ainetavallisia, lieviä haittavaikutuksia sietämättömiä, vakavia haittavaikutuksia Stiripentoli pahoinvointi, oksenteluluuydinvaurio Tiagabiini huimaus väsymys masentuneisuus vapina myokloniset lihasnykäykset psyykkiset häiriöt Topiramaatti väsymys tasapainohäiriöt tiedonkäsittelyn ja oppimisen ongelmat masentuneisuus painon lasku tuntohäiriöt psyykkiset häiriöt munuaiskivet voimakas painonlasku

29 SH / syksy 201029 Vaikuttava ainetavallisia, lieviä haittavaikutuksia sietämättömiä, vakavia haittavaikutuksia Valproaatti vapina hiustenlähtö lievä painonnousu pahoinvointi väsymys maksavaurio haimatulehdus vuototaipumus voimakas painonnousu Vigabatriini tasapainohäiriöt väsymys levottomuus painonnousu myokloniset lihasnykäykset psyykkiset häiriöt näkökentän kaventuma

30 Lähteet: Vilen, Vihunen, Vartiainen, Siven, Neuvonen & Kurvinen. 2008. Lapsuus erityinen elämävaihe. WSOY. http://www.sairaslapsi.com/; luettu 21.7.2010. http://www.sairaslapsi.com/ http://www.lastenlaakari.com/; luettu 21.7.2010. http://www.lastenlaakari.com/ http://www.terveyskirjasto.fi/; luettu 31.7.2010. http://www.terveyskirjasto.fi/ http://www.epilepsia.fi/; luettu 31.7.2010. http://www.epilepsia.fi/ SH / syksy 201030