OTT, VT Rauno Korhonen oikeusinformatiikan professori oikeustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto 4.4.2016 JULKISUUS JA SALASSAPITO VIRANOMAISTOIMINNASSA.

OTT, VT Rauno Korhonen oikeusinformatiikan professori oikeustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto 4.4.2016 JULKISUUS JA SALASSAPITO VIRANOMAISTOIMINNASSA 2016 Luentosarja: 4. – 5.4.2016; 10 h Opintojakso: Hallinto-oikeuden ja oikeusinformatiikan pooli; ONPOOL5

Luentosarjan sisällöstä: 1) Valtion tietohallinnon kehityksestä ja keskeisestä lainsäädännöstä 2) Julkisuuslain tavoitteista ja keskeisistä uudistuksista 3) Julkishallinnon tietohallinnosta ja hyvästä tiedonhallintatavasta (julkisuuslain 5 luku ja julkisuusasetuksen säännökset) 4) Asiakirjarekisterit, kirjaaminen, asian vireilletulo (JulkA ja hallintolaki) 5) Julkisuusperiaatteesta ja julkisuuslain rakenteesta (PeL ja JulkL) 6) Asiakirjan julkiseksi tuleminen (julkisuuslain 2 luku) 7) Oikeus saada tieto asiakirjasta (julkisuuslain 3 luku) 8) Tiedon antaminen asiakirjasta (julkisuuslain 4 luku) 9) Salassapitovelvoitteet (julkisuuslain 6 luku) 10) Salassapidosta poikkeaminen ja sen lakkaaminen (julkisuuslain 7 luku) 11) Arkistolainsäädännöstä suhteessa julkisuuslainsäädäntöön (arkistolaki) 12) Julkisuusperiaatteesta oikeudenkäynnissä (oikeudenkäynnin julkisuuslait)

Luentosarjan päivien luentoajankohdat saleineen: Ma 4.4.klo 12.15 - 17.00F1011 Ti 5.4.klo 12.15 – 17.00LS 1 - Luentosarjassa ei ole luentokuulustelua ! Myöskään luentopäiväkirjaa ei tarvitse täyttää! -Poissaolo 2 h sallittu perustellusta syystä professorin kanssa sopien! -Enempi poissaolo kuitataan erillisellä kirjallisella työllä. -Luentosarjan voi käyttää pooliin vaihtoehtoisesti joko 10 h pakollisena tai 2 lp. tuottava luentosarjana. Samalla luentosarjalla ei luonnollisestikaan voi saada molempia suorituksia !!! -Luentosarjan käyneille merkitään tämä luentosarja lisäpisteelliseksi, jollei listaan ole muuta merkitty ja/tai sovittu professorin kanssa!

Huom! - Lisäpisteet huomioidaan tentin arvostelussa sekä läpipääsyn että arvosanan kohdalla! - Listat ovat tallessa professorilla, tutkija Anssi Kärjellä (Riekkinen auskultoimassa 1.4. alkaen vuoden) ja kansliassa. Opintorekisterissä ei pisteitä välttämättä näy teknisistä syistä. - Luentosarjojen lisäpisteet sekä mahdolliset korvaavuuksista saadut lisäpisteet tulee kuitenkin ehdottomasti mainita ilmoittauduttaessa poolin tenttiin.!!!

Luentosarjan puuttuvat tunnit (enemmän kuin 2) korvaava essee! Kirjoita noin konseptin verran eli 4 sivua aiheesta: Henkilökohtaisia kokemuksia ja perusteltuja mielipiteitä julkisuudesta, salassapidosta ja tietosuojasta suomalaisessa yhteiskunnassa ! Voit ottaa esim. kantaa aiheisiin: -Viranomaisten avoimuus, tiedottaminen ja palvelu -Kameravalvonta yleensä ja liikenteessä -Facebook ja sosiaalinen media -Mielipidekirjoitukset lehdissä ja netissä -Median rooli -Julkisuus, julkkikset ja yksityisyys -Rekisterit ja tietojärjestelmät jne…… Kun palautat esseen professorille, saat luentosuorituksen!

Huom! ONPOOL5 tenttivaatimuksista!!! -Saarenpään artikkelista Oikeusinformatiikka on ilmestynyt vuoden 2016 alussa päivitetty uusi versio ns. valintakoekirjan laitoksessa Marja-Leena Niemi (toim.): Oikeus tänään. OSA I. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja. Sarja C 63. Bookwell Oy 2016. -On suositeltavaa lukea tenttiin tämä uudempi versio, koska oikeusinformatiikka muuttuu nopeasti. -Jos vastaat uudemman artikkelin perusteella, mainitse siitä vastauspaperissa!!!!

Oikeusinformatiikan uuden tutkintorakenteen valinnaiset 5 opintopisteen jaksot: -Informaatio-oikeus ja tietotekniikkaoikeus ONVAL0008; 5 op. -Viestintäoikeus ONVAL0009; 5 op. -Tietosuoja ja tietoturvallisuus ONVAL0010; 5 op. -Sähköinen asiointi ja viestintä viranomaistoiminnassa ONVAL0011; 5 op. -Poliisi, informaatio ja tietojärjestelmät ONVAL0012; 5 op. Muista ilmoittautumisessa mainita valitsemasi valinnainen kirjallisuus, jottei professorin tarvitse turhaan laatia ylimääräisiä kysymyksiä!

Aihepiirin taustakirjallisuutta: Kulla Heikki – Koillinen Mikael: Julkisuus ja henkilötietojen suoja viranomaistoiminnassa. Turun yliopisto. 2014 Mäenpää Olli: Hallinto-oikeus. 2013. Mäenpää Olli: Julkisuusperiaate. WSOYpro 2008 ja 2009 Voutilainen Tomi: Oikeus tietoon. Informaatio-oikeuden perusteet. Edita 2012. Tapanila Antti: Oikeudenkäynnin julkisuus riita- ja rikosasioissa. Edita 2010. Mäenpää Olli: Oikeudenkäynnin julkisuus hallintotuomioistuimissa. Edita 2007. Korhonen Rauno: Perusrekisterit ja henkilötietojen suoja. Informaatio- oikeudellinen tutkimus yksityisyyden suojasta yhteiskunnan perusrekisteritietojen käsittelyssä. Rovaniemi 2003 (väitöskirja). tai Korhonen Rauno: Perusrekisterit ja tietosuoja. Edita 2003

Aihepiirin taustakirjallisuutta: Voutilainen Tomi: ICT-oikeus sähköisessä hallinnossa. Edita 2009. (väitöskirja) Mäenpää Olli: Viranomaisten toiminnan julkisuus – oikeuskäytännön suuntaviivat ja painopisteet. Teoksessa Korkein hallinto-oikeus 90 vuotta. 2008 Wallin Anna-Riitta – Konstari Timo: Julkisuus- ja salassapitolainsäädäntö. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyvät lait. 2000 Lohiniva – Kerkelä Mirva: Verosalaisuus. Yksityisyyden ja luottamuksellisen liiketoimintatiedon suoja verotuksessa. Rovaniemi 2003. (väitöskirja) Habermas Jürgen: Julkisuuden rakennemuutos. Tutkimus yhdestä kansalaisyhteiskunnan kategoriasta. Vastapaino. Tampere 2004

Lainvalmisteluaineistoa: - HE 1/1998 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen hallitusmuodoksi. - HE 30/1998 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi. - HE 96/1998 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle henkilötietolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. - HE 17/2002 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. - HE 20/2005 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain sekä kuntalain 50 §:n muuttamisesta. - HE 12/2006 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. - HE 13/2006 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. - HE 246/2010 vp. Hallituksen esitys laiksi julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta. - HE 184/2012. Hallituksen esitys laeiksi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta annetun lain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n muuttamisesta.

Anders Chydenius 1729 - 1803 ALUKSI Julkisuusperiaatteen synty – ajatus viranomaistoiminnan avoimuudesta????

Maailman ensimm ä isen julkisuuslain 250-juhlavuosi alkaa E duskunnan puhemies Maria Lohela on mukana käynnistämässä painovapauden 250-vuotisjuhlavuotta, jota vietetään teemalla "Oikeus tietää - oikeus sanoa". Juhlavuoden avauksessa 4. joulukuuta 2015 klo 14-16 puhuu myös opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen. Juhlavuoden tavoitteena on keskustella Anders Chydeniuksen perinnöstä tänään - eli avoimuuden ja ilmaisuvapauden haasteista ja mahdollisuuksista....

http://www.chydenius.net/pdf/worlds_first_foia.pdf

VIRALLINEN LEHTI -Kolmesti viikossa ilmestyvä Virallinen lehti huolehtii lakisääteisen ilmoitusvelvoitteen täyttämisestä. -Lehti joutuu julkaisemaan ne ilmoitukset, kuulutukset ja muut asiakirjat, jotka laki, asetus tai muu alempiasteinen säädös määrää julkaistavaksi Virallisessa lehdessä. -Virallinen lehti ei kommentoi julkaisemaansa. -1819 perustettu Virallinen lehti on Suomen vanhin edelleen ilmestyvä lehti. -Se juhli 196-vuotisjuhliaan 2.11.2015. -Kts. yksityiskohtaisemmin www.virallinenlehti.fi

Valtion tietohallinnon kehittämisestä

* Valtiovarainministeriö (VM) vastaa valtion tietohallinnon ohjauksesta. (lisätietoja kts. www.vm.fi -- hallinnon kehittäminen) * Nykyään puhutaan Julkisen hallinnon ICT -käsitteestä. (Kts. valtiovarainministeriön www-etusivulta kyseisen käsitteen alta alasivut eri aihepiireineen). * Taustalla kehityksessä vaikuttavat Julkisen hallinnon ICT- strategia (sen ohjausryhmä) sekä SADe- ohjelma eli Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma * VM:n yhteydessä toimivat myös JUHTA eli Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta sekä VAHTI eli Valtionhallinnon tietoturvallisuuden johtoryhmä.

Julkisen hallinnon ICT -Valtiovarainministeriö ohjaa tietohallinnon kehitystä sekä valtion- että kuntahallinnossa. -Keskitetyllä ohjauksella tavoitellaan säästöjä tietohallintomenoissa ja samanaikaisesti tavoitellaan sitä, että tietohallinto palvelisi paremmin hallinnon ydintehtävien toteutusta. -Tähän päästään keskittämällä voimavaroja perustietotekniikan ylläpidosta hallinnon toiminnan kannalta keskeisten järjestelmien kehittämiseen. -Palvelutuotannon tehokkuutta tuetaan erityisesti keskitettyjen IT-palvelujen avulla. -(vrt. muut rakenneuudistukset ja esim. SOTE-malli)

-Tietohallinnon ohjauksessa tukeudutaan yhtenäiseen arkkitehtuuriin. -Yhteiset IT-palvelut, kuten tunnistuspalvelu sekä asiointitili ja palvelualusta, tuovat viranomaisille selviä taloudellisia säästöjä ja edesauttavat varsinaisen asiakaspalvelun kehittämistä. -Perustietovarantojen aiempaa parempi hyödyntäminen ja tietojen yhteiskäytön lisääminen mahdollistavat julkisten palvelujen hoitamisen entistä tuottavammalla tavalla. * VM, VAHTI, JUHTA ja muut elimet tuottavat jatkuvasti uusia ohjelmia, strategioita, periaatepäätöksiä………

Julkisen hallinnon ICT- strategiahanke -Julkisen hallinnon ICT –strategiahankkeessa on luotu ensimmäinen valtionhallinnon ja kuntasektorin yhteinen strategia. -Strategian avulla konkretisoidaan hallitusohjelmaan sisältyvät ICT:n hyödyntämistä koskevat linjaukset ja laaditaan toimintasuunnitelma niiden toteuttamiseksi. Strategiahankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimi ICT-johtaja Timo Valli valtiovarainministeriöstä. -Ohjausryhmä hyväksyi 29.3.2012 strategian valmistelun hankesuunnitelman. Valmistelua viedään eteenpäin seuraavilla linjausalueilla: Vaikuttavuus; Julkisen hallinnon johdettu tietohallinto; Yhteentoimivat prosessit ja palvelut; Tieto palveluiden käytössä; Hallinnon ICT – infrastruktuuri ja sen palvelut; Tietoturva kattavasti hallintoon; Toimintakykyinen hallinto eri tilanteissa –varautuminen; Toimijat, roolit ja vastuut.

* VM ja VAHTI ohjaavat ja yhteensovittavat valtionhallinnon tietoturvallisuutta ja sen kehittämistä. * Tietoturvallisuuden toimenpidealueet jaotellaan hallinnolliseen turvallisuuteen, henkilöstöturvallisuuteen, fyysiseen turvallisuuteen, tietoliikenneturvallisuuteen, ohjelmistoturvallisuuteen, tietoaineistoturvallisuuteen ja käyttöturvallisuuteen. Tietoturvallisuudella tarkoitetaan: - Asiaintilaa, jossa tietojen, tietojärjestelmien ja tietoliikenteen luottamuksellisuuteen, eheyteen ja käytettävyyteen kohdistuvat uhat eivät aiheuta merkittävää riskiä. - Tietojen, palvelujen, järjestelmien ja tietoliikenteen suojaamista ja varmistamista niihin kohdistuvien riskien hallitsemiseksi sekä normaali- että poikkeusoloissa hallinnollisilla, teknisillä ja muilla toimenpiteillä. * Tietoturvallisuus nähdään yleisesti ottaen yhteiskunnan toimintojen, palvelujen, sovellusten ja tietoteknisen infrastruktuurin perusedellytyksenä, koska yhteiskunnan toiminnot ovat monin osin riippuvaisia tiedonkäsittelystä ja tietojen siirrosta. -  ns. Kriittinen infrastruktuuri !

Tietoturvallisuusasetus 2010 -Suomessa ei ole edelleenkään tietoturvallisuuden yleislakia!!! -Heinäkuussa 2010 annettiin kuitenkin Valtioneuvoston asetus tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa (661/2010). -Asetus, joka tuli voimaan 1.10.2010, kumosi julkisuusasetuksen (1030/1999 ) 2 ja 3 §:t. -Tietoturvallisuusasetuksen luvut: 1 luku Yleiset säännökset 2 luku Yleiset tietoturvallisuusvaatimukset 3 lukuAsiakirjojen luokittelu 4 lukuLuokitellun asiakirjankäsittelyä koskevat vaatimukset 5 lukuVoimaantulo

Tietoturvallisuusasetuksen keskeisestä sisällöstä ja merkityksestä: Tavoitteet ja kohderyhmä -Asetuksessa säädetään viranomaisia koskevista yleisistä tietoturvavaatimuksista ja tietoturvallisuustasoista. -Siinä säädetään myös asiakirjojen luokittelusta ja asiakirjojen käsittelyä koskevista vaatimuksista. -Asiakirjalla tarkoitetaan asetuksessa myös sähköisessä muodossa tai muutoin teknisenä tallenteena talletettuja tietoaineistoja. -Asetuksella parannetaan sähköistä asianhallintaa ja sähköisten palvelujen kehittämistä. -Asetus ei muuta viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa, vaan ne määräytyvät julkisuuslain ja erityissäännösten perusteella. -Asetusta sovelletaan valtionhallinnon viranomaisiin, joilla tarkoitetaan valtion hallintoviranomaisia ja muita valtion virastoja ja laitoksia sekä tuomioistuimia ja muita lainkäyttöviranomaisia.

Tietoturvallisuusasetuksen keskeisestä sisällöstä ja merkityksestä Tietoaineistojen luokittelusta - Asetuksen mukaisella asiakirjojen luokittelulla osoitetaan, minkälaisia tietoturvallisuusvaatimuksia niiden käsittelyssä on noudatettava. -Uusi neliportainen luokittelu (I-IV, erittäin salainen, salainen, luottamuksellinen, käyttö rajoitettu) vastaa kansainvälisiä käytäntöjä ja kansallisten aineistojen luokittelun tuleekin olla asetuksen mukaista. -Asiakirjojen luokittelu ei kuitenkaan asetuksen mukaan ole pakollista. Viranomaisen tulee päättää, ottaako se luokittelun käyttöön ja milloin. -Luokittelua vastaavat käsittelyvaatimukset on toteutettava 5 vuoden kuluessa siitä, kun luokittelu otetaan käyttöön. -Viranomaisella on mahdollisuus kohdistaa luokittelu vain tiettyihin asiakirjoihin tai sellaisiin asiakirjan käsittelyvaiheisiin, joissa toimenpiteet suojattavan edun vuoksi ovat tarpeen. -Yhtenevät luokitukset ja käytännöt helpottavat viranomaisten välistä salassa pidettävien tietojen vaihtoa.

Tietoturvallisuusasetuksen keskeisestä sisällöstä ja merkityksestä Asetuksen täytäntöönpanosta VAHTI on julkaissut ohjeita tietoturvallisuusasetuksen täytäntöönpanosta: -Ohje tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa annetun asetuksen täytäntöönpanosta (VAHTI 2/2010) ja Sisäverkko-ohje (VAHTI 3/2010) -Näihin ohjeisiin sisältyvät linjaukset valtionhallinnon tietoturvallisuustasoista. -Ne kattavat tietoturvallisuuden hallinnan, tietojärjestelmien ja tietoverkkojen perus-, korotetun ja korkean tietoturvatason. -Virastoissa on tarpeen varmistaa, että kaikki tietoturvallisuusasetuksen 5 §:ssä säädetyt tietoturvallisuuden perustason vaatimukset täytetään asetuksessa edellytetyssä kolmen vuoden siirtymäajassa eli 30.9.2013 mennessä -Tietoturvallisuusasetus ja edellä mainitut VAHTI-ohjeet ovat tärkeä osa valtionhallinnon tietoturvallisuuden kehittämistä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen (26.11.2009) toimeenpanoa. -Asetuksen täytäntöönpanon teknisten tulkintojen yhteensovittamiseksi VAHTI:ssa valmisteltiin vuonna 2011 tekninen ohje tietoturvatasoista.

HUOM! Kts. myös kaksi uutta tietoturvallisuuteen liittyvää lakia, jotka tulivat voimaan 1.6.2012: - Laki tietoturvallisuuden arviointilaitoksista (1405/2011) ja - Laki viranomaisten tietojärjestelmien ja tietoliikennejärjestelyjen tietoturvallisuuden arvioinnista (1406/2011) Nämä liittyvät osin seuraavaan: - Uusi Turvallisuusselvityslaki (726/2014) tuli voimaan 1.1.2015. Korvasi vuoden 2002 samannimisen lain.

Turvallisuusselvitysmenettely -Uusi laki voimaan 1.1.2015 -Laaditaan edelleen tarvittaessa kolmenlaisia: suppea, perusmuotoinen ja laaja. -Suppean laatii yleensä paikallispoliisi ja kaksi muuta suojelupoliisi tai joissain tapauksissa pääesikunta. -Laaditaan tietynlaisiin tehtäviin tai koulutukseen hakevista henkilöistä. -Uutta se, että esim. työnantajan tulee työhakuilmoituksessa etukäteen mainita asiasta. -Uutta myös se, että voidaan tehdä myös yrityksistä. Tästä uusia säännöksiä verrattuna vuoden 2002 edelliseen lakiin.

Tietohallintolaki - Julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteentoimivuus on ollut pitkään yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen ongelma!!! - Eduskuntaan vietiin syksyllä 2010 HE 246/2010 julkisen hallinnon tietohallinnon ohjausta ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskevaksi lainsäädännöksi. - Puhekielessä käytetty nimeä tietohallintolaki, nyttemmin yhteentoimivuuslaki, joidenkin mielestä nykyaikaisempi oli informaatiohallintolaki. -Lailla monia tavoitteita, mm. lisätä huomattavasti valtiovarainministeriön toimivaltaa julkisen sektorin tietohallinnon kehittämisessä, tuoda valtionhallintoon konsernirakenteen ja konsernijohtamisen sekä muuttaa asteittain eri hallinnonalojen ja koko julkisen hallinnon tietojärjestelmät yhteentoimiviksi.

Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (634/2011) – voimaan 1.9.2011 1 lukuYleiset säännökset 1 § Lain tarkoitus 2 § Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön 3 § Määritelmät 2 lukuTietohallinnon ohjaus 4 § Ohjaus 5 § Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta 6 § Julkisen hallinnon tietohallinnon standardi 3 lukuYhteentoimivuus 7 § Julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuus 8 § Toimialakohtainen tietojärjestelmien yhteentoimivuus 9 § Julkisen hallinnon viranomaisen tietojärjestelmien muuttaminen 10 § Tallennettujen tietojen hyödyntäminen 11 § Yhteiset palvelut 4 lukuErinäiset säännökset 12 § Tietojen saatavuus 13 § Voimaantulo

Laissa tarkoitetaan (3 §) julkisen hallinnon: Tietohallinnolla tukitoimintoa, jolla turvataan julkisten hallintotehtävien hoitaminen tietoja viestintäteknisiä menetelmiä ja keinoja hyväksikäyttäen; Tietojärjestelmällä tiettyä käyttötarkoitusta varten kerätyistä tiedoista muodostettua automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettyä tiedostoa tai tietovarantoa, jonka avulla käyttäjä voi tuottaa palveluja tai suorittaa muita tehtäviä järjestelmän käyttötarkoituksen ja tietojen käsittelyä koskevien vaatimusten mukaisesti; Tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurilla kuvausta julkisen hallinnon organisaatioiden, palvelujen, toimintaprosessien, käsiteltävien tietojen sekä käytettyjen tietojärjestelmien ja teknologian muodostaman tietohallinnon kokonaisuuden rakenteesta ja sen osien välisestä suhteesta. Tietojärjestelmien yhteentoimivuudella tietojärjestelmien teknistä ja tietosisällöllistä yhteentoimivuutta muiden julkisen hallinnon viranomaisten tietojärjestelmien kanssa silloin, kun järjestelmät käyttävät samoja tietoja.

-Tietohallintolain mukaan valtiovarainministeriön tehtävänä on siis huolehtia julkisen hallinnon tietohallinnon yleisestä ohjauksesta. -Yhteentoimivuuteen pyritään ottamalla käyttöön: 1)Yhtenäiset julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu- ja kuvaamisjärjestelmät 2)Yhteentoimivuuden edellyttämät kuvaukset ja määritykset 3)Julkisen hallinnon tietohallinnon yhteiset palvelut ja 4)Yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeelliset muut toimenpiteet. -Laissa ovat säännökset julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnasta (JUHTA), julkisen hallinnon tietohallinnon suosituksista (JHS) sekä valtiovarainministeriön päättämistä julkisen hallinnon tietohallinnon standardeista.

-Tietohallintolaki koskee valtion virastoja ja laitoksia, tuomioistuimia ja muita lainkäyttöelimiä, valtion liikelaitoksia ja Ahvenanmaan maakunnan viranomaista sen huolehtiessa valtakunnan viranomaiselle kuuluvasta tehtävästä maakunnassa, kunnallisia viranomaisia pois lukien kuitenkin Ahvenanmaan kunnalliset viranomaiset, Kansaneläkelaitosta ja muita itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia sekä yliopistolaissa tarkoitettuja yliopistoja, eduskunnan virastoja ja laitoksia sekä lain nojalla julkista valtaa käyttäviä yhteisöjä, säätiöitä ja yksityisiä henkilöitä niiden käyttäessä julkista valtaa. -Tietohallintolain hyväksymisen yhteydessä muutettiin julkisuuslakia siten, että siitä poistettiin valtion hallinto- ja lainkäyttöviranomaisten tietojärjestelmien yhteensopivuutta koskevat velvoitteet sekä velvoitteet osallistua yhteiseen asiakaspalvelujärjestelmään (JulkL 18 ja 36 §:issä)

Valtori -Valtion tietoja viestintätekniikkakeskus Valtori aloitti toimintansa 1.3.2014. -Palvelukeskus tuottaa ja kehittää yhteisiä perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalveluja sekä sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalveluja. Valtori toimii JulkICT-toiminnon ohjauksessa. -Valtioneuvosto täsmensi 20.2.2014 antamallaan asetuksella säännöksiä Valtorin tehtävistä ja asiakasneuvottelukunnasta. -Asetus sisältää lakia (1226/2013) tarkentavia säännöksiä valtion yhteisistä tietoja viestintäteknisistä palveluista, niiden käytöstä ja tuottajista.

Prof. Olli Mäenpää, Helsingin yliopisto - Ilmeisesti kuultuaan, että Rovaniemelläkin opetetaan hallinto- ja julkisuuslainsäädäntöä!!!!! Ns. julkinen välikevennys!

MYÖS ”UUTTA”: 1.12.2010 tuli voimaan pitkään valmisteltu laki oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä (372/2010)– HE 102/2009 vp. -Laissa säädetään lainkäyttöasioiden käsittelyä ja täytäntöönpanoa sekä oikeusministeriön hallinnonalan tutkimus- ja suunnittelutoiminta palvelevasta valtakunnallisesta tietojärjestelmästä, siihen talletettavista tiedoista, talletettujen tietojen luovuttamisesta ja muusta käsittelystä sekä tuomioistuinten, syyttäjäviranomaisten ja oikeusaputoimistojen velvollisuudesta liittyä tietojärjestelmään ja toimittaa siihen tietoja. -OIKEUSHALLINNON VALTAKUNNALLINEN TIETOJÄRJESTELMÄ muodostuu ratkaisuja päätösilmoitusjärjestelmästä, diaari- ja asianhallintatietojen valtakunnallisesta käsittelyjärjestelmästä sekä raportointi-, tilastoja arkistojärjestelmästä. -OIKEUSHALLINNON VIRANOMAISELLA eli tuomioistuimella, syyttäjäviranomaisella ja oikeusaputoimistolla on velvollisuus liittyä oikeushallinnon valtakunnalliseen tietojärjestelmään ja välittää tietoja. -OIKEUSREKISTERIKESKUS toimii oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän rekisterinpitäjänä.

UUSIMPIA STRATEGIOITA JA TIETOYHTEISKUNTAOHJELMIA: - EU:n komission i2010 –puitestrategia, jossa määritellään tietoyhteiskunnan ja audiovisuaalisen viestinnän poliittiset suuntaviivat eurooppalaisella tasolla jäsenmaita velvoittaen. (-  EU 2020 –strategia) - Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015 (kts. www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi) - SADe –hanke (Sähköinen asiointi ja Demokratia); Julkisen hallinnon sähköisen asioinnin kehittämislinjauksia ja toimenpide-ehdotuksia sisältävä loppuraportti tammikuulta 2009 löytyy VM:n verkkosivuilta www.vm.fi - Kansallinen tietoturvastrategia 2009-2015. Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2008. - Laajakaista kaikkien ulottuville. Kansallinen toimintasuunnitelma tietoyhteiskunnan infrastruktuurin parantamiseksi. Selvitysmiehen ehdotus 15.9.2008. Valtiovarainministeriö. – ns. Laajakaistastrategi a kts. verkkosivut

Digitaalinen agenda -Komission vuonna 2010 julkaisemassa Eurooppa 2020 – tiedonannossa digitaalinen agenda on yksi seitsemästä lippulaivahankkeesta. -Sillä tarkoitetaan EU:n viestintä- ja yhteiskuntapoliittisia linjauksia, lainsäädäntötoimia ja ohjelmia, joiden avulla varmistetaan tietoja viestintäteknologioihin perustuvan talouden kasvuedellytykset EU:ssa. -Digitaalinen agenda on yksi Suomen EU-politiikan avainhankkeista vuosina 2011-2020 ja sen katsotaan olevan tärkeä väline kasvun ja tuottavuuden lisäämisessä. -Kts. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu 1/2011: Tuottava ja uudistuva Suomi. Digitaalinen agenda vuosille 2011-2020.

Uutta ja vireillä….. -Open Data –kehitys, tietovarantojen vapaa ja maksuton hyödyntäminen yhteiskunnassa. Erilaisia esityksiä vireillä….! -Tietoyhteiskuntakaari. Sähköisen viestinnän lainsäädännön kokonaisuudistus. Laki 917/2014, tuli voimaan 1.1.2015. -Suomen uusi kyberturvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 24.1.2013. -European Cybercrime Center, Europolin alainen elin aloitti 1.1.2013. -EU:n tietosuojauudistus: Henkilötietodirektiivistä yleiseen tietosuoja-asetukseen. Komission luonnos 25.1.2012. Hyväksytty säädös käännöksineen julkaistaan pian….>2018

Avoin tieto – Open Data – Big Data -Taustalla jo 1980-luvulla alkanut keskustelu yhteiskunnan perusrekisteritietojen käytöstä ja maksullisuudesta. -  Kts. Korhosen väitöskirja -Vuoden 2003 PSI-direktiivi (Re-use of Public Sector Information), jota on uudistettu 2013. -Lukuisia hankkeita vireillä meillä ja maailmalla -Avoimella tiedolla tarkoitetaan maksuttomasti kansalaisten, yhteisöjen ja yritysten saatavilla olevia julkisia tietoaineistoja, jotka on muutettu sellaiseen muotoon, että ne ovat helposti uudelleen käytettävissä esimerkiksi palvelujen ohjelmistokehityksessä.

Avoin tieto – Open Data – Big Data Big Datalla tarkoitetaan verkossa olevien suurten tietoaineistojen hyödyntämistä. Big Data koostuu eri muodoissa, eri välineissä ja vaihtelevan ajan olemassa olevasta tiedosta. Big Dataa ovat esimerkiksi blogit, kauppojen kanta-asiakastietokannat, pilvipalveluissa olevat tietokannat ja vaikkapa reaaliaikaiset prosessien seurannat, kuten hetkelliset tiedot liikennevirroista. -Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti 13.9.2013: Big data Suomessa. Keskustelualoite. LVM:n julkaisuja 25/2013. - Uudempi julkaisu on Big Datan Hyödyntäminen. LVM 20/2014

TIETOYHTEISKUNTAKAARI (917/2014) -Liikenne- ja viestintäministeriö valmisteli tietoyhteiskuntakaaren, johon koottiin keskeiset sähköistä viestintää koskevat kansalliset säädökset. Hallitus antoi esityksen eduskunnalle tammikuussa 2014. -Tietoyhteiskuntakaari sisältää 360 pykälää. Aiemmin voimassa olleista säädöksistä on poistettu päällekkäisyyksiä ja sääntelyä on pyritty selkeyttämään. -Käsittelyyn eduskunnassa on toi lisähaasteita EU- tuomioistuimen keväällä 2014 antama ratkaisu, jossa todettiin EU:n sähköisen viestinnän tunnistamistietojen tallentamisdirektiivi pätemättömäksi --- säännökset siihen liittyen meillä olivat sähköisen viestinnän tietosuojalaissa.

TIETOYHTEISKUNTAKAARI Tietoyhteiskuntakaari korvasi tullessaan voimaan 1.1.2015 seuraavat kumotut säädökset : -Viestintämarkkinalaki -Sähköisen viestinnän tietosuojalaki -Verkkotunnuslaki -Laki tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta -Laki radiotaajuuksista ja telelaitteista -Laki televisio- ja radiotoiminnasta -Laki eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä -Laki eräiden radiotaajuuksien huutokaupoista.

TIETOYHTEISKUNTAKAARI Uudistuksen pääteemoja: -Päällekkäisten säännösten poistaminen sekä sääntelyn vähentäminen ja selkeyttäminen. -Toimilupajärjestelmän uudistaminen. -Toiminnan harjoittajan velvoitteet, johon kuuluvat mm. HMV- sääntely ja yhdysliikenne. -Sähköisen viestinnän ja palveluiden jatkuvuuden turvaaminen, viranomaisten avustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvausasia. -Kuluttajansuojaa koskevien säännösten tarkistaminen. -Yksityisyyden suojaa koskevien säännösten tarkistaminen.

Sähköisen asioinnin lainsäädännön seuranta- ja kehittämistutkimus; Valtiovarainministeriön julkaisuja 30/2013. -Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) tuli voimaan 1.2.2003 ja on ollut voimassa lähes muuttamattomana yli 10 vuoden ajan. -Ma. Prof. Tomi Voutilaisen tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistossa laati selvityksen. -Raportissa katsotaan, että Suomeen tarvitaan aktiivisempaa sähköisen asioinnin ja laajemmin sähköisen hallinnon lainsäädännön seurantaa sekä lainsäädännön ajantasalla pitämistä. -Ohjaus- ja sääntelyvastuita tulisi selkeyttää ja sähköisten palveluiden kehittämis- ja tuotantomalleja tehostaa. -Suomeen on tarve perustaa julkisen hallinnon tietojärjestelmien rekisteri, jossa on kaikista olennaisista tietojärjestelmistä ja sähköisistä palveluista ajantasaiset perustiedot eräänlaisina julkisen hallinnon tietoja järjestelmäarkkitehtuurin metatietoina. -Sähköisten palveluiden tuottamisessa on huomioitava yleishallinto-oikeudellisen lainsäädännön toteutuminen erityisesti palvelujen tuotantoa ulkoistettaessa.

Lainsäädännölliset lähtökohdat viranomaisten tietoja asiakirjahallinnolle

Asiakirjahallinto, julkisuus ja arkistointi viranomaistoiminnassa: * Keskeisiä yleissäädöksiä ovat: - hallintolaki (434/2003), voimaan 1.1.2004 - julkisuuslaki (621/1999) muutoksineen ja julkisuusasetus (1030/1999) muutoksineen sekä - arkistolaki ( 831/1994) muutoksineen * Lisäksi on aina huomioitava mahdolliset erillissäännökset erityissäädöksissä. Yleensä näissä on viittaus em. yleissäädöksiin. * Julkisuuslaissa eli laissa viranomaistoiminnan julkisuudesta säännellään pääosin viranomaisten asiakirjahallinnosta. * Huomioitava myös henkilötietolaki (523/1999) ja laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003)

- Lähtökohdaksi viranomaisten asiakirjahallintoa tarkasteltaessa voidaan ottaa perustuslain ja hallintolain hyvää hallintoa koskevat säännökset sekä julkisuuslain 18 § hyvästä tiedonhallintatavasta. - Merkitystä on myös henkilötietolain vaatimuksilla hyvästä tietojenkäsittelytavasta ja tietojen suojaamisesta (kts. HetiL 1 § ja 32 §)

Perustuslaki 21 § Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Hallintolaki 1 § Lain tarkoitus Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Lain tarkoituksena on myös edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta. Hallintolaki 2 luku Hyvän hallinnon perusteet 6 §Hallinnon oikeusperiaatteet 7 §Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus 8 §Neuvonta 9 §Hyvän kielenkäytön vaatimus 10 §Viranomaisten yhteistyö

6 § Hallinnon oikeusperiaatteet Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. 7 § Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. 8 § Neuvonta Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa ja vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen.

9 §Hyvän kielenkäytön vaatimus Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa asioidessaan on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai mitä johtuu Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista. 10 §Viranomaisten yhteistyö Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Viranomaisten välisestä virka-avusta säädetään erikseen.

JULKISUUSLAIN SÄÄTÄMISEN TAVOITTEISTA JA KESKEISISTÄ MUUTOKSISTA SUHTEESSA AIEMPAAN LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli JULKISUUSLAKI tuli voimaan 1.12.1999 ja korvasi ns. asiakirjajulkisuuslain vuodelta 1951 Lain säätämisen keskeisiä tavoitteita 1990-luvulla: - lisätä viranomaisten toiminnan avoimuutta ja valmistelun julkisuutta - tehostaa julkisuusperiaatteen toteutumista julkisten tehtävien hoidossa - edistää hyvän tiedonhallintatavan omaksumista asiakirja- ja tietohuollossa - parantaa mahdollisuuksia saada tietoja viranomaisten käsiteltävistä asioista ja lisätä näin yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia yleisten asioiden hoidossa - julkisuusperiaatteen tehostamiseksi laajentaa lain soveltamisalaa kaikkiin lain nojalla julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä hoitaviin - ottaa säännöksissä huomioon 1990-luvulta lähtien lisääntynyt ostopalvelujen käyttö hallinnossa.

Tavoitteina edelleen oli …. - kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen lisäämällä valmistelun julkisuutta (esim valtion budjetin eli tulo- ja menoarvion keskeisen sisällön aikaisempi julkistaminen) - selkeyttää salassapitoperusteita ja viranomaisten asiakirjojen julkisuuden määräytymisperusteita: -- edellyttämällä, että salassapidon tulee aina perustua lain tasoiseen säännökseen -- ottamalla yleisimmistä salassapitoperusteista samoin vaitiolovelvollisuuden ja asiakirjasalaisuuden välisistä suhteista säännökset nimenomaan julkisuuslakiin - luoda perusteet hyvän tiedonhallintatavan syntymiselle viranomaistoiminnassa - lakiteknisenä tavoitteena oli selkeyttää ja yhdenmukaistaa julkisuuslainsäädännön käsitteistöä sekä saattaa laki kielellisesti ja teknisesti nykyaikaiselle, teknisen kehityksen edellyttämälle, tasolle - viranomaisten asiakirjojen julkisuutta koskevan lainsäädännön muodostaminen entistä yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.

Julkishallinnon tietohallinnosta ja julkisuuslain sekä julkisuusasetuksen mukaisesta hyvästä tiedonhallintatavasta

Julkishallinnon tietoaineistoista -Poikkeavat monessa suhteessa yksityisistä tietovarannoista mm. laajuutensa, merkityksensä ja käyttötarpeidensa vuoksi. Niihin kohdistuu monenlaisia eri vaatimuksia ja säännöksiä: -- Hallinnon viranomaistehtävien ja palvelujen tulee sujua tehokkaasti. -- Yksityissektorin tulee saada luotettavia perustietoja mm. omistajista ja päätösvaltaa käyttävistä. -- Kansalaisten ja median on saatava tietoja tehdyistä ratkaisuista ja suunnitelmista. -- Tieteellisen tutkimuksen edellytyksiä ja vapautta on tuettava perusaineistoja tarjoamalla. - Nopea tiedonsaanti, informaation oikeellisuus, luotettavuus ja ajantasaisuus ovat tärkeitä sekä hallinnon sisäisessä että ulkoisessa viestinnässä!

- Kansalaisilla on oikeus edellyttää, että heitä koskevat salassa pidettävät tiedot pysyvät ulkopuolisten ulottumattomissa ja että henkilötietoja käsitellään laillisesti ja asianmukaisesti. - Hallinnon informaatio-oikeuden säännöstöt eli asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa, henkilötietojen suojaa ja arkistointia koskevat säädökset, kohdistuvat kaikki samaan kohteeseen – viranomaisten rekistereihin ja muihin asiakirjoihin. - Sama sääntelykohde on myös tietohallintoa ja tietoturvallisuutta koskevalla ohjauksella, jota ennen julkisuuslain säätämistä toteutettiin valtionhallinnossa lähinnä ohjeiden, informaatio-ohjauksen sekä talous- ja toimintasuunnittelun keinoin. - Julkisuuslain säätämisessä oli tavoitteena säännöstö, joka ohjaisi viranomaisia omaksumaan asiakirja- ja tieto- hallinnossaan asianmukaiset ja tasapuolisesti tietoaineistoihin liittyvät eri intressit huomioon ottavat menettelytavat!

- Pyrkimyksenä oli luod a kattava julkishallinnon informaation hallintaa koskeva periaate. - Silti tarvetta olisi edelleen tietoturvallisuuden yleislaille, johon sen laaja-alaisuuden vuoksi ei julkisuuslain säätämisen vaiheessa voitu mennä. - Tiedonhallintatapa käsitteenä kattaa julkisuuslaissa kaikki erilaiset tietoaineistoihin liittyvät vaatimukset ja niitä vastaavat toimenpiteet. - Kysymys on koko informaation elinkaaresta eli perinteisen asiakirjan tai teknisin apuvälinein talletetun informaation vastaanottamisesta, laatimisesta, tallettamisesta, muuttamisesta, käyttöön saattamisesta, saatavuutta palvelevien hakujärjestelmien luomisesta ja ylläpidosta sekä säilytyksestä ja hävittämisestä samoin kuin muunkinlaisesta käsittelystä.

* Hyvä tiedonhallintatapa on yhteiskunnan mukana muuttuva käsite, jonka sisältö määräytyy ajan ja uusien tilanteiden mukaan. * Hyvä tiedonhallintatapa edellyttää mm., että huolehditaan ja tietojärjestelmiin sisältyvien tietojen 1) saatavuudesta, 2) käytettävyydestä ja 3) suojaamisesta sekä 4) eheydestä ja muista 5) tietojen laatuun vaikuttavista tekijöistä. JA MITÄ NÄMÄ KÄSITTEET LÄHEMMIN TARKOITTAVAT????

1) SAATAVUUS * Asiakirjojen saatavuus palvelee monia eri tarpeita ja tiedontarvitsijatahoja. * Viranomaisen on toimintoja suunnitellessaan otettava huomioon muiden tiedontarpeet. * Julkisuusperiaate on keskeisin yleinen viranomaisten asiakirjojen saatavuutta koskeva periaate. * Viranomaisten tulee ottaa tämä periaate huomioon kaikissa tietoaineistojaan koskevissa suunnitelmissa ja ratkaisuissa ja pyrkiä toteuttamaan hyvää julkisuus- ja salassapitorakennetta. * Perusoikeuksien edistämisvelvoitteen mukaista on edistää viranomaistoimintaa ja julkishallinnon toimenpiteiden vaikutusta koskevien tietojen tuottamista ja jakelua.

* Viranomaisen on analysoitava, mitkä tekijät kuvaavat sen toimintaa asianmukaisesti ja pidettävä huolta, että tällainen informaatio on saatavissa. - Velvoite luoda päätöksiä kuvaava rekisteri, josta salassa pidettävät tiedot on poistettu ja velvoite tuottaa tietoa. * Viranomainen on myös nykyään toiminnassaan usein riippuvainen häiriöttömästä tiedonsaannista toiselta viranomaiselta. * Julkishallinnossa on tiettyjä perusrekistereitä ja – tietojärjestelmiä, jotka ovat tärkeitä toisten viranomaisten ja yksityisten toiminnan sujuvuuden kannalta. - --Väestötietojärjestelmä, kiinteistötietojärjestelmä, yritys- ja yhteisötietojärjestelmät sekä verotuksen julkiset tiedot. * Saatavuus –kriteeri painottaa siten myös hallinnon tietohuollon näkökulmaa sekä hallinnossa noudatettavaa palveluperiaatetta.

2) KÄYTETTÄVYYS * Merkitsee vaatimusta siitä, että tiedot ovat niihin oikeutettujen käytettävissä suunnitellulla tavalla. * Myös viranomaisen oma toiminta kärsii, jos virkamiesten tarvitsemat asiakirjat eivät ole helposti saatavilla virkatehtävien hoitoa varten. * Hallinnon sisäisin toimenpitein, kuten pitämällä ajan tasalla olevia asiakirjarekistereitä ja asianmukaisesti hoidetun arkistoinnin avulla, varmistetaan mm. aikaisempien ratkaisujen ja asiakirjojen löytyminen. * Käytettävyys on suunnittelua koskeva vaatimus!! * Käytettävyydellä voidaan ymmärtää myös tiedon käyttökelpoisuutta, jolloin viitataan tiedon laatuun.

3) TIEDON SUOJAAMINEN * Tarkoitetaan asiakirjan tai sen tietojen saatavuutta ja käyttötarkoituksia koskevien rajoitusten toteuttamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä, jotka ovat - osin teknisiä turvallisuusjärjestelyjä, - osin muita käytännön menettelytapoja. * Kutsutaan myös tiedon luottamuksellisuudesta huolehtimiseksi.

4) EHEYS * Viranomaisten asiakirjojen ja tietojen eheydellä tarkoitetaan informaation säilymistä tahattomalta tai lainvastaiselta muuttumiselta. * Ominaisuus liittyy ennen kaikkea sähköisiin asiakirjoihin ja sähköiseen asiointiin (osin myös arkistoinnin vaatimuksiin) * Sähköisen vireillepanoasiakirjan alkuperäisyyttä varmistavia menettelyjä ovat mm. sähköisen allekirjoituksen järjestelmä, joka on luotu lailla sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) ja lailla sähköisestä allekirjoituksesta (14/2003), joista jälkimmäinen korvattu 1.9.2009 alkaen lailla vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista (617/2009)

-Huom! Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain muuttamisesta (139/2015) tuli voimaan 1.1.2016. -UUTTA MYÖS: Laki julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta (10/2015); - tullut voimaan 15.1.2015 Laki todistajansuojeluohjelmasta (88/2015); tullut voimaan 1.3.2015.

5) LAATU * Viranomaisten tietoaineistojen laadulla on merkitystä yksilöiden ja yhteisöjen oikeusturvan vuoksi sekä muun muassa yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon kunnollisen tietopohjan varmistamisessa. * Informaation laadun varmistamiseen liittyy henkilötietolain mukainen käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että kussakin tilanteessa käytetään vain niitä tietoja, jotka ovat mahdollisimman oikeita aiottuun käyttötarkoitukseen. (tähän taas liittyy jälleen suunnitelmallisuus) * Viranomaisten tiettyjä perusrekistereitä koskee korostettu luotettavuusvaatimus (vrt. julkinen luotettavuus VTJ:ssä) * Hallinnon luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti on edellytettävä, että viranomaisten antamat tiedot esim. voimassa olevan lainsäädännön sisällöstä eivät ole harhaanjohtavia.

Julkisuuslain 18.1 § sisältää säännökset hyvästä tiedonhallintatavasta ja sen toteuttamisesta. Sen mukaiset velvoitteet voidaan jakaa neljään osakokonaisuuteen, joita ovat velvollisuus : 1) Laatia julkisuusperiaatteen toteuttamista palvelevat luettelot ja selosteet (1 ja 2 kohta) 2) Kartoittaa tietoon liittyvät oikeudet ja ottaa ne huomioon suunnittelutoiminnassa (3 kohta) 3) Selvittää ja toteuttaa asiakirja- ja tietohallinnossa sekä tietojärjestelmissä hyvä julkisuus- ja salassapitorakenne sekä turvata tietojen laatu, eheys ja suoja (4 kohta) sekä 4) Huolehtia henkilöstön koulutuksesta ja ohjauksesta sekä toiminnan valvonnasta (5 kohta)

Julkisuuslaki 18 §Hyvä tiedonhallintatapa Viranomaisen tulee hyvän tiedonhallintatavan luomiseksi ja toteuttamiseksi huolehtia asiakirjojen ja tietojärjestelmien sekä niihin sisältyvien tietojen asianmukaisesta saatavuudesta, käytettävyydestä ja suojaamisesta sekä eheydestä ja muusta tietojen laatuun vaikuttavista tekijöistä sekä tässä tarkoituksessa erityisesti: 1) pitää luetteloa käsiteltäviksi annetuista ja otetuista sekä ratkaistuista asioista tai muutoin huolehtia siitä, että sen julkiset asiakirjat ovat vaivattomasti löydettävissä; 2) laatia ja pitää saatavilla kuvaukset pitämistään tietojärjestelmistä sekä niistä saatavissa olevista julkisista tiedoista, jollei tiedon antaminen ole vastoin 24 §:n (salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat) tai muun lain säännöksiä.

3) selvittää tietojärjestelmien käyttöönottoa sekä hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia valmisteltaessa suunniteltujen toimenpiteiden vaikutus asiakirjojen julkisuuteen, salassapitoon ja suojaan sekä tietojen laatuun samoin kuin ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin tietoon liittyvien oikeuksien ja tiedon laadun turvaamiseksi sekä asiakirjojen ja tietojärjestelmien sekä niihin sisältyvien tietojen suojan järjestämiseksi; 4) suunnitella ja toteuttaa asiakirja- ja tietohallintonsa samoin kuin ylläpitämänsä tietojärjestelmät ja tietojenkäsittelyt niin, että asiakirjojen julkisuus voidaan vaivattomasti toteuttaa ja että asiakirjat ja tietojärjestelmät sekä niihin sisältyvät tiedot arkistoidaan ja hävitetään asianmukaisesti ja että asiakirjojen ja tietojärjestelmien sekä niihin sisältyvien tietojen suoja, eheys ja laatu turvataan asianmukaisin menettelytavoin ja tietoturvallisuusjärjestelyin ottaen huomioon tietojen merkitys ja käyttötarkoitus sekä asiakirjoihin ja tietojärjestelmiin kohdistuvat uhkatekijät ja tietoturvallisuustoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset;

5) huolehtia siitä, että sen palveluksessa olevilla on tarvittava tieto käsiteltävien asiakirjojen julkisuudesta sekä tietojen antamisessa ja käsittelyssä sekä niiden ja asiakirjojen ja tietojärjestelmien suojaamisessa noudatettavista menettelyistä, tietoturvallisuusjärjestelyistä ja tehtävänjaosta, samoin kuin siitä, että hyvän tiedonhallintatavan toteuttamiseksi annettujen säännösten, määräysten ja ohjeiden noudattamista valvotaan. -- Tämä tarkoittaa henkilöstön jatkuvaa kouluttamisvelvoitetta!

-- 18 §:n 2 momentti (muutettu lailla 495/2005 ja kumottu lailla 635/2011 edellä esiteltyyn tietohallintolakiin liittyen) ja 3 momentti: Arkistotoimen tehtävistä on voimassa, mitä arkistolaissa (831/1994) tai sen nojalla säädetään tai määrätään. (3 momentti voimassa edelleen)

Lisäksi on todettava, että julkisuuslain 5 luvussa, joka sääntelee viranomaisen velvollisuuksista edistää tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaa, on hyvää tiedonhallintatapaa koskevan 18 §:n ohella seuraavia viranomaisiin vaikuttavia säännöksiä: 17 § Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa 19 § Viranomaisen tiedonantovelvollisuus keskeneräisissä asioissa 20 § Viranomaisen velvollisuus tuottaa ja jakaa tietoa 21 § Tietoaineistojen tuottaminen pyynnöstä

Julkisuuslain 17 § Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa Viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito- olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Lailla 495/2005 lisättiin julkisuuslain 17 §:ään uusi 3 momentti: Harkittaessa yleisöltä salassa pidettävän tiedon antamista ennalta määritellylle tiedonsaajalle julkisuus- tai salassapito-olettaman sisältävän säännöksen osoittamissa rajoissa on pidettävä huolta siitä, että tiedonsaajalla on tämän lain mukainen vaitiolovelvollisuus ja että tietoja annetaan muille kuin viranomaisille ja niissä toimiville vain, jos tiedon antamiselle on painava yleinen syy. (23.6.2005/495) ----- (kts. Taustoista HE 20/2005 vp.)

Julkisuuslain 19 § Viranomaisen tiedonantovelvollisuus keskeneräisissä asioissa Viranomaisen on, jollei salassapitosäännöksistä muuta johdu, pidettävä saatavissa asiakirjoja, joista selviävät tiedot: 1) lainsäädännön uudistamista koskevan työn käynnistämisestä, sitä koskevasta toimeksiannosta, asetetusta määräajasta sekä valmistelusta vastaavasta henkilöstä; 2) valmisteilla olevista yleisesti merkittäviä kysymyksiä koskevista suunnitelmista, selvityksistä ja ratkaisuista. Viranomaisen on pyydettäessä annettava suullisesti tai muulla sopivalla tavalla tietoja 1 momentissa mainittujen asioiden käsittelyvaiheesta, esillä olevista vaihtoehdoista ja niiden vaikutusten arvioinneista sekä asiaan liittyvien yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksista.

Julkisuuslain 20 § Viranomaisen velvollisuus tuottaa ja jakaa tietoa Viranomaisen on edistettävä toimintansa avoimuutta ja tässä tarkoituksessa tarvittaessa laadittava oppaita, tilastoja ja muita julkaisuja sekä tietoaineistoja palveluistaan, ratkaisukäytännöistään sekä yhteiskuntaoloista ja niiden kehityksestä toimialallaan. Laatimisvelvollisuuden tarvetta arvioidessa on otettava huomioon, missä määrin viranomaisen toiminnasta on saatavissa tietoja asiakirjojen julkisuuden avulla tai yleisen tilastotuotannon avulla. Viranomaisen on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa. Viranomaisten on huolehdittava siitä, että yleisön tiedonsaannin kannalta keskeiset asiakirjat tai niitä koskevat luettelot ovat tarpeen mukaan saatavissa kirjastoissa tai yleisissä tietoverkoissa taikka muilla yleisön helposti käytettävissä olevilla keinoilla.

Julkisuuslain 21 § Tietoaineistojen tuottaminen pyynnöstä Viranomainen voi pyynnöstä tuottaa ja luovuttaa eri käyttötarkoituksia varten automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpitämäänsä yhteen tai useampaan tietojärjestelmään talletetuista merkeistä muodostetun tietoaineiston, jos tietoaineiston luovuttaminen ei sen muodostamisessa käytettyjen hakuperusteiden, tietojen määrän tai laadun taikka tietoaineiston käyttötarkoituksen vuoksi ole vastoin sitä, mitä asiakirjan salassapidosta ja henkilötietojen suojasta säädetään. Asianomaisten viranomaisten luvalla ja 1 momentissa säädetyin edellytyksin tietoaineisto voidaan tuottaa myös eri viranomaisten ylläpitämistä tietojärjestelmistä.

Julkisuuslain 36 § on muutettu lokakuussa 2005 voimaan tulleella lainmuutoksella (495/2005, HE 20/2005 vp.) seuraavaan muotoon: 36 § Asetuksen antaminen Valtioneuvoston asetuksella voidaan 5 luvussa säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseksi valtionhallinnossa säätää: 1)viranomaisen velvollisuudesta selvittää ja arvioida (JulkA 1 §) hallussaan olevat tietoaineistot sekä niiden käsittelyprosessit hyvän tiedonhallintatavan toteuttamiseksi; 2)diaariin ja muihin asiakirjarekistereihin sekä (JulkA 5-8 §) tietojärjestelmäselosteisiin merkittävistä tiedoista; 3)tietoaineistojen luokittelusta asianmukaisten tietoturvallisuustoimenpiteiden toteuttamiseksi (JulkA 2 §)

4 ) velvollisuudesta tehdä turvallisuusluokkaa koskeva merkintä asiakirjoihin, joiden oikeudeton paljastuminen voi aiheuttaa vahinkoa maanpuolustukselle, valtion turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille 24 §:n 1 momentin 2 ja 7-10 kohdassa tarkoitetulla tavalla; (JulkA 2 §) 5) eri turvallisuusluokkia koskevista tietoturvallisuus- vaatimuksista mukaan lukien toimitilojen turvallisuutta koskevat vaatimukset sekä tietoturvallisuutta koskevien vaatimusten soveltamisesta salassa pidettäviin asiakirjoihin ja niihin sisältyviin tietoihin samoin kuin sellaisiin asiakirjoihin ja niihin sisältyviin tietoihin, joiden luovuttamista on muutoin lailla rajoitettu taikka joihin sisältyviä tietoja saa lain mukaan käyttää vain määrättyyn tarkoitukseen.

6) valtion hallinto- ja lainkäyttöviranomaisen tietojärjestelmille asetettavista viranomaisten välisen tietojenvaihdon toteuttamiseksi tarpeellisista teknisistä vaatimuksista sekä mainittujen viranomaisten velvollisuudesta osallistua useammalle viranomaiselle yhteiseen yleisen tietoverkon avulla toteutettavaan asiakaspalvelujärjestelmään taikka yleisesti merkittävien asioiden valmistelun julkisuutta edistävien rekisterien ylläpitoon; (tämä kohta kumottu lailla 635/2011, entinen 7) – kohta 6) -kohdaksi)…..> 6) Toiminnan avoimuuden toteuttamisesta viestinnän suunnittelun ja järjestämisen avulla. (JulkA 2 luku) Oikeusministeriön asetuksella voidaan säätää tuomioistuimen ja syyttäjän diaariin ja muihin asiakirjarekistereihin merkittävistä tiedoista.

Julkisuuslain 18 §:n 2 momenttia ja 36 §:ää koskeneiden muutosten (495/2005) tausta ja tavoitteet HE 20/2005 vp. mukaan: - Julkisuuslain 18 § sisälsi valtuutuksen antaa valtioneuvoston päätöksellä tarkempia säännöksiä ja määräyksiä mm. asiakirjojen sekä tietojärjestelmien ja niihin sisältyvien tietojen suojaamisesta, tietojen eheyden ja laadun varmistamisesta sekä tietojen siirrossa tietoverkkojen välityksellä noudatettavista teknisistä tietoturvallisuustoimenpiteistä. - Valtuussäännösten ei katsottu olevan sopusoinnussa vuoden 2000 perustuslain kanssa. - Julkisuuslain nojalla annettu julkisuusasetus (josta jäljempänä) sisältää mm. säännökset erityissuojattavista tietoaineistoista ja niiden luokituksesta. - Luokituksen katsottiin poikkeavan jossain määrin kansainvälisissä tietoturvallisuutta koskevissa sopimuksissa käytettävistä luokituksista, joista säädetään tarkemmin laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004)

- Viranomaisten tulisi tietoaineistojensa käsittelyssä ja tietojärjestelmiensä suunnittelussa ja toteutuksessa ottaa huomioon myös muiden viranomaisten tiedonsaantitarpeet. ---- Julkisuuslaissa ei kuitenkaan aiemmin ollut asiasta yksityiskohtaisempia säännöksiä. - - Lisättiin lähinnä lain 36 §:ään. - Hyvää tiedonhallintatapaa (18 § ) ja asetuksenantovaltuuksia (36 §) koskevilla uudistuksilla haluttiin saattaa julkisuuslaki vastaamaan perustuslakia sekä kehittää tietohallintoa ja tietoturvallisuutta hallinnossa. - Tietoturvallisuuden kehittämisessä tavoitteena on ollut saada aikaan kansainvälisiä käytäntöjä vastaava asiakirjojen turvallisuusluokitus sekä niitä vastaavat toimenpidevelvoitteet. - Hyvää tiedonhallintatapaa koskevat säännökset mahdollistavat valtion tietohallinnon kehittämisen mm. antamalla mahdollisuuden velvoittaa viranomaiset osallistumaan useammalle viranomaiselle yhteisen tietoverkon avulla toteutettavaa asiakaspalvelujärjestelmään.

- Suomen tietoyhteiskuntapolitiikan mukaan julkista sektoria tulee kehittää kansalaisyhteiskunnan ja palveluhallinnon periaatteiden mukaisesti. - Tietohallinnon painopisteenä korostuu sähköiseen tiedottamiseen ja palveluihin liittyvän infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpitäminen. - Hallinnon sisäinen verkottuminen, yhteydet asiakkaisiin ja muiden maiden viranomaisiin edellyttävät laajaa tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. – yhteentoimivuus ja kokonaisarkkitehtuuri (VM) - Hyvään tiedonhallintatapaan kuuluu, että viranomaisen tulee selvittäessään tietoaineistoihinsa kohdistuvat intressit ottaa huomioon myös toisen viranomaisen tiedonsaantitarpeet.

- Kansalaisten tiedonsaannin ja palvelujen kannalta on tärkeää, että viranomaisilla voi olla käytössään yhteisiä, esim. internet-verkon kautta kansalaisten käytettävissä olevia rekistereitä ja palveluja --- Perustietojärjestelmien tietohuollon ja palvelujen verkottumiskehitys!!?? - Jokainen viranomainen voi päättää asiakirja- ja tietohallinnostaan ja siinä käytettävistä järjestelmistä ja niiden ominaisuuksista itsenäisesti. --- Tällöin tietotekniikan avulla saatavissa olevat hyödyt voivat jäädä saavuttamatta sellaisissa tilanteissa, joissa yksikin kokonaisuudelle tärkeä viranomainen kieltäytyy yhteistyöstä!!! - Siksi lakiin on otettu velvoite valtion hallinto- ja lainkäyttöviranomaisille pitää silmällä tietojärjestelmien yhteensopivuutta sekä velvollisuus osallistua tiettyihin yhteisiin verkkopalveluihin. - VELVOITTEEN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLE JÄIVÄT kuitenkin KUNNALLISET VIRANOMAISET, valtion liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset (Suomen Pankki, KELA, yliopistot) sekä ns. välillisen valtionhallinnon orgaanit

Julkisuusasetuksessa eli asetuksessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintavasta (1030/1999) säännellään 1 luvussa tarkemmin hyvän tiedonhallintatavan toteuttamisesta: 1 §Selvitykset hyvän tiedonhallintatavan toteuttamiseksi 2 §Erityissuojattavan tietoaineiston luokitus (kumottu) 3 §Erityissuojattavaa tietoaineistoa koskevat (kumottu) yleiset tietoturvallisuustoimenpiteet 4 §Ohjeet, valvonta ja seuranta ------- 2 ja 3 §:t siis kumottu asetuksella 1.7.2010/681 liittyen valtioneuvoston uuteen tietoturvallisuusasetukseen !!!

Viranomaisyhteistyön ja palvelujen järjestämisvelvoitteen kehittymisen osalta kannattaa huomata kaksi säädöstä: * Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007) - kumosi vuoden 1993 lain * Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007) - laki oli voimassa vuoden 2012 loppuun.

Laki julkisen hallinnon yhteispalveluista 6 §Yhteispalvelussa hoidettavat tehtävät Yhteispalveluna hoidettavat avustavat asiakaspalvelutehtävät voivat koskea: 1) palvelua käyttävän henkilön henkilöllisyyden toteamista ja varmentamista; 2) toimeksiantajana toimivalle viranomaiselle tarkoitettujen ilmoitusten, hakemusten ja muiden asiakirjojen vastaanottamista ja välittämistä edelleen toimeksiantajalle; 3) toimituskirjojen ja muiden asiakirjojen luovuttamista sekä hallintolain (434/2003) 59 §:ssä ja 60 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua tiedoksiantoa; 4) toimituskirjoista tai muista asiakirjoista perittävien maksujen vastaanottamista ja välittämistä edelleen toimeksiantajalle; 5) edellä mainittuihin tehtäviin liittyviä asiakaspalvelun tukitoimintoja sekä välittömästi näihin tehtäviin liittyvää teknistä ohjausta, tiedon välittämistä ja tiedottamista, sekä 6) muuta asioiden vireillepanoon liittyvien tietojen välittämistä.

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 12 §Tietojärjestelmien ja yhteispalvelun kehittäminen Valtio ja kunnat laativat yhteisiä standardeja tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja edistävät yhdessä uusien tietohallinnon järjestelmien ja toteuttamistapojen sekä sähköisten palvelujen käyttöönottoa. Valtio ja kunnat kehittävät ja ottavat käyttöön tietoja viestintäteknisiä ratkaisuja hyödyntävän organisaatio- ja hallinnonalarajat ylittävän yhteispalvelumallin.

Julkisuusasetus (JulkA) 1 § Selvitykset hyvän tiedonhallintatavan toteuttamiseksi Viranomaisen on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 18 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista varten arkistolaissa (831/1994) tarkoitettua arkistonmuodostussuunnitelmaa hyväksi käyttäen selvitettävä ja arvioitava asiakirjansa ja tietojärjestelmänsä sekä niihin talletettujen tietojen merkitys samoin kuin asiakirja- ja tietohallintonsa. Toimenpiteiden tarvetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka toteutetaan 1) oikeus saada tietoja viranomaisten julkisista asiakirjoista; 2) velvollisuus tuottaa ja jakaa tietoja sekä antaa tietoja keskeneräisistä asioista; 3) henkilötietojen, erityisesti arkaluonteisten tietojen, suojaaminen;

4) salassa pidettäväksi säädettyjen tietojen suojaaminen; 5) tietojen käyttötarkoituksia koskevat rajoitukset; 6) tietojen käytettävyys, eheys ja laatu viranomaisen tehtävän hoidossa ja viranomaisten yhteistyössä; 7) tietojen laatu erityisesti käytettäessä niitä yksilöitä ja yhteisöjä koskevan päätöksenteon pohjana tai oikeuksien ja velvollisuuksien osoittajina. Hyvän tiedonhallintavan toteuttamiseksi on lisäksi selvitettävä ja arvioitava tietojen saatavuuteen, käytettävyyteen, laatuun ja suojaan sekä tietojärjestelmien turvallisuuteen vaikuttavat uhat sekä niiden vähentämiseksi ja poistamiseksi käytettävissä olevat keinot ja niiden kustannukset sekä muut vaikutukset. Viranomaisen on 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen selvitysten perusteella arvioitava ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet hyvän tiedonhallintatavan toteuttamiseksi.

JulkA 4 § Ohjeet, valvonta ja seuranta Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä suunniteltaessa on erityisesti pidettävä huolta siitä, että: 1) määritellään asiakirjan antamista koskeva päätösvalta; 2) annetaan riittävät ohjeet asioiden ja asiakirjojen kirjaamisesta sekä asiakirjojen, tietojärjestelmien ja niissä olevien tietojen asianmukaisesta käsittelystä ja suojaamisesta eri käsittelyvaiheissa; 3) keskeneräisiä asioita kuvaavat ja niitä koskevan tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi laaditut luettelot ja asiakirjat pidetään ajan tasalla. Ohjeiden ja toimenpiteiden toteutumista on tarpeellisessa laajuudessa valvottava sekä arvioitava sopivin väliajoin niiden toimivuutta ja muutostarpeita sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

* Julkisuusasetukseen lisättiin vuonna 2002 uusi 2 a luku, joka käsittelee valtionhallinnon viestintää. * Luvussa on 3 pykälää, jotka koskevat valtion hallintoviranomaisia, muita valtion virastoja ja laitoksia sekä tuomioistuimia ja muita lainkäyttöviranomaisia: 8 a §Valtionhallinnon viranomaisten viestinnän tarkoitus 8 b §Viestinnän suunnittelu 8 c §Viestinnän järjestäminen

8 a § Valtionhallinnon viranomaisten viestinnän tarkoitus Valtion hallintoviranomaisten ja muiden valtion virastojen ja laitosten sekä tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten (valtionhallinnon viranomainen) tiedotuksen, julkaisutoiminnan ja muun viestinnän tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja tuottaa ja jakaa tietoa, joka luo yksilöille ja yhteisöille edellytyksiä muodostaa mahdollisimman totuudenmukainen kuva viranomaisten toiminnasta, vaikuttaa hallintoviranomaisissa valmisteilla oleviin merkittäviin asioihin sekä valvoa omia etujaan ja oikeuksiaan. Valtionhallinnon viranomaisten viestintää suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon viestinnän merkitys viranomaiselle säädettyjen tehtävien tehokkaassa hoitamisessa sekä viranomaisen ja kansalais- ja etujärjestöjen välisessä yhteistyössä.

8 b § Viestinnän suunnittelu Valtionhallinnon viranomaisen on sille säädetyt tehtävät ja 1 §:ssä tarkoitetut selvitykset huomioon ottaen arvioitava ja suunniteltava toimenpiteet viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 19 ja 20 §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden toteuttamiseksi (viestintäsuunnitelma). Viestintäsuunnitelmaa laadittaessa on otettava erikseen huomioon, miten: 1) voidaan turvata yksilöiden ja yhteisöjen mahdollisuudet saada tietoja vireillä olevista yleisesti merkittävistä asioista sekä esittää käsityksensä niistä asian käsittelyn eri vaiheissa; 2) viranomaisen antamiin palveluihin ja käsittelemiin asioihin liittyvä yleinen neuvonta voidaan toteuttaa siten, että sillä saavutetaan mahdollisimman hyvin palveluihin oikeutetut ja muut tiedon tarvitsijat;

3) huolehditaan ruotsinkielisen väestön tiedon saannista yksilön henkeä, terveyttä ja turvallisuutta koskevissa asioissa sekä oikeuksien toteuttamiseksi 4) eri väestöryhmien, kansalaisjärjestöjen, yhteisöjen ja tiedotusvälineiden viranomaisen toimintaan kohdistuvista erityisistä tiedontarpeista huolehditaan; 5) viestintää voidaan toteuttaa yhteistyössä muiden viranomaisten ja yksityisten yhteisöjen kanssa; 6) viestinnän seuranta järjestetään. Viestintäsuunnitelma on tarkistettava riittävän usein.

8 c §Viestinnän järjestäminen Viranomaisen on huolehdittava siitä, että viestinnän edellytykset on turvattu avoimuuden toteuttamiseksi viranomaisen toiminnassa. Tässä tarkoituksessa on erityisesti pidettävä huolta siitä, että: 1) tiedotusta hoitavien tiedonsaanti vireille tulevista ja ratkaistavista sekä muista viestintää edellyttävistä asioista riittävän aikaisessa vaiheessa on turvattu; 2) viestintätehtäviä hoitavien välinen yhteistoiminta on asianmukaisesti järjestetty; 3) esittely ja valmistelutehtävissä toimiville virkamiehille on annettu tarpeellista koulutusta ja ohjeita viestinnän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistumisesta.

Kunnankin on harjoitettava viestintää eli sillä on mm. tiedottamisvelvollisuus!! (Vanhan) Kuntalain 29 § Tiedottaminen Kunnan on tiedotettava asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Kunnan on laadittava tarvittaessa katsauksia kunnan palveluja, taloutta, ympäristönsuojelua ja maankäyttöä koskevista asioista. Asukkaille on tiedotettava, millä tavoin asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille ja päättäjille. Milloin kunnan tehtävä on annettu yhteisön tai säätiön hoidettavaksi, kunnan on sopivin tavoin tiedotettava asukkailleen yhteisön tai säätiön toiminnasta.

UUDESSA KUNTALAISSA (410/2015) säädetään tarkemmin kunnallisesta itsehallinnosta ja kunnan tehtävistä. Kuntalain 5 luvun 29 §:ssä on asetettu kunnalle tietyt viestintävelvoitteet, jotka ovat tärkeitä 22 §:ssä säänneltyjen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien takaamiseksi: 29 § Viestintä Kunnan toiminnasta on tiedotettava asukkaille, palvelujen käyttäjille, järjestöille ja muille yhteisöille. Kunnan tulee antaa riittävästi tietoja kunnan järjestämistä palveluista, taloudesta, kunnassa valmistelussa olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä päätöksistä ja päätösten vaikutuksista. Kunnan on tiedotettava, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. Kunnan on huolehdittava, että toimielinten käsittelyyn tulevien asioiden valmistelusta annetaan esityslistan valmistuttua yleisen tiedonsaannin kannalta tarpeellisia tietoja yleisessä tietoverkossa. Kunnan on verkkoviestinnässään huolehdittava, että salassa pidettäviä tietoja ei viedä yleiseen tietoverkkoon ja että yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä toteutuu. Viestinnässä on käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja otettava huomioon kunnan eri asukasryhmien tarpeet

-Uuden kuntalain 90 §:n mukaan kunnanvaltuusto hyväksyy hallintosäännön, jossa annetaan tarpeelliset määräykset mm. viestinnän periaatteista. - Nykyään lähes kaikilla kunnilla on internetissä omat verkkosivunsa, joilla ne tiedottavat laissa säädetyistä ja muistakin asioista. - Verkkosivujen lisäksi tiedotuksia on yleisillä ilmoitustauluilla ja paikallislehdissä sekä toisinaan paikallisradioissa.

108 § Kunnan ilmoitukset Kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa 14 vuorokautta, jollei asian luonteesta muuta johdu. Ilmoituksen sisältämät henkilötiedot on poistettava tietoverkosta edellä mainitun ajan kuluttua. 109 § Tietojen saatavuus yleisessä tietoverkossa Kunnan järjestämiä palveluja sekä kunnan toimintaa koskevat keskeiset tiedot on julkaistava yleisessä tietoverkossa. Yleisessä tietoverkossa on oltava saatavilla ainakin seuraavat tiedot: 1) kuntastrategia; 2) hallintosääntö; 3) talousarvio- ja suunnitelma; 4) tilinpäätös; 5) tarkastuslautakunnan arviointikertomus; 6) tilintarkastuskertomus; 7) kuntien yhteistoimintaa koskevat sopimukset; 8) konserniohje; 9) luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden sidonnaisuusilmoitukset; 10) luottamushenkilöiden palkkioiden ja korvausten perusteet; 11) palveluista perittävät maksut.

ASIAKIRJAREKISTERIT JA KIRJAAMINEN

- Asiakirjan oikeanlainen ja tehokas kirjaaminen, diarisointi ja muu rekisteröinti ym. käsittely on tärkeää kansalaisen sekä viranomaisen oikeusturvan ja hallintoasian tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi. ----- Kukin hallintopäätös asiakirjoineen on voitava löytää tarvittaessa nopeasti viranomaistyön tai asiakkaan sitä vaatiessa - Julkisuuslaki velvoittaa myös virkamiestä/viranomaista palvelemaan virastoon tulevaa kansalaista/asiakasta kohtuullisessa ajassa. - Hyvän hallinnon periaatteet ja hyvä hallintotapa sekä julkisuuslain ja henkilötietolain säännökset edellyttävät tietojärjestelmien tehokasta järjestämistä ja suojaamista.

Julkisuusasetuksen Julkisuusasetuksen 2 luvussa säännellään tiedonsaantioikeuksien toteuttamisesta ja edistämisestä 5 §Asiakirjarekisterit 6 §Asiakirjarekisteriin merkittävät tiedot 7 §Asiakirjarekisterien saatavilla pitäminen 8 §Selosteet tietojärjestelmistä

Julkisuusasetus 5 §Asiakirjarekisterit Viranomaisella tulee olla sillä käsiteltävinä olevien asioiden seurantaa varten tiedot siitä, mitä diaareja, luetteloita, hakemistoja ja muita asiakirjahallinnon rekistereitä (asiakirjarekisterit) viranomaisella on tai miten tieto viranomaisen julkisista asiakirjoista voidaan muuten löytää. Viranomaisen tulee huolehtia, että asiakirjarekisterien väliset suhteet selvitetään ja että käsiteltävä asia, mikäli mahdollista, kirjataan vain kerran ja että asiakirjarekisterien avulla voidaan täyttää arkistolain nojalla annetut määräykset asiakirjojen rekisteröinnistä ja luetteloinnista.

Julkisuusasetus 6 § Asiakirjarekisteriin merkittävät tiedot Asiakirjarekisteriin on tehtävä viranomaisen käsiteltäväksi annetuista ja otetuista asioista merkinnät: 1) asian vireille saattajasta, asiakirjan saapumispäivästä, tai milloin asiakirja on viranomaisen laatima, sen laatimispäivästä, sekä asian laadusta; 2) suoritetuista välitoimenpiteistä, kuten toimituksista sekä selvitys- ja lausuntopyynnöistä ja niitä koskevista asiakirjoista; 3) asian lopputoimenpiteistä ja niitä koskevista asiakirjoista. Asiakirjarekisteriä suunniteltaessa ja laadittaessa on pidettävä huolta siitä, että asiakirjarekisteristä voidaan vaivatta antaa tieto siihen tehdyistä julkisista merkinnöistä. Arkistoluettelon ja tuomioistuimen diaarin ja muun asiakirjarekisterin osalta noudatetaan, mitä niistä erikseen säädetään ja määrätään.

Julkisuusasetus 7 § Asiakirjarekisterien saatavilla pitäminen Asiakirjarekisterit sekä arkistolain 8 §:ssä tarkoitettu arkistonmuodostussuunnitelma on pidettävä yleisön saatavilla viranomaisen kirjaamossa tai muussa yleisöpalvelupisteessä. Käytössä oleva diaarikaava ja muut asiakirjojen luokitteluperusteet on liitettävä asiakirjarekisterin yhteyteen.

Julkisuusasetus 8 §Selosteet tietojärjestelmistä Viranomaisen on laadittava ylläpitämistään tietojärjestelmistä seloste, josta ilmenee tietojärjestelmän käyttötarkoitus ja siihen talletettavat tiedot. Seloste on pidettävä yleisön saatavilla kirjaamossa tai muussa yleisöpalvelupisteessä, jollei salassapitosäännöksistä muuta johdu. Seloste voidaan sisällyttää myös osaksi arkistonmuodostussuunnitelmaa. Henkilörekisteristä laadittavasta rekisteriselosteesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

Henkilötietolaki 10 §Rekisteriseloste Rekisterinpitäjän on laadittava henkilörekisteristä rekisteriseloste, josta ilmenee: 1) rekisterinpitäjän ja tarvittaessa tämän edustajan nimi ja yhteystiedot; 2) henkilötietojen käsittelyn tarkoitus; 3) kuvaus rekisteröityjen ryhmästä tai ryhmistä ja näihin liittyvistä tiedoista tai tietoryhmistä; 4) mihin tietoja säännönmukaisesti luovutetaan ja siirretäänkö tietoja Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle; sekä 5) kuvaus rekisterin suojauksen periaatteista Rekisterinpitäjän on pidettävä rekisteriseloste jokaisen saatavilla. Tästä velvollisuudesta voidaan poiketa, jos se on välttämätöntä valtion turvallisuuden, puolustuksen tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi, rikosten ehkäisemiseksi tai selvittämiseksi taikka verotukseen tai julkiseen talouteen liittyvän valvontatehtävän vuoksi.

KHO:2008:34 Asiakirjajulkisuus – Oikeudenkäyntiasiakirja – Hallintoprosessi – Asianosaisen tunnistetiedot – Hallintotuomioistuimen ”diaari” – Asiakirjarekisteri A oli pyytänyt saada tiedon korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjarekisteriin merkityistä asianosaisten tunnistetiedoista. Pyyntö oli koskenut 83 asiaryhmässä 1. – 21.11.2007 vireille tulleita asioita. Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 4 §:n 1 momentin perusteella tunnistetiedot olivat salassapitosäännösten estämättä lähtökohtaisesti aina julkisia. Se, oliko tunnistetietojen julkisuudesta poikettava mainitun lain 5 §:ssä tarkemmin säädetyin edellytyksin, ratkaistiin asiakohtaisesti. A oikeutettiin ratkaisuosassa tarkemmin eritellyin tavoin saamaan tieto asianosaisten tunnistetiedoista muiden kuin niiden asioiden osalta, joissa tunnistetietojen salassa pitäminen oli välttämätöntä sen johdosta, että tunnistetiedot yhdessä korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjarekisteriin tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen merkittävän muun tiedon kanssa ilmaisivat lain 5 §:ssä mainituin tavoin henkilön yksityisyyden ja turvallisuuden tai henkilön tai yrityksen liike- ja ammattisalaisuuden suojaamiseksi laissa salassa pidettäväksi säädetyn tiedon. (Äänestysratkaisu 4-1)

Diaarimerkinnän julkiseksi tulemista koskevia päätöksiä: KHO 15.11.2006 T 3066 ja KHO 12.1.2007 T 55 Tapauksissa oli kysymys merkinnöistä, jotka Lääkelaitos oli tehnyt asiakirjarekisteriinsä lääkkeiden myyntilupaa koskevista hakemuksista. KHO:n mukaan tällaisen merkinnän julkisuutta arvioitaessa on otettava huomioon diaarijulkisuuden merkitys julkisuusperiaatteen kannalta sekä se, että lääkeaineen myyntiluvan hakeminen on osa elinkeinonharjoittajan lakiin perustuvien velvollisuuksien hoitamista. Myyntilupaa koskeva merkintä asiakirjarekisterissä on siten julkinen, eikä rekisteriin merkittyjä tietoja nämä diaarijulkisuutta koskevat lähtökohdat huomioon ottaen voida pitää liikesalaisuutena.

Julkisuuslainsäädännön soveltamisen kannalta KHO: n ratkaisukäytäntö on tärkeä. laillisuusvalvontaviranomaisena Mutta, on hyvä muistaa myös Eduskunnan oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen laillisuusvalvontaviranomaisena antamat ratkaisut : Kts. esim: Pyyntöä asiakastietojen luovuttamisesta ei tarvitse tehdä kirjallisesti. 11.12.2012. Dnro 3990/4/10. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin. ja Maistraatti laiminlöi noudattaa julkisuuslain määräaikoja. 31.5.2013. Dnro 3071/4/12. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Hallintoasian vireilletulo: - Hallintoasian vireilletulosta säädetään Hallintolain 4 luvussa: 16 §Asiakirjan sisältö 17 §Asiakirjan lähettäjän vastuu 18 §Asiakirjan saapumispäivä 19 §Asian vireillepano 20 §Asian vireilletulo 21 §Asian siirto 22 §Asiakirjan täydentäminen Suhteessa aiempaan hallintomenettelylakiin vuodelta 1982, vireilletulosäännöksiä on tarkennettu ja laajennettu!!

Hallintolain 16 § Asiakirjan sisältö Viranomaiselle toimitettavasta asiakirjasta on käytävä ilmi, mitä asia koskee. Asiakirjassa on mainittava lähettäjän nimi sekä tarvittavat yhteystiedot asian hoitamiseksi.

Hallintolain 17 § Asiakirjan lähettäjän vastuu Asiakirja toimitetaan asiassa toimivaltaisen viranomaisen asiointiosoitteeseen lähettäjän omalla vastuulla. Jos asiakirjan toimittamiselle on asetettu määräaika, lähettäjän on huolehdittava siitä, että asiakirja saapuu viranomaiseen määräajassa. Asiakirjan lähettäjälle on pyynnöstä annettava todistus asiakirjan kirjaamisesta tai muusta rekisteröinnistä.

Hallintolain 18 § Asiakirjan saapumispäivä Asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiseen sinä päivänä, jona asiakirja on annettu viranomaiselle. Postitse lähetetyn asiakirjan saapumispäiväksi katsotaan myös se päivä, jona lähetys on saapunut viranomaisen postilokeroon tai viranomaiselle on toimitettu ilmoitus lähetyksen saapumisesta postiyritykseen.

Hallintolain 19 § Asian vireillepano Asia pannaan vireille kirjallisesti ilmoittamalla vaatimukset perusteineen. Viranomaisen suostumuksella asian saa panna vireille myös suullisesti.

Hallintolain 20 § Asian vireilletulo Hallintoasia tulee vireille, kun asian vireille panemiseksi tarkoitettu asiakirja on saapunut toimivaltaiseen viranomaisen tai kun asia on sille suullisen vireillepanon yhteydessä esitetty ja käsittelyn aloittamiseksi tarvittavat tiedot on kirjattu.

Hallintolain 21 § Asiakirjan siirto Viranomaisen, jolle on erehdyksessä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Asiakirjaa siirrettäessä asian tutkimatta jättämisestä ei tarvitse tehdä päätöstä. Siirrettäessä asiakirja, joka on toimitettava viranomaiselle määräajassa, määräaikaa katsotaan noudatetun, jos toimivaltainen viranomainen saa asiakirjan määräajan kuluessa.

Hallintolain 22 § Asiakirjan täydentäminen Jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä. Viranomaiseen saapunutta asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä, eikä asiakirjan alkuperäisyyttä ja eheyttä ole syytä epäillä. Asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja.

Tässä yhteydessä on huomattava, että 1.2.2003 tuli voimaan laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003), joka korvasi aiemman lain sähköisestä asioinnista hallinnossa!!! - Lain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan lisätä asioinnin sujuvuutta ja joutuisuutta samoin kuin tietoturvallisuutta hallinnossa, tuomioistuimissa ja muissa lainkäyttöelimissä sekä ulosotossa edistämällä sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käyttöä. - Lakia sovelletaan hallintoasian, tuomioistuinasian, syyteasian ja ulosottoasian sähköiseen vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon, jollei muualla laissa toisin säädetä. Lakia sovelletaan soveltuvin osin myös muussa viranomaistoiminnassa. Lakia ei kuitenkaan sovelleta esitutkintaan eikä poliisitutkintaan ja evankelisluterilaisen kirkon osalta säädetään erikseen. (2 §) - Samaan aikaan tuli voimaan laki sähköisistä allekirjoituksista (14/2003), joka on korvattu 1.9.2009 voimaan tulleella lailla vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista (617/2009)

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa säädetyn lain 2 luvussa säädetään viranomaisen velvollisuuksista: 5 § Sähköisten asiointipalvelujen järjestäminen Viranomaisen, jolla on tarvittavat tekniset, taloudelliset ja muut valmiudet, on niiden rajoissa tarjottava kaikille mahdollisuus lähettää ilmoittamaansa sähköiseen osoitteeseen tai määriteltyyn laitteeseen viesti asian vireille saattamiseksi tai käsittelemiseksi. Tällöin on lisäksi kaikille tarjottava mahdollisuus lähettää sähköisesti viranomaiselle sille toimitettavaksi säädettyjä tai määrättyjä ilmoituksia, sen pyytämiä selvityksiä tai muita vastaavia asiakirjoja tai viestejä. Viranomainen voi tarjota 1 momentissa tarkoitetut palvelut myös tehtävä- tai toimipaikkakohtaisesti. Viranomaisen on pyrittävä käyttämään asiakkaan kannalta teknisesti mahdollisimman yhteensopivia ja helppokäyttöisiä laitteistoja ja ohjelmistoja. Viranomaisen on lisäksi varmistettava riittävä tietoturvallisuus asioinnissa ja viranomaisten keskinäisessä tietojenvaihdossa.

6 §Viranomaisen saavutettavuuden turvaaminen Viranomaisen tulee huolehtia siitä, että sen sähköiset tiedonsiirtomenetelmät ovat toimintakunnossa ja mahdollisuuksien mukaan käytettävissä muulloinkin kuin viraston aukioloaikana. 7 § Viranomaisen yhteystiedoista ilmoittaminen Viranomaisen tulee sopivalla tavalla ilmoittaa sähköisessä asioinnissa käytettävät yhteystietonsa. Jos oikaisuvaatimus tai valitus voidaan tehdä viranomaiselle myös sähköisesti, tällainen yhteystieto on ilmoitettava oikaisuvaatimus- tai valitusosoituksessa. Oikaisuvaatimuksen ja valituksen tekemisessä noudatetaan muutoin, mitä niistä erikseen säädetään.

JULKISUUSPERIAATTEESTA JA JULKISUUSLAIN RAKENTEESTA

Perustuslaki; 12 §:n 2 momentti: Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

INFORMAATIOON KOHDISTUVAT KESKEISET PERUSOIKEUDET Julkisuutta tukevia Julkisuutta rajoittavia perusoikeuksiaperusoikeuksia - sananvapaus (PeL 12.1 §)- yksityiselämän suoja (PeL 10 §) - hyvä hallinto ja oikeudenmukainen - henkilökohtainen vapaus ja mukainen oikeudenkäynti (PeL 21 §)turvallisuus (PeL 7.1 §) - osallistumisoikeudet - omaisuuden suoja (PeL 14.3 ja PeL 20.2. §)(PeL 15 §) - sivistykselliset oikeudet- elinkeinovapaus (PeL 16 §)(PeL18.1 §) - ryhmittely on vain suuntaa-antava, todellisuudessa perusoikeuksien funktiot ovat monipuolisempia Lähde tässä ja seuraavassa diassa Mäenpää: Julkisuusperiaate (2008) tai (2009)

- Esim. yksityiselämän suoja voi edellyttää myös oikeutta saada tietoa viranomaiselta henkilön yksityisyyden kannalta olennaisista asioista. -- Tähän perustuu oikeus saada itseään koskevia tietoja viranomaiselta (JulkL 12 §) ja henkilötietojen tarkastusoikeus (HetiL 26 §) - Elinkeinovapaus suojaa toisaalta myös oikeutta käyttää hyväksi julkista viranomaistietoa. (esim. kaupparekisteri) - Hyvään hallintoon puolestaan sisältyy myös velvollisuus noudattaa salassapitoa ja vaitioloa koskevia velvoitteita. - Sananvapaus ei oikeuta käyttämään sinänsä julkista tietoa millä tahansa tavalla. -  Julkista tietoa levitettäessä kuten julkaistaessa on otettava huomioon myös kunniaa ja yksityiselämän suojaa koskevat rajoitukset. (esim. RL 24:8-10 §:t)

Anders Chydenius 1729 - 1803

Julkisuusperiaatteesta…. - Julkisuusperiaatteella pitkä kehityshistoria, alkujuuret Ruotsin vallan ajalta. - Julkisuusperiaatteen varsinaisen kehittymisen katsotaan alkaneen ns. vapauden ajalla ja vuoden 1766 painovapausasetuksesta, joka mahdollisti kansalaisille jo rajoitetun oikeuden saada yleisiä asiakirjoja ja painattaa julkaistavaksi niitä. - Noin 250 vuoden aikana julkisuusperiaate on kehittynyt lukuisten välivaiheiden kautta (mm. autonomian ajan sensuuritoimet) nykyiseen muotoonsa demokratian yhdeksi kulmakiveksi. - Suomessa muiden Pohjoismaiden tapaan on pitkään katsottu, että demokraattisen yhteiskunnan keskeisiin periaatteisiin ja perusoikeuksiin kuuluu jokaisen henkilön oikeus vapaasti muodostaa ja ilmaista mielipiteensä yhteisistä asioista sekä vaikuttaa niihin.

Perustuslaki; 12 §:n 1 momentti: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.  Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä

Sananvapauden kehityksen virstanpylväitä lainsäädännössä - 1766 kirjoitus- ja painovapausasetus - 1772 HM ja 1774 painovapausasetus - 1829 sensuuriasetus (täydellinen ennakkotarkastus) - 1850 kieliasetus (suomeksi vain taloudellisia ja uskonnollisia kirjoituksia) - 1865 painovapausasetus - 1867 painoasetus (ilmoitusvelvollisuus painoasiain ylihallitukselle,ennakkosensuuri säilyi autonomian loppuun saakka) - 1906 laki lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta (perustuslakina) - 1919 HM:n 10 § sananvapaudesta ja oikeudesta kirjoituksen ja kuvallisen esityksen julkaisemiseen kenenkään ennakolta estämättä - Painovapauslaki (1/1919) - Perusoikeusuudistus 1995 ja Perustuslaki (731/1999), Sananvapaus 12 § - Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003)

Salman Rushdie, s. 1947 ja ”Saatanalliset säkeet”

Jyllands-Postenin pilapiirroksetHannu Salama, s. 1936 Jumalanpilkkaoikeudenkäynti 1965  Charlie Hedbo -murhat

Kari Suomalaisen taidetta:

. Kari Suomalainen 1920 -1999

Julkisuusperiaatteesta….. - Yksilöillä ja heitä edustavilla yhteisöillä on oltava mahdollisuus saada luotettavaa tietoa julkista valtaa käyttävien orgaanien toiminnasta sekä yhteiskuntaoloista. - Kansanvaltainen hallintotapa edellyttää, että kaikki voivat asemastaan riippumatta saada tietoja viranomaisten toiminnasta ja valvoa julkisen vallan käyttöä. - Keskeisten päätösten tulisi perustua luotettavan tiedon pohjalta käytävään julkiseen ja kaikille avoimeen keskusteluun. - Hallinnon julkisuutta pidetään edellytyksenä demokratian ja tasa-arvon toteutumiselle sekä hallinnon luotettavuudelle ja päätösten hyväksyttävyydelle. - Julkisuusperiaatteeseen kuuluu sekin, että jokaisella on oikeus saada tietoja viranomaisen toiminnasta niissäkin asioissa, jotka eivät koske välittömästi häntä itseään.

Julkisuusperiaatteesta….. - Julkisuusperiaate jaetaan yleensä 1) asiakirjajulkisuuteen 2) käsittelyjulkisuuteen ja 3) asianosaisjulkisuuteen. - Hallinnossa julkisuus toteutuu lähinnä Asiakirjajulkisuutena eli asiakirjojen yleisjulkisuutena. - Siinä jokaisella on lain mukaan oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. - Käsittelyjulkisuus ilmenee siinä, että kansalaisella on oikeus seurata asioiden käsittelyä Eduskunnan, kuntien valtuustojen ja tuomioistuinten istunnoissa (Huom! Uudet oikeudenkäynnin julkisuuslait 370/2007 ja 381/2007) -- Henkilö saa siis olla läsnä hallintoviranomaisten toimesta tapahtuvassa asioiden käsittelyssä, mitä oikeutta voidaan rajoittaa eräiden säännöksien perusteella.

Julkisuusperiaatteesta…. - Asianosaisjulkisuus puolestaan tarkoittaa asianosaisen oikeutta tutustua häntä koskevassa asiassa kertyneeseen aineistoon. - Suomalaiselle järjestelmälle tyypillistä, että viranomaisilla on neuvontavelvollisuus sekä aktiivinen tiedottamisvelvollisuus hallinnon asioista. - Tähän velvoittavat siis nykyisellään em. Perustuslain ja hallintolain säännökset hyvästä hallinnosta ja hyvästä tiedonhallintatavasta. - Tietoverkkojen ja tietotekniikan käytön nopea lisääntyminen sekä verkkoyhteiskunnan uudet sovellukset vievät meitä kohti kansalaisten ja viranomaisten välistä interaktiivista vuorovaikutusta ja informaation vaihtoa. -- Vrt. Sähköisen asioinnin ja hallinnon lainsäädännön kehitys!!

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki): 1 §Julkisuusperiaate Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Oikeudesta seurata eduskunnan täysistuntoa, valtuuston ja muiden kunnallisten toimielinten kokouksia sekä tuomioistuinten ja kirkollisten toimielinten istuntoja säädetään erikseen. 2 § Lain soveltamisala Tässä laissa säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä viranomaisessa toimivan vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista samoin kuin viranomaisten velvollisuuksista tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi.

Julkisuuslain 3 §:stä ilmenee lain tarkoitus, joka kertoo samalla jo perustuslaissa lausutun julkisuusperiaatteen tavoitteista demokraattisessa oikeusvaltiossa. Tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa: - avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa - antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, - antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain rakenne: 1 lukuYleiset säännökset 2 lukuAsiakirjan julkiseksi tuleminen 3 lukuOikeus saada tieto asiakirjasta 4 lukuTiedon antaminen asiakirjasta 5 lukuViranomaisen velvollisuudet edistää tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaa 6 lukuSalassapitovelvoitteet 7 lukuSalassapidosta poikkeaminen ja sen lakkaaminen 8 lukuErinäiset säännökset

Julkisuuslain rakenne: 1 lukuYleiset säännökset 1 §Julkisuusperiaate 2 §Lain soveltamisala 3 §Lain tarkoitus 4 §Viranomaiset 5 §Viranomaisen asiakirja 2 lukuAsiakirjan julkiseksi tuleminen 6 §Viranomaisen laatiman asiakirjan julkiseksi tuleminen 7 §Viranomaiselle toimitetun asiakirjan julkiseksi tuleminen 8 §Asiakirjan saattaminen yleisesti julkisuuteen 3 lukuOikeus saada tieto asiakirjasta 9 §Tiedonsaanti julkisesta asiakirjasta 10 §Tiedonsaanti salassa pidettävästä asiakirjasta 11 §Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin 12 §Oikeus saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta

4 lukuTiedon antaminen asiakirjasta 13 §Asiakirjan pyytäminen 14 §Asiakirjan antamisesta päättäminen 15 §Asiakirjan pyytämistä koskevan asian siirtäminen toiselle viranomaiselle 16 §Asiakirjan antamistavat 5 lukuViranomaisen velvollisuudet edistää tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaa 17 §Tiedonsaantioikeuksien huomioon ottaminen päätöksenteossa 18 §Hyvä tiedonhallintatapa 19 §Viranomaisen tiedonantovelvollisuus keskeneräisissä asioissa 20 §Viranomaisen velvollisuus tuottaa ja jakaa tietoa 21 §Tietoaineistojen tuottaminen pyynnöstä 6 lukuSalassapitovelvoitteet 22 §Asiakirjasalaisuus 23 §Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto 24 §Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat 25 §Salassapito- ja luokitusmerkintä

7 lukuSalassapidosta poikkeaminen ja sen lakkaaminen 26 §Yleiset perusteet salassa pidettävän tiedon antamiseen 27 §Arkistoon siirrettyjen asiakirjojen antaminen 28 §Viranomaisen lupa salassa pidettävän asiakirjan saamiseen 29 §Salassa pidettävien tietojen antaminen toiselle viranomaiselle 30 §Salassa pidettävien tietojen antaminen ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle 31 §Viranomaisen asiakirjan salassapidon lakkaaminen 32 §Vaitiolovelvollisuudesta poikkeaminen ja sen lakkaaminen 8 luku Erinäiset säännökset 33 §Muutoksenhaku 34 §Maksut 35 §Rangaistussäännökset 36 §Asetuksen antaminen 37 §Voimaantulo 38 §Siirtymäsäännös

Julkisuuslain 4 §:n 1 momentin mukaan viranomaisilla tarkoitetaan kyseisessä laissa: 1) valtion hallintoviranomaisia sekä muita valtion virastoja ja laitoksia; 2) tuomioistuimia ja muita lainkäyttöelimiä; 3) valtion liikelaitoksia; 4) kunnallisia viranomaisia; 5) Suomen Pankkia mukaan lukien Rahoitustarkastus, Kansaneläkelaitosta sekä muita itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia; Eläketurvakeskuksen ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen asiakirjoihin lakia kuitenkin sovelletaan 2 momentissa säädetyllä tavalla.

- 4 –kohdan mukainen kunnallisen viranomaisen määrittely on viime kädessä johdettu siitä, onko tällä orgaanilla oikeudelliseen normiin perustuvia tehtäviä ja toimivaltaa. -- Kunnan sisäisillä vapaamuotoisilla apu- ja valmisteluelimillä, kuten sisäisillä työryhmillä ja johtoryhmillä, ei voi olla tällä tavoin määriteltyjä tehtäviä ja toimivaltaa, joten niitä ei pidetä laissa tarkoitettuina viranomaisina. - Kunnallisia palveluja tuottavat liikelaitokset kuuluvat kunnan organisaatioon eivätkä ole kunnasta erillisiä oikeushenkilöitä. Siksi niihin sovelletaan kunnan viranomaisia koskevia säännöksiä. - Julkisuuslakia ei sovelleta kunnan hallintokoneistoon kuulumattomiin yhtiöihin, jotka esim. tuottavat kunnallisia ostopalveluja, vaikka kunta olisikin osakkaana.------ Paitsi, jos ne lain nojalla julkista tehtävää hoitaessaan käyttävät julkista valtaa.

-5 -kohdassa mainittuja itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia ovat mm. Helsingin yliopisto, Työterveyslaitos, Kuntien eläkevakuutus, Kuntien takauskeskus sekä Kunnallinen työmarkkinalaitos – -Huom! Uuden yliopistolain vaikutukset – esim. Lapin yliopisto julkisoikeudellinen laitos nykyään!. --  Professorit eivät ole enää virkamiehiä vaan työsopimuslain alaisia. Käyttävät kuitenkin vielä jossain määrin julkista valtaa!

- Kunnallisiin viranomaisiin kuuluvat ensinnäkin kunnan monijäseniset toimielimet, joita ovat valtuuston lisäksi kunnanhallitus, lautakunnat ja johtokunnat, niiden jaostot sekä toimikunnat (KuntaL 17.1 §) -- Myös yksittäisviranomaiset, kuten kunnanjohtaja tai pormestari ovat kunnallisia viranomaisia. -- myös henkilöt ja muut orgaanit, joilla on oikeusnormiin perustuvia kunnallisia tehtäviä tai toimivaltaa kuten luottamushenkilö tai viranhaltija, joka käyttää hänelle kuntalain 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla siirrettyä toimivaltaa. -- lisäksi kunnan ja kuntayhtymän tilintarkastajiin sovelletaan julkisuuslakia (JulkL 4.1. §:n 8 kohta) -- koska kunta päättää hallintonsa järjestämisestä kuntalain suhteellisen väljästi määrittelemissä puitteissa, kunnallisiin viranomaisiin voidaan lukea erilaisia elimiä kuten erilaiset virastot (esimerkiksi koulu- tai sosiaalivirasto) ja laitokset, kuten koulu tai teatteri. --- myös kunnalliset liikelaitokset, kuten vesi- tai liikennelaitokset, kuuluvat kunnan laitoksiin ja siten julkisuuslain soveltamisalaan.

- Kuntayhtymä on itsenäinen oikeushenkilö, jonka toiminnassa noudatetaan kuntalakia soveltuvin osin. Myös maakunnan liitot ovat kuntayhtymiä. -- Julkisuuslakia sovelletaan kuntayhtymän toimielimiin, joista käytännössä tärkeimmät ovat yhtymäkokous, valtuusto ja hallitus, myös mahdolliset virastot ja laitokset. - Kuntien yhteistoiminta voidaan organisoida myös yksityisoikeudellisesti. Yhteistoiminta voidaan järjestää esimerkiksi osakeyhtiön, säätiön tai yhdistyksen muodossa. -- Tällaiset yhteistoiminnan muodot kuuluvat julkisuuslain soveltamisalaan vain siltä osin, kun niiden toiminnassa käytetään julkista valtaa (JulkL 4.2) tai hoidetaan kunnan tai muun viranomaisen antamia toimeksiantotehtäviä (JulkL 5.2.)

- Kunta ja sen tytäryhteisöt muodostavat kuntalain 16 a §:n mukaan kuntakonsernin. - Tytäryhteisöllä tarkoitetaan yhteisöä, jossa kunnalla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Tällainen tytäryhteisö on esim. osakeyhtiö, jonka äänimäärästä kunnalla on yli puolet; yhdistys, jossa kunnalla on äänten enemmistö; ja säätiö, jossa kunnalla on määräysvalta. - Kunnan tytäryhteisöt eivät ole julkisuuslain tarkoittamia kunnallisia viranomaisia!!! --- Kunnan tai kuntayhtymän omistaman yhtiön tai hallitseman säätiön toimintaan ei siten sovelleta julkisuuslakia. --- Poikkeuksena ovat kuitenkin tilanteet, joissa tytäryhteisö käyttää julkista valtaa julkista tehtävää hoitaessaan tai hoitaa kunnan toimeksiantotehtävää. - Toisaalta kunnan konsernijohtoon sovelletaan julkisuuslakia myös silloin, kun se ohjaa ja valvoo tytäryhteisöjä. Konsernijohtoon kuuluvat kunnanhallitus, kunnanjohtaja tai pormestari ja muut johtosäännössä määrätyt kunnalliset viranomaiset.

Kunnan työryhmät - Julkisuuslaissa on siis rajaus – kunnan viranomaisen asettamat työryhmät, toimikunnat ja niihin verrattavat toimielimet eivät ole lain alaan kuuluvia viranomaisia. - Perustellaan HE:ssä sillä, että työryhmät ovat kunnallishallinnossa usein varsin tilapäisiä ja niiden tehtävänä voi olla etsiä poliittista ratkaisua lautakuntakäsittelyssä vaikeaksi osoittautuneeseen asiaan. - Nämä eivät välttämättä jää julkisuuden ulkopuolelle, sillä esim. kunnanhallituksen tai lautakunnan asettaman työryhmän asiakirjoja on yleensä perusteltua pitää em. toimielimien asiakirjoina. - Mikäli työryhmä tai toimikunta kuitenkin on luonteeltaan suhteellisen pysyvä ja sen tehtävät liittyvät kunnan viranomaistoimintoihin, se voitanee rinnastaa kunnalliseen viranomaiseen (JulkL 4.1 §:n 4 kohta)

-- Julkisuuslain 4.1 §:n 8 kohdan mukaan julkisuuslakia sovelletaan toimielimiin, jotka ovat verrattavissa toimikuntiin, työryhmiin ja lautakuntiin. – esim. viranomaisen asettamat muun nimiset toimielimet, joilla on itsenäinen tehtävä. -- em. Tehtävä voi liittyä esim. asian valmisteluun, erilaisten kantojen yhteensovittamiseen taikka ohjaukseen tai valvontaan. Vrt. KHO 5.5.2006 T 1066 Julkisuuslakia sovellettiin kunnan ja kahden yrityksen väliseen yhteistyöelimeen, joka oli valmistellut kunnan ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimusjärjestelyjä. Soveltamiseen vaikutti myös se, että yhteistyöelimen pöytäkirjat oli liitetty kunnan arkistoon asian tultua kunnanhallituksessa ja -valtuustossa loppuun käsitellyksi.

Viranomaisilla tarkoitetaan edelleen julkisuuslaissa: 6) eduskunnan virastoja ja laitoksia; 7) Ahvenanmaan maakunnan viranomaisia niiden huolehtiessa valtakunnan viranomaisille kuuluvista tehtävistä maakunnassa; 8) lain tai asetuksen taikka 1, 2 tai 7 kohdassa tarkoitetun viranomaisen päätöksen perusteella tiettyä tehtävää itsenäisesti hoitamaan asetettuja lautakuntia, neuvottelukuntia, komiteoita, toimikuntia, työryhmiä, toimitusmiehiä ja kunnan ja kuntayhtymän tilintarkastajia sekä muita niihin verrattavia toimielimiä.

4 §:n 2 momentti: Mitä viranomaisesta säädetään, koskee myös lain tai asetuksen taikka lain tai asetuksen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen perusteella julkista tehtävää hoitavia yhteisöjä, laitoksia, säätiöitä ja yksityisiä henkilöitä niiden käyttäessä julkista valtaa. Evankelisluterilaisen kirkon asiakirjojen julkisuudesta säädetään erikseen.

- 4 §:n 2 momentissa mainittuja yhteisöjä, joille on uskottu julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä, ovat mm. julkisoikeudelliset yhdistykset, jotka on perustettu lainsäädäntötoimin: - paliskunnat - riistanhoitoyhdistykset - keskuskauppakamari - Suomen asianajajaliitto - ylioppilaskunnat - Julkisia tehtäviä voidaan säännöksin tai niihin perustuvin määräyksin uskoa myös yksityisille henkilöille kuten merilain mukaisille julkisille katsastus- ja arviomiehille, kalastuksenvalvojille ja metsästyksenvartijoille.

KHO 21.8.2009/1989 Asiakirjajulkisuus – Viranomainen – Viranomaisen asiakirja – Edun valvoja – Yleinen edunvalvoja Holhoustoimesta annetun lain 2 luvussa tarkoitettu edunvalvoja, jonka tehtävänä on mainitun lain 1 §:n 1 momentin mukaan pitää huolta muun ohella vajaavaltaisen taloudellisista asioista, ei tuossa ominaisuudessaan ollut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitettu viranomainen eivätkä hänelle tässä tarkoituksessa toimitetut tai hänen laatimansa asiakirjat olleet viranomaisen asiakirjoja. Se, että yleinen edunvalvoja oli kunnallisen viranomaisen palveluksessa oleva virkamies, ei tehnyt hänen hallussaan edunvalvontatehtävien vuoksi olevia asiakirjoja viranomaisen asiakirjoiksi. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 4 ja 5 § Laki holhoustoimesta 46 § 1 momentti ja 84 § 2 momentti

KHO:2012:130 Asiakirjajulkisuus – Julkisuuslain sovellettavuus – Julkinen tehtävä – Julkinen valta – Raha-automaattiyhdistys – Avustustoiminta – Edustustilavaraukset – Ajopäiväkirjat – Matkalaskut Arpajaislain 55 § ja raha-automaattiavustuksista annetun lain 43 § sekä lainvalmistelun yhteydessä esitetty huomioon ottaen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki) oli sovellettava sellaisiin Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) toimintoihin ja niihin liittyviin asiakirjoihin, jotka koskivat yhdistyksen rahapelitoiminnan tuotoista jaettavien avustusten jakoehdotuksen valmistelua ja jakoehdotuksesta päättämistä, avustusten maksamista ja niiden käytön valvontaa sekä valvontaa kuuluvaa tarkastustoimintaa. RAY:n avustustoiminnan merkitys ja yhteiskunnallinen tarkoitus ja luonne huomioon ottaen julkisuuslakia oli sovellettava paitsi jakoehdotukseen ja avustuksiin välittömästi liittyviin asiakirjoihin, myös sellaisiin asiakirjoihin ja tietoihin, jotka liittyivät RAY:n toimi- ja luottamushenkilöiden yksittäisessä avustusasiassa käymiin neuvotteluihin avustusten hakijoiden tai niitä saaneiden taikka näiden edustajien kanssa tai muuhun yksittäiseen avustusasiaan liittyneeseen yhteydenpitoon näiden kanssa. Jatkuu…..>

KHO:2012:130 jatkuu….> Lainvalmisteluaineistosta ilmeni, että muissa kuin avustusten jakoehdotusta, avustusten maksamista ja niiden käytön valvontaa koskevissa RAY:n toiminnoissa ei ollut katsottu olevan kysymys julkisen vallan käyttämisestä eikä edes julkisen tehtävän hoitamisesta. Julkisuuslaki ei siten tullut sovellettavaksi näihin muihin toimintoihin, kuten rahapelitoimintaan, ja niihin liittyviin asiakirjoihin lain 4 §:n 2 momentissa säädetyn perusteella. Julkisuuslakia ei voitu soveltaa RAY:n asiakirjoihin myöskään lain 4 §:n 1 momentissa säädetyn perusteella. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 4 § Arpajaislaki 55 § Laki raha-automaattiavustuksista 43 §

KHO:2014:83 Asiakirjajulkisuus – Julkisuuslain soveltamisala – Julkinen tehtävä – Julkinen valta – Vakuutusyhtiö – Lakisääteinen vakuutus – Asiantuntijalääkäri – Palvelussuhde – Toimeksiantosuhde – Salassa pidettävä tieto – Liikesalaisuus – Ammattisalaisuus – Henkilökohtaisia oloja kuvaava tieto – Henkilöllisyys Yksityinen vakuutusyhtiö hoiti julkista tehtävää ja käytti julkista valtaa tehdessään päätöksiä lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa. Yhtiön toimintaan sovellettiin tältä osin julkisuuslakia sen 4 §:n 2 momentin perusteella. Näiden vakuutusyhtiölle kuuluvien julkisen vallan käyttöä sisältävien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen ja päätöksentekoon osallistui asiantuntijalääkäreitä. Tiedot heidän henkilöllisyydestään eivät jääneet julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että he olivat työsopimussuhteessa vakuutusyhtiöön tai antoivat lausuntoja toimeksiantosuhteen perusteella. Tiedon saaminen siitä, ketkä käyttivät julkista valtaa, kuului julkisuuslain 1 §:n 1 momentista ilmenevän julkisuusperiaatteen ydinalueeseen. Tämä tiedonsaantioikeus koski paitsi henkilön osallistumista yksittäisen julkisen vallan käyttöä sisältävän päätöksen tekemiseen, myös hänen kuulumistaan julkista valtaa käyttävään organisaatioon päätöksentekoon osallistuvana. jatkuu……>

Lakisääteisiä vakuutuksia käsittelevän vakuutusyhtiön asiakirjoihin sisältynyt tieto asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä tai heidän palvelu- tai toimeksiantosuhteensa olemassaolosta, ottaen myös huomioon heidän osallistumisensa julkisen vallan käyttämiseen, ei ollut julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 tai 20 kohdassa tarkoitettu liike- tai ammattisalaisuus tai muu vastaava salassa pidettävä liike- tai elinkeinotoimintaa koskeva seikka. Tiedot heidän henkilöllisyydestään tai erikoisaloistaan tai erityispätevyyksistään eivät liioin olleet mainitun pykälän 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia oloja kuvaavia salassa pidettäviä tietoja. Tiedot eivät muillakaan perusteilla olleet salassa pidettäviä. Asiassa ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa ollut kysymys siitä, oliko tietopyynnön esittäjällä oikeus saada vakuutusyhtiön henkilörekisteriin sisältyneet tiedot asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaisilla tavoilla eli kopioina, tulosteena tai sähköisessä muodossa. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 1 § 1 momentti, 4 § 2 momentti sekä 24 § 1 momentti 17, 20 ja 32 kohta.

Julkisuuslain 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaan Asiakirjalla tarkoitetaan tässä laissa kirjallisen ja kuvallisen esityksen lisäksi sellaista käyttönsä vuoksi yhteen kuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuvaa tiettyä kohdetta tai asiaa koskevaa viestiä, joka on saatavissa selville vain automaattisen tietojenkäsittelyn tai äänen- ja kuvantoistolaitteiden taikka muiden apuvälineiden avulla. Viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten.

5 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen asiakirjana ei pidetä: 1) viranomaisen palveluksessa olevalle tai luottamushenkilölle hänen muun tehtävänsä tai asemansa vuoksi lähetettyä kirjettä tai muuta asiakirjaa; 2) viranomaisen palveluksessa olevan tai viranomaisen toimeksiannosta toimivan laatimia muistiinpanoja taikka sellaisia luonnoksia, joita laatija ei ole vielä antanut esittelyä tai muuta käsittelyä varten; 3) viranomaisen sisäistä koulutusta, tiedonhakua tai muuta niihin verrattavaa sisäistä käyttöä varten hankittuja asiakirjoja; 4) asiakirjaa, joka on annettu viranomaiselle yksityisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten tai laadittu sen suorittamiseksi; 5) viranomaiselle löytötavarana jäänyttä tai toimitettua asiakirjaa.

5 §:n 4 ja 5 momentit: Lakia sovelletaan viranomaisissa työskentelevien sekä viranomaisten ja niiden lukuun toimivien yksityisten ja yhteisöjen välisiä neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon. Jos asiakirjat kuitenkin liitetään arkistoon, viranomainen voi määrätä, että tietoja niistä saa antaa vain viranomaisen luvalla. Mitä asiakirjan salassapidosta tämän lain 24 §:ssä tai muussa laissa säädetään, sovelletaan myös 3 momentin 2 kohdassa ja 4 momentissa tarkoitettuihin asiakirjoihin.

Oikeuskäytäntöä (viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjat) KHO 2002:20. TE-keskusten henkilöstöbarometri perustui työtyytyväisyyttä koskevaan TE-keskuksissa toteutettuun työnantajan henkilöstölleen tekemään kyselyyn. Henkilöstöbarometriä oli pidettävä sellaisena viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 5.4 §:ssä tarkoitettuna viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittuna asiakirjana, jota ei arkistolainsäädännön mukaan, julkisuusperiaatteen tarkoituksen toteutuminenkaan huomioon ottaen, ollut liitettävä arkistoon. KHO 13.12.2002 T 3306. Rippikoululeirin oppilasluetteloa, joka oli henkilötietolain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettu henkilörekisteri, oli pidettävä viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuna asiakirjana, josta ei voinut saada tietoa. KHO 5.5.2006 T 1066. Kunnan ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimusjärjestelyjä valmistelleessa yhteistyöelimessä oli kunnan ja kahden elinkeinonharjoittajan edustus. Toimielimen pöytäkirjat oli liitetty kunnan arkistoon asian tultua kunnanhallituksessa ja –valtuustossa loppuun käsitellyksi. Pöytäkirjoja ei pidetty sisäisen työskentelyn asiakirjoina.

- 5 §:n 4 momentissa viranomaisissa toimivien välistä yhteydenpitoa varten laadituilla asiakirjoilla tarkoitetaan HE:n mukaan viranomaisen sisäisiä kokouksia tai sisäistä hallintoa varten laadittuja viestejä, tiedotteita, muistioita, pöytäkirjoja ja muita sellaisia viestejä. - Merkittävä osa momentissa tarkoitetusta aineistosta on vapaamuotoisia tiedotteita tai muita keskusteluja korvaavia viestejä, joita ei käytännössä edes luetteloida. - Momentissa ei ole kysymys asiakirjoista, jotka kuvaisivat julkisen vallan käyttämistä, eikä niitä siten voida pitää julkisuusperiaatteen kannalta keskeisinä asiakirjoina. - Muita momentissa tarkoitettuja sisäistä työskentelyä varten laadittuja asiakirjoja voivat olla mm. henkilöstön virkistystoimintaa koskevat ja muut niihin rinnastettavat asiakirjat sekä esimerkiksi työajan seurantajärjestelmät samoin kuin viranomaisen vapaamuotoiseen rutiiniasioiden viestintään käytettävät muistiinpanoluonteiset asiakirjoja sisältävät tai välittävät järjestelmät. ----- tavoitteena on siis turvata virkamiesten mielipiteidenvaihdon vapaus!!

Oikeuskäytäntöä: KHO 5.7.2000 T 2010. Matkamääräykset, matkalaskut ja edustuskuluja koskevat tositteet ovat viranomaisen (KELA) asiakirjoja. KHO 6.6.2001 T 1375. Suomen Pankin virka-autojen ajopäiväkirjat olivat viranomaisen asiakirjoja. KHO 12.4.2006 T 895. Kilpailuviraston kartellitutkinnassa kuultujen henkilöiden kertomuksista tehdyt nauhoitteet olivat viranomaisen asiakirjoja. KHO 18.1.2007 T 121. Asiakirjoina pidettiin viranomaisen ylläpitämään mediapalveluun sähköisesti toimitettuja viestejä. KHO 10.12.2001 T 3077. Suomen Pankin pankkivaltuuston kokousten keskusteluista laaditut kokouspöytäkirjat ovat myös keskustelutietojen osalta viranomaisten laatimia asiakirjoja. (-- Suullisesti esitetyt viestit eivät ole julkisuuslain tarkoittamia asiakirjoja. Jos suullinen lausuma on talletettu asiakirjaan, se kuitenkin kuuluu lain soveltamisalaan. Julkisuuslain vaitioloa koskevat säännökset koskevat myös nimenomaan suullisesti esitettyjä viestejä.)

Oikeuskäytäntöä (Viranomaisen laatima asiakirja): KHO 29.5.2000 T 987. Yliopisto oli toimittanut opetusministeriölle laatimansa esityksen kunniamerkin saajiksi. Esitys oli toimitettu ministeriölle sen tehtäviin kuuluvassa asiassa. Esitystä pidettiin viranomaisen asiakirjana, johon julkisuuslaki tuli sovellettavaksi. KHO 2007:39. Ylioppilaslautakunnalta oli pyydetty sähköisessä muodossa koulukohtaisia tilastotietoja ylioppilastutkinnon tuloksista. Pyydetyt tiedot sisältyivät ylioppilastutkintorekisteristä tuotettuun tulosluetteloon, joka oli julkisuuslain 16.2 §:ssä tarkoitettu ratkaisurekisteri. Rekisteriin sisältyvät henkilötiedot ja muut tiedot, joita pyyntö ei koskenut, olivat teknisesti poistettavissa rekisteristä ilman uuden asiakirjan laatimiseen rinnastettavia ohjelmointitoimenpiteitä. Kun vaikeus erottaa salassa pidettävät tiedot julkisista tiedoista tai muukaan julkisuuslain 16.2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy ei näin ollen ollut esteenä pyydettyjen tietojen luovuttamiselle tulosluettelosta eikä tietojen antaminen merkinnyt uuden asiakirjan laatimista, ylioppilastutkintolautakunnan oli annettava pyydetyt tiedot tulosluettelosta sähköisessä muodossa.

KHO:2012:68 Asiakirjajulkisuus – Viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirja – Ei-asiakirja – Julkisuusperiaatteen toteutuminen – Työyhteisöselvitys- Power point –kalvot. Kaupungin hallintokeskuksen johtamisjärjestelmän kehittämistä koskeva työyhteisöselvitys perustui Työterveyslaitoksen konsulttien hallintokeskuksen henkilöstölle suorittamiin yksilöhaastatteluihin. Selvitystä oli selostettu suullisesti palautetilaisuudessa, jossa keskustelun tukena ja teemojen havainnollistajana oli käytetty power point –kalvoja. Jatkotyöskentelyn pohjaksi laadittua työyhteisöselvitystä oli pidettävä sellaisena viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laadittuna asiakirjana, jota ei arkistolainsäädännön mukaan, julkisuusperiaatteen tarkoituksen toteutuminenkaan huomioon ottaen, ollut liitettävä arkistoon. Kysymys oli siten viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) 5 §:n 4 momentissa tarkoitetusta asiakirjasta. Koska tällaiseen asiakirjaan ei mainitun lainkohdan mukaan sovelleta julkisuuslakia, power point –kalvoja pyytäneellä toimittajalla ei ollut oikeutta saada niistä tietoa. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 momentti, 5 § 1, 2 ja 4 momentti sekä 9 § 1 momentti. Arkistolaki.

ASIAKIRJAN JULKISEKSI TULEMINEN (julkisuuslain 2 luku)

Julkisuuslain 2 lukuAsiakirjan julkiseksi tuleminen 6 § Viranomaisen laatiman asiakirjan julkiseksi tuleminen Viranomaisen laatima asiakirja tulee julkiseksi, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta tässä tai muussa laissa säädetä, seuraavasti: 1)jatkuvasti ylläpidettävän diaarin ja muun luettelon merkintä, kun se on tehty; syyttäjän diaarin tiedot epäillyistä tulevat kuitenkin julkisiksi vasta, kun epäiltyä koskeva haastehakemus tai syyttäjän haaste on allekirjoitettu tai sitä vastaavalla tavalla varmennettu taikka kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen; (virallinen –sana pois lailla 458/2011)

2) tarjous-, selvitys- ja lausuntopyyntö sekä esitys, ehdotus, aloite, ilmoitus tai hakemus liiteasiakirjoineen muissa kuin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun se on allekirjoitettu tai sitä vastaavalla tavalla varmennettu; 3) hankintaa ja urakkaa samoin kuin muuta tarjousten perusteella ratkaistavaa oikeustointa koskeva tarjouksen täydennyspyyntö ja tarjousasian käsittelyä varten laaditut selvitykset ja muut asiakirjat, kun sopimus asiassa on tehty:

4) ministeriöiden ja niiden hallinnonalaan kuuluvien virastojen ja laitosten talousarvioehdotukset, kun valtiovarainministeriö on allekirjoittanut ensimmäisen kannanottonsa talousarvioehdotukseksi, ja tämän jälkeen ministeriöiden valtiovarainministeriölle lähettämät ehdotukset sekä muut talousarvioesityksen valmistelua varten laaditut ja siihen sisällytetyt ehdotukset, kun esitys on annettu eduskunnalle; 5) tutkimus ja tilasto sekä niihin verrattavissa oleva yleisesti merkittävän ratkaisun tai suunnitelman esillä olevia vaihtoehtoja, niiden perusteita ja vaikutuksia kuvaava itsenäisen kokonaisuuden muodostava selvitys, silloinkin kun se liittyy muuten keskeneräiseen asiaan, kun se on valmis käyttötarkoitukseensa; 6) pöytäkirja, kun se tarkastuksen jälkeen on allekirjoitettu tai sitä vastaavalla tavalla varmennettu, jollei sitä ole laadittu asian valmistelemiseksi tai viranomaisen sisäistä työskentelyä varten;

7) tuomioistuimen päätös ja tuomio, kun ratkaisu on annettu tai kun se on asianosaisen saatavissa; 8) päätös, lausunto, toimituskirja ja viranomaisen sopimusosapuolena tekemä ratkaisu sekä niiden käsittelyä varten viranomaisessa laaditut muistiot, pöytäkirjat ja muut kuin 1-3 tai 5-7 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, kun päätös, lausunto, toimituskirja tai sopimus on allekirjoitettu tai sitä vastaavalla tavalla varmennettu; 9) muu kuin 1-3 sekä 5-8 kohdassa tarkoitettu asiakirja, kun asia, jota se koskee, on siinä viranomaisessa käsitelty loppuun. Komiteanmietintö, selvitys tai muu vastaava yleiseen jakeluun tarkoitettu asiakirja tulee 1 momentista poiketen julkiseksi, kun se on viranomaisen hallussa jakelua varten. Jos asiassa annetaan toimituskirja tai muu asiakirja, viranomaisen on huolehdittava mahdollisuuksiensa mukaan tarvittaessa siitä, että asianosainen voi saada asiakirjan sisällöstä tiedon ennen sen julkiseksi tulemista.

- Kuntalain 62 §:n mukaan kunnan toimielimen kokouksesta pidetään aina pöytäkirjaa. Tällaisia toimielimiä ovat kunnanhallitus, lauta- ja johtokunnat, niiden jaostot ja toimikunnat. - Lisäksi luottamushenkilön ja viranhaltijan päätöksistä pidetään pöytäkirjaa, jollei se ole päätöksen luonteen vuoksi tarpeetonta. - Tällaisen pöytäkirjan tarkastamisesta ja allekirjoittamisesta määrätään kunnan hallintosäännössä. Kuntalaki ei suoranaisesti velvoita suorittamaan kumpaakaan toimenpidettä, mutta näin menetellään säännönmukaisesti, koska päätöksen katsotaan syntyvän vasta, kun pöytäkirja on tarkastettu. - Päätöspöytäkirjan kanssa samanaikaisesti tulevat julkisiksi päätöstä varten laaditut muistiot ja selvitykset. KHO 1982 II 26: Kaupungin metrotoimikunnan päätöksiin liittyvät, metrotoimistossa laaditut muistiot, raportit ja selvitykset sekä niitä koskevat esityslista, joita oli otettu metrotoimikunnan pöytäkirjan liitteiksi, olivat julkisia pöytäkirjojen tarkastamisen jälkeen.

7 §Viranomaiselle toimitetun asiakirjan julkiseksi tuleminen Viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa toimitettu asiakirja tulee julkiseksi, kun viranomainen on sen saanut, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta tässä tai muussa laissa säädetä. Asiantuntijalausunnot ja muut sellaiset asiakirjat, jotka on päätetty avata tiettynä ajankohtana tai tietyn määräajan jälkeen, tulevat 1 momentissa tarkoitetuin rajoituksin julkisiksi, kun ne avataan. Julkista hankintaa koskevat osallistumishakemukset, tarjoukset sekä muut hankintaa koskevat asiakirjat tulevat 1 momentissa mainituin rajoituksin julkisiksi vasta, kun sopimus on tehty. (muutos lailla 701/2011) Asiakirja, jonka sisältö on saatavissa selville vain apuvälinein, tulee julkiseksi, jollei salassapitosäännöksistä tai muista tietojen saantia koskevista rajoituksista muuta johdu, aikaisintaan silloin, kun se on viranomaisen tai tämän lukuun toimivan käytettävissä.

Viranomaisten välisestä asiakirjaliikenteestä - Viranomaiselle tulleiden asiakirjojen julkiseksi tuloa arvioitaessa etenkin laajahkon viranomaisen erilaisia tehtäviä hoitavien osastojen erillisyyttä tulkitaan yleensä väljemmin kuin arvioitaessa salassapitovelvoitteen kohteena olevia sivullisia. -- Esim. kunnan viraston eri yksikköjen henkilöstöön kuuluvat ovat yleensä sivullisia, joilla ei ilman muuta ole oikeutta saada tietoa salassa pidettävästä asiakirjasta. - Ministeriön osastojen tai kunnan viraston yksikköjen välinen asiakirjaliikenne ei yleensä merkitse asiakirjan tulemista julkiseksi sillä perusteella, että asiakirja on tullut ”erilliselle” viranomaiselle. - Kunnallishallinnossa erillisiä viranomaisia ovat sekä kuntalain 17 §:ssä tarkoitetut monijäseniset toimielimet että henkilöt ja muut orgaanit, joilla on oikeusnormiin perustuvia kunnallisia tehtäviä tai toimivaltaa. -- Kun esim. viranhaltija käyttää hänelle kuntalain 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla siirrettyä toimivaltaa, tehtävään liittyvä asiakirja tulee pääsääntöisesti julkiseksi, kun viranhaltija saa sen.

8 §Asiakirjan saattaminen yleisesti julkisuuteen Kansantalouden kehitystä kuvaava tilasto, talouspoliittinen aloite ja toimenpidesuunnitelma sekä muu sellainen asiakirja, johon sisältyvillä tiedoilla voi ilmeisesti olla vaikutusta pääoma- ja rahoitusmarkkinoihin, on saatettava yleisesti julkiseksi mahdollisimman pian 6 ja 7 §:ssä tarkoitetun ajankohdan jälkeen.

OIKEUS SAADA TIETO ASIAKIRJASTA (julkisuuslain 3 luku)

9 § Tiedonsaanti julkisesta asiakirjasta Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Tiedon antaminen asiakirjasta, joka 6 ja 7 §:n mukaan ei ole vielä julkinen, on viranomaisen harkinnassa. Harkinnassa on otettava huomioon, mitä 17 §:ssä säädetään. 10 § Tiedonsaanti salassa pidettävästä asiakirjasta Salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

KHO:2009:11 (30.1.2009) Väestötietojärjestelmä – Julkisuus – Tietojen luovuttaminen – Osoitetiedot – Yhdenvertaisuus – Sananvapaus – Uskonnonvapaus – Käyttötarkoitus – Harkinta Väestörekisterikeskus oli hylännyt yhdistyksen hakemuksen saada väestötietojärjestelmästä tiedot niistä henkilöistä, jotka täyttivät 18 vuotta erään kuukauden aikana käytettäväksi www.eroakirkosta.fi–sivuston suoramarkkinointiin katsoen, ettei sillä ollut väestötietolain 27 §:n mukaan velvollisuutta luovuttaa tietoja. Hallinto-oikeus hylkäsi väestörekisterikeskuksen päätöksestä tehdyn valituksen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituksen katsoen, että väestötietolain 25 ja 27 §:ssä säädettyä ehdotonta oikeudellista estettä tietojen luovuttamiselle ei ollut. Väestötietojärjestelmä ei kuitenkaan ollut julkinen, eikä tietojen saamiseen nyt kysymyksessä olevaan tarkoitukseen ollut ehdotonta oikeutta. Väestörekisterikeskuksen ei voitu katsoa hakemuksen hylätessään asettaneen yhdistystä ilman väestötietolaista johdettavissa olevaa hyväksyttävää perustetta valituksessa mainituista poliittisista puolueista ja kaupallisista toimijoista poikkeavaan asemaan. Päätös, joka koski vain tietojen luovuttamista, ei myöskään rajoittanut yhdistyksen sananvapautta taikka uskonnonvapautta. Väestörekisterikeskus oli toiminut harkintavaltansa rajoissa hylätessään väestötietolain esitöistä ilmenevien intressien turvaamiseksi tietojen luovuttamista koskevan yhdistyksen hakemuksen, eikä päätös siten ollut lainvastainen (Ään. 3-2). Väestötietolaki 24 §, 25 § 1 momentti ja 27 § 1 momentti; Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 9 §; Suomen perustuslaki 6, 11 ja 12 §.

- 10 §:n osalta salassapitovelvollisuus koskee usein vain osaa asiakirjasta. - HE:ssä 30/1998 (hallituksen lakiesitys julkisuuslaiksi) lausutaan, että pykälän mukaan tieto asiakirjan julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. - Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein. - Siten esimerkiksi yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa kopio poistamalla asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot tai korvaamalla ne symboleilla.

Päätöksessä KHO 2007:39 todettiin, että ylioppilaslautakunnan oli annettava siltä pyydetyt koulukohtaiset tilastotiedot ylioppilastutkinnon tulosluettelosta, kun henkilötiedot, salassa pidettävät tiedot ja muut tiedot, joita pyyntö ei koskenut, olivat teknisesti poistettavissa tulosluettelosta ilman uuden asiakirjan laatimiseen rinnastettavia ohjelmointitoimenpiteitä. Ratkaisussa KHO 26.1.2007 T 185 arvioinnin kohteena oli asiakirja eli laaja asiakirjavihko, joka sisälsi runsaasti rangaistuksen täytäntöönpanoa ja tuomittua koskevia tietoja. Asiakirjavihko sellaisenaan muodosti kokonaisuuden, jossa salassa pidettävät tiedot eivät olleet erotettavissa julkisista tiedoista niin, etteivät salassa pidettävät osat olisi tulleet tietoon. Osajulkisuus oli kuitenkin toteutettavissa kohdistamalla se asiakirjavihkoon sisältyviin kolmeen asiakirjaan. Kyseisistä asiakirjoista voitiin peittää tuomitun nimi ja henkilötunnus sekä muut tiedot, joiden avulla hänen nimensä olisi voinut helposti saada selville.

KHO 8.8.2001 T 1761. Salassa pidettävien tietojen erottaminen puolustusneuvoston pöytäkirjoista vuosilta 1965-1980 ja tietojen antaminen niistä pyydetyllä tavalla ei aiheuttanut julkisuuslain 16.1. §:ssä tarkoitettua kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Asiakirjojen määrää ei myöskään voitu pitää niin suurena, että kohtuutonta haittaa olisi aiheutunut. KHO 24.5.2002 T 1229. Viranomainen voi kieltäytyä tiedon antamisesta, jos asiakirjassa olevien salassa pidettävien tunnistetietojen peittämisen jälkeen asiakirjan sisältö peitettyjen tietojen runsauden takia tai muusta syystä ei ollut ymmärrettävissä oikein tai jos tunnistetietojen peittäminenkään ei estä salassa pidettävän asiakirjan osan tulemista tietoon.

KHO:2013:28 Asiakirjajulkisuus – Potilasvahinkolautakunta – Täysistunnossa annettujen ratkaisusuositusten julkisuus – Viranomaisten valitusoikeus – Julkisuuslain soveltaminen – Terveydentilaa koskevat tiedot Lakiasiaintoimisto oli pyytänyt potilasvahinkolautakunnalta saada tiedoksi sen kaikki täysistuntoratkaisut syyskuun 2007 ja kesäkuun 2009 väliseltä ajalta. Potilasvahinkolautakunnan toimintaan ja sen täysistunnon antamiin ratkaisusuosituksiin oli sovellettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki). Täysistuntoratkaisut sisälsivät yksittäisen henkilön terveydentilaa, tämän saamaa hoitoa ja hoitotuloksia koskevia tietoja, jotka perustuivat potilasvahinkolautakunnan terveydenhuollon toimintayksikölle sille laissa säädetyn tietojensaantioikeuden nojalla saamiin potilasasiakirjoihin ja muuhun selvitykseen. Selosteet sisälsivät sellaisia yksittäisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia terveydentilaa koskevia tietoja, ettei tietojen antaminen asiakirjoista henkilöiden nimet peittämällä ollut mahdollista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa säädettyä salassapitovelvollisuutta rikkomatta. Tiedon antaminen niin, että terveydentilaa koskevat tiedot peitettiin, ei taas ollut mahdollista siksi, etteivät asiakirjat olleet osittaisen peittämisen jälkeen ymmärrettävissä eivätkä myöskään enää vastanneet tietopyyntöön. Äänestys 4-1. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1 §, 2 § 1-2 ja 4-5 momentti sekä 13 § Potilasvahinkolaki 11 b § 4 momentti, 12 § ja 13 § Vakuutusyhtiölaki 30 luku 1 § Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 §, 4 § 1 momentti 8 kohta, 10 §, 17 § 1-2 momentti, 20 §, 22 § ja 24 § 1 momentti 25 kohta.

KHO:2015:163 Asiakirjajulkisuus – Maanpuolustussalaisuus – Osajulkisuus Asiakirjapyynnön kohteena olleet asiakirjat sisälsivät sekä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 10 kohdan perusteella salassa pidettäviä tietoja että julkisia tietoja. Tiedot, jotka hallinto-oikeus oli asiakirjapyynnön hylänneen Pääesikunnan päätöksen osittain kumoten oikeuttanut asiakirjapyynnön esittäjän saamaan, muodostivat vain vähäisen osan niiden asiakirjojen sisällöstä, joihin nähden asia tuli Pääesikunnan valituksen johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitavaksi. Näiden asiakirjojen sisältö ei kokonaisuutena arvioiden olisi muiden tietojen peittämisen jälkeen ollut ymmärrettävissä oikein niiden tietojen perusteella, jotka asiakirjapyynnön esittäjä oli oikeutettu saamaan. Pääesikunnalla ei siten ollut velvollisuutta antaa edellä tarkoitettuja tietoja, kun otettiin huomioon julkisuuslain 10 §. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 10 § ja 24 § 1 momentti 10 kohta.

11 §Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta : 1) asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua; 2) esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa esitettyyn tai laadittuun asiakirjaan ennen tutkinnan lopettamista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle;

Ei ole oikeutta… 3) esittelymuistioon, ratkaisuehdotukseen ja niihin verrattavaan muuhun asian valmistelua varten viranomaisen laatimaan asiakirjaan ennen kuin asian käsittely on kysymyksessä olevassa viranomaisessa päättynyt; ylioppilastutkintoa varten annetusta koevastauksesta sekä koevastauksen arvostelleen ylioppilastutkintolautakunnan määräämän arvostelijan henkilöllisyydestä tiedon voi saada kuitenkin vasta, kun ylioppilaslautakunta on suorittanut lopullisen arvostelun; 4) viranomaisen oikeudenkäynnin osapuolena oikeudenkäyntiin valmistautumista varten laatimaan tai hankkimaan asiakirjaan, jos tiedon antaminen olisi vastoin julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen, säätiön tai henkilön etua oikeudenkäynnissä;

Ei ole oikeutta…. 5) tietoihin ulosottoasiassa ennen ulosmittauksen toimittamista ja omaisuuden haltuun saamista, jos tiedon antaminen tuntuvasti vaikeuttaisi täytäntöönpanoa, eikä muihin kuin velallisen taloudellista asemaa koskeviin tietoihin, ellei tietoja tarvita takaisinsaantikanteen tai ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 26 §:ssä tarkoitetun kanteen nostamista varten; (15.6.2007/713) 6) Julkisessa hankinnassa toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- ja ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin; tieto tarjousten vertailussa käytetystä hinnasta ja muusta tekijästä on kuitenkin aina annettava. (kohtaan muutos lailla 701/2011) (5- kohdan muutos johtui uuden ulosottokaaren eli ulosottomenettelyn perussäädöksen säätämisestä!)

Ei ole oikeutta… 6 a) anonyymistä todistamisesta päättämisestä koskevaan hakemukseen tai sen valmisteluun liittyviin asiakirjoihin eikä anonyymin todistajan henkilöllisyyden paljastamista koskevaan asiaan liittyviin asiakirjoihin eikä näitä asioita koskeviin oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyviin sellaisiin salassa pidettäviin tietoihin, joiden perusteella anonyymin todistajan tai sellaiseksi vaaditun henkilöllisyys voi paljastua, ellei oikeudenkäynnistä rikosaisoissa annetun lain (689/1997) 5 luvun 11 d §:stä muuta johdu; (12.6.2015/756) Huom! Aivan uusi pykälä, joka liittyy laajempaan todistelulainsäädännön muutokseen!

7) Muun kuin 6 a kohdassa tarkoitetun todistajan, asianomistajan tai asianosaisen taikka rikosilmoituksen, lastensuojelulain (417/1983) 25 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai muun niihin verrattavan viranomaisen toimenpiteitä edellyttävän ilmoituksen tekijän salassa pidettäviin osoite-, puhelin- ja muihin vastaaviin yhteystietoihin, jos tiedon antaminen vaarantaisi todistajan, asianomistajan tai asianosaisen tai ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja tai oikeuksia; (12.6.2015/756) - Muutokset lailla 756/2015!! - Huom! Lastensuojelulaki 683/1983 on korvattu uudella Lastensuojelulailla 417/2007

Ei ole oikeutta.. 7 a) asiakirjoihin, jotka sisältävät tietoja esitutkintalain 4 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta asianomistajan pyynnöstä saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta ja vankilasta tai muusta säilytystilasta poistumisesta taikka tietoja mainituista ilmoituiksista; (8.1.2016/19) -- 7 a) on uusi pykälän kohta!!! 8) sen asiakirjan salassa pidettyyn osaan, jonka julkisuuden määräytymistä asia koskee (30.3.2007/385)

Asianosaisen tiedonsaantiin liittyviä KHO:n ratkaisuja Ratkaisu KHO 2003:57, jonka mukaan asianosaisella oli oikeus saada tietoonsa eläkevakuutusyhtiössä hänen eläkeasiansa käsittelyyn osallistuneiden asiantuntijalääkäreiden nimet ja asian käsittelyyn liittyvä yhtiön hallituksen kokouspöytäkirjan ote liitteineen. KHO 2007:61, jossa verovirastolta oli pyydetty jäljennöstä perukirjasta kihlalapsikanteen nostamista varten. Perukirjaa pyytäneen henkilön katsottiin esittäneen riittävän selvityksen tarpeestaan saada perukirjan tietoja etujensa ja oikeuksiensa hoitamiseksi. (sovellettiin Verosalaisuuslakia) KHO 10.5.2001 T 1030 mukaan, mikäli asiakirjan pyytäjä on asianosainen vain yhdessä asiassa, hän ei voi päätöksessä esiin tuodun lähtökohdan perusteella vedota asianosaisjulkisuuteen toisessa asiassa. Kts. Yksityiskohtaisemmin www.finlex.fi > oikeuskäytäntö > KHO

KHO:2012:32 Asiakirjajulkisuus – Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat – Asianosaisjulkisuus – Tarkastus- ja valvontatoiminnan tehokkuus Yhtiön entinen työntekijä oli lähettänyt Tekesille sähköpostiviestejä, jotka koskivat yhtiön liiketoimintaa. Yhtiö, jonka tiedossa oli viestien lähettäjän nimi, oli pyytänyt sähköpostiviestejä ja niihin annettuja vastauksia Tekesiltä. Sähköpostiviestit olivat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 15 kohdan nojalla. Tietojen antaminen viestien sisällöstä yhtiölle, jota oli pidettävä julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena, ei ollut enää viestien lähettäjän nimen tultua sen tietoon vastoin julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 5 § 2 momentti, 11 § 1 momentti ja 2 momentti 1 kohta sekä 24 § 1 momentti 3 ja 15 kohta.

KHO:2014:69 Asiakirjajulkisuus – Lokitieto – Poliisin tietojärjestelmä – Tietojärjestelmien turvajärjestelyt – Asianosaisen tiedonsaantioikeus Poliisin tietojärjestelmien käyttämistä koskeneet lokitiedot eivät olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella yleisöjulkisia. Nämä salassa pidettävät lokitiedot eivät koskeneet lokitietoja pyytänyttä henkilöä itseään vaan tietojärjestelmien käyttäjiä. Lokitietoja pyytäneen henkilön tiedonsaantioikeus ei siten voinut perustua julkisuuslain 12 §:ään vaan julkisuuslain 11 §:ssä asianosaisen tiedonsaantioikeudesta säädettyyn. Julkisuuslain 11 § ei mahdollistanut tiedonsaantioikeutta siinä tilanteessa, jossa lokitietoja pyytänyt vasta epäili, että häntä koskevien poliisin tietojärjestelmiin sisältyvien tietojen käyttäminen ei ollut asianmukaista. Lokitietoja koskeva asianosaisen tiedonsaantioikeus saattoi perustua vain siihen, että tiedot vaikuttivat tai olivat voineet vaikuttaa jonkin poliisissa vireillä olevan tai olleen, tiedon pyytäjää koskevan asian käsittelyyn. jatkuu…>

KHO:2014:69…..> Poliisilaitoksen Poliisihallitukselta haltuunsa saamat lokitiedot koskivat ajanjaksoa, jonka osalta poliisilaitos oli sisäisenä laillisuusvalvontana selvittänyt, millä perusteella eräät sen henkilökuntaan kuuluvat olivat kysyneet lokitietoja pyytänyttä henkilöä koskevia tietoja poliisin tietojärjestelmistä. Mainittu henkilö oli tässä laillisuusvalvonnassa ollut julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asianosaisen asemassa. Lokitiedot olivat voineet vaikuttaa laillisuusvalvonta-asian käsittelyyn. Poliisilaitoksen esittämän perusteella ei ilmennyt, että lokitietojen antaminen olisi vaarantanut poliisin tehtävien suorittamista tai poliisin henkilökuntaan kuuluvien turvallisuutta siten, että tietojen antaminen olisi ollut julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua. H enkilöllä oli oikeus saada poliisilaitokselta nämä lokitiedot. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 1 ja 2 momentti, 12 § sekä 24 § 1 momentti 7 kohta.

11 §:n 3 ja 4 momentit (muutokset lailla 385/2007): Jos asiakirja kuuluu oikeudenkäyntiaineistoon, asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin on voimassa, mitä siitä säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007) ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa (381/2007). Esitutkinnan asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkinnassa esitetystä tai laaditusta asiakirjasta sovelletaan, mitä esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 15 §:ssä säädetään. (lisäys 825/2014) Mitä tässä pykälässä säädetään asianosaisesta, ei koske sitä, jonka muutoksenhakuoikeus perustuu yksinomaan kunnan tai muun yhteisön jäsenyyteen.

KHO: 2015:15 Asiakirjajulkisuus – Pakkokeino – Telekuuntelulla hankittu aineisto – Oikeudenkäyntiaineisto – Asianosainen – Salassapidettävä tieto Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko A:lla julkisuuslain 11 §:n 1 momentin asianosaisen tiedonsaantioikeuden perusteella oikeus saada tietoa häneen kohdistetun rikostutkinnan yhteydessä pakkokeinoteitse hankituista tietyistä, hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä yksilöidyistä telekuuntelutallenteista, vaikka hän ei ollut osapuolena telekuuntelussa. A oli vuonna 2010 julkisuuslain nojalla vaatinut Keskusrikospoliisilta hallintoviranomaisena sen hallussa olevia tallennetietoja sillä perusteella, että hän voisi syytettynä asianmukaisesti puolustautua ja muutoinkin valvoa oikeuksiaan rikosoikeudenkäynnissä. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että julkisuuslain 11 §:n 3 momentin mukaan rikosasian asianosaisen oikeudesta saada tieto oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvasta asiakirjasta säädettiin oikeuden julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa. Tuon lain 28 §:n mukaan asiakirjan julkisuus ratkaistiin asiaa käsittelevässä yleisessä tuomioistuimessa lainkäyttöratkaisuna. Jos puheena olevaa asiakirjaa ei ollut otettu esitutkintapöytäkirjaan, eikä sitä ollut muutenkaan toimitettu tuomioistuimelle, se ei sisältynyt oikeudenkäyntiaineistoon. Tällöin rikosasian asianosaisen tiedonsaantioikeus ei tullut ratkaistavaksi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla. ……………>

.. Arvioitaessa A:n oikeutta saada esitutkintapöytäkirjaan ja oikeudenkäyntiaineis- toon sisältymättömiä telekuuntelutallenteita haltuunsa julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena oli otettava huomioon Suomen perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan kuuluva puhelun ja muun luottamuksellisen viestin loukkaamattomuus. Vaikka tutkintamenettelyssä kertyneen aineiston merkityksen arvioimista ei lähtökohtaisesti tulisi jättää pelkästään virkavastuulla toimivien tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten asiaksi, muiden tahojen yksityisyyden suojan turvaaminen esti sellaisen julkisuuslain 11 §:n 1 momentin tulkinnan, että rikosasiakokonaisuudessa epäiltynä tai syytettynä oleva voisi asianosaisena saada kaiken, mahdollisesti hänen asiaansa täysin liittymättömän, telekuunteluaineiston arvioidakseen sen merkitystä oman puolustuksensa kannalta. Mainittua yksityisyyden suojaan puuttumista ei riittävästi poistanut mahdollisuus kieltää asianosaista ilmaisemasta saamaansa salaista tietoa ulkopuolisille. Julkisuuslaissa tarkoitetun asiakirjapyynnön käsittelyn yhteydessä hallintoviranomaisessa ei myöskään voitu täsmällisesti arvioida yksittäisen asiakirjan merkitystä rikosasian oikeudenkäynnissä. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti rikosasiassa toteutui syytetyn oikeudella saada tieto koko oikeudenkäyntiaineistosta ja viime kädessä asiakirjan editiovelvollisuudella, josta määräsi rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

12 § Oikeus saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta Jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä..

Tiedonsaantioikeus kunnallishallinnossa - Luottamushenkilöllä on kuntalain 43 §:n perusteella oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja ja nähtäväkseen asiakirjoja, joita hän pitää toimessaan tarpeellisina, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. -- Määräytyminen tarpeellisuuden mukaan johtaa siihen, että tiedonsaantioikeus vaihtelee luottamushenkilöittäin. Esim. lautakuntien jäsenillä on lähinnä tiedonsaantioikeus lautakunnalle kuuluviin asioihin. - Luottamushenkilön tiedonsaantioikeus on yleistä tiedonsaantioikeutta laajempi lähinnä siinä suhteessa, että se koskee kunnan toimielimen laatimia ja sille annettuja asiakirjoja jo ennen kuin ne ovat tulleet julkisiksi julkisuuslain 6 ja 7 §:n mukaan. -- Merkittäviä tiedonsaannin kohteita voivat siten olla mm. keskeneräiset selvitykset ja muut valmisteluasiakirjat ennen kuin ne ovat tulleet julkisiksi samoin kuin hankintatarjoukset.

Tiedonsaantioikeus kunnallishallinnossa KHO 1979 II 48. Valtuutetulla oli oikeus saada kaupunginhallitukselta nähtäväkseen ei-julkiset asiakirjat, kun ne eivät sisältäneet salassa pidettäviä tietoja yksityisestä liiketoiminnasta. KHO 1985 II 32. Valtuuston suoritettua virkavaalin suljetuin lipuin valtuutetulla ja kunnanhallituksen jäsenellä oli oikeus saada äänestysliput nähtäväkseen. - Kunnan luottamushenkilöillä ei ole yleistä oikeutta saada tieto salassa pidettävistä asiakirjoista. -- Kunnan toimielimen jäsenenä luottamushenkilöllä on kuitenkin oikeus saada tieto myös salassa pidettävistä asiakirjoista ja asioista siltä osin, kuin toimielimen päätöksenteko perustuu niihin tai mikäli hänen tehtävänsä muuten edellyttävät tiedon saantia niistä. KHO 1995 A 23. Sosiaalilautakunnan jäsenellä ei ollut yleistä oikeutta saada tietoja viranhaltijoiden toimeentuloratkaisuihin liittyvistä salassa pidettävistä asiakirjoista. Kts. Kunnanjohtajan ja kunnan muiden toimielimien tiedonsaantioikeudesta esim. Mäenpää Julkisuusperiaate (2008), s. 195 ja luonnollisesti Kuntalaki 365/1995 esitöineen HE 192/1994 vp.

TIEDON ANTAMINEN ASIAKIRJASTA (julkisuuslain 4 luku)

13 § Asiakirjan pyytäminen Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon. Tiedon pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei tämä ole tarpeen viranomaiselle säädetyn harkintavallan käyttämiseksi tai sen selvittämiseksi, onko pyytäjällä oikeus saada tieto asiakirjan sisällöstä. Pyydettäessä saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta taikka viranomaisen henkilörekisteristä tai muusta asiakirjasta, josta tieto voidaan luovuttaa vain tietyin edellytyksin, tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

- 13 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä tietoa pyytävän henkilöllisyyden selvittäminen tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun pitää varmistaa, onko tiedon pyytäjällä asianosaisen oikeus tiedon saamiseen. -- OK 1 luvun 7 §:ssä tarkoitettua neuvottelua sisältävä asiakirja -- sen selvittämiseksi, onko kyseessä JulkL 28 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle tietojen saamiseksi salassa pidettävästä asiakirjasta -- sen selvittämiseksi, onko toisella viranomaisella oikeus JulkL 29 §:n perusteella saada tietoa asiakirjan sisällöstä - 2 momentin mukaiset tietojen käyttötarkoituksen selvittämistä koskevat säännökset ovat toissijaisia. -- erityislainsäädännössä voidaan esim. toiselle viranomaiselle säätää oikeus saada tietoja salassa pidettävistä asiakirjoista (vrt. Poliisilaki) - JulkL 28 §:n mukainen luovutus tieteellistä tarkoitusta varten edellyttää käyttötarkoituksen selvittämistä, henkilötietojen osalta myös selvitys tietojen suojaamisesta

Rajoitukseton tai hyvin laaja tietopyyntö ei täytä yksilöintivaatimusta.!!! Päätöksessä KHO 6.9.2007 T 2254 arvioitiin tällä perusteella asiakirjapyyntöä, joka kohdistui rajoittamattomaan aikaan ja kaikkiin niihin työttömyyskassan päätöksiin, jotka sisälsivät tietynlaisen asiaratkaisun. Kun otettiin huomioon työttömyyskassan tekemien myöntöpäätösten huomattavan suuri määrä ja pyynnön kohdistuminen rajoittamattomaan aikaan sekä se, että tietynlaisen asiaratkaisun sisältämät myöntöpäätökset jouduttaisiin hakemaan erikseen muista myöntöpäätöksistä, ei asiakirjapyyntö näissä olosuhteissa ollut siten yksilöity, että viranomaisen voitaisiin edellyttää selvittävän asiakirjapyynnön kohde. Vanhan asiakirjajulkisuuslain ajalta on ratkaisu KHO 1995 A 9, jossa pidettiin riittävän yksilöitynä pyyntöä saada nähtäväksi kunnan kulttuurilautakunnan alaisen kulttuuritoimiston kirjanpitoaineistoon sisältyvät tositteet vuosilta 1992-1993.

14 §Asiakirjan antamisesta päättäminen Viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei 15 §:n 3 momentissa tai muualla laissa toisin säädetä. Valtuusto voi kunnan johtosäännöllä kuitenkin antaa tässä laissa tarkoitettuna viranomaisena toimivalle kunnalliselle toimielimelle oikeuden siirtää päättämässään laajuudessa asiakirjan antamista koskevaa viranomaisen ratkaisuvaltaa alaiselleen viranhaltijalle. Tiedon antamisesta asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen toimeksiantotehtävää suoritettaessa tai annettu toisen viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten, päättää tehtävän antanut viranomainen, jollei toimeksiannosta muuta johdu. (kursivoitu muutos 495/2005) Tiedon asiakirjan sisällöstä antaa se viranomaisen henkilöstöön kuuluva, jolle viranomainen on tämän tehtävän määrännyt tai jolle se hänen asemansa ja tehtäviensä vuoksi muuten kuuluu.

14 § 3 momentti: Jos virkamies tai muu 2 momentissa tarkoitettu henkilö kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: 1) ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy; 2) annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi; 3) tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi; sekä 4) annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista

Julkisuuslain 14 §:n 4 momentti: Tässä pykälässä tarkoitettu asia on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. Jos pyydettyjä asiakirjoja on paljon tai niihin sisältyy salassa pidettäviä osia tai jos muu niihin rinnastettava syy aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä tai muutoin tavanomaista suuremman työmäärän, asia on ratkaistava ja tieto julkisesta asiakirjasta annettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön.

Vrt. tässä yhteydessä myös hallintolain 23 §:n sääntelyyn käsittelyn viivytyksettömyydestä: - Sen mukaan asia on hallintoviranomaisessa käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. -Lisäksi viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin.

Vrt. myös Henkilötietolain 28 §:n 1-2 momentit: Sen, joka haluaa tarkastaa itseään koskevat tiedot 26 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on esitettävä tätä tarkoittava pyyntö rekisterinpitäjälle omakätisesti allekirjoitetussa tai sitä vastaavalla tavalla varmennetussa asiakirjassa tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä varattava rekisteröidylle tilaisuus tutustua 26 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti. Tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa. Jos rekisterinpitäjä kieltäytyy antamasta tietoja, hänen on annettava tästä kirjallinen todistus. Todistuksessa on mainittava myös ne syyt, joiden vuoksi tarkastusoikeus on evätty. Tarkastusoikeuden epäämisen veroisena pidetään sitä, että rekisterinpitäjä ei ole kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä antanut kirjallista vastausta rekisteröidylle. Rekisteröity voi saattaa asian tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

15 §Asiakirjan pyytämistä koskevan asian siirtäminen toiselle viranomaiselle Jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, jonka toinen viranomainen on laatinut tai joka kuuluu toisen viranomaisen käsiteltävänä olevaan asiaan, viranomainen voi siirtää tiedonsaantia koskevan asian sen viranomaisen ratkaistavaksi, joka on laatinut asiakirjan tai jonka käsiteltäväksi asia kokonaisuudessaan kuuluu. Jos viranomaiselta pyydetään henkilöä, yritystä, kiinteistöä tai ajoneuvoa koskevia taikka muita sellaisia yksilöinti- tai osoitetietoja, joita toinen viranomainen tallettaa yleiseen käyttöön tarkoitettuun rekisteriin, viranomainen voi siirtää tiedonsaantia koskevan pyynnön asianomaisen rekisteriviranomaisen käsiteltäväksi. (-- esim. Väestörekisterikeskus, Ajoneuvohallintokeskus (Trafi), Maanmittauslaitos, PRH)

15 §:n uusi 3 momentti (muutos 495/2005) Jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, johon 25 §:n mukaisesti on ollut velvollisuus tehdä turvallisuusluokkaa koskeva merkintä ja jonka muu viranomainen on laatinut, viranomaisen on siirrettävä asia asiakirjan laatineen viranomaisen ratkaistavaksi. Kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetussa laissa (588/2004) tarkoitettua turvallisuusluokiteltua asiakirjaa koskeva asia on siirrettävä sille viranomaiselle, jolle sopimusosapuoli on asiakirjan toimittanut.

16 § Asiakirjan antamistavat(1 momentti) Viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

16 § Asiakirjan antamistavat(2 momentti) Viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tietojen antaminen vastaavassa muodossa muusta julkisesta asiakirjasta on viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä. Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen. (- Kursivoitu osuus uutena lisäyksenä lainmuutoksella 385/2007, joka tuli voimaan 1.10.2007, vrt. oikeudenkäynnin julkisuuslait)

- 16 §:n 1 momentissa kopiolla tarkoitetaan sekä oikeaksi todistettua että oikeaksi todistamatonta jäljennöstä – esim. lyhennysjäljennös. - Kopio voi olla myös sähköisen asiakirjan jäljennös, esim. levykkeelle talletettu kopio sähköisestä asiakirjasta. - Jos asiakirja on ymmärrettävissä vain apuvälineiden avulla, sen tiedot voidaan antaa tulosteina. - Säännöksessä tarkoitettuna kohtuuttomana haittana pidetään esim. sitä, että pyynnön täyttäminen olisi niin työlästä, että viranomainen ei voisi täyttää pyyntöä sen käytettävistä resursseista merkittävän osan joutumatta sidotuksi pyyntöön vastaamiseen!!! - Asiakirjojen etsimisestä aiheutuvaan vaivaan ei voi yleensä vedota ainakaan tilanteessa, jossa viranomainen on laiminlyönyt asiakirjojen järjestämisen 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla!!! - Viranomaisella ei ole yleensä tietoturvallisuussyistä velvollisuutta kopioida sähköisiä asiakirjoja tietoja pyytävän omille levykkeille tai muistitikuille. - Lähtökohta joka tapauksessa on, että tieto annetaan pyytäjän haluamalla tavalla.

Tiedon antaminen sähköisestä asiakirjasta on siis JulkL 16 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen harkinnassa! Ratkaisussa KHO 16.3.2007 T 649 (julkaisematon) katsottiin tällä perusteella ympäristöministeriön menetelleen lainmukaisesti, kun se oli kieltäytynyt antamasta Natura 2000 –ohjelmaa koskevat tiedot CD- ROM –levykkeellä. Ministeriö olisi ollut valmis antamaan kyseiset tiedot rajatusti paperimuodossa, koska julkinen tieto oli tällä tavoin ollut erotettavissa salassa pidettävästä. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt uuden, noin 20 000 sivua käsittävän asiakirjan tuottamista tietokantaan sisältyvän sähköisen aineiston avulla.

KHO 11.12.2015/3614 (lyhyet ratkaisuselosteet) Asiakirjajulkisuus – Uusi asiakirja – Velvollisuus uuden asiakirjan antamiseen. Kuntakohtaiset kutsuntatilastot, joista ilmeni varusmiespalvelun siirtämisen prosentuaalinen jakauma, eivät olleet tulostettavissa asevelvollisuusrekisteristä vaan niiden laatiminen edellytti rekisterin tietojen seulontaa, muokkaamista ja yhdistelyä. Kysymys olisi siten ollut uuden asiakirjan laatimisesta, mihin viranomaisella ei julkisuuslain säännösten perusteella ollut tietopyynnön johdosta velvollisuutta. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 5, 9, 13 ja 16 §

16 §:n 3 momentti Viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Henkilötietoja saa kuitenkin luovuttaa suoramarkkinointia ja mielipide- tai markkinatutkimusta varten vain, jos niin erikseen säädetään tai jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa. - Harkittaessa tietojen luovuttamista viranomaisen henkilörekisteristä on siis aina otettava huomioon myös henkilötietolain säännökset!! Vrt. Mäenpää: Julkisuusperiaate, jossa Mäenpäällä paikoitellen hieman eriäviä näkemyksiä!!

- 16 §:n 3 momentin säännös on toissijainen suhteessa muussa laissa oleviin viranomaisten henkilörekisterien tietojen luovutusta koskeviin säännöksiin. - Sääntelyn tarkoituksena on estää se, että henkilötietojen julkisuus johtaisi henkilötietojen suojaa koskevien säännösten vastaiseen rekisterinpitoon tai muuhun tietojen käsittelyyn. - Mahdollisuudet saada massamuotoisesti viranomaisten henkilötietoja ovat jossain määrin lisääntyneet suhteessa aiempaan lainsäädäntöön. -- teknisenä tallenteena esim. henkilömatrikkeleihin ja toimituksellisiin rekistereihin - Manuaalisia ja atk:n avulla ylläpidettyjä henkilörekistereitä ei aseteta eri asemaan luovutuksen kannalta. - Henkilötietojen luovutusrajoitus koskee tietojen antamista kopiona tai tulosteena tai sähköisessä muodossa  Säännös ei estä sitä, että tietoja pyytänyt itse tekee muistiinpanoja julkisista henkilörekisteriin merkityistä tiedoista.

SALASSAPITOVELVOITTEET (julkisuuslain 6 luku)

Julkisuuslain 6 luvussa säännellään salassapitovelvoitteista: 22 §Asiakirjasalaisuus Viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus Salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivulliselle nähtäväksi tai käytettäväksi.

23 §Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto Viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun toiminta viranomaisessa tai tehtävän hoitaminen viranomaisen lukuun on päättynyt. Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös sitä, joka harjoittelijana tai muutoin toimii viranomaisen toimeksiannosta tai toimeksiantotehtävää hoitavan palveluksessa taikka joka on saanut salassa pidettäviä tietoja lain tai lain perusteella annetun luvan nojalla, jollei laista tai sen perusteella annetusta luvasta muuta johdu. Vaitiolovelvollisuus on myös sillä, jolle…….

…viranomainen on ilmoittanut julkisuus- tai salassapito- olettaman sisältävän salassapitosäännöksen osoittamissa rajoissa tietoja, jotka ovat yleisöltä salassa pidettäviä. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisasemansa perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. (kursivoitu muutos 495/2005) Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut. -- vaitiolovelvollisuus koskee myös tallentamattomia tietoja!!

- Julkisuuslain 24 §:ssä on 32 - kohtainen luettelo salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista: Salassapitoperusteita on ryhmitelty pykälässä mm. seuraavasti: - kansainväliset suhteet - rikosten ehkäiseminen ja syytteeseen saattaminen - turvajärjestelyjen toteuttaminen - poikkeusoloihin varautuminen ja valtion turvallisuus - tulo-, finanssi-, raha- ja valuuttapolitiikka - rahoitus- ja vakuutusjärjestelmien luotettavuus ja toimivuus - pääoma- ja rahoitusmarkkinoiden toimivuus, - luonnonarvojen suojelu - viranomaisen valvonta- ja tarkastustoiminnan tehokkuus - tiedonantajan luottamuksen suoja - julkinen taloudellinen etu ja yksityinen taloudellinen etu - tutkimus- ja kehittämistyön sekä opetuksen intressit - turvapaikan hakijan turvallisuus sekä yksityisyyden suoja (23-32 kohdat)

- Osa asiakirjan salassapitovelvollisuuden perustavista säännöksistä on sellaisia, että niiden mukaan asiakirjat ovat salassa pidettäviä ilman lisäedellytyksiä. - Kaikissa tapauksissa ei tiedon laatuun perustuvaa ehdotonta salassapitoa ole pidetty tarpeellisena, koska se saattaa johtaa tarpeettoman laajaan salassapitoon. - Tämän estämiseksi useissa 24 §:n säännöksissä edellytetään viranomaisen arvioivan asiakirjakohtaisesti myös tiedon antamisen haittaa (vahinkoedellytys) - Tällöin salassapitosäännökseen sisältyy ns. vahinkoedellytyslauseke: 1) Asiakirja on salassa pidettävä, jos tiedon antamisesta aiheutuu haittaa suojeltaville eduille. Tällöin lähtökohta-olettamana on asiakirjan julkisuus. 2) Asiakirja on julkinen, jos on ilmeistä, ettei tiedon antamisesta aiheudu haittaa suojeltaville eduille. Tällöin lähtökohta-olettamana on asiakirjan salassapito.

Esimerkkitapaus: KHO on yleensä soveltanut salassapitoperusteiden oikeudellisessa arvioinnissa suppeaa tulkintaa. Maataloustukien julkisuutta koskeva päätös KHO 2006:64 tuo esiin tämän päätöksenteon avoimuutta tukevan lähtökohdan. Maaseutuelinkeinorekisteristä annettuun lakiin sisältyi säännös, jonka mukaan rekisterin tiedot olivat salassa pidettäviä. Tätä säännöstä oli kuitenkin tulkittava KHO:n mielestä suppeasti, koska se oli poikkeussäännös. Salassapito ei siten ulottunut rekisterin tietolähteinä käytettyihin hallintopäätöksiin, jotka eivät olleet osa rekisteriä. Näiden hallintopäätösten julkisuus ratkaistaan soveltaen julkisuuslakia, joka ei edellytä tukipäätösten salassapitoa.

JulkL 24 § Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä: 1) valtioneuvoston ulkopoliittisia asioita käsittelevän valiokunnan asiakirjat, jollei valiokunta toisin päätä, sekä ulkoasioita hoitavan ministeriön ja Suomen edustustojen poliittiset tilannearvioinnit, poliittisista tai taloudellisista suhteista toisen valtion kanssa käytyjä neuvotteluja koskevat asiakirjat ja ulkoasiainhallinnon alaan kuuluvat salakirjoitetut viestit, jollei asianomainen ministeriö toisin päätä; 2) muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, jotka koskevat Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön, asiakirjat, jotka liittyvät kansainvälisessä lainkäyttö- tai tutkintaelimessä tai muussa kansainvälisessä toimielimessä käsiteltävään asiaan, ja asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä.

KHO kiinnitti huomiota ratkaisussaan KHO 17.10.2000 T 2605 siihen, että ulkoasiainministeriö oli perustellut salassapitopäätöstään pelkästään ilmoittamalla sen perusteena olleen säännöksen. Päätöstä ei sen sijaan ollut perusteltu sellaisilla tosiseikoilla, joiden nojalla olisi ollut arvioitavissa, aiheuttaisiko tiedon antaminen kysymyksessä olevista asiakirjoista vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Perustelujen vajavaisuuden vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi ministeriön päätöksen ja palautti asian sen uudelleen käsiteltäväksi.

3) poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja viralliselle syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) ; em. muutos ja virallinen-sana pois lailla 458/2011 4) poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset samoin kuin henkilöllisyyden tai matkustusoikeuden todentamista tai varmentamista koskevan hallintoasian käsittelyssä saamat ja ottamat henkilön valokuvat ja muut henkilötuntomerkkitiedot sekä henkilölle tai henkilökortille tai matkustusasiakirjalle annetut erityiset tunnisteet;

5) poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen sekä vankeinhoitoviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä; 6) kanteluasiakirjat ennen asian ratkaisua, jos tiedon antaminen niistä vaikeuttaisi asian selvittämistä tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asiaan osalliselle; 7) henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tietoja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamisen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista; 8) Asiakirjat, jotka koskevat onnettomuuksiin tai poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua tai turvallisuustutkintalain (525/2011) mukaista tutkintaa, jos tiedon antaminen niistä vahingoittaisi tai vaarantaisi turvallisuutta tai sen kehittämistä, vaarantaisi turvallisuustutkinnan tai sen tarkoituksen toteutumisen, vaarantaisi tiedon saantia tutkintaa varten taikka loukkaisi onnettomuuden, vaaratilanteen tai poikkeuksellisen tapahtuman uhrien oikeuksia tai heidän muistoaan tai läheisiään; (muutokset lailla 528/2011)

9) suojelupoliisin ja muiden viranomaisten asiakirjat, jotka koskevat valtion turvallisuuden ylläpitämistä, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna valtion turvallisuutta; 10) asiakirjat, jotka koskevat sotilastiedustelua, puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä taikka muuta sotilaallista maanpuolustusta taikka maanpuolustusta palvelevia keksintöjä, rakenteita, laitteita tai järjestelmiä taikka maanpuolustuksen kannalta muutoin merkityksellisiä kohteita taikka puolustusvalmiuteen varautumista, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua; 11) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja raha- ja valuuttapoliittisista päätöksistä tai toimenpiteistä taikka niiden valmistelusta tai tietoja finanssi- ja tulopolitiikan valmistelusta taikka finanssi-, tulo-, raha- tai valuuttapoliittisten päätösten tai toimenpiteiden tarpeiden selvittämisestä, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin valtion etua neuvotteluosapuolena taikka vaarantaisi päätösten tai toimenpiteiden tarkoituksen toteutumisen tai muutoin merkittävästi vaikeuttaisi finanssi-, tulo-, raha- tai valuuttapolitiikan hoitamista;

12) rahoitusmarkkinoita ja vakuutustoimintaa valvovien sekä rahoitusmarkkinoiden ja vakuutusjärjestelmien toimivuudesta vastaavien viranomaisten laissa säädettyjä tehtäviä varten laaditut selvitykset, joista ilmenee tietoja markkinoiden toimivuudesta tai rahoitus-, vakuutus- tai eläkelaitoksista tai niiden asiakkaista, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa rahoitus- tai vakuutusjärjestelmän luotettavuudelle ja toimivuudelle. 13) kansantalouden kehitystä kuvaava tilasto, talouspoliittinen aloite ja toimenpidesuunnitelma sekä muut sellaiset asiakirjat, joihin sisältyvillä tiedoilla ilmeisesti voi olla vaikutusta pääoma- ja rahamarkkinoilla, ennen kuin tiedot on saatettu 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla julkisiksi. 14) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista tai arvokkaiden luonnonalueiden suojelusta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi kysymyksessä olevan eläin- tai kasvilajin tai alueen suojelun.

15) asiakirjat, jotka sisältävät ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain (273/2009) nojalla valtiontalouden tarkastusvirastolle annettuja tietoja kampanjatileistä, sekä vastaavat muut selvitykset vaalirahoituksesta ja vaalikampanjan kuluista, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät tietoja viranomaisen tehtäväksi säädetystä tarkastuksesta tai muusta valvontatoimeen liittyvästä seikasta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi valvonnan tai sen tarkoituksen toteutumisen tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa asiaan osalliselle; (lisäys 24.4.2009/274) 16) tilastoviranomaiselle tilastojen laatimista varten annetut asiakirjat samoin kuin asiakirjat, jotka on vapaaehtoisesti annettu viranomaiselle tutkimusta tai tilastointia varten; 17) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön liike- tai ammattisalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta liiketoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi mainituille yhteisöille, laitoksille tai säätiöille taloudellista vahinkoa tai saattaisi toisen samanlaista tai muutoin kilpailevaa toimintaa harjoittavan julkisyhteisön tai yksityisen parempaan kilpailuasemaan tai heikentäisi julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön mahdollisuuksia edullisiin hankintoihin tai sijoitus-, rahoitus- ja velanhoitojärjestelyihin;

18) asiakirjat, jotka sisältävät valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön työmarkkinaosapuolena tai työriidan osapuolena laatimia tai saamia tietoja, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin julkisyhteisön etua työnantajana, sekä asiakirjat, jotka sisältävät valtion edustajien maataloustukineuvotteluja varten laatimia tai saamia tietoja, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin valtion etua neuvotteluosapuolena; 19) viranomaisen oikeudenkäynnin osapuolena oikeudenkäyntiin valmistautumista varten laatimat ja hankkimat asiakirjat, jos tiedon antaminen asiakirjasta olisi vastoin julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen, säätiön tai henkilön etua oikeudenkäynnissä; 20) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa, ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveydellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevista tiedoista;

KHO:2014:58 Asiakirjajulkisuus – Räjäytyksen kenttäkoko – Liikesalaisuus – Toiminnan tarkkailutieto – Julkisuuslaki – Ympäristönsuojelulaki Yksityishenkilö oli pyytänyt kaupungin ympäristökeskukselta eräitä tietoja, jotka liittyivät kalliota louhittaessa tehtyihin räjäytyksiin. Räjäytysten kenttäkokoja koskevat tiedot kuvasivat osaltaan kallion louhintaa harjoittavan yhtiön louhintaprosessia ja –kapasiteettia. Kysymys ei ole kuitenkaan ollut sellaisista teknisistä, taloudellisista tai tietotaitoa kuvaavista tiedoista, joita itsessään olisi voitu pitää liikesalaisuuksina. Oli lisäksi arvioitavissa, että kenttäkokotietojen perusteella ei voitu tehdä sellaisia yhtiön liiketoimintaa koskevia päätelmiä, joista olisi aiheutunut yhtiölle taloudellista vahinkoa. Kenttäkokoja koskevat tiedot eivät olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuja liikesalaisuuksia eivätkä samassa lainkohdassa tarkoitettuja muita vastaavia yksityisen elinkeinotoimintaa koskevia seikkoja. jatkuu….>

KHO:2014:58 ….Tietojen salassa pidettävyyttä arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon, että yhtiö oli ympäristöluvassa määrätty tekemään jokaisesta kallion louhintaan liittyvästä räjäytyksestä valvovalle viranomaiselle ilmoitus, jossa oli esitettävä paitsi räjäytyksen arvioitu ajankohta, myös kenttäkoko. Kysymys oli näiltä osin ympäristönsuojelulain 109 §:n 1 momentissa tarkoitetuista toiminnan tarkkailutiedoista, jotka mainitun lainkohdan mukaan eivät olleet salassa pidettäviä. Kenttäkokotietoja ei siten lähtökohtaisestikaan olisi voitu pitää salassa pidettävinä siltä osin kuin tietojen ilmoittamisvelvollisuus oli perustunut ympäristölupaan. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 momentti 20 kohta Ympäristönsuojelulaki 109 § 1 momentti

KHO 7.12.2015/3536 (lyhyet ratkaisuselosteet) Julkisuus – Liikesalaisuus – Oikeudenkäyntiasiakirja – Ravintolisä – Koostumus – Ainesosien määrä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) oli liittänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle lainkäyttöasiassa toimittamaansa lausuntoon markkinoilla olevia ravintolisiä koskevan taulukon, joka sisälsi seuraavat tiedot: valmistaja, valmisteen nimi sekä valmisteen koostumus ja ainesosien määrä milligrammoina ilmoitettuna. Fimea ilmoitti kyseisen taulukon olevan kokonaisuudessaan salassa pidettävä ravintolisien valmistajien liikesalaisuuksia sisältävänä. Fimea lisäksi ilmoitti, että se on saanut tiedot viranomaistiedonvaihtona ja sitoutunut pitämään ne salassa. Valmisteen ainesosien tarkkoja määriä milligrammoina ilmaistuina pidettiin valmisteen valmistajan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuna salassa pidettävänä liikesalaisuutena lukuun ottamatta ravintolisälle ominaisen aineen määrää. Muilta osin tiedot katsottiin julkisiksi. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimessa 1, 3, 7 ja 8 §. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 momentti 20 kohta.

21) asiakirjat, jotka koskevat opinnäytetyön tai tieteellisen tutkimuksen suunnitelmaa tai perusaineistoa taikka teknologista tai muuta kehittämistyötä tai niiden arviointia, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei aiheuta opinnäytetyön, tutkimuksen tai kehittämistyön suorittamiselle taikka niiden hyödyntämiselle tai sen asianmukaiselle arvioinnille tai tutkijalle taikka tutkimuksen tai kehittämistyön toimeksiantajalle haittaa; 22) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja pääsy- tai muusta kokeesta tai testistä, jos tiedon antaminen vaarantaisi kokeen tai testin tarkoituksen toteutumisen tai testin käyttämisen vastaisuudessa; 23) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta taikka tuen tai etuuden perusteena olevista tuloista tai varallisuudesta taikka jotka muutoin kuvaavat hänen taloudellista asemaansa, sekä ulosottoviranomaisen asiakirjat siltä osin kuin ne sisältävät sellaisia tietoja, jotka ulosottorekisteriin merkittyinä olisivat ulosottokaaren mukaan salaisia, sekä tiedot luonnollisesta henkilöstä ulosottovelallisena ja ulosottoselvitys; (15.6.2007/713)

KHO:2005:26 Asiakirjajulkisuus – Yleisöjulkisuus – Kouluarviointiraporttien julkisuus – Koulukohtaisten tietojen julkisuus Kysymyksessä olevat tutkimukset perustuivat oppilailta vapaaehtoisesti kerättyihin tietoihin. Oppilailta saatua tietoaineistoa voitiin pitää julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 16 kohdan perusteella salassapidettävänä tutkimuksen perusaineistona. Sen sijaan tutkimuksen perusteella laadittuja raportteja ei voitu pitää julkisuuslain nojalla salassapidettävänä tutkimuksen perusaineistona. Tämä koski myös niitä tutkimuksen tuloksia, jotka olivat saatavissa myös koulukohtaisesti tai jossa kunkin koulun tulos on löydettävissä tutkimuksessa käytetyn numeron perusteella kouluista laaditusta luettelosta. Asiakirjat, jotka syntyvät kunnan suorittaessa lakimääräisiin tehtäviinsä kuuluvaa koulutuksen kehittämistyötä, eivät olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdassa tarkoitettuja tutkimus- ja kehittämistyön sekä niiden arvioinnin suojaksi salassapidettäviksi säädettyjä viranomaisen asiakirjoja. Toimittajalla oli oikeus saada pyytämänsä kysymyksessä olevien julkaistujen tai julkistettujen raporttien koulukohtaiset tulokset. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 momentti, 9 § 1 momentti sekä 24 § 1 momentti 16 ja 21 kohta, Perusopetuslaki 21 §, Lukiolaki 16 §

24) asiakirjat, jotka koskevat pakolaista tai turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijaa, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna pakolaisen tai hakijan tai näiden läheisten turvallisuutta; 25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta; 26) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämään liittyvistä arkaluonteisista seikoista samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksen uhrista, jos tiedon antaminen loukkaisi rikoksen uhrin oikeuksia tai hänen muistoaan tai läheisiään, jollei tiedon antaminen ole tarpeen viranomaisen tehtävän suorittamiseksi;

HE 184/2012: Esityksessä ehdotetaan Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta annettuun lakiin lisättäväksi säännös tutkimuslaitoksen oikeudesta saada salassapitosäännösten ja tuomioistuinten antamien salassapitomääräysten estämättä tutkimus- ja seurantatehtäviensä hoitamiseksi tarpeellisia tietoja maksutta tuomioistuimilta ja erinäisiltä viranomaisilta. Lisäksi lakiin otettaisiin säännökset tutkimuslaitoksen oikeudesta muodostaa tutkimusrekistereitä, kiellosta luovuttaa tutkimuslaitoksen tehtäviä varten kerättyjä tietoja käytettäväksi yksittäisiä asioita koskevassa päätöksenteossa sekä laitoksen oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja tutkimusta varten toiselle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitoksen tehtäviin lisättäisiin tutkimusrekisterin ylläpito. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia ehdotetaan täydennettäväksi säännöksellä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustarkoituksia varten keräämien tietojen salassapidosta.  Laki julkisuuslain 24 §:n muuttamisesta (302/2013)

27) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja rikoksesta syytetylle tehdystä oikeuspsykiatrisesta mielentilatutkimuksesta, nuoresta rikoksesta epäillystä laaditusta seuraamusselvityksestä, nuorisorangaistuksen rangaistusajan suunnitelmasta, vankeusrangaistuksen sijasta suoritettavan yhdyskuntapalvelun tai valvontarangaistuksen edellytysten selvittämisestä, rangaistusajan suunnitelmasta, vapauttamissuunnitelmasta, valvontasuunnitelmasta sekä pitkäaikaisvangin vapauttamismenettelyä varten annetusta lausunnosta; (30.3.2007/385) – muutokset liittyvät vankeuslainsäädännön muutoksiin! - Muutokset lailla 405/2015 - Välillä annettu muutoksia lailla 333/2011, jotka muutettiin lailla 405/2015

28) hallintoviranomaisen asiakirjat ja rekisterit, jotka sisältävät tietoja tuomitusta, vangitusta tai muutoin vapautensa menettäneestä henkilöstä, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen ei vaaranna asianomaisen tulevaa toimeentuloa, yhteiskuntaan sopeutumista tai turvallisuutta, ja jos tiedon antamiseen on perusteltu syy; salassapidettäviä ovat myös rikosrekisteriin, sakkorekisteriin, oikeushallinnon valtakunnalliseen tietojärjestelmään sekä eläintenpitokieltorekisteriin talletetut tiedot; (lisäys lailla 22/2011) todistajansuojeluohjelmia koskevaan rekisteriin tallennetut tiedot ja muut todistajansuojeluohjelmaa koskevat tiedot (lisäys 91/2015) samoin kuin Kriminologian ja Oikeuspolitiikan instituutin (tutkimuslaitoksen) tutkimus- ja seurantatarkoituksia varten keräämät tiedot. (lisäys 302/2013) (--- Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on siis vuoden 2015 alusta ollut Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti!!!!) 29) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilöille suoritetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta tai sen tuloksesta taikka asevelvollisen sijoittamista tai työntekijän valintaa tai palkkauksen perustetta varten tehdyistä arvioinneista;

30) oppilashuoltoa ja oppilaan opetuksesta vapauttamista koskevat asiakirjat, oppilaan ja kokelaan koesuoritukset sekä sellaiset oppilaitoksen antamat todistukset ja muut asiakirjat, jotka sisältävät oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanallista arviointia koskevia tietoja, samoin kuin asiakirjat, joista ilmenee ylioppilastutkintolautakunnan määräämien arvostelijoiden arvostelutehtäviä koskeva koulukohtainen työnjako, kunnes on kulunut vuosi kyseisestä tutkintakerrasta; 31) asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön ilmoittamasta salaisesta puhelinnumerosta tai tiedon matkaviestimen sijaintipaikasta, samoin kuin asiakirjat, jotka sisältävät tiedon henkilön kotikunnasta ja hänen siellä olevasta asuinpaikastaan tai tilapäisestä asuinpaikastaan samoin kuin puhelinnumerosta ja muista yhteystiedoista, jos henkilö on pyytänyt tiedon salassapitoa ja hänellä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi; - vrt. 31-kohtaa ns. turvakieltoon!

UUDET LISÄTYT PYKÄLÄKOHDAT: 31 a) hakemus anonyymistä todistamisesta päättämiseksi ja hakemuksen valmisteluun liittyvät asiakirjat ja anonyymiin todistajan henkilöllisyyden paljastamista koskevaan asiaan liittyvät asiakirjat sekä näitä asioita koskevat oikeudenkäyntiasiakirjat, jollei oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 d §:stä muuta johdu; (12.6.2015/756) 31 b) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja esitutkintalain 4 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta asianomistajan pyynnöstä saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta ja vankilasta tai muusta säilytystilasta poistumisesta taikka tietoja mainituista ilmoituksista sekä, sen lisäksi mitä 31 kohdassa säädetään yhteystietojen salassapidosta, edellä mainittuun pyyntöön liittyvät asianomistajan yhteystiedot Rikosseuraamuslaitoksen asiakirjoissa; (8.1.2016/19)

32) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista; asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön toimimisesta poliittisessa tai muussa luottamustehtävässä tai henkilön pyrkimisestä sellaiseen tehtävään samoin kuin henkilön osallistumisesta poliittisen puolueen perustamiseen ja rekisteröintiin tai valitsijayhdistyksen perustamiseen vaaleja varten, ovat kuitenkin julkisia. Edellä 1 momentissa ja muussa laissa säädettyjä asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon, mitä 17 §:ssä säädetään. - vrt. 32-kohtaa HetiL:n 11 ja 12 §:n arkaluonteisiin tietoihin!

Henkilötietolain 11 §:n mukaan arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Arkaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan: 1) rotua tai etnistä alkuperää; 2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista; 3) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta; 4) henkilö terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia; 5) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä; taikka 6) henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia. On huomattava, että lain 12 §:ssä säännellään 13-kohtainen luettelo poikkeustilanteista, jolloin arkaluonteisten tietojen käsittely voi olla sallittua.

Julkisuuslain 25 §:ää muutettiin ja laajennettiin lailla 495/2005: 25 §Salassapito- ja luokitusmerkintä Viranomaisen asiakirjaan, jonka viranomainen antaa asianosaiselle ja joka on salassa pidettävä toisen tai yleisen edun vuoksi, on tehtävä merkintä sen salassa pitämisestä. Asianosaiselle on annettava tieto hänen salassapitovelvollisuudestaan myös silloin, kun salassa pidettäviä tietoja annetaan suullisesti. Merkintä voidaan tehdä muihinkin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin salassa pidettäviin asiakirjoihin. Merkinnästä tulee käydä ilmi, miltä osin asiakirja on salassa pidettävä ja mihin salassapito perustuu. Jos salassapito perustuu säännökseen, jossa on vahinkoedellytyslauseke, merkintä voidaan tehdä kuitenkin niin, että siitä ilmenee vain se säännös, johon salassapito perustuu. Asiakirjaan voidaan tehdä merkintä sen osoittamiseksi, minkälaisia tietoturvallisuusvaatimuksia asiakirjaa käsiteltäessä noudatetaan (luokitusmerkintä). Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa tarkoitettuihin asiakirjoihin on tehtävä turvallisuusluokituksesta merkintä siten kuin laissa säädetään. Turvallisuusluokituksesta on tehtävä merkintä myös, jos valtioneuvoston tämän lain 36 §:n nojalla antamalla asetuksella niin säädetään.

- 25 §:n 1 momentissa mainittu asianosaisen tiedonsaanti salassapitovelvollisuudesta on tärkeätä sen varmistamiseksi, ettei hän tietämättään riko vaitiolovelvollisuuttaan. - 2 momentin salassapitomerkintä ei julkisuuslain mukaan vaikuta viranomaisen velvollisuuteen arvioida joka kerta erikseen asiakirjan julkisuutta silloin, kun asiakirjasta pyydetään julkisuuslain nojalla tietoa!!! - 3 momentin turvallisuusluokitusmerkinnän vaikutus asiakirjan salassapitoon vaihtelee sen mukaan, onko kysymys kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain tarkoittamista asiakirjoista, vai yksinomaan Suomen viranomaisten laatimista kansalliseen käyttöön tarkoitetuista asiakirjoista. -- Ensin mainitut salassa pidettäviä, muiden osalta viranomaisen arvioitava asiakirjoittain salassapito ja julkisuus.

SALASSAPIDOSTA POIKKEAMINEN JA SEN LAKKAAMINEN (julkisuuslain 7 luku)

26 § Yleiset perusteet salassa pidettävän tiedon antamiseen 1-2 momentit: Viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos: 1) tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty; tai 2) se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa. Viranomainen voi salassapitosäännösten estämättä antaa tiedon toisen taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, terveydenhuollon tai sosiaalihuollon asiakassuhteesta tai myönnetystä etuudesta taikka 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitetusta henkilön yksityiselämää koskevasta tai sitä vastaavasta muun lain mukaan salassa pidettävästä seikasta, jos tieto on tarpeen: 1) yksityisen tai toisen viranomaisen laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi; taikka 2) tiedot antavan viranomaisen hoidettavaksi kuuluvan korvauksen tai muun vaatimuksen toteuttamiseksi.

- 26 §:n 1 momentin osalta viranomaisen tietojensaantioikeus määräytyy edelleen pääasiassa erityislainsäädännön mukaan. -- Tällöin kunkin säännöksen kohdalla on erikseen selvitettävä, onko säännöksen katsottava ulottuvan myös salassa pidettäviin tietoihin. -- Pääsäännön mukaan viranomaisen asiana on ratkaista, onko asiakirja julkinen vai salainen ja saadaanko siitä antaa tietoja ulkopuoliselle. - 1 momentin 2 kohdan osalta on huomattava, että jos asiakirja on salassa pidettävä samanaikaisesti myös muulla perusteella, ei yksityinenkään voi määrätä sen salassapidosta poikkeamisesta muuten kuin häntä koskevin osin. - Pykälässä ei säädetä siitä, millä tavalla suostumus annetaan. Suostumuksen muoto on siis vapaa. Sen on oltava kuitenkin nimenomainen, mikä saattaa edellyttää kirjallista muotoa. - Pykälä ei sisällä säännöksiä siitä, kenen asiana on suostumuksen hankkiminen. Aiemmassa oikeuskäytännössä on katsottu, että eräässä tapauksessa velvollisuus on viranomaisella.

26 § 3 momentti: Viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon antamansa virka-aputehtävän suorittamiseksi sekä toimeksiannostaan tai muuten lukuunsa suoritettavaa tehtävää varten, jos se on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Salassa pidettäviä tietoja voi kuitenkin luovuttaa mainittuja tehtäviä varten myös silloin, kun salassa pidettävien tietojen poistaminen niiden suuren määrän tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ei ilmeisesti ole tarkoituksenmukaista. Viranomaisen on ennakolta varmistuttava siitä, että tietojen salassapidosta ja suojaamisesta huolehditaan asianmukaisesti.

28 § Viranomaisen lupa salassa pidettävän asiakirjan saamiseen Viranomainen voi, jollei lailla toisin säädetä, antaa yksittäistapauksessa luvan tietojen saamiseen salassa pidettävästä asiakirjastaan tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- ja selvitystyötä varten, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niiden etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Lupaa harkittaessa on huolehdittava siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Jos asiakirjaan sisältyvät tiedot on annettu viranomaiselle sen suostumuksella, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, lupaa ei saa antaa vastoin suostumuksessa tiedon käytölle ja luovutukselle asetettuja ehtoja. Jos lupa tarvitaan usean saman ministeriön alaisen viranomaisen asiakirjasta, luvasta päättää ministeriö asianomaisia viranomaisia tarvittaessa kuultuaan. Edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa voidaan antaa määräajaksi, ja siihen on liitettävä yleisen ja yksityisen edun suojaamiseksi tarpeelliset määräykset. Lupa voidaan peruuttaa, milloin siihen harkitaan olevan syytä.

KHO 5.5.2006 T 1066 Päätöksessä kiinnitettiin yhtenä kohtana huomiota siihen, että tutkija oli pyytänyt kunnalta liikesalaisuuksia sisältäviä asiakirjoja tieteellistä tutkimusta varten. Kunnan kielteinen päätös kumottiin ja asia palautettiin kunnalle muun muassa tutkimusta koskevan käyttötarkoituksen arvioimiseksi. KKO 2002:27 Tutkijalle ei annettu lupaa tietojen saamiseen esittelijän muistioista siltä osin kuin ne sisälsivät neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, mutta lupa annettiin tietojen saamiseen muistioista muilta osin ja tutkimuksen kannalta tarpeellisista oikeudenkäyntiasiakirjoista.

29 § Salassa pidettävien tietojen antaminen toiselle viranomaiselle (1 momentti) Viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos: 1) tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty; 2) se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa; 3) asiakirja on tarpeen käsiteltäessä ennakkotietoa, ennakkoratkaisua, viranomaisen päätöksestä tehtyä muutoksenhakua taikka toimenpiteestä tehdyn kantelun tai alistusasian taikka kansainväliselle lainkäyttö- tai tutkintaelimelle tehdyn valituksen käsittelemiseksi; 4) tieto on tarpeen viranomaiseen kohdistuvan yksittäisen valvonta- tai tarkastustehtävän suorittamiseksi.

29 §:n 2 ja 3 momentit: Viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon sellaisista osoite- tai muista yhteystiedoista, jotka ovat 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan salassa pidettäviä. Viranomainen voi avata toiselle viranomaiselle teknisen käyttöyhteyden henkilörekisterinsä sellaisiin tietoihin, jotka toisen viranomaisen on laissa erikseen säädetyn velvollisuuden mukaan otettava päätöksenteossaan huomioon. Jos henkilötiedot on säädetty salassa pidettäväksi, käyttöyhteyden avulla saa hakea tietoja vain henkilöistä, jotka ovat antaneet siihen suostumuksensa, jollei salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta nimenomaisesti säädetä toisin. ---- Vrt. väestötietojärjestelmän suorakäyttöoikeudet eri viranomaisilla sopimuksenvaraisesti VRK:n kanssa.

30 §Salassa pidettävien tietojen antaminen ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle Sen lisäksi, mitä laissa erikseen säädetään, viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle.

Myös 31 §:ää laajennettiin lailla 495/2005, erityisesti 3 mom.: 31 § Viranomaisen asiakirjan salassapidon lakkaaminen Viranomaisen asiakirjaa ei saa pitää salassa, kun salassapidolle laissa säädetty tai lain nojalla määrätty aika on kulunut tai kun asiakirjan salassa pidettäväksi määrännyt viranomainen on peruuttanut salassapitoa koskevan määräyksen. Viranomaisen asiakirjan salassapitoaika on 25 vuotta, jollei toisin ole säädetty tai lain nojalla määrätty. Yksityiselämän suojaamiseksi lain 24 §:n 1 momentin 24-32 kohdassa salassa pidettäväksi säädetyn asiakirjan tai niitä vastaavan muussa laissa salassa pidettäväksi säädetyn tai muun lain nojalla salassa pidettäväksi määrätyn asiakirjan salassapitoaika on 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asiakirja koskee tai, jollei tästä ole tietoa, 100 vuotta.

- 31 § on tarkoitettu koskemaan myös sellaisia asiakirjoja, joiden salassapidosta säädetään muualla kuin julkisuuslaissa. - Jos erityislaissa säädetään asiakirjan salassapidon lakkaamisesta julkisuuslaista poikkeavalla tavalla, sovelletaan erityislakia. - 2 momentissa yleistä salassapitoaikaa ei ole sidottu suojeltavan edun tärkeyteen. - Joustoa salassapidon päättymiseen tuo paitsi viranomaisen mahdollisuus antaa lupa salassa pidettävien tietojen antamiseen, myös vahinkoedellytyslausekkeiden entistä laajempi käyttö etenkin yleisen edun suojaamiseksi tarkoitetuissa salassapitosäännöksissä. - Vahinkoedellytyslausekkeissa asiakirjan salassapitovelvollisuus riippuu aiheutuvista haitoista. - Tämän vuoksi asiakirjat eivät ole salassa pidettäviä kauempaa kuin on tarpeen aiheutuvien haittojen välttämiseksi. - Vahinkoedellytyslausekkeiden mukainen tosiasiallinen asiakirjojen salassapitoaika saattaa siten olla huomattavasti lyhyempi kuin lain mukainen yleinen salassapitoaika. - 100 vuoden erityismääräaikaa ei perustella lainvalmisteluaineistoissa???

31 §:n uusi 3 momentti: Asiakirja, joka sisältää kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukaan turvallisuusluokiteltua tietoa, tai tietoa sellaisesta kiinteistöstä, rakennuksesta, rakennelmasta, järjestelmästä, laitteesta tai menetelmästä, joka on käytössä 2 momentissa tarkoitetun 25 vuoden määräajan jälkeenkin, samoin kuin sellainen maanpuolustusta tai väestönsuojelua tai poikkeusoloihin varautumista varten laadittu suunnitelma tai arvio, jonka tietoja sisältyy voimassa olevaan vastaavaan suunnitelmaan, on kuitenkin pidettävä salassa 1 momentissa tarkoitetun ajan jälkeenkin, jos tiedon antaminen asiakirjasta aiheuttaisi edelleen tämän lain 24 §:n 1 momentin, 2, 7 ja 8 tai 10 kohdassa tarkoitetun seurauksen. Tällaiset asiakirjat tulevat julkisiksi, kun kiinteistöä, rakennelmaa tai laitetta ei enää käytetä sellaiseen käyttötarkoitukseen, jonka johdosta asiakirjat ovat olleet salassa pidettäviä, taikka kun tiedot eivät enää sisälly voimassa olevaan suunnitelmaan taikka kun turvallisuusluokitus on kumottu.

31 §:n 4-5 momentit: Jos on ilmeistä, että asiakirjan tuleminen julkiseksi aiheuttaisi tässä pykälässä tarkoitetun määräajan päätyttyäkin merkittävää haittaa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, valtioneuvosto voi pidentää määräaikaa enintään 30 vuodella. Mitä edellä säädetään, ei kuitenkaan sovelleta 3 momentissa tarkoitettuihin asiakirjoihin. Viranomaisen laatiman asiakirjan salassapitoaika lasketaan asiakirjaan merkitystä päivämäärästä tai, jollei asiakirjassa ole päivämäärää, sen valmistumisesta. Yksityisen viranomaiselle antaman asiakirjan salassapitoaika lasketaan päivästä, jona viranomainen on asiakirjan saanut.

32 §Vaitiolovelvollisuudesta poikkeaminen ja sen lakkaaminen Mitä tässä luvussa säädetään salassa pidettävästä asiakirjasta tai salassapidon lakkaamisesta, koskee soveltuvin osin myös vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. - Säännös liittyy siihen, että vaitiolovelvollisuus voi olla laajempi kuin asiakirjasalaisuus, koska se koskee myös sellaisia tietoja, joita ei ole tallennettu!!!!!

* Julkisuuslain 34 §:ssä säädetään luovutettavista asiakirjoista tai niiden kopioista perittävistä maksuista. - Pykälä uusittiin lailla 495/2005, koska eri viranomaisten maksukäytännöissä oli havaittu suuriakin eroja, vaikkakin lähtökohtaisesti viranomaissuoritteiden maksupolitiikka määräytyy valtion maksuperustelain mukaan. * Julkisuuslain 34 §:n 1 momentin mukaan asiakirjan antamisesta lain 9 ja 11 §:n nojalla ei peritä maksua, kun: 1) asiakirjasta annetaan tietoja suullisesti; 2) asiakirja annetaan viranomaisen luona luettavaksi tai jäljennettäväksi 3) julkinen sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään tiedon pyytäjälle sähköpostitse 4) sähköisesti talletettu asiakirja lähetetään asianosaiselle sähköpostitse 5) pyydetyn asiakirjan antaminen kuuluu viranomaisen neuvonta-, kuulemis- tai tiedotusvelvollisuuden piiriin.

* Julkisuuslain 34 §:n 2 momentin mukaan edellä 1-4 kohdassa tiedon esille hakemisesta aiheutuneita kustannuksia vastaava maksu peritään kuitenkin silloin, kun on pyydetty asiakirjaa, joka ei ole julkisuuslain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yksilöitävissä ja löydettävissä viranomaisen julkisuuslain mukaisesti pitämästä asiakirjarekisteristä siinä käytettävän asiakirjaluokittelun eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla. * 3 momentin mukaan tiedon antamisesta julkisuuslain 9 ja 11 §:n nojalla kopiona tai tulosteena peritään maksu, joka vastaa tiedon antamisesta viranomaiselle aiheutuvien kustannusten määrää, jollei tätä alhaisemmasta maksusta erikseen toisin säädetä tai kuntalain nojalla päätetä. Maksu määrätään ja peritään siten kuin kuntalain nojalla päätetään tai valtion maksuperustelain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta suoritteesta säädetään.

* 4 momentin nojalla kopion tai tulosteen hinnoittelussa 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan soveltaa sivukohtaista tai muuta yksikkökohtaista keskihintaa, joka voidaan määritellä erikseen tavanomaisia asiakirjapyyntöjä ja erikseen erityisiä toimenpiteitä varten. * Tavanomaisena asiakirjapyyntönä pidetään sellaisen muun kuin 2 momentissa tarkoitetun asiakirjan antamista, joka on kokonaan julkinen tai josta salassa pidettävät osat ovat vaivatta poistettavissa. * Perittävän maksun perusteeksi laskettaviin kustannuksiin ei valtion maksuperustelain 1 ja 10 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten maksuja määriteltäessä lueta asiakirjan esille hakemisesta ja salassa pidettävien osien poistamisesta aiheutuvia kustannuksia kysymysten ollessa tavanomaisesta asiakirjapyynnöstä.

* Valtion maksuperustelain 1 ja 10 §:ssä tarkoitettuja viranomaisia ovat: - valtion viranomaiset - tasavallan presidentti (valtioneuvostossa tapahtuvan päätöksenteon osalta) - tasavallan presidentin, eduskunnan, valtiontilintarkastajain ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliat sekä valtiontalouden tilintarkistajat - erityiset virastot ja laitokset kuten Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos * 4 momentin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kunnalliset viranomaiset, valtion liikelaitokset sekä julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut yhteisöt, jotka käyttävät julkista valtaa.

* Edelleen julkisuuslain 34 §:n 5 momentin mukaan julkisuuslain 4 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten on ennalta määriteltävä kopion ja tulosteen antamisesta edellä 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa perittävät maksut ja julkaistava ne yleisessä tietoverkossa, jollei julkaisemista ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. * Lopuksi pykälän 6 momentissa todetaan, että tietojen antamisesta asiakirjasta julkisuuslain nojalla muissa kuin lain 9 ja 11 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa peritään maksu noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa tai muussa laissa säädetään tai kuntalain nojalla päätetään. * Sellaiset julkisuuslain 4 §:ssä tarkoitetut viranomaiset, joita kuntalaki tai valtion maksuperustelaki eivät koske, voivat maksuja määritellessään soveltaa valtion maksuperustelaissa säädettyjä maksuperusteita, jollei laissa toisin säädetä.

Julkisuuslain 33 §: Jos maksuvelvollinen katsoo, että määrättäessä maksua valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti tämän lain 34 §:n nojalla on tapahtunut virhe, hän voi vaatia maksun oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisua on vaadittava kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Muuhun päätökseen ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen 1 momentissa tarkoitetussa asiassa ei saa hakea muutosta valittamalla. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhausta asiassa, joka koskee oikeudenkäynnin julkisuutta, on voimassa, mitä oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa säädetään. - Muutoksia lailla 907/2015 liittyen muutoksenhakua koskeviin hallintolain muutoksiin.

ARKISTOINNISTA Arkistolainsäädännön pääperiaatteet suhteessa julkisuuslainsäädäntöön

Lain soveltamisalasta (1 ja 2 §) Arkistolakia sovelletaan mm. seuraaviin arkistonmuodostajiin: - - valtion virastot, laitokset, tuomioistuimet ja muut lainkäyttöelimet sekä muut valtion viranomaiset - - kunnalliset viranomaiset ja toimielimet - - Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos sekä muut itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset ja yliopistolaissa tarkoitetut säätiöyliopistot (muutos lailla 561/2009) - - ortodoksinen kirkkokunta ja sen seurakunnat - Sen sijaan evankelis-luterilaisen kirkon arkistoihin sovelletaan, mitä kirkkolaissa säädetään

* Arkistolaitokseen kuuluvat opetusministeriön alainen kansallisarkisto ja sen alaisina piirihallintovirastoina maakunta-arkistot. (3 §) * Arkistolaitoksen tehtävänä on varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen säilyminen ja niiden käytettävyys, edistää tutkimusta sekä ohjata, kehittää ja tutkia arkistotointa. (4 §) * Arkistolaitoksen tehtävistä ja järjestysmuodosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maakunta-arkistojen piirijaosta päättää valtioneuvosto Huom! Muutos lailla 163/2004 sekä kts. Valtioneuvoston asetus 173/2004, voimaan 1.4.2004)

Mitä ovat arkistoasiakirjat? - Arkistolain 6 §:n mukaan arkistoon kuuluvat asiakirjat, jotka ovat saapuneet arkistonmuodostajalle sen tehtävien johdosta tai syntyneet arkistonmuodostajan toiminnan yhteydessä. - Asiakirjalla tarkoitetaan arkistolaissa kirjallista tai kuvallista esitystä taikka sellaista sähköisesti tai muulla vastaavalla tavalla aikaansaatua esitystä, joka on luettavissa, kuunneltavissa tai muutoin ymmärrettävissä teknisin apuvälinein. Vrt. edellä käsiteltyihin julkisuuslain asiakirjamääritelmiin!!!!

Julkisuuslain 27 § Arkistoon siirrettyjen asiakirjojen antaminen Arkistolaissa säädetyssä järjestyksessä arkistoon siirretystä, salassa pidettäväksi säädetystä viranomaisen asiakirjasta saa antaa tietoja tutkimusta tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten, jollei asiakirjan siirtänyt viranomainen ole toisin määrännyt. Tietojen antamista harkittaessa on huolehdittava siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Asiakirjan saaneen on annettava kirjallinen sitoumus siitä, ettei hän käytä asiakirjaa sen henkilön vahingoksi tai halventamiseksi, jota asiakirja koskee, tai hänen läheisensä vahingoksi tai halventamiseksi taikka sellaisten muiden etujen loukkaamiseksi, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

- Arkistotoimen tehtävänä on arkistolain 7 §:n mukaan varmistaa asiakirjojen käytettävyys ja säilyminen, huolehtia asiakirjoihin liittyvästä tietopalvelusta, määritellä asiakirjojen säilytysarvo ja hävittää tarpeeton aineisto. - Arkistotointa on hoidettava siten, että se tukee arkistonmuodostajan tehtävien suorittamista sekä yksityisten ja yhteisöjen oikeutta saada tietoja julkisista asiakirjoista, että yksityisten ja yhteisöjen oikeusturva samoin kuin tietosuoja on otettu asianmukaisesti huomioon ja että yksityisten ja yhteisöjen oikeusturvaan liittyvien asiakirjojen saatavuus on varmistettu sekä että asiakirjat palvelevat tutkimuksen tiedon lähteinä. - Arkistotoimen vaatimukset on otettava huomioon arkistonmuodostajan tietoja asiakirjahallinnossa.

* Arkistolain 8 § velvoittaa arkistonmuodostajan määräämään, miten sen arkistotoimen suunnittelu, vastuu ja käytännön hoito järjestetään. * Arkistonmuodostajan on määrättävä tehtävien hoidon tuloksena kertyvien asiakirjojen säilytysajat ja -tavat sekä ylläpidettävä niistä arkistonmuodostussuunnitelmaa. * Asiakirjojen säilytysaikoja määrättäessä on otettava huomioon, mitä niistä on erikseen säädetty tai määrätty. * Arkistolaitos määrää, mitkä asiakirjat tai asiakirjoihin sisältyvät tiedot säilytetään pysyvästi.

kunnassa - Arkistotoimen järjestäminen kunnassa kuuluu kunnanhallitukselle. Kunnanhallituksen on määrättävä se viranhaltija tai toimihenkilö, joka johtaa kunnan arkistotointa ja arkistonmuodostusta sekä huolehtii kunnan pysyvästi säilytettävistä asiakirjoista. Säännös koskee myös kuntayhtymää tai muuta vastaavaa yhteistyömuotoa. (9 §) - Arkistolaitoksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tietoja arkistonmuodostajien arkistotoimesta ja tarkastaa 1 §:n 1 momentissa mainittujen arkistonmuodostajien arkistotointa. (10 §)

Arkistolain 4 luvussa säädetään asiakirjojen laatimisesta, säilyttämisestä ja käytöstä: - Pysyvään säilytykseen määrätyt asiakirjat on laadittava ja tiedot tallennettava pitkäaikaista säilytystä kestäviä materiaaleja ja säilyvyyden turvaavia menetelmiä käyttäen siten kuin arkistolaitos erikseen määrää. (11 §) - Asiakirjoja on säilytettävä siten, että ne ovat turvassa tuhoutumiselta, vahingoittumiselta ja asiattomalta käytöltä. Pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja on säilytettävä sellaisissa arkistotiloissa kuin arkistolaitos erikseen määrää. (12 §) - Asiakirjat, joita ei ole määrätty pysyvästi säilytettäviksi tulee hävittää niille määrätyn säilytysajan jälkeen siten, että tietosuoja on varmistettu (13 §)

Arkistolain 14 §:n mukaan arkistonmuodostajien pysyvästi säilytettävät asiakirjat siirretään kansallisarkistoon, maakunta- arkistoon tai muuhun arkistoon siten kuin arkistolaitos erikseen määrää. Tämä ei koske ulkoasiainhallintoa (ennen ei koskenut myöskään puolustushallintoa; lain muutos 1067/2007). Asiakirjojen säilyttämisestä ennen siirtoa, siirtokuntoon saattamisesta ja arkistolaitokseen siirtämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa siirtävä viranomainen. Kansallisarkisto ja maakunta-arkisto voivat erillisen sopimuksen perusteella ottaa vastaan myös muiden arkistonmuodostajien pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja 15 §:n mukaan asiakirjoja voidaan lainata vain toiselle viranomaiselle taikka arkistolaitokseen tai muuhun laitokseen, jossa niiden käyttö on valvottua ja säilyttäminen turvallista.

- Arkistolain 16 §:n mukaan arkistolaitos voi antaa arkistonmuodostajille (siis esim. viranomaisille) määräyksiä asiakirjojen rekisteröinnistä ja luetteloinnista. - Arkistolain 17 - 21 §:ssä ovat säännökset yksityisistä arkistoista. - Yksityinen arkisto tai siihen kuuluvia asiakirjoja voidaan arkiston omistajan kanssa tehtävän sopimuksen nojalla ottaa kansallisarkiston, maakunta-arkiston tai muun laissa tarkoitetun arkiston säilytettäväksi ja hoidettavaksi. - Tällaiseen yksityiseen arkistoon kuuluvien yksityisen kirjeiden ja muiden asiakirjojen julkisuutta koskee, mitä julkisuudesta luovuttajan kanssa on sovittu. Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin julkisuuslain määräyksiä.

Henkilötietolaissa on lisäksi säännös henkilötietojen arkistoinnista: 35 §Henkilötietojen siirto arkistointiin Arkistolaitokseen tai siihen verrattavaan arkistoon siirrettyjen henkilörekistereiden käytöstä ja suojaamisesta sekä niissä olevien tietojen luovuttamisesta on voimassa, mitä erikseen säädetään. Arkistolaitoksen tai siihen verrattavan arkiston on kuitenkin henkilötietoja yksityisistä henkilörekistereistä luovutettaessa otettava huomioon, mitä tässä laissa säädetään henkilötietojen käsittelystä ja luovuttamisesta, jollei se henkilörekisteriin talletettujen tietojen ikä ja laatu huomioon ottaen ole rekisteröityjen yksityisyyden suojan vuoksi ilmeisen tarpeetonta. (1 momentti)

HetiL 35 §:n 2-3 momentit: Henkilörekisteri, joka on tieteellisen tutkimuksen kannalta tai muusta syystä merkityksellinen, voidaan siirtää korkeakoulun taikka tutkimustyötä lakisääteisenä tehtävänä suorittavan laitoksen tai viranomaisen arkistoon, jos kansallisarkisto on antanut siihen luvan. Kansallisarkisto voi antaa yhteisölle, säätiölle ja laitokselle luvan siirtää arkistoonsa omassa toiminnassa syntyneitä henkilörekistereitä, jotka täyttävät edellä mainitut vaatimukset. Kansallisarkiston on päätöksessään määrättävä, miten rekistereiden suojaus on järjestettävä sekä miten henkilötietojen käyttöä on valvottava. Kansallisarkiston on ennen 2 momentissa tarkoitetun luvan antamista varattava tietosuojavaltuutetulle tilaisuus lausunnon antamiseen.

Lisäksi on muistettava, että laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) tuli voimaan 1.2.2003. - lain 3 §:ssä todetaan viranomaisasiointiin sovellettavan muuten, mitä esim. viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja asiakirjojen arkistoinnista säädetään. - lain 21 §:ssä velvoitetaan arkistoimaan asiakirja siten, että sen alkuperäisyys ja säilyminen sisällöltään muuttumattomana voidaan myöhemmin osoittaa. (Huom! Ongelmat tekniikan muuttuessa) - 22 § toteaa arkistolaitoksen antavan tarkempia määräyksiä ja ohjeita sähköisen asioinnin kirjaamisesta tai muusta rekisteröinnistä ja arkistoinnista. Valtiovarainministeriö antaa ohjeita ja suosituksia sähköisen asioinnin yhteentoimivuuden ja tietoturvallisuuden varmistamisesta sekä sähköisten asiointipalveluiden järjestämisestä.

JULKISUUSPERIAATE OIKEUDENKÄYNNISSÄ

* Julkisuusperiaatteesta suomalaisissa oikeudenkäynneissä säädetään 1.10.2007 voimaan tulleissa laeissa, jotka korvasivat aiemman lain oikeudenkäynnin julkisuudesta 945/1984. * Kts Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) (esim. Rovaniemen käräjäoikeus) ja Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa (381/2007). (esim. Rovaniemen hallinto-oikeus) * Julkisuusperiaate oikeudenkäynnissä merkitsee sitä, että oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia. ---- Jokaisella on siten oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä ja saada tieto julkisista oikeudenkäyntiasiakirjoista. * Julkisuudesta voidaan kuitenkin tärkeiden syiden niin vaatiessa poiketa. * Laissa on suoraan määrätty eräät oikeudenkäynnissä esiintyvät tiedot salassa pidettäviksi.

* Tuomioistuin voi lisäksi laissa säädettyjen edellytysten vallitessa määrätä asian käsiteltäväksi yleisön läsnä olematta ja määrätä myös oikeudenkäyntiasiakirjat tarpeellisin osin salassa pidettäviksi. * Myös tuomioistuimen ratkaisun julkisuutta voidaan rajoittaa. 1) Oikeudenkäynnin perustietojen julkisuus Oikeudenkäynnistä ovat aina julkisia seuraavat tiedot: 1) mikä käräjäoikeus asiaa käsittelee 2) millaisesta asiasta on kysymys (asian laatu) 3) millaisia vaiheita asian käsittelyssä on ollut 4) suullisen käsittelyn ajankohta ja käsittelypaikka 5) asianosaisen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot ---- Käräjäoikeus voi kuitenkin määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa. Esim. seksuaalirikosasioissa ja eräin edellytyksin turvapaikan hakijan osalta.

2) Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus - Oikeudenkäyntiasiakirjoista vain pieni osa on suoraan lain nojalla salassa pidettäviä. Näitä ovat esim.: -- useat maanpetosoikeudenkäynneissä esiintyvät asiakirjat, arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista sisältävät asiakirjat (vrt. HetiL 11 §), rikoksen uhria koskevat valokuvat useimmiten, mielentilatutkimus, nuoresta rikoksentekijästä laadittu henkilötutkinta ja yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvitys. - Salata voidaan myös asianosaisen tai muun oikeudenkäyntiin osallisen yhteystiedot, mikäli tämä on tarpeen esim. henkilöön kohdistuvan turvallisuusuhkan vuoksi. - Käräjäoikeus voi eräissä tilanteissa kuitenkin määrätä, että edellä mainittuja tietoja sisältävät oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia osaksi tai kokonaan.

- Käräjäoikeus voi lisäksi määrätä muitakin kuin edellä mainittuja asiakirjoja salassa pidettäviksi. - Salassapitomääräyksen antaminen edellyttää yleensä asianosaisen pyyntöä. - Edellytyksenä salassapitomääräyksen antamiselle on, että oikeudenkäyntiasiakirja sisältää muussa kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja ja, että tietojen julkiseksi tulemisesta todennäköisesti aiheutuisi merkittävää haittaa tai vahinkoa. 3) Suullisen käsittelyn julkisuus - Lähtökohtana on, että istuntokäsittely käräjäoikeudessa järjestetään julkisena. Kenellä tahansa on siis oikeus olla seuraamassa istuntokäsittelyä.

- Käräjäoikeus voi asiaan osallisen pyynnöstä tai erityisestä syystä päättää, että suullinen käsittely toimitetaan kokonaan tai tarpeellisin osin yleisön läsnä olematta. -- Tällöinkin asianosaisilla ja heidän avustajillaan (yleensä asianajaja) on oikeus olla läsnä istunnossa. - Yleisön läsnä olematta tapahtuvalle käsittelylle on laissa tarkat edellytykset. – Esim. maanpetosoikeudenkäynneissä tai oikeudenkäynneissä, jossa käsitellään em. Arkaluonteisia tietoja. -- Myös, jos asiassa esitetään salassa pidettävä oikeudenkäyntiasiakirja, alle 18- vuotias on syytteessä rikosasiassa tai asiassa kuullaan alle 15-vuotiasta. - Käräjäoikeuden puheenjohtaja voi antaa luvan sille, että suullisessa käsittelyssä saa ottaa valokuvia, videotallenteita tai äänittää. - Käytännössä kuvaaminen voidaan sallia ennen asian käsittelyn alkua ja tuomioistuimen ratkaisua julistettaessa. - Koko oikeudenkäynnin kuvaaminen tulee kysymykseen vain erittäin poikkeuksellisesti!!

4) Ratkaisun julkisuus - Käräjäoikeuden ratkaisu on julkinen, jollei tuomioistuin määrää sitä joltakin osin pidettäväksi salassa. Asianosaisilla on oikeus saada tieto salassa pidettävänkin ratkaisun sisällöstä. Ratkaisu voidaan määrätä pidettäväksi tarpeellisin osin salassa, jos: - ratkaisu sisältää laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja tai - tietoja, jotka KäO on määrännyt pidettäviksi salassa taikka - tietoja, joiden salassa pitämiseksi asian suullinen käsittely on toimitettu yleisön läsnä olematta. - Ratkaisun lopputulosta ja sovellettuja lainkohtia ei voida määrätä pidettäväksi salassa, vaan ne ovat aina julkisia. - Käräjäoikeus voi kuitenkin määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa tietyin edellytyksin (esim. arkaluonteiset henkilötiedot, turvapaikan hakija yms.)

Kiitos tarkkaavaisuudesta ja kommenteista!

OTT, VT Rauno Korhonen oikeusinformatiikan professori oikeustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto 4.4.2016 JULKISUUS JA SALASSAPITO VIRANOMAISTOIMINNASSA.

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "OTT, VT Rauno Korhonen oikeusinformatiikan professori oikeustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto 4.4.2016 JULKISUUS JA SALASSAPITO VIRANOMAISTOIMINNASSA."— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute

Kirjaudu sisään

Kirjaudu sisään sosiaaliverkostojen kautta:

OTT, VT Rauno Korhonen oikeusinformatiikan professori oikeustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto 4.4.2016 JULKISUUS JA SALASSAPITO VIRANOMAISTOIMINNASSA.

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "OTT, VT Rauno Korhonen oikeusinformatiikan professori oikeustieteiden tiedekunta Lapin yliopisto 4.4.2016 JULKISUUS JA SALASSAPITO VIRANOMAISTOIMINNASSA."— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute