Siirtomaajärjestelmän purkautuminen II MS:n jälkeen Dekoloniasaatio Siirtomaajärjestelmän purkautuminen II MS:n jälkeen

Taustatekijöitä Emämaiden sisäisiä tekijöitä Suuret siirtomaavaltiot heikkenivät II MS:n aikana Eurooppalaisten maiden asenteet muuttuivat kielteisiksi siirtomaavalloituksia kohtaan Liittoutuneet taistelivat sodassa demokratian puolesta – omia valloituksia vaikea perustella NL: imperialismi osa kapitalismia Länsimaat vaativat demokratiaa Itä-Eurooppaan – toteutettava myös muualla Kv-sopimukset: Atlantin julistus -41 ja YK:n ihmisoikeuksien julistus -48

Siirtomaiden sisäisiä tekijöitä Kansalliset vapauspuolueet voimistuneet jo ennen sotaa, vahvistuivat sota-aikana Aseellinen toiminta sota-aikana vahvisti nationalismia ja kannusti aseelliseen vastarintaan siirtomaaisäntiä vastaan Japanin valloitukset Aasiassa loivat uskoa siihen, että siirtomaaisännät eivät ole voittamattomia

Entisten siirtomaiden ongelmia Heikko asema maailmantaloudessa: talous perustuu edelleen yksipuoliseen raaka-aineiden tuottamiseen Esim. monet Afrikan maat pahasti velkaantuneita YK:n tavoite kehitysavusta 0,7 % BKT:sta, vain harvassa maassa toteutuu Uuskolonialismi: ylikansallisten suuryritysten valta alueella Heikko asema kansainvälisessä politiikassa – tärkein vaikutuskanava YK Väestönkasvu, nälänhädät, taudit, köyhyys Valta keskittynyt usein pienen eliitin käsiin Etniset ja uskonnolliset ristiriidat Poliittinen epävakaus, vallankaappaukset, sotilashallitukset Koulutetun väestön muutto kehittyneihin maihin Ympäristöongelmat: aavikoituminen, patohankkeet Kilpailevien suurvaltojen puuttuminen sisäisiin asioihin

Vaikutukset maailmanpolitiikkaan Suurvallat levittäneet omaa vaikutusvaltaansa alueille Kaksinapainen maailma muuttunut moninapaiseksi Kolmannen maailman maat tehneet yhteistyötä mm. YK:ssa Vastakkainasettelu rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä Varsinkin Kiinan rooli kansainvälisessä politiikassa kasvanut

Afrikan vapautuminen Itsenäisyysaatteet 1950-luvulla Pohjois-Afrikkaan Levisivät sieltä Keski- ja Etelä-Afrikkaan Pääosa Afrikan valtioista itsenäistyi rauhanomaisesti 1950- ja 1960-luvuilla Myös aseellisia yhteenottoja, mm. Ranskan Algeriassa, Iso-Britanian Keniassa ja Belgian Kongossa Useissa maissa (Kongo) itsenäistyminen johti sisällissotaan Etelä-Afrikassa valta säilyi valkoisilla, apartheid päättyi vasta 1994 Mustilla ei äänioikeutta, rotujen väliset sukupuolisuhteet laittomia, tietyt asuinalueet ja työpaikat Valtaan kansallinen kongressipuolue ANC johtajanaan Nelson Mandela, josta tuli myös ensimmäinen musta presidentti

Intia Iso-Britannian siirtomaa Alueellisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti hajanainen Brittihallintoa vastustavan kansanliikkeen johtohahmo Mohandas Gandhi (1869 – 1948) Väkivallaton vastarinta Vangittiin usein Mielenosoitukset tukahdutettiin väkivalloin 1919 intialaisia mukaan hallintoon sisäpoliittisissa kysymyksissä: maatalous, koulutus, teollistuminen ”Silmä silmästä sokeuttaa koko maailman.”

II MS:n jälkeen britit taipuivat itsenäisyydelle Pakistan ja Intia 1947 Intian pääministeriksi Jawaharlal Nehru Pakistan jaettu valtio 1971 Itä-Pakistan irtautui Intian tuella Bangladeshin valtioksi Maat taistelleet useaan otteeseen Kashmirin alueesta, 1970 sopimukseen

Monipuoluejärjestelmä Suunnitelmataloutta Maatalous, teollisuus kehittynyt Vihreä vallankumous 1960-l. Mikrolainoja: Muhammad Yunus ja Grameen Bank Ulkomaisia sijoituksia Yhteiskunnalliset erot jyrkkiä Väestönkasvu nopeaa