Tyypillinen esimerkki suorasta häikäisystä on suojaamaton ikkuna katsekohteessa. Opastekylttiä ei pysty lukemaan koska silmät sopeutuvat voimakkaaseen vastavaloon varsinaisen katsekohteen jäädessä pimentoon Piilevän kiiltokuvastumisen saa selville esim. kirkkaan muovikalvon tai peilin avulla. Kiiltelyn aiheuttaja voidaan myös paikantaa. Kiiltokuvastuminen. Heikosti näkevän on vaikeaa uskoa, että tällaisesta kohdasta voi kävellä. Huomio kiinnittyy lattiasta peilautuviin kirkkaisiin pisteisiin.
Sininen+valkoinen ja keltainen+musta muodostavat selkeän kontrastin.
Törmääminen lasiseinään on estetty merkitsemällä se silmien korkeudelle liimatulla tarraopasteella.
Hyvät kontrastit helpottavat näkemistä (oikeanpuoleiset kasvot)
Taustalla on suuri merkitys näkemiseen Taustalla on suuri merkitys näkemiseen. Liian levoton tausta voi hävittää katseltavat esineet ja kuvat.
Parveke, Kustaankartano katto ja seinät vaaleita, lattian perusyleisväri tummempi lattiassa ei voimakkaita erivärisiä kuvioita ovet, listoitus ja kalusteet tummempia taustasta erotettavat tärkeät kohteet, mm. ovenkahva (värillä ja kontrastilla) pintamateriaalit eivät saa häikäistä valaistus yleisissä tiloissa 300 lx (parveke, oviaukko, aula, käytävä) valaistus lähikatselukohteissa 500 lx (lukunurkkaus, opastetekstit, ilmoitustaulu, taulut ja kangasmaalaukset kohdevalaistu) (vertailukohta: asuntojen keskimääräinen valaistustaso on 50 lx) valaistuksen tulisi olla samantasoinen siirryttäessä parvekkeelta sisälle säädettävä valaistus – sopiva kaikille käyttäjille (normaali näkö/suuri valontarve/ valonarkuus) ovien laseihin tarraopasteet