Merimetso Suomessa – ajatuksia kannankehityksestä Timo Asanti Pekka Rusanen Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskus 2010 Kuva: Markku Mikkola-Roos

Pesimäluoto ulkosaaristossa Raasepori Kuva: Riku Lumiaro

Merimetson sinensis-alalajin runsastumisen syitä Länsi-Euroopassa 1960-luvun alussa alle 5 000 paria. Pesimäkannan vahvistuminen alkoi Hollannista 1970-luvun puolivälissä → pesäpaikkojen rauhoittaminen ja haitallisimpien tuholaismyrkkyjen (DDT) kieltäminen. Suojelutilanne parani huomattavasti 1980-luvulla EU:n laajenemisen myötä → Lintudirektiivi edellytti sinensis-alalajin rauhoittamista, poistettiin I –liitteestä vasta 1997. Itämeren rehevöityminen → erityisesti särjen runsastuminen ja levittäytyminen ulommas saaristoon. Merimetsolla ei ole perinteistä riista-arvoa Itämerellä.

Tilanne Suomessa ja kannan ydinalueella Suomen osuus Itämeren alueen pesimäkannasta alle 10 % (16 000 paria). Kanta on ollut voimakkaassa kasvussa ensipesinnästä 1996 lähtien. Edelleen runsaasti vapaata elintilaa erityisesti Saaristomerellä ja Merenkurkussa. Sisävesillä ei vielä pesintää. Suomessa kannan rajoitustoimille ei ole tällä hetkellä taloudellisia tai ekologisia perusteita. Pesimäaikana saalis koostuu pääosin särjestä, kivinilkasta ja ahvenesta. Puustohaitat ovat lähinnä maisemallisia. Merimetsoluodoilla pesii monesti rikas saaristolinnusto ja esimerkiksi ruokkilinnut suosivat niitä pesinnässään. Ruotsin ja Tanskan yhteenlaskettu osuus Itämeren alueen pesimäkannasta lähes 45 % (75 000 paria). Kanta on ilmeisesti saavuttanut saturaatiovaiheensa. Pesii myös sisävesillä. Vuosittain ammutaan yhteensä noin 10 000 yksilöä.

Merimetso Euroopassa Pesiviä v. 2006 yhteensä 370 000 paria Carbo 52 000, sinensis 320 000 Talvikanta 2007 yhteensä 1,2 milj. yks. Carbo 450 000, sinensis 755 000

Merimetson sinensis-alalajin populaatiot (>170 000 pesivää paria) Itämeren alueella jaksolla 2006-2009 Suomi 16 000 Ruotsi 42 000 Venäjä (Suomenlahti) 5 000 Viro 13 570 (P.c.carbo) Latvia 1000 Tanska 33 300 Kaliningrad 8 500 Liettua 4 200 Saksa 23 500 Puola 25 830

Vuotuinen kannan kasvu 2000-luvulla 17-109 % (keskimäärin 62 %). 12 677 Kasvu perustuu pääosin (yli 50 %) immigraatioon – yli 5 000 yksilöä/vuosi. Vuotuinen kannan kasvu 2000-luvulla 17-109 % (keskimäärin 62 %). Selkämeren ja Saaristomeren kannat voimakkaassa kasvussa vuodesta 2005. Merenkurkussa kannan vahvistuminen alkamassa. Huomaa väliaikainen kasvun taantuminen 2003 (jäätalvi).

Uudet pesimäalueet merkitty punaisella. Merimetson pesimäalueet Suomessa vuonna 2009 48 yhdyskuntaa, joista suurimmassa 1 640 pesää. Kuudessa suurimmassa yhdyskunnassa pesi puolet koko pesimäkannasta. 70 pesimäluotoa, joiden kokonaisala 70 ha ja keskikoko 1,0 ha (0,1-5,2 ha). Yleensä puuttomilla tai vähäpuustoisilla ulkosaariston luodoilla, metsäisillä luodoilla vain muutama yhdyskunta. Pesistä viidennes puissa. Parimäärästä 72 % suojelualueilla. Kolmannes yhdyskunnista häirinnän kohteena (2000-luvulla yhteensä puolet). Uudet pesimäalueet merkitty punaisella. Lähde: SYKE Karttapohja: © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/08

Merimetsokannan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä Ravinnon saatavuus riittävän lähellä pesimäpaikkaa ja ravintokilpailu lähekkäisten yhdyskuntien kesken rajoittavat yhdyskunnan maksimaalista kokoa. Merikotkan lisääntynyt saalistus on aiheuttanut viime vuosina pesä- ja poikastappioita. Laiton häirintä aiheuttaa yhdyskuntien siirtymistä ja saattaa lisätä puupesintöjen osuutta. Itämerellä jäätalvet voivat hidastaa kannan kasvua väliaikaisesti.

Merimetson pesimäaikaisen poikasravinnon jakauma Suomenlahden länsiosassa ja Saaristomeren itäosassa vuosina 2002-2009 Laji Paino (g) Osuus Yksilöä Keskikoko (g) Särkikalat 74455 47 % 494 18 % 151 Kivinilkka 35607 23 % 1267 45 % 28 Ahven 29765 19 % 422 15 % 66 Kuha 5642 4 % 30 1 % 188 Kiiski 3752 2 % 125 Rasvakala 3263 24 136 Silakka/Kilohaili 2141 116 18 Made 1068 4 0 % 267 Simppulaji 453 8 57 Kolmipiikki 392 274 10 % 1 Kampela 246 62 Vaskikala 49 10 5 Teisti 21 Tuulenkala Hietatokko 2 3 Mustatokko Kymmenpiikki

Kalalajisto muuttuu pesinnän aikana Suurikokoisten (yli 1.5 kg) merimetson poikasten kalaravintolajisto Tammisaaressa 2002 (n = 192) Pienikokoisten (alle 1.5 kg) merimetson poikasten kalaravintolajisto Tammisaaressa 2002 (n = 130)

Merimetsoyhdyskuntien pesimäkautinen (huhti-heinäkuu) kalankulutus (tn) Suomessa 2000-2009 MERIALUE 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Suomenlahden itäosa 15 44 89 98 131 169 194 310 422 Suomenlahden länsiosa 46 68 134 157 223 269 335 400 397 496 Saaristomeri 2 30 42 115 229 322 623 869 874 Selkämeren eteläosa 4 14 62 205 307 455 719 1098 Selkämeren pohjoisosa 8 20 Merenkurkku 22 23 40 109 140 Perämeren pohjoisosa 6 5 9 26 29 39 50 Yhteensä (*1000 kg) 67 121 267 324 579 919 1154 1751 2456 3100 Tuotto keskimäärin 2 lentopoikasta munapesää kohden (kesä- ja heinäkuu). Pesimättömien yksilöiden osuus 40 % (touko-heinäkuu) ja 20 % (huhtikuu) täysikasvuisten yksilöiden kokonaismäärästä. Kalankulutus keskimäärin 0.4 kg / yksilö / vuorokausi. Pesätuhojen aiheuttamat poikastappiot huomioitu.

Merimetson kasvillisuusvaikutukset Puuvartiset kasvit kuolevat parissa vuodessa Puuttomille luodoille tuodaan muualta puumateriaalia Pesämateriaali monipuolista Raaseporissa kahden luodon kasvilajimäärä pysynyt samana, mutta lajisto muuttunut selvästi

Kuva: Markku Mikkola-Roos Kuva: Petteri Lehikoinen Kirkkonummi, toukokuu Kuva: Markku Mikkola-Roos

Kirkkonummi, elokuu Kuva: Terhi Ryttäri

Ajankohtaista Hallitusohjelmassa: ”sallitaan kannan kasvun rajoittaminen erityisillä ongelma-alueilla”. Ahvenanmaan ampumisluvat 2009. Merimetson ravintoselvitykset SYKE:n ja RKTL:n yhteistyönä. Vahinkokysely ammattikalastajien keskuudessa. Itämeren maiden merimetso-symposiumi Suomessa tammikuussa 2010. EU ja mahdolliset kannanrajoitustoimenpiteet. Varsinais-Suomen merimetsoneuvottelukunta. Ympäristöministeriön ohjekirje ELY:lle.