Afrikkalaiset kulttuurit Hannele Ylönen 2009 http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikka

Afrikan alueet ██ Eteläinen Afrikka ██ Itä-Afrikka ██ Keskinen Afrikka ██ Länsi-Afrikka ██ Pohjois-Afrikka

Afrikan osat Eteläinen Afrikka: Namibia, Etelä-Afrikka, Botswana, Lesotho, Swasimaa. Itä-Afrikka: Somalia, Etiopia, Uganda, Kenia, Tansania, Malawi, Madagaskar, Mosambik, Seychellit, Komorit, Mauritius, Burundi, Ruanda, Zimbabwe, Eritrea, Sambia, Dijbouti. Keskinen Afrikka: Tšad, Keski-Afrikka, Kongon tasavalta, Gabon, Kamerun, Kongon demokraattinen tasavalta, Angola, São Tomé, Principe, Päiväntasaajan Guinea. Länsi-Afrikka: Mauritania, Mali, Niger, Nigeria, Benin, Togo, Ghana, Burkina Faso, Norsunluurannikko, Liberia, Sierra Verde, Guinea, Guinea-Bissau, Senegal, Gambia, Kap Verde. Pohjois-Afrikka: Länsi-Sahara, Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Egypti, Sudan.

Lyhyesti Afrikasta 54 maata, 950 milj. asukasta, 2000 kieltä. Afrikka on kooltaan kolme kertaa niin suuri kuin Yhdysvallat. Pohjois-Afrikka (islam; arabia) ja Saharan eteläpuolinen Afrikka (kristinusko; mm. swahili, hausa) .

Lyhyesti Afrikasta Perinteisesti afrikkalaiset määrittelevät itseään ennemmin kulttuuriryhmän ja etnisen ryhmän perusteella kuin maakohtaisesti. 1880-luvulla kolonialismin aikana keinotekoisesti luodut rajat eivät tunnu kaikista omilta. Orjuus 1500-luvulta 1800-luvulle (Länsi-Afrikasta Yhdysvaltoihin) Suurin osa Afrikan valtioista itsenäistyi 1960-luvulla Sipilä, S. Kirjastot yhteisöllisyyden luojina ja tukijoina: afrikkalainen näkökulma 2008.

Afrikka Afrikka on maailman toiseksi suurin maanosa. Sen pinta-ala on 30 065 000 km², joka on 20,3 % Maan maapinta-alasta. Afrikan yli miljardi asukasta muodostavat noin 15 % ihmiskunnasta. Afrikkalaiset ovat pitkään kamppailleet rikkaiden länsimaiden sortoa ja yhteiskunnallisia haittatekijöitä vastaan, kuten orjuus, lapsityövoima, epädemokratia ja diktatuuri.

Afrikan esihistoria Afrikan esihistoria alkaa aiemmin kuin minkään muun mantereen Arkeologisten löytöjen mukaan nykyihminen kehittyi Itä-Afrikassa Esihistoriallisena aikana keräilijä-metsästäjäheimot kuten sanit (busmannit) asuttivat mannerta.

Afrikan historia Historiallinen aika alkoi noin 3300 eaa Suuria valtioita olivat mm. Egypti, Etiopia, Nubian kuningaskunta, Sahelin kuningaskunnat (Ghana, Mali ja Songhai) sekä Mwene Mutapa. Samoihin aikoihin 2000 eaa.-1000 jaa. tapahtui bantujen muuttoliike nykyisen Länsi-Afrikan alueella Guineanlahdella asuvat bantukansat levisivät etelään Kongon ja Sambesin sademetsiin sekä Kalaharin autiomaahan ja Oranjejoelle nykyiseen Etelä-Afrikan tasavaltaan He levittivät mukanaan raudan tekotaidon.

Afrikan historia Keskiajalla Afrikassa oli monia kuningaskuntia kuten Ghana, Kanem, Songhai ja Mali Kaupankäynnissä pohjoisesta Saharan alueelta karavaanit toivat hevosia, tekstiilejä ja Saharan kaivosten suolaa, etelästä Senegalin ja Nigerin kultaa, kolapähkinöitä ja orjia. Vauraus kasvatti kuningaskuntien varoja ja islaminuskoiset karavaanarit perustivat kouluja ja moskeijoita He eivät tehneet käännytystyötä, mutta kuninkaat huomasivat heidän hyödyllisyytensä Islamin mukana maihin levisi luku- ja kirjoitustaito.

Afrikan historia Vuonna 1382 portugalilaiset perustivat kauppa- aseman Guineanlahden rannalle. Pääasialliset kaupan kohteet olivat orjat, kulta, norsunluu ja mausteet. Eurooppalaisten levittäytyessä Amerikkaan orjia haettiin Afrikasta työvoimaksi maatiloille. Turkki valloitti 1500-luvulla koko Pohjois-Afrikan Marokkoa lukuun ottamatta. Vuonna 1830 menetti Algerian Ranskalle ja myöhemmin Euroopan maille muutkin afrikkalaiset alueensa, viimeisenä Libyan Italialle vuonna 1912. Vuonna 1912 siihen saakka itsenäisenä pysynyt Marokko joutui Ranskan miehittämäksi.

Afrikan historia Afrikan valloitus: ajanjakso 1880-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan Afrikan rannikoilla useilla Euroopan mailla oli ollut siirtomaita ennestäänkin, mutta tuona aikana Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Belgia, Italia, Portugali ja Espanja jakoivat keskenään lähes koko Afrikan. Maanosaan jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, Liberia ja Etiopia.

Afrikan historia 1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Afrikkalaisilla ei katsottu olevan samaa ihmisarvoa kuin valloittajilla. Siirtomaat itsenäistyivät toisen maailmansodan jälkeen, useimmat 1960-luvulla Nykyisin Afrikassa on yli 50 itsenäistä valtiota. Niiden rajat ovat peräisin siirtomaa-ajalta, eivätkä perustu kansallisuuksiin tai heimoihin. Myös Afrikan maiden viralliset kielet ja useissa tapauksissa pääuskonnotkin ovat peräisin siirtomaa- ajalta.

Afrikan historia Vuonna 1963 perustettiin Afrikan yhteisyysjärjestö OAU tukemaan Afrikan maiden yhteistyötä ja itsenäistymispyrkimyksiä. Vuonna 2002 sen korvasi Afrikan unioni, jonka tavoitteena on tiivis taloudellinen ja poliittinen yhteistyö.

Afrikan väestö ja kulttuuri Afrikan väkiluku oli vuonna 1950 vain 260 miljoonaa eli kolmannes Euroopan silloisesta väestöstä.[2] Afrikan väkiluvun arvioidaan olevan yli miljardin vuonna 2009. Väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,4 miljardiin.[1] Afrikan väestö kasvaa noin 20 miljoonalla vuodessa. Pohjois-Afrikka on arabikulttuurin leimaama ja Saharan eteläpuolella on runsaasti erilaisia mustia väestöryhmiä. Afrikan ruokakulttuuri vaihtelee mantereen koon tähden laajalti, mutta esimerkiksi maissipuuron ja hedelmien käyttö on yhteistä monille alueille. FN1 ↑ http://allafrica.com/stories/200707161491.html Fn2 http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=205

Afrikan viralliset kielet

Afrikan talous Afrikka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman köyhin manner. YK:n kehitysraportti [1] järjesti vuonna 2003 maailman 175 valtiota järjestykseen "kehittyneisyyden" mukaan ja pohjasijoilla 151–175 oli pelkästään afrikkalaisia valtioita.

Afrikan talous Afrikka on luonnonvaroiltaan erittäin vauras manner, mutta hankala itsenäistyminen siirtomaa-asemasta ja sen negatiiviset vaikutukset Afrikan valtioiden taloudessa ovat estäneet luonnonvarojen hyödyntämisen. Köyhyyttä ylläpitäviä tekijöitä ovat kolonialismin jälkiseuraukset, korruptio, epäonnistunut taloussuunnittelu, kulkutautien epidemiat, luonnonmullistukset, diktatuuriset hallitukset, infrastruktuurin puutteellisuudet, aseelliset konfliktit ja Afrikan maiden heikko geopoliittinen asema.

Näkemys Afrikasta Perinteinen länsimainen tai eurooppalainen näkemys Afrikasta ja afrikkalaisista on stereotyyppisen negatiivinen. Afrikka on tavattu nähdä maanosana, jossa vallitsee köyhyys, puute ja nälänhätä ja jossa sota on osa arkipäivää. Afrikan imagoa ei kuitenkaan voi parantaa väkisin vaan avain positiivisemman imagon saavuttamiseen on kulttuurin ymmärtämisessä. Ymmärtämistä taas lisäävät parantuvat kontaktit afrikkalaisiin tiedemiehiin ja tavallisiin ihmisiin (Palmberg). Cultural Images in and of Africa – tutkimusohjelma, Pohjoismainen Afrikka- instituutti, Upsala; http://www.elore.fi/arkisto/1_95/han.195.html Avain Afrikka- kuvan muutokseen on kulttuurin ymmärtämisessä. Hannonen, Pasi. 1995. Elektroloristi 2: 1. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-530959

Yhteisöllisyys Afrikan kulttuurinen perusta on arkkipiispa Desmond Tutun korostama ubuntun käsite, joka tarkoittaa ihmisenä olemisen yhteisyyttä. Afrikkalaiset ihmiset pettyvät usein eurooppalaisiin, joiden yhteisyyden taju ei ole yhtä herkkä. Eron syynä on länsimainen käsitys ihmisestä yksilönä. Afrikkalaisessa kulttuurissa ihmisyys on sosiaalisuutta, yhteisyyttä. (Marja-Liisa Schwantz, HS 5.9.2008)

Lähteet Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikka Eero Paloheimo: Tämä on Afrikka. WSOY, 2007. Kirjastot yhteisöllisyyden luojina ja tukijoina. Kirjastot Afrikassa kirjastolaitos perustettu siirtomaavallan aikana valkoisten tarpeisiin ja afrikkalaisten sopeuttamiseksi valkoisten kulttuuriin ... kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/neuvottelupaivat/SinikkaSipila.pd f

Linkit

Linkit

Linkit