USKONTOJEN HISTORIA SUOMESSA VARHAISUSKONNOISTA NYKYPÄIVÄÄN

Suomalaisten muinaisusko

Eränkävijöiden uskonto Kaskiviljelijöiden uskonto naisilla paljon uskonnollisiin riitteihin liittyviä tehtäviä vainajien palvonta keskeistä useita luontoon liittyviä jumalia (Ukko, Ilmarinen) haltijausko tietäjät uskonnollisina asiantuntijoina saalisriitit tärkeitä luonnonpaikoilla ja eläinlajeilla omat haltijat uhrien antaminen usko sielun kuolemattomuuteen ja uudelleensyntymään karhukultti valtauskontona monikerroksinen maailmankuva samaanit uskonnollisina asiantuntijoina

Karhukultti karhu oman heimon esi-isänä toteemieläin karhunpääesineet symboleina ja rituaalikäytössä karhuriitti: 1) karhunkaato 2) peijaiset 3) kallon ja luiden kuljetus metsään karhu-sanan lausuminen tabu kiertoilmaisuja esim. otso, kouko, kontio, mesikämmen nykyisin jäljellä muutamia karhunkallohonkia Suomessa paljon karhuun viittaavia paikannimiä esim. Otsolahti, Kontiosuo

Pohjoisten kansojen maailmankuva Taivaan eri kerroksia piti yllä maailmanpatsas. Pohjoisten kansojen maailmankuva Maanalinen kuolleiden ihmisten ja eläinten sielut Maanylinen korkeimmat olennot karhun alkukoti Maanpinta elävien maailma

Samaanit olivat pohjoisten kansojen henkisiä johtajia toimivat välittäjinä tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä antoivat vastauksia yksilön ja yhteisön kysymyksiin esim. terveydestä ja saaliseläimistä menivät transsitilaan samaanirumpua soittamalla ja erilaisten aineiden avulla hakivat transsitilassa apueläimen avulla tietoa tuonpuoleisesta.

Vainajien palvonta Vainajat haudattiin uhrilehtoihin tai hiidenkiukaisiin. Vainajille annettiin esikoisuhrit sadosta ja luonnon antimista. Koko suku kokoontui yhteisille aterioille vainajien kanssa. Palvontatavat liittyivät erityisesti juhlapäiviin, kuten kekriin ja jouluun.

Kuuluisin tietäjä on Kalevalan Väinämöinen, joka lauloi loitsunsa. Tietäjät hallitsivat salaperäisiä voimia eli väkeä suorittivat riittejä käyttivät taikakaluja lukivat loitsuja eri tarpeisiin nähtiin toisinaan noitina. Kuuluisin tietäjä on Kalevalan Väinämöinen, joka lauloi loitsunsa.

SUOMI KATOLISENA AIKANA

Kristinuskon saapuminen Suomeen Kristinusko levisi vähitellen ja rauhallisesti jo 700- luvulta alkaen. Kauppiaiden mukana Suomeen kulkeutui kristillisiä esineitä kertomuksia kristinuskon keskeisistä henkilöistä. Kristillinen sanasto omaksuttiin idästä (esim. pappi, risti, Raamattu). Lännestä tehtiin Ruotsin kautta Suomeen ns. ristiretkiä. Suomi tuli sekä idän (ortodoksinen kirkko) että lännen (katolinen kirkko) kirkkojen vaikutuspiiriin.

Ristiretket Lounais-Suomeen piispa Henrikin johdolla n. 1155 Retken tunnettu lähde on Pyhän Henrikin legenda, jonka mukaan Lalli surmasi piispa Henrikin. Muistona nykypäivään on säilynyt pyhäinjäännös, pyhän Henrikin sormiluu. Retken historialliset tiedot ovat puutteelliset. Hämeeseen Birger Jaarlin johdolla n. 1239 Länsi-Suomi liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Karjalaan 1293 Ruotsalaiset valtasivat Karjalankannakselta alueen ja perustivat suojaksi Viipurin linnan.

Ristiretket Ristiretkien historialliset tiedot ovat puutteellisia, ja legendat ristiretkistä ovat peräisin vasta keskiajalta. Retket olivat pitkälti sotaretkiä ja edustivat ns. miekkalähetystä (käännyttävä tai kuoltava). Ristiretket päättyivät vuonna 1323 Pähkinäsaaren rauhaan. Suomi jäi idän ja lännen kirkkojen rajalle. Ristiretkien jälkeen Suomi siirtyi Ruotsin alaisuuteen ja valtaosin katolisen kirkon piiriin.

Kristinusko syrjäyttää muinaisuskon Muinaisuskolla ei ollut selkeää opin käsitystä tai organisaatiota, toisin kuin kristinuskolla. Uuden uskonnon vaikutus näkyi esimerkiksi hautaustavan muutoksessa: uusi hautaussuunta ei tavaroita hautaan ei polttohautausta. Kirkkoja alettiin rakentaa vanhoille uhripaikoille. Vanha kansanusko jatkoi olemassaoloaan kristinuskon rinnalla. Esim. pyhimykset ja suomalaiset muinaisuskon jumalat sekoittuivat.

Keskiaikaisen kirkon tehtävät uskonnolliset toimitukset jumalanpalvelus sakramentit muut toimitukset kansanopetus ja kasvatus sosiaalihuolto (köyhistä ja sairaista huolehtiminen)

Tuomiokapitulin virkailijat Kirkon hallinto Paavi kirkon ylin johtaja Turun piispa johti Suomen kirkkoa Tuomiokapitulin virkailijat piispan avustajia Kirkkoherrat johtivat kunkin seurakunnan toimintaa Papit toimittivat messut huolehtivat sakramenteista

Turun piispan asema poliittinen valta edusti Suomea kuninkaan edessä taloudellinen valta sai osan kymmenyksistä omisti oman linnan ja paljon muuta omaisuutta hengellinen valta toimitti jumalanpalvelukset Turun tuomiokirkossa opetti pappeja tuomiovalta huolehti pappien riita-asiat valvoi seurakuntalaisten elämää Kuusiston keskiaikaisen piispanlinnan loistokausi oli 1400-luvulla. Katolisen kirkon vallan vähentämiseksi linna purettiin Kustaa Vaasan käskystä reformaation yhteydessä 1528.

Keskiajan kristillisyyden keskeisiä piirteitä pyhimysten keskeinen asema rukoileminen ja pyhäinjäännösten kunnioittaminen pyhiinvaelluksille osallistuminen sielunpelastuksen pohtiminen kiirastulen pelko sielunmessut messuun ja sakramentteihin osallistuminen runsaasti uskonnollisia juhlapäiviä vuoden aikana

Kustaa Vaasan ajan luterilainen kirkko

Taustaa Lutherin aloittama reformaatio horjutti katolisen kirkon asemaa Euroopassa 1400-luvun lopulta lähtien. Protestanttiset kirkot syntyivät, ja reformaation ajatukset levisivät myös Ruotsi- Suomeen. Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtioliitto Kalmarin unioni purettiin 1500-luvulla. Velkaantuneen Ruotsin valtakunnan hallitsijaksi nousi Kustaa Vaasa. Kustaa Vaasa hyödynsi Lutherin ajatuksia ja ryhtyi takavarikoimaan kirkon omaisuutta. Kustaa määräsi evankeliumin saarnattavaksi ”puhtaasti” eli reformaation mukaisesti.

Reformaatio Suomessa Turun piispa Martti Skytte totteli Kustaa Vaasan käskyä ja luovutti kirkon omaisuutta kuninkaalle. Suomalaisia pappeja kävi opiskelemassa Saksassa, jossa he tutustuivat Lutherin näkemyksiin. Upsalan kokouksessa 1536 päätettiin ruotsinkielisestä jumalanpalveluksesta sekä pappien selibaatin ja luostareiden lakkauttamisesta. Periaatteet otettiin käyttöön myös Suomessa. Uudistusten toteuttamisesta huolehti Mikael Agricola, jota kutsutaan Suomen uskonpuhdistajaksi. Luterilainen kirkko määrättiin 1593 Ruotsin valtionkirkoksi eli ainoaksi sallituksi kirkoksi valtakunnassa.

Puhdasoppisuuden aika (1600-luku) keskittyminen opillisiin kysymyksiin kaikkien tunnustettava puhdasta luterilaista uskoa noitaoikeudenkäynnit valtion ja kirkon välinen yhteistyö uskonto ei ollut yksityisasia pakko osallistua tunteja kestäviin jumalanpalveluksiin kansankasvatus kirkon vastuulla julkiset rangaistukset (esim. jalkapuu) lukutaito ja kristinuskon perusteet opittiin katekismuksista, kontrollointi kinkereillä

Valistuksen aika (1700-luku) Valistusaate syntyi Euroopassa. Ihanteina olivat järki, tieto ja vapaus. Valistusteologiassa yhdistettiin järki ja kristinusko. Ihmeet selitettiin vertauskuvallisesti. Kristinuskon haluttiin olevan suvaitsevaa ja hyödyllistä. Suomalaiset papit omaksuivat valistusteologian. Saarnoissa opetettiin käytännöllisiä asioita. Pappiloista tuli mallitiloja. Piispat toimivat myös luonnontieteilijöinä. Anders Chydenius (1729–1803) oli Suomen keskeisimpiä valistusajattelijoita.

Pietismi (1700-luku) Saksasta Suomeen levinnyt aate sisäisen uskonkokemuksen ja hurskauden korostaminen puhdasoppisuuden kritiikki kaksi pääsuuntausta maltilliset pietistit radikaalipietistit pietismin leviämistä alettiin vähitellen rajoittaa ulkomaalaisten pietistien karkottaminen kirjallisuuden takavarikoiminen 1726 konventikkeliplakaatti: yksityiset hartauskokoukset kiellettiin Pietistisen liikkeen perusti saksalainen Philipp Jakob Spener (1635–1705).

Kirkko itsenäisessä suomessa

Itsenäistyminen 1917 1918 sisällissodassa kirkko asettui valkoisten puolelle punaiset katkeria kirkolle työväenliikkeen ja kirkon välit jännitteiset 1919 hallitusmuodossa valtio julistautui uskonnollisesti puolueettomaksi luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle erityisasema 1923 uskonnonvapauslaki mahdollisuus erota kirkosta ja liittyä toiseen uskontokuntaan uuden uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen mahdollista siviilirekisterin perustaminen koulujen uskonnonopetuksen kyseenalaistaminen uskonnonopetus säilyi kouluissa

Sota-aika Suomalaista yhteiskuntaa rakennettiin kristillisen uskon ja arvomaailman perustalle. Kirkon johto tuomitsi oikeistoradikalismin ja kommunismin. Talvi- ja jatkosodassa sotilaspapit tekivät arvostettua työtä rintamalla. Kansalle korostettiin, että sota oli pyhää taistelua kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta ateistista Neuvostoliittoa vastaan. Sotien jälkeen kirkossa kehitettiin kansan tukemiseksi uusia työmuotoja, kuten perheneuvonta.

Radikalismin vuodet Kirkon arvostelu lisääntyi 1950-luvulla. Televisio tehosti tiedonvälitystä. 1970-luvulla tehtiin useita lakialoitteita kirkon ja valtion suhteiden muuttamisesta. Niin sanotut punapapit halusivat ratkaista köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden sosialismin avulla. 1980-luvulla radikaalit mielipiteet laimenivat. Vasemmistoradikaali pappi Terho Pursiainen toimi kansanedustajana SKDL:n riveissä vuosina 19701980-luvuilla.

1990-luku 1990-luvun laman jälkeen kirkosta eroaminen lisääntyi. 1990-luvulla keskusteltiin vilkkaasti kirkon oikeudesta yhteisöveroon. Kirkosta tuli itsenäisempi valtioon nähden: Tuomiokapitulit tulivat kirkon ylläpidettäviksi. Presidentti ei enää nimitä piispoja. Kirkon yleinen arvostus kasvoi (esim. diakoniatyö). Papin rooli muuttui ihmisläheisemmäksi, ja naispappeus hyväksyttiin. Kirkko otti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

2000-luku 2000-luvun alussa kirkosta eroaminen on lisääntynyt: Kirkon diakoniakampanjoissa on pyritty torjumaan mm. nuorten syrjäytymistä ja velkaongelmia. 2000-luku 2000-luvun alussa kirkosta eroaminen on lisääntynyt: Eroaminen on siirtynyt internetiin. Vapaa-ajattelijoiden liitto kampanjoinut kirkosta eroamisen puolesta. Viime vuosikymmenen aikana keskustelua ovat herättäneet myös mm. kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen naispappeuden vastustus konservatiivisten uskonnollisten ryhmien piirissä hautausmaksut (kirkon jäsenillä ja kirkkoon kuulumattomilla samansuuruiset) kirkon hallinnon uudistaminen huoli nuorten aikuisten kadosta kirkosta.