Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen sodan jälkeen Köyhyydestä hyvinvointiin
Talouskasvu hyvinvoinnin perustana Suomen talouskasvu oli ripeää 1960-80-luvulla idänkaupan ja teollisuuden kasvun myötä. Myös sotakorvausteollisuus laajensi teollisuuden pohjaa. Verotuksen ja tulonsiirtojen myötä tuloerot tasoittuivat.
Elinkeinorakenteen raju muutos Suomessa elinkeinorakenne muuttui Länsi-Eurooppaa myöhemmin. Maatalouden koneellistumisen seurauksena alkoi 1960-luvulla maaltapako kaupunkeihin. 1960- ja 70-luvulla noin miljoona suomalaista muutti pois maaseudulta. Maaseudun autioituminen alkoi. Varsinkin nuoret muuttivat pois. Noin 4000 000 muutti Ruotsiin.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio syntyi Sosiaalipolitiikka alkaa. Esikuvana Ruotsi. Yhteiskunnan tuki lapsiperheille. (lapsilisälaki 1948) Äitiysavustukset ja neuvolatoiminta. Kansaneläkelain uudistus 1956. Sairasvakuutuslaki ja terveydenhuolto. Lasten kunnallinen päivähoitojärjestelmä. Peruskoulujärjestelmän luominen.
Suomen suuri lama 1990-luvun alussa Neuvostoliiton romahtaminen pysäytti Suomelle tärkeän idänkaupan. Pankkikriisi ja rahamarkkinoiden vapautuminen syvensivät lamaa. Suomi menetti 1990-luvun alussa 450 000 työpaikkaa ja työttömyys kasvoi 3 prosentista 16 prosenttiin. Työttömyysmenot 10 % valtion budjetista ja samaan aikaan valtion verotulot laskivat saman verran. Valtionvelka kasvoi suureksi. Talousnousu ja varsinkin Nokia-buumi auttoi Suomen pois lamasta.
Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995 Suomessa järjestettiin kansanäänestys, jossa 57 % äänesti EU:iin liittymisen puolesta ja 43% oli sitä vastaan. Jäsenyyden kannatus oli laajinta Etelä-Suomen kaupungeissa, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutuväestö vastusti jäsenyyttä. Suomi harjoitti EU:ssa selvästi aktiivisempaa politiikkaa kuin Ruotsi ja Tanska. Suomi liittyi ensimmäisten joukossa talous- ja rahaliitto EMU:n jäseneksi ja otti käyttöön euron. Rauhankumppanuus-ohjelma Naton kanssa. Vuoden 2000 uusi perustuslaki karsi presidentin valtaoikeuksia ja vahvisti eduskunnan asemaa.