Yksityisoikeuden johdantokurssi

Esitys aiheesta: "Yksityisoikeuden johdantokurssi"— Esityksen transkriptio:

1 Yksityisoikeuden johdantokurssi
Janne Kaisto & Tapani Lohi

2 Lähtökohtia Luennoilla (10 t) sekä luennoidaan että käydään yhdessä läpi tehtäviä Tehtävät löytyvät tiedekunnan kotisivuilta (Oppiaineet / Yksityisoikeuden johdantokurssi / Oppimateriaalit) Tehtäviin 1 ja 2 tulee perehtyä ennen tiistain luentoa; muiden tehtävien aikataulutus kerrotaan myöhemmin Huom: olethan lukenut luvun 1 teoksesta Johdatus varallisuusoikeuteen…

3 Kurssin läpäisemisen edellytykset
Kirjallinen kuulustelu ti 5.11 klo salissa PII Uusinta ti klo salissa PIV Arvostelu: hyväksytty – hylätty Kuulustelussa hallittava luennolla esitetty sekä teos Kaisto – Lohi, Johdatus varallisuusoikeuteen (2013) Luennoilla ”etusija” Yksi luennoilla läpikäytävistä tehtävistä, tai osa siitä, tulee suoraan loppukuulusteluun

4 Luentojen pääkohdat I Aineellinen varallisuusoikeus ja prosessioikeus
II Oikeustoimiopin perusteita III Omistusoikeudesta ja omistajan oikeusasemasta IV Perusasioita velkasuhteista V Avioliitto ja varallisuussuhteet VI Kuolema ja varallisuussuhteet

5 I Aineellinen varallisuusoikeus ja prosessioikeus
Varallisuusoikeudellisia ongelmia arvioitaessa on osattava tehdä ero 1) aineellisen oikeustilan ja 2) luonteeltaan prosessuaalisten kysymysten kesken. Esimerkki: A sitoutuu suullisesti maksamaan B:lle euroa vaadittaessa. Aineellinen oikeustila. Kun B esittää maksuvaatimuksen, A:lla on velvollisuus suorittaa B:lle euroa. Prosessuaalinen kysymys. Jos A ei vapaaehtoisesti maksa, miten B onnistuu perimään suorituksen tuomioistuinmenettelyyn turvautumalla.

6 Siviiliprosessin perusteita
Kanne = Henkilön (kantajan) tuomioistuimelle osoittama pyyntö saada tietynsisältöinen tuomio vastaajaa vastaan. A. Suorituskanne: ”A on velvoitettava suorittamaan minulle euroa”. B. Vahvistuskanne: ”Vaadin käräjäoikeutta vahvistamaan, että A:lla on velvollisuus suorittaa minulle euroa vaadittaessa.” ”Vaadin käräjäoikeutta vahvistamaan, että minulla (A) ei ole velvollisuutta suorittaa B:lle hänen vaatimaansa euroa.”

7 Esimerkkejä muotoamistuomioista:
C. Muotoamiskanne = kanne, jolla tähdätään oikeustilan muuttamiseen. - Sen perusteella annettu tuomio on muotoamistuomio. Esimerkkejä muotoamistuomioista: Isyyden vahvistamista tai kumoamista koskeva tuomio. Oikeustoimen peräyttäminen takaisinsaantilain nojalla. Luovutuksen tehottomaksi julistaminen avioliittolain vallinnanrajoitussäännösten nojalla. Muotoamistuomio koskee usein asiaa, jota osapuolet eivät voi vapaasti järjestää sopimuksin. Kirjallisuudessa esiintyy myös seuraava kanta: muotoamistuomio koskee aina asiaa, jota osapuolet eivät voi järjestää sopimuksin.

8 Tuomio ja täytäntöönpano
Täytäntöönpano = menettely, jossa tietty tuomion osoittama oikeustila käytännössä toteutetaan. Esimerkkinä ulosmittaus Velalliselta ulosmitattu omaisuus muutetaan rahaksi, ja tästä osoitetaan suoritus velkojalle. Suoritustuomio kelpaa täytäntöönpanon perustaksi. Vahvistus- ja muotoamistuomiot eivät sellaisinaan kelpaa täytäntöönpanon perusteeksi. Samassa prosessissa voidaan antaa yhtä aikaa useammantyyppisiä tuomioita: esimerkiksi omistusoikeutta koskeva vahvistustuomio + hallinnan luovutukseen velvoittava suoritustuomio.

9 Kannevaatimuksen muotoilusta
Vaatimukset on syytä pyrkiä esittämään mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Milloin vaatimus on riittävän yksilöity? Käytännössä esiintyy erilaisia tapoja esimerkiksi rahaa koskevien suoritusvaatimusten suhteen: A vaatii, että B velvoitetaan maksamaan euroa. A vaatii, että B velvoitetaan maksamaan euroa vahingonkorvauksena. A vaatii, että B velvoitetaan maksamaan euroa vahingonkorvauksena vahingonkorvauslain nojalla.

10 Vastaajan mahdollisia reagointitapoja oikeudenkäynnissä
Vastaaja voi vastustaa kannetta: a) Kiistämällä kantajan esittämän tapahtumakuvauksen Esim: ”En ole aiheuttanut kantajalle kanteessa väitettyä vahinkoa, eikä vahinkoa ole edes syntynyt”. b) Esittämällä ns. oikeusväitteen Vastaaja väittää, että kantajan esittämästä seikasta ei johdu kantajan vaatimaa oikeusseuraamusta. c) Vetoamalla ns. vastatosiseikkaan A ei esimerkiksi kiistä sitoutuneensa suorittamaan B:lle euroa, mutta väittää velan lakanneen kuittauksen tai vanhentumisen vuoksi.

11 Hyväksyvä suhtautuminen kanteeseen
Kanteen myöntäminen Vastaaja myöntää kantajan vaatimuksen oikeaksi (vaikka se ei sitä ehkä olisi). Johtaa kanteen mukaisen tuomion antamiseen. Tunnustaminen Vastaaja tunnustaa tietyn omalta kannaltaan epäedullisen tosiseikan olemassaolon. Johtaa yleensä siihen, että tosiseikka otetaan tuomion perusteeksi (olipa se tosi tai ei).

12 Tuomio ja aineellinen oikeustila
Suoritus- ja vahvistustuomio eivät lähtökohtaisesti muuta aineellista oikeustilaa. Jos euroa B:lle suorittamaan sitoutunut A velvoitetaan suorittamaan B:lle €, ei tuomiolla perusteta A:lle mitään uutta velvollisuutta, vaan ainoastaan ”käsketään” A käyttäytymään velvollisuutensa mukaisesti. Muotoamistuomio saa aikaan muutoksen aineellisessa oikeustilassa. Kun esimerkiksi oikeustoimi peräytetään takaisinsaantilain nojalla, tuomio poistaa oikeustoimelta sillä alun perin olleet vaikutukset.

13 Aineellisen oikeuden toteutuminen tuomioistuinprosessissa
Prosessioikeudellisten säännösten soveltamisen johdosta tuomio ei aina vastaa aineellista oikeustilaa. Velallista ei velvoiteta suorittamaan mitään tai suoritus määrätään liian alhaiseksi. Henkilö, joka ei todellisuudessa ole velkaa kantajalle, velvoitetaan suorittamaan kantajan vaatima summa. Tuomioistuin vahvistaa, että omistusoikeus tiettyyn esineeseen kuuluu kantajalle, vaikka vastaajalla on tosiasiassa viimeisin saanto. Systemaattinen ongelma: muuttaako tuomio aineellista oikeustilaa, vaikka kyse ei ole varsinaisesti muotoamistuomiosta?

14 Dispositiiviset riita-asiat:
Riita-asiat, joissa osapuolten sovinto on sallittu. Määräämisperiaate: asianosaiset saavat itse päättää mm. siitä, mitä vaaditaan, mihin vedotaan ja mitä tunnustetaan. Useimmat varallisuusoikeudelliset riita-asiat ovat dispositiivisia. - Myös sellaiset, joiden taustalla on pakottavaa lainsäädäntöä. Indispositiiviset riita-asiat Riita-asiat, joissa sovinto ei ole sallittu. Esimerkkinä isyyden kumoamista koskeva juttu. Seuraavassa keskitytään dispositiivisiin riita-asioihin.

15 Vaatimistaakka OK 24:3.1: ”Tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut”. Sääntö voi johtaa oikeudenmenetyksiin: Esim. 1: A, jolle B on aiheuttanut euron vahingon, vaatii kanteella vain euron suoritusta. Vaikka oikeudenkäyntimateriaalin perusteella olisi selvää, että vahinko on ollut euroa, tuomioistuin ei voi tuomita enempää kuin €. Esim. 2: Omistaja vaatii esineen haltijalta vain esineen arvon korvaamista, vaikka hän voisi vaatia myös esineen hallinnan palautusta.

16 Väittämistaakka OK 24:3.2: ”Asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut.” Esimerkki: A on tilannut B:ltä kiloa sementtiä. B toimittaa sementin viikon myöhässä, minkä lisäksi kilon erä sementistä on pilaantunutta. Tämän johdosta A:lla olisi oikeus vaatia: a) viivästyksen johdosta euroa vahingonkorvausperusteella, sekä b) laatuvirheen johdosta euroa hinnanalennusperusteella. A vaatii kanteella B:ltä euron korvausta sementtitoimituksen myöhästymisen johdosta.

17 Mihin ”seikkoihin” oikeudenkäynnissä tulee osata vedota?
Väittämistaakka koskee vaatimuksen tai vastustamisen kannalta välittömästi vaikuttavia faktoja, oikeustosiseikkoja. Esim. sitoumuksen antaminen, maksun puuttuminen tai tapahtuminen, kaupan kohteen ominaisuudet. Ei koske todistustosiseikkoja (todisteita). Seikkojen juridinen luonnehdinta ei ole tarpeen. Kanteessa ei tarvitse puhua esim. tavaran virheen olennaisuudesta, lievää törkeämpää tuottamuksesta, saamisoikeuden vanhentumisesta, sopimusehdon hyvän tavan vastaisuudesta tms.

18 Todistustaakka ”Väärä” tuomio voi johtua myös siitä, että osapuoli ei onnistu näyttämään toteen jotakin hänen kannalta merkittävää seikkaa. Esimerkkejä Velkoja hukannut velan syntyä todistavan asiakirjan. Vahingonkärsijä ei pysty todistamaan, että vastaaja oli vahingoittanut hänen autoaan (vaikka tosiasiassa näin oli tapahtunut) Maksun tehnyt velallinen on hukannut velkojalta saamansa kuitin, eikä pysty osoittamaan maksun tapahtumista.

19 Todistustaakan jakaminen
Kummalla on todistustaakka = Kumman osapuolen vahingoksi koituu se, että jokin oikeudellisesti relevantti seikka jää epäselväksi. OK 17:1: ”Riita-asiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, jotka tukevat kannetta. Jos vastaaja edukseen tuo esiin jonkin seikan, on hänenkin vahvistettava se todisteilla.” Esim. velkomiskanne: suoritusta vaativan velkojan pystyttävä todistamaan saamisoikeuden syntyneen. Jos vastaaja vetoaa maksun tapahtumiseen, hänen on pystyttävä näyttämään se toteen. Todistustaakan jakaminen ei läheskään aina tapahdu muodollisen kantaja – vastaaja –asetelman mukaan.

20 Esimerkki: puolisoiden omistusriita
Tilanne: A ja B ovat avioliitossa. Perheeseen hankitaan avioliiton aikana omaisuutta (kohde K) X:n kanssa solmitulla kaupalla. Avioliiton purkautuessa puolisoiden kesken tulee riita kohteen omistuksesta. Kysymys: miten ratkaistaan, kumpi puolisoista omistaa kohteen K (tai onko K mahdollisesti katsottava puolisoiden A ja B yhteiseksi).

21 Usein tarjottu vastaus:
Lähtökohtana nimiperiaate: omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Kumman nimissä kauppa on tehty? Kumman nimissä on lainhuuto tai kumman nimiin K on muuten kirjattu? Nimiperiaatteesta voidaan poiketa, jos puolisoiden muusta tarkoituksesta saadaan riittävä näyttö.

22 Luennoitsijoiden kanta:
Aineellisen oikeustilan kannalta ratkaisevaa on, kummalla puolisoista on kohteeseen K saanto. Tämän puolestaan määrää se, kumman puolison omistuksiin K on tarkoitettu hankkia (myös yhteisomistustarkoitus mahdollinen). Ratkaisevaa on puolisoiden tarkoitus kohteen K hankintahetkellä (sillä hetkellä, kun kauppa X:n kanssa solmittiin).

23 Hankintahetken tarkoituksen selvittäminen
Hankintahetken tarkoitus joudutaan päättelemään ulospäin havaittavista tosiseikoista. Arvioinnin lähtökohta: omaisuus on normaalisti tarkoitettu sille puolisoista, joka on kaupan solminut ja/tai jonka nimiin omistus on muuten kirjattu. Nimiperiaate = nimikirjauksen todistusvaikutusta koskeva (todistusoikeudellinen) sääntö.

24 Nimiperiaatteesta poikkeaminen
Esimerkkitilanne: Kiinteistö K ostettu puolison A nimiin ja myös lainhuuto kiinteistöön on A:lla. Puolison B mielestä kohde oli kuitenkin tarkoitettu hankkia puolisoiden yhteiseen lukuun. Kysymys: Millä tavoin puoliso B pystyy riidan sattuessa osoittamaan yhteishankintatarkoituksen olemassaolon?

25 Yhteishankintatarkoituksen puolesta puhuvia tosiseikkoja:
Kohteen yhteinen käyttötarkoitus (esim: K on yhteisenä kotina käytettävä asunto). Yhteinen rahoitus Kauppahinnan maksuun käytetty myös B:n rahavaroja Kohteen hankinta rahoitettu pankkilainalla, jossa B ollut A:n kanssa yhteisvelallisena B osallistunut kauppahintavelan maksamiseen. Muu panostus yhteiseen hankkeeseen: B esimerkiksi osallistunut kiinteistöllä rakennustöihin ja asuinhuoneiston peruskorjaukseen.

26 Tärkeää erottaa toisistaan:
A: Ongelman kannalta ratkaisevat oikeustosiseikat, ja B: Millä tavalla oikeustosiseikkojen olemassaolo riidan sattuessa (esim. oikeudenkäynnissä) päätellään? - Siis mitkä ovat ongelman arvioinnin kannalta relevantit todistustosiseikat. Oikeustosiseikka omistusriidassa Kummalla saanto – mikä oli hankintahetken tarkoitus? Todistustosiseikkoja Kumman nimiin ostettu Kumman nimiin kirjattu Kohteen käyttötarkoitus Kohteen hankinnan rahoitus Puolisoiden muu osallistuminen hankkeeseen.

27 Yleistäviä päätelmiä On tärkeä osata erottaa oikeustosiseikat todistustosiseikoista. Jako ”unohdetaan” usein yksityisoikeudellisessa kirjallisuudessa. Jos oikeustosiseikkatasoa ei tarkastella eritellysti, käy helposti niin, että oikeustosiseikkojen ja todistustosiseikkojen raja hämärtyy.

28 II Oikeustoimiopin perusteita
Pääkohtia: 1. Käsitesystemaattisia lähtökohtia 2. Tahdonilmaisu oikeustoimiopin perusyksikkönä 3. Oikeustoimilain 1 luvun sääntelystä

29 1. Käsitesystemaattisia lähtökohtia
Yksityisautonomiaan kuuluvien disponointien käsittelyssä on perinteisesti turvauduttu oikeustoimen käsitteeseen. Oikeustoimen käsitteestä ei vallitse yksimielisyyttä Juristit käyttävät käsitettä eri merkityksissä, usein myös epäjohdonmukaisesti. Maallikkojen kielenkäytössä vielä suurempaa vaihtelua (esim. ryhtyä oikeustoimiin = nostaa kanne). Ei ole aihetta luopua vakiintuneesta oikeustoimen käsitteestä, vaikka oikeustoimen kaikessa suhteessa täydellinen tieteellinen määrittely osoittautuisi mahdottomaksi.

30 Määrittely Oikeustoimesta esiintyy lukuisia erilaisia määritelmiä.
Käsitemäärittely on perinteisesti kytketty tahdonilmaisun käsitteeseen. Mutta mikä on ”tahdonilmaisu”? Oikeustoimi on tarkoituksenmukaista määrittää yksityiseksi tahdonilmaisuksi, jolla oikeuksia perustetaan, muutetaan, kumotaan tai siirretään. Perustilanteessa kyse on yksityisille suodun kompetenssin käytöstä, yksityisautonomiasta.

31 Esimerkkejä oikeustoimista
Saamisoikeuden perustaminen (velvoitteeseen sitoutuminen): ”Lupaan maksaa A:lle euroa”. Käyttöoikeuden perustaminen: ”Saat käyttää kesämökkiäni 10 vuoden ajan 500 euron kuukausittaista vuokraa vastaan”. Käyttöoikeuden sisällön muuttaminen: ”Saat vuoden 2007 alusta alkaen ottaa käyttöösi myös rantasaunan.” Oikeuden kumoaminen: ”Puran vuokrasopimuksen, koska olet jättänyt vuokrasi maksamatta vuoden 2012 kesäkuusta lähtien”. Oikeuden siirtäminen: ”Luovutan A:lle omistusoikeuden henkilöautooni NN”.

32 Oikeustoimen sivumääräykset: aikamääräys ja ehto
Oikeustoimen vaikutukset voidaan määrätä riippumaan jostakin tulevaisuudessa sattuvassa tapahtumasta. Jos tapahtuma on varma, puhutaan aikamääräyksestä. Jos tapaus on epävarma, kyseessä on ehto. Lykkäävä ehto: ”Maksan sinulle euroa, kun tulet ylioppilaaksi.” Purkava ehto: ”Saat lahjaksi polkupyörän. Omistusoikeus palautuu minulle, mikäli ostat itsellesi henkilöauton.”

33 Omistusoikeuden luovutus oikeustoimena
Omistusoikeuden luovutus = tahdonilmaisu, jolla omistaja määrää esineen tai muun varallisuusobjektin toisen henkilön omistukseen. Esimerkki: ”Luovutan autoni N.N omistusoikeuden A:lle”. Luovutuksen kohteena voi olla muukin oikeus, esimerkiksi saamisoikeus tai tekijänoikeus. Luovutus on ns. dispositiotoimi: luovutus saa jo sellaisenaan aikaan omistusoikeuden siirtymisen. Vrt. sitoumus luovuttaa omistusoikeus (velvoittautumistoimi): ”Sitoudun luovuttamaan A:lle omistusoikeuden henkilöautooni, mikäli ….”.

34 Oikeuden luovutus – esineen hallinnan luovutus
Ilmaisulla ”A luovuttaa taulun B:lle” saatetaan tarkoittaa tilanteen mukaan joko a) taulun omistusoikeuden luovutusta TAI b) taulun hallinnan luovutusta. Asiayhteydestä aina pääteltävä, kumpaa ”luovutusta” tarkoitetaan. Esim: ”Myyjällä on velvollisuus luovuttaa ostajalle esine NN” Ilmaisu tarkoittanee normaalisti sitä, että myyjällä on velvollisuus hallinnan luovutukseen (näin, mikäli kauppa on jo tehty ja omistusoikeus siirtynyt ostajalle).

35 Luovutuksen kausoista
Omistusoikeuden luovutusta ei yleensä tehdä itsensä vuoksi, vaan sillä on jokin syy eli kausa. Luovutuksella on usein myös liityntä osapuolten välisiin muihin oikeustoimiin.

36 Esimerkkejä erilaisista kausoista
1) A luovuttaa B:lle omistusoikeuden tauluun, koska B on aikaisemmin luvannut maksaa A:lle euroa, jos A luovuttaa B:lle omistusoikeuden kyseiseen tauluun. 2) A:lla on sopimuksen perusteella velvollisuus luovuttaa tietty taulu B:n omistukseen. A luovuttaa omistusoikeuden B:lle tästä velvoitteesta vapautuakseen. 3) A luovuttaa B:lle omistusoikeuden tauluun, koska A haluaa rikastuttaa B:tä saamatta itse ainakaan mitään välitöntä taloudellista hyötyä luovutuksesta

37 Oikeustoimi ja sopimus
Kirjallisuudessa lähdetään usein siitä, että oikeustoimet voitaisiin jakaa yksi- ja kaksipuolisiin (sopimus olisi kaksipuolinen oikeustoimi). Oikeustoimi yksityisenä tahdonilmaisuna? Kirjallisuudessa puhutaan toisaalta siitä, että sopimus on kahden tai useamman toisiaan edellyttävän oikeustoimen yhdistelmä. Sopii paremmin käsitykseen, jonka mukaan oikeustoimi tarkoittaa tietynlaista tahdonilmaisua.

38 Keskiössä oikeustoimi vai sopimus?
Nykyistä varallisuusoikeudellista ajattelua voidaan luonnehtia sopimuskeskeiseksi Sopimuksella saadaan aikaan muutoksia varallisuussuhteissa. Tulkinnan, täydentämisen ja pätemättömyyden tarkastelun ”yksikkö” on sopimus. Sopimuskeskeisyys ei sinänsä ole uusi ilmiö. Termi ”oikeustoimi” on suhteellisen tuore juristien luomus. Joissakin oikeuskulttuureissa oikeustoimen käsitteellä ei ole samaa systemaattista asemaa kuin meillä.

39 Sopimus nykyisessä kielenkäytössä
Ei selvärajaista määritelmää. Yksityisautonomisen mallin ideaalitapauksessa sopimus koostuu tahdonilmaisuista. Myös jollain muulla tosiseikalla voi olla sama vaikutus kuin tahdonilmaisulla. Esimerkiksi käy passiivisuus, joskin tekemättömyys ehkä saattaa konstituoida joskus myös tahdonilmaisua. Sopimuksesta voi olla tarkoituksenmukaista puhua myös tilanteessa, jossa ei voida ainakaan tavanomaiseen tapaan puhua oikeustointen yhdistelmästä.

40 Sopimuskeskeisyys / oikeustoimikeskeisyys
Sopimuskeskeisyys (kärjistäen): Lähdetään liikkeelle siitä, että ”sopimuksia on”. Ei pyritä täsmälliseen sopimuksen käsitteeseen. Kysytään, miten sopimus syntyy (tarjous ja vastaus, sopimuksen suoraan synnyttävät tosiseikat jne.). Omataan tietty käsitys sopimuksen oikeusvaikutuksista (luontoissuoritusvelvollisuus/tietynlainen vahingonkorvausvastuu). Käsitellään esimerkiksi tulkintaa ja pätemättömyyttä ”sopimuksen” tasolla.

41 Oikeustoimikeskeisyys
Lähdetään liikkeelle tahdonilmaisuista (täsmennetään tahdonilmaisun käsitettä). Käsitellään esimerkiksi tulkintaa ja pätemättömyyttä tahdonilmaisujen (oikeustointen) tasolla. Kysytään erikseen, voiko joillain muilla tosiseikoilla olla vastaava vaikutus kuin tahdonilmaisuilla (esimerkiksi passiivisuudella). Käsitellään omana kysymyksenään sitä, mikä on käsitteen ”sopimus” suhde oikeustoimeen. Otetaan huomioon se, että sopimuksesta voidaan puhua erilaisissa merkityksissä (käsitteiden kontekstisidonnaisuus).

42 2. Tahdonilmaisu oikeustoimiopin perusyksikkönä
Tahdonilmaisun käsite on yleisesti tunnettu niin meillä kuin monissa muissa maissa. Jako nimenomaisiin ja hiljaisiin tahdonilmaisuihin. On hankala esittää yleisesti pätevää tahdonilmaisun määritelmää. Rajankäyntiongelmia muun muassa suhteessa tahdontoimiin ja passiivisuuteen.

43 Tahdonilmaisun toteuttaminen
Oikeustoimitahtoisen tulee toimia tavalla, joka voidaan tunnistaa tahdonilmaisuksi Muun muassa puhe voi konstituoida vaadittavaa ulkoista ilmentymää A menee B:n luokse ja sanoo kasvotusten, että hän velvoittautuu maksamaan 500 euroa sillä edellytyksellä, että B luovuttaa tietyn taide-esineen A:n omistukseen Myös muunlaiset menettelyt mahdollisia: A esimerkiksi lähettää B:lle kirjeen tai sähköpostia

44 Tahdonilmaisu voi olla mahdollista toteuttaa myös hyvin pienin elein.
Edellä mainittu A kysyy B:ltä, hyväksyykö B ehdotuksen: B nyökkää päätään hyväksyvästi. Sanomalehdet, ilmoitustaulut, kyltit yms. Haluttujen oikeusvaikutusten saavuttaminen edellyttää toisinaan tietyn lainsäädännössä osoitetun muodon seuraamista.

45 Lähemmin vastapuolen tahdonilmaisua edellyttävistä tahdonilmaisuista
Tahdonilmaisun antaja edellyttää monesti tietynlaista tahdonilmaisua vastapuolelta. A ilmoittaa B:lle velvoittautuvansa tiettyyn rahasuoritukseen, mikäli B puolestaan lupaa tehdä tietyn palveluksen. Vastapuolen tahdonilmaisu ei yleensä voi tapahtua täysin samalla hetkellä, mistä koituu tiettyjä erityisongelmia. Esimerkiksi: missä ajassa B:n on toteutettava saamisoikeus A:n hyväksi, jotta A:lle syntyisi maksuvelvollisuus lupauksensa mukaisesti? Moniin ongelmiin on otettu kantaa sopimuksen syntyä koskevassa oikeustoimilain 1 luvussa.

46 3. Oikeustoimilain 1 luvun sääntelystä
Yleisen oikeustoimiopin tärkeimpiä säädöksiä on vuonna 1929 annettu laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki, OikTL). Oikeustoimilain sääntelyä ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi. Säädös koskee, otsikkonsa mukaan, suoranaisesti vain ”varallisuusoikeudellisia” oikeustoimia. Analogian mahdollisuus Oikeustoimilain 1 luvun säännöksillä on omat soveltumisrajoituksensa.

47 OikTL 1.2 §:n mukaiset rajoitukset
Oikeustoimilain 1 luvun säännökset ovat voimassa vain sikäli kuin ”tarjouksesta tai vastauksesta tahi kauppa- tai muusta tavasta ei muuta johdu.” Säännökset eivät koske määrämuotoisia sopimuksia Esimerkiksi kiinteistön kauppa (MK 2:1). Säännökset eivät koske myöskään sopimuksia, joiden päättämiseen vaaditaan suorituksen toimittamista toiselle sopimuspuolelle. Puhutaan yleensä reaalisopimuksista. Rajausta pidetty käytännössä vähämerkityksisenä, koska reaalisopimukset ovat harvinaisia.

48 Tarjous pääpiirteissään
Oikeustoimilain 1 luvussa puhutaan toistuvasti tarjouksesta, joka on esitöiden (LVK 1925:2) mukaan hyväksyntää edellyttävä tahdonilmaisu. Tahdonilmaisu tulee erottaa käsitteellisesti tarjouksesta. Relevantti kysymys: voidaanko jotain tahdonilmaisua luonnehtia tarjoukseksi? Sopimus saattaa koostua tarjoukseksi ja vastaukseksi luonnehdittavista tahdonilmaisuista.

49 Konkretisointia Esimerkkitilanne:
A haluaa saada omistukseensa B:lle kuuluvan henkilöauton. Hän on tätä varten valmis luopumaan omistamastaan moottoripyörästä. A ilmoittaa B:lle kirjeitse, että kyseinen moottoripyörä siirtyy B:n omistukseen, jos B luovuttaa henkilöauton A:n omistukseen. Esimerkin juridinen luonnehdinta: A on nyt tehnyt B:lle tarjouksen vaihdosta. Tarjous saattaa johtaa sopimukseen. Sen jälkeen kun B on ottanut tarjouksesta selon, A ei voi enää peruuttaa sitä (OikTL 7 §).

50 Vastaus Jotta A:n ja B:n kesken syntyisi sopimus, B:n tulee antaa A:lle oikeassa ajassa tarjouksen hyväksyvä vastaus. Vastauksen määräaika Voi käydä ilmi suoraan tarjouksesta. Jos ei käy ilmi, noudatetaan seuraavia sääntöjä: - Suullinen tarjous: vastaus annettava heti. - Kirjallinen tarjous: ” - - vastauksen tulee saapua tarjouksen tekijälle siinä ajassa, jonka hän tarjouksen tehdessään kohtuudella on voinut laskea vastauksen antamiseen menevän.” (OikTL 3.2 §).

51 Myöhästynyt vastaus Pääsääntö: katsotaan uudeksi, vastauksen antajan tekemäksi tarjoukseksi (OikTL 4.1 §). Ei siis sellaisenaan saa aikaan sopimuksen syntymistä. Poikkeuksena seuraava tilanne: 1) Vastauksen lähettäjällä (B) on ollut pätevät perusteet olettaa vastauksen tulevan ajoissa perille, mutta vastaus on kuitenkin jostain syystä myöhästynyt. JA 2) Tarjouksen tekijän (A) on pitänyt käsittää B:n toimineen hyvässä uskossa. Tällöin A:n on ilmoitettava viivytyksettä B:lle, ettei hyväksy vastausta. Muuten sopimus syntyy.

52 Tarjousta vastaamaton vastaus
Tarjous tosin sanotaan hyväksytyksi, mutta vastaus ei siihen tehdyn lisäyksen, rajoituksen tai ehdon vuoksi vastaa tarjousta. Tällainen vastaus katsotaan kieltäväksi vastaukseksi, johon liittyy uusi, vastaajan antama tarjous (OikTL 6.1 §). Poikkeus: vastauksen antaja on pitänyt vastaustaan tarjousta vastaavana, ja tarjouksen tekijän on täytynyt tämä käsittää. Tarjouksen tekijällä nyt samanlainen ilmoitusvelvollisuus kuin myöhästyneen vastauksen tilanteessa.

53 III Omistusoikeudesta ja omistajan oikeusasemasta
Pääkohtia: 1. Omistusoikeus pääpiirteissään 2. Omistajan oikeusaseman eri elementit 3. Omistusoikeuden saaminen 4. Omistusoikeuden luovutus ja velkojat

54 1. Omistusoikeus pääpiirteissään
Omistusoikeus: periaatteessa täydellinen, toiset poissulkeva yksinoikeus esineeseen nähden. Omistusoikeuden kohteena voi olla vain esine. Yleisesti esiintyy myös termin laaja-alaisempaa käyttöä. Saatetaan puhua esimerkiksi erilaisiin oikeuksiin kohdistuvista omistusoikeuksista.

55 2. Omistajan oikeusaseman eri elementit
Omistusoikeus / omistajan oikeusasema Simo Zittingin ( ) kolmijako: omistajan primääri- eli hallintaoikeus, omistajan kelpuutusmuodot ja tietynasteinen dynaaminen suoja Omistajan oikeusaseman ydinmomentti: primäärioikeus Esimerkiksi omistajanvaihdoksen ytimessä on Zittingin oppien mukaan omistajan hallintaoikeuden subjektin vaihdos.

56 Omistajan kelpuutusmuodot
Omistajan kompetenssi ilmaisee kelpoisuutta/kompetenssia/kykyä/pystymistä. Esimerkiksi kyky saada aikaan esineen siirtyminen omistuspiiristä toiseen. Omistajan oikeusasemaan kuuluu yleensä useita erilaisia kompetenssimuotoja kuten: Luovutuskompetenssi Rajoitettujen esineoikeuksien perustamiskompetenssi Periytyvyyskompetenssi Henkilöluottokompetenssi

57 3. Omistusoikeuden saaminen
Omistajaksi tuleminen edellyttää saantoa eli seikkoja, jotka synnyttävät jollekulle omistusoikeuden. Käytännössä yleisimpiä: luovutussaannot. Omistusoikeuden saaminen voi kytkeytyä mitä erilaisempiin tosiseikastoihin, joita voidaan ryhmitellä eri tavoin: Esim. perimys ja testamentti, pakkolunastus, valtaus ja valmistaminen jne.

58 4. Omistusoikeuden luovutus ja velkojat
Luovutustoimi saa yleensä itsessään aikaan luovutuksensaajan henkilöluottokompetenssin alkamisen. Luovuttajan henkilöluottokompetenssi yleensä lakkaa luovutuksen perusteella. Luovutus voidaan tietyin edellytyksin peräyttää esimerkiksi luovuttajan myöhemmässä konkurssissa (takaisinsaanti). Toisinaan luovutus ei itsessään riitä lakkauttamaan luovuttajan henkilöluottokompetenssia. Esimerkki: A myy B:lle juoksevan velkakirjan, joka jää A:n haltuun (VKL 22.1 §).

59 IV Perusasioita velkasuhteista
Pääkohtia: 1. Johdatusta velkasuhdeoikeuteen 2. Velkakirjalain sääntelystä 3. Saamisoikeuden lakkaaminen

60 1. Johdatusta velkasuhdeoikeuteen
Velkasuhdeoikeuden peruskäsitteitä: Velkasuhde Velkoja Velallinen Saamisoikeus Velvoite

61 Varallisuusoikeudellinen velvoite – muut oikeudelliset velvollisuudet
Kaikkia yksityisellä toimijalla olevia käyttäytymis-velvollisuuksia ei yleensä kutsuta velvoitteiksi. Käsitteiden “velvoite”, “saamisoikeus” ja “velkasuhde” käyttö on vakiintuneesti rajattu tiettyihin erityistapauksiin. Velvoitteessa on yleensä kysymys varallisuusarvoisesta, määrätyn oikeussubjektin (velkojan) yksityistä etua toteuttavasta käyttäytymisvaatimuksesta, jonka taustalla on normaalisti velvoitetun tietyntyyppinen käyttäytyminen.

62 Varallisuusoikeudellisena velvoitteena ei pidetä
Toimintavelvollisuuksia, joita yksilöllä on esimerkiksi: - yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi - asevelvollisuuden nojalla - luonnonarvojen säilymiseksi -oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettuna todistajana.

63 Velvoitteen syntyperusteita
Oikeustoimet Sitoumuksen mukainen velvoite Sopimukseen perustuva vahingonkorvausvastuu Velvollisuus suorittaa toiselle sopijakumppanille hinnanalennusta. Vahingon aiheuttaminen Ns. sopimuksenulkoinen vastuu. Perusteeton etu Esimerkkinä toisen omaisuuden oikeudeton käyttäminen.

64 Perusteettoman edun palautus
Perinteisen opin mukaan velvollisuus palauttaa perusteeton etu syntyy kun: 1) joku saanut taloudellista etua, 2) tämä etu on perusteetonta, ja 3) hyötyminen tapahtunut jonkun toisen kustannuksella. edun ja sitä vastaavan menetyksen välillä vallittava syy-yhteys

65 Esimerkkejä perusteettoman edun syntytilanteista
Toisen omaisuuden hyväksi annetut työ- tai varallisuuspanokset. A käyttää satoja työtunteja ja rahavarojaan B:n omistaman asunnon remontointiin kuvitellen viettävänsä siellä B:n kanssa loppuelämänsä. A:n ja B:n parisuhde kuitenkin purkaantuu pian. Toisen omaisuuden oikeudeton käyttäminen A käyttää B:n kesämökkiä luvatta vuoden ajan. Sivullisen omaisuutta käytetään toisen henkilön velan maksamiseen. A:lle kuuluvaa omaisuutta ulosmitataan B:n velasta ja pakkomyynnistä saatuja varoja käytetään B:n velkojen maksamiseen.

66 Perusteeton etu – ongelmallinen ilmiö
Epäselvää, mitä kaikkia ilmiötä pitäisi tarkastella perusteettoman edun alla. Varottava käyttämästä perusteetonta etua ”patenttiratkaisuna”. Siis Ei näin: aina kun A:n ja B:n välisessä suhteessa jokin näyttäisi menevän ”väärin”, todetaan, että A:lle on nyt syntynyt perusteetonta etua, joka hänen on palautettava. Erilaisten ”vääryyksien” syntyminen pitäisi pyrkiä ehkäisemään ongelman parhaiten sopivalla ”täsmäkeinoilla” ja turvautua perusteettoman edun palautukseen vasta viimesijaisesti.

67 Sen sijaan, että A:n katsottaisiin saaneen B:n kustannuksella perusteetonta etua, kysymys voi olla jostakin muusta, esimerkiksi: B:n ja A:n kesken ei ole tapahtunut lainkaan omistajanvaihdosta, vaan A:lla vain jostain syystä on hallussaan B:lle kuuluvaa omaisuutta. Esimerkkinä virhesuoritukset: B siirtänyt A:n tilille euroa tarkoituksin näin maksaa velkansa A:lle, mutta velkasuhdetta ei tosiasiassa ollut, tai oikea velkoja olisi ollut C. A, joka on ollut B:lle velkaa, näyttäisi ensi alkuun vapautuneen velasta perusteetta. Tosiasiassa hän ei kuitenkaan ehkä ole vapautunut enempää kuin suoritustaan vastaavan määrän.

68 Esimerkki: laskutuserehdys
A lupaa maksaa B:lle euroa arvonlisäverolla lisättynä sen jälkeen, kun B tekee tietyn palveluksen. B tekee palveluksen lähettäen tämän jälkeen A:lle laskun, jossa lukee ” euroa, sis. alv 23 %”. A maksaa B:lle euroa. B havaitsee laskutusvirheen vuoden kuluttua vaatien puuttuvaa osuutta. Koska A ei tee suoritusta, B nostaa kanteen vaatien, että A velvoitetaan maksamaan hänelle euroa. B vetoaa edellä mainittuihin seikkoihin hahmottaen asian oikeudellisesti siten, että kyse on perusteettoman edun palautuksesta. Laskutuserehdys olisi saanut aikaan sen, että A oli hyötynyt hänen kustannuksellaan euroa.

69 Esimerkin arviointia Aineellisoikeudellinen näkökulma: onko A velkaa B:lle, ja jos on, millä perusteella? Ongelmatilannetta aiheetonta lähestyä perusteettoman edun palautuksen kautta: kyse vain siitä, että A ei ole vapautunut euron velvoitteestaan kuin euron osalta. Prosessuaalinen ongelma: koituuko B:lle haitallisia seurauksia, jos hän hahmottaa oikeuskysymyksen erheellisesti kanteensa kehittelyssä?

70 Velvoitteen sisällöstä
A. Positiivinen suoritusvelvollisuus = velvollisuus tietyntyyppiseen käyttäytymiseen. Esimerkkejä: Velvollisuus suorittaa määräsumma rahaa Velvollisuus luovuttaa tietyn esineen omistusoikeus. Velvollisuus tehdä tietty työsuoritus B. Negatiivinen suoritusvelvollisuus = velvollisuus pidättäytyä tietyntyyppisestä käyttäytymisestä Esimerkki: A:n sitoumus: ”En tule avaamaan B:n liikkeen kanssa kilpailevaa pyöräkorjaamoa Helsingin Itäkeskuksen alueella”.

71 Velvoite ja täytäntöönpano
Jotta saamisoikeudella olisi velkojalle todellista arvoa, velkojan pitäisi voida toteuttaa se pakolla. Pääsääntö: velkojan oikeus velvoitteen mukaiseen suoritukseen turvataan, viime kädessä ulosoton avulla. Poikkeus: henkilökohtaiset työsuoritukset A on esimerkiksi sitoutunut maalaamaan B:stä muotokuvan. Tällaiseen suoritukseen ei velallista voida oikeutemme mukaan pakottaa (esim. uhkasakon käyttäminen ei mahdollista). A:ta kohtaan ei voida antaa suoritustuomiota mutta kylläkin ns. vahvistustuomio.

72 Velkojan ja velallisen henkilö
Velkasuhteeseen liittyviä ongelmia tarkasteltaessa tärkeää tietää, kuka on velkoja ja kuka velallinen. Epäselvyyksiä voi syntyä esim. edustustilanteiden ja perhesuhteiden vuoksi. Niin velkojia kuin velallisiakin voi olla useita. Seuraavassa oletetaan: yksi velkoja – yksi velallinen.

73 Velkojan vaihtuminen velkasuhteen kestäessä
Saamisoikeuden siirto eli luovutus Pääsääntö: Velkoja voi yleensä siirtää eli luovuttaa saamisoikeutensa kolmannelle. Siirron oikeusvaikutukset: Saamisoikeudelle tulee uusi haltija. Velvoitteen sisältö ei yleensä muutu. Velkoja ei voi siirtämällä saatavaansa lisätä velallisen velvoitteita tai tehdä niitä raskaammiksi. Huom: Velvoitteen sisältö voi olla jo alkujaan sellainen, että velallisen on tehtävä suoritus saamisoikeuden haltijalle. Näin on asia yleensä rahaveloissa.

74 Saamisoikeuden siirtäminen ei aina mahdollista
Sopimukseen perustuva siirtokielto Ei vaikuta saamisoikeuden haltijan velkojien asemaan. Saamisoikeuden sosiaalista tarkoitusperistä johtuva siirtokielto Esim. kuukausittain maksettavaan elatusapuun tai eläkkeeseen oikeutettu henkilö ei voi siirtää oikeuttaan vielä erääntymättömiin kuukausieriin kolmannelle. Erääntyneiden erien luovutus sallittua.

75 Pääsääntö: velvoitteen sisältö säilyy nytkin ennallaan
Saamisoikeuden haltija voi vaihtua myös muulla tavoin kuin siirron johdosta Esimerkkejä: Perimys Testamentti Oikeushenkilöiden sulautuminen (fuusio). Pääsääntö: velvoitteen sisältö säilyy nytkin ennallaan Rahavelat: suoritus yleensä tehtävä saamisoikeuden uudelle haltijalle.

76 Velallisen vaihdos Edellyttää velkojan suostumusta.
Velallinen B ei voi vapautua velvoitteestaan siirtämällä velkansa C:n vastattavaksi Järjestelyt, joissa henkilö ottaa vastatakseen toisen velasta, ovat käytännössä melko yleisiä. Esimerkki: B, jolla on maksamatonta asuntolainaa, myy asuntonsa C:lle. C ottaa velan vastatakseen. Tällöin aina erikseen selvitettävä: Kenelle C on antanut sitoumuksen, B:lle vai velkojalle? Onko velkoja suostunut vapauttamamaan B:n, vai onko C sitoutunut vastuuseen B:n ohella?

77 2. Velkakirjalain sääntelystä
Velkasuhdetta koskevien ongelmien yleislakina vuonna 1947 annettu velkakirjalaki (VKL). VKL:n säännökset suunnattu tilanteisiin, joissa velkasuhteesta on olemassa velkakirjaksi kutsuttu dokumentti. Sääntely toteutettu velkakirjan käsitteeseen tukeutuen: Laissa puhutaan esimerkiksi velkakirjan antamisesta, velkakirjan siirtämisestä ja velkakirjan ehtojen sovittelusta. VKL:n säännöksiä voidaan laajassa mitassa soveltaa analogisesti myös tilanteissa, joissa mitään velkakirjan kaltaista dokumenttia ei ole olemassa.

78 Tavalliset velkakirjat – juoksevat velkakirjat
Tavallinen velkakirja Käsittää velallisen asiakirjassa antaman ehdottoman, tietylle henkilölle suunnatun maksusitoumuksen. Esim: “Sitoudun maksamaan B:lle euroa mennessä”. Mitä tahansa dokumenttia, josta ilmenee henkilön maksuvelvollisuus, ei yleensä pidetä velkakirjalaissa tarkoitettuna velkakirjana (esim. kauppakirja ei ole velkakirja). Velkakirjalle on ominaista abstraktisuus, sisällöllinen niukkuus.

79 Juoksevat velkakirjat
A. Haltijavelkakirja Velallinen on sitoutunut maksamaan määräsumman velkakirjan haltijalle (velkojan nimeä ei ole mainittu). B. Määrännäisvelkakirja Sisältää sitoumuksen maksaa velka nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen (esim. “Maksan euroa B:lle tai hänen määräämälleen).

80 Tavallisten velkakirjojen ja juoksevien velkakirjojen ero
Tavalliset velkakirjat tarkoitettu lähinnä alkuperäisen velkojan haltuun jääviksi saamistodisteiksi. Juoksevissa velkakirjoissa saamisoikeus on muunnettu vaihdannassa käyttökelpoiseksi arvopaperiksi. Juoksevia velkakirjoja koskevan sääntelyn avulla pyritty luomaan takeet siitä, että velkoja voisi hyödyntää saamisoikeuttaan myös esimerkiksi siirtämällä tai panttaamalla sen kolmannelle. Tavallisten velkakirjojen osalta viimeksi mainitulla seikalle ei ole annettu juuri merkitystä.

81 Tavallisten velkakirjojen ja juoksevien velkakirjojen ero, jatkoa
Siirronsaajan asemasta Tavalliset velkakirjat Siirto ei pääsääntöisesti tuota uudelle velkojalle parempaa oikeutta velalliseen nähden kuin mikä siirtäjällä itsellään oli. Esim. velkasitoumuksen pätemättömyys koituu myös siirronsaajan vahingoksi.

82 Juoksevat velkakirjat
Siirronsaajan väitesuoja: Vilpittömässä mielessä oleva saaja nauttii vahvaa suojaa velallisen esittämien erilaisten väitteiden varalta. Velallinen voi esimerkiksi olla siirronsaajaa kohtaan maksuvelvollinen siitä huolimatta, että a) alkuperäinen velkoja ei ollutkaan antanut velalliselle velkakirjasta ilmenevää luottosummaa, tai että b) velallinen oli saatu allekirjoittamaan velkakirja petokseen turvautuen. Huomaa kuitenkin ns. vahvat väitteet Velalliseksi velkakirjaan merkitty A voi aina tehokkaasti vedota esimerkiksi siihen, että velkakirja on väärennetty tai A on saatu allekirjoittamaan velkakirja ns. törkeää pakkoa käyttämällä.

83 Velkakirjan fyysisen olemassaolon merkityksestä
Tavallinen velkakirja Dokumentin olemassaolo ei vaikuta velkasuhteen osapuolten aineellisoikeudelliseen asemaan. – Näyttökysymysten kannalta voi ”paperin” olemassaololla sitä vastoin olla huomattava merkitys. Juoksevat velkakirjat Velkojan oikeuksien käyttäminen on vahvasti sidottu velkakirjan hallintaan ja tallella oloon. Esim. velkakirjan hukannut velkoja ei lähtökohtaisesti pysty perimään saatavaansa. Velkojan suojana ns. kuolettamismenettely.

84 Velkakirjan merkitystä varottava liioittelemassa
Myös velkakirjaa käytettäessä velallisen maksuvelvollisuus perustuu aina hänen antamaan tahdonilmaisuun: sitoumukseen suorittaa velkojalle tietty summa rahaa. Maksuvelvollisuuden viimekätisenä perusteena ei siis ole velkakirjan olemassaolo tai ”velkakirjan antaminen”. Velkojan ja velallisen keskinäisten suhteiden kannalta on useimmiten merkityksetöntä, onko tietty sitoumus annettu velkakirjassa vai jollakin muulla tavoin. Juoksevan velkakirjan käyttämisen erityiset oikeusvaikutukset liittyvät pääsääntöisesti sivullissuhteisiin.

85 III Saamisoikeuden lakkaaminen
Käytännössä tavallisin ja myös järjestelmän kannalta ensisijainen saamisoikeuden lakkaamistapa on oikea suoritus. Oikean suorituksen kriteereitä: a) Suoritus on tehtävä oikealle henkilölle. b) Suorituksen on oltava sisällöltään ja laadultaan (substanssiltaan) oikea. c) Suoritus on tehtävä oikeassa ajassa.

86 Esimerkkejä velvoitteista
A:n velvollisuutena voi olla jokin seuraavista: - maksaa B:lle euroa rahaa - maalata B:n omistama omakotitalo kesän 2008 aikana - säveltää juhlamarssi B:n häihin - toimittaa B:lle kiloa perunoita marraskuun 1. päivään 2008 mennessä - antaa B:lle tietyn kiinteistön luovuttamista koskeva tahdonilmaisu (A ja B ovat solmineet kiinteistökaupan esisopimuksen).

87 Saamisen muita lakkaamistapoja
Luettelo tärkeimmistä lakkaamistavoista a) ehdon tai aikamääräyksen realisoituminen b) oikeustoimen sovittelu c) velan anteeksianto d) sijaissuoritus e) kuittaus f) maksutalletus g) velkajärjestelyyn tai yrityksen saneeraukseen perustuva velvoitteen lakkaaminen h) yhtymys eli konfuusio i) vanhentuminen j) prekluusio Seuraavassa tarkastellaan lähemmin kohtia e ja i.

88 Velan vanhentuminen Vanhentuminen = oikeus vaatia toiselta suoritusta lakkaa laissa asetetun tietyn ajan kulumisen johdosta. Vanhentumisen lähi-ilmiöitä: - Ajan kulumisesta johtuva kanneoikeuden menetys. - Reklamaation laiminlyönnistä johtuva oikeudenmenetys.

89 Laki velan vanhentumisesta (15.8.2003/728)
Vanha oikeustila VanhA (1868): yleinen 10 vuoden vanhentumisaika ja runsaasti erityissäännöksiin perustuvia ns. erityisiä vanhentumisaikoja. Tärkeimmät muutokset uudessa laissa: Yleinen kolmen vuoden vanhentumisaika Erityissääntelyä karsittiin.

90 Vanhentumislain (VanhL) soveltamisala
VanhL on yleislaki. Koskee periaatteessa kaikentyyppisiä velvoitteita (esim. rahavelka, tietyn omaisuuden luovutus, työsuoritus tai tietystä käyttäytymisestä pidättäytyminen). VanhL:ssa tarkoitettu vanhentuminen ei lakkauta esimerkiksi omistusoikeutta tai muuta esineoikeutta. Lukuisa määrä maksuvelvollisuuksia jätetty lain soveltamisalan ulkopuolella (esim. verot, julkiset maksut, sakot, eläke- ja sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavat etuudet, elatusavut).

91 VanhL:ssa omaksutut ratkaisut:
Vanhentumisen peruskysymyksiä: 1) Kuinka pitkä on vanhentumisaika? 2) Mistä hetkestä se luetaan? 3) Miten vanhentumisajan kuluminen voidaan keskeyttää, eli miten vanhentuminen voidaan katkaista? VanhL:ssa omaksutut ratkaisut: 1) Vanhentumisaika on kolme vuotta. 2) Kolmen vuoden määräaika luetaan velan erääntymisestä tai muusta vastaavanlaisesta hetkestä, jolloin velkojalle on syntynyt oikeus vaatia suoritusta. 3) Vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti, muistuttamalla velkojaa saamisoikeuden olemassaolosta. Sama vaikutus on sillä, että velkoja käyttäytymisellään itse tunnustaa velkasuhteen olemassaolon.

92 Vanhentumisajan kuluminen
Kolmen vuoden vanhentumisaika Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty (VanhL5 §). Jos velkojalla valta itse eräännyttää velka, aika alkaa kulua, kun velka on eräännytetty. Kauppa tai vastaava sopimus, jossa ei määrättyä eräpäivää: kauppahintavelka alkaa vanhentua, kun myyjä on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa (VanhL 6 §).

93 Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentuminen (VanhL 7 §)
1) Sopimusrikkomukseen perustuva hyvitys - Sopimusrikkomuksen (esim. virheen) havaitsemishetki. 2) Asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemät virheet tai laiminlyönnit - Tilityksen tekeminen. 3) Sopimuksenulkoinen vahingonkorvaus - Vahingon paljastuminen. - Huom. Rikosperusteista vastuuta koskeva poikkeus. 4) Perusteettoman edun palautus - Tiedon saaminen suorituksen perusteettomuudesta.

94 Kymmenen vuoden enimmäisaikasäännös
A. Vahingonkorvaus- tai muun hyvitysvelat Vanhentuminen katkaistava aina ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut vahinkotapahtumasta tai muusta velvoitteen synnyttävästä tapahtumasta (siis olipa se tullut vahingonkärsijän tietoon tai ei). B. Toistaiseksi myönnetyt tai ehdollisesti syntyvät velat Esimerkkinä rahavelka, jossa ei ole sovittu eräpäivää. Vanhenee kymmenen vuoden kuluttua velvoitteen oikeusperusteen syntymisestä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Huom! Kymmenen vuoden säännön soveltaminen voi vain nopeuttaa, ei koskaan lykätä vanhentumista!

95 Miten vanhentuminen katkaistaan?
A. Vapaamuotoiset katkaisutoimet (VanhL 10 §) 1) Osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu; 2) Velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle. 3) Velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. - Velka yksilöitävä katkaisutoimessa riittävän selvästi.

96 Oikeudelliset katkaisutoimet (VanhL 11 §)
1) Velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajavalitus-lautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus; 2) Velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä; tai 3) Velkoja panee vireille ulosottoasian tai velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä.

97 Oikeudelliset katkaisutoimet (jatkoa)
4) saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (394/2011) säädetään.

98 Katkaisemisen oikeusvaikutukset
Kun vanhentuminen on edellä kuvatuin tavoin katkaistu, alkaa kulua uusi, normaalisti kolmen vuoden pituinen vanhentumisaika. Poikkeus: Sen jälkeen kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio, vanhentumisen katkaisusta seuraava uusi vanhentumisaika on aina viisi vuotta (VanhL 13.2 §).

99 Vanhentumisen oikeusvaikutukset
Pääsääntö: Vanhentunut saatava lakkaa. Velallisella ei ole enää suoritusvelvollisuutta eikä velkojalla saamisoikeutta.

100 Vanhan velan ”jälkivaikutuksia”:
1) Vanhentuneen velan maksu jää pysyväksi – velallisella ei ole oikeutta saada suoritustaan takaisin. Poikkeuksia: a) tietyt elinkeinonharjoittajan saatavat kuluttajilta, b) vierasvelkapanttaukseen tai takaukseen perustuvaa saatavaa, joka luotonantajalla on ollut ns. yksityistakaajaa tai yksityistä pantinantajaa kohtaan. 2) Velkoja saa käyttää vanhentuneen saatavan kuittaukseen. Edellytyksistä ks. lähemmin VanhL 15 §. 3) Vanhentuminen ei estä velkojaa saamasta suoritusta sellaisesta vakuudeksi annetusta velallisen omaisuudesta, johon velkojalla on pantti- tai pidätysoikeus (VanhL 16 §). Huom! Vierasvelkavakuudet eri asemassa.

101 Vanhentumisen huomioon ottaminen
Velan vanhentuminen otetaan tutkittavaksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaismenettelyssä vain asianosaisen väitteen perusteella (VanhL 18.1 §). Toisin sanoen: vanhentumiseen vetoavalla velallisella väittämistaakka. Huom: ulosottomenettelyssä asia on toisin: Vanhentuminen joka on tapahtunut tuomion antamisen jälkeen, otetaan ulosotossa huomioon viran puolesta (UK 2:1). Ulosotossa noudatetaan yleensäkin virallisperiaatetta.

102 Kuittaus Tilanne: Velallisella on saamisoikeus velkojaansa kohtaan.
Esimerkki: B:ltä euron rahalainan saanut A on myynyt B:lle puutavaraa ja kauppahinta (5 000 euroa) on jäänyt velaksi. A saattaa nyt vapautua velvoitteestaan kuittauksen avulla. Kuittauksen johdosta saamisoikeudet lakkaavat siltä osin kuin ne peittävät toisensa. Esimerkin A:lle jäisi kuittauksen jälkeen velkaa euroa.

103 Kaksi näkökulmaa kuittaukseen
Kuittaus erityistyyppisenä velanmaksutapana. Velallinen maksaa velkansa vastasaatavallaan. Kuittaus velan perintätapana. Kuittaamalla velkoja, joka sattuu olemaan myös velallisasemassa, hankkii omatoimisesti suorituksen saatavalleen.

104 Kuittaustavat Kuittauksesta voidaan aina sopia velallisen ja velkojan kesken. Tietyin edellytyksin velallis-velkoja voi saada kuittaukseen aikaan myös toisen osapuolen vastustuksesta huolimatta (ns. pakollinen kuittaus). Kuittaus toteutetaan tällöin kuittausilmoituksen avulla. Kuittausilmoitus on vapaamuotoinen, toiseen osapuoleen kohdistettu tahdonilmaisu. Se voidaan antaa esimerkiksi oikeudenkäynnin aikana, konkurssin tai ulosmittauksen yhteydessä – mutta myös näiden menettelyjen ulkopuolella.

105 Pakollisen kuittauksen edellytykset I
1) Saamisoikeuksien samanlaatuisuus Käytännössä: rahavelka – rahavelka. 2) Saamisoikeuksien perimiskelpoisuus Kuittaajalla olevan saamisoikeuden täytyy kelvata suoritustuomion perusteeksi: ei saa olla ns. vajaanaisvelvoite (esim. pelivelka) ei myöskään saa olla vanhentunut.

106 Pakollisen kuittauksen edellytykset II
3) Saamisoikeuksien vastakkaisuus Kuittausta B:tä vastaan haluavalla A:lla täytyy olla saamisoikeus juuri B:tä kohtaan. Vastakkaisuuden toteuduttava kuittaushetkellä. Tästä poikkeuksena: kuittausoikeus siirronsaajaa vastaan (VKL 18 ja 28 §) 4) Kuittausta haluavan tahon oman velvoitteen täytyy olla erääntynyt tai kuittaajalla täytyy muuten olla oikeus sen suorittamiseen.

107 Kuittaus konkurssissa
Kuittaukseen oikeutetulla edullinen asema: Saa käyttää kuittaukseen koko saatavansa eikä tarvitse tyytyä jako-osuutta vastaavaan määrään. Kuittaaja pääsee näin helposti muita velkojia parempaan asemaan. Väärinkäytösmahdollisuuksia (sopivien kuittaustilanteiden järjestely) pyritty estämään (esim. KonkL 6:2). Maksuliikenteeseen käytettävällä pankkitilillä olevat rahavarat suojattu kuittaukselta (KonkL 6:5).

108 Kuittausoikeuden rajoituksia
Sopimusperusteiset kuittausrajoitukset Sosiaaliset kuittausrajoitukset Kuittaamalla ei voi suorittaa elatusapua. Kuittausrajoituksia kohdistuu myös mm. palkkaan, eläkkeeseen ja henkilövahingosta suoritettavaan korvaukseen. Kuittausoikeus evätään myös siltä, joka on järjestänyt kuittaustilanteen oikeudenvastaisella menettelyllään.

109 V Avioliitto ja varallisuussuhteet
Kurssin kannalta keskeinen kysymys: Mitä merkitystä varallisuusoikeudellisia ongelmia arvioitaessa on sillä, että oikeussuhteen osapuoli on avioliitossa? Millaisia muutoksia tämä seikka saa aikaan verrattuna tilanteeseen, jossa osapuolena on naimaton henkilö? Avioliittoon rinnastuu rekisteröity parisuhde. Huom! Seuraavassa esitettävä ei koske avoliittoa.

110 Yleistoteamus Henkilön avioliitto ei olennaisesti muuta hänen varallisuusoikeudellista asemaansa avioliiton kestäessä. Myöskään puolison kanssa oikeussuhteissa olevan sivullisen asema ei normaalisti muutu avioliiton johdosta. Keskeisimmät oikeusvaikutuksensa avioliitto saa aikaan purkaantuessaan (puolison kuoleman tai avioeron johdosta).

111 Avioliittolain (13.6.1929/234) varallisuusjärjestelmän pääperiaatteet
1) Erillisomistus 2) Yksilöllinen velkavastuu 3) Erillisvallinta 4) Puolisoiden keskinäinen sopimusvapaus

112 Erillisomistus Puolisoilla erilliset varallisuuspiirit: A:n omaisuus – B:n omaisuus. Omaisuudet eivät sulaudu avioliiton johdosta ”yhdeksi pesäksi”. Puolisoilla voi olla myös yhteisesti omistettua omaisuutta. Kysymys tällöin normaalista määräosaisesta yhteisomistuksesta (sitä sääntelee yhteisomistuslaki).

113 Erillisvallinta Puoliso määrää itse omasta omaisuudestaan.
Esimerkki: A omistaa henkilöauton: A voi B:ltä lupaa kysymättä solmia autoa koskevia oikeustoimia (myynti, panttaus, vuokraus yms.). B ei voi vaatia A:ta ryhtymään autoa koskeviin oikeustoimiin (esim. auton myynti perheen varallisuusolojen parantamiseksi).

114 Erillinen velkavastuu
Puoliso A vastaa yksin omista veloistaan. A:n velkojat voivat saada suorituksen vain A:n varoista – ei osittainkaan B:n varoista. Toisaalta: Kaikki A:n ulosmittauskelpoinen varallisuus voidaan käyttää pakkotäytäntöönpanossa hänen velkojiensa hyväksi. - B:n avioliittoon perustuvat oikeudet eivät heikennä A:n velkojien asemaa.

115 Puolisoiden keskinäinen sopimusvapaus
Puolisot voivat tehdä keskenään oikeustoimia normaalein vaikutuksin. Normaalikohtelun sääntö pätee sekä puolisoiden keskinäisissä suhteissa että suhteissa sivullisiin. Puolisoiden väliset luovutustoimet: Esimerkiksi saantosuojaa ja velkojasuojaa koskevat säännökset pätevät normaaliin tapaan.

116 Avioliitosta johtuvia erityispiirteitä
1. Avio-oikeusjärjestelmä 2. Vallinnanrajoitukset 3. Yhteisvastuu elatusveloista

117 Avio-oikeus: sääntelyn pääajatus
Puolisolla on avioliiton purkaantuessa oikeus vaatia varallisuussuhteiden tasausta. Järjestely toteutettu avio-oikeutta koskevan sääntelyn avulla. Puolisolla pääsääntöisesti avio-oikeus kaikkeen toisen puolison omaisuuteen. Avioliiton purkaantuessa puolisolla oikeus vaatia, että avio-oikeuden alainen omaisuus puolitetaan laskennallisesti. Varallisuussuhteiden tasaus: ”rikkaampi” antaa ”köyhemmälle” omaisuuttaan (suorittaa tasinkoa).

118 Puolisoilla voi olla myös avio-oikeudesta vapaata omaisuutta
- Sellainen jää puolittamisen ulkopuolelle. Omaisuuden vapaaomaisuusluonne voi perustua: 1) Avioehtosopimukseen 2) Lahjakirja- tai testamenttimääräykseen 3) Omaisuuden erityispiirteisiin (ns. henkilökohtaiset oikeudet).

119 Vallinnanrajoitukset (AL 38-40 §)
Puolison oikeutta määrätä koko perheen etujen kannalta tärkeästä omaisuudesta rajoitettu. Vallinnanrajoitukset koskevat: a) Puolisoiden yhteisenä kotina käytettävää asuntoa ja siihen kuuluvaa asuinirtaimistoa. b) Sellaista irtainta omaisuutta, joka on toisen puolison käytössä hänen työvälineenään taikka hänen tai lasten henkilökohtaisia tarpeita varten.

120 Vallinnanrajoitusten alaisia määräämistoimia
Omistusoikeuden luovutus Muut oikeustoimet, joiden johdosta omaisuuden hallinta siirtyy pois puolisoilta Vuokralle antaminen Irtaimen esineen käteispanttaus. Vallinnanrajoitukset eivät estä Kiinteistön tai asunto-osakkeiden käyttämistä velan vakuutena Omaisuuden ulosmittaamista omistajan velasta.

121 Luvatta tehty oikeustoimi
Vallinnanrajoitusten alainen oikeustoimi edellyttää toisen puolison suostumusta. Jos puoliso ei anna suostumusta, oikeustoimelle mahdollista saada tuomioistuimen lupa. Omistaja voi hakea lupaa joko ennen oikeustoimea tai sen tekemisen jälkeen. Luvatta tehty oikeustoimi Tuomioistuin voi julistaa tehottomaksi. Edellyttää määräajassa (3 kk) nostettua kannetta – kanteen voi nostaa vain ”loukattu” puoliso. Omistajan oikeustoimikumppani voi tietyin edellytyksin saada vilpittömän mielen suojaa.

122 Yhteisvastuu elatusveloista (AL 52.2 §)
Puolisot yhteisvastuussa velasta, jonka toinen puoliso on tehnyt perheen elatusta varten. Esimerkkejä: ruokaa, vaatetusta, asumista, terveydenhoitoa, tavanomaista harrastustoimintaa varten tehdyt velat. Suhteessa velkojaan puolisoiden vastuu solidaarista. Puolisoiden keskinäisissä suhteissa vastuu elatusveloista jaetaan sen mukaan kuin puolisot olisivat velvollisia antamaan varoja toistensa elatukseen (AL 88.2 §). HUOM! Yhteisvastuu ei koske rahalainaa.

123 Ositus Avioliiton purkaantumistilanteisiin liittyvä menettely, jossa toteutetaan avio-oikeus ja selvitetään puolisoiden varallisuussuhteet. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan osituksen asemesta omaisuuden erottelu.

124 Ositusperusteet Ositusmenettelyt - Avioeron vireille tuleminen
- Puolison kuolema Ositusmenettelyt Sopimusositus Järjestelmämme lähtökohtana Sisällön osalta sopimusvapaus Muotovaatimukset: osituskirja + kaksi todistajaa Pesänjakajan toimittama ositus (toimitusositus) Tuomioistuin määrää pesänjakajan puolison hakemuksesta. Jakajan toimitettava ositus lain mukaan, elleivät puolisot muuta sovi. Ositusta voidaan moittia määräajassa (6 kk) nostetulla kanteella.

125 Osituksen pääajatus Ositus merkitsee avio-oikeuden alaisen omaisuuden laskennallisesta puolittamisesta. ”Rikkaampi” antaa ”köyhemmälle” omaisuuttaan, suorittaa tasinkoa. Kysymys ei ole yhteisen pesän jaosta. Puolitettaviksi tulevat puolisoiden omaisuuksien säästöt Varoista vähennettävä puolison velat

126 Esimerkki osituslaskelmasta:
A:lla omaisuutta euroa ja velkoja euroa. B:llä omaisuutta euroa eikä velkoja. Kaikki omaisuus on avio-oikeuden alaista. A B A0-säästöt yht Avio-osat :2 = Tasinko: A suorittaa B:lle euroa.

127 Tasinkosuorituksen ”varallisuusoikeudellinen luonne”
Ajatellaan ositusta, jossa B saa A:lta tasingoksi A:lle kuuluneen euron arvoisen auton. Perinteinen kanta: omistajanvaihdoksen perustana nyt erityinen avio-oikeuteen perustuva saanto. Luennoitsijan kanta: omistajanvaihdos perustuu nyt A:n tekemään omistusoikeuden luovutukseen. Kysymys periaatteessa aivan samanlaisesta luovutuksesta kuin esim. kaupan tai lahjoituksen yhteydessä. Luovutusta koskevan tahdonilmaisun saattaa A:n asemesta antaa pesänjakaja.

128 Tasingonluovutus ja sivullissuhteet
Ongelma: tasingonsaajan asema erilaisiin sivullisiin nähden: Tasinkokohteen oikea omistaja Tasinkokohteen kilpaileva luovutuksensaaja Tasingonantajan ulosmittaus- ja konkurssivelkojat. Lähtökohta: Tasingonsaajan asema järjestyy, kuten missä tahansa luovutuksessa (normaalikohtelun periaate). Normaalikohtelusta poiketaan vain erityisillä perusteilla Lain säännös (esim MK 13:9) Vahvat asiasyyt

129 VI Kuolema ja varallisuussuhteet
Ajatellaan tilannetta, jossa P on ollut osallisena erilaisissa oikeussuhteissa: - tietyn esineen omistajana - velkojana - velallisena (esim. pankkia kohtaan) - asuinhuoneiston vuokralaisena - työnantajana (työsopimus X:n kanssa). Miten oikeussuhteille käy P:n kuoltua?

130 Varallisuussuhteiden jatkuvuuden periaate
Oikeudessamme pääsääntönä varallisuussuhteiden jatkuvuuden periaate. Kuolema ei pääsääntöisesti lakkauta varallisuussuhteita eikä siirrä varallisuusoikeuksia omistajattomaan tilaan. - Se vain saa aikaan muutoksen henkilösuhteissa. Kuolleen henkilön tilalle tulee kuolinpesä (tai vainajan oikeudenomistajat).

131 Kuoleman johdosta lakkaavia oikeuksia:
- Tietyn omaisuuden elinikäinen käyttöoikeus. - Oikeus saada elatusta (esimerkiksi puolisolta). Kuoleman johdosta lakkaavia velvoitteita: - Henkilöön sidotut työsuoritukset: esim. sopimukseen perustuva velvollisuus maalata muotokuva tai antaa hoitoa. - Lakisääteinen velvollisuus suorittaa elatusapua. Työsopimuslain 7:8.2 Työnantajan kuoltua on sekä kuolinpesän osakkailla että työntekijällä oikeus irtisanoa työsopimus sen kestosta riippumatta. Irtisanomisaika on 14 päivää.

132 Jäämistöoikeuden peruskysymyksiä
Keillä on lain mukaan oikeus periä? Millä edellytyksin perillisen oikeus pysyy voimassa ja millä edellytyksin hän menettää oikeutensa? Keillä on oikeus ja velvollisuus huolehtia jäämistöomaisuuden hallinnosta ja perittävän velkojen maksamisesta? Miten jäämistöomaisuutta on hallinnoitava? Miten saadaan aikaan päteviä jäämistöomaisuutta koskevia oikeustoimia?

133 Millainen vastuu kuolinpesän hallintoon osallistuvilla on perittävän velkojia kohtaan?
Millä tavoin määräytyy perillisen perintöosan suuruus? Millaisessa menettelyssä perintö jaetaan? Missä laajuudessa perittävä voi testamentilla määrätä omaisuuttaan muille kuin lakimääräisille perillisille? Millä tavoin perittävän on toimittava saadakseen aikaan pätevä testamentti? Millaisia vaikutuksia liitetään perittävän elinaikanaan tekemiin lahjoituksiin?

134 Rintaperilliset ja heidän jälkeläisensä - rajaton sijaantulo-oikeus.
Perimysjärjestys I Parenteeli Rintaperilliset ja heidän jälkeläisensä - rajaton sijaantulo-oikeus. Leski (lykkäävä perintöoikeus) II Parenteeli Vanhemmat ja heidän jälkeläisensä (sisarukset ja puolisisarukset). III Parenteeli Isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä - sijaantulo-oikeus vain isovanhempien lapsilla (perittävän tädeillä, sedillä, enoilla) - serkut eivät peri.

135 Perimysjärjestys

136 Kuolinpesän osakkuus Vastuu vainajan (= kuolinpesälle siirtyneiden) varallisuusasioiden hoitamisesta kuuluu kuolinpesän osakkaille. Kuolinpesän osakkaita ovat: a) perilliset, b) ns. yleisjälkisäädöksen saajat ja c) tietyin edellytyksin leski. Yleisjälkisäädös = testamentti, jossa saajalle on osoitettu koko jäämistö tai murto-osa siitä. Erityisjälkisäädös eli legaatti = testamentti, jossa saajalle on osoitettu tietty etuus (esim. tietty kiinteistö tai määräsumma rahaa). - Legaatinsaaja ei ole kuolinpesän osakas.

137 Kuolinpesän hallinto ja pesänselvitys Lähtökohtana osakkaiden yhteishallinto - Osakkaat päättävät yhdessä jäämistöomaisuuden hoitamisesta ja tekevät yhdessä jäämistöomaisuutta koskevat oikeustoimet. Pesänselvittäjän hallinto - Kuolinpesään voidaan hakemuksesta määrätä pesänselvittäjä. - Määräyksen antaa tuomioistuin. - Pesänselvittäjällä valta päättää jäämistöomaisuuden hoitamisesta ja valta tehdä jäämistöomaisuutta koskevat oikeustoimet. - Jos pesänselvittäjä määrätään, osakkaat menettävät hallintovaltansa.

138 Pesänselvitys Osakkaiden (tai pesänselvittäjän) velvollisuutena on huolehtia - kuolinpesän varallisuussuhteiden selvittämisestä, - perittävään tavalla tai toiselle oikeussuhteissa olleiden henkilöiden oikeuksien asianmukaisesta toteuttamisesta. Pesänselvitykseen kuuluvia asioita Jäämistön varallisuustilanteen kartoittaminen (perunkirjoitus) Perittävän velkojen maksaminen Perittävää koskeneiden sopimussuhteiden selvittäminen Legaattien täyttäminen

139 Perittävän veloista Velkojen voimassa pysymisen sääntö: Kuolema ei lakkauta velkasuhdetta, vaan velkojalla säilyy oikeus saada suoritus velalliselta jääneestä omaisuudesta. Poikkeuksena ns. henkilöön sidotut velvoitteet: Henkilökohtaiset työsuoritukset Sakkorangaistus Velvollisuus suorittaa elatusapua. Velasta vastaa kuolinpesä.

140 Velkojien etusijan periaate
Pääsääntö: Jäämistöomaisuus on käytettävä ensi sijassa vainajan ja pesän velkojen maksamiseen. Perintöosat, testamentit ja muut jäämistöoikeudelliset etuudet täytetään vasta nettojäämistöstä.

141 Vastuu tuntemattomista veloista
Velkojalla oikeus vaatia suoritusta myös saatavalle, joka realisoituu vasta kuolemantapauksen jälkeen. Esimerkkejä: - Perittävän myymässä kiinteistössä paljastuu hinnanalennukseen oikeuttava virhe. - Perittävän huolimattomasta toiminnasta aiheutunut vahinko ilmenee vasta hänen kuolemansa jälkeen. Osakkaiden maksuvelvollisuus saattaa realisoitua jopa perinnönjaon jälkeen. Velkojien suojana osakkaille asetettava ns. jäämistöoikeudellinen palautusvastuu.

142 Velkojen selvityskeinona julkinen haaste
Vainajan ja pesän velkojille voidaan antaa julkinen haaste, jossa heitä kehotetaan ilmoittamaan saatavansa määräpäivään mennessä. Haastetta pyydetään tuomioistuimelta; sitä voivat pyytää mm. osakkaat ja pesänselvittäjä. Haaste julkaistaan virallisessa lehdessä. Jos jotakin velkaa ei ilmoiteta haasteessa osoitetussa määräajassa ja se on osakkaille tuntematon, kyseinen velka lakkaa (prekluusio). Prekluusiolla samat oikeusvaikutukset kuin vanhentumisella.

143 Osakkaiden henkilökohtainen velkavastuu
Pääsääntö: osakkaat eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa vainajan veloista. Poikkeus: PK 21 luvun mukainen henkilökohtainen velkavastuu. Tietyt ”käyttäytymisrikkeet” voivat johtaa siihen, että osakas joutuu vastaamaan perittävän veloista omilla varoillaan. Oikeustila ennen vuotta 2004: velkavastuuperusteita oli useita, ja ne realisoituivat varsin helposti.

144 Henkilökohtainen velkavastuu vuoden 2004 uudistuksen jälkeen
Ainoa velkavastuun syntyperuste: perunkirjoitukseen liittyvät rikkomukset. a) Perunkirjoituksen toimituttamisen laiminlyönti b) Olennaisesti väärien tietojen antaminen perunkirjoituksessa. Osakkaalla hyvät mahdollisuudet välttyä vastuulta: a) osoittamalla, että hänen huolimattomista toimistaan ei ole aiheutunut lainkaan vahinkoa maksua vaativalle velkojalle (täydellinen vastuuvapaus) b) osoittamalla, että hänen toimistaan velkojalle aiheutuneet vahingot ovat jääneet velan määrää pienemmäksi (vahingon määrään rajoittuva vastuu).

145 Velallisen kuolema ja ns. yhtymys (konfuusio)
Ongelma: P, joka on velkaa A:lle kuolee. A on P:n perillinen. Kysymys: Miten käy velkasuhteelle? Pääsääntö: Velkojan (A) perillisasema ei vaikuta hänen oikeuksiinsa velkojana. a) Velka pysyy kuolemantapauksesta huolimatta voimassa, ja P:n kuolinpesä vastaa siitä A:ta kohtaan aivan kuten ”ulkopuolistakin” velkojaa kohtaan. b) A:lle on tehtävä täysi suoritus sikäli kuin pesän varat riittävät. c) Velkojen maksamisen jälkeen jääneet varat jaetaan perillisten kesken lain mukaan, ja A on tässä jaossa mukana normaalin perillisen oikeuksin.

146 Tietyissä erityistapauksissa voi velkojan perillisasemasta seurata, ettei velan maksu tapahdu normaalilla tavalla. Esimerkki: A on P:n ainoa perillinen eikä jäämistövaroista kilpailevaa leskeä tai testamentinsaajaakaan ole. Velan nimenomainen maksaminen ei ole nyt tarpeen: A saa muutenkin kaiken P:ltä jääneen omaisuuden. Kuvattua tilannetta luonnehditaan usein sanomalla, että velka on lakannut kahden varallisuuspiirin yhtymisen eli konfuusion takia.

147 A:n velkojaroolin havaitsemisella voi olla olennaista merkitystä:
Huomaa kuitenkin: Myös esimerkkitapauksessa syytä lähteä siitä, että A:lla säilyy oikeus normaaliin pesän varoista tehtävään suoritukseen eikä hänen perillisasemansa hävitä sitä millään tavoin. A:n velkojaroolin havaitsemisella voi olla olennaista merkitystä: Velka on otettava huomioon perintöverotuksessa. Jos P:llä on muitakin velkojia, A on heihin nähden tasa-arvoisessa asemassa.

148 Yhtymysilmiötä koskeva yleishuomautus:
Velvoite ja saamisoikeus saattavat joskus joutua sillä tavoin yksiin käsiin, että velan normaali maksaminen menettää mielekkyytensä (esim. perimys, kahden oikeushenkilön sulautuminen eli fuusio). Velkasuhteen tällaista lakkaamista mahdollista kutsua yhtymykseksi: saatava lakkaa ilman varsinaista suoritusta. Mitään yleistä velan lakkaamisen sääntöä ei kuitenkaan vallitse. Kussakin “yhtymystilanteessa” on aina tapauskohtaisesti selvitettävä, menettääkö velkasuhteen normaali voimassa pitäminen todella mielekkyytensä vai onko velkojalle taattava täysi suoritus hänen ”kaksoisroolistaan” huolimatta.

149 Lisäesimerkki: P:n ainoa perillinen A on ollut P:lle velkaa euroa. - Tavallinen lopputulos: Kuolemantapaus tosiasiallisesti vapauttaa perillisen velasta. - Kun A saa perintönä kaiken P:n omaisuuden, hänen ei olisi mielekästä tehdä nimenomaista maksua kuolinpesälle. - Mahdollinen lopputulos: P:ltä itseltään on jäänyt niin paljon velkoja, ettei hänen ”normaali” varallisuutensa riitä niiden suorittamiseen. - P:n kuolinpesän täytyy tällöin periä kaikki P:n saatavat, jotta pesään saataisiin velkojen maksuun tarvittavat varat. - SIIS: A joutuu tekemään maksun P:n kuolinpesälle, josta varat sitten siirretään P:n velkojille.

150 Perinnönjaosta 1) Osakkaiden toimittama sopimusjako
- Laissa asetetut muotovaatimukset. Sisältövapaus 2) Pesänjakajan toimittama jako - Pesänjakajan määrää tuomioistuin; osakkailla ehdoton oikeus hakea pj:n määräämistä. - Jakajan jaettava jäämistö lain mukaan. - Jakoa voidaan moittia tuomioistuimessa määräajassa (6 kk) nostettavalla kanteella.

151 Lain mukaan toimitettavan jaon sisällöstä
Jos perittävä ollut naimisissa, on ensin toimitettava ositus. - Leskelle annettava hänelle mahdollisesti kuuluva tasinko. - Leskellä itsellään on oikeus olla antamatta tasinkoa (AL §; ns. lesken tasinkoprivilegi). Jäämistö jaetaan tasan perillisten kesken. Sijaantuloperilliset saavat yhdessä vanhempansa osuuden.

152 Esimerkki: P:ltä jää omaisuutta € ja leski L:llä sitä on euroa. Puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. P:n perillisiä ovat kaksi lasta (A ja B) sekä 1999 kuolleen C-lapsen kaksi lasta, Ca ja Cb. Ositus: Puolisoiden avio-osat ovat: ½ x ( ) = € L saa tasinkona €. P:n jäämistö = €. Perinnönjako: A saa € ( 1/3 x ) B saa € Ca saa € Cb saa €.

153 Testamentti - Oikeustoimi, jolla henkilö määrää omaisuudestaan kuolemansa varalta. Esimerkkejä: - ”Kun kuolen, kaikki tauluni siirtyköön X:n omistuksiin.” - ”Minulta jäävä omaisuuteni jaettakoon tasan A:n, B:n ja C:n kesken.” Ilmaisulla ”testamentti” saatetaan viitata myös testamenttimääräyksiä sisältävään asiakirjaan. - ”P:n tallelokerosta löytyi 1990-luvulla laadittu testamentti”.

154 Erityyppisiä testamentteja
1) Perillispiirin ulottuvuutta tai perinnönjaon sisältöä koskevat testamentit - Tyypillistä ns. yleistestamenteille. - ”Omaisuuteni jaettakoon tasan A:n, B:n ja C:n kesken.” 2) Tiettyä omaisuutta koskevat määräykset - Ns. esinelegaatti. - ”Esim. A saakoon henkilöautoni omistusoikeuksin ja B saakoon elinikäisen käyttöoikeuden kesämökkiini”. 3) Tiettyä rahamäärää koskevat määräykset - Ns. rahalegaatti. - ”A saakoon jäämistöstäni euroa”

155 Oikeustoimet inter vivos ja mortis causa - vertailua
P luovuttaa K- kiinteistönsä A:n omistukseen (luovutus, oikeustoimi inter vivos). P määrää, että kiinteistö K on hänen kuoltuaan siirtyvä A:n omistuksiin (testamentti, oikeustoimi mortis causa). P sitoutuu lahjanluonteisesti suorittamaan X:lle euroa vuoden kuluessa (velvoittautuminen inter vivos, ns. lahjanlupaus). P määrää, että X:llä on oikeus P:n kuoltua oikeus saada jäämistöstä euroa (rahalegaatti, oikeustoimi mortis causa). Perustaa kuolinpesän ja X:n välille erityistyyppisen velkasuhteen.

156 Testamenttioikeustoimen erityispiirteitä
Ankarat muotovaatimukset. Vapaa peruutettavuus. Testamentin subjektiivinen tulkinta. Saajalla suhteellisen heikko asema. - ei suojaa suhteessa oikeaan omistajaan - ei suojaa suhteessa P:n velkojiin - oikeus voi väistyä monien muiden jäämistöoikeudellisten vaateiden toteuttamiseksi. Oikeustoimen pätevyyttä ja pätevyyden selvittämistä varten on omia erityissääntöjä (testamentin moitesäännökset).

157 Testamentti ja lakiosa
Rintaperillisellä (lapset, lapsenlapset jne.) on oikeus lakiosaan. Lakiosa on puolet lain mukaisesta perintöosasta. Esim: kaksi lasta - kummankin heistä lakiosa = 1/4. Testamentti ei voi estää rintaperillisiä saamasta lakiosaansa. Rintaperillisen suojakeinona määräajassa tehtävä lakiosailmoitus. Testamentin saajalla oikeus suorittaa lakiosa rahana.

158 Perittävän antamat lahjat ja jäämistöoikeus
1) Lahja ennakkoperintönä Esimerkki: P, jolla on kolme perillistä (A, B ja C) lahjoittaa A:lle euroa. Omaisuutta häneltä jää euroa. Määritä perintöosat. - Jos lahja katsotaan ennakkoperinnöksi, perintöosat ovat 1/3 x ( ) = €. - B ja C saavat jaossa € ja A €.

159 Milloin lahja katsotaan ennakkoperinnöksi?
Perittävän tarkoitus ratkaisee: siis se, onko perittävä tarkoittanut, että lahja otetaan huomioon jaossa. Ennakkoperintöolettamat: Jos lahjansaajana rintaperillinen, lahja oletetaan ennakkoperinnöksi. Jos saajana muu perillinen, lahjaa ei lähtökohtaisesti pidetä ennakkoperintönä. Olettamia ei seurata, jos perittävä on määrännyt tai hänen katsotaan tarkoittaneen muuta.

160 Ennakkoperintö vai lahja?
Esimerkkitilanne: P antanut vähän ennen kuolemaansa lapselleen A:lle vastikkeetta euroa. Maallikon kysymys: ”Onko nyt kyse ennakkoperinnöstä vai lahjasta?” Juristin lähestymistapa: Kysymys ilman muuta lahjasta. Lisäksi joudutaan pohtimaan, otetaanko kyseinen lahja huomioon ennakkoperintönä vai ei.

161 2) Lahjat ja rintaperillisen lakiosa
Perittävän antama lahja otetaan huomioon lakiosia laskettaessa, jos se voidaan katsoa: a) ennakkoperinnöksi b) suosiolahjaksi, tai c) testamenttiin rinnastuvaksi lahjaksi. Jos jäämistöomaisuus ei riitä lakiosien täyttämiseen, yllä mainitulle lahjansaajalle saattaa syntyä velvollisuus suorittaa rintaperillisille lakiosan täydennystä. Lakiosan täydennys on rintaperillisen viimesijainen suojakeino. Edellyttää kanteen nostamista määräajassa.

162 Lakiosaesimerkki: P kuolee, ja häneltä jää omaisuutta euroa. Pesänselvityksen yhteydessä käy ilmi, että P on. a) antanut X ry:lle 60 000 euron suuruisen testamenttiin rinnastuvan lahjan, ja b) tehnyt testamentin, jossa hän on määrännyt kaiken omaisuutensa Säätiö S:lle. Rintaperillisiä on kolme, ja he kaikki haluavat toteuttaa oikeutensa lakiosaan.

163 Lakiosan suuruus = [1/2 x 1/3 x (30 000 + 60 000)] = 15 000 euroa.
Ratkaisu: Lakiosan suuruus = [1/2 x 1/3 x (30   000)] = euroa. Kukin perillisistä oikeutettu saamaan 1) ensin jäämistöstä 10 000 euroa ja 2) lisäksi lahjan saaneelta X ry:ltä täydennyksenä 5 000 euroa. Toteuttaakseen oikeutensa perillisten pitää: 1) Tehdä säätiö S:lle lakiosailmoitus. - Säätiö S halutessaan saa maksaa lakiosat rahana (ei kannata!). 2) Nostaa ajoissa lakiosan täydennyskanne X ry:tä kohtaan.