Purhonen, P. et al. (toim.) Arkeologin kenttätyöt.

Esitys aiheesta: "Purhonen, P. et al. (toim.) Arkeologin kenttätyöt."— Esityksen transkriptio:

1 Purhonen, P. et al. (toim.) 1973. Arkeologin kenttätyöt.
Har213 KIRJALLISUUTTA Purhonen, P. et al. (toim.) Arkeologin kenttätyöt. Atkinson, R.J.C Field Archaeology. Barker, B Techniques in Archaeological Excavation. (3rd. ed.) Connah, G. (ed.) Australian Field Archaeology. A Guide to Techniques. Hester, T.N., Shafer, H.J. & Feder, K.L Field Methods in Archaeology. (7th. ed.) Joukowsky, M A Complete Manual of Field Archaeology. Kenyon, K Beginning in Archaeology. Scollar, I., Tabbagh, A., Hesse, A. & Herzog, I. (eds.) Remote Sensing in Archaeology. Spence, C. (ed.) Archaeological Site Manual. (2nd. ed.) Takala, H Arkeologian maastotöiden perusteet. Wheeler, M Archaeology From The Earth.

2 Vastatkaa ryhmissä Räisälän opetuskaivaukseen liittyviin kysymyksiin
Har213 Ryhmätyö ryhmää: Vastatkaa ryhmissä Räisälän opetuskaivaukseen liittyviin kysymyksiin millä perusteella kaivauspaikka valittiin kuvaile kaivausalueen perustamiseen liittyviä töitä kuvaile kaivaustekniikkaa kuvaile löytöjen dokumentointia millaisia karttoja alueelta piirrettiin millaista kuvallista dokumentointia kaivauksella harjoitettiin millaisia löytöjä saatiin talteen mitä jälkitöitä tehtiin jo kentällä mitä kohteelle tapahtuu tulevaisuudessa

3 Har213 LÖYTÖJEN JÄRJESTÄMINEN JA PUHDISTAMINEN 7.10.2002
mitä tarvitaan? löytötarjottimia löytölaatikoita eli terapialaatikoita, erikokoisia ja muotoisia pikkulaatikoiden muovikansia pienikokoisille löydöille, esim. palaneelle luulle, pieniä minigrip-pusseja hapettamatonta silkkipaperia (ruskeaa, valkaisematonta) päätylappuja (johon merkitään kaivauksen nimi, kaivauksenjohtaja, vuosi, päänumero KM, tarjottimella olevat alanumerot, laatikon numero) arkistokelpoinen musta tussi kuulakärkikynä klemmareita (löytötarjottimen päätylapun kiinnittämiseen) löytölappuja (johon merkitään kaivauksen nimi, kaivauksenjohtaja, vuosi, kaivausalue, x, y, z, kerros, [feature]) pari pesuvatia hammasharjoja (pehmeitä) pensseleitä käsipyyhkeitä pinsetit jne.…

4 Har213 LÖYTÖJEN PUHDISTUS 7.10.2002
keramiikka kivikautinen yleensä kuivaharjataan; myös palojen sivut harjattava tarkasti ei saa harjata liikaa (pinta alkaa kiiltää) rautakauden ja hist. ajan keramiikka usein pestään; löytyvät yleensä savimaasta, kuivaharjauksella ei mitään vaikutusta jos saviastianpalassa on säilynyt karstaa, sitä ei puhdisteta (karstan C14-kiihdytinajoittaminen) kvartsi- ja kivilajilöydöt pestään pehmeällä harjalla meripihka suoraan konservointiin ilman toimenpiteitä minigrip-pussissa jos löytynyt kosteana, pidettävä löytymisen jälkeenkin kosteana puulöydöt, tuohi jne. konservointi jo kentällä, kuivuu ja hajoaa hyvin nopeasti, PEG purupihka kuivaharjaus luu kuivaharjataan kevyesti rautakauden ja hist. ajan saven kuorruttamat luut voi myös pestä, jos löydön kunto sen sallii esihist. lasi suoraan konservointiin metallit esihist. esineet tai niiden osat suoraan konservointiin minigrip-pussissa jos löytöolosuhteet kosteat, säilytettävä tarkoin kosteus pussissa; ympäröivää maata voi ottaa hieman mukaan

5 Har213 LUETTELOINTIJÄRJESTYS 10.10.2002
KIVIKAUSI: meripihka keramiikka a) reunapalat, b) pohjapalat, c) koristellut kylkipalat, d) koristelemattomat kylkipalat kivi a) pii, b) kivilajit, c) kvartsi, d) kvartsiitti esineet ytimet säleet iskokset raaka-ainekappaleet luut a) palamaton, b) palanut purupihka hiili METALLIKAUDET metalliesineet metalliarvo esinearvo (aseet, työkalut, astiat, korut) lasi savitiiviste palanut savi ja tiili kiviesineet palamaton luu palanut luu puu tekstiili nahka jyvät

6 mitä piirretään Har213 löytöluetteloon?24.10.2002
kaikki kokonaiset esineet kokonaiset saviastiat saviastioiden reunapalat, pohjapalat, kädensijat koristellut saviastianpalat (jos koristelu selkeästi näkyvissä) kokonaiset kiviesineet kiviesineiden teelmät tai katkelmat kokonaiset metalliesineet metalliesineiden katkelmat osin sulaneet metalliesineet kokonaiset lasiesineet rikkoutuneet lasiesineet (ei sirpaleita) osin sulaneet lasiesineet luuesineet tai niiden katkelmat mielenkiintoiset luut, esim. kallonosat muut erikoiset löydöt

7 Har213 Suomesta 7.11.2002 löytyneitä rahoja
parikymmentä roomalaista kupari- ja hopeakolikkoa neljä myöhäisroomalaista kultarahaa (solidus) Etelä-Pohjanmaalta arabialaisia dirhemeitä saksalaisia ja anglosaksisia hopearahoja pohjoismaisia, anglosaksisten hopearahojen jäljitelmiä myös kotimaisia korujäljitelmiä brakteaatteja (keskiaikaisia saksalaisia yksipuolisella leimalla varustettuja hopearahoja) aurtua – aurtuoita 1300-l. (Ørtug, esihistoriallinen pohjoismaalainen painoyksikkö, 1 aurtua = 8 penninkiä) klippinkejä 1500 – 1600-l. (neliskulmaisia ruotsalalaisia kulta-, hopea- ja kuparirahoja) plooturahoja 1600-l. (kuningatar Kristiinan aikaisia) taalereita 1530-l.  (saksalaisen esimerkin mukaan valmistettuja ruotsalaisia hopearahoja – riikintaaleri) ropoja, fyrkkoja (sanat käytössä 1500-luvun alusta hopearahasta, 1523 ¼ äyristä) ruplia, kopeekkoja (vaihtoaika sekavaa)

8 PIIRTOKIRJOITUKSET eli inskriptiot
Har213 ERITYISLÖYDÖT NUMISMATIIKKA lat. nummus – raha TEKSTIILIT PIIRTOKIRJOITUKSET eli inskriptiot tutkimusalana epigrafiikka paleografia käsialojen ja tekstityyppien tutkimusta PAPYRUKSET tieteenalana papyrologia GEMMIT jalokivien valmistus kaiverretut tai hiotut kivet sinetit täysi- tai puolijalokivestä valmistetut korut MOSAIIKIT, FRESKOT FIGUURIT, VEISTOKSET

9 absoluuttinen ajoitus taas mahdollistaa ajoittamisen kalenterivuosina
Har213 AJOITUSNÄYTTEET  relatiivinen ajoitus perustuu kahden eri tekijän väliseen aikaeroon suhteessa toisiinsa perustuu typologioihin ei koskaan tarkka absoluuttinen ajoitus taas mahdollistaa ajoittamisen kalenterivuosina perustuu kemiallisten näytteiden analysointiin erilaisin menetelmin suhteellisen tarkka, jos erilaiset häiriötekijät saatu suljettua pois arkeologinen ajoittaminen varmimmillaan, jos em. kahta metodia käytetään rinnakkain  kaivauskerrosten suhteellinen järjestys kyetään varmistamaan absoluuttisilla ajoituksilla

10 Har213 ABSOLUUTTISIA AJOITUSMENETELMIÄ 11.11.2002
Lustosavi ja järvisedimentit ensimmäinen geokronologinen ajoitusmenetelmä Dendrokronologia käytetään kahdella tavalla: 1. radiohiiliajoitusten kalibrointiin ja korjaamiseen 2. itsenäisenä absoluuttisena ajoitusmenetelmänä Radiohiiliajoitus (C14-menetelmä) konventionaalinen ajoitusmenetelmä AMS-ajoitusmenetelmä tulokset kalibroitava

11 Har213 C14-näytteenoton ongelmia 11.11.2002
kontaminaatio ennen näytteenottoa tapahtunut eri syistä jo maaperässä esim. pohjaveden vaikutuksesta – orgaanisen aineksen huuhtoutuminen kontaminaatio näytteenoton yhteydessä tai sen jälkeen puhtaaseen mingrip-pussiin (ei sisään paperi- tai pahvilappuja) näytteenotto puhtain käsin – puuvillahanskat pussi parasta säilyttää pimeässä – estetään fotosynteesin jatkuminen näytteenottokonteksti kaivaja ei täysin ymmärtänyt kyseisen kontekstin formaatioprosesseja oltava varma näytteen arkeologisesta kontekstista – mitä ollaan ajoittamassa kontekstin ajoittaminen oletetaan, että näyte ajoittaa automaattisesti kyseisen kontekstin ajoittaa itse asiassa esim. ajankohdan, jolloin puu on kaadettu ”puuhiilen ongelma” varmempia esim. karsta saviastiasta, hiiltyneet siemenet jne.

12 Har213 Muita absoluuttisia ajoitusmenetelmiä 11.11.2002
Kalium-Argon –menetelmä vulkaanisten kivien ajoittaminen; jopa 1000 milj. vuotta BP Uraanisarja-ajoitus käyttökelpoinen 500 000 – 50 000 BP Fissiojälkimenetelmä (fys. halkeamisjälki) kivet ja mineraalit, obsidiaani ja muut vulkaaniset lasit, tietyt meteoriitit, lasi, keramiikka Thermoluminesenssi (TL) mahdollista ajoittaa materiaaleja, joiden elektronivarastot on tyhjentyneet ennen hautautumistaan – altistuneet kovalle lämpötilalle Optinen ajoittaminen Elektroninvetoresonanssiajoitus (ESR)

13 YMPÄRISTÖN MUUTOKSIA Har213 SELVITTÄVIÄ MENETELMIÄ 11.11.2002
MIKROBOTAANISET JÄÄNTEET (mikrofossiilianalyysit) Siitepölyanalyysi käyttökelpoinen arkeologisten ongelmien selvittämisessä mahdollista selvittää kasvillisuuden muutoksia eri aikoina turvesuot ja järvien pohjasedimentit parhaita näytteenottopaikkoja Fytoliitit löytyy usein liesistä tai hiiltyneestä maasta, saviastioiden sisäpinnoilta jne. voidaan saada tietoa siitä, mitä kasveja ihmiset käyttäneet Piileväanalyysi levätyypiä esiintyy vesistöjen pohjissa; näytteet pohjasedimenteistä vesistöjen vaiheiden selvittäminen MAKROBOTAANISET JÄÄNTEET (makrofossiilianalyysi) siemenet ja hedelmät muut kasvinosat puun jäännökset

14 otsikko karttatiedot selite
Har213 KARTAN TEKSTIOSA  otsikko kaivauspaikan nimi 0,5 mm kynällä isoilla kirjaimilla kaivauksenjohtajan nimi ja vuosiluku 0,5 mm tekstaten karttatiedot karttatyyppi 0,35 mm kynällä tekstaten mittakaava -II- kaivausalueen nimi -II- taso -II- piirtäjä -II- mittajana 0,25 mm pohjoisnuoli 0,25 mm (ei profiilikarttaan!) selite laatikot 0,25 mm skrafeeraukset 0,25 tai 0,18 tekstit 0,25 tai 0,35 tekstaten

15 koordinaatisto kaivausalueen rajat vaaitusluvut kivet, kannot maalajit
Har213 KARTTAPIIRROS  koordinaatisto numerot ja kohdistusviivat 0,35 kaivausalueen ulkopuolelle ei rasteja kaivausalueen sisäpuolelle kaivausalueen rajat paalut reunoihin tai yhtenäinen viiva 0,35; jos kaivausalue niin suuri, että jaettu kartoituksessa osiin, esim. kahdelle eri kalvolle, raja merkitään katkoviivalla – kaivausalueen todelliset rajat merkitään yhtenäisellä viivalla vaaitusluvut 0,25 tai 0,18 (usein vapaalla kädellä) kivet, kannot 0,25 maalajit rajat, täyttö (skrafeeraus), symbolit 0,25 tai 0,18

16 Har213 KAIVAUSKERTOMUKSESSA TARVITTAVAT KARTAT ½ 14.11.2002
peruskarttaote peruskarttalehden numero kartan muut tiedot kaivauspaikka merkitään kartalle selkeästi yleiskartta tärkeä kaivausalue ja tarpeeksi laaja katsaus ympäröivästä alueesta kiinteät tunnistettavat kohteet: tiet, rakennukset, vesistöjen rannat, sähkölinjat jne. kiinteät muinaisjäännökset kaivausalueiden rajat, koekuopat, kairaukset, kiintopisteet (eri vuosina tutkitut alueet erotetaan toisistaan esim. erilaisin skrafeerauksin) korkeuskäyrät piirretään yleensä 1:500 muinaisjäännösalueen laajuutta kuvaava kartta suositellaan nykyään kohteen suojelun kannalta tärkeä esim. yleiskartan päälle asetettava karttakalvo, johon merkitty muinaisjäännösalueen laajuus (havaitut rajat tai arvio jatkumisesta) skrafeerauksin samassa mittakaavassa yleiskartan kanssa – yhteensopivuus pinta- ja pohjavaaituskartta pinta- ja pohjaluvut samalle kartalle – selvyys kaivetun kerroksen paksuudesta yleensä hieman pienemmässä mittakaavassa kuin tasokartat, 1:50 tai 1:100; kunhan luvut mahtuvat oikeille kohdilleen

17 Har213 KAIVAUSKERTOMUKSESSA TARVITTAVAT KARTAT 2/2 14.11.2002
tasokartat yleensä 1:25 tai 1:20; 1:50 joutuu jo aikatavalla pelkistämään ilmiöitä horisontaalistratigrafiset kuvat ilmiöistä vaaitusluvut oikeille kohdille kivien pinta- ja pohjavaaitusluvut eri maalajien ja muiden ilmiöiden rajat – skrafeeraukset, symbolit tasossa olevia löytöjä voi myös piirtää tai merkitä kartalle profiilikartat 1:25 tai 1:20, tarkat 1:10 vertikaalistratigrafiset kuvat ei pohjoisnuolta; profiilin suunta ilmoitettava maalajit ja ilmiöiden rajat merkitään yhtenäisillä viivoilla samat skrafeeraukset ja symbolit kuin tasokartoissa korkeusmitta-asteikot molempiin reunoihin (m mpy) yksityiskohtakartat 1:10, (1:2, 1:1) mielenkiintoiset ilmiöt, joiden piirtäminen pienemmissä mittakaavoissa hankalaa esim. löydöt in situ, rakenteet, löydöt, joiden nosto tai säilyminen epävarmaa jne. löytökartat, levintäkartat, rakennekartat jne. koneella piirrettyjen karttojen avulla helppo muodostaa erilaisia yhdistelmäkarttoja mietittävä informatiivisuutta otettava huomioon arkiston vaatima mustavalkoisuus analyysikartat merkitään eri näytteidenottopaikat

18 138 Har213KITEE KOLKONSUO25.11.2002 Sanna Suominen 2002
Kuva 3. Kaivausalue 3, taso 6. Lounaasta. (f ) Kuva 4. Kaivausalue 3, taso 7. Lounaasta. (f ) Foto: Sanna Suominen 2002

19 Har213 DIOJEN25.11.2002 KEHYSTÄMINEN
kehyksen harmaa puoli asetetaan alapuolelle, leima alas päin leikattu filmiruutu lasille oikein päin, kiinnitetään kehyksen hammastuksiin kehyksen valkoinen puoli napsautetaan päälle ei sormenjälkiä filmiin tai kehyksen lasiin – pinsetit, puuvillakäsineet pölyt ja roskat pois puhaltimella kuvia esitettäessä dia asetetaan projektorin kampaan ylösalaisin ja väärinpäin – harmaa leima ylöspäin ja kohti valkokangasta

20 Kaivausalue 3. Taso 6. Lounaasta.
Har213 DIAN TEKSTIT  KITEE KOLKONSUO d Sanna Suominen 2002 Kaivausalue 3. Taso 6. Lounaasta. Foto: Sanna Suominen

21 KAIVAUSKERTOMUKSEEN Har213 TARVITTAVAT KUVAT 25.11.2002 
1. yleiskuva kaivausalueesta yleiskuva tai panoraama panoraama hyvä valinta – ympäröivää maisemaa mukana 2. kaivausalue paalutettuna ennen kaivauksen aloittamista 3. tasokuvat jokainen kaivaustaso puhdistettuna ennen piirtämistä 4. profiilikuvat 5. yksityiskohtakuvat löydöt in situ featuret 6. yleiskuva kaivausalueesta täytettynä käy ilmi, millaiseksi paikka jäänyt kaivauksen päätyttyä Lisäksi: työkuvia kuva kaivausryhmästä esinekuvia mielenkiintoisista löydöistä jälkityövaiheessa, puhdistuksen ja konservoinnin jälkeen

22 VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN 25. 11
VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN kuvataulut pinnakkaisista (pintavedoksista) valitaan kaivauskertomukseen kelpaavat otokset ja teetetään niistä paperikuvat mustavalkokuville varataan arkistonumerot levyluettelosta museoviraston topografisesta arkistosta jokaiselle kuvalle oma numero; epäonnistuneet karsitaan joukosta (esim. f ) valitut mustavalkokuvat liimataan (arkistokelpoinen liima) vaalealle pahville (A4 kartonki) kuvien valkeat reunat leikataan pois panoraamakuvat kootaan ja liimataan pahveille kuvia voi sijoittaa kuvatauluihin pysty- tai vaakasuunnassa kuvataulut laaditaan ja sommitellaan loogisessa järjestyksessä kaivausalueittain, tasoittain, pinnasta pohjaan jne. 2 – 4 kuvaa/taulu riippuen tekstistä ja kuvien koosta liimataan huolellisesti joka kulmasta ja annetaan kuivua miel. painon alla, jotta pysyvät varmasti tekstit printterillä tai käsin kartanpiirtotussilla ja shabluunalla kartonki ei sovi kaikkiin printtereihin! jokaisen kuvataulun yläreunaan kaivauspaikka, kaivauksenjohtaja ja vuosi jokaisen kuvan alle kuvateksti kuvan numero (oma juokseva numerointi), kuvan aihe, kuvaussuunta ja esim. sulkuihin negatiivinumero (museoviraston levyluettelosta otettu numero esim. f ) jos kaikki kyseisen kuvataulun kuvat ottanut sama henkilö, voi alareunaan lisätä pienellä kuvaajan nimen jos useita kuvaajia, hyvä mainita kyseisen kuvaajan nimi kunkin kuvan kuvatekstissä panoraamakuvat kootaan kuvataululle ehjiksi kokonaisuuksiksi (muodostavat yhdessä yhden kuvan) kuvatekstin loppuun negatiivinumerot esim. f – kaivauskertomuksen valmistuttua kuvatauluihin lisätään sivunumerot yleensä pakko lisätä aivan lopuksi käsin valmiit kuvataulut liitetään kaivauskertomuksen loppuun

23 VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN 25. 11
VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN mustavalkonegatiivit sijoitetaan ruskeisiin silkkipaperikuoriin yksi negaliuska/kuori negoja ei saa mielellään leikellä pienempiin osiin, vaikka kaikkia kuvia ei olisikaan käytetty kertomukseen yksi ehjä negaliuska/pussi negaliuskoille jokaisen kertomuksessa käytetyn kuvaruudun alle kirjoitetaan 0,25 mm kartanpiirtotussilla negatiivinumero (esim. f ) silkkipaperikuoren läppäosaan tekstit 0,25 mm kartanpiirtotussilla kaivauspaikka, kaivauksenjohtaja+vuosi, negojen numerot ja kuvatekstit, kuvaajan nimi negakuoret pinotaan järjestyksessä, kiinnitetään klemmarilla tai kuminauhalla pinkaksi ja toimitetaan kaivauskertomuksen ohessa arkistoon

24 VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN 25. 11
VALOKUVA-AINEISTON LIITTÄMINEN Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEEN väridiapositiivit valituille dioille varataan arkistonumerot diapositiiviluettelosta museoviraston topografisesta arkistosta jokaiselle dialle oma numero (esim. d ) valitut kehystetään ja järjestetään muovilaatikoihin DIOJEN KEHYSTÄMINEN kts. erillinen kalvo diojen tekstit printataan tai kirjoitetaan käsin valkoiselle tarra-arkille dian yläreunaan dian numero (oikea yläkulma), kaivauksen nimi, kaivauksenjohtaja ja vuosiluku dian alareunaan kuvateksti ja kuvaajan nimi+vuosi diat järjestetään muovilaatikoihin ja toimitetaan kaivauskertomuksen ohessa arkistoon

25 Kaivauskertomuksen kirjoittamisessa Har213 käytetään apuna 2.12.2002
sopivaa tekstinkäsittelyohjelmaa kartta-aineistoa (mm. perus- ja maastokarttoja, GT- ja maaperäkarttoja, jne.) koordinaattilevyä kohteen arkistotietoja kenttämuistiinpanoja puhtaaksipiirrettyjä karttoja (A4-kokoiset sisällytetään kertomuksen väliin, suuremmat pienennetään: muistettava mittakaavan muuttaminen ja alkuperäiset toimitetaan arkistonhoitajalle) kuvatauluja (mustavalkonegatiivit toimitetaan arkistoon silkkipaperipusseissa asianmukaisesti arkistoituina) diapositiiveja (toimitetaan järjestettynä esim. kirkkaissa muovilaatikoissa arkistoon) kirjallisuutta

26 Har213 KAIVAUSKERTOMUKSEN DISPOSITIO ELI JÄSENTELY2.12.2002
Tiivistelmä Arkeologia Suomessa -kirjaa varten (ei sivunumeroa) Ote peruskartasta (ei sivunumeroa - voidaan myös sijoittaa karttojen alkuun) Sisällys (ei sivunumeroa) Arkistotiedot Johdanto Sijainti ja topografia Kaivauspaikan tutkimushistoria Kaivauksen toteutus, kaivaustekniikka ja dokumentointi Kaivaushavainnot ja rakenteet Löydöt Analyysit Yhteenveto  Mustavalkonegatiiviluettelo Diapositiiviluettelo Näyteluettelo Karttaluettelo Kartat Valokuvataulut Liitteet (esim. toisten kirjoittamia analyysiraportteja)

27 Arkistotiedoissa ilmoitetaan kaikki kohteeseen liittyvät tiedot Har213 tiivistetyssä muodossa  kohteen täydellinen nimi kaivaustyyppi, esim. kivikautisen asuinpaikan kaivaus kaivauksenjohtaja ja vuosiluku kohteen kiinteistörekisteritiedot (kunta, kylä, alue, tila/tontti, maanomistajien nimet ja osoitteet) maastokartan numero, painovuosi ja kohteen koordinaatit kaivauksen ajankohta, henkilökunta, rahoittaja ja kaivettu ala löytöjen KM -numerot ja diariointipäivämäärä mustavalkonegatiivien numerot diapositiivien numerot aiemmat tutkimukset ja löydöt muuta esim. C14-ajoitustulokset

28 kaivauksen syy, lähtökohdat ja tavoitteet ajankohta
Har213 Johdanto  kaivauksen syy, lähtökohdat ja tavoitteet ajankohta ketkä toteuttivat tutkimuksen (kaivauksenjohtaja, piirtäjät, tutkimusavustajat, kaivajat) tutkitun alueen laajuus rahoittaja yhteistyötahot paikka, aika, tekijän/tekijöiden allekirjoitukset

29 Har213 Sijainti ja topografia2.12.2002 
tutkimusalueen sijainti esim. etäisyys keskustasta, kirkolta tiettyyn ilmansuuntaan topografia suhde vesistöihin maa- ja kallioperä kasvillisuus luonnontila/rakennettu ympäristö alkuperäisen ympäristön hahmottelu korkeus merenpinnasta koordinaatit

30 Har213 Muutokset 2.12.2002 koordinaateissa 
siirrytään kartastokoordinaattijärjestelmän (KKJ) peruskoordinaateista yhtenäiskoordinaatteihin (YKJ) perus- ja maastokarttojen punainen ruudukko liittyy muinaisjäännösrekisterin muutoksiin GPS-paikannus helpottuu yhteiskäyttöisyys erilaisten paikkatietojärjestelmien kanssa alkuvaiheessa tulisi vielä ilmoittaa, kumpaa järjestelmää käytetään (KKJ vai YKJ)

31 kaivauspaikan tutkimushistoria
aiemmat tutkimukset ja löydöt alueelta (viittauksia mahd. historiallisiin lähteisiin) kaivauksen toteutus, kaivaustekniikka ja dokumentointi kaivauksen sijoittaminen maastoon, peruslinjat, koordinaatisto, kiintopisteet kaivausalueet, koeojat, koekuopat turpeen poisto, miten tapahtunut kaivettujen kerrosten paksuus dokumentointi ja siinä apuna käytetyt laitteet kaivaushavainnot ja rakenteet maalajit - likamaat (kulttuurikerros) stratigrafinen kuvaus alueelta - horisontaali- ja vertikaalianalyysi likamaaläikkien ja -kuoppien sijoittuminen havaittujen rakenteiden ominaispiirteet ja sijoittuminen kulttuuri- ja löytökerrosten paksuus löydöt kannattaa käyttää apuna erilaisia taulukoita ja diagrammeja tilastolliset analyysit ja niiden esittämistä helpottavat kuvat käyttökelpoisia tekstiosassa kuvaillaan ja selitetään em. diagrammeja analyysit selitetään esim. luuanalyysin ja ajoitusnäytteiden tuloksia yhteenveto yhteenveto edellisistä kappaleista omat tulkinnat Har

32 INVENTOINTIRAPORTIN Har213 RAKENNE 2.12.2002 
kansilehti sisällysluettelo tiivistelmä johdanto tutkimusalueen luonne hakemistot kohdekuvaukset luettelot kuvataulut liitteet

33 Kannattaa perehtyä inventointijulkaisuun 
Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toim. Päivi Maaranen, Museovirasto ja Tuija Kirkinen, Helsingin yliopisto. Museovirasto. Helsinki 2000. Liite 2. s Pirjo Uino: Inventoinnin raportointi ja muinaisjäännösrekisteri - alustava ohjeisto Har

34 Har213 Kohdenumero 2.12.2002 kolmiosainen numerosarja:
kuntanumero (000) valtakunnallinen kuntanumero välitunnus (00) 01 = kiinteä muinaisjäännös 04 = irtolöytöpaikka 09 = tarkastettu kohde, jossa ei ole todettu muinaisjäännöstä, esim. luonnonmuodostuma tai mahd. sellainen 00 = väliaikainen tunnus, ns. tentatiiviryhmä - kohteen luokittelu toistaiseksi avoin kohdetunnus (0000) juokseva numero kunnassa alkaen numerosta 0001

35 Har213 Kiinteän 2.12.2002 muinaisjäännöksen rauhoitusluokka
1 = valtakunnallisesti merkittävä, säilyminen turvattava kaikissa olosuhteissa 2 = kohteen arvon selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia 3 = tuhoutunut ja/tai loppuun saakka tutkittu, ei enää rauhoitettu