Arviointi Miksi arvioida? Arviointi koulussa

Esitys aiheesta: "Arviointi Miksi arvioida? Arviointi koulussa"— Esityksen transkriptio:

1 Arviointi Miksi arvioida? Arviointi koulussa
Motorisen kehityksen testit Kuntotestit Psykososiaalinen arviointi ICF Tämän luennon tavoitteet ovat: saada opiskelijat ymmärtämään arviointitiedon merkitys kuvailla erilaisia testausmenetelmiä ja arvioinnin työkaluja Osa testeistä on vähemmän käytössä Suomessa, joten mukaan on otettu uutena myös koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen -testistö, joka on yleisesti käytössä suomalaisissa kouluissa.

2 Arviointi “Arviointi on asianmukaisen ohjelman suunnittelun, käyttöönoton ja evaluoinnin kulmakivi” Lieberman and Houston-Wilson 2002 Arviointi on toimintaan, aktiivisuuteen ja osallistumiseen liittyvien ilmiöiden tieteellinen mittaus- ja tulkintaprosessi. Standardiarvioinnin tyyppejä Normeihin viittaava Kriteereihin viittaava Sisältöön viittaava/ohjeistus Arvioinnin täytyy heijastaa täsmällisesti sitä, mitä oppilaat pystyvät ja eivät pysty tekemään suhteessa opetussuunnitelman sisältöön. Huono, keskeneräinen tai epäoikeudenmukainen arviointi tuottaa heikkoa ja virheellistä tietoa, jota ei voida hyödyntää yksilöllisen opetussuunnitelman muokkaamisessa. Tehokas arviointi auttaa sopivien tavoitteiden ja päämäärien löytämisessä kaikille oppilaille ja voi todella auttaa oppilaan taitojen kasvamisessa. Normeihin viittaava arviointi liittyy testistöön, joka on kokeiltu sadoille tai tuhansille tietyn ryhmän jäsenille. Testistön tuloksista saadaan normit kyseiselle ryhmälle (samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat), jolloin samanlaisia asioita voidaan verrata keskenään. Normeja voidaan ilmaista monilla eri tavoilla, kuten prosentteina standardipisteistä. Esimerkiksi näin tehdään Bruininks-Oseretskyn motoristen taitojen testissä (Test of Motor Proficiency-2) ja Koululaisten kunnon ja liikehallinnan testistössä (Nupponen ym. 1999). Kriteereihin viittaavat testit antavat tietoa tietyn taidon tai kyvyn osaamistasosta sekä arvioivat saavutuksia kehityksen virstanpylväiden tai pienimmän kuntotason mukaan. Nämä kriteerit voivat muodostaa osan lapsen opetussuunnitelmasta. Tuloksia ei verrata normeihin, lapsi joko osaa tai ei osaa suorittaa taidon tai vastata pienimpään standarditasoon. Esim. Karkeamotoriikan testi (Test of Gross Motor Development-2, TGMD-2; Ulrich 2000). Sisältöön viittaavat testit riippuvat enemmän opettajasta tai luokasta, ja ne suunnitellaan vastaamaan ja arvioimaan juuri sitä mitä tunnilla opetetaan. Tähän saattaa kuulua ohjeistuksen laatiminen tiettyyn kykyyn liittyen, jossa oppilaalle selitetään selvästi, miten, kuinka usein ja missä yhteydessä taito suoritetaan. Prosessi, tuote ja parametrit voidaan sitten arvioida.

3 Arvioinnin tehtävät Toteava tehtävä Ohjaava tehtävä Motivoiva tehtävä
Tietoa oppilaan suorituskyvystä Oikeanlaisen tuen ja ryhmän löytäminen Oppilaiden edistymisen seuranta Ohjaava tehtävä Tavoitteiden asettaminen Liikuntatunnin suunnittelu Motivoiva tehtävä Tulosten parantaminen Urheiluun osallistuminen ja luokittelu Arviointia tarvitaan päätöksentekoa ja suunnittelua varten. Onnistunut liikuntakokemus vaatii realistiset tavoitteet sekä niiden huomioimisen liikuntatuntien suunnittelussa. Puutteelliset tiedot oppilaiden kyvyistä, erityisesti niiden joilla on erityistarpeita, voi aiheuttaa epäonnistumisen kokemuksia liikunnan parissa. Arvioitaviin taitoihin kuuluvat mm. motoriset taidot, tiettyihin urheilulajeihin liittyvät taidot, fyysinen kunto sekä asenne liikuntaa kohtaan. Arviointia voidaan tehdä myös liikuntasuunnitelmien suhteen. Arvioinnissa voidaan tällöin käyttää sekä formaalisia että epämuodollisia metodeja. Formaalit metodit voivat olla hyödyllisiä esimerkiksi verrattaessa oppilaiden edistymistä muiden koulujen ja alueiden oppilaisiin. Arviointia tarvitaan myös yksilöllisten opetussuunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen sekä niiden sopivuuden arvioinnissa. Saadut tiedot toimivat pohjana uusien tavoitteiden asettamisessa. Oppilaiden suorittama toistensa arviointi tai itsearviointi voivat tarjota hyviä kasvatuksellisia kokemuksia liikuntatunnilla.

4 Arviointikysymyksiä Suoritus – Osaako oppilas taidon?
Toiminnallinen pystyvyys – Käyttääkö oppilas taitoa aktiviteeteissa huvin vuoksi ja/tai kunnon kohottamiseksi? Suoritusstandardit – Täyttääkö oppilas ikäryhmänsä standardit muodon, etäisyyden, täsmällisyyden, nopeuden ja toiminnan osalta? Rajoitukset – Onko oppilaalla menestymistä rajoittavia lihasjännityksen, luiden tai nivelten poikkeavuuksia ja/tai kontraindikaatioita, jotka pitää ottaa huomioon? Kehitystaso– Onko muoto epäkypsä, kypsä vai sovellettu vastaamaan poikkeavuuksia? Tällä dialla esitellään joitakin kriteereitä, joita voidaan käyttää apuna monissa eri arviointimuodoissa.

5 Testaustilanne Erityisesti vammaisen lapsen testauksessa huomioitava:
Suoritukset voivat vaihdella, jännitys Toisten läsnäolo voi häiritä Anna selkeät suoritusohjeet ja varmista ymmärtäminen Lääkityksen vaikutukset huomioitava Optimaalisen ympäristön luominen Neutraali palautteenanto Yllä on listattu muutamia esimerkkejä testaustilanteessa huomioitavista asioista erityisesti vammaisen lapsen kohdalla. Testaajan tulisi pyrkiä luomaan hyvä suhde testattavaan, jotta testitilanne olisi mahdollisimman turvallinen ja testattava pystyisi olemaan tilanteessa luontevasti.

6 Arviointi koulussa Strukturoitu opetus palvelee oppimisen arviointia
Arvioinnin tukena: Systemaattinen havainnointi Epäsystemaattinen havainnointi Erilaiset testit Motorisen kehityksen testit Liikuntataitojen oppimista mittaavat testit Fyysistä kuntoa mittaavat testit Systemaattisessa havainnoinnissa opettaja tarkistaa jokaiselta oppilaalta saman liikkeen tai suorituksen onnistumisen. Epäsystemaattinen havainnointi tarkoittaa oppilaan toiminnan yleistä tarkkailua liikuntatunnilla. Havaintojen pohjalta oppilaalle annetaan palautetta. Arviointitietoa saadaan myös erilaisten testien avulla, kuten testaamalla motorista kehitystä, fyysistä kuntoa ja liikuntataitojen oppimista. Liikuntatunnilla tulisi arvioida oppimistulosten lisäksi myös oppimisprosessia. Arviointitietojen pohjalta laaditaan tavoitteet sekä suunnitellaan liikuntatunteja. Seuraavaksi tarkastellaan Suomessa yleisesti käytössä olevaa koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen -testistöä sekä muutamia motorisen kehityksen testejä, jotka antavat tarkempaa tietoa oppilaan vahvuuksista sekä mahdollisista motorisista häiriöistä. Näistä testeistä TGMD-2 ja Movement ABC-2 ovat käytetyimmät Suomessa.

7 Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen
Suunniteltu suomalaisille koululaisille Sisältää 12 kunnon ja liikehallinnan mittaria Arvioinnin tehtävät: Oppilas saa tietoa suorituskyvystään ja sen kehittymisestä Opettaja saa tietoa opetusryhmien kehityksestä Mittarit liikuntatuntien opetussisältöinä ja kasvatuksellisina välineinä Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen -testistö (Nupponen ym. 1999) on laajasti käytössä suomalaisissa kouluissa. Testistö mittaa 11–18 -vuotiaiden nuorten kuntoa ja liikehallintaa. Näistä 12 testistä opettaja voi valita kullekin opetusryhmälle sopivimman testikokonaisuuden tilan, välineiden ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Testin viitearvot ovat vuodelta 1998. Kyseinen arviointimenetelmä antaa oppilaalle tieto omasta suorituskyvystään, minkä tarkoituksena on näin tukea oppilaan minäkäsitystä. Opettaja voi puolestaan käyttää testistöä pohjana liikuntatuntien opetussisältöjen suunnittelulle ja samalla seurata opetusryhmiensä kehitystä.

8 Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen
Liikuntakyvyt on jaettu kunto- ja liikehallintakyvyiksi Mittarit: Kestävyyssukkulajuoksu, istumaan nousu vaiheittain, istumaan nousu 30 sek, sukkulajuoksu, edestakaisin hyppely, vauhditon pituushyppy, vauhditon 5-loikka, eteentaivutus, flamingoseisonta, 8-kuljetus, käsipainonnosto, tarkkuusheitto ja kiinniotto Kuntokyvyt: kestävyys (aerobinen, anaerobinen, nopeuskestävyys), voima, nopeus, notkeus Liikehallintakyvyt: tasapaino, suuntatarkkuus, yhdistely, muuntelu, voimaerottelu, nopeuserottelu, ajoitustarkkuus

9 Motorisen kehityksen testit
Karkeamotorisen kehityksen testi (Test of Gross Motor Development-2) Bruininks-Oseretskyn motoristen kykyjen testi (Test of Motor Proficiency-2) Peabodyn motorisen kehityksen asteikko (Developmental Motor Scales 2) Lapsen liikkumisen arviointi (Movement Assessment Battery for Children, Movement ABC) Yllä listatut testit kuuluvat yleisimmin käytettyihin välineisiin motorisen kehityksen arvioinnissa. Niistä keskustellaan yksi kerrallaan myöhemmin tällä luennolla.

10 Karkeamotorisen kehityksen testi (TGMD-2)
Normi- ja kriteeritesti 3–10 -vuotiaille Koostuu 12 eri karkeamotorisen taidon arvioinnista Arvioi 6 liikkumis- ja 6 esineen käsittelytaitoa mittaavaa osioita Liikkumisliikkeet: juoksu, laukka, konkkaus, loikka, tasaponnistus, sivulaukka Esineen käsittelyliikkeet: kahden käden mailasivulyönti, pallon pompotus, kiinniotto, potku, yliolanheitto, vieritys TGMD-2 on yksi eniten käytetyistä testeistä sen käytännöllisen luonteen vuoksi, sillä oppilaat tekevät arvioitavia liikkeitä tavallisesti osallistuessaan liikuntatunneille. Testiä voidaan käyttää kriteeripohjaisena tai normeihin liittyvänä metodina verraten tuloksia yleiseen populaatioon.

11 TGMD-2 Oppilaalle annetaan selkeät ja lyhyet ohjeet
Suorituksessa on kaksi yritystä, jotka molemmat arvioidaan ja pisteytetään joko ”1” tai ”0”, suurin kokonaispistemäärä 48 Painotetaan karkeamotorisen taidon kehittymistä tulosten sijaan Ei tarvita erityisiä välineitä Testi sopii hyvin tehtäväksi myös koulussa, sillä testaaja, tässä tapauksessa liikunnanopettaja, oppii käyttämään testiä jo lyhyen harjoittelun jälkeen. Lisäksi testiin ei tarvita erityisiä välineitä, vaan liikuntasalin tilat ja välineet riittävät pitkälti.

12 Bruininks-Oseretskyn motoristen kykyjen testi 2
4–21 -vuotiaille Arvioi motorisia kykyjä, toimintahäiriöitä ja motorisia viivästymiä Normipohjainen testi Ikäkausittain lasketut standardipisteet Lyhyt versio 14 osiota ja pitkä versio 46 osiota Bruininks-Oseretskyn motoristen kykyjen testi (2) on yksi eniten käytetyistä motoristen taitojen arvioinnin testeistä Yhdysvalloissa. Testistä on kaksi versiota: lyhyen version toteuttaminen kestää minuuttia per henkilö ja pitkän version minuuttia. Testin avulla pystytään arvioimaan lasten ja nuorten hieno- ja karkeamotoriikkaa, arvioimaan ja kehittämään motorisia harjoitusohjelmia sekä arvioimaan lasten motorisia toimintahäiriöitä. Testin pistemäärän antama tulos kuvaa millä ikätasolla lapsen motorisen taidon osa-alueet ovat.

13 Bruininks-Oseretskyn motoristen kykyjen testi 2
Testit on ryhmitelty seuraavien alueiden mukaan: Molemminpuolinen koordinaatio Yläraajojen koordinaatio Juoksunopeus ja ketteryys Yläraajojen nopeus ja näppäryys Tasapaino Voima Reagointinopeus Visuaalinen motorinen kontrolli Jokainen testattava alue sisältää useita erillisiä testejä, kuten esimerkiksi tasapainoon sisältyy kahdeksan alatestiä pitkässä versiossa ja kaksi lyhyessä. Niihin kuuluvat mm. seisominen lattialla yhdellä jalalla kymmenen sekunnin ajan ja kanta-varvas-kävely viivaa pitkin kymmenen askeleen verran jne.

14 Bruininks-Oseretskyn motoristen kykyjen testi 2
Tuloksena saadaan kokonaisvaltainen motorisia kykyjä mittaava arvo Nämä voidaan myöhemmin jakaa neljään motorisen alueen yhdistelmään Tarkka käsien hallinta Käsien koordinaatio Kehon rakenne Voima ja ketteryys Jokainen neljästä alueyhdistelmästä jakaantuu edelleen kahtia: Tarkka käsien hallinta: hienovarainen motorinen tarkkuus ja motorinen integraatio Käsien koordinaatio: käsien näppäryys ja molemminpuolinen koordinaatio Kehon rakenne: tasapaino sekä juoksunopeus ja ketteryys Voima ja ketteryys: yläraajojen koordinaatio ja voima

15 Peabodyn motorisen kehityksen asteikko 2
Arvioi karkea- ja hienomotorisia taitoja Normipohjainen testi 0-6 -vuotiaille Kohdistettu lapsille, joilla on lievä tai keskiverto kehityksen viivästymä 249 testiosiota 6 alueelta Testi kestää arviolta minuuttia Normeihin viittaava testi: Arvioi motorisia taitoja suhteessa vertaistovereihin 0-6-vuotialle: Testi on järjestetty kronologisesti ikäryhmien sisällä (esim. 0-1 kuukautta) 249 testiosiota: Testiosioiden suuri määrä edustaa suurempaa otosta käyttäytymisestä kuin mitä monissa muissa testeissä on, mikä antaa tälle testille etulyöntiaseman muihin perustesteihin verrattuna. Tämä testi on tarkoitettu 0-6 -vuotiaille lapsille, joten tämä testi ei sovellu kouluikäisten motoristen taitojen testaukseen.

16 Peabodyn motorisen kehityksen asteikko 2
Alakategoriat: Refleksit Paikallaan olo (tasapaino) Liikkuminen Esineiden käsittely Tarttuminen Visuaalis-motorinen integraatio Refleksit: 8 osiota, mittaa lapsen kykyä reagoida automaattisesti ympäristön tapahtumiin Paikallaan olo (tasapaino): 30 osiota, mittaa lapsen kykyä säilyttää vartalonsa hallinta ja tasapaino Liikkuminen: 89 osiota, mittaa lapsen kykyä siirtää vartalonsa yhdestä pisteestä toiseen Esineiden käsittely: 24 osiota, mittaa lapsen kykyä heittää, ottaa kiinni ja potkaista palloa Tarttuminen: 26 osiota, mittaa kykyä käyttää käsiä ja sormia Visuaalis-motorinen integraatio: 72 osiota, mittaa kykyä integroida ja käyttää visuaalisen havainnoinnin taitoja monimutkaisten silmän ja käden koordinaatiota vaativien tehtävien suorittamisessa Toinen testi joka keskittyy vauvoihin ja taaperoihin on Bayleyn vauvojen kehittymisen asteikko (Bayley Scales for Infant Development). Tämä testi arvioi 1–42 kuukauden ikäisten vauvojen ja pikkulasten kehityksellistä toimintaa. Testissä mitataan kognitiivista ja motorista aluetta sekä käyttäytymistä.

17 Lapsen liikkumisen arviointi (Movement ABC-2)
Standardoitu normipohjainen testi Yleisesti käytetty testi Euroopassa Antaa laadullista tietoa siitä, miten lapsi lähestyy tai suorittaa motorisia tehtäviä Neljä ikäryhmää: 4-6v, 7-8v, 9-10v, 11-12v Jokaisessa ryhmässä tehtävät on ryhmitelty kolmen otsikon alle Movement ABC-testi (Movement Assessment Battery for Children – 2) on todella helppokäyttöinen testistö, joka tarjoaa normeja lasten kouluunmenoa ajatellen. Testit ovat erittäin relevantteja ja liittyvät tavalliseen liikunnanopetukseen ja liikuntatehtäviin. Joka tehtävälle annetaan aikarajoitus ja kaksi yritystä, yksi kummallekin kädelle.

18 Movement ABC-2 Muodostuu kolmesta taitoalueesta:
Käsien näppäryys Heitto ja kiinniotto Tasapaino Suoritusta haittaavat tekijät Jokaista yritystä seuraavat laadulliset kysymykset, asentoon ja tehtävään mukautumiseen liittyen Käsien näppäryys sisältää kolme osiota: tappien sijoittaminen, langan pujottelu ja piirustuskoe Heittoja kiinniotto: kaksi osiota, kiinniottaminen molemmilla käsillä ja hernepussin heittäminen kohteeseen Tasapaino: kolme aluetta, yhden laudan tasapaino, kanta-varvas-kävely eteenpäin, matolta toiselle hyppely Testien lopuksi kirjataan suoritusta haittaavia tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa lapsen suoritukseen. Tämä on kyllä/ei-lista, joka koostuu pääosin negatiivisista käyttäytymisistä, jotka ovat saattaneet rajoittaa suoritusta, esim. sekava, rauhaton, passiivinen jne. Kun yritykseen käytetty aika on merkitty ylös, lapselta kysytään sarja laadullisia kysymyksiä, jotka liittyvät hänen keskittymiseensä ja suoriutumiseensa tehtävästä. Esim. puutappien sijoittelutehtävän kysymyksiin sisältyy “istuma-asento on huono, ei katso pelilautaa, etenee liian nopeasti ollakseen tarkka”. 18

19 Movement ABC:n hyödyt Eri ikäisten lievien motoristen häiriöiden tunnistaminen Motorisen toimintatason määrittäminen Kliininen arviointi ennen liikuntaohjelman suunnittelua Laadulliset kysymykset voivat selittää suorituksen epäonnistumista Väliintulon vaikutuksen arviointi Tutkimuskäyttö Lapsiystävällinen ja helppo ottaa käyttöön Koska kyseessä on normipohjainen testi, sitä voidaan käyttää minkä tahansa liikuntatunnilla suoriutumista rajoittavan motorisen vaikeuden arvioinnissa. Yksi tämän testistön pääasiallisista hyödyistä on laadullisissa kysymyksissä, joissa huomioidaan lapsen keskittyminen jokaisen tehtävän kohdalla sekä testin lopuski. Käytännössä tiedämme, että asenne vaikuttaa suoriutumiseen monissa testeissä, ja kun asenne paranee, niin käy usein myös testitulokselle. Testiformaatti ei vaadi muodollista harjoittelua eikä sisällä monimutkaisia laskutoimituksia, joten se sopii hyvin myös koulussa tehtäväksi. Testi on lisäksi helppo ottaa käyttöön ja tulkita. Yksi tämän testistön mahdollisista huonoista puolista on se, että se ei tarjoa tietoa motorisesta suunnittelusta, molemminpuolisesta integraatiosta tai peräkkäisyydestä. Se ei myöskään tunnista huonojen testitulosten syiden lähteitä. 19

20 Kunnon arvioiminen Fyysisen kunnon arvioinnin osa-alueet:
Hengitys- ja verenkiertoelimistö Lihasvoima ja kestävyys Kehon koostumus Liikkuvuus Fitnessgram (Coopers Institute) Brockportin fyysisen kunnon testi (Brockport Physical Fitness Test, BPFT) Standardoituja toimintakykyyn liittyviä kuntotestejä voidaan käyttää kuntotason arvioinnissa. Niiden avulla voidaan arvioida myös oppilaan edistymistä liikunnanopetusohjelmassa. Testausta voidaan käyttää apuna opetettaessa oppilaille heidän terveyteensä ja kuntoonsa liittyviä asioita. Testaaminen voi myös motivoida oppilaita parantamaan testituloksia ja liikkumaan aktiivisemmin. Standardoitua yleistä testausta voidaan kritisoida siitä, että sillä on vain vähän käytännön relevanssia testitilanteen ulkopuolella. Lisäksi se tarjoaa vain vähän tietoa ohjauksen tarpeesta yleisessä liikunnanopetuksessa.

21 Fitnessgram Kriteeripohjainen testi lasten fyysisen kunnon arviointia varten 6 testiosiota Iät vaihtelevat 5 ja 17+ välillä Jokaisen ikäryhmän jokaista testiä varten perustetaan kunnolliset kuntoiluvyöhykkeet Niille, jotka eivät voi suorittaa tiettyä testiä, ehdotetaan vaihtoehtoista testiä Testistössä on annettu ohjeita osioiden sovelluksista erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä ajatellen Tämä on laajalti hyväksytty testistö Yhdysvalloissa, joka on helppo jakaa kaikille oppilaille. Tavoitteena on olla terveysvyöhykkeellä, joka vastaa oloa 20 ja 60 välillä prosenttipisteissä.

22 Fitnessgram Aerobinen kestävyys: kestävyyssukkulajuoksu
Kehonkoostumus: ojentajien ja pohkeiden ihopoimut Vatsarutistus Punnerrus Yksi ylävartalon nosto: kaksi yritystä Eteentaivutus toinen jalka koukussa Punnerrus- ja rutistustesteissä käytetään myös ajastinta Vaihtoehtoiset testit ovat: Aerobinen kestävyys: 1600 metrin juoksu-/kävelytesti Kehonkoostumus: Painoindeksi Punnerrus: Leuanveto, muokattu leuanveto tai tangosta roikkuminen koukistetuin käsin

23 Brockportin fyysisen kunnon testi (BPFT)
Kriteeripohjainen testi Testi suunniteltu erityistä tukea tarvitseville vuotiaille nuorille 27 testiosiota, joista kullekin nuorelle valitaan 4-6 osioita Käytetään viisiaskelista prosessia sopivien testien valitsemiseksi Testistön kohderyhmänä ovat nuoret, joilla on joko kehitysvamma, selkäydinvamma, synnynnäinen epämuodostuma, amputaatio tai älyllisen kehityksen viivästymä. Vammasta riippuen oppilaille voidaan suositella tiettyjä testiosioita ja opettajia rohkaistaan henkilökohtaistamaan testausta. Tähän kuuluvat oppilaan terveyteen liittyvien tekijöiden tunnistaminen, oppilaan kuntotason huomiointi, arvioitavan kuntoilun osatekijöiden ja alatekijöiden valinta, testiosioiden valinta tekijöiden mittaamista varten sekä terveyteen liittyvien, kriteeripohjaisten standardien valinta kunnon arviointia varten. Pelkästään erityisryhmille tarkoitettuja tiettyjä testiosioita varten on saatavilla erityisiä standardeja.

24 Brockportin kuntotesti
Aerobinen toimintakyky Kehon koostumus Tuki- ja liikuntaelimistön toimivuus, lihasvoima/kestävyys Liikkuvuus Tuki- ja liikuntaelimistön toimivuus, lihasvoima/kestävyys Vartalonnosto Penkkipunnerrus Hallitsevan käden puristusvoima Isometrinen punnerrus Punnerrus Punnerrus istuen Punnerrus käsipainoilla Hauiskääntö vastaotteella Työntö/kävely (40m) Pyörätuolin luiskatesti Vatsarutistus Muokattu vatsarutistus Suorilla käsillä roikkuminen Leuanveto Leuanveto (muokattu) Kehonkoostumus Ihopoimun mitta Painoindeksi Aerobinen toimivuus PACER-testi (20m tai 15m) Aerobisen liikkeen Target-testi (Target Aerobic Movement Test) 1600 metrin juoksu/kävely Notkeus Eteentaivutus toinen jalka koukussa Olkavenytys Apleyn testi (muokattu) Thomasin testi (muokattu) Target-venytystesti

25 Psykososiaalinen arviointi
Laaja arvioinnin alue Mittaa minäpystyvyyttä, yhtä itsensä toteuttamisen perusosaa Havainnollinen: Esimerkiksi Lofopt-asteikko psykiatrisille potilaille. Havaitsee poikkeavuuksia normaalissa motorisessa käyttäytymisessä, tunnesuhteissa, itsetunnossa ja fyysisessä aktiivisuudessa. Itsearvioiva: Esimerkkejä: vartalon asennetesti, vartalonmuodon kyselylomake, Rosenburgin itsetuntoasteikko, Harterin itsehavainnoinnin välineet ja itsensä kuvailun kyselylomakkeet Psykososiaalista arviointia ei yleisesti käytetä liikunnanopetuksessa, mutta koska itsensä toteuttaminen on soveltavan liikuntakasvatuksen tavoite, se on harkitsemisen arvoinen arvioinnin alue. Tämä alue on laaja sisältäen mm. asenteet, kiinnostuksen kohteet, arvot, uskomukset ja persoonallisuuden. Winnickin teksti kuvaa Gallon (2003) arviointiasteikkoa, joka on suunniteltu arvioimaan tunteiden aluetta painottaen etikettiä, reiluutta ja kommunikointia luokkatovereiden ja ohjaajan kanssa. Tämä dia korostaa kahta mittausapuvälineiden tyyppiä, joita voidaan käyttää mittaamaan minäpystyvyyden aluetta. Tämän alueen arvioinnissa saavutettua tietoa voidaan käyttää yksilöllisten tavoitteiden asettamiseen sekä sen mittana, millainen vaikutus ohjelmalla on psykososiaalisen alueen kehitykseen. Poikkeukset normeista saattavat myös korostaa tarvetta väliintulolle.

26 ICF-tarkistuslista Kattava holistinen arviointi, joka perustuu ICF-malliin Tallentava Kaksiportainen luokitus, jossa neljä osa-aluetta Pääluokkien alla 123 aihealuetta arviointia varten Jokainen osa sisältää asteikon, joka arvioi vamman laajuutta ja sitä, miten se vaikuttaa suoritukseen ja kapasiteettiin. Viitataan määreinä ICF – International Classification of functioning = kansainvälinen toiminnan luokitus. ICF-tarkistuslista on käytännöllinen työkalu henkilön toimintaan ja vammaan liittyvän tiedon selvittämisessä ja tallentamisessa. Sillä on paljon erilaisia käyttömahdollisuuksia, esim. kliinisessä harjoittelussa, sosiaalityössä ja soveltavassa liikuntakasvatuksessa. Kokonaisen kyselylomakkeen täydentämiseen tarvitaan melko paljon aikaa. ICF-malli esiteltiin tarkemmin Vammaisuuden määrittelyn malleja -luennolla.

27 ICF-tarkistuslista Osiot: 1a: Kehon toiminnan vammat
1b: Kehon rakenteiden vammat 2: Toiminnan ja osallistumisen rajoitukset 3: Ympäristötekijät 4: Muu asiaan liittyvä informaatio Liitteet 1a: Kehon toiminnan vammat: Ensimmäisellä viikolla listattu kehon toimintojen lista arvioidaan alaotsikoiden alla. Esim. älyllinen kehitys sisältää 11 alakategoriaa, joihin kuuluvat tietoisuus, muisti ja kieli. Nämä arvioidaan 9-kohtaisella asteikolla. 1b: Kehon rakenteiden vammat: Ensimmäisellä viikolla listattu kehon rakenteiden lista arvioidaan alaotsikoiden alla. Esim. hermoston rakennetta arvioidaan kahden alaotsikon alla: aivot ja selkäydin & ääreishermosto. Nämä arvioidaan vamman laajuuden perusteella ja myös vamman tason muutoksella ajan kuluessa. 2: Toiminnan ja osallistumisen rajoitukset: Ensimmäisellä viikolla listattu toiminnan ja osallistumisen lista arvioidaan alaotsikoiden alla. Käytössä on kaksi määrettä: 1. Suorituskyky – joka kuvailee henkilön todellista suoriutumista senhetkisessä ympäristössä ja 2. Kapasiteetti – joka kuvailee toiminnan rajoitusten laajuutta kuvaamalla henkilön kykyä suoriutua tehtävästä ilman avustusta. 3: Ympäristötekijät: Viikolla 1 listatut kontekstuaaliset ympäristötekijät arvioidaan alaotsikoiden kanssa. Määreisiin kuuluu sekä rajoittavia että helpottavia tekijöitä, ja ne arvostellaan asteikolla 0-4. 4: Muu asiaan liittyvä informaatio: Tähän osaan tallennetaan henkilökohtaisempaa tietoa, jota ei ehkä ole kerätty arvioinnissa aikaisemmin. Esimerkiksi voidaan kuvailla henkilökohtaisia tekijöitä kuten elämäntyyliä ja sen vaikutuksia toimintaan. Liitteet: Tähän kuuluu kolme osaa: 1. Lyhyesti tietoa terveydestä; 2. Yleisiä kysymyksiä osallistumiseen ja aktiviteetteihin liittyen (itsestä huolehtiminen, kotielämä, ihmistenvälinen vuorovaikutus jne.) ja 3. ohjeet ICF-tarkistuslistan käyttöä varten.

28 Lähteet Block M. E. (2000) A Teachers Guide to Including Students with Disabilities in General Physical Education. 2. painos. Brookes. Lieberman L. J. ja Houston-Wilson C. (2002) Strategies for Inclusion: A Handbook for Physical Educators. Human Kinetics. Nupponen, H., Soini, H. & Telama, R. (1999). Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. Jyväskylä: Likes. Rintala, P., Huovinen, T. & Niemelä, S. (2012): Soveltava liikunta. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168.

29 Lähteet Sherrill C. (2004) Adapted physical activity, recreation, and sport: crossdisciplinary and lifespan. London: Boston: McGraw-Hill. 6. painos. WHO (2002) Towards a Common Language for Functioning, Disability and Health: ICF. Winnick J. P. (toim.) (2005) Adapted Physical Education and Sport. 4. painos. Human Kinetics