Elokuva-analyysi II Tyyli.

Esitys aiheesta: "Elokuva-analyysi II Tyyli."— Esityksen transkriptio:

1 Elokuva-analyysi II Tyyli

2 Elokuvan tyyli Tyyli syntyy elokuvallisten keinojen enemmän tai vähemmän systemaattisesta käytöstä Keinojen käytön syyt voivat olla teknis-taloudellis-käytännöllisiä tai esteettisiä. Tyyli voi toteutua eri tasoilla - ajankohta, maa, tyylisuunta, lajityyppi, ohjaajan tyyli, yksittäisen elokuvan tyyli. Tyyliin liittyvät odotukset ohjaavat osaltaan elokuvan seuraamista. Mitä omaperäisempi tyyli, sitä haastavampi katsomiskokemus. Elokuva johdattaa seuraamaan itseään tietyllä tavalla. Tyylin eri tasojen havaitseminen on suurelta osin intuitiivista.

3 Tyylin funktioita Ohjaa katsojan huomion keskittymistä
Artikuloi elokuvan antamalla sille tietyn ilmiasun Synnyttää lajityyppiodotuksia Ohjaa diegeesiksen hahmottamista: aika, tila, kausaliteetti Säännöstelee tarinainformaatiota ja siten tarinan hahmottamista ja dramaturgiaa Ohjaa yksityiskohtien havaitsemista ja merkityksellistymistä Antaa elokuvalle tietyn affektiivisen sävyn (hektinen-rauhallinen, iloinen-surullinen, loistelias-pelkistetty)

4 Tyyli suhteessa motivaatioihin
Realistinen – kompositionaalinen: todenkaltaisuus vs. tyylittely Transtekstuaalinen – taiteellinen: konventionaalinen vs. innovatiivinen Kompositionaalinen – taiteellinen: eri elementit kerronnan palveluksessa vs. enemmän tai vähemmän autonomisia

5 Tyyliä analysoitaessa on
määriteltävä/ tunnistettava elokuvan muotoa luova periaate: kertova, argumentoiva, assosiatiivinen, abstrakti formaali systeemi. määriteltävä/ tunnistettava hallitsevat tekniikat; käytetäänkö niitä vallinneisiin normeihin tuketuvalla vai niistä poikkeavalla tavalla. selvitettävä miten ja mihin tyylilliset keinot ohjaavat katsojan huomion keskittymistä. pantava merkille toistuvat ja varioidut keinot – millaisia odotuksia ja muistumia, paralleeleja ja kontrasteja ne synnyttävät? määriteltävä edellisten funktiot tarinan, teemojen, kerronnan, audiovisuaalisen ilmaisun kannalta

6 Tyyli suhteessa kerronnan elementteihin
Näyttämöllepano lavastus, puvustus näyttelijäntyö valaistus Kameratyö rajaus kameran liikkeet optiikka Leikkaus Rytmi: otoskestot vaihteluineen ajan, tilan ja kausaliteetin konstruointi metaforiikka Musiikki tunnelma aikakausi tarinafunktio Kuvan, äänen ja tarinan suhde

7 Methods of formal style analysis
Measurement: mainly shot durations Classification: mainly framings Numeration: features such as framings and shot-countershot patterns, as well as rhyming patterns, parallels and contrasts. Contextualization (internal): Many classifiable features are such that at least some degree of contextualisation is needed in order to explain their stylistic function within the film or individual scene at hand. Description: Contextualisation typically leads to description, as when a stylistic device such as camera movement creates a particular perceptual or dramatic effect. Generalization: General stylistic observations might be made on the basis of how patterns emerge from the way individual scenes have been realized. Interpretation: Assessing why certain stylistic choices have been made requires understanding of the narrative context and sensitivity to thematic concerns

8 Bordwell’s notion of flourish
“ornamental or decorative function of style” based on “exhibiting perceptual qualities or patterns.” “a potential disparity between the stylistic system and the syuzhet system.” “a stylistic device or pattern is operating decoratively when it appears to exceed its denotative, thematic, or expressive function.” flourish as “the expression of the joyful exuberance of the craftsman who displayed both his skill an inventiveness.” ... “an unlikely decorative choice that displays a degree of technical virtuosity and that pushes toward narrative self-consciousness.” the entire film can be organized according to distinct and developing principles → parametric narration. “certain stylistic events can crystallize the creator’s unique sensibility.”

9 Stylistic effects of cinematic innovations
What have been the stylistic effects of, say, introduction of sound, colour, widescreen or 3-D in terms of motivation: realistic-artistic: have these innovations in some given instance increased verisimilitude or stylization? transtextual-artistic: to what extent and in what respects have such innovations taken place in terms of established norms (e.g. Classical Hollywood Style) and in what ways have they led into discarding norms and eventually establishing new ones? compositional-artistic: what kind of salience have these innovations had - to what kind of stylistic flourishes have they given rise?