Elinvoiman eväät – kunta elinvoiman johtajan

Esitys aiheesta: "Elinvoiman eväät – kunta elinvoiman johtajan"— Esityksen transkriptio:

1 Elinvoiman eväät – kunta elinvoiman johtajan
Jarkko Huovinen

2 Lähtökohta Uusi Kunta 2017 työssä, jonka perustehtävä
Rakentaa yhdessä kuntien kanssa visio ja toimintamallit siitä, millainen on erilaisissa ympäristöissä elinvoimainen kunta, elävä itsehallinto ja suomalainen kunnallishallinnon järjestelmä.

3 Elinvoima – mitä se on? Elinvoima on tahtoa ja kykyä, sekä mahdollisuuksia ja voimavaroja uudistua eli kehittää tai synnyttää, toimeenpanna ja saavuttaa asioita. Elinvoima ilmenee muutoksena, uudistumisena ja vahvistumisena, kehityksenä ja kasvuna, lisääntymisenä ja moninkertaistumisena, vaurastumisena. Elinvoima luo elinvoimaa. Elinvoima rakentuu paikallistaloudessa kuntalaisten, yritysten ja yhteisöjen kautta Kunta omilla toimenpiteillään luo toimintaympäristöä kuntalaisten valinnoille sekä yritysten ja yhteisöjen toiminnalle Kansakunta – tai yritys – voi olla hetkellisesti hyvin kilpailukykyinen, mutta sen jatkuva menestyminen perustuu uudistumiskykyyn, jonka elinvoima mahdollistaa. Uudistumiskyky edellyttää paitsi tahtoa myös voimavaroja uudistua eli kehittää ja toimeenpanna asioita. Kuntanäkökulmasta tämä tarkoittaa riittävän vahvoja peruskuntia, jotka kykenevät vastaamaan asukkaidensa peruspalveluista ja organisoimaan ne kustannustehokkaasti. Suuruuden etujen rinnalla on kuitenkin pystyttävä ylläpitämään avoin luottamuksellinen ilmapiiri ja tiivis vuorovaikutus ihmisten ja yhteisöjen välillä, mikä rohkaisee uusien ajatusten esittämiseen ja toteuttamiseen. Uudistukset syntyvät vuorovaikutuksesta ja erilaisten näkökulmien luovasta jännitteestä. Keskeistä on saada jännite purkautumaan tavalla, joka vahvistaa niin aineellista kuin henkistäkin hyvinvointia.

4 VETOVOIMAINEN YMPÄRISTÖ
ELINVOIMAINEN KUNTA VETOVOIMAINEN YMPÄRISTÖ →VIIHTYMINEN, UUSIA IHMISIÄ, SITOUTUMINEN PAIKKAKUNTAAN VAHVA KUNTATALOUS → RIITTÄVÄSTI RESURSSEJA UUDISTUSTEN TOTEUTTAMISEEN KILPAILUKYKYINEN YRITYSKANTA → TYÖPAIKKOJA, TOIMENNTULOA JA TURVATTUA ARKEA SOSIAALINEN PÄÄOMA JA YHTEISÖLLISYYS → VUOROVAIKUTUS LISÄÄ KUNTALAISTEN AKTIIVISUUTTA HARRASTAA JA OSALLISTUA YHTEISEEN PÄÄTÖKSENTEKOON OSAAMINEN JA SEN HYÖDYNTÄMINEN → KOULUTUS, TYÖSSÄOPPIMINEN JA KEHITTÄMISYMPÄRISTÖ ANTAA PERUSTAN UUDISTUMISELLE PALVELUT → JULKISET JA KAUPALLISET PALVELUT MAHDOLLISTAVAT SUJUVAN ARJEN

5 Elinvoiman eväät -hankekokonaisuuden tavoite
Hankkeen tavoitteena nostaa elinvoimaisuuden vahvistaminen entistä näkyvämmäksi osaksi kuntien toimintaa laajasti koko kuntaorganisaatiossa – laajentaa elinkeinopolitiikan käsitettä ja instrumentteja Kuinka elinvoimaisuutta voidaan luoda verkostojohtamisen ja markkinoiden kautta tehtävän johtamisen keinoin (aktivoi kuntalaisia kehittämiseen ja vastuuseen omasta hyvinvoinnista, yrityksiä toimintansa kehittämiseen ja yhteisöjä uusien ratkaisujen hakemiseen toiminnassaan) Jäsentää tekijöitä, joista elinvoima syntyy ja määrittää kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa elinvoimaisuuden kehittymiseen Tuottaa tietoa eri tavoin toteutetun elinkeinopolitiikan vaikutuksista Tarjota kehittämistukea mukaan lähteneille kunnille elinvoimaa vahvistavien toimenpiteiden suunnittelussa (elinvoiman kasvuohjelma) ja tehostaa hyvien käytäntöjen leviämistä kuntakentän sisällä.

6 Elinvoiman johtaminen
Hierarkinen johtaminen (kunnan strategiat, päätökset, organisointi) Markkinoiden johtaminen (Markkinoiden hyödyntäminen) Verkostojohtaminen (kuntalaisten, yritysten, yhteisöjen ja sidosryhmien aktivointi) Elinvoiman johtaminen

7 Elinvoiman eväät ja kunnan rooli niiden kehittämisessä
Millaisista tekijöistä elinvoima koostuu ja Kuinka kunta voi siihen vaikuttaa Johtajuus elementtien tiedostaminen toimintaympäristön antamat edellytykset kokonaisuuden hallinta strategiset valinnat Johtaminen kaupunkiorganisaatiossa - Kaikki kuntaorganisaation yksiköt ja palvelut vaikuttavat elinvoimaan Verkostojohtaminen ja markkinoiden kautta johtaminen - vaikutus kunta- laisten sekä sidosryhmien tekemiseen ja valintoihin Osaamisen johtajuus: Koulutuspolitiikka ja omistajaohjaus verkostojen kautta hankittu osaaminen osaavan työvoiman saanti Elinvoimaa nakertavien tekijöiden minimointi: Syrjäytyminen, ikääntyminen… Hankinnat: Palveluiden kehittäminen Innovaatioiden edistäminen Palvelusektorin kehitys Sosiaaliset kriteerit – syrjäytymisen ehkäisy EU:n valtiontukisäädökset: Infrahankkeet Toimitilat ja tontit Työllisyyden hoito SGEI ja maaseudun peruspalvelut Viihtyisä elinympäristö: Sujuva arki Luonto + rakennettu ympäristö Saavutettavuus Teemoja joihin vaikutus ulottuu Instrumentteja, jotka toteutuksessa syytä tuntea Kuntalaisten muuttuvat roolit ja osallisuus päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä Käyttäjälähtöisyyden edistäminen: kuntalaisten/palvelujen käyttäjien perinteinen kuuleminen uudet innovatiiviset keinot osallistaa palvelujen käyttäjät palvelujen suunnitteluun ja tuotantoon Kuntahallinnossa tulee tiedostaa kunnan mahdollisuudet eri tavoin vaikuttaa alueensa elinvoimaisuuteen. On varsin kapeakatseista olettaa, että vaikuttamisen mahdollisuudet löytyvät vain perinteisen elinkeinopolitiikan tai kaavoituksen keinovalikoimasta. On tunnistettava, että kaikissa kunnan toimialaan kuuluvissa yksiköissä voidaan tietoisesti tukea elinvoimaisuutta. Vahvistammeko esimerkiksi sote –sektorin päätöksillä ihmisten aktiivisuutta kantaa itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, tukeeko liikuntapaikkojen ylläpito yhteistyötä urheiluseurojen kanssa, voidaanko ostopalveluiden kautta haastaa yritykset tekemään kuntapalveluiden tuotekehitystä tai palkkaamaan vammaisia palkkatuella avustaviin tehtäviin. Osa elinvoiman rakentamisesta voidaan toteuttaa kunnan sisäisinä päätöksinä, mutta valtaosa vaikutuksista on saavutettavissa vain markkinoiden kautta tapahtuvan johtamisen (palvelusetelit, hankinnat jne.) tai verkostojohtamisen keinoin. Markkinoiden kautta tapahtuvan johtamisen ja verkostojohtamisen onnistuminen edellyttää esimerkiksi hankintalainsäädännön ja EU:n valtiontukisäädösten mahdollisuuksien ja rajoitteiden tuntemista ( esim. onko vajaakuntoisten työpajatoimintaa harjoittavan yhdistyksen tukeminen valtiontukea, millaisia kriteerejä kilpailuttaessa saa käyttää). SGEI määrittelyn kautta voi avautua yksityisten toimijoiden ja kunnan yhteistyölle aivan uusia mahdollisuuksia sielläkin, missä ei ole toimivia markkinoita. Nämä mahdollisuudet on tunnistettava ja osattava ottaa käyttöön. Elinvoiman eväät –kehittämiskokonaisuuden tavoitteena on saada aikaan tarkastelukehikko, jonka avulla on mahdollista tukea kuntien päätöksentekoa ja auttaa päättäjiä jäsentämään elinvoimaan vaikuttamisen eri kanavat ja niiden mekanismit. Johtajuus edellyttää yhteistyökumppaneiden tunnistamista, tavoitteiden määrittämistä, keinojen valintaa ja resurssien suuntaamista. Päätöksenteko on valintaa ja päättäjällä on myös elinvoimajohtamisessa syytä olla selkeä kuva kokonaisuudesta ja etenemisen eri vaihtoehdoista ennen kuin rationaalinen päätöksenteko on mahdollista.

8 Vaiheistus ja tulokset
Elinvoimajohtajuutta palvelevat esiselvitykset Tulokset hyödynnettävissä sellaisenaan kunnissa Määrittävät elinvoimajohtamisessa kunnilla käytössä olevia instrumentteja  pohjaa vaiheelle 2 2. Kunta elinvoiman johtajana tutkimus ja kehittämisosio Havainnollistaa kuntien vaikuttamismahdollisuuksia elinvoima rakentumiseen: Hierarkisen johtamisen keinoin Markkinoiden kautta Verkostojohtamisen keinoin Sisältää laajan kuntapilotoinnin (työseminaarit, vertaisryhmät, teemaseminaarit) Syntyy tarkastelukehikko, jonka avulla kunnat voivat koostaa elinvoimajohtamisen kasvuohjelman 3. Tarkastelukehikon jalkauttaminen osaksi kuntien johtamista johtoryhmä-, hallitus- ja valtuustotyöpajojen kautta (2013 alkava valtuustokausi)

9 Esiselvityshankkeet Elinvoimaisuuden osatekijöiden määrittäminen
Toimintaympäristössä olevien erojen tunnistaminen ja huomioiminen elinvoimajohtamisen toimenpiteissä Kunta ja osaavan työvoiman saannin turvaaminen Kuntien omistajaohjaus ammatillisessa koulutuksessa ja yritysyhteistyö keinoina työvoiman saatavuuden turvaamisessa Työelämäyhteistyö keinona syrjäytymisen ehkäisyssä Yhteenveto kansainvälisistä kokemuksista työssäoppimisesta syrjäytymisen ehkäisyssä Kuntien elinkeinopolitiikan organisointi elinvoimajohtamisen näkökulmasta Kooste elinkeinopolitiikan organisointitavoista kunnissa Elinvoiman edistäminen ja EU:n valtiontukisäännökset Mallinnetaan päätöksentekoprosesseja Hankinnat osana elinvoiman johtamista Tukimateriaalia hankintastrategioiden laadintaan – esimerkkejä toimintamalleista Uusia keinoja palveluiden kehittämiseen – case vanhuspalvelut Osuustoimintamalli maaseudun vanhuspalveluiden organisoinnissa eri intressiryhmien näkökulmasta Toimintaympäristön potentiaalin hyödyntäminen elinvoiman luomisessa Kuinka kehitetään vetovoimaisuutta rakennetun ympäristön toiminnallisuutta kehittämällä

10 Elinvoiman johtamisen pilotointi
Elinvoiman johtamista käsittelevään osioon otetaan mukaan 15 pilottikuntaan 5 keskuskaupunkia, 5 seutukaupunkia ja 5 maaseutukuntaa Pilottikunnat saavat 3 vuoden aikana: Johdatus elinvoimajohtamiseen – avausseminaari (kaikki pilotit) Elinvoimajohtamisen lähtötilannearvio (kuntakohtainen) Päivän työpaja, jossa käydään läpi tilannetta hierarkisen johtamisen, markkinoiden kautta tapahtuvan johtamisen ja verkostojohtamisen näkökulmista Vertaisryhmän työpajat (2 kpl) Käydään läpi elinvoimajohtamisen instrumentteja ja arvioidaan niitä kunkin ryhmän kuntiin Teemaseminaarit (2 kpl, kaikki pilotit) Käsitellään elinvoimajohtamisen eri tulokulmia (esiselvitykset) Elinvoimajohtamisen kasvuohjelma –työpaja (kuntakohtainen) Luodaan toimenpideohjelma, jolla elinvoimanäkökulmaa tuodaan mukaan kunnan päätöksentekoon Osallistumismaksu Maaseutukunta euroa, seutukaupunki euroa, keskuskaupunki euroa

11 Toteutus ja resursointi
Tavoitteena 3 –vuotinen hankekokonaisuus Kokonaisuutta koordinoiva projektipäällikkö KL:ssa, osahankkeet yhteistyössä tutkimuslaitosten, yliopistojen ja korkeakoulujen, kuntien, maakunnan liittojen, Tem:n, Sitran, yrittäjäjärjestöjen, YTR:n, Kaks:n… kanssa Hankkeet vahvassa vuorovaikutuksessa käytännön tekijöiden kanssa kunnissa – varataan osaamista ja resursseja Rahoitusta haetaan eri lähteistä – tavoitteena laaja yhteistyö Kehittämiskokonaisuuden budjetti noin 1 milj. euroa/ 3 vuotta Vuonna 2011 toteutetaan esiselvitys, jonka tavoitteena juosta hankekokonaisuus kasaan

12 1. Elinvoiman rakentumisen elementit ja niihin vaikuttaminen
Hankkeen tavoitteena on määrittää elinvoimaisuuden osatekijöitä ja etsiä mittareita niissä tapahtuvan kehityksen kuvaamiseen. Tuhlaako kuntarakenne elinvoiman eväitä vai edistääkö se niiden syntyä? Määritetään elinvoimaisuuden elementtejä ja niitä mittaavia indikaattoreita (pohjaa kilpailukykyindeksistä ja vertistä) Määritetään tekijät, joiden kautta kunnat vaikuttavat näihin mittareihin (mukana olevan kuntaryhmän kautta) Määritetään em. vaikutuksissa ilmeneviä eroja eri kuntarakenteilla. Esim. parivertailu: työssäkäyntialueen kokoinen suurkunta (Kouvola) ja pienistä kunnista muodostuva työssäkäyntialue (Lahden seutu) Selvitetään mahdollisuus laatia mittareihin perustuen kuntien / seutujen ranking, jossa vertaillaan elinkeinopolitiikan onnistumista (ei ole sama kuin elinvoiman vertaaminen, koska lähtötaso erilainen). Yhteistyössä: kunnat, tilastokeskus, Tem, yliopisto / tutkimuslaitos

13 2. Osaaminen ja elinvoimajohtaminen
Osaavan työvoiman saannin turvaaminen Ammatillinen koulutus Kuntien omistajaohjauksen kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa – tarvitaanko ammatillisen koulutuksen tulosohjausjärjestelmä Työvoiman tarpeen ennakointi (millaista osaamista ja kuinka paljon  työnantajien työvoimatarve  koulutustarve) Verkostoyhteistyö yritysten kanssa Kunta yritysten tukena osaajien rekrytoinneissa Toimialakohtaisen osaamisen lisääminen hankkeiden kautta (toimialahankkeet ja professuurit) Osaamiseen liittyvän esiselvityksen puitteissa tarkastellaan kunnan roolia yritysten toimintaympäristön kehittäjänä ja toisaalta ammatillisten oppilaitosten omistajana ja rahoittajana. Tavoitteena selvittää kunnan mahdollisuudet vaikuttaa työvoimatarpeiden ja tarjonnan kohtaantoon. Esiselvitys liittyy kiinteästi teeman ympärille perustettavan työryhmän työskentelyyn. Työryhmä toimii esiselvityshankkeen ohjausryhmänä.

14 3. Työelämäyhteistyö ammatillisessa koulutuksessa keinona syrjäytymisen ehkäisyssä
Suomen ammatillisen koulutuksen järjestelmä on tällä hetkellä vetovoimainen, mutta se sisältää kynnyksiä, jotka johtavat siihen, että osa nuorista putoaa kokonaan järjestelmän ulkopuolelle. Syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta tulisi koulutusjärjestelmään lisätä käytännönläheisiä vaihtoehtoja, joissa keskeisessä roolissa on tekemällä oppiminen Tavoitteena löytää keinoja, joilla aktivoidaan nuoria ja vähän kouluttautuneita ammatillisen osaamisen kehittämiseen  Kootaan kansainvälinen vertailu, jossa selvitetään koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen eri muotojen (työssäoppimisjaksot, oppisopimuskoulutus, työkierto, mentorointi jne.) hyödyntämistä eri maissa ja näiden esimerkkien soveltumista Suomen olosuhteisiin.

15 4. Kuntien elinkeinopolitiikan organisointi elinvoimajohtamisen näkökulmasta
Kuntien tavat organisoida elinkeinopolitiikkansa toteuttaminen vaihtelee suuresti. Tavoitteena on tuottaa tietoa eri toimintatavoista ja elinvoimajohtamisen näkökulmasta erilaisissa toimintaympäristöihin. Tavoitteena kuvata elinkeinotoimen eri organisointitapoja verrata niitä keskenään (sis. strategiset kumppanuudet) Organisaatioiden (peruskunta, kehitysyhtiö, maakunnan liitto, teknologiakeskus, matkailuyhtiö…) roolit ja yhteistyö Ostopalveluiden ja verkostoyhteistyön rooli Vertaisverkostojen hyödyntäminen yritystoiminnan kehittämisessä (Koko ja oske –ohjelmat, mentorointi, yritysryhmät) Palveluiden käyttäjien rooli palveluiden kehittämisessä (sosiaalinen media, Living lab jne.) Tavat tukea asiantuntijapalvelun hankintaa pienyritysten kehittämisessä  kytee asiantuntijaverkoston osaamisen mukaan (yritysseteli, kehittämisavustus jne.) Yritys-Suomi yhteistyö kuntien elinkeinopolitiikan näkökulmasta Toteutus: Case –tarkastelu: kuvataan elinkeinopolitiikan organisointi kolmessa esimerkkikunnassa Täydennetään aineistoa case –tarkasteluun pohjautuvalla kyselyllä Tausta-aineisto: Selvitys kuntien elinkeinopoliittisista panostuksista vuonna 2009 Sekesin kyselyt kehitysyhtiöiden toiminnasta Kysely, jonka kautta saatavaa tietoa täydennetään case kuvauksilla Kuinka omistajaohjaus toimii ja miten valta ja vastuu kohdentuvat tekemisessä – kuinka kunnan tavoitteet toteutuvat? Hankerahoituksen hyödyntäminen vai ohjaako rahoitus liikaa toimintaa Yrityskummien toimintamalli – levinneisyys ja kuvaus Koko- ja Oske ohjelmista saadut kokemukset (mitä hyötyä ja kenelle) Kokemukset yritysryhmiin perustuvista kehittämishankkeista + muutama tyyppikuvaus toiminnasta Sosiaalisen median hyödyntämiskeinot ja kokemukset Living Lab –toiminnasta Erilaisten yksityisten asiantuntijoiden hyödyntämiseen suunnatut tuet (yrityssetelit) sekä kuvaus tyypillisistä toteuttamistavoista Kuntanäkökulma YritysSuomi palvelujärjestelmän hyödyistä, resursoinnista ja vastuista Kuntien yrityskiinteistöjen hallinta ja niiden merkitys elinkeinopolitiikassa + mahdolliset ongelmat (luottotappiot jne.) Keskeistä on tarkastella toiminnan ohjausta ja ohjautuvuutta – kuka ohjaa tekemistä ja miten hyödyt realisoituvat Sen ohella, että tiedetään miten on toimittu, on tarpeen selvittää miksi näin on toimittu ja millaisia kokemuksia on saatu Syvennetään resursointikuvausta organisaatioiden rooliin (esim. maakunnan liiton ja kehitysyhtiöiden keskinäinen yhteistyö, tai kehitysyhtiön, uusyrityskeskuksen ja teknologiakeskuksen työnjako)  mikä on kunkin organisaation rooli ja tarvitaanko kaikkia ?

16 5. Elinvoiman edistäminen ja EU:n valtiontukisäädökset
EU:n valtiontukisäädökset (koskee kaikkea julkista rahoitusta myös kuntien yrityshankkeita) rajaavat omalta osaltaan elinkeinopolitiikan keinovalikoimaa ja ennen kaikkea edellyttävät avoimuuteen perustuvien päätösprosessien noudattamista Hankkeen tavoitteena on mallintaa eräitä yleisimpiä päätöksentekotilanteita valtiontukinäkökulmasta, jotta kunnat osaavat hyödyntää säädösten antamat mahdollisuudet ja välttää muotovirheitä päätöksenteossa. Kuvattavat prosessit ovat: yritystilojen rakentaminen, vuokraaminen ostaminen ja myyminen yritystonttien ostaminen, vuokraaminen ja myyminen vesiosuuskuntien ja laajakaistahankkeiden tukeminen takaukset pääomasijoittaminen maankäyttösopimukset elinkeinoyhtiöiden status valtiontukinäkökulmasta Yhteistyössä: Tem (työelämä- ja markkinaosasto), kunnat ja niiden hankintayksiköt, kehittämisyhtiöt Kyse olis ennen muuta kuvata päätöksentekoprosessia EU:n valtiontukisäädösten näkökulmasta. Millaisilla toimilla voidaan pitävästi osoittaa markkinaehtoinen toiminta ja riittävä avoimuus Kuinka mahdollinen tuki voidaan myöntää

17 6. Hankinnat osana elinvoiman johtamista
Kuntien palveluhankinnat on nähty lähinnä vaihtoehtoisena tapana tuottaa palvelu. Oikein toteutettuna hankinta tarjoaa kuitenkin hankkijalle mahdollisuuden palvelun kehittämiseen ja yritykselle tilaisuuden toimintansa laajentamiseen. Miltä hankintaprosessi näyttää tuottavuuden ja elinkeinopolitiikan näkökulmasta?  Hankkeen keskeinen tavoite on tukea hankintastrategioiden laadintaa tavoitteellisuuden näkökulmasta (painopiste toiminnan kehittämisessä ei teknisessä hankintaprosessissa). Tuloksena syntyy hankintastrategiatyön tukimateriaalia. Hankinnat tuottavuuden lisäämisen instrumenttina – yritysten innovaatiopotentiaali kuntapalveluiden kehittämiseen (innovatiiviset hankinnat ja esikaupalliset hankinnat) Innovatiivinen hankinta yrityksen tuotekehityksen vauhdittajana Hankintaosaaminen ja hankintojen organisointi Kuntien hankintojen merkitys markkinaehtoisten palvelutarjonnan kehittymiselle pienillä paikkakunnilla Yhteistyössä: Tem, kunnat, seudulliset hankintayksiköt, yrittäjäjärjestöt, Culminatum Osahankkeen keskeinen tavoite on tukea hankintastrategioiden laadintaa koostetaan opas kuntien hankintastrategiatyötä varten, jossa: esimerkkejä tavoista käyttää hankintaa tuotekehityksen ja elinkeinotoiminnan kehittämisen elementtinä sekä tavoista hyödyntää Tekesin innovatiiviset julkiset hankinnat rahoitusta

18 7. Uusia keinoja palveluiden kehittämiseen (case vanhuspalvelut)
Kunnan elinvoimaisuus syntyy myös yhteisöllisyydestä ja kuntalaisten vahvasta osallisuudesta kuntayhteisöä kehitettäessä. Kunta edustaa yhteisöllistä vastuunottoa, paikallistuntemusta ihmisten asioista ja kansanvaltaista vaikuttamista. Osallistavassa ja asiakaslähtöisessä kunnassa kuntalainen muuttuu palvelujen passiivisesta kohteesta aktiiviseksi kehittäjäksi.* Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan uusia konkreettisia välineitä, kun väestö vanhenee, huoltosuhde vinoutuu ja kunta- ja palvelurakenteet muuttuvat. Tässä esiselvitysosiossa hahmotellaan kuusi erilaista osuuskuntakonseptia maaseutukuntien vanhuspalvelujen järjestämiseen. Kunnan intressissä ovat luonnollisesti kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut. Elinvoimaisuuden vahvistamisessa näkökulman on oltava kuitenkin laajempi. Esiselvityksen tarkoituksena on hahmottaa ja juridisesti taustoittaa se, miten myös kunnan työntekijät, kuntalaiset, palvelujen käyttäjät ja/tai ikäihmisten omaiset voivat osallistua vanhuspalvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen osuuskuntamuotoisena toimintana. Esiselvitysvaiheen jälkeen konsepteja pilotoidaan erillisessä hankkeessa. 7. Uusia keinoja palveluiden kehittämiseen (case vanhuspalvelut) Konsepti 1: Kunta yhteisöjäsenenä Kunnan työntekijät henkilöomistajina Kuntalaiset asiakasomistajina Konsepti 2: Kunnan työntekijät perustavat yhteiskunnallisen yrityksen Konsepti 3: Kuntalaiset/kyläläiset perustavat osuuskunnan itselleen ja myös ulkopuolisille Konsepti 4: Palveluja tarvitsevat ikäihmiset perustavat oman osuuskunnan, johon palkkaavat johdon ja henkilökunnan Konsepti 5: Ikäihmisten muualla asuvat lapset perustavat osuuskunnan järjestääkseen vanhempiensa hoivan Konsepti 6: Alueella toimivat pienet palveluyritykset perustavat yhteisen keskusosuuskunnan esimerkiksi pärjätäkseen kilpailutuksissa * Kuntaliiton Demokratiapoliittinen asiakirja (Keskiössä kuntalainen, 2010)

19 8. Rakennetun ympäristön potentiaalin hyödyntäminen elinvoiman luomisessa
Luodaan menetelmä, jonka avulla voidaan paikallistaa ne rakennetun ympäristön oleellisimmat kehittämistoimet, joihin keskittymällä voidaan lisätä paikallista elinvoimaa. Lähtökohtana on rakennetun ympäristön perusulottuvuuksien synerginen yhdistäminen. Perusulottuvuuksia ovat: morfologinen (fyysiset rakenteet ja yhteysverkostot) sosiaalinen (toiminnalliset ja taloudelliset verkostot paikkoineen) kulttuurinen (rakennetun ympäristön symboliarvot; ympäristö-, taajama- ja kaupunkikuva; ’kolmannet’ paikat) Työssä hyödynnetään TTY/EDGE:n aikaisempia tutkimuksia ”Takaisin kartalle” ja ”Urbaanit kesannot” Toteutuksesta vastaa Ari Hynynen (Prof, Dr, M.Arch) Tampereen teknillisestä yliopistosta

20 9. Kunnat elinvoiman johtajina
Tässä osiossa kuvataan kunnan elinvoimajohtamisen viitekehys ottaen huomioon esiselvityksien tulokset. Tarkastelussa otetaan huomioon hierarkisen johtamisen keinot kunnan sisällä, mark- kinoiden kautta tapahtuvan johtamisen ins- trumentit sekä verkostojohtamisen mahdol- lisuudet. Tämän kokoavan hankeosion tuloksena syntyy elinvoimajohtamisen tarkastelukehikko, jonka avulla kunnat voivat jäsentää alueensa elinvoimaisuuden kehittämisessä käytössä olevia työkaluja, vaikutuskanavia sekä kunnan eri toimintojen ja yhteistyökumppaneiden merkitystä elinvoimaisuuden rakentumisessa. Yhteistyössä: kunnat, Tem, yliopisto / tutkimuslaitos…

21 Aikataulutusta.. Alustava hankesuunnitelma 9/2010
Vihreää valoa talon sisällä 11/2010 Esiselvitys- / kokoonjuoksurahoitus vuodelle 2011 Sparrausryhmä Suunnitelman edelleen kehittäminen ja toteutuksen suunnittelu Asian esittely mahdollisille yhteistyökumppaneille 2–5/2011 Sparrausryhmä Hankesuunnitelma 8/2011 Suunnitelman käsittely KL:n johtoryhmässä 9/2011 Rahoitusneuvottelut ja hakeminen 9/2011 alkaen Pilottikuntien hankkiminen 10-12/2011 Ensimmäisten osahankkeiden käynnistyminen 2012 alusta