Äänen tallennuksen historiaa

Esitys aiheesta: "Äänen tallennuksen historiaa"— Esityksen transkriptio:

1 Äänen tallennuksen historiaa

2 Äänen tallennus: esihistoriaa
Tiettyjä symbolisia merkkijärjestelmiä (foneettinen kirjoitus, nuotintaminen) voidaan tarkastella myös eräänlaisina äänen tallentamisen esimuotoina - sanottu ja soitettu on niiden avulla toisinnettavissa (vaikkakaan ei toistettavissa) Ennen varsinaista äänen tallentamista oli pitkään ollut olemassa mekaanisia soittimia, jotka toisintavat ennalta määriteltyä ääntä, kuten Posetiivi Soittorasia Mekaaninen piano

3 Fonautografi (1857) Varhaisin tunnettu äänen mekaaninen tallennuslaite
Keksijä Édouard-Léon Scott de Martinville Tallensi äänestä lieriölle näkyvän jäljen (uran) Äänen toistaminen ei ollut mahdollista Myöhemmin fonautografi-tallenteita on onnistuttu toistamaan

4 Edisonin fonografi (1877) Ensimmäinen äänentoiston mahdollistava laite
Ääni tallennettiin sylinterille Keksijä Thomas Alva Edison Suurin suosio 1880-luvulta 1910-luvulle

5 Berlinerin gramofoni (1888)
Äänen tallentaminen levylle (1888) Kehittäjä Emile Berliner Syrjäytti Edisonin laitteen 1900-luvun alkupuolella Levysoittimien ensimmäinen versio

6 Elokuvaäänen varhaisvaiheita
Ajatus äänielokuvasta edelsi elokuvan keksimistä (Edison) W.K.L Dicksonin kokeellinen äänielokuva Edisonille 1894 tai 1895 (tallennus fonografilla) Pariisin maailmannäyttely 1900: mm. Gaumontin Chronophone – elokuvaprojektoriin mekaanisesti kytketty gramofoni

7 Valoäänikokeiluja Valoääni: tallennettu ääni sähköksi – valosignaaliksi – tallenetaan filmille — filmiltä taas sähköksi ja ääneksi Eugene Lauste kehitteli 1904 alkaen äänielokuvaa; n jo kohtalaisen toimiva sähköinen systeemi (valoäänen tallennus filmille) Ongelma: vahvistaminen Suomalaisen Eric Tigerstedtin äänielokuvapatentti ja esittely Saksassa 1914 I maailmansodan syttymisen takia Venäjän kansalaiseksi katsottu Tigerstedt karkotettiin ja patentti takavarikoitiin

8 Lausten ääniprojektori ja -kamera (1911-1914)

9 Elokuvaäänen käyttöönoton esteitä 1910-20-luvuilla
kaupalliset syyt: mykkäelokuva oli tuottoisaa sinällään – ei kannattanut investoida uuteen tekniikkaan ”taiteelliset” syyt: mykkäelokuvan tekijät eivät halunneet luopua kehittämästään ilmaisusta; pelkäsivät ”filmatun teatterin” (puheen) paluuta Ensimmäinen maailmansota hidasti kehitystä

10 Äänielokuvan läpimurto

11 Äänen käyttöönotto USA:ssa
The Jazz Singer (1927)

12 Kaksi äänijärjestelmää
Sound-on-film (filmiääni, optinen ääni): ääni valoaalloiksi jotka valokuvattiin filmille 1923: Lee De Forest esitteli nimellä Phonofilm äänen ja kuvan synkronia; jos filmi katkesi, myös sama määrä ääntä pois (toisin kuin erilliselle levylle tallennetussa äänessä) Sound-on-disc (levyääni) Elokuvan ääni erillisellä äänilevyllä, joka synkronoidaan kuvan kanssa 1925 : American Telephone&Telegraphin (AT&T) tytäryhtiö Western Electric kehittämä systeemi

13 Miksi Warner Brothers siirtyi ääneen?
Warner Brothers -yhtiöllä yhteistoimintaa AT&T:n kanssa 1920-luvun puolivälissä (radiotoiminta) - WB kiinnostui myös äänilaitteista WB:n intressi: äänen avulla voitiin leikata kuluja lyhyillä äänielokuvilla voitaisiin korvata elokuva-esityksiin liittyvät elävät musiikkinumerot kustannussäästö: samaa materiaalia voitaisiin myydä myös muille pitkät elokuvat oli tarkoitus esittää vanhaan tapaan

14 Warner Brothers aloittaa äänikauden
WB:n valitsema systeemi sound-on-disc; nimeksi Vitaphone Ensimmäinen julkinen esitys 8 lyhytkuvaa, mm. elokuvatuottajien järjestön johtajan Will Haysin puhe ja ooppera-aaria pääkuva Don Juan (ohj. Alan Crosland, pääos. John Barrymore); äänitettyä musiikkia, mutta ei dialogia  menestys

15 Warnerin alkuvaiheen menestyksiä
The Jazz Singer (1927, ohj. Alan Crosland) pääosassa Al Jolson pääasiassa mykkäelokuva välitekstein (sekä nauhoitettu orkesterisäestys) muutamassa kohtauksessa Al Jolson lauloi ja jopa puhui jonkin verran. Lights of New York (1928, ohj. Bryan Foy) ensimmäinen ”100% all-talkie”: kaikki dialogit äänellä, ei välitekstejä The Singing Fool (1928, ohj. Lloyd Bacon) Al Jolson pääosassa; ensi-illan liput 11$ / kpl ”Sonny Boy”: ensimmäinen elokuvalaulu, joka myi yli miljoona levyä tuotantokulut $ , tuotot $ myös kansainvälinen menestys

16 The Jazz Singerin juliste

17 Al Jolson

18 Äänijärjestelmien kilpailu
Fox-yhtiö ottaa käyttöön sound-on-film -järjestelmä Movietonen 1927 uutisfilmejä: ”Movietone News” RCA (Radio Corporation of America) esittelee sound-on-film -järjestelmä Photophonen 1927 Variable area – mustavalkoinen, perustui mustan ja valkoisen alueen vaihteluun AT&T / Western Electric esittelee oman järjestelmänsä 1928 Variable density – perustui harmaasävyihin WE ja RCA keskeisimmät sound-on-film lisensoijat Vitaphone-tyyppiset sound-on-disc järjestelmät vielä käytössä n. vuoteen 1931 asti sound-on-film systeemien rinnalla

19 Äänen leviäminen monilla teattereilla ei ollut varaa äänilaitteistoihin, varsinkin kun lama iski samoihin aikoihin kun äänielokuvat tulivat monet ensimmäiset äänielokuvat levitykseen sekä ääni- että mykkäversioina kuitenkin n. v puoliväliin mennessä siirtyminen äänielokuvaan oli USA:n elokuvateattereissa käytännöllisesti katsoen täysin toteutunut

20 Varhainen äänielokuvan kuvasuhde 1.17:1 (1.2:1)
-> kuvaa kavennettiin, jotta ääniraidalle jäisi tilaa (William Wellman, Public Enemy, USA 1931)

21 Varhaisen äänitekniikan ongelmia
Mikrofonit omindirektionaalisia (”pallomikrofoneja”): tallettivat äänet joka suunnasta, ei vain puhetta kamerat piti sijoittaa äänieristettyihin koppeihin mikrofonin sijoitus rajoitti kuvattavaa toimintaa (roikkui yleensä yläpuolella, voitiin liikutella rajoitetusti) mikrofonit eivät olleet herkkiä, joten näyttelijöiden tuli puhua selvästi puheopetusta tarvittiin hidastempoisuus; ei tavallisen puheen rytmiä

22 Varhaisen äänitekniikan ongelmia
Ei miksausmahdollisuutta kaikki äänet oli nauhoitettava samalla kertaa jos musiikkia piti olla, se piti soittaa samalla kun kuvattiin mikrofoneja saattoi olla useampiakin (1 keskustelijoille, pari orkesterille); kaikki kuitenkin nauhoitettiin samalla kertaa (ts. miksaus tallennettaessa)

23 Varhaisen äänitekniikan ongelmia
Koppikameroiden rajoitukset kamerakopeissa oli pyörät, mutta lähinnä siksi, että niitä voitiin siirtää kohtausten välillä. Kamera-ajoihin ne olivat kömpelöt; lisäksi kamera-ajoista tuli niin paljon ääntä, että niitä ei voinut käyttää rajoitettu panorointi (uudelleenrajaus) oli mahdollista, koska kameraa voitiin liikuttaa kopin sisällä.

24 Varhaisen äänitekniikan ongelmia
Mykkäelokuvan aikana kehitetystä kuvakerron-nasta ei haluttu luopua: yksi ratkaisu monikameratekniikka 3-4 kameraa; yhdessä esim. normaaliobjektiivi otti kokokuvia, muissa teleobjektiiveilla otettiin puolikuvia huulisynkronin takia kohtaus oli kuvattava eri kulmista samaan aikaan; olisi ollut mahdollista käyttää vain yhtä pitkää otosta, mutta omaksutusta jatkuvuusleikkaussysteemistä ei haluttu luopua (esittelyotokset, cut-ins, kuva-vastakuva) kuvakulmat eivät täysin vastanneet mykän elokuvan kuvakulmia, koska kameroiden sijoittelu oli sen kannalta vaikeaa.

25 Äänielokuva ja kielimuuri
Äänielokuva synnytti uuden ongelman: miten levittää puhuttuja elokuvia kielimuurien yli? alussa riitti pelkkä äänen uutuus (ääni sinänsä oli attraktio) musiikkinumerot eivät vaatineet kielitaitoa äänielokuvan vakiintuessa kysymys puheen ymmärrettävyydestä nousi kuitenkin keskeiseksi

26 Alkuvaiheen ongelmia Miksauksen vaikeudet
uuden äänen dubbaaminen vaikeaa ja kallista kaikki musiikki tuli nauhoittaa samalla kuin dialogi huulisynkronia vaikea saavuttaa Ratkaisuja: tekstitys (ei kaikkien suosiossa) juonitiivistelmät erillisissä ohjelmalehtisissä (hankala) puheen korvaaminen väliteksteillä (ei enää äänielokuva) selostaja (sama ongelma)

27 Ensimmäinen ratkaisu: erikieliset versiot
1929 monet tuottajat päätyivät tekemään samasta elokuvasta useita erikielisiä versioita kielitaidosta riippuen samat tai eri näyttelijät MGM perusti suuren monikielisen tuotanto-ohjelman Paramount teki monikieliset elokuvansa Ranskassa (jopa 14 kieltä) Ajatus: monikielisten tekeminen halpaa, koska voitiin käyttää samoja lavasteita, valoja, käsikirjoituksia, jne. Ongelmia: monien kielten markkina-alueet liian pienet tuntemattomia näyttelijöitä ei haluttu korvaamaan suuria tähtiä

28 Tilanteen vakiintuminen
1931 mennessä miksausongelma ratkaistu: dubbaus mahdollistui oli mahdollista säilyttää alkuperäinen musiikki ja äänitehosteet ja dubata sekaan vain dialogi myös dubatun dialogin ”synkronointi” kehittyi myös tekstitys alettiin hyväksyä aiempaa laajemmin 1932 mennessä nämä kaksi keinoa vakiintuneet äänen tulo kuitenkin lisäsi kansallisesti painottunutta elokuvatuotantoa (omankielinen puhe)

29 Merkittäviä varhaisia äänielokuvia Euroopassa
Saksa: Josef von Sternberg: Sininen enkeli (1930) Fritz Lang: M (1931) Ranska: Jean Grémillon: La petite Lise (1930) Jean Renoir: La Chienne (1931) René Clair: À nous la libérté (1931) Britannia Alfred Hitchcock: Puhtauden lunnaat (Blackmail, 1929)

30 Sininen enkeli

31 M – kaupunki etsii murhaajaa

32 La Chienne

33 A nous la libérté

34 Blackmail

35 Analoginen ääni Levyääni ("sound on disc"; käyttössä 1926-1930)
Optinen ääni ("sound on film"; 1920-luku) Magneettiääni (1950-luku) 1940-luvulta lähtien erilaisia monikanavaäänisysteemejä Fantasound (Disney 1940) Cinerama (1952) Sensurround (1970-luku) Dolby Stereo (1975 alkaen) Aluksi musiikkipainotteisissa elokuvissa (Tommy, Nahsville), mutta yleistyi elokuvien Star Wars (1977) ja Kolmannen asteen yhteys (1978) jälkeen

36 Digitaalinen ääni (1990-l alkaen)
Dolby Digital Dolby Digital on Dolby laboratorion kehittämä digitaalinen monikanavaäänisysteemi 1992: Batman Returns yleensä 5.1-kanavaista versiota (3 eteen, 2 taakse ja subwoofer). Dolby Digitalin data sijaitsee filmin reikien väleissä, mistä se luetaan optisesti DTS (Digital Theatre Systems) DTS on amerikkalaisen Digital Theatre Systemsin (alkujaan Universal Studioiden perustama yhtiö) kehittämä digitaalinen 5.1-kanavainen äänisysteemi. 1993: Jurassic Park DTS-ääni on esitetään teatterissa erillisiltä DTS-levyiltä, Itse filmin laidassa optisten ääniraitojen ja kuvan välissä kulkee aikakoodiraita (muistuttaa morsekoodia), joka tahdistaa kuvan ja levyltä tulevan äänen Varalla filmillä oleva optinen ääniraita (Dolby stereo)

37 Digitaalinen ääni (1990-l alkaen)
SDDS (Sony Dynamic Digital Sound) Sonyn kehittämä digitaalinen elokuvien monikanavaäänisysteemi. 1993: Last Action Hero 5.1 tai 7.1 -kanavainen elokuvaäänentoisto. SDDS-raidat ovat filmin molemmissa ulkoreunoissa rei’ityksen ulkopuolella. Toinen on toisen varmuuskopio ja ne on viivästetty hiukan toisistaan. Vasta kun molempien luku epäonnistuu, kytketään Dolby Stereo valoääni päälle. THX THX ei ole varsinainen äänijärjestelmä, vaan Lucasfilmin kehittämä elokuvateatterien äänistandardi THX –sertifikaatti voidaan myöntää saleille, jotka vastaavat vaatimuksia (kaiuttimet, sijoittelu, istuimien sijoittelu, akustiikka, jne.)