II Ekologia.

Esitys aiheesta: "II Ekologia."— Esityksen transkriptio:

1 II Ekologia

2 4. Yksilöiden sopeutuminen ympäristöön
Sisällys 1. Avainsanat 2. Sopeutuminen 3. Ympäristön resurssit 4. Abioottiset tekijät 1/2 5. Abioottiset tekijät 2/2 6. Optimi- ja sietoalue 7. Yhteyttäminen 8. Kasvien sopeutumiskeinoja 1/3 9. Kasvien sopeutumiskeinoja 2/3 10. Kasvien sopeutumiskeinoja 3/3 11. Eläinlajien sopeutuminen 1/2 12. Eläinlajien sopeutuminen 2/2 13. Reviiri 14. Peritty käyttäytyminen 1/2 15. Peritty käyttäytyminen 2/2 16. Atrapit 17. Opittu käyttäytyminen 18. Tehtävät 19. Kuvat

3 Avainsanat sopeutuminen ekologinen lokero abioottiset tekijät
optimi sietoalue kasvien sopeutumiskeinot eläinten sopeutumiskeinot Kuvatiedosto torvijäkälä

4 Sopeutuminen Jokainen eliölaji on sopeutunut ympäristöönsä ja käyttää sen resursseja. Ekologinen lokero kuvaa kaikkia niitä luonnon tarjoamia resursseja, joita laji tarvitsee. Mitä monimuotoisempi ympäristö on, sitä enemmän on vaatimuksiltaan erilaisia lajeja. Kuvatiedosto torvijäkälä

5 Ympäristön resurssit Resurssivaatimuksia ovat:
bioottiset eli elolliset tekijät abioottiset eli elottomat tekijät kemialliset tekijät fysikaaliset tekijät

6 Abioottiset tekijät 1/2 Vesi suurin osa solujen sisällöstä on vettä
mukana aineenvaihduntareaktioissa Valosäteily fotosynteesin energialähde eri leveyspiireillä erilaiset valaistusolot

7 Abioottiset tekijät 2/2 Lämpösäteily
ääriolosuhteet ovat vaikeimpia, koska veden tulee säilyä nesteenä Alkuaineet elämälle tärkeitä alkuaineita kierrätetään tuottajat, kuluttajat ja hajottajat

8 Optimi- ja sietoalue Lajin kannalta parasta mahdollista määrää tiettyä abioottista tekijää kutsutaan sen optimiksi. Abioottisen tekijän vaihteluväliä, jolla lajin yksilöt kykenevät selviytymään ja lisääntymään, kutsutaan sietoalueeksi. Kuva kirjan sivulta 29

9 Yhteyttäminen Kasvit tarvitsevat valoa, vettä, hiilidioksidia ja ravinteita. Kasvit ovat ekosysteemien tuottajia. Hiilidioksidista ja vedestä yhteytetään auringon valoenergian avulla sokeria ja happea 6H2O + 6CO2 + valo → C6H12O6 (glukoosi) + 6O2) Lisäksi kasvuun tarvitaan ravinteita veteen liuenneina. Kuva kirjan sivulla 28

10 Kasvien sopeutumiskeinoja 1/3
Vesikasvit Kilpukka on irtokelluja, joka kelluu veden pinnalla. Se ottaa kaikki tarvitsemansa ravinteet suoraan vedestä. Ahvenvita myötäilee veden liikkeitä, jottei se vaurioituisi. Kuvat: ylempi saatu luvalla lounaisluonto.net –sivustosta Alempi tiedosto ahvenvita

11 Kasvien sopeutumiskeinoja 2/3
Hernekasvit ja lihansyöjät Hernekasveilla on juurinystyröissään typpibakteereita, jotka pystyvät sitomaan ilmasta typpeä kasvin käyttöön. Kihokki houkuttelee hyönteisiä ja käyttää niiden typpiyhdisteitä lisäravinteinaan. Kuvat: ylempi saatu luvalla lounaisluonto.net –sivustosta Alempi tiedosto kihokki

12 Kasvien sopeutumiskeinoja 3/3
Kosteat ja kuivat kasvupaikat Monilla kasveilla, kuten vuorijalavalla, on ylimääräisen veden poistamiseksi lehdissään tiputuskärjet. Suokukan pienet vahapintaiset lehdet estävät liiallisen veden haihtumisen. Kuvat saatu luvalla lounaisluonto.net –sivustosta

13 Eläinlajit sopeutuvat ympäristöönsä 1/2
Pohjoisilla leveysasteilla eläimet sopeutuvat pitkään talveen ja usein niukkoihin resursseihin: 1. Sopeutumalla talviturkki, rasvakerros, ravinnon muuttaminen 2. Muuttamalla kylmyys, pimeys ja ravinnon puute ajavat linnut lämpimään Kuva kirjan sivulla 29

14 Eläinlajit sopeutuvat ympäristöönsä 2/2
3. Kylmänhorroksella vaihtolämpöiset eläimet 4. Talvihorroksella jotkut tasalämpöiset nisäkkäät 5. Talviunella suurimmat nisäkkäät Yksilö voi myös muuttaa väliaikaisesti käyttäytymistään, esim. joillekin lajeille kelpaavat monenlaiset pesäpaikat.

15 Reviiri eläimen tai eläinryhmän puolustama alue
tarjoaa ravintoa ja pesimäpaikan puolustetaan tai merkitään, jolloin lajin sisäinen kilpailu vähenee koko vaihtelee jopa vuosittain koko ja sijainti on tärkeää lisääntymismenestyksen kannalta

16 Peritty käyttäytyminen 1/2
Eläimillä on geneettisesti määräytyviä vaistotoimintoja: taksia eli suuntausliike kineesi eli liikkumisnopeuden muutos Avainärsyke laukaisee vaistotoiminnon erityisen tehokkaasti. Kuvat kirjan sivulla 32

17 Peritty käyttäytyminen 2/2
Monimutkaisemmillakin eläimillä ärsyke laukaisee vakioliikekaavan. Ulkoiset tekijät ja hormonitoiminta mahdollistavat vaistotoiminnot (esim. lisääntymisvietti). Kuvat kirjan sivulla 33

18 Atrapit Tutkimuksessa käytetään apuna atrappeja: ylisuuri ärsyke
avainärsyke Jos eläimellä laukeaa kaksi vastakkaista vaistotoimintoa, on seurauksena usein sijaistoiminto.

19 Opittu käyttäytyminen
Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että yksilöt pystyvät muuttamaan käyttäytymistään kokemuksen tuloksena tottuminen leimautuminen ehdollistuminen yritys ja erehdys -oppiminen matkiminen oivallusoppiminen Kuvat kirjan sivulla 34, 35 ja 36

20 Tehtävät Ruukkukasvin abioottiset tekijät Talvehtimisstrategiat
Biologiset ilmiöt Itämeren bioottiset ja abioottiset tekijät Eläinten käyttäytyminen

21 1. Ruukkukasvin abioottiset tekijät
Mitkä seuraavista ovat ruukkukasville tärkeitä abioottisia tekijöitä? fosfaattien määrä, ilmanpaine, kilpailevat lajit, kosteus, nitraattien määrä, pH, ravinto, tuholaislajit, tuulensuunta, valon aallonpituus, valon määrä

22 2. Talvehtimisstretegiat
Yhdistä talvehtimisstrategia oikeaan lajiin. Lehtiä ei tarvitse pudottaa, koska niissä on kuivumiselta suojaava vahapinta. Maavarsi talvehtii. Pudottaa lehtensä vähentääkseen haihtumista. Sipuli talvehtii. Talvehtii lehtiruusukkeena. Vain siemenet säilyvät talven yli. koivu krookus pihatähtimö (vesiheinä) puolukka päivänkakkara valkovuokko

23 3. Itämeren bioottiset ja abioottiset tekijät
Selitä ilmiöt biologisilla käsitteillä. Jäkälälajeistamme naavaa ei löydy kaupunkien tai teollisuusalueiden puista, mutta sormipaisukarve kasvaa näilläkin alueilla. Jos puhdistamolta merenlahteen päästettävässä vedessä on paljon nitraatteja mutta ei ollenkaan fosfaatteja, eivät sinilevät voi lisääntyä ja aiheuttaa massaesiintymistä. Kuivalla kankaalla rastaskoiraan reviiri on suurempi kuin lehdossa. Kahdella tervapääskyllä voi olla muuten samanlainen ekolokero, mutta toinen pesii puunkolossa ja toinen kerrostalon seinän kolossa. Kolmipiikki ei pariudu kymmenpiikin kanssa.

24 4. Itämeren bioottiset ja abioottiset tekijät
Itämeren abioottisia ja bioottisia tekijöitä: Listaa viisi abioottista tekijää, jotka vaikuttavat eliöiden elämään Itämeressä. Nimeä kartasta kaksi makeanveden lajia ja kaksi meriveden lajia. Minkä lajin suolapitoisuuden sietoalueen yläraja on 0,7 %? Minkä lajin suolapitoisuuden sietoalueen alaraja on 2,5 %?

25 5. Eläinten käyttäytyminen
Eläinten käyttäytyminen on tyypillisesti lajisidonnaista. Selvitä esimerkein, mitä tarkoittavat avainärsykkeisiin reagoiminen leimautuminen ja yritys ja erehdys. (YO-tehtävä S-08)

26 Vastaus: 1. Ruukkukasvin abioottiset tekijät
fosfaattien määrä, kosteus, nitraattien määrä, pH, valon aallonpituus, valon määrä

27 Vastaus: 2. Talvehtimisstretegiat
1. Lehtiä ei tarvitse pudottaa, koska niissä on kuivumiselta suojaava vahapinta – D puolukka 2. Maavarsi talvehtii – F valkovuokko 3. Pudottaa lehtensä vähentääkseen haihtumista – A koivu 4. Sipuli talvehtii – B krookus 5. Talvehtii lehtiruusukkeena – E päivänkakkara 6. Vain siemenet säilyvät talven yli – C pihatähtimö (vesiheinä)

28 Vastaus: 3. Biologiset ilmiöt
Naava on ilmansaasteiden indikaattorilaji. Sormipaisukarve selviää suuremmissakin saastepitoisuuksissa. Pieni fosfaattien määrä on levien kasvua rajoittava minimitekijä. Vaikka muita ravinteita olisi runsaasti, niitä ei voida tästä syystä hyödyntää. Karummalla kasvupaikalla ravintoa on harvemmassa, jolloin tarvitaan laajempi reviiri riittävän ravinnon määrän turvaamiseksi. Tervapääskyt sopeutuvat käyttäytymisellään ympäristöönsä ja käyttävät alueella tarjolla olevia pesäpaikkoja. Kolmi- ja kymmenpiikki ovat kaksi erillistä biologista lajia, joiden yksilöt eivät pariudu keskenään.

29 Vastaus: 4. Itämeren bioottiset ja abioottiset tekijät
mm. suolapitoisuus, ravinteisuus (nitraattien ja fosfaattien määrä), lämpötila, jääpeitteen paksuus ja kesto, valon määrä (sameus), happimäärä, pH, veden syvyys, rantojen muodot, vallitsevat tuulensuunnat makeanvedenlajit: jokisimpukka, muikku merivedenlajit: meritähti, taskurapu punakampela hapsivita

30 Vastaus: 5. Eläinten käyttäytyminen
Avainärsyke on tietyn perityn vaistotoiminnan laukaiseva ulkoinen, yleensä yksinkertainen ärsyke eli signaali. Avainärsykkeisiin reagoiminen on perittyä käyttäytymistä. Se edellyttää yksilön fysiologista valmiutta. Yleensä reagoiminen tapahtuu vakioliikekaavana. Esimerkki avainärsykkeestä ja siihen reagoimisesta harmaalokkiemon nokan kärjessä oleva punainen täplä, jota poikaset nokkivat saadakseen emon tuoman ruokapalan. Nokan koputus puolestaan on emolle avainärsyke, joka laukaisee oksennusreaktion. Vaistotoimintojen, kuten avainärsykkeeseen reagoimisen, tutkimisessa käytetään atrappeja, jotka ovat ylisuuria ärsykkeitä tai sisältävät vain avainärsykkeen. (2 p.)

31 Vastaus: 5. Eläinten käyttäytyminen b-c
b) Leimautuminen on eläimen oppimistapahtuma heti syntymisen jälkeisenä herkkänä aikana, jolloin eläin sitoutuu eliniäkseen leimautumiskohteeseensa. Esimerkiksi pesäpakoisten sorsien ja kanalintujen poikaset leimautuvat liikkuvaan emoon (tai mahdollisesti muuhun liikkuvaan kohteeseen) ja seuraavat sitä. (2 p.) c) Yritys ja erehdys- käsitepari liittyy oppimiseen, jossa yksilö oppii välttämään esimerkiksi myrkyllistä tai pahanmakuista ravintoa tai vaarallista elinympäristöä, joista sillä ei ole ennestään vaistonvaraista tietoa. Esimerkiksi lintu oppii välttämään kirkasvärisiä ampiaisia. Yritys ja erehdys –menetelmää käytetään eläintenkoulutuksessa. (2 p.)

32 Kuvat

33 Horros

34 Optimi

35 Yhteyttäminen

36 Simpanssit

37 Itämeri

38 Taksia

39 Punatäplä

40 Vakioliike

41 Pavlov

42 Kineesi

43 Reviiri