Mielenterveydestä Antti Alaräisänen

Esitys aiheesta: "Mielenterveydestä Antti Alaräisänen"— Esityksen transkriptio:

1 Mielenterveydestä Antti Alaräisänen
LT, psykiatri, ylilääkäri, Lapin sairaanhoitopiiri

2 Psykiatrian ja mielenterveydenhäiriöiden määrittely
Mitä psykiatrialla oikeastaan tarkoitetaan

3 Mitä on mielenterveys? WHO:
Hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, sopeutuu arkielämän tavanomaisiin haasteisiin, stressiin, kykenee työskentelemään tuottavasti ja hyödyllisesti sekä kykenee antamaan oman panoksensa yhteiskunnalle

4 Psykiatria ja mielenterveyden häiriöt
Psykiatria on lääketieteen erikoisala, jonka tehtävänä on tutkia ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä Mielenterveyden häiriöt eivät ole perinteisessä mielessä samanlaisia tauteja kuin somaattiset sairaudet joihin liittyy yleensä niille ominaisia kudosvaurioita Mielenterveyden häiriöitä luonnehtivat erilaiset psyykkiset oireet, jotka yhdessä muodostavat erilaisia oireyhtymiä Mielenterveyden häiriöitä monenlaisia: - klassiset mielisairaudet eli psykoosit, elimellisten sairauksien ja kemiallisten aineiden aiheuttamat oireyhtymät, älyllinen kehitysvammaisuus, mielialahäiriöt, erilaiset pelot ja ahdistuneisuushäiriöt, poikkeavat psyykkiset reaktiot, elimellisoireiset häiriöt unihäiriöt, syömishäiriöt, seksuaalihäiriöt, käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen liittyvät häiriöt ja päihdehäiriöt

5 Terveen ja sairaan raja eli milloin on kyse häiriöstä
Mielenterveyden häiriöitä eivät ole arkipäivään liittyvät tavanomaiset psyykkiset tilat tai reaktiot - normaali surureaktio menetystilanteessa (milloin voi katsoa päättyvän, alle 2viikkoa?) - ristiriita tai kiista yksilön ja perheen tai ympäristön välillä Psykiatrinen diagnoosi annetaan aina vain yksilöille, ei perheille tai yhteisölle Mielenterveyden häiriöön liittyy toimintakyvyn sekä elämänlaadun laskua Subjektiivinen vs. objektiivinen sairaus

6 Mielenterveyden häiriö
American Psychiatric Association DSM-IV-TR (diagnostic and statistical manual of mental disorders): - Kliinisesti merkitsevä yksilön käyttäytymiseen liittyvä tai psyykkinen oireyhtymä tai oirekokonaisuus, - johon liittyy ajankohtaista haittaa oireina tai toimintakyvyn heikentymisenä - tai johon liittyy merkitsevästi lisääntynyt kuolemanvaara tai vaara kärsiä kivusta, toimintakyvyn haitasta tai vapauden menetyksestä

7

8 Psykiatrinen tautiluokittelu
Psykiatriset diagnoosit perustuvat oireisiin perustuviin luokittelukriteereihin Käytössä kaksi eri järjestelmää: DSM-IV (Amerikan psykiatriyhdistys) ja ICD-10 (WHO) Suomessa käytetään kliinisessä työssä ICD-10 Järjestelmissä on joitain eroja, sopivat käytettäväksi rinnakkain Uudet luokittelut DSM-V ja ICD-11 käyttöön lähivuosina Lääkäri määrittelee potilaalle psykiatrisen diagnoosin diagnoosiluokittelun perusteella jos potilaalla on oireisto joka aiheuttaa kärsimystä tai toiminnantason laskua ja oireisto täyttää jonkun psykiatrisen häiriön kriteerit.

9 Esimerkki: skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10:n mukaan
Vähintään yksi seuraavista yhden kuukauden psykoottisen sairausjakson aikana useimpina päivinä: Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään Muut itsepintaiset harhaluulot Tai kaksi seuraavista: Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat Puheen hajanaisuus Katatoninen käytös Negatiiviset oireet WHO 1993

10 Tahdosta riippumaton hoito
Henkilö voidaan mielenterveyslain nojalla määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: Hänen todetaan olevan mielisairas Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Mitkään muut mielenterveyspalvelujen vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

11 Tahdosta riippumaton hoito: alaikäiset
Alle 18-vuotias voidaan määrätä tahdosta riippumatta hoitoon, jos hänellä on mielisairaus (psykoosi) tai vakava mielenterveyden häiriö. Vakavia mielenterveyden häiriöitä ovat esim. vaikea itsetuhoisuus pitkään jatkunut vaikea anorexia nervosa vaikea masentuneisuus vaikea päihteiden väärinkäyttö, johon liittyy selkeästi tunnistettava mielenterveyden häiriö

12 Mielenterveydenhäiriöstä kärsivän ihmisen kohtaaminen
Asiallisuutta, empatiaa, kunnioittavaa kohtelua, ammatillisuutta, ihmisen kokemusmaailman ymmärtämistä, avoimuutta

13 Psyykkisestä vaivasta kärsivän ihmisen kohtaminen
Psykiatrinen potilas on omista asioistaan vastuussa oleva ja asiantuntijoiden kanssa yhteistyötä tekevä kumppani, ei passiivinen tai alistettu hoidon kohde Tärkeää rauhallinen ja empaattinen lähestyminen, potilaan ongelmien kartoittaminen ja hänen kokemusmaailmansa ymmärtäminen Avoimuus tärkeää, potilaan pitää saada tietää minkälainen arvio hänestä on tehty. Asioiden salailu tai lähettäminen potilaan tietämättä psykiatriseen hoitoon johtaa ongelmiin Potilaan kokemusmaailmaan ei kannata kuitenkaan lähteä täysin mukaan vaan säilyttää ammattimainen asenne. Terveydenhuoltohenkilöstö on asiantuntevaa ammattiapua potilaalle jolla on mielenterveyden häiriöitä.

14 Mielenterveyden arvioimisen mahdollisuuksista
Esitiedot Haastattelu, sekä potilaan että lähipiirin Havainnointi (habitus, käyttäytyminen) Kyselylomakkeet, strukturoidut haastattelut Psykologin tutkimukset Laboratoriotutkimukset, alkometri

15 Psykiatrinen hoitojärjestelmä
Kouluterveydenhuolto Terveyskeskus ja mielenterveystoimistot Erikoissairaanhoito: avohoito ja osastohoito Terapiapalvelut: sekä julkinen että yksityinen sektori Palveluasunnot, toimintakeskukset, järjestöjen toiminta yms

16 Nuoruusikä

17 Nuoruus Aika lapsuuden ja aikuisuuden välillä, yleensä 12-22 ikävuodet
Biologinen kasvu, sukukypsyys, monet aikuistumiseen johtavat psykologiset ja sosiaaliset tapahtumat Varhaisnuoruus: murrosikä, mielialojen ja tunteiden ailahtelu, tunteiden kieltäminen, impulsiivista käyttäytymistä, itsetunnon vaihtelu Varsinainen nuoruus: psyykkinen irrottautuminen vanhemmista, muuttuneeseen kehoon tottuminen Myöhäisnuoruus: arvomaailman, ihanteiden ja päämäärien kehittyminen, persoonallisuuden vakiintuminen Tytöillä aikainen ja pojilla myöhäinen murrosikä liittyy psyykkisiin ongelmiin

18 Nuoruuden tärkeimmät kehitystehtävät
Oman täysikasvuisen sukukypsän kehon psykologinen tunnistaminen ja hyväksyminen Irrottautuminen lapsuuden emotionaalisesta riippuvuussuhteesta ja vanhempien korvaaminen uusien samaistumisten kautta Tasavertaisten ystävyys- ja toverisuhteiden luominen samanikäisiin ja tähän liittyvä oman arvomaailman kehittäminen Oman aikuisen minäkuvan ja identiteetin syntyminen Integroitunut, eheä persoonallisuus ja kyky tasavertaiseen parisuhteeseen

19 Milloin nuorella on mielenterveyden häiriö?
Kehitys on pysähtynyt ja tasapainottomuus aiheuttaa nuorelle selviä haittoja: opiskelu lamaantuu ihmissuhteet lukkiutuvat vaikeat ristiriidat lähiympäristön kanssa nuori ei saa kehityksellistä tukea Merkkinä häiriintyneestä kehityksestä on nuoren käytöksen poikkeavuus kehityksen normaalipiirteistä: nuoren muuttuminen, vetäytyminen toverisuhteista, mielenkiinnon menettäminen ikätovereita kiinnostaviin asioihin, voimakas kuohunta Nuoren oma kokemus avun tarpeesta syytä ottaa vakavasti!

20 Nuoren mielenterveyden häiriön arviointi
Arviota vaikeuttaa nuoren nopea kehitys sekä kehityksen erot eri yksilöiden ja sukupuolten välillä Diagnostiikka on epätarkempaa kuin aikuisilla Diagnoosin lisäksi pitäisi kuvata nuoren kehitysvaihe ja sen mahdolliset häiriöt Häiriintyneen ja normaalin kehityksen raja voi olla joskus vähäinen

21 Nuoruusiän tavallisimmat mielenterveyden häiriöt

22 Nuoruusiän mielenterveyshäiriöiden epidemiologiaa
Mielenterveydenhäiriö 15-25% nuorista Yleisempiä varttuneemmilla nuorilla, kaupungeissa ja alemmissa sosiaaliluokissa Varhaisnuoruudessa pojilla enemmän (käytös ja tarkkaavaisuushäiriöt), varsinaisessa nuoruudessa ja myöhäisnuoruudessa tytöillä (masennus ja ahdistuneisuushäiriöt) Vain 20-40% nuorista joilla mielenterveydenhäiriö on ollut hoidon piirissä Monihäiriöisyys tavallista, jopa puolella Nuoruuden häiriöt jatkuvat usein aikuisuuteen

23 Ahdistuneisuushäiriöt
4-11% nuorista Tavallisimmat yleistynyt ahdistuneisuus, julkisten paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko- oireinen häiriö, paniikkihäiriö Ahdistuneisuushäiriöille tyypillistä voimakas ahdistuksen tunne johon liittyy somaattisia tuntemuksia ja oireita Paniikkihäiriö eli kohtauksittainen ahdistuneisuus alkaa yleensä –vuotiaana, pitkittyy ja kroonistuu herkästi

24 Mielialahäiriöt Nuorten masennuksen kriteereissä masentuneen mielialan lisäksi myös ärtyneisyys Nuorten masennuksessa tyypillisesti voimakkaita, nopeita mielialanvaihteluita, pitkään kestävää ikävystyneisyyttä ja levottomuutta Itsemurha-ajatukset ja yritykset yleisempiä kuin aikuisilla Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä nuorilla yleisemmin psykoottisia oireita kuin aikuisilla Nuorilla masennuksen yhteydessä usein muitakin häiriöitä: ahdistuneisuushäiriö 30-75%, käytöshäiriö 33-83%, alkoholin käyttö 23-25%, muiden päihteiden käyttö % 85% nuorisopsykiatrisessa avohoidossa vakavan masennuksen takia olleista suomalaisnuorista kärsii itsemurha-ajatuksista ja kolmannes yrittänyt itsemurhaa

25 Syömishäiriöt Laihuushäiriö eli anoreksia alkaa yleensä v tytöillä Ahmimishäiriö yleensä v Laihuushäiriö kehittyy yleensä kilteille ja sopeutuvaisille tytöille, joilla ei ennen murrosikää ole ollut ongelmia Laihuushäiriöön sairastuneille yleisiä piirteitä täsmällisyyden tavoittelu ja erilaiset pakkoajatukset Alkaa yleensä salakavalasti näennäisen terveelliseen ruokavalioon pyrkimisen kautta, pikkuhiljaa ravinto käy entistä köyhemmäksi ja liikunnan määrä lisääntyy Vaatii yleensä erikoissairaanhoidon tasoisen arvion ja hoidon

26 Sopeutumishäiriöt Voivat ilmetä masentuneisuutena, ahdistuneisuutena tai käytöshäiriönä Sopeutumishäiriö dg edellyttää jonkun selkeän ulkopuolisen stressitekijän olemassaoloa Sopeutumishäiriö dg jopa 15-65% nuorisopsykiatrisista potilaista Ensisijaisesti lääkkeetön hoito

27 Epäsosiaalisuus: käytöshäiriöt ja väkivaltaisuus
Varhaisnuoruudessa ilkivaltaa, myöhemmin väkivaltaa Lievät yksittäiset normien rikkomiset kuuluvat nuoruuteen Toistuvat normien rikkomiset tai toistuvat rikokset käytöshäiriöitä, käytöshäiriöiden esiintyvyys 6-9% Käytöshäiriöihin liittyy usein päihteiden haitallista käyttöä ja samanaikaisia masennus ja ahdistuneisuus oireita Hoitona moniammatillinen verkostotyöskentely, nuorelle asetettava selkeät rajat kotona ja koulussa Väkivaltaisuus: proaktiivinen vs reaktiivinen - reaktiiviseen väkivaltaan taipuvaiset psykiatrisen hoidon piiriin ja proaktiiviseen kriminaalihuollon tai lastensuojelun piiriin

28 Psykoosit Psykoosi on tila jossa kyky hallita mielen sisäistä ja ulkoista todellisuutta on häiriintynyt Sekavuustilat ja orgaaniset psykoosit: Traumaattiset tapahtumat tai päihteiden käyttö voi laukaista Voimakas tuskaisuus, ahdistuneisuus, ajan ja paikan tajun hämärtyminen, näköharhat Skitsofrenia: Alkaa yleensä myöhäisnoruudessa/varhaisessa aikuisiässä (20v) Voi alkaa kuitenkin nuorempanakin Oireet kuten aikuisilla

29 Nuorten mielenterveyshäiriöiden hoito
Tukea antava hoito: monesti tilannetta selventävä keskustelu auttaa lievemmissä häiriöissä. Nuorisopsykiatrian parissa työskentelevät, koulukuraattori, opinto-ohjaajat, tk-psykologit, opettajat yms Psykoterapia: Erityisesti kerta viikkoinen kognitiivis- behavioraalinen Yhteistyö perheen kanssa Lääkehoito: Monimutkaisempaa ja vaikeampaa kuin aikuisten kohdalla, tarkka tilanteen selvittely ennen hoidon aloitusta, käytössä pääosin samat lääkkeet kuin aikuisilla

30 Päihdehäiriöt Päihdeongelmat voivat alkaa jo lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa, esim. liuottimien haistelulla Alkoholin ja huumeiden käyttö yleistyy nuoruudessa Riskitekijät: Perheeseen liittyvät: vanhempien mt ja päihdeongelmat ja asenne päihteiden käyttöön Nuoreen liittyvät: itsehallinnan ongelmat, vaikeat käyttäytymisen häiriöt, väkivaltaisuus Nuorilla vähemmän somaattisia ongelmia kuin aikuisilla liittyen päihteiden käyttöön Nuorten päihdehäiriön arvioinnissa syytä kiinnittää huomiota käyttöön liittyvään muistamattomuuteen, pakonomaisen aineen käytön tarpeeseen sekä impulsiiviseen iänmukaista kehitystä varhaisempaan seksuaaliseen käyttäytymiseen

31 Päihdehäiriöt Arvioinnissa tärkeää kysyä suoraan päihteiden käytöstä eri päihteiden osalta Tietoa kannattaa hankkia myös koulusta ja vanhemmilta sekä eri viranomaisilta Päihteiden käytön määrä ja taajuus, selviytyminen koulussa, perhetilanne, vapaa-ajan vietto, toverisuhteet Muut samanaikaiset mielenterveyden häiriöt ja häiriöiden alkamisen ajallinen järjestys

32 Päihdehäiriöt Alkoholi Suomessa yleisin päihde, v 2002 kolmannes 9.luokkalaisista pojista ja neljännes tytöistä joi itsensä humalaan ainakin kerran kuukaudessa Suomalaisten huumeiden käyttö ja asenteet: 98fe-36ab805a3f68 Yleisin käytetty huume kannabis, vuonna 2010 noin 12% v nuorista käyttäneet Uutena trendinä muuntohuumeet, synteettiset kannabisjohdannaiset aiheuttaneet psykoottisia tiloja nuorille varsinkin pääkaupunkiseudulla

33 Nuorten päihdehäiriöiden hoito
Perheen aktiivinen mukaanottaminen parantaa hoitotulosta Kognitiivis-behavioraaliset, ratkaisukeskeiset ja nuorten sopeutumiskeinoja edistävät hoitomuodot Tavoitteena pidättäytyminen päihteenkäytöstä ja päihdeongelmaan liittyvien mt-häiriöiden ja sosiaalisten ongelmien selvittely Hoitoon tärkeä integroida useita eri tahoja: psykiatria, koulu, sosiaalitoimi Ensisijaisesti avohoito Laitoshoitoa harkittava: päihdevieroitus, suonensisäisten huumeiden käyttö, samanaikainen vakava mt-häiriö, itsetuhoisuus, aiempien avohoitoyritysten kariutuminen

34 Aikuisiän keskeiset psyykkiset -/ päihdehäiriöt, niiden tutkimus ja lääketieteellinen hoito

35 Masennus hoi50023 Depressio on keskeinen kansanterveysongelma ja painopistealuetta sekä perusterveydenhuollon että psykiatrisen erikoissairaanhoidon työssä. Masennustilasta kärsii vuoden aikana noin 5 % suomalaisista. Masennustilojen tunnistaminen ja erotusdiagnostiikka on tärkeää. Hoidon suunnittelussa keskeisiä kysymyksiä ovat masennustilan vaikeusasteen arviointi ja erottelu ensimmäisen elämän aikana esiintyvän masennustilan (F32) ja toistuvan depression (F33) välillä. Masennustilojen akuuttihoidossa keskeisimpiä spesifisiä hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi osoitetut psykoterapiat.

36 Masennuksen diagnostiikka
Masennustila on oireyhtymä. Sen diagnostiikassa on keskeistä yksittäisten masennusoireiden tunnistamisen ohella nimenomaan itse oireyhtymän toteaminen. Masennustilojen keskeisimmät muodot jaetaan tautiluokitus ICD-10:ssä masennustiloihin (F32) ja toistuvaan masennukseen (F33), jossa potilaalla on esiintynyt masennustila vähintään kerran aiemminkin ja pitkäaikaista ylläpitohoitoa on siksi harkittava.

37 Masennuksen diagnostiikka
Oleellista on, että havaittuja masennustilan oireita on esiintynyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan ja että oireet ovat vaikeusasteeltaan kliinisesti merkittäviä. Diagnoosi edellyttää, että kymmenestä kriteerioireesta esiintyy vähintään neljä. Masennuksen vaikeusastetta arvioidaan ICD-10:ssä oireiden lukumäärän mukaan (lievä 4–5, keskivaikea 6–7 ja vaikea 8–10 oiretta), mutta sitä voidaan arvioida myös oiremittareiden (esim. Hamiltonin depressioasteikko, Montgomery–Åsbergin depressioasteikko, Beckin depressioasteikko) avulla tai masennustilaan liittyvän toimintakyvyn heikkenemisen perusteella. Lievään masennustilaan liittyy subjektiivista kärsimystä mutta toimintakyky on yleensä säilynyt, keskivaikea masennustila huonontaa yleensä selvästi toimintakykyä, ja vaikeasta masennustilasta kärsivä tarvitsee usein apua päivittäisissä toimissaan. Psykoottisessa masennustilassa esiintyy masennusoireiden lisäksi harhaluuloja tai hallusinaatioita.

38

39 Masennuksen erotusdiagnostiikka
Masennustilat tulee erottaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jossa potilaalla on aiemmin esiintynyt maanisia, hypomaanisia tai sekamuotoisia (yhtäaikaisia maanisia ja depressiivisiä oireita) sairausjaksoja. Kaksisuuntainen mielialahäiriö eroaa hoidon suhteen merkittävästi tavanomaisesta masennustilasta, ja sen akuuttihoito kuuluu psykiatrian erikoislääkärille. Masennuspotilaan tilaa arvioitaessa on aina selvitettävä, onko hänellä aiemmin esiintynyt maanisia, hypomaanisia tai sekamuotoisia jaksoja. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnostiikan apuna on suositeltavaa käyttää maanisia oireita kartoittavaa mielialahäiriökyselyä (MDQ)

40 Masennuksen erotusdiagnostiikka
On myös aiheellista selvittää, etteivät masennuksen oireet johdu suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta. Samoin on suljettava pois potilaan muihin sairauksiin käyttämän lääkehoidon (esim. kortikosteroidin tai beetasalpaajan) ja päihderiippuvuuden tai päihteiden väärinkäytön (alkoholi tai amfetamiini) suoraan aiheuttamat masennustilat.

41 Masennuksen erotusdiagnostiikka
Somaattisen erotusdiagnostiikan merkitys on erityisen suuri sellaisilla iäkkäillä potilailla, joilla ei aiemmin ole esiintynyt masennustiloja potilailla, joiden masennuksen oirekuva on epätavallinen, ja potilailla, jotka eivät hyödy depression tavanomaisesta hoidosta. Somaattisesti sairaan potilaan tapauksessa ei aina ole helppoa erottaa somaattisen sairauden ja depression oireita toisistaan. Depression affektiiviset ja kognitiiviset oireet (masentunut mieliala, mielihyvän menetys, huonontunut itsetunto, keskittymisvaikeudet, toivottomuus, itsetuhoajatukset, psykoottiset oireet) johtuvat harvemmin suoraan somaattisesta sairaudesta kuin vegetatiiviset oireet (väsymys, psykomotorinen hidastuneisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen). Somaattisesti sairaan potilaan tapauksessa on siis syytä kiinnittää huomiota erityisesti kognitiivisiin ja affektiivisiin oireisiin.

42 Masennuksen erotusdiagnostiikka
Depressiodiagnoosia ei tehdä, jos kyseessä on lähiomaisen kuolemaan liittyvä normaali surureaktio. Raja surureaktion ja depression välillä on joskus häilyvä. Itsetuhoajatukset, selvät psykoottiset tai psykomotoriset oireet, vaikea oirekuva ja masennusoireyhtymän jatkuminen yli kahden kuukauden ajan eivät enää liity tavalliseen surureaktioon ja oikeuttavat siten depressiodiagnoosin ja depression hoidon. Muiden menetysten tai stressitekijöiden olemassaololla, laadulla tai potilaan tilan psykologisella ymmärrettävyydellä ei ole erotusdiagnostista merkitystä. Oireyhtymän diagnoosi tehdään, kun oirekriteerit täyttyvät.

43 Depression seulonta terveydenhuollossa
Depression tunnistamisen avuksi on kehitetty monia seulontamenetelmiä. Seulonnasta on hyötyä, jos siihen liittyy toimiva paikallinen hoitomalli ja mahdollisuus konsultoida erikoislääkäriä potilaan hoitomyöntyvyyttä ja hoidon tehoa seurataan systemaattisesti. Depression seulonta on suositeltavinta kohdentaa niihin potilasryhmiin, joissa depression esiintyvyys on todennäköisesti suuri. Näitä ryhmiä ovat muun muassa sosiaalisesti moniongelmaiset, epäselvistä somaattisista oireista, kroonisista sairauksista tai kiputiloista kärsivät, pitkäaikaistyöttömät, työuupumuksesta kärsivät ja terveyspalveluja paljon käyttävät, juuri synnyttäneet naiset, muista mielenterveyshäiriöistä kuten ahdistuneisuus-, syömis- ja päihdehäiriöistä kärsivät. Käyttökelpoisia seulontamenetelmiä ovat esimerkiksi suomalainen DEPS Beckin depressioasteikko Prime-MD:n kahden kysymyksen seula (masentunut mieliala ja mielihyvän menetys).

44 Miksi ihminen masentuu
Perimä, temperamentti, ajankohtainen stressi ja varhaiset traumat ovat masennustilan syntyyn altistavia tekijöitä. Osa geneettisestä alttiudesta masennustiloihin välittynee temperamentin kautta, mikä näkyy limbisen järjestelmän korostuneena reagointina emotionaalisesti merkittäviin ärsykkeisiin. Masennustilaan liittyy aivojen toimintahäiriöitä, jotka pääosin normaalistuvat toipumisen myötä. Aivojen rakenne on masennuspotilailla yleensä normaali mutta lieviä poikkeavuuksia voi esiintyä ja osa näistä muutoksista saattaa vahvistua, jos sairaustila jatkuu pitkäaikaisesti.

45 Esiintyvyys Väestötutkimusten perusteella kliinisesti merkittävän masennustilan vuosiprevalenssiksi aikuisväestössä arvioidaan noin 5 %. Masennustilat ovat naisilla noin 1.5–2 kertaa yleisempiä kuin miehillä. Vain vähemmistö depressiota potevista hakee aktiivisesti hoitoa masennukseensa terveydenhuollosta. Hoitoa haetaan sitä todennäköisemmin, mitä vaikeampi ja pitkäkestoisempi masennustila on ja mitä suurempi on siihen liittyvä koettu toimintakyvyttömyys. Myös monihäiriöisyys, erityisesti samanaikainen ahdistuneisuushäiriö, lisää hoidon hakemista. Perusterveydenhuollon potilaista noin 10 %:lla arvioidaan olevan depressio mutta vain osan hakevan siihen aktiivisesti hoitoa, joten masennuksen tunnistaminen on usein vaativa tehtävä. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon potilaista noin puolella on depressio.

46 Monihäiriöisyys Depression vuoksi hoitoa hakevista enemmistö kärsii samanaikaisesti myös jostakin muusta psyykkisestä oireyhtymästä, kuten ahdistuneisuus-, persoonallisuus- tai päihdehäiriöstä. Noin puolet depression vuoksi hoitoon hakeutuneista kärsii jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä. Yleisimpiä ovat estynyt, epävakaa ja vaativa persoonallisuus. Mitä vaikeampi persoonallisuushäiriö on, sitä enemmän sillä on kliinistä merkitystä. Vaativaan, estyneeseen ja riippuvaiseen persoonallisuuteen saattaa liittyä erityinen kroonistumisen riski. Eniten hoitojen valintaan vaikuttaa epävakaa persoonallisuus, jonka oirekuvaan kuuluvat muun muassa taipumukset mielialan epävakauteen, identiteetin häilyvyyteen, myrskyisiin ihmissuhteisiin, impulsiiviseen käytökseen, negatiivisten tunneilmaisujen hallitsemattomuuteen sekä päihteiden käyttöön ja itsetuhoisiin tekoihin. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsii noin 10–15 % depressiopotilaista. Samanaikaista päihderiippuvuutta tai päihteiden – yleisimmin alkoholin – väärinkäyttöä, esiintyy noin 10–30 %:lla depressiopotilaista. Naisilla depressio yleensä edeltää päihdehäiriötä, miehillä taas järjestys on useammin päinvastainen

47 Ehkäisy Depression ilmaantumista on osin mahdollista ehkäistä psykologisten interventioiden kuten ryhmämuotoisen depressiokoulu-intervention avulla, mutta näiden vaikuttavuus on enintään kohtalainen. Ehkäisevät psykologiset interventiot on järkevintä kohdentaa depression vaaratekijöitä omaaviin henkilöihin (mm. synnyttäneet äidit, työttömäksi jääneet, työuupumuksesta kärsivät, kroonisesti somaattisesti sairaat) tai henkilöihin, joilla jo ilmenee masennustilan kehittymisen vaarasta kertovia depressiivisiä oireita. Depressioita voitaneen ehkäistä myös terveiden elintapojen avulla. Masennustilan kehittymisen vaaraa vähentävät esimerkiksi kohtalainen määrä liikuntaa  työstressin ja työkuormituksen vähentäminen sekä humalajuomisen ja alkoholin liikakäytön välttäminen

48 Depression hoito Hoidon lähtökohta on depression diagnosointi.
Depression hoito jaetaan kolmeen vaiheeseen akuuttivaihe, tavoitteena oireettomuus, kestää tämän tavoitteen saavuttamiseen asti jatkohoito, tavoitteena estää oireiden palaaminen (relapsi) ja ylläpitohoito, tavoitteena ehkäistä uuden sairausjakson puhkeaminen. Depression akuuttihoidossa voidaan käyttää vaikuttavaksi osoitettua psykoterapiaa depressiolääkehoitoa tai molempia yhtäaikaisesti taikka joissakin tapauksissa sähköhoitoa, kirkasvalohoitoa tai transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa.

49 Depression hoito Psykoterapiat ja masennuslääkehoito ovat lievissä ja keskivaikeissa depressioissa yhtä tehokkaita oireiden lievittäjänä, ja niiden yhtäaikainen käyttö on tehokkaampaa kuin kumpikin yksinään. Muita tarpeellisia psykososiaalisia tai lääkehoitoja voidaan soveltaa yksilöllisesti. Masennuspotilaat hyötyvät säännöllisestä liikunnasta yksin tai ryhmässä  Hoitoon kuuluu aina häiriötä ja sen hoitoa koskeva potilasopetus (psykoedukaatio). Hoitomuodoista riippumatta masennuspotilas tarvitsee säännöllistä seurantaa sekä akuuttivaiheen aikana että vähintään puolen vuoden ajan sen jälkeen. Näillä seurantakäynneillä kartoitetaan hoitosuunnitelman toteutumista, oiretason toipumista ja hoidon tuloksellisuutta. Hoidossa kartoitetaan potilaan elämäntilannetta, erityisesti mahdollisia depression laukaisseita ja sitä ylläpitäviä kuormittavia tekijöitä, ja tuetaan rakentavia selviytymiskeinoja. Hoitomuodon valintaa ohjaa saatavuuden lisäksi depression vaikeusaste. Muita huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa aiempien depressiojaksojen vaikeusaste, erityisesti jos nämä jaksot ovat olleet nykyistä vaikeampia, psykiatrinen monihäiriöisyys, mahdollisten aiempien hoitoyritysten teho ja haitat, itsemurhavaara, toimintakyky, somaattinen terveydentila ja potilaan omat toiveet hoitonsa suhteen.

50 Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen ja huolellinen erotusdiagnostiikka on tärkeää, jotta potilas saa asianmukaista hoitoa. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy runsasta oheissairastavuutta ja suurentunut itsemurhariski. Puhjettuaan kaksisuuntainen mielialahäiriö on useimmiten krooninen, uusiutuva sairaus. Seurantatutkimusten perusteella potilailla esiintyy oireita noin puolet ajasta ja jaksojen välinen oireilu on yleistä. Hoidossa keskeisintä on ehkäistä jaksojen uusiutumista. Hoidon suunnittelussa on tärkeää kartoittaa, mikä sairauden vaihe kulloinkin on kyseessä ja huomioida sairauden elämänaikainen kulku. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon perustan muodostavat mielialaa tasaavat lääkkeet ja toisen polven psykoosilääkkeet sairauden ajankohtaisen vaiheen mukaisesti. Tiedon jakaminen sairaudesta ja sen hoidosta sekä varhaisoireiden tunnistamisen opetus potilaalle ja perheenjäsenille lisäävät hoidon vaikuttavuutta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat hoidetaan yleensä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

51 Skitsofrenia Skitsofrenia on monimuotoinen psyykkinen sairaus, jonka ennustetta voidaan parantaa varhaisella tunnistamisella ja varhain aloitetulla hoidolla. Skitsofrenian hoito perustuu pitkäjänteiseen, luottamukselliseen hoitosuhteeseen, yksilölliseen, potilaan ja hänen lähiomaistensa tarpeet huomioon ottavaan, säännöllisesti tarkistettavaan hoitosuunnitelmaan. Hoidossa keskeistä ovat Psykoosilääkitys, jossa pyritään pienimpään tehokkaaseen annokseen ja haittavaikutusten minimoimiseen, psykososiaalisen yksilöhoidon spesifiset muodot, koko perheen psykoedukaatio, potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua parantavat psykososiaalisen kuntoutuksen muodot. Pitkäaikaishoidossa tärkeitä seikkoja ovat potilaiden aktiivinen tukeminen pysymään hoidossa, joustavat palvelut kriisitilanteissa, uusien sairausjaksojen ehkäisy.

52 Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10:n mukaan
Vähintään yksi seuraavista yhden kuukauden psykoottisen sairausjakson aikana useimpina päivinä: Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään Muut itsepintaiset harhaluulot Tai kaksi seuraavista: Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat Puheen hajanaisuus Katatoninen käytös Negatiiviset oireet WHO 1993

53 Epidemiologia Skitsofrenian ilmaantuvuus on 0.17–0.54 uutta tapausta vuodessa ja esiintyvyys 1.4–4.6 potilasta tuhatta riski-iässä olevaa henkilöä kohti. Koko väestöstä 0.5–1.5 % sairastaa skitsofreniaa. Elämänsä aikana joka sadas ihminen sairastuu skitsofreniaan (= elinaikainen riski). Miehillä skitsofrenia puhkeaa aikaisemmin kuin naisilla ja johtaa usein syrjäytymiseen, naimattomuuteen, huonoon sosiaaliseen asemaan ja varhaiseen eläköitymiseen. Esiintyvyyslukujen perusteella laskettuna Suomessa on noin 50 000 skitsofreniapotilasta. Heistä noin 6 % on sairaalahoidossa ja vuoden aikana 13 % saa sairaalahoitoa

54 Miksi ihminen sairastuu skitsofreniaan
Skitsofrenian synty voidaan ymmärtää stressi-alttiusmallin eli stressi- haavoittuvuusmallin pohjalta. Tämän mallin mukaan skitsofrenia puhkeaa siihen alttiilla henkilöillä joko sisäisen tai ulkoisen stressin seurauksena. Alttius voi olla perinnöllistä tai varhaiskehityksen aikana syntynyttä tai näiden yhdistelmää. Yleisesti katsotaan, että skitsofreniaan liittyy varhainen keskushermoston kehityksen häiriö, joka altistaa skitsofrenian puhkeamiselle. Sairastumisen laukaiseva stressi voi olla normaaliin aikuistumiseen tai parisuhteen syntyyn liittyvä kehityksellinen tekijä, toksinen tekijä (esim. alkoholin liiallinen käyttö tai huumeiden käyttö) Hoidossa voidaan vaikuttaa sekä alttiuteen (lääkehoito) että stressitekijöihin (psykososiaaliset hoitomuodot).

55 Skitsofrenian oireet Skitsofrenian oireet voidaan jakaa ilmaantumisjärjestyksessä ennakko-oireisiin, joista yleisimpiä ovat: neuroottiset oireet (mm. ahdistuneisuus) mielialaoireet (mm. masentuneisuus, mielialan vaihtelu) tahtoelämän muutokset (mm. apaattisuus) kognitiiviset muutokset (mm. keskittymiskyvyttömyys) fyysiset oireet (mm. unihäiriöt) muut oireet (mm. havaintojen vääristymät ja epäilevyys) käyttäytymisen muutokset (mm. toimintakyvyn heikkeneminen ja ihmissuhteista vetäytyminen) HUOM. jos ilmaantuu ennakko-oireita ja henkilöllä skitsofreniaa sairastava 1. asteen sukulainen on tarkka seuranta tarpeen akuuttivaiheen oireisiin, joista yleisimpiä ovat positiiviset oireet jälkioireisiin, joista yleisimpiä ovat negatiiviset oireet

56 Skitsofrenian oireet Sisältönsä osalta skitsofrenian oireet jaetaan
positiivisiin oireisiin aistiharhat (erityisesti kuuloharhat) harhaluulot (varsinkin eriskummalliset) puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus negatiivisiin oireisiin tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää.

57 Potilas esimerkki I 20-v mies
Masentuneisuutta ammattikoulusta asti, sai kuitenkin ammattitutkinnon tehtyä, armeijasta vapautus Päihteiden käyttöä (imppaus, alkoholi, kannabis, amfetamiini) vairhaisnuoruudesta Ennen hoitoon tuloa muutaman kuukauden ajan vointi huonontunut ja käytös muuttunut erikoiseksi ja vetäytyväksi. Toisaalta myös aggressiivisuutta, perheen koira alkanut pelkäämään. Potilas tuijotellut itseään peilistä. Vanhemmat huolestuneet ja toimittaneet potilaan hoitoon Hoidon aikana ilmeni että potilas kärsi ääniharhoista ja harhaluuloista Psykoosilääkityksellä harhat väistyivät, toimintakyky säilyi huonona ja potilas tarvitsi tuettua asumismuotoa

58 Potilas esimerkki II 40-v mies, työskennellyt asiantuntijatehtävissä IT-alalla Saanut potkut töistä reilu vuosi ennen hoitoonhakeutumista Potilas eristäytynyt kotiinsa Tuli terveyskeskukseen vastaanotolle selvittämään häntä pitkään vaivannutta ongelmaa Potilas epäili että CIA kontrolloi häntä saippuaan lisätyn kemikaalin avulla, ei tuonut esiin ääniharhoja Potilas toimitettiin hoitoon psykiatriseen sairaalaan

59 Harhaluuloisuushäiriöt
Ryhmä häiriötä, joille on ominaista joko yhden ainoan harhaluulon tai toisiinsa liittyvien, tavallisesti jatkuvien ja joskus elinikäisten harhaluulojen kehittyminen. Harhaluulon tai harhaluulojen sisältö on hyvin vaihteleva. Usein ne ovat vainoavia, luultuun ruumiilliseen sairauteen liittyviä tai suuruusharhoja. Ne voivat koskea myös oikeudellisia asioita tai mustasukkaisuutta tai voivat ilmentyä vakuuttuneisuutena siitä, että henkilön keho on epämuodostunut tai, että muut ajattelevat henkilön haisevan tai olevan homoseksuaali. Muuta psykopatologiaa ei yleensä esiinny, ajoittaiset masennusoireet ovat mahdollisia ja haju- tai tuntoharhoja voi joissakin tapauksissa kehittyä

60 Potilasesimerkki 50-v nainen, jolle jalan kipeytymisen seurauksena kehittyi harhaluulo siitä että hänen jalkansa ovat muuttuneet ja tuhoutumassa Potilas ei uskaltanut käyttää jalkineita, mies joutui kantamaan häntä paikasta toiseen ja potilas joutui pyörätuoliin Vaiva parani psyykkisellä tuella ja pienellä annoksella antipsykoottista lääkettä

61 Ahdistuneisuushäiriöt
Ahdistuneisuus on normaali, vaarallisilta tilanteilta suojaava tunnetila. Ahdistuneisuushäiriöstä voidaan puhua, kun ahdistuneisuus on voimakasta, pitkäkestoista sekä psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä rajoittavaa. Kroonisessa tai intensiivisessä ahdistuneisuudessa tilan luonne ja taustatekijät tulee selvittää. Asioiden rauhallinen tarkastelu, syy-seuraussuhteiden kognitiivinen rekonstruointi ja tunteiden erittely potilaan kanssa kuuluvat ahdistuneisuuden hyvään arvioon ja hoitoon. Tilapäinen lääkehoito toimintakyvyn häiriintyessä auttaa sopeutumista. Vaikeassa kroonisessa ahdistuneisuudessa pitkäaikainen lääkehoito on tarpeen. Dissosiaatio liittyy usein psyykkiseen traumatisoitumiseen, ja se voi ilmentyä sekä psykologisina että somaattisina oireina. Dissosiaatio liittyy häiriöön tajunnan, muistin, identiteetin ja havaintojen integraatiossa Ahdistuneisuus on yksi yleisimmistä psyykkisistä oireista. 25 % ihmisistä kärsii ahdistuneisuudesta elinaikanaan, naiset useammin kuin miehet.

62 Ahdistuneisuushäiriöt
Ahdistuneisuuden tunnetta koetaan usein jokapäiväisissä tilanteissa ja siihen liittyy usein huolestuminen tavallisista arkisista asioista. Pitkäaikainen ahdistuksen tunne voi johtaa sekundaariseen suojautumiseen tai sopeutumiseen psyykkisten puolustusmekanismien tai käyttäytymisen avulla. Ahdistus ja sen mahdolliset syyt, kuten vastoinkäymiset,voivat jäädä huomaamatta tai tiedostamatta. Raja normaalin ja sairaalloisen ahdistuneisuuden välillä on liukuva. Tärkeä raja on työ- ja toimintakyvyn säilyminen tai menettäminen.

63 Oireet Kohtauksittainen, tilannesidonnainen tai jatkuva ahdistuneisuus
Pelko, keskittymisvaikeus, motorinen levottomuus, nukahtamisvaikeudet Perifeeriset somaattiset oireet ovat tyypillisiä: sydämentykytys, vapina, huimaus, hikoilu, pahoinvointi, tukehtumisen tunne, tihentynyt virtsaamistarve, vatsatuntemukset, äänenvärinä, punastelu. Jatkuva jännittyneisyys, lihassärky, niskan ja selän jännitys, päänsärky, palan tunne kurkussa, väsymys

64 Paniikkihäiriö Paniikkihäiriötä arvellaan olevan 3(–4) %:lla väestöstä
Paniikkihäiriöön liittyy usein agorafobiaa eli julkisten paikkojen pelkoa. Naisilla paniikkihäiriö on kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Kohtaukset alkavat usein nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa, mutta joskus jo lapsuudessa. Paniikkihäiriöstä toipuu noin kolmasosa, mutta uusiutuminen on tavallista: 40–50 %:lle potilaista jää jonkin verran jäännösoireita. Noin 20 % jää vaikeasti kroonisesti sairaiksi. Aikuisista paniikkipotilaista 25 % on kärsinyt lapsuudessa koulufobiasta.

65 Paniikkihäiriö Uusiutuvia ja odottamattomia kohtauksia esiintyy vähintään 4 kuukauden aikana. Kohtaukset eivät rajoitu erityistilanteisiin tai tiettyihin olosuhteisiin. Kohtausten taustalla ei voida osoittaa elimellistä tekijää. Kohtaus saavuttaa huippunsa 10 minuutissa. Yhden kohtauksen aikana on ollut vähintään neljä seuraavista oireista: hengenahdistus tai tukehtumisen tunne huimaus, epävarma olo, pyörtymisen tunne palpitaatio tai kiihtynyt syke vapina tai tärinä hikoilu pahoinvointi tai vatsavaivat depersonalisaatio tai derealisaatio tunnottomuus, puutuminen tai pistely kuumat aallot tai vilunväristykset rintakivut tai epämiellyttävä tunne rinnassa kuolemanpelko sekoamisen tai itsensä hallinnan menettämisen pelko.

66 Erotusdiagnostiikka Muut psykiatriset sairaudet
Fobiat, ahdistuneisuus, depressiiviset häiriöt Kardiovaskulaariset sairaudet Anemia, takyarytmia, angina pectoris Hormonaaliset syyt Hypertyreoosi, hyperglykemia, menopaussi Hengityselinperäiset syyt Astma, hyperventilaatio, keuhkoembolia, keuhkopöhö Neurologiset sairaudet Aivoverenkierron häiriöt 2, epilepsia Vieroitusoireet Alkoholi, kofeiini, amfetamiini Astman hoidossa käytettävien sympatomimeettien yliannostus voi provosoida paniikkikohtauksen. Feokromosytooma: kohtauksiin liittyy punoitusta, sydämen tykytystä ja selvästi kohonnut verenpaine

67 Hoito Itsemurhavaara on arvioitava ja otettava huomioon.
Usein lääkehoito (masennuslääkkeet erityisesti SSRI) ja psykoterapia yhdessä ovat tarpeen. Antidepressantti yhdistettynä altistukseen on muita hoitomuotoja tehokkaampi lyhytaikainen hoito potilaille, joilla paniikkihäiriöön liittyy agorafobista välttämistä. Lääkärin supportiivinen asenne, kannustaminen, tilanteen jäsentäminen yhdessä potilaan kanssa ja somaattisten oireiden vaarattomuuden selvittäminen ovat hyödyksi. Mahdollinen samanaikainen alkoholiongelma on pyrittävä hoitamaan esim. mini-interventiolla. Alkoholi pahentaa paniikkioireita.

68 Sosiaalisten tilanteiden pelko
Keskeisiä piirteitä ovat sosiaalisten tilanteiden aiheuttama voimakas ahdistuneisuus ja siihen liittyvä välttämiskäyttäytyminen. Esiintyvyydeksi on arvioitu 3–8 % väestöstä. Fobia kohdistuu usein esim: työhön ja vapaa-aikaan liittyviin ruokailu- ja kahvinjuontitilaisuuksiin (kahvikuppineuroosi) esimiesten tai vieraiden ihmisten tapaamiseen esiintymistilanteisiin työskentelyyn toisten nähden ryhmätilanteisiin.

69 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Elinikäinen prevalenssi on noin 4–7 % 2, mutta vain 20–30 % potilaista saa oireisiinsa tehokasta hoitoa. Oireita ovat jatkuva liiallinen ahdistuneisuus, jännitys sekä huolestuneisuus jokapäiväisistä asioista ja tulevaisuudesta. Ahdistuneisuutta on vaikea hallita. Usein ilmenee jatkuvaa sisäistä jännittyneisyyttä, unettomuutta, keskittymisvaikeuksia ja lihasjännitystä. Ahdistuneisuus ei ole mihinkään tilanteeseen sidottu eikä ole kohtauksellista. Esiintyy usein muun samanaikaisen psykiatrisen sairauden kanssa.

70 Ahdistuneisuushäiriöiden hoidon yleisperiaatteet
Häiriön laatu pyritään selvittämään. Hoito perustuu oireiden tunnistamiseen, oikean diagnoosin tekoon, potilaan tiedon lisäämiseen, tilanteen jäsentelyyn ja tunteiden erittelyyn sekä potilaan tilanteen helpottamiseen. Taustatekijöiden ja lääkehoidon tarpeellisuus arvioidaan. Yleistyneen tuskaisuuden, paniikkihäiriön, pakko-oireisen häiriön, sosiaalisten tilanteiden pelon ja sekamuotoisen ahdistuneisuus-masentuneisuustilan lääkehoitolinjoissa on eroja. Vaikeassa kroonisessa ahdistuneisuudessa tarvitaan pitkäaikaista lääkehoitoa esim. antidepressanteilla. SSRI- ja SNRI-valmisteet ovat pääsääntöisesti ensisijaislääkkeitä. Jatkuvaa bentsodiatsepiinilääkitystä pyritään välttämään. Kognitiivinen psykoterapia usein hyödyllistä.

71 Traumaperäinen stressihäiriö
Laajamittaisen äkillisen onnettomuuden jälkeen 50–90 % mukana olleista saa ainakin lyhytkestoisen stressisokin, joka useimmiten täyttää äkillisen stressireaktion diagnostiset kriteerit. Alkuvaiheen oireilu ei välttämättä ennusta pitkäaikaishäiriön kehittymistä. Traumaperäisen stressihäiriön ilmaantuvuudeksi koko eliniän aikana on arvioitu yhteisöstä ja sukupuolesta riippuen keskimäärin 1–11 %, lisäksi jopa 15 % väestöstä on voinut kokea häiriön osittaisia ilmenemismuotoja. Erityisesti altistuneissa väestöryhmissä osuudet voivat olla huomattavasti suuremmat. Stressihäiriöitä esiintyy kaikenikäisillä, myös lapsilla. Tyypillisiä syitä ovat suuronnettomuudet, sota- ja terrorismikokemukset, väkivallan kohteeksi joutuminen tai väkivallan näkeminen, naisilla erityisesti raiskaus.

72 Oireet Traumaattisen tapahtuman jatkuva uudelleen kokeminen
Toistuvat, ahdistavat muistikuvat tapahtumasta Tapahtumaan liittyvät painajaisunet Hetkelliset takaumat ja toistumiskokemukset Voimakas ahdistuneisuus tapahtumasta muistuttavissa tilanteissa Fysiologiset reaktiot traumaattisesta tapahtumasta muistuttaviin ärsykkeisiin Traumaan liittyvien asioiden välttely ja reagointiherkkyyden turtuminen Pyrkimys välttää traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia, tuntemuksia, toimintoja, paikkoja tai ihmisiä Kykenemättömyys muistaa keskeisiä asioita tapahtumasta Yleisen kiinnostuksen lasku, vieraantuneisuuden tunne, tunneilmaisujen rajoittuneisuus, tulevaisuuden näkymien kapeutuminen

73 Oireet Jatkuvat psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oireet
Nukahtamis- ja unessapysymisvaikeudet Ärtyisyys tai vihanpurkaukset Keskittymisvaikeudet Korostunut varuillaanolo Liiallinen säpsähtely Oireilun tulee yleensä (DSM-IV:n mukaan aina) olla kestänyt vähintään neljä viikkoa, jotta se katsottaisiin diagnostiseksi. Traumaattisen tapahtuman ja oireilun alkamisen välinen aika ei saisi ylittää kuutta kuukautta, koska syy- yhteyden toteaminen tämän jälkeen on usein jo arvailua. Häiriön syntyminen edellyttää, että henkilö on kohdannut tapahtuman, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa. DSM- IV:n kriteereissä edellytetään lisäksi, että henkilön reaktio tapahtumaan oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu.

74 Hoito Psykoterapia (ensisijainen) ja/tai masennuslääkehoito
On syytä muistaa traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien alttius itsehoitoon alkoholilla

75 Persoonallisuushäiriöt
Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen. Eri persoonallisuushäiriöissä ongelmana voi olla tapa havainnoida tai tulkita itsen tai toisten tunteita ja ajatuksia, tunneilmaisujen voimakkuus tai häilyvyys, alttius impulsiiviseen käytökseen ja vuorovaikutuskyvyn vaikeudet. Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia, arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.

76 Persoonallisuushäiriöt
Epäluuloiselle(paranoidinen), eristäytyvälle (skitsoidinen) ja psykoosipiirteiselle (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriöille on ominaista käytöksen erikoisuus tai outous.  Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle ("rajatila", "borderline"), huomiohakuiselle ja narsistiselle persoonallisuushäiriöille on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus. Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriöille on tyypillistä ahdistuneisuus ja pelokkuus. Usein henkilöllä ilmenee samanaikaisesti usean eri persoonallisuushäiriön piirteitä. Epäluuloiset, narsistiset, epäsosiaaliset ja pakko-oireiset häiriöt ovat yleisempiä miehillä, kun taas epävakaa, riippuvainen ja huomiohakuinen persoonallisuus ovat tavallisempia naisilla. Hoitona psykoterapeuttiset menetelmät

77 Elimellisoireiset (somatoformiset) häiriöt
Pääpiirteenä ovat toistuva fyysinen oireilu sekä jatkuva pyrkiminen lääketieteellisiin tutkimuksiin, vaikka löydökset ovat toistuvasti normaaleja ja lääkärit vakuuttavat, etteivät oireet viittaa somaattiseen sairauteen. Jos fyysinen sairaus ilmeneekin, se ei selitä oireiden luonnetta ja määrää eikä henkilön ahdistusta ja keskittymistä oireisiinsa. Vaikka oireiden puhkeaminen ja pitkittyminen liittyisi epämiellyttäviin elämäntapahtumiin, vaikeuksiin tai ristiriitoihin, potilas pyrkii vastustamaan yrityksiä  keskustella psykologisten syiden mahdollisuudesta. Näin saattaa tapahtua, vaikka hänellä olisikin masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Oireiden fyysisten ja psyykkisten syiden hahmottaminen jää usein niin pinnalliseksi, että se on turhauttavaa ja tuottaa  pettymyksen sekä potilaalle että lääkärille.  Hoito yleensä hankalaa ja vaatii erityisosaamista (yleissairaalapsykiatria) Usein tarvitaan psykoterapian ja lääkehoidon yhdistämistä

78 Unettomuus Unettomuus on yleinen ja kansanterveydellisesti merkittävä ongelma, joka tulisi osata tunnistaa ja hoitaa kaikkialla terveydenhuollossa. Yleisimmin kyseessä on toiminnallinen unettomuus. Jos ihminen herää aamulla virkeänä ja kokee elämänlaatunsa hyväksi, kyseessä ei ole lääkehoitoa vaativa unettomuus. Kroonistuessaan unettomuus lisää monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua. Unettomuuden diagnoosi perustuu ensisijaisesti huolelliseen anamneesiin, nukkumispäiväkirjan pitämiseen ja kliiniseen tutkimukseen. Lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa keskeisiä asioita ovat potilaan tukeminen, taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsiminen ja käsitteleminen, ohjaus omatoimiseen unihuoltoon sekä tarvittaessa lyhytkestoinen lääkehoito. Kroonisen unettomuuden hoidossa parhaat tulokset saavutetaan kognitiivisella terapialla. Erittäin lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien (midatsolaami, triatsolaami) käyttö tulisi rajata lähinnä sairaaloihin. Unettomuuden taustalla mahdollisesti olevat sairaudet tulee hoitaa asianmukaisesti.

79 Päihdehäiriöt Alkoholin haitallinen käyttö ja alkoholiriippuvuus
Kipu- ja ahdistuneisuuden hoidossa käytettävät lääkkeet Huumeet Sekakäyttö tavallista

80 Päihteiden käytön tunnistaminen
Päihteet aiheuttavat usein terveyshaittoja, joiden vuoksi hakeudutaan hoitoon. Tämä mahdollistaa päihteiden käytön tunnistamisen ja hoidon aloituksen ehkä jo varhaisvaiheessa. Käytöstä kannattaa kysyä suoraan ja selkeästi. Apuna voi käyttää kyselylomakkeita, kuten AUDIT. Kliinisten tunnusmerkkien havainnointi ja löydöksistä keskustelu potilaan kanssa auttavat tilannearviossa. Alkoholi voidaan todeta hengityksen hajusta, alkometrillä tai määrittämällä veren alkoholipitoisuus. Muut päihteet todetaan virtsan kvalitatiivisella huumeseulalla.

81 Päihteiden käytön aiheuttamat oireet
Tajunnantason ja mielialan vaihtelut, aistiharhat Huomioi erotusdiagnostisesti neurologiset sairaudet ja mielenterveyshäiriöt. Huomioi mahdollinen samanaikainen muu sairaus, kuten kallovamma, diabetes tai infektio. Monet epäspesifiset oireet voivat viitata päihteisiin. Poissaolot töistä tai koulusta tai suoritusten heikkeneminen Toimintakyvyn lasku ja keskittymiskyvyttömyys Lasten ja nuorten käytöshäiriöt Pistosjäljet ja pistospaikkojen infektiot Myrkytykset, tapaturma-alttius Unettomuus ja masentuneisuus Epämääräiset vatsavaivat ja selittämättömät kivut Yksityiselämän ja työyhteisön ihmissuhdeongelmat Asumiseen tai talouteen liittyvät vaikeudet Potilaan vaativa ja manipuloiva käyttäytyminen vastaanotolla Kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt

82

83 Yleistä päihdehäiriöistä
Alkavat joskus jopa lapsuudessa/varhaisnuoruudessa, nuoruusiän kehitys tärkeää (tällöin päihteet erittäin haitallisia ja riippuvuus syntyy helposti), voivat seurata läpi henkilön koko elämän Päihteiden käyttöä esiintynyt todennäköisesti koko ihmislajin olemassaolo ajan Päihteiden käyttö yleistä väestössä Päihteiden käytön ongelmaksi muodostumiseen vaikuttavat perinnöllisyys, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät Päihdehäiriön kanssa usein somaattinen tai psyykkinen häiriö Yleisimmät samanaikaiset psyykkiset häiriöt: persoonallisuus-, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt Päihderiippuvuudessa on kyse sairaudesta jonka parantava hoito on raitistuminen

84

85 vuotiaiden miesten yleisimpien kuolemansyiden kehitys :
Alkoholisyyt, sepelvaltimotauti, tapaturmat ja itsemurhat Tilastokeskus 2010

86 Miesten yleisimmät kuolinsyyt 2008
Tilastokeskus 2010

87 Naisten yleisimmät kuolinsyyt 2008
Tilastokeskus 2010

88

89 Alkoholi Työikäisten suurin tappaja
Suomessa kulutus muiden länsimaiden tasolla Haitat kasaantuvat, eniten juova 10% juo puolet kaikesta alkoholista Runsaasti juovia alkoholin suurkuluttajia