Jukka Aaltonen Perhetutkimuksen päivät Jyväskylän yliopisto

Esitys aiheesta: "Jukka Aaltonen Perhetutkimuksen päivät Jyväskylän yliopisto"— Esityksen transkriptio:

1 Jukka Aaltonen Perhetutkimuksen päivät 13.3.2008 Jyväskylän yliopisto
SYSTEEMISEN PERHETERAPIATEORIAN ASEMA PERHETERAPIASSA JA PERHETERAPIATUTKIMUK-SESSA Jukka Aaltonen Perhetutkimuksen päivät Jyväskylän yliopisto c. Jukka Aaltonen

2 1.Mitä on perheterapia? Perheterapia on ammatillinen ja tietoinen pyrkimys ja keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapialla pyritään siihen, että ne ajankohtaisen vuorovaikutusverkon kuviot, jotka ylläpitävät yksilöllistä psykopatologiaa ja estävät kehityksellisesti rakentavia ratkaisuja, muuttuisivat. Tämä tapahtuu erityisesti tavoittelemalla perheen vuorovaikutuksessa olevia myönteisiä voimavaroja ja terveyspotentiaaleja. c. Jukka Aaltonen

3 2.Mitä on systeemisyys? Yleinen systeemiteoria on teoreettinen kokonaisuus, jonka avulla tutkitaan osista muodostuneita kokonaisuuksia, osien dynaamista vuorovaikutusta sekä osien muodostamia organisaatioita kokonaisuuksina. Osien vuorovaikutusta luonnehtii lineaarisen syy-seuraus –mallin sijasta kehämäinen syys-seuraus –malli. Kokonaisuuden osat ovat ”superadditiivisia”: systeemin kokonaistoiminta on enemmän kuin osatoimintojen summa. c. Jukka Aaltonen

4 2.1.Mitä systeemisyys on yleensä psykoterapiassa?
Esim. Freudin strukturaalinen malli "tietoinen"/"tiedostamaton" systeemeinä. ”Systeemiset terapiat", jotka mainitaan usein vakiintuneeksi psykoterapia-muodoksi monissa Euroopan maissa. c. Jukka Aaltonen

5 2.2.Systeemisyys perheterapiassa
c. Jukka Aaltonen

6 2.2.1.PERHETERAPIAA KOSKEVAT SYSTEEMITEOREETTISET PROPOSITIOT
* c. Jukka Aaltonen

7 (i)RAJAT Perhe on systeemi, jolla on rajat ja se on organisoitunut osasysteemeiksi. Perhettä ympäröivä raja erottaa sen laajemmasta sosiaalisesta systeemistä, jonka osasysteemi perhe on. Perhettä ympäröivän rajan on oltava osittain läpäisevä sopeutumisen ja säilymisen takaamiseksi. c. Jukka Aaltonen

8 (ii)VUOROVAIKUTUSKUVIOT
Jokaisen perheenjäsenen ja jokaisen perheen osasysteemin käyttäytymistä determinoi vuorovaikutusmalli, joka yhdistää kaikki perheenjäsenet. Perheen vuorovaikutusmallit ovat perheen sisäisten sääntöjen määrittelemiä ja toistuvia. Perheen vuorovaikutuksen kausaalisuus on kehämäistä. c. Jukka Aaltonen

9 (iii)TASAPAINO JA MUUTOS
Perhesysteemeissä on prosesseja, jotka sekä estävät että edistävät muutosta. Nämä ovat homeostaattisia tai morfogeneettisiä. c. Jukka Aaltonen

10 (iv)TASAPAINO Perhesysteemin yksittäinen jäsen – identifioitu potilas – saattaa kehittää ongelmallista käyttäytymistä, jos perheellä ei ole morfogeneettisiä resursseja. Identifioidun potilaan oireella on positiivinen funktio, koska se pitää yllä perheen homeostaasia. Negatiivinen tai muutosta vähentävä palautekehä pitää yllä homeostaasia. c. Jukka Aaltonen

11 (v)MUUTOS (1/2) Positiivinen tai muutosta lisäävä palautekehä edesauttaa morfogeneesiä ja voi johtaa kiihtyvään muutokseen. Yksilöt tai perheen sisäiset ryhmittymät voivat toimia symmetristen tai komplementaaristen vuorovaikutusmallien mukaan, jotka voivat pirstoa systeemin. c. Jukka Aaltonen

12 (vi)MUUTOS (2/2) Positiivinen ja negatiivinen palautekehä on uutta informaatiota ja uusi informaatio tuo mukanaan tietoa eroista. On tehtävä ero ensimmäisen asteen ja toisen asteen muutoksen välillä, so. Käyttäytymisen systeemin sääntöjen mukaan ja sääntöjen muuttamisen mukaan. c. Jukka Aaltonen

13 (vii)SYSTEEMIN KOMPLEKSISUUS
Systeemiteoriassa tehdään ero ensimmäisen ja toisen asteen kybernetiikan välillä, so. observoitavan ja observoivan systeemin välillä. Sosiaalisissa systeemeissä (kuten perheen ja sitä hoitavan työryhmän yhdessä muodostaman) yhdessä osasysteemissä toistuvat vuorovaikutusmallit replikoituvat isomorfisesti toiseen osasysteemiin. Ainoastaan todennäköisyysarvioita voidaan tehdä sosiaaliseen systeemiin tehtyjen interventioitten vaikutuksesta. c. Jukka Aaltonen

14 3.Systeeminäkemyksen kritiikistä
Homeostaasi-käsite esimerkkinä. c. Jukka Aaltonen

15 4."Postsysteeminen”perheterapia
esim. konstruktivismi, konstruktionismi, Narratiivisuus Mutta: Dikotomiat ja niitten ongelmallisuus c. Jukka Aaltonen

16 4.1.Postsysteemisyyden tunnusmerkit (1/2)
1.Sosiaalinen systeemi perustuu kontekstiin; se on vuorovaikutuksen tuote ja muodostuu yksilöistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa kielen kautta. 2. Eri perspektiivien ja eri asiantuntijuuksien välinen yhteistyöhön perustuva kumppanuus korostuu. 3. Terapeutti ei ole kaiken tietäjä vaan hänen on koko ajan lähdettävä ei-tietämisen asenteesta käsin hoitaessaan perhettä. 4. Koska terapeutti "ei tiedä", hänen on siedettävä epävarmuutensa: perhettä koskeva tieto kehittyy vuorovaikutusprosessissa, jossa terapeutti ja perheenjäsenet ovat tutkimuskumppaneita, jotka osallistuvat tiedon luomiseen. c. Jukka Aaltonen

17 Postsysteemisyyden tunnusmerkit (2/2)
5. Terapeutti on asiantuntija siinä, miten luoda tilaa perheenjäsenten väliselle vuoropuhelulle ja miten helpottaa vuoropuhelun prosessia. 6. Terapian polttopiste on kaikkia perheenjäseniä koskevien uusien mahdollisuuksien luomisessa ja luottamisessa kaikkien osallistujien panokseen ja luovuuteen. 7. Terapeutti toimii avoimesti, jakaa ja reflektoi tietoaan, olettamuksiaan, ajatuksiaan, kysymyksiään ja näkemyksiään. c. Jukka Aaltonen

18 4.2.Narratiivisuus esimerkkinä
Mitä se on systeemisyytenä (esim. Vilma Hänninen ja sisäisen tarinan teoria c. Jukka Aaltonen

19 5.Tarpeenmukainen perhekeskeinen lähestymistapa (Need-Adapted Approach): systeemisyyttä vai postsysteemisyyttä vai molempia? . c. Jukka Aaltonen

20 5.1.Need-Adapted: periaatteet
perhekeskeiset terapeuttiset toiminnot suunnitellaan ja toteutetaan joustavasti jokaisessa tapauksessa yksilöllisesti, niin että ne parhaiten kohdistuisivat sekä potilaan että hänen lähimpään vuorovaikutusverkostoonsa kuuluvien ihmisten todettuihin ja muuttuviin hoidollisiin tarpeisiin. tutkimusta ja hoitoa luonnehtii psykoterapeuttinen asenne. erilaisten terapeuttisten toimintojen tulee tukea toisiaan, ei vaikuttaa toisiaan vastaan ja hoidon prosessiluonne on selvästi ymmärretty ja säilytetty. c. Jukka Aaltonen

21 6.Mikä teoria paras perheterapian tuloksellisuuden kannalta?
Perheterapiassa - samoin kuin muissa psykoterapioissa - voisi ajatella saman terapiamuodon eri teoreettisten lähetymistapojen vertailun keskeisenä kriteerinä olevan, minkä mukaan toteutettu terapia on hoitomuotona tuloksellisinta. Perheterapian (ja myös muitten) kohdalla asetelma ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen: c. Jukka Aaltonen

22 * Eri teoreettiset lähestymistavat eivät ole tarkkarajaisia vaan useimmiten päällekkäisiä tai rajoiltaan epäselviä. Terapeutit soveltavat kliinisessä tilanteessa eri teoriakokonaisuuksista peräisin olevia kombinaatioita. Varsinkin postsysteemiset teoriat eivät ainakaan helposti ole kliinisesti "testattavia" niitten moniulotteisen luonteen ja toisaalta niitten soveltajien usein tarkkaa, varsinkin kvantitatiivista, tieteellistä tuloksellisuustutkimusta kaihtavan näkemyksen takia. Useimmat tuloksellisuustutkimukset koskevat tiettyjä, lähinnä systeemiseen teoriaa perustuvien tekniikoitten tutkimisesta. Usein näitten tuloksellisuutta osoittavien tulosten kuitenkin yleisellä tasolla esitetään pätevän myös muihin kuin systeemiseen teoriaan perustuvissa perheterapiamuodoissa. c. Jukka Aaltonen