Sairaanhoitaja Marja-Leena Nilsson, Jorvi

Esitys aiheesta: "Sairaanhoitaja Marja-Leena Nilsson, Jorvi"— Esityksen transkriptio:

1 Sairaanhoitaja Marja-Leena Nilsson, Jorvi
3-02 Reumapotilaan kipu Sairaanhoitaja Marja-Leena Nilsson, Jorvi Reumahoitaja ja kivunhoidon asiantuntija- sairaanhoitaja Minna Heinonen, PHSOTEY 1

2 Mitä kipu on? Dia 2. Mitä kipu on? 2

3 Kivun määritelmä ”Kipu on epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen kokemus, joka liittyy tapahtuneeseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein.” (Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys, IASP, 1986) ”Kipu on mikä tahansa sellainen kokemus, jonka yksilö määrittelee kivuksi ja on olemassa, kun potilas sanoo kipua olevan.” (McCaffery and Beebe,1989) Dia 3. Kivun määritelmä IASP = International Association for the Study of Pain, sensorinen = aistimuksellinen, emotionaalinen = tunteeseen perustuva, tunnepitoinen 3

4 Kivun luokittelu Kivun luokittelu ajallisen keston mukaan:
Akuutti kipu suojaa varoittaa hoidettavissa Dia 4. Kivun luokittelu Kipu voidaan luokitella sen keston mukaan akuutiksi tai krooniseksi. Akuutilla kivulla on elimistöä suojaava tehtävä varoittaa kudosvauriosta. Sillä on yleensä selvä syy, jota voidaan hoitaa. Nykyisillä kivunhoitomenetelmillä voidaan taata tehokas akuutin kivun lievitys. Hoitamaton tai huonosti hoidettu kudosvaurio ja kipu saattaa joillakin johtaa kipuongelman pitkittymiseen ja mutkistumiseen, joten akuutti kipu on hoidettava hyvin. 4

5 Kivun luokittelu Krooninen kipu yli 3–6 kuukautta
kipu jatkuu kudoksen parantumisen jälkeen pitkäkestoinen tai toistuva taustalla useita eri tekijöitä Dia 5. Kivun luokittelu Mikäli kipu jatkuu kudosvaurion parantumisen jälkeen, on tehostettava kivunhoitoa. Tämä voi tapahtua alle 6 kuukaudessa. Kipua välittävä hermosto voi muuttua: kipuhermon pääte voi vaurioitua tai surkastua ja kasvattaa uusia versoja. Kipualue laajenee ja vaste voimistuu. Kudosvauriosta johtuvan pitkäaikaisen kivun taustalla voi olla perustauti, mitä ei saada hallintaan (esim. nivelreuma). Pitkäkestoisia kipuja ovat nivelrikko, reuma, syöpäkivut, monet selkäkivut sekä hermovauriosta johtuvat kivut. Toistuvia kipuja ovat migreenit, muut päänsäryt, jännitysniska ja rintakivut. Kroonisen kivun kehittymiseen vaikuttavat monet eri tekijät, kuten perintötekijät, koetun akuutin kivun voimakkuus sekä unettomuus ja masennus. 5

6 Kivun luokittelu Kivun mekanismin mukainen luokittelu:
Kudosvauriokipu eli nosiseptiivinen kipu somaattinen ja viskeraalinen kipu Hermovauriokipu eli neuropaattinen kipu Idiopaattinen kipu eli sisäsyntyinen kipu Dia 6. Kivun luokittelu Nosiseptiivinen eli kudosvauriokipu, somaattinen kipu: Nosiseptorit reagoivat voimakkaaseen, potentiaalisesti kudosvaurioita aiheuttavaan ärsykkeeseen. Kipua välittävä ja aistiva mekanismi on terve. Esimerkkikipuja ovat tulehdukset, iskemiat, tuumorit, leikkaushaavat ja lihas-luustokiputilat. Nosiseptiivinen, viskeraalinen eli sisäelinkipu: Sisäelimiä hermottavat, autonomiseen hermostoon kuuluvat hermosäikeet aktivoituvat. Viskeraalinen kipu on vaikeasti paikannettavissa, koska se tuntuu laajemmalla alueella kuin elin, josta kipu lähtöisin. Kaukokipu ja autonomiset oireet yleisiä (kalpeus, hikoilu, sydämentykytys, phv). Neuropaattinen kipu eli hermovauriokipu on kipua viestivän hermojärjestelmän toimintahäiriö tai vaurio. Perifeerinen vaurio: diabeettinen neuropatia, kolmoishermosärky. Sentraalinen vaurio: aivohalvauksen jälkeinen kiputila, aavesärky. Yhdistetty vaurio: vyöruusun jälkeinen neuralgia. Idiopaattisesta eli sisäsyntyisestä kivusta puhutaan, kun potilaalla ei voida todeta kipua selittävää kudos- tai hermovauriota (esim. fibromyalgia, polymyalgia, krooninen kipuoireyhtymä, osa päänsäryistä). 6

7 Kipuaistimuksen syntyminen
Dia 7. Kipuaistimuksen syntyminen Kipuaistimus etenee ääreishermosta aivokuorelle. Ääreishermot tuovat viestin selkäytimen takasarven hermosoluihin. Ne puolestaan risteävät selkäytimen vastakkaiselle puolelle etu-sivuosaan ja sieltä ylös aivorunkoon sekä talamuksen (T) kautta aivokuorelle. Kipua estävät laskevat radat lähtevät aivokuorelta ja hypotalamuksesta (HT) aivorungon keskiharmaan (KH) kautta ydinjatkeeseen ja sieltä selkäytimen takasarveen. AL=aivolisäke, RAS=retikulaarinen aktivaatiojärjestelmä. Lähde: Mikkelsson M. Reuma. Toim. Martio ym. Duodecim 2007, 101 7

8 Kipuaistimuksen välittyminen
Dia 8. Kipuaistimuksen välittyminen Kipuaistimuksen välittymisen porttikontrolliteoria: Wallin ja Melzackin kehittämän teorian mukaan ääreisosista tuleva kipuviestiä tuova hermosäie (C) johtaa viestin selkäytimen takasarven hermosoluun (P), joka vie viestin edelleen aivoihin. Samalla kipuhermo (C) estää sivuhaaransa kautta välittäjähermosolun (I) toimintaa, jonka viestin kulkua jarruttava vaikutus toiseen hermosoluun (P) poistuu ja kipuärsyke vahvistuu. Muut kuin kipua välittävät hermosolut (A) lisäävät välittäjähermosolun (I) jarruttavaa vaikutusta. Lähde: Mikkelsson M. Reuma. Toim. Martio ym. Duodecim 2007, 102 8

9 Kivun yksilöllinen kokeminen
Dia 9. Kivun yksilöllinen kokeminen 9

10 Kivun kokeminen Yksilöllistä
Kivun voimakkuutta, laatua ja paikkaa ei voi objektiivisesti mitata Kipu näkyväksi käyttäytymisen perusteella Kipukäyttäytyminen; sanat, eleet, ilmeet Samanlainen kudosvaurio – erilainen kipu Dia 10. Kivun kokeminen Kipukokemus on aina subjektiivinen ja yksilöllinen. Toinen ihminen ei voi koskaan arvioida kipua toisen puolesta. Kipu ja kärsimys tulee näkyväksi ja on tunnistettavissa ainoastaan käyttäytymisen perusteella. Kipukäyttäytyminen on myös yksilöllistä: miten potilas kuvailee oireitaan, valittaa, irvistelee, ontuu, vaihtaa asentoa, ottaa särkylääkettä. 10

11 Kivun sieto = kivun kesto tai voimakkuus, jonka henkilö on valmis sietämään Erilainen eri henkilöillä ja samalla henkilöllä eri tilanteissa Kivun kokeminen ei paranna kivun sietoa Dia 11. Kivun sieto Sosiaaliset paineet ja muiden ihmisten asenteet vaikuttavat kivun sietoon. Potilaalla on itsellään oikeus päättää siedettävän kivun voimakkuudesta ja kestosta. Se määrää myös kivunhoidon tavoitteen – mille tasolle potilas toivoo kipunsa helpottavan tai tulevan siedettävämmäksi, mihin pyritään esim. kipulääkityksellä. Tutkimusten mukaan kivun kokeminen ei paranna kivun sietoa, vaan koetun kivun määrällä saattaa olla päinvastainen vaikutus. 11

12 Kipukynnys = arvo, jolla ärsyke tuntuu kivuliaalta
Sama ärsyke ei aiheuta samanasteista kipua eri henkilöillä Saman kudosvaurion aiheuttama kipu voi olla erilainen voimakkuudeltaan, luonteeltaan ja kestoltaan Toistuva tai jatkuva ärsyke ei vähennä kipua Dia 12. Kipukynnys Kipukynnyksellä tarkoitetaan sitä arvoa, millä jokin ärsyke tuntuu henkilöstä kivuliaalta. Esimerkiksi painetaan kyynärvarren pisteeseen voimistuvalla paineella. Kipukynnys on se hetki, kun henkilö ilmoittaa paineen kipuna. Kipukynnys vaihtelee ihmisillä. Erojen ajatellaan johtuvan endorfiinipitoisuuksista. 12

13 Kivun osatekijät sielullinen/ psyykkinen kipu fyysinen kipu
sosiaalinen kipu henkinen kipu Dia 13. Kivun osatekijät Kipu jaetaan fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen kipuun. Ihmisellä, jolla on pitkään jatkuneita kipuja, on yleensä nämä kaikki osatekijät, mutta ne esiintyvät eri asteisina eri tilanteissa. Kuva kivun osatekijöistä toimii hyvänä alustuksena keskustelulle, jossa reumapotilas voi kertoa, mitä tarkoittaa fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja henkisellä kivulla. 13

14 Kipuongelmaan vaikuttavat tekijät
Dia 14. Kipuongelmaan vaikuttavat tekijät Krooninen kipuongelma eli kivun kokeminen, sen ilmaiseminen ja seuraukset on monimuotoinen ja yksilöllinen vuorovaikutusprosessi. Kipuongelma, jonka alkuperäinen syy on elimellinen, voi pitkittyä hermostollisten muutosten lisäksi psykososiaalisten mekanismien vaikutuksesta. Esimerkiksi selkäkipu voi kehittyä itseään ylläpitäväksi ongelmaksi, johon vaikuttavat kivun pahenemisen pelko, toimeentuloon liittyvät huolet, masennus, ihmissuhteet, univaikeudet, toimintarajoitukset, heikentynyt fyysinen kunto ja passiiviseen elämäntapaan sopeutuminen. Kroonista kipua ajatellaan biopsykososiaalisena ongelmana. Erityisesti pitkittyneen kivun nykyiset diagnostiikka- ja hoitomenetelmät perustuvat tähän ajattelumalliin. Kipuongelmakuva voi toimia keskustelunherättäjänä reumapotilaan yksilö- tai ryhmätapaamisilla, kun aiheena on krooninen kipu. Lähde: Estlander Ann-Mari. Kivun psykologia 2003,10. WSOYpro. 14

15 Kivun psyykkiset vaikutukset
Krooninen kipu hallitsee potilaan tietoisuutta vaikuttaa mielialaan itseluottamukseen ajatusmaailmaan Jatkuvalla kivulla voi olla useita psyykkisiä vaikutuksia Dia 15. Kivun psyykkiset vaikutukset Kivun jatkuessa potilas voi kokea erilaisia psyykkisiä vaikutuksia kuten toivottomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, yksinäisyydentunnetta, pelkoa omasta jaksamisesta ja kivun pahenemisesta, pelkoa työkyvyn menettämisestä, epävarmuutta, stressiä, masennusta, ahdistusta, väsymystä sekä uupumusta. Kivun pitkittyessä potilaan kivunhoito on suunniteltava moniammatillisesti. 15

16 Kivun arviointi ja mittaaminen
Dia 16. Kivun arviointi ja mittaaminen Osio toimii reumahoitajan muistilistana siihen, miksi kipua tulee arvioida, miten kipua voidaan mitata ja mitä pitää kirjata. Useiden tutkimusten mukaan kivun arviointi ja mittaaminen on edelleen puutteellista. Esimerkiksi kipumittaria käytetään harvoin, kirjaaminen on puutteellista, potilaat kärsivät kivusta tai potilaalta ei ole edes kysytty arviota. 16

17 Kivun arvioinnin periaatteet
Aktiivista, järjestelmällistä, jatkuvaa Potilaan oma arvio Tietojen kirjaaminen Dia 17. Kivun arvioinnin periaatteet Kivun arvioinnin tulee olla aktiivista, järjestelmällistä ja jatkuvaa, koska potilaan kivun hoito suunnitellaan arvioinnin perusteella. Kun potilas itse arvioi kipuaan, arvioija pysyy samana 24 h/vrk. Kipu on kokemuksena hyvin yksilöllinen, eikä sitä voi toinen täysin tietää tai ymmärtää. Kivun arviointi lisää potilaan mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa. Kivun arvioinnin myötä on mahdollista, että potilaan kivulle antama merkityssisältö voidaan ymmärtää ja siten ohjata sopivien kivunhallintakeinojen käyttämiseen. 17

18 Onko potilaalla kipua? Varmista, että potilas ymmärtää kysymyksesi
Tarkkaile liikkumista ja kipukäyttäytymistä Rohkaise kertomaan kivusta Valitse oikea ”mittari” Opeta kipumittarin käyttö Käytä aina samaa mittaria Dia 18. Onko potilaalla kipua? 18

19 Kivun arviointimenetelmät
VAS-jana (visual analogue scale) kipukiila kasvoasteikko Numeraalinen asteikko 0–10 (NRS, numeral rating scale) Sanallinen asteikko, kivuton – sietämätön kipu (VRS, verbal rating scale) Kipusanastot Kipupiirros Kipupäiväkirja Dia 19. Kivun arviointimenetelmät Kivun voimakkuutta ja kivunhoidon vastetta arvioitaessa käytetään erilaisia mittareita ja sanastoja sekä kipupäiväkirjaa. Kipua paikannettaessa apuna voidaan käyttää kipupiirrosta. Mittareista yleisimmin käytössä on visuaalinen analogiasteikko eli VAS (visual analogue scale). Janasta on kehitetty erilaisia versioita helpottamaan sen käyttöä kliinisessä työssä (esim. punainen kipukiila, lasten kasvoasteikko). Samalla potilaalla tulisi aina käyttää samaa mittaria. Mittarin vaihtuminen esimerkiksi potilaan kipua hoitavien yksiköiden välillä voi muuttaa potilaan arviota. On arvioitu, että kipua mitattaessa 30 %:n muutos kivun voimakkuudessa on potilaalle merkittävä. NRS-asteikossa 0 = kivuton, 1–2 = lievä, 3–4 = kohtalainen, 5–6 = melko kova, 7–8 = kova, 9–10 = sietämätön kipu. 19

20 VAS-kipujana Dia 20. Kuva VAS-kipujanasta. Reuma-kirja s. 105.
VAS-kipujana on 10 cm pitkä jana, jonka vasen pää kuvaa kivutonta tilannetta ja oikea pää pahinta mahdollista kipua. Potilas merkitsee janalle pystyviivan sille kohdalle, jonka arvioi kuvaavan kipunsa voimakkuutta. Mittaamalla tai suoraan mittarin kääntöpuolelta saadaan kipuarviota osoittava numero. Kirjaaminen potilastietoihin tapahtuu merkitsemällä ensin käytetty mittari ja sen jälkeen numeerinen arvo kautta mittarin pituus, esimerkiksi "VAS 60/100 mm". 20

21 Kipukiila Dia 21. Kuva kipukiilasta. Reumakirja s.106
Kipukiilaa käytetään kuten VAS-kipujanaa. Kiilaan merkitään pystyviiva sille kohdalle, mikä kuvaa kivun voimakkuutta. Vasen pää kuvaa kivutonta tilannetta ja oikea pää pahinta mahdollista kipua. 21

22 Kasvoasteikko Dia 22. Kuva kasvomittarista. Reumakirja s. 308.
Lasten kivun arviointiin on kehitetty ilmeasteikko, jolta lapsi valitsee kasvot, jotka parhaiten kuvaavat hänen kokemansa kivun määrää. 22

23 Kipupiirros Dia 23. Kuva Kipupiirros. Reumakirja s. 104.
Kivun paikantamisen apuvälineenä voidaan käyttää kipupiirrosta. Kipupiirrokseen potilas värittää kipualueet punaisella värillä, puutuneisuuden vihreällä värillä sekä säteily- ja heijastuskivun sinisellä värillä. Piirrokseen voi myös kuvata kivun laatua erilaisilla merkinnöillä. Voimakkaammat kipualueet voi värittää tummemmalla ja lievemmät vaaleammalla värillä. 23

24 Kivun laatu ja ajallisuus
Potilaan oma kuvaus kivusta minkälaista kipu on? kipu liikkuessa? Levossa? milloin kipu on alkanut? onko kivun luonne ajan kuluessa muuttunut? muuttuuko kipu vuorokauden eri aikoina? vaikuttaako erilaiset toiminnot kivun laatuun? mikä auttaa, mikä pahentaa? Dia 24. Kivun laatu ja ajallisuus 24

25 Kivun sijainti ja vaikutus toimintakykyyn
Missä kipu sijaitsee? Vaikuttaako liikkuminen kipuun? Häiritseekö kipu yöunta? Dia 25. Kivun sijainti ja vaikutus toimintakykyyn Käytä reumahoitajan muistilistoja. Hyvällä kirjaamisella turvaat myös omat oikeutesi. Jos kipualueita on useita, kukin kipu arvioidaan erikseen. Pysyykö kipualue samana, estääkö kipu liikkumisen, viekö halun lähteä liikkeelle, aiheuttaako pelkoa, häiritseekö kipu esim. nukahtamisvaiheessa, herättääkö yöllä jne. 25

26 Mitä kirjataan? Kivun arvioinnista saadut tiedot Hoidon tavoitteet
Hoitosuunnitelma, menetelmät, työnjako Hoidon toteutuminen Hoidon vaikutus kipuun, sivuvaikutukset Muut potilaan tilanteeseen tai hoitoon vaikuttavat tekijät Arviointi hoidon onnistumisesta Kellonajat ja nimikirjaimet Erota selvästi omat huomiosi potilaan kertomasta Dia 26. Mitä kirjataan? 26

27 Kivunhallinta ja hoito
Dia 27. Kivunhallinta ja hoito 27

28 Reumapotilaan kivunhoidon tavoitteet
Yhdessä potilaan kanssa Kivun syyn poisto Kivun täydellinen poisto tai oireiden lievitys Työ- ja toimintakyvyn tukeminen Potilaan voimavarojen sekä selviytymiskeinojen parantaminen ja psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen Potilaan omien kivunhallintakeinojen lisääminen ja tukeminen Dia 28. Reumapotilaan kivunhoidon tavoitteet Kivunhoidon tavoitteet tehdään aina yhdessä potilaan kanssa. Kivun syy poistetaan, jos mahdollista. Jos kipua ei pystytä poistamaan kokonaan, pyritään oireiden lievittämiseen. Fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista työ- ja toimintakykyä tuetaan kivusta huolimatta. 28

29 Reumapotilaan lääkkeellinen kivunhoito
Reumataudin peruslääkehoito! Systeeminen lääkehoito tulehduskipulääkkeet (NSAID) parasetamoli opioidit trisykliset masennuslääkkeet neuropaattisen kivun lääkkeet sentraaliset lihasrelaksantit nivelrikon lääkkeet kortisonivalmisteet eli glukokortikoidit Dia 29. Reumapotilaan lääkkeellinen kivunhoito Reumasairauden hoito on tehokkainta kivunhoitoa. Tulehduksellisen reumasairauden, kuten nivelreuman, hoidossa tulee pyrkiä saamaan sairaus remissioon eli oireettomaksi. Tulehduskipulääkkeet (NSAID = non-steroidal anti-inflammatory drugs) ovat tärkein reumatautien kipulääkeryhmä. Niillä on kolme vaikutusmekanismia: analgeettinen eli kipua lievittävä, anti-inflammatorinen eli tulehdusta ehkäisevä tai lievittävä, ja antipyreettinen eli kuumetta alentava vaikutus. Käytetään vain yhtä valmistetta kerralla. Parasetamoli sopii ensisijaiseksi kipulääkkeeksi useimpiin reumasairauksiin. Sillä on analgeettinen ja antipyreettinen vaikutus. Opioidit ovat tehokkaita analgeetteja. Niitä käytetään vaikeahoitoiseen reumakipuun ja aina hoitavan lääkärin tarkassa seurannassa. Trisyksliset masennusläkkeet sopivat pitkäaikaiseen kipuun. Ne estävät kivunvälityksessä tärkeiden noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinoton hermosoluihin. Neuropaattisen kivun lääkkeillä on analgeettista tehoa hermovaurioista aiheutuvaan kipuun. Ne vähentävät spontaanien hermoimpulssien syntymistä vaurioituneissa hermoissa. Sentraalisia lihasrelaksantteja käytetään esimerkiksi lisälääkkeenä selkäkivuissa. Nivelrikon lääkkeillä, glukosamiinilla ja niveleen ruiskutettavalla hyaluronaatilla ei ole selvää näyttöä analgeettisesta tehosta. Kortisonivalmisteet eivät ole kipulääkkeitä, mutta ne tehostavat kipu- ja peruslääkehoidon vaikutusta. 29

30 Reumapotilaan lääkkeellinen kivunhoito
Paikallinen lääkehoito iholle annosteltavat kipulääkkeet glukokortikoidi-injektiot natriumhyaluronaatti-injektiot Dia 30. Reumapotilaan lääkkeellinen kivunhoito Iholle annosteltavat kipugeelit tai -laastarit, joissa on tulehduskipulääkettä, ovat parhaimmillaan alueilla, joissa on ohut rasvakerros (esimerkiksi pienissä nivelissä). Myös opioidilaastarit annostellaan ihon kautta. Glukokortikoidi-injektiot vaimentavat voimakkaasti tulehdusreaktiota. Ne auttavat tulehtuneen nivelen turvotukseen, punoitukseen ja kipuun jo saman vuorokauden aikana. Ruiskeen tehon kesto on yksilöllistä: muutamista päivistä useisiin kuukausiin. Osa potilaista hyötyy polven nivelrikkokipuun tarkoitetuista hyaluronaatti-injektioista. Niiden vaikutus kohdistuu nivelkapselin ja rustokudoksen soluihin. Hyaluronaatti-injektiot ovat kalliita. 30

31 Reumapotilaan kivunhoito
Stimulaatiomenetelmät TNS akupunktio Reumakirurgia ehkäisevät toimenpiteet nivelten luudutukset l. jäykistykset niveliä kokoava tai muokkaava kirurgia muu kirurgia Dia 31. Reumapotilaan kivunhoito Transkutaaninen hermostimulaatio (TNS) on ainoa sähköhoito, jolla on lievää tieteellistä näyttöä nivelreumakivun hoidossa. Sitä voi käyttää esim. kipeytyneen nivelen ympärillä. Transkutaanisesta hermostimulaatiosta voi olla hyötyä polvi-, olkapää-, kaularankakivussa. Akupunktion tehoa nivelreumakivun hoitoon ei ole osoitettu. Sitä käytetään olkaseudun ja polven kipuun sekä fibromyalgiaan. Reumaortopedian tärkeänä tavoitteena on kivun lievittyminen. Reumakirurgiaan kuuluvat ehkäisevät toimenpiteet (puhdistusleikaukset), nivelten luudutukset eli jäykistykset (osaksi tai kokonaan), niveliä kokoava tai muokkaava kirurgia (nivelten muotoilu omilla kudoksilla tai tekonivelleikkaukset) sekä muu kirurgia (hermojen vapautukset, reumakyhmyjen ja kalkkiutumien posto). 31

32 Reumapotilaan kivunhoito
Mielen hoito omalääkäri hoitotyön ammattilaiset ja asiantuntijat psykoterapia perheterapia kipuryhmät hypnoosi rentoutuminen ja mielikuvaharjoitukset fysioakustinen tuoli Dia 32. Reumapotilaan kivunhoito Mielen hoidon kannalta pitkäaikainen hoitosuhde omalääkäriin on tärkeä. Hoitotyön ammattilaisiin ja asiantuntijoihin kuuluvat reumahoitaja ja kipuhoitaja sekä tarvittaessa toimintaterapeutti, psykologi, sosiaalityöntekijä ja seksuaaliterapeutti. Kipupotilaalle voidaan tehdä psykologinen arviointi ja liittää psykoterapia hoitoon. Perhe on jokaisen tärkein sosiaalinen ympäristö, ja yhden sairaus koskettaa kaikki perheenjäseniä. Terapeutti voi tarjota perheterapiaa lyhytterapiana. Kipuryhmissä huomio kiinnitetään mieluummin potilaiden ajatuksiin ja käsityksiin kivusta, kuin kivun syiden selvittämiseen. Päämäärät tulee pitää realistisina. Ryhmät tarjoavat vertaistukea ja lisäävät potilaan aktiivisuutta. Hypnoosin käyttö on vähäistä, mutta jotkut saavat siitä hyötyä. Rentoutus vähentää ahdistuneisuutta ja lihasjännitystä. Potilas voi itsekin oppia rentoutumaan nopeasti. Potilas voi itse seurata lihasjännitystään monitoroinnin avulla (biofeedback). Rentoutumisharjoituksiin liitetään usein hengitys- ja mielikuvaharjoitteita. Fysioakustisen tuolin matalajaksoisella äänellä voidaan saada lihakset rentoutumaan ja kipu lievittymään. 32

33 Reumapotilaan kivunhoito
Kehon hoito – fysioterapia lämpöhoidot kylmähoidot sähköiset kivunhoitomenetelmät hieronta venytyshoidot liikehoidot ja harjoitusohjelmat apuvälineet, tuet Dia 33. Reumapotilaan kivunhoito Kipupotilaan kehoa hoidetaan fysioterapialla. Lähintä fysioterapeuttia on tarvittaessa konsultoitava. Lämpöhoidot rentouttavat lihaksia, lievittävät lihaskipua ja parantavat sidekudoksen venyvyyttä. Niitä ei tule käyttää akuutissa tulehdusvaiheessa. Pintalämpöhoito (lämpöpakkaukset, lämpölamput) on helposti toteutettavissa kotona, samoin kuin osa kylmähoidoistakin. Kylmähoidot (kylmäpakkaus, jääpalahieronta, kylmävesihoito, avantouinti, kylmägeeli, huippukylmähoito) vähentävät turvotusta ja viilentävät tulehtuneen nivelen lämpötilan normaaliksi. Akuutissa niveltulehduksessa hoidon kylmäpakkauksella voi toistaa 2–3 tunnin välein (ihonsuojaus muistettava). Nykyisin Haikon kartanossa tai Vuokatissa on saatavilla mytös huippukylmähoitoa (-110 °C). Sähköisistä kivunhoitomenetelmistä ainoastaan TNS:sta on tieteellistä näyttöä kivun lievittäjänä. Hieronnasta (lymfa-, sidekudos- ja vesihieronta sekä jalkapohjien vyöhyketerapia) ei ole tutkittua tehoa, mutta kosketuksen merkitys on tärkeä. Hieronnassa pehmytkudokset käsitellään järjestelmällisesti. Hierontaa ei tule tehdä tulehduksellisessa vaiheessa. Venytyshoitoja käytetään selkärangassa ja raajoissa, mutta kaularangan venytystä ei suositella tulehduksellista reumatautia sairastavalle. Liikehoitojen ja harjoitusohjelmien tavoitteena on ylläpitää ja palauttaa nivelten ja lihasten toiminta sekä ehkäistä jäykistymistä ja kipua. Fysioterapeutti toteuttaa liikehoitoa, mutta omatoiminen päivittäinen kotijumppa on tärkeää. Harjoitteluun tulee antaa ohjausta, koska oikein tekeminen on tärkeää. Apuvälineet ja tuet helpottavat usein kipuoiretta. Esimerkiksi ranteen työlastaa voi käyttää työskennellessä tai kyynärsauvoja alaraajan niveltulehdusvaiheessa nivelten rasituksen keventämiseksi. Automatkoilla voi käyttää tukikaulusta. 33

34 Milloin kipupotilas monialaiseen arvioon?
Kroonisen kivun hoidon porrasteinen malli (Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry, 2000) Terveyskeskuksissa varhainen kuntoutus, seuranta potilaan psyykkinen ja sosiaalinen tukeminen kivun perushoito kipulääkärin konsultaatiot jos 3 kk:ssa ei riittävää apua, lähete keskusssairaalaan monialaiseen arvioon jatkohoito Dia 34. Milloin kipupotilas monialaiseen arvioon? Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry. julkaisi vuonna 2000 esityksen kroonisen kivun hoidon järjestämiseksi Suomessa. Sen tavoitteena on luoda perus- ja terveydenhuollon tarpeisiin selkeä malli ongelmallisten kiputilojen diagnosoimiseksi ja varhaisen hoidon mahdollistamiseksi. 34

35 Kivunhoidon tulevaisuus
Kivunhoidon erityisosaamisen tarve Moniammatillinen osaaminen ja aidosti potilasta motivoiva hoitosuhde Kognitiivis-behavioraalinen terapia, oppimiseen perustuvat hoitomenetelmät Menetelmät, joissa joissa voidaan tukea potilaan kipuun sopeutumista ja kivun hyväksymistä Dia 35. Kivunhoidon tulevaisuus Kivunhoidon erityisosaamisen tarve lisääntyy potilaiden vanhetessa ja raihnaistuessa. Moniammatillinen osaaminen yhdistettynä hyvään ja aidosti potilasta motivoivaan hoitosuhteeseen tuottaa tulosta. Lääkkeellisillä menetelmillä ei aina pystytä auttamaan kipupotilasta. Terveydenhuollossa tulisi panostaa keinoihin, joilla tuetaan kipupotilaan aktiivisempaa kuntoutumista ja parempaa toimintakykyä. Näiden menetelmien käyttöönotto vaatii reumahoitajien lisäkouluttautumista. Oppimiseen perustuvat hoitomenetelmät tapahtuvat usein ryhmissä. Näiden toimintojen lisääminen on tarpeen perusterveydenhuollossa, missä tapahtuu potilaiden perus- ja jatkohoito, kipu-ja reumahoitajien osaamista hyödyntäen. Sopeutumista voidaan pitää ongelmanratkaisukeinona, jolla pyritään lievittämään potilaan ahdistusta ja pitämään yllä psyykkistä tasapainoa. Sopeutumista krooniseen kipuun edistää optimistinen asennoituminen elämään, omiin kykyihin luottaminen, monipuoliset voimavarat sekä tieto oman toiminnan seurauksista. Sopeutuminen kuvaa tuntemuksia kivun hyväksymisestä. Hyväksyminen tarkoittaa aktiivista osallistumista erilaisiin toimiin kuntoutumisen edistämiseksi kivuista huolimatta. Muuttuminen kivun uhrista itsensä kuntouttajaksi on keskeistä. 35

36 Kipupotilas – Reumahoitaja
Vuorovaikutus Kipupotilas – Reumahoitaja Dia 36. Vuorovaikutus: Kipupotilas – Reumahoitaja 36

37 Dialoginen ihmiskäsitys
Avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde Dialoginen ihmiskäsitys Potilas Kokee olonsa turvalliseksi Antaa itselleen luvan luottaa työntekijään Osallistuu ja vaikuttaa aktiivisesti Reumahoitaja Anna potilaalle ja hänen tunteilleen tilaa Anna potilaalle tunne, että tämä aika on häntä varten Etsi yhdessä potilaan kanssa vastauksia Dia 37. Avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde Vuorovaikutus potilaan ja reumahoitajan välillä tulee olla avointa ja luottamuksellista. Dialogisuus ja vastavuoroisuus potilas-/asiakastyössä on ideologinen ihmisarvoon perustuva tapa tehdä työtä. Potilas on osallistuva ja aktiivinen vaikuttaja, ei ammattilaistoimintojen kohde. Potilas on omaa elämäänsä määrittävä ja ohjaava toimija, jonka kokemukset otetaan vakavasti. Reumahoitajan ja potilaan välisen vuoropuhelun ja vuorokuuntelun tavoitteena on sellaisten ratkaisujen löytyminen, jotka lisäävät potilaan toimijuutta ja kykyä hahmottaa oma tilanteensa. 37

38 Kipupotilas reumahoitajan vastaanotolla
Kipua ei ole aina mahdollista poistaa Kivun kanssa voi oppia elämään ja löytämään erilaisia selviytymiskeinoja Kipukokemus on aina omakohtainen Kivut aina todellisia Aikaisemmat elämänkokemukset vaikuttavat Muu elämäntilanne vaikuttaa Huomaa ilmeet ja eleet, sanaton viestintä Dia 38. Kipupotilas reumahoitajan vastaanotolla Reumahoitajan muistilistat kannattaa ottaa helpottamaan työskentelyä, kun vastaanotolla on pitkäaikaisesta kivusta kärsivä reumapotilas. 38

39 Kipupotilas reumahoitajan vastaanotolla
Kipupotilaalle tärkeää Mahdollisuus puhua, mahdollisuus kuulijaan Aika Ymmärtämys; kipupotilas otetaan vakavasti ja kipu otetaan todesta Herkkyys asioille, mitä sanot Aiemmat kokemukset; väärinymmärrykset, vähättely, epätietoisuus Dia 39. Kipupotilas reumahoitajan vastaanotolla 39

40 Kipupotilas reumahoitajan vastaanotolla
Reumahoitajalta vaaditaan Empatiakykyä Aitoa kiinnostusta, hyväksyntää ja arvostusta Kuuntele Anna palautetta Rohkaise Anna tilaa tunteille Vältä tekemästä tulkintoja Dia 40. Kipupotilas reumahoitajan vastaanotolla Empatialla tarkoitetaan kykyä asettua potilaan asemaan. Aito kiinnostus, hyväksyntä ja arvostus tulee osata viestittää potilaalle. Kuuntele, millä tavoin potilas kertoo kivustaan, ymmärrä hänen kieltään ja pyri vastaamaan hänen kielellään asioihin. Anna palautetta, että olet ymmärtänyt. Rohkaise jatkamaan ja ottamaan esille potilaalle vaikeitakin asioita. Anna tilaa tunteille: rohkaise kertomaan tunteista ja tuntemuksista. Vältä ainakin aluksi tekemästä tulkintoja syy-seuraus-suhteista 40

41 Pidä huoli omasta työssä jaksamisestasi
Reumahoitaja Arvosta itseäsi Anna aikaa itsellesi Ole mukana, ei sääliä, empatia # sympatia Osaa päästää irti Kukaan ei ole, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen Muista muiden asiantuntijoiden tuki Muista työnohjauksen mahdollisuus Dia 41. Pidä huoli omasta työssä jaksamisestasi Huolehdi myös omasta jaksamisestasi, jotta jaksat työssäsi hyvin. Vain silloin voit auttaa muita. 41

42 Kuntouttava työote Olemassa olevan toimintakyvyn edistämistä ja tukemista Huomion kiinnittäminen potilaan vahvuuksiin Potilaan oman aktiivisuuden herättäminen ja siinä kannustaminen, vastuun ottaminen Oivaltaminen Verkottoituminen potilaan kotipaikkakunnalle, jatkohoidon turvaaminen Dia 42. Kuntouttava työote Kiinnitä huomio myönteiseen. Löydä potilaan vahvuudet ja auta häntä itse oivaltamaan ne. Kannustamisen oltava aitoa ja rehellistä. 42

43 Lähteitä Dahl, J. & Lundgren, T Living Beyond Your Pain. 1. printing. Canada: Raincoast Books.  Estlander, A-M Kivun psykologia. 1. painos. Juva: WS Bookwell Oy.   Granström, V. 2010, Kipu ja mieli. Edita Publishing Oy. Kalso, E., Haanpää, M. & Vainio, A. (toim.) Kipu. 3. painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, Kustannus Oy Duodecim. Salanterä, S., Hagelberg, N., Kauppila, M. & Närhi, M. 2006, Kivun hoitotyö. 1. painos. WSOY Oppimateriaalit Oy.  Vainio, A. 2004, Kivunhallinta. 1. painos. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Kustannus Oy Duodecim. J. Martio, A. Karjalainen, M. Kauppi, M. Kukkurainen & H. Kyngäs (toim.). 2007, Reuma. 1. painos. Hämeenlinna: Karisto Oy. Duodecim. Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen jäsenlehti Kipuviesti Dia 43. Lähteitä 43