Lasikarahvi.

Esitys aiheesta: "Lasikarahvi."— Esityksen transkriptio:

1 Lasikarahvi

2 Koostumus Lasi on sulatettujen silikaattien jähmettyessä muodostunut amorfinen massa. Lasi on haurasta, kovaa ja yleensä läpinäkyvää. Sulatetun silikaatin jäähtyessä atomit eivät enää palaudu kiteiseen muotoon, vaan jähmettynyt massa jää lasiksi. Lasin komponentteja ovat lasinmuodostajat, sulatteet eli flussit, stabilointiaineet sekä toissijaiset materiaalit kuten puhdistus- ja värjäysaineet. Lasin perusraaka-aine ja pääasiallinen lasinmuodostaja on piidioksidi eli kvartsi, joka on piidioksidin (SiO2) muodossa. Se muodostaa useimpien lasityyppien painosta 60–80 prosenttia. Sulaessaan kvartsi sitkistyy paksuksi nesteeksi. Kun tätä nestettä jäähdytetään valvotusti jähmettymispisteeseen, atomit eivät asetu kiteille ominaiseen säännölliseen järjestykseen, vaan ne jähmettyvät nesteiden tapaan epäsäännölliseen rakenteeseen. Ne eivät kuitenkaan voi liikkua kuten nesteen atomit.

3 Valmistus Raaka-aineet sekoitetaan oikeassa suhteessa, jolloin saadaan mänkiä. Tämä seos sulatetaan noin °C:ssa lasiuunin sisällä olevassa upokkaassa tai vannassa. Sulatuksen jälkeen lasimassan lämpötila lasketaan työlämpöön, noin °C. Lasimassan työstöä ja muokkausta seuraa lasin jäähdytys. Ikkunalasia (tasolasi, lasilevyt) valmistettiin aikaisemmin muun muassa vetämällä. Nykyisin käytetyin tasolasin valmistusmenetelmä on float-menetelmä, joka oli käytössä muun muassa Pilkingtonin Lahden lasitehtaalla. Float-menetelmässä pitkän uunilinjan alkupäässä syötetään raaka-aineet sisään. Niiden sulettua lasi valutetaan sulan tinan päälle. Massaa vedetään jatkuvasti eteenpäin ja lasilevyn paksuus säädetään vetonopeudella. Lasista saadaan tällöin molemmilta pinnoiltaan erittäin tasaista ja sileää. Jäähdytyksen jälkeen, uunilinjan toisessa päässä, levy leikataan sopiviksi paloiksi. Toinen valmistusmenetelmä on lasinpuhallus. Pullot ja hehkulamput valmistetaan nykyisin koneellisesti puhaltamalla. Automaattikoneet puhaltavat paineilmalla jopa pulloa vuorokaudessa tai 900 hehkulamppua minuutissa. Lasilautasia, tuhkakuppeja, ja huokeita juomalaseja tehdään valurautamuoteissa puristamalla. Lasia valmistetaan Suomessa muun muassa Nuutajärven, Humppilan sekä Iittalan tehtaissa. Ainoa pakkauslasin valmistaja Suomessa oli Karhulan pakkauslasitehdas. Muita tunnettuja, nyttemmin jo lakkautettuja lasitehtaita ovat muun muassa Riihimäen, Kumelan lasitehdas Riihimäellä sekä Ryttylän ja Nybyn lasitehtaat. Näiden lisäksi Suomessa toimii lukuisia pienempiä lasitehtaita sekä yksittäisiä lasinpuhaltajia ja muita valmistajia.

4 Historia Vanhin tunnettu lasilaatu on alkali­kalkki­lasi, jota valmistetaan soodan, hiekan ja kalkin seoksesta. Egyptissä siitä valmistettiin lasitettuja kivi­helmiä jo noin vuonna 4000 eaa. Jo varhain havaittiin, että lasi voitiin saada värilliseksi lisäämällä siihen eri malmeja. Tällaista värillistä lasia käytettiin keramiikan lasitukseen sekä jalokivien jäljitelmiin. Vanhimmat tunnetut lasiastiat ovat Egyptistä n. vuodelta 1500 eaa., ja niitä valmistettiin Egyptissä huomattavia määriä jo 1300-luvulla eaa. Niitä valmistettiin yleensä upottamalla metalli­tankoon kiinnitetty, kankaalla päällystetty hiekka­ydin sulaan lasiin, jossa sitä pyöritettiin astian muotoilemiseksi haluttuun muotoon. Hiekka­ydin poistettiin, kun lasi oli valmis. Lasin­puhallus keksittiin Egyptissä tai Syyriassa noin vuonna 50 eaa., ja se syrjäytti nopeasti vanhemmat lasia­stioiden valmistus­menetelmät. Keskiajalla kuuluisin lasi­teollisuuden keskus oli Venetsia. Suomen ensimmäisen lasi­tehtaan perusti G. Jung Uuteen­kaupunkiin vuonna Roomalaiset alkoivat käyttää lasia ikkunoissa 300-luvulla. Vuonna 674 Englantiin saatiin ensimmäinen lasi-ikkuna. Ikkunat valmistettiin pyörittämällä nopeasti tangon päässä olevaa lasimassaa, jolloin syntyi pullonpohjan kaltaisia lasinpaloja, jotka sitten liitettiin yhteen. Suomessa lasi-ikkunat alkoivat yleistyä ja 1800-luvuilla. Lasinpuristuskoneet tulivat käyttöön 1810-luvulla, ja puoliautomaattisiksi ne saatiin noin vuonna 1900.

5 Erityisominaisuuksia
Lasi on amorfinen aine, joita joskus nimitetään kiinteiksi nesteiksi niiden järjestäytymättömyyden vuoksi ja koska lasissa ei tapahdu sen jäähtyessä selvää ensimmäisen asteen faasimuutosta. Lasilla ei myöskään ole selvää sulamispistettä, vaan kuumennettaessa se pehmenee vähitellen. Siinä tapahtuu kuitenkin toisen asteen faasimuunnos, ns. lasisiirtymä. Lasi ei siten huoneenlämmössä muuta muotoaan pitkänkään ajan kuluessa, kuten suosittu kaupunkitarina vanhoista valuvista ikkunalaseista kertoo. Helpompi selitys näille on, että huonolaatuinen ikkunalasi on asennettu painavampi pää alaspäin. Näin tehtiin ikkunan vakauden ja ulkonäön vuoksi. Lasin valumisnopeus riippuu lämpötilasta. Hyvin korkeissa lämpötiloissa voidaan havaita merkittävää taipumista. Lasin puhallus perustuu tähän. Sen sijaan huoneenlämmössä ikkunoiden valuminen ei ole havaittavissa hyvinkään pitkissä ajoissa. Joidenkin laskelmien mukaan merkittävään valumiseen kuluisi huoneenlämmössä aikaa monta kertaa koko universumin iän verran. Jos kirkkojen ikkunalasi olisi valunut muutamassa sadassa vuodessa niin paljon, että ikkunoiden alaosat olisivat yläosia paksumpia, niin tuhansia vuosia vanhojen lasiesineiden tulisi jo olla valunut muodottomiksi möykyiksi. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Muinaisen Egyptin ja antiikin Rooman ajoilta on säilynyt useita lasiesineitä nykypäiviin saakka, eikä niissä ole havaittu lainkaan valumista. Lasi kestää syövyttävää rikkihappoa.

6 Tuotteen kierrätys Eri lasilaadut sulavat eri lämpötiloissa eivätkä sovi samaan käsittelyyn. Hillopurkki kestää kyllä kiehuvaa vettä, mutta sulamispiste tarkoittaa sitä lämpötilaa, jossa lasi sulaa möykyksi. Siinä elintarvikepakkaus ja kuumuutta kestävä kahvipannu tai uunivuoka eroavat toisistaan. Lasinkeräys on vain pakkauslasille. Lasinkeräykseen saa laittaa ​​v​ärillisiä ja värittömiä lasipulloja ja lasipurkkeja. Lasinkeräykseen ei saa laittaa ​juomalaseja, kuumuutta kestävää lasia (uunivuoat, kahvipannut), kristallia, posliinia ja keramiikkaa, ikkunalasia, peililasia, opaalilasia (esimerkiksi joissain kosmetiikkapakkauksissa) tai lamppuja.​ Nämä mainitut lasilaadut kuuluvat sekajätteeseen, koska ne eivät sovellu samaan hyödyntämisprosessiin pullojen ja purkkien kanssa. Pakkaa särkynyt ikkuna- tai peililasi esimerkiksi pahviin ja erilliseen muovisäkkiin turvallisuussyistä ennen kuin laitat sen jäteastiaan. Laita hehku- ja halogeenilamput sekajätteeseen. Palauta energiansäästölamput ja loisteputket sähkölaitteiden tai vaarallisen jätteen keräyspisteisiin.

7